After Dark Helsinki: THE MOTEL HORROR EXPERIENCE

9.5.2017

Tämänkertainen selitykseni After Dark Helsingin uusimmasta kauhukokemuksesta on paljon lyhyempi kuin edellisillä kerroilla. Syy on yksinkertainen - kokemus pyörii tällä kertaa paljon pidempään kuin aiemmin, ja vaikka sain vapaat kädet kirjoittamiseen, tulin siihen tulokseen, etten halua spoilata kokemusta kokonaan netissä. Joku tuleva osallistuja voisi googlettaa sen, päätyä tähän tekstiin ja tietää etukäteen kaiken, mitä on tapahtumassa - enkä halua näin tapahtuvan, eli estän sen kertomalla suurpiirteisesti kokemuksesta. Red Rabbit-kokemus taas pyörii vain tämän kuun, eli siitä kirjoitan kyllä yksityiskohtaisemmin myöhemmin!

Mikko-Roininen-6

Seison Kulttuuritalon pihalla kaverini kanssa. Paikalle tulee Ylen toimittaja mikrofoni kädessä, joka kysyy meiltä olemmeko osallistumassa The Motel-kokemukseen ja ottaa meiltä pienet haastattelut. Neljäs osallistuja seisoskelee holleilla ja liittyy seuraan. Odottelemme hetken siinä, kunnes puhelimiin pärähtää tekstiviestit, jotka ohjaavat lyhyisiin videoihin. Niiden avulla suunnistamme kohti motellia, jonka ovella henkilökunta kutsuu meidät ovelta nimillä sisään.

Punaisella valolla valaistu hotellihuone yhteiseksi minulle ja kaverille, kaksi muuta omiin huoneisiinsa. Stringejä, koruja, huulipunahylsyjä, viinapulloja, eläinkasvoisia naamareita, kirjoja, tupakantumppeja ja ikoneita levällään ympäri huonetta, televisiossa pyöri videota huoneessa työskennelleestä prostituoidusta. Joku hakkaa välillä seinää. Vanhanaikainen lankapuhelin pirisee välillä ja sieltä kuuluu välillä läähätystä, välillä pieniä vinkkejä. Emme uskalla astua käytävään heti, mutta lopulta kokoonnumme taas neljän osallistujan kesken ja alamme yhdessä selvittämään mysteeriä siitä, mihin meidän pitää mennä ja miten.

LIEVÄ SPOILER ALERT SEURAAVASSA KAPPALEESSA - kuvan jälkeen turvallista taas!

Ratkaisemme arvoituksia, kuljemme ahtaissa ja hämärissä tiloissa, yritämme vältellä motellin henkilökuntaa, joka tiuskii meille vihaisesti hiljaisuuden alkaneen jo. Löydämme motellin syövereistä salaisuuden, vuosikausia huoneessa vankina olleen tytön, jonka isä ei ole kovin onnellinen yllättäessään meidät teurastushuoneestaan. Valot sammuvat, pieni paniikki iskee, lipevä motellinomistaja pääsee vihdoin toivottamaan meidät tervetulleiksi henkilökohtaisesti. Kädet sidotaan selän taa, polvilleen maahan, loppu on nyt lähellä. Mutta ollaan kauhutalossa kokemassa - eli pääsemme tottakai karkuun. Ja äkkiä ollaankin takahuoneessa After Darkin henkilökunnan tervehdittävänä.

Mikko-Roininen-5

Olin kymmenisen minuuttia epäluuloinen, olin ihan varma että tapahtuma jatkuu vielä ja odotin koko ajan jonkun hyökkäävän jostain nurkan takaa. En osannut yhdistää loogisesti sitä, että koska esityksen kesto oli suurin piirtein sama kuin aiemmilla kerroilla mutta tällä kertaa siihen kuului ulkona liikkumista ja arvoitusten ratkaisemista, itse näyttelijöiden kyllästämä ns. action-osuus jäi tottakai lyhyemmäksi. Toisaalta harmitti kun kauhutalo tuntui loppuvan kesken, mutta se johtui tietty siitä, että aiemmat After Darkin kauhukokemukset, joissa olen ollut, ovat olleet koko esitysaikansa ajan sitä näyteltyä osuutta hyvin vähäisellä itsenäisellä osallistumisella meiltä kävijöiltä. On siis ohjailtu liikkumaan oikeaan suuntaan ja itse ei ole joutunut tekemään muuta kuin vastaanottamaan näyttelijöiden luomat tapahtumat. Tällä kertaa oltiin panostettu siihen, että tutkimme, etsimme, löysimme, ratkaisimme ja metsästimme itse tarinan kulkua ja juonta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että uudet ulottuvuudet olivat todella toimivia - pakohuonepelimäinen adrenaliiniryöppy toimii myös kauhuskenaariossa erittäin hyvin, ja siitä asti, kun katsoimme videoita Kulttuuritalon pihalta liikkuessa oli koko ajan vähän hermostunut tärinä päällä. Kuitenkin jäin kaipaamaan aikaisempien kertojen pidempää actioniä, eli kokemuksen keston voisi mielestäni helposti venyttää ainakin pariin tuntiin, jos osa siitä on arvoitusten ratkaisemista ja itsenäisesti liikkumista sen lisäksi, että näyttelijät ohjaavat kauhukokemuksen tarinaa eteenpäin. Mä nyt toisaalta olen vähän siitä vinksahtanut, että voisin helposti viettää tuntikausia kauhukokemuksen syövereissä.

After Dark teki sen siis taas, ja olen mielettömän kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta päästä tsekkaamaan heidän uusin kauhukokemuksensa. Kuten mainitsin aiemmin postauksessa, samalla viikolla oli myös Red Rabbit-kokemus, jonka esitysaika on lyhyempi kuin tämän - eli josta kerron yksityiskohtaisemmin esitysten loputtua omassa postauksessaan. Nyt jään odottamaan kärsimättömästi lisää, lisää, lisää!

Kuvat ottanut Mikko Roininen.

2 kommenttia :

  1. Tuli vain mieleen pääsykokeiden lähestyessä, että oisko sulla mitään vinkkejä sosionomin pääsykokeisiin? Millaiset ne oli? Ps. Innolla odotan sitä Red rabbit postausta, nää kauhupostaukset on mun lemppareita mielipidepostausten ohella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli sillee ettei voinu valmistautua, vaan kokeen alussa saatiin materiaali (pari sivua tekstiä) ja sit 30min aikaa tehdä siitä muistiinpanot. Ajan loputtua materiaali kerättiin pois ja saatiin kysymyspaperit, siin oli 2 lyhyempää kysymystä materiaalista, yks pidempi ns soveltava pohdintatehtävä materiaalista ja yks pidempi tehtävä joka oli tyyliin "miksi olisit hyvä sosionomi" tms. Sit oli ryhmäosio, sukunimen mukaan 4 hengen ryhmissä kahden opettajan eteen, kolmesta aiheesta piti valita ryhmässä yks ja sit keskustella siitä 15-20min ohjaamattomasti. Tsemppiä!

      Poista