Tapahtui se sittenkin

3.8.2017

Tökkii.

Ei jaksa, ei viitti, liikaa kaikkee muuta.

Teen ton, meen tonne, nään tota, oliks joku blogikin vielä olemassa?

Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävikin. Rakkain harrastus/itseilmaisun muoto/mikälie eli kirjoittaminen on muuttanut muotoaan elämäni aikana monia kertoja, mutta vuodesta 2004 esiintynyt miltei tauotta bloggaamisena. Bloggaamisenakin se on muuttanut muotoaan usein. Rakastan edelleen kirjoittaa, rakastan edelleen tutkia mielenkiintoisia aiheita ja niistä saisi tehtyä paljonkin postauksia, mutta tää tökkii. Blogi, sen päivittäminen, sen ajatteleminenkin.

Päätin, että lopetan. Vähän on haikea olo, mutta oikeastaan olen irtautunut tästä jo jonkin aikaa, mikä on välittynyt varmasti sinnekkin reippaasti löyhentyneenä postaustahtina.

Kiitos kaikille, ihan kaikesta, tiedän että muutama sellainenkin siellä on, jotka on seurannut mun bloggaamista jo ennen tätä blogia. Tää blogi on ollut ensimmäinen ns. kunnollinen blogi jota olen pitänyt, siinä mielessä siis, että aiemmat olivat harvakseltaan päivittyviä, teinin päiväkirjan kaltaisia ja aika ns. keskeneräisiä, kun taas tähän blogiin olen pistänyt paljon aikaa, energiaa ja rakkautta. Tää on ollut mielettömän ihanaa, mutta kaikki loppuu aikanaan jne turhat latteudet.

Somessahan perseilen toki edelleen samalla vanhalla tarmolla, eli mikäli vaan kiinnostaa edelleen seurailla, instassa olen sofiaerikab ja snäpissä fscars - tulkaa sinne jatkossa! <3