Hyvät vs huonot tyypit

26.4.2017

Sain mielenkiintoisen postausehdotuksen, joka pisti heti miettimään ja sitä kautta tähän näppiksen äärelle paasaamaan. Ideana oli listata viisi ihmistyyppiä, joita halveksin, ja viisi ihmistyyppiä, joita arvostan. Sinänsä aihe on hankala, koska kukaan ei ole absoluuttesti paha tai absoluuttesti hyvä. Kaikki ovat monikerroksisia ja kaikilla on hyviä ja huonoja puolia. Siispä on helpompi luetella luonteenpiirteitä suorien ihmistyyppien sijaan. Positiiviset ensin!
piirr1
Ystävällisyys on piirre, jota arvostan ihmisessä paljon. On helppoa muuttua vähän ovimatoksi jos on liian ystävällinen, mutta arvostan ensitapaamiselta eniten sellaisia ihmisiä, jotka ennakkoluulottomasti ja ystävällisesti tutustuvat sinuun sillä oletuksella, että olet hyvä tyyppi. Sen pitäisi aina olla oletusarvo - tapaamani uusi ihminen on hyvä tyyppi, kunnes hän tekee jotain, joka tekee hänet minulle huonoksi tyypiksi. Siispä kaikkiin tulee tutustua aluksi avosylin, toki omilla varauksilla, mutta ystävällisesti. On ihanaa, jos joku sanoo, että hänellä oli tervetullut olo seuraani heti ensihetkestä alkaen. Muutenkin arvostan sitä, jos ihminen on ihan perusluonteeltaan ystävällinen ja kiltti ja haluaa ensin kaikille hyvää eikä pahaa. Empaattisuus liittyy tähän vahvasti.

Rehellisyys on myös hyvä piirre. Eräs ystäväni sanoo aina, että rehellisyys on aina oikea tapa toimia, kohdella ihmistä ihmisenä. En ole niin naiivi, että kuvittelisin aikuisten maailmassa pärjäävän täydellä rehellisyydellä ihan koko ajan kaikessa, mutta rehellisyyteen pyrkiminen on mielestäni tärkeää. Se on tietyllä tavalla toisen ihmisen kunnioittamista - uskoa siihen, että hän on tarpeeksi kypsä kestämään rehellisyyden, vaikkei se aina olisikaan niin mukava totuus. Kääntöpuolella töksäyttelyä en kestä, mutta siitä lisää negatiivisessa listassa.

Itsensä arvostaminen ja hyvä itsetunto ovat asioita, joita rakastan nähdä muissa. En tietenkään tarkoita sitä, että huonon itsetunnon omaava olisi mielestäni mitenkään huono ihminen, mutta rakastan nähdä ihmisiä, joilla on hyvä olla itsenään, jotka ovat rehellisesti omanlaisiaan ja itsevarmoja sellaisina kuin ovat. Jokaisen pitäisi oppia rakastamaan itseään ja kaikissa meissähän on hyviä, ihania puolia, joita kannattaakin korostaa ja arvostaa,
piirr2
Töksäyttely on paha, sitä en oikein kestä. Tiedättekö ne, jotka sanovat "mä vaan olen suorapuheinen ja rehellinen!", mutta käyttävätkin tätä selitystä sille, että ovat helvetin törkeitä ihmissuhdetaidottomia mulkkuja? Suorapuheisuus on hyvä, rehellisyys on hyvä, mutta muille ilkeily, vittuilu, haukkuminen ja tahallinen pahan mielen aiheuttaminen eivät ole suorapuheisuutta ja rehellisyyttä vaan ihan suoraan kusipäisyyttä.

