Deep in OITNB S5

14.6.2017

Noin vuorokausi siinä meni - mukaan mahtui illallinen vanhempien kämpillä ja kunnon yöunet, mutta vähän yli vuorokaudessa sain ahmittua Orange Is The New Blackin uusimman kauden alusta loppuun. Tää on muodostunut perinteeksi: vuosi odotellaan uutta kautta ja sen ilmestyessä se pitää katsoa niin nopeasti kuin mahdollista, ja sitten kirjoittaa blogiin pitkä analyysipostaus. Linkit kahteen edelliseen tässä - neloskausi ja kolmoskausi!

Luonnollisesti vahva spoiler alert. Jos olet blogin etusivulla, klikkaa kuvan alla olevaa linkkiä lukeaksesi loput postauksesta. Jos avasit postauksen Facebook-linkin kautta, scrollaa kuvan ohi lukeaksi postauksen.

oitnbs5




Neljännen kauden lopulla jäätiin aivan jumalattoman jännille paikoille - Pousseyn kuolema johti Litchfieldin naisvankilassa täyteen mellakkaan, joka jätettiin roikkumaan monella tapaa kokonaiseksi vuodeksi meille katsojille. Daya osoittaa erästä kusipäävartijaa aseella, jengi on ties missä, kaikki on kaaoksessa ja kukaan ei tiedä mitä helvettiä on tapahtumassa. Vedit henkeä neloskauden finaalin viimeisillä sekunneilla, ja vitoskauden alussa päästät ulos saman hengenvedon - se jatkuu suoraan siitä, mihin jäätiin. Koko vitoskausi kestää sarjan maailmassa vain muutaman päivän ja käsittelee kokonaan mellakkaa ja sen aikana tapahtuvia asioita.

Jatkumo on luonnollinen - viime kaudella käsiteltiin paljolti vankilaa instituutiona, systeemiä joka välittää enemmän rahasta kuin vankien perusoikeuksista tai inhimillisyydestä pakaten Litchfieldin ääriään myöten täyteen ja säästäen niin ruoassa, hygieniassa, terveyspalveluissa kuin henkilökunnan koulutuksessa. Sen lisäksi, että vartijoiden jehuna toimii sosiopaattinen übermulkku, yksi kouluttamaton keltanokkavartija tappaa riehumistilanteen tuoksinassa vahingossa Pousseyn ja vangeissa pitkään kytenyt tyytymättömyys, loukkaantuminen ja viha purkautuvat mellakan muodossa. Vangeilla on jokaisella oma motiivinsa osallistumisessaan mellakkaan tai pyrkiessään pysymään siitä erossa. Taysteen porukan pääagenda on saada oikeutta Pousseylle, moni muu vanki haluaa parantaa vankilan oloja, jotkut vaan haluavat syyn riehua ja rikkoa rutiininomaista arkeaan vankina Litchfieldissä. Jotkut haluavat vain pitää matalaa profiilia ja välttää ongelmia itselleen mellakan johdosta. Yksi asia kuitenkin toimii - kaikki alkavat puhaltamaan yhteen hiileen. Vankilan sisäänkäynnit tukitaan, panttivangit kootaan yhteen ja aletaan laatimaan vaatimuksia.

Vartijat kootaan panttivangeiksi latinoiden makuutiloihin ja heidän kohtelunsa vaihtelee sen mukaan, kuka vangeista on eniten äänessä päätöksentekohetkellä. Dayan hahmoon olin tällä kaudella aika pettynyt - olin tyytyväinen siihen, että kusipäävartijaa ammuttiin nivusiin eikä suinkaan suoraan kuolettavasti, mutta sen jälkeen Daya pitää yllä hänelle jotenkin täysin sopimatonta badassin roolia uhkailemalla aseella kaikkia, jotka avaavat suunsa. Daya ei kuitenkaan voisi olla kauempana johtajatyypistä, eli en syytä Mendozaa yhtään aseen väkivaltaisesta pöllimisestä - ja tapahtuman jälkeen Daya palautuukin samanlaiseksi vinkuvaksi taustahahmoksi, jollainen oli melkein koko viime kauden. Daya oli alussa yksi lempihahmojani, eli muutos sinänsä vähän harmittaa!

Vartijoille pahimmat tapahtumat ovat kuitenkin yhden anaalitutkinta ja muutaman sulkeminen haisevaan huussiin, eli mitään kovin radikaalia vangit eivät kuitenkaan panttivangeilleen tee. Jakso, jossa heidät kasattiin yhteen viihdyttämään sillä hetkellä asetta hallitsevaa piripääduoa järjestämällä Litchfield Idols-kilpailu oli älyttömän hauska - yksi syy, miksi OITNB on aina ollut mielestäni niin hyvä sarja on se, että sen komedia on monella tapaa melkein idioottimaisen irrallista. Esimerkkinä tästä voisi Idolsin lisäksi pitää esimerkiksi aikoinaan Redin kanajahtia. Sarja, joka on draamana niin mieletön, sekoittaa pakkaan onnistuneesti niin kornia komediaa, ettei sitä voi kuin rakastaa.

