Lately again

13.3.2017

IMG_20170311_152141_840

Moikka, mitäs sulle! Mulle kuuluu aika hyvää. Koulu on alkanut rullailemaan jo enemmän normina, vaikka mua harmittaakin se, miten vähän meillä on ollut lähiopetusta. Opin itse kaikista parhaiten joko tekemällä itse tai sitten luentotyyppisessä tilanteessa muistiinpanoja tekemällä - mutta tähän mennessä on välillä sellaisiakin viikkoja kuten nyt, että koulupäiviä on vain kaksi. Aika paljon tehdään siis tehtäviä kotona ja panostetaan tentteihin. Pitää ikäänkuin opetella oppimaan tällä tavalla!

Pari kuukautta on nyt siis eletty niin, että opiskelen, teen pari vuoroa viikossa töitä ja asun lapsen kanssa kahdestaan. Ehkä pitäisi koputella puuta, mutta olen jotenkin yllättynyt siitä, miten hyvältä kaikki on tuntunut - ajattelin olevani paljon väsyneempi. Ja olenhan mä väsynyt, joskus pääsen koulusta niin että lapsi on tarhassa päikkäreillä ja menen itsekin ottamaan päikkärit ennen kuin haen tytön (ja mähän en siis päikkäreitä ole koskaan oikein tajunnut) ja ihan joka päivä ei jaksakaan siivota lattiasta kattoon, tehdä paria tuntia kouluhommia tai muutenkaan olla mitenkään erityisen tuottelias. Mutta tasapaino tuntuu jotenkin silti olevan tässä. Oikeastaan tiukinta on tehnyt totutella siihen, miten paljon olen erossa skidistä - Shiri on isällään 1-3 yötä viikossa, mikä on omalla tavallaan sinänsä ihanaa, koska pystyn vapaammin viettämään aikaa aikuisessa seurassa tai vaihtoehtoisesti vaikka käydä salilla tai lojua Netflixiä katsellen koko päivän. Mutta tottakai pientä on ikävä.

IMG_20170311_152141_840aaaaaaaaaaaa

Puolivahingossa elopainoa on lähtenyt, projekti on edelleen säännöllisen epäsäännöllinen, eli toisaalta juuri tähän elämäntilanteeseen sopiva. Lapsiparkkia salilla ei ole eli sinne pääseminen on aina vähän aikataulusirkuksen takana, mutta otan senkin luksuksena omana aikana - milloin ikinä voi kuunnella yli tunnin putkeen musiikkia molemmilla kuulokkeilla? Skidin kanssa arki on muuten aika sitä perusarkea, välillä tuntuu vähän syylliseltä kun ei tehdä kaikenlaista spessua koko ajan mutta uskon, että ihan perusarkikin on ihanaa myös skidille. Nyt on ollut aika hyvä hetki opetella pois siitä laiskan suorittajan piirteestäni; olen siis aika peruslaiska ainakin omasta mielestäni, mutta hirveä höyryämään ja suunnittelemään ja menemään. Lapsuus tosin koostuu enemmän niistä arkihetkistä, rakkaudesta ja tuesta ja kasvatuksesta, kodista, kuin HopLopista tai eläintarhasta. Ne on sitten niitä bonareita siihen päälle, joita ei pidäkään välttämättä olla koko ajan.

Kevät alkaa kumminkin tulemaan, ja sehän herättä mussa aina hirveän ylipirteyden energiaryöpyn! Parin kuukauden päästä on skidin synttärit, kesällä on täydet kesälomat (viimeinen vuosi vähään aikaan kun näin on!), syksyllä on edessä reissu Roomaan serkun häihin... kaikkea kivaa ja jänskää taas mitä odotella ja hypettää. Elämä hymyilee!

2 kommenttia :

  1. Kuulostaa kyl ihanan tasapainoiselta toi sun arki. Olisi ihana saada omaki elämä edes kuukauden ajaksi tasapainoon. Kenties ensi kuussa onnistaa omalla kohdalla :D

    http://paula-beautyqueen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritys ylläpitää tasapainoo on ainakin kova, ei se ihan joka päivä onnistu :'D

      Poista