Liika itsekeskeisyys ei myöskään iske. Tiedättehän, sellainen tyyppi, joka pitää itseään universumin lahjana muulle ihmiskunnalle, pitää itseään kaikista fiksuimpana, kuumimpana, parhaana tyyppinä koko planeetalla. Muut ihmiset ovat hänelle vain sivuhahmoja, sidekickejä joista hyötyä jotenkin oman etunsa tavoittelussa. Itsevarmuuden ja itsekeskeisyyden välinen raja on häilyvä, mutta sen vetämistä helpottaa mielestäni ehdottomasti se, tuleeko se positiivisesta paikasta - rakastaako ihminen itseään ja tuoko itseään esille, koska realistisesti tiedostaa omat hyvät ja huonot puolensa, vai uskooko ihminen olevansa virheetön ja parempi kuin kaikki muut. Sellainen tietynlainen itsensä korostaminen uniikkina lumihiutaleena.

Putkiaivoisuus on myös piirre, joka yleensä saa mut vähän irvistelemään. Jotkut elävät pienen pienessä kuplassa, heidän omassa todellisuudessaan, jonka uskovat olevan koko maailman todellisuus ja kaikki, mikä poikkeaa heidän kuplamaailmastaan on automaattisesti huonoa. Tämä ongelmahan ehdottomasti on rasisteilla, homofoobikoilla ja kaikilla muilla ennakkoluuloisuudellaan maailmaan pahaa aiheuttavilla ihmisillä. Kun itse ei ole jotain, koe jotain, tunne jotain, ei vain riitä aivokapasiteetti ymmärtämään, että miljardien ihmiskunnan jäsenten joukossa voi olla ihmisiä, joille se itselle tuntematon asia on todellisuutta.


Millaisia piirteitä teillä sitten tulee mieleen huonoina tai hyvinä?

BID & IBA 2017

23.4.2017

P4220105

Eilen oli taas vuoro viettää päivää Indiedaysin Blogger's Inspiration Day-päivätapahtuman ja Blog Awards-iltagaalan merkeissä! Aiemmin kaksi kertaa vuodessa järkätty tapahtuma on ollut mun ja äitiporukan vakkarijuttu jo jonkin aikaa ja eilenkin kasauduttiin yhteen ja suunnattiin kohti Kattilahallia, jossa tapahtuman molemmat osiot tällä kertaa järjestettiin. Päivätapahtuma kului eri sponsorien tiskejä koluten ja herkullisia maistiaisia syöden ja siemaillen.

P4220025
P4220049
P4220025aaaaaaaaaa
P4220049aaaa
P4220069
P4220078
P4220081
P4220082

Päivätapahtuman jälkeen kävin viemässä vahingossa nyysimäni avaimen takaisin After Darkin tyypeille - kirjoittelen keskiviikon kauhutalokokemuksesta jossain vaiheessa! - ja kotona viemässä tuotekassit pois jaloista ja vaihtamassa vaatteet. Mentiin vielä Jeninalle hengailemaan ennen kuin lähdettiin iltatapahtumaan, joka meni sinne tänne pyörien ja hyörien ja palkinnonjaon katsomisen merkeissä.

P4220083
P4220091
P4220098
P4220100
P4220119
P4220120
P4220132
P4220134
P4220142
P4220147
P4220158
P4220162
P4220167

Iltatapahtumasta ei ikävä kyllä ole omia kuvia, koska en ottanut kameraa sinne mukaan, mutta sekä päivä- että iltatapahtumassa oli virallinen kuvausseinä, jossa käytiin mimmien kanssa räpsäisemässä itsestämme kuvat. Iltatapahtuman asuna mulla oli nimittäin mun uusin lempparivaatteeni, Facebook-kirpparilta käyttämättömänä löydetty ihana kissailluminatimekoksi nimeämäni mekko! Kuvat on ottanut Henri Ilanen.

P4220167aaa
P4220167bbbb

Kaiken kaikkiaan eilen oli ihana päivä ja ilta/yö, ihanien frendien seurassa! Käsittääkseni Indiedays järkkää tällä kertaa BIDin ja IBAn vain kerran, aiemmin siis on ollut blogipäivä ja gaalailta sekä keväällä että syksyllä. Mulla on ollut muutenkin ihan mieletön viikko - tiistaina olin siskon kanssa teatterissa katsomassa Taaperosuihkun, keskiviikkona oli After Darkin kauhutalo, eilen nämä bibikset ja tänään olin testaamassa myös Red Rabbitin, immersiivisen kauhukokemuksen joka on tehty yhteistyössä After Darkin kanssa. Siitäkin bloggailen jossain välissä!

Normista poikkeavat suhteet

20.4.2017

vvvvv

Parisuhteet on kinkkinen juttu. Uskaltaisin melkein väittää, että ihmissuhteet on elämän hankalimpia asioita - ei siksi, että ne itsessään olisi automaattisesti vaikeita, vaan koska niillä on meille niin järjettömän suuri arvo, vaikkemme oikeastaan tajua niistä paljoa.

Oletusarvo pitkälti on, että ihminen on yksiavioinen olento ja jokaisen tulisi tähdätä pitkään avioliittoon, lasten pyöräyttelyyn, koiraan ja valkoiseen aitaan. Ajathan ovat (onneksi) muuttuneet ja ihmiset määrittelevät paljon vapautuneemmin itse omien suhteidensa tavat, tyylit, tavoitteet ja jutut yleensäkin, mutta paljon löytyy edelleen tabujakin.

Minä olen sitä mieltä, että ihminen ei ole yksiavioinen olento ollenkaan. Mutta pääpointti onkin siinä, mitä ihmissuhteiltaan hakee - yksiavioisuus toimii silloin, kun on löytänyt kumppanin, jolta todella saa kaiken sen, mitä parisuhteelta haluaa. Silloin tarvetta suhteen ulkopuoliselle säätämiselle ei ole millään muotoa. Yksi iso tekijä on myös siinä, minkälaiset rajoitukset itse kunkin parisuhteessa on ja minkälaisten tarpeiden tyydytys kuuluu tiukasti suhteen osapuolien välille.

Esimerkki: olet ns. tavallisessa parisuhteessa, jossa pettämiseksi ei lasketa yleisesti ystävien väliseksi kanssakäymiseksi lasketut jutut. Voit siis kokea rakkautta, syvää yhteyttä, henkistä harmoniaa ja kaikkea ihanaa emotionaalista ja psyykkistä hyvää myös muiden ihmisten kanssa kuin kumppanisi kanssa - kunhan ne eivät ole romanttisia. Voit halata ja koskea ystäviisi epäseksuaalisilla tavoilla. Mutta kaikki seksuaalinen kosketus, romanttinen rakkaus ja ehkä flirttailukin on suhteen säntöjä vastaan ja laskettaisiin pettämiseksi. Jos tarpeesi seksin ja romanttisen rakkauden suhteen tulevat tyydytetyksi kumppanisi kanssa, olet ihannetilanteessa etkä koe tarvetta hakea romanttisia tai seksuaalisia asioita muualta.

Mitäs kuitenkin sitten, kun ne tarpeet eivät tulekaan tyydytetyiksi parisuhteen sisällä? Alleviivataan nyt heti ensimmäisenä, etten puhu nyt todellakaan pettämisestä - vaan niistä muista, vaihtoehtoisista suhdemuodoista, jotka niin tabuja tuntuvat olevan.

Polyamorinen suhde on pähkinänkuoressa suhde, joka koostuu useammasta kuin kahdesta ihmisestä. Avoin suhde on sellainen, jossa parisuhteen osapuolilla on keskinäisten sääntöjen puitteissa lupa tehdä yleisesti ottaen parisuhteen sisällä pysyviksi asioiksi käsitettyjä asioita suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Näistäkään ei ole mitään oppikirjamääritelmää, koska jokainen suhde on omanlaisensa - säännöt sovitaan osapuolten kesken juuri sellaisiksi, kuin he ne haluavat. Voi olla vaikkapa pariskunta, jotka harrastavat yhdessä kimppoja, mutta omillaan muiden näkeminen on kiellettyä. Tai pariskuntia, joilla on yhteisiä ylimääräisiä kumppaneita, muttei ketään pysyvää polyamorisen suhteen kolmatta osapuolta. Tai ihan mitä tahansa muuta.

Varmastikaan tämänkaltaiset järjestelyt eivät sovi kaikille. Omalla kohdallani voisin ajatuksen tasolla kuvitella pystyväni erinäisiin ns normista poikkeaviin järjestelyihin, mutta kokemusta asiasta ei ole, eli en voi varmaksi sanoa mitään. Olen kuitenkin tutustunut muutamaan "epänormaaliin" pariskuntaan ja on ollut jotenkin ihanan virkistävää keskustella heidän kanssaan - heille heidän tapansa on tietenkin ihan normaali, juuri sellainen joka sopii heille, ja on ollut kiehtovaa kuulla heidän kokemuksiaan asiasta, joka on ollut oman kuplani ulkopuolella. On ollut myös kamalaa kuulla, miten paljon ennakkoluuloja ja ihan suoraa vihaakin he kohtaavat valintansa vuoksi.

Ihmiset ovat vihamielisiä, koska eivät ymmärrä asiaa itse - ja siksi se on heille oletusarvoisesti väärin. Se, mikä menee minulta ohi, on se, miten ihmeessä muiden pariskuntien valinnat näissä asioissa vaikuttavat millään lailla kenenkään muun elämään.

On upeaa, että ihmiset uskaltavat tutkia enemmän itseään, seksuaalisuuttaan, tarpeitaan, halujaan ja kiinnostuksiaan ja haluavat avoimesti ja vapautuneesti toteuttaa itseään. Ja on mielettömän upeaa, että tämänkaltaiset ihmiset löytävät toisensa ja voivat elää juuri sellaisessa suhteessa, joka sopii heille.

Millaista on olla lähivanhempi?

14.4.2017

Joskus lapsi suuttuu tullessaan kotiin, koska äiti on ihan tyhmä ja vaan isi on kiva. Isiä on ikävä ja pitää päästä takaisin isin luo nyt heti.

Joskus ärsyttää se, ettei kukaan muu tee täällä mitään. Kukaan muu ei siivoa, imuroi, tiskaa, käy kaupassa, kokkaa, maksa laskuja. Kämppäkaveri on metrin mittainen ja sotkee niin uskomatonta vauhtia että tekisi mieli nakata kaikki kaatopaikalle ja elää askeettisesti ihan vaan ettei olisi siivottavaa.

Joskus lapsi suuttuu, koska ei saa jotain tai ei saa tehdä jotain, mitä (kuulemma) isillä saa. Se onkin eri asia, saako oikeasti sielläkään.

Joskus lapsi suuttuu, kun mennään johonkin kylään, koska haluaisi olla äidin kanssa kotona vaan. Joskus lapsi suuttuu kun menee yökylään isovanhemmille, joskus suuttuu kun ei saakaan jäädä yöksi.

Joskus huutaa sekä äiti että lapsi ja kaikkia vituttaa kaikki. Etenkin kaikki.

Joskus on jäätävä ikävä pari yötä poissa olevaa lasta.

Mutta se on myös aamuja, kun herää siihen, että lapsi tulee viereen makaamaan ja kuiskaa "herää äiti, mä rakastan sua."

Se on ihanaa, vapauttavaa itsenäisyyttä, hyvää yksinäisyyttä, tapa oppia tuntemaan itsensä ihan uudella tavalla ja rakastua itseensä. Se on ylpeyden hetkiä siitä, kun pyörittelee arkea itsekseen.

Se on valtava määrä "lapsivapaata" aikaa, mahdollisuuksia tehdä aikuisten juttuja ihan vapaasti ilman aikarajoituksia tai pakotteita. Päiviä, jolloin voi tehdä ihan mitä huvittaa.

Se on loputtomia tunteja ystävien kyläilyä. Viikossa on yleensä yksi tai kaksi iltaa kun joku kaveri ei olisi kylässä.

Se on ihan ihmeellisiä luksushetkiä, joita kutsutaan myös aamuiksi, jolloin herää ilman herätyskelloa, yksin kotoa, ilman velvoitteita lähteä mihinkään ainakaan pariin tuntiin. Aamuja, jolloin Netflix menee päälle heti aamusta, aamupala syödään sängyssä ja vaatteet puetaan päälle vasta kun on pakko.

Se on ylpeyttä lapsesta, joka on sopeutunut niin hyvin ja osaa pistää sanoiksi niin hyvät kuin huonot tunteensa.

Se on öitä, kun lapsi saa tulla viereen nukkumaan ja pieni vartalo hakeutuu kainaloon turvaan ja sydän meinaa pakahtua.

Se on tilanne, jonka olen valinnut, ja josta suurimmaksi osaksi nautin täysin rinnoin. Vaikkei se aina niin iisiä olekaan.

Lumi suli, kevät tuli!

8.4.2017

P4080007
huihiuhi
P3300027

VIHDOIN! Aurinko, lämpimät kelit, joka vuonna tähän aikaan vuodesta iskevä eksponentiaalisesti kasvava buusti mun jo valmiiksi rasittavan ylipirteään luonteeseen. Energiataso kasvaa, fiilis on korkealla, oon innostunut kaikesta ja kaikki vaan on ah-niin-ihanaa. En sinänsä pode mitään kaamosmasennusta ja pimeässä vuodenajassa on oma kauneutensa, mutta on lämpö ja valo vaan mun luonnollinen elinoloni.

Viime aikoina olen käynyt Pjazzassa syömässä Demin ja Jeninan kanssa herkullisia pizzoja, juhlinut siskon baby showereita (mustaa tulee ensi kertaa täti pian!), mennyt ja tullut kavereiden kanssa, tehnyt muovailuvahasta krokotiileja, liukastunut viimeisenä takatalven lumipäivänä ja murtanut ranteeni (koneella on yllättävän hankalaa kirjoittaa vasen käsi kipsissä...), aloittanut koulussa uuden jakson, nähnyt ja mennyt. Vuosi 2017 on alkanut ihan mielettömän kivalla tavalla, vaikka mitään ihan superspesiaalia ei välttämättä olekaan tapahtunut. Tuntuu vaan niin siltä, että kaikki rullailee juuri niin kuin pitäisikin, vaikkei täydellisyys sinänsä mahdollinen olotila olekaan ja aina voisi alkaa keksimään parannettavaa siinä ja tässä.

Keväälle on myös tiedossa ihan hirveästi kaikkea jännää - jo hehkuttamani After Darkin tuleva kauhutalo, Red Rabbit-niminen kokemus samoilta tyypeiltä, Indiedaysin blogigaala, teatteri-ilta siskon kanssa (ja muuten kaikki nämä samalla viikolla, haha!), vanhimman siskon viikon visiitti Suomeen, äitiporukan kanssa suunnitteilla olevat yhteiset bibikset... ja tietty se normaali arki, jota hehkuttelen myös. Tänne kuuluu siis, ylläri ylläri, erittäin hyvää taas kerran.

Ja kun on tapahtumia, on blogattavaakin! Niin paljon kuin arjestani tykkäänkin, tuntuisi tönköltä hehkuttaa parin päivän välein ihan tavallista skidin kanssa hengaamista, kaverien kanssa riekkumista tai tavallista elämää opiskelijana. Ainahan mulle saa tietenkin postaustoiveita laittaa, tajusin juuri etten ole todella pitkään aikaan edes kirjoittanut mitään mielipidejuttuja - ja musta on ihanaa huomata, että vaikka kirjoitan nykyään niin harvoin, statsit kertovat teidän käyvän täällä edelleen. Lämmittää mieltä. Ihanaa kevättä!