Uudistuksia rankalla kädellä

24.2.2017

Muutama viikko siinä yhteensä meni kun teki löyhällä tahdilla, mutta nyt olen valmis - koko blogin historia on nyt käyty läpi ja sieltä poistettu rankalla kädellä postauksia. Selityksiäkin asialle tottakai löytyy.

Kuten olen aiemminkin blogissa puhunut, mielestäni lapsen kuvien ja juttujen jakaminen somessa vanhempien puolesta on jokaisen vanhemman oma päätös. Tein päätöksen itse tietoisesti aikoinaan Shirin syntyessä enkä kadu päätöstä vieläkään. Kuitenkin, kuten aiemminkin mainitsin, lapsen kasvessa se pieni riippuvainen nyytti muuttuu koko ajan enemmän omaksi persoonakseen kasvaessaan, se oma luonne näkyy koko ajan paremmin ja, niin karsealta kuin se kuulostaakin, lapsen irrallisen identiteetinkin ymmärtää paremmin lapsen ollessa isompi - vaikka tottakai sen tiedostaa koko ajan.

Päätin siis, että nyt skidin ollessa jo paljon isompi vähennän tietoisesti hänen netti-identiteettiään. Päädyin poistamaan suurimman osan blogista, koska kuvien lisäksi olen kertonut yksityiskohtaisesti hänen kehityksestään, persoonasta ja vaikka mistä. En koe, että näistä postauksista tulisi koskaan mitään haittaa skidille olemaan, mutta koin nyt parhaaksi vaihtoehdoksi poistaa ne. Jotenkin ahdistaa myös itseäni tietää, että netissä on niin yksityiskohtaisesti kerrottuja juttuja itsestäni ja perhe-elämästä nyt kun elämä on muuttunut niin paljon.

Koen myös, että blogi ja mun somekuvan pitäisi muutenkin olla enemmän minusta kuin lapsestani. Tottakai äitiys on suurin osa identiteettiäni ja lemppariasiani maailmassa on olla Shirin äiti, mutta identiteettiini kuuluu myös paljon kaikkea muuta. Etenkin ehkä nyt sinkkuna ahdistaa ajatus siitä, että joku voisi googlailla minua ja löytää juttuja vanhoista parisuhteista, lapsestani, perhe-elämästä ja ties mistä. Vaikka olenkin aika oversharer eli jaan melko avoimesti elämääni somessa, olen aina pitänyt somessa tietenkin positiivisempaa linjaa enkä ymmärrä yhtään ihmisiä, jotka jakavat somessa jotain parisuhderiitoja tai vastaavia, vaikka tännekin olen avannut aika yksityisiä asioita.

Sinänsä blogi on ollut hiljaisempi jo jonkin aikaa ihan omasta tahdostani - haluan päivittää tätä vain silloin kun minulla on oikeasti asiaa, ei mitään turhia täytepostauksia - ja olenkin keskittynyt enemmän itseeni ja muihin asioihin kuin pelkästään perhe-elämään. Shirin kanssa on ihanaa viettää aikaa ja jouduin totuttautumaan siihen, miten paljon omaa aikaa mulla nyt on, kun skidi on isällään 2-3 yötä viikossa, mutta nautin paljon elämästäni tällä hetkellä. Jaan sitä vastaisuudessakin tänne, mutta vähän eri vinkkelistä! :)

T2 TRAINSPOTTING

21.2.2017

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Irvine Welsh on ollut mun kaikkien aikojen suosikkikirjailijani siitä asti, kun herkässä kolmentoista vuoden iässä luin ensi kertaa Trainspottingin. Heti kirjan luettuani tapitin myös siitä tehdyn leffan, eli ymmärrätte varmasti kuinka adrenaliiniryöpyissä kärvistelin kun viime perjantaina istuin Tennispalatsin salissa odottamassa sen jatko-osan alkamista. Kolmentoista vuoden odotuksen jälkeen.

t2d

Yritin pitää itseni mahdollisimman kaukana mahdollisista spoilereista ennen leffan katsomista, etten odottaisi sinänsä mitään, eli olin pitkälti siinä käsityksessä, että se on tehty täysin Trainspottingin kirjaversion jatko-osan, Porno-kirjan pohjalta, mutta oikeastaan T2 ja Porno eivät liity toisiinsa kovinkaan paljoa. Alkupointti on toki sama - on kulunut pitkä aika siitä, kun Trainspottingin lopussa Mark Renton nyysii frendiensä massit ja karkaa maasta. T2 seuraa tarinallisesti edeltäjäleffan jalanjälkiä, joka siis eroaa myöskin jonkin verran alkuperäisestä kirjaversiosta. Puhutaan nyt siis kuitenkin pääasiassa T2-leffasta selvyyden vuoksi. Pähkinänkuoriversio juonesta?