Piperin hahmo on hiljalleen jäänyt koko ajan enemmän taka-alalle, ja siihen olen aika tyytyväinen - Piper on aika ärsyttävä eikä hahmo missään nimessä olisi kantanut sarjaa viittä kautta olemalla selkeästi huomion keskipisteenä. Sarja on täynnä niin erilaisia ja moniulotteisia hahmoja, että se ehdottomasti tarvitsee nimenomaan laajan skaalan vaihtelevia päähahmoja, henkilöitä joihin kiinnitetään huomiota kausittain, jaksoittain ja hetkittäin, kuten se on nyt tehnytkin. Vitoskaudella seurattiin myös perinnettä muistella vankien edellistä elämää vankilan ulkopuolella, ja se toi taas mielenkiintoisia ulottuvuuksia moneen hahmoon. Etenkin Friedan taustatarina oli todella mielenkiintoinen, koska aiemmin hahmoa on pidetty ns. helppona vitsinä, jonka outoudella lisätä vähän huumoria kohtauksiin kertomatta sen syvemmin outouden perimmäisiä syitä. Ja survivalistit on mielenkiintoisia tyyppejä ihan noin yleisestikin.

Red alkaa selvittämään Piscatellin, eli sosiopaattisen mulkkuvartijajehun, menneisyyttä. Pidän sarjassa ehdottomasti myös siitä, miten se ei tipu aina siihen helpoimpaan tyyliin esittää hahmot joko absoluuttisen hyvinä tai pahoina, vaan näyttää kaikki realistisen harmaasävyisenä mustavalkoisen sijaan. Liiallinen mustavalkoisuus on mielestäni alentavaa katsojille, koska mikään tosimaailmassakaan ei ole absoluuttisesti mustavalkoista. Piscatellia on aiemmin voinut vain vihata, mutta kuullessamme taustatarinan - Piscatellin rakkauden entisen työpaikkansa vankiin ja kylmäverisen kidutusmurhan keittäessään kuumalla suihkuvedellä elävältä rakkaansa raiskaajan, näemme pilkahduksia inhimillisyydestä. Nämä tiedonjyväset yhdistettynä kuitenkin siihen vihattavaan paskiaiseen, joka pitää kourallista Redin "tytärvankeja" sidottuna komerossa kiduttaessaan Rediä heidän edessään, luovat hirveän solmun katsojan päähän yrittäessäsi toisaalta ymmärtää tämän hirviön motiiveja ja rikkinäistä mieltä samalla kun raivoat Redin puolesta. Kun vangit taltuttavat Piscatellin ja pitävät tätä tuolissa, toivoin ja odotin koko ajan heidän kiduttavan tätä, mutta kun Red viime hetkellä päästää tämän irti, osoittaa inhimillisyytensä ja päästää tämän kävelemään ulos Friedan salabunkkerista, koin vahvaa tytyyväisyyttä. Vaikka kidutus olisi varmasti omalla tavallaan tyydyttänyt Piscatellia vihaavia, Redin empaattisuus tuntui arvokkaammalta.

Mellakka tuntui olevan oma hahmonsa, ja tästä syystä moni hahmo jäi vähän taka-alalle. Morelloa olisin kaivannut lisää, Nickyn hahmon raivoraittiudesta ja järjen äänestä nautin suunnattomasti. Suzannen vajoaminen oman mielensä jumiin sattui sydämeen, Judy King ärsytti yhtä paljon kuin edellisellä kaudella, Sophiaa näkyi loukkaavan vähän. Kaikista eniten tällä kaudella kuitenkin ihastutti ja vihastutti nimenomaan Taystee. Taystee on ollut yksi lempihahmojani alusta alkaen ja hurrasin nyrkit pystyssä mimmin mielettömille vedoille mellakan "jehuna" toimiessaan ja vaatimuksia esittäessään. Taystee oli vahva, järkkymätön, haavoittuvainen mutta luovuttamaton. Hän seisoi selkä suorana, vaati oikeutta Pousseylle, vaati vangeille parempia oloja. Hän on älykäs ja lujaluontoinen ja pitäessään puhetta medialle Judy Kingin sijaan itketti, polttaessaan sipsit sai taas hurraamaan. Mutta jumalauta, että hän olikin sitten loppujen lopuksi tyhmä. Taysteen tuska parhaan ystävänsä menetyksestä sokeutti hänet täysin sille, että mellakkan synnyttänyt kuolema ei ollut sen koko agenda, ei ollut päämäärä koko asialle, koska vankilassa on paljon muitakin vankeja kuin hän yksin tuskansa kanssa. Ehkä se johtui siitä että me katsojat tiesimme Bayleyn olevan sisältä rikki ja etsivän tapaa hyvittää tekonsa, mutta kun Taystee lähetti Figueroan ja Caputon pois heidän tarjottuaan vangeille heidän jokaisen muun vaatimuksensa lukuunottamatta Bayleyn pidätystä, teki mieli sammuttaa koko paska ja olla katsomatta loppuun. Miksi? MIKSI, IDIOOTTI, MIKSI? Bayley saataisiin jotenkin muuten, olisit ottanut vastaan sen mitä tarjottiin!

Ja niin siinä kävi, että koko mellakka oli loppujen lopuksi juuri sitä, mitä odotinkin sen olevan - turhaa. Ei tietenkään täysin turhaa, (kutoskauden jälkipunteja odotellessa, että voi sanoa mitä siitä loppujen lopuksi aiheutui!) koska se vähintään herätti maanlaajuista keskustelua vangeista ja heidän oloistaan. Kuten Piper sanoi - keskilännen mummot saavat valaistumisen hetkiä. Kuitenkin heidän käsissään oli kaikki se, mitä he kollektiivisesti vankeina halusivat. Parempaa ruokaa, parempi terveydenhuolto, koulutettu henkilökunta, syytteittä jääminen mellakkaan liittyen... kaikki, paitsi se helvetin Bayley. Ja siksi Taystee pilasi kaiken, lähetti voittonsa pois ja kusi kaikkia silmään. Eikä siinä, ymmärrän kyllä miksi hän teki sen - koska hänelle oli koko ajan tärkeintä saada oikeutta parhaalle ystävälleen, joka systeemin jatkuvasti pahenevan kusemisen vuoksi kuoli traagisesti. Mutta Taystee ei mellakoinut yksin. Päätös ei ollut yksin hänen. Sanon siis mellakkaa turhaksi, koska sillä ei saavutettu mitään muuta kuin lisää paskaa. Ainakin ilmeisesti.

Siispä vankeja raahattiin busseihin ja meille vihjattiin, että kukaan heistä ei pääse enää takaisin Litchfieldiin vaan heidät sijoitetaan muihin vankiloihin pääsääntöisesti erossa toisistaan. Martizan erottaminen laittoi melkein itkemään ja kiljaisin ääneen ruudulleni "eiiiiii" - sarjan paras duo! Loppukohtaus, jossa liuta päähahmoja seisoo käsi kädessä rivissä odottaen mellakkapoliiseja bunkkeriinsa - ja oven räjähtäessä sisään savupommin täyttäessä koko huoneen, meinasi täälläkin päästä muutama itkurääkäisy. Ensinnäkin meidät jätettiin taas ihan hirveään cliffhangeriin, koska JOUDUN ODOTTAMAAN TAAS VUODEN ETTÄ TIEDÄN MITÄ TAPAHTUU, ja koska jos yksikään niistä hahmoista kuolee, heitän telkkarini alas ikkunasta.

Olen rehellisesti sitä mieltä, että vitoskausi oli paras kausi tähän mennessä OITNB:n ihmeellistä maailmaa. Se oli jotenkin niin erilainen kaikista muista kausista nimenomaan mellakan vuoksi. Aiemmista kausista olen kyllä aina keksinyt jotain, mikä mielestäni meni huonosti ja pilasi sen viihdearvoa, mutta tällä kertaa en keksi mitään sellaista, joka olisi tehnyt kaudesta huonomman, vaikka en hyväksykään kaikkia juonenkäänteitä ja odotan kirjallista anteeksipyyntöä sekä Taysteen että Dayan hahmojen pilaamisesta, vaikka ensinmainittu olikin vain hetken aikaa tyhmä. Kausi oli kuitenkin niin täynnä tapahtumia, niin täynnä tunteita, niin täynnä KAIKKEA että aivot tuntuvat olevan vieläkin solmussa. Kirjoitan tätä siis nyt noin tuntia sen jälkeen, kun sain viimeisen jakson katsottua loppuun. Julkaisen tämän muutaman päivän viiveellä, jotta muutkin olisi mahdollisesti ehtineet jo kauden ahmimaan!

Joko siis joku muu on ehtinyt katsomaan? Mitä olette mieltä?

(Luovutin muuten Bennetin suhteen kun ei tälläkään kaudella näkynyt eikä edes mainittu. Mun beibi ei varmaankaan ole palaamassa ikinä enää tähän sarjaan. Hyväksyn tappioni. Olen loukkaantunut.)

3 kommenttia :

  1. Katsottu on! Samaa mieltä, että oli kyllä paras tai ainakin yksi parhaimmista kausista, ehkä juuri sen takia kun tarinaa jatkui eteenpäin vain muutama päivä, ja näytettiin paljon eri puolilta mitä tapahtuu. Sophiaa olisin kaivannut enemmän myöskin. Taystee oli yksi munkin lemppareista tällä kaudella, mutta ai että hakkasin päätä seinään KIRJAIMELLISESTI kun taystee hylkäsi caputon ja figueroan tarjouksen... Tuli kyllä lopuksi vähän sellainen olo että tässäkö tämä oli ja kaikki turhaa! Mutta onhan se nyt jännempää näin. EI JAKSA ODOTTAA TAAS VUOTTA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuijotin vaan ruutua monttu auki "ET SÄ VOI TEHDÄ NOIN" :DD Sophian hahmon näkyvyys on pienentyny tosi paljon, mikä on harmi koska sekin on yks mun lemppareista :(

      Poista