t2a

On kulunut 20 vuotta Trainspottingin tapahtumista. Renton kääri kasaan frendiensä Sick Boyn, Spudin ja Begbien kanssa tienaamansa rahat, jätti keskimmäiselle osan talletuslokeroon ja karkasi Amsterdamiin, jossa hän on mennyt naimisiin ja työskentelee kirjanpitäjänä pikkufirmalle - avioliitto tosin rakoilee ja Renton palaa Skotlantiin. Spud taistelee edelleen heroiiniriippuvuutensa kanssa ja yrittää epätoivoisesti saada olla isä jo teini-ikäiselle pojalleen, Sick Boy omistaa paskaisen pubin hevonkuusessa ja kiristää rahaa rikkailta strap-oneista tykkääviltä miehiltä tyttöystävänsä kanssa ja Begbie karkaa vankilasta saatuaan taas uuden kieltävän päätöksen pyyntöönsä päästä vapaalle jalalle. Siinä missä Spud ilahtuu Rentonin paluusta ja saa elämäniloaan takaisin, Simon on edelleen raivona entisen bestiksensä kusetuksesta ja Begbie nyt on aina lahtaamassa ties ketä.

Simon ja Renton aloittavat yhteisen bisnessuunnitelman, Begbie haluaa tappaa Rentonin ja Spud vaan pyörii omana liikkiksenä itsenään yrittäen jeesata ja ilahduttaa kaikkia. Lopussa saadaan niin eeppinen taistelukohtaus kuin hellyyttävä, kaltaiseni superfanin sydänjuuria viiltävä käänne Spudin alkaessa kirjoittaa heidän elämästään kirjaa.

t2b

Elokuva nojaa vahvasti Trainspottingiin - oikeastaan voisi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että T2 ei sinänsä jatka hahmojen tarinoita oikeastaan mihinkään suuntaan vaan toimii orgasmisena, nostalgiahekumaa aiheuttavana lahjana meille faneille. Pääsemme näkemään taas rakkaat skottimme, vanhentuneina mutta edelleen niin samanlaisina, ja koko tarinaa siivittää muutaman sekunnin välein viittaukset ysäriklassikkoon. Milloin nähdään lyhyitä pätkiä vanhasta leffasta, milloin kuullaan samaa musiikkia, käydään lapsuuden makkareissa, juostaan samaa katua, lausutaan tälle vuosikymmennelle päivitetty "choose life"-puhe... Myös itse Welshin pikkuhahmo tekee paluunsa. Kaiken kaikkiaan olin teatterissa varmasti uskomattoman ärsyttävää leffaseuraa, koska jokaisen Trainspotting-viittauksen kohdalla kiemurtelin penkissäni innostuksesta.

t2c

Ja juuri näinhän sen pitikin olla, jos minulta kysytään. Vaikka Porno on kirjana tietenkin mahtava eikä olisi haitannut ollenkaan nähdä sille uskollista leffaversiota, omalla tavallaan tämmöinen Trainspotting revived oli ihan mieletön kokemus itsessään. Kuten mainitsin aiemmin, Trainspottinghan oli leffaversiona jo hyvin typistetty versio kirjaversiosta - hahmojen määrää ja tapahtumia oli vähennetty rankalla kädellä. Pornossa vierailee Welshin muissa kirjoissa esiintyviä hahmoja (hänen kirjoilleen muuten hyvin yleistä) ja ehkä omalla tavallaan Porno-kirjalle uskollinen jatko-osa olisi ollut vähemmän uskollinen nimenomaan Trainspotting-leffalle.

Lähdin teatterista edelleen innosta täristen ja voisin mennä katsomaan leffan uudelleen vaikka heti. Prodigy oli tehnyt remixin Lust for Lifesta ja voisin maksaa siitä että se löytyisi edes jostain kuunneltavana, koska en ole löytänyt sitä vielä mistään.

Jos siellä puolella ruutua on edes melkein yhtä kovia Welsh/Trainspotting/mitenvaan-faneja, T2 on ihan ehdoton. Myhäilen vieläkin tyytyväisenä.

Lutkat, lortot ja horot

10.2.2017

Ahh. Päästään mun lempiaiheisiin. (Huom: käsittelen tässä seksuaalisuutta heteronormatiivisesta näkökulmasta.)

Aivan varmasti jokainen tätä lukeva tietää asetelman - mies, joka harrastaa paljon irtosuhteita, on ihan ok. Nainen, joka harrastaa paljon irtosuhteita, on likainen, ällöttävä, tautinen, löysä, huora, oksettava, ruma, ei yhtään vaimomatskua eikä omista minkäänlaista itsekunnioitusta.

Tietenkään kaikki eivät ole tätä mieltä ja esimerkiksi omassa kaveripiirissäni tämä ajatus ei ole valloilla, koska hengailen vain hyvien tyyppien kanssa, heh, mutta tätä kohtaa edelleen Suomessakin hyvin paljon. Mutta, jännä juttu, mitään pohjaahan tällä ajattelumallilla ei ole. Mitä yleisiä syitä sille sitten löytyy?

(source)
Väite 1. Seksuaalisuus on miesten juttu, evoluution kannalta vain miehillä tarvitsee olla vahva seksuaalinen vietti ja naisista tykkääville miehille nyt vaan on luonnollista haluta harrastaa paljon seksiä monien eri naisten kanssa, koska biologia. Naisilla ei ole samanlaista libidoa kuin miehillä.

Teoriassa naisen orgasmi voi auttaa raskaaksi tulemista, perustuen siihen, että lihasten supistellessa orgasmin aikana ne vetävät siittiöitä nopeammin kohti kohtua. Faktaahan se kuitenkin on, ettei naisen orgasmia raskaaksi tulemiseen tarvitse, joten oletus on, että vain miehen kiihoittumisella olisi jotain väliä lisääntymisen kannalta. Pari pointtia: seksiä ei harrasteta vain lisääntymismielessä ja silloin kun sitä harrastetaan, lisääntymismielessä tai ei, olisi varmaan ihan hyvä juttu näin emotionaalisella tasolla jos nainenkin nauttisi siitä.

Stereotypia siitä, että miehet ovat seksihulluja olentoja jotka käyttävät kaiken aikansa etsien reikää johon tunkeutua kun taas naiset ovat puhtoisia olentoja jotka antautuvat tälle likaiselle lihalliselle menolle vain yhteiskunnan painostuksesta voisi sinänsä perustua ihan loogiseen ajatteluun - monien tutkimusten mukaan miehillä on suurempi seksuaalivietti kuin naisilla. Mutta tärkein asia tässä kohtaa on allekirjoittaneen mielestä se, että tutkimukset, stereotypiat ja kaikki "no, yleisesti ottaen"-lauseet ei seksuaalisuudesta puhuttaessa vaan ole hyviä pointteja. Seksuaalisuus on niin yksilökohtainen asia, ettei vaan voi sanoa "no, yleisesti ottaen naiset haluaa seksiä vähemmän kuin miehet, eli seksistä tykkäävä nainen on outo", koska yksilötasolla erot seksuaalivietissä on valtavia niin miehillä kuin naisilla.

Omastakin lähipiiristä löytyy kaikenlaisia - löytyy miehiä, jotka pitävät kyllä seksistä mutta joille se ei ole kovinkaan iso asia eivätkä he harrasta sitä usein. Löytyy miehiä, jotka haluaisivat koko ajan olla jynkyttämässä. Löytyy naisia, jotka eivät erityisemmin pidä seksistä ja löytyy naisia, jotka haluaisivat koko ajan olla jynkyttämässä. On ihmisiä, jotka pitävät seksiä henkilökohtaisena asiana kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä ja on ihmisiä, joiden mielestä seksi on fyysinen tarve siinä missä nälkä, ja sitä on ihan hyväksyttävää tyydyttää vaikka sitten tuntemattomien kanssa yhden yön jutuissa vähän väliä.

Kaikki nämä ihmiset ovat täysin oikeassa, koska vain he voivat tehdä päätöksiä omaan seksuaalisuuteensa liittyen, eikä asia millään muotoa vain kuulu muiden tuomittavaksi. Minkäänlainen (ei-vaarallinen) seksikäyttäytyminen ei ole pahasta - oli kyseessä sitten yksilön halu harrastaa yhden yön juttuja tai osallistua orgioihin. You do you, honey.

Ja sitten se ikiaikainen ajatus siitä, että paljon pannut nainen on löystynyt ja rupsahtanut. Emätin, sen seinämät ja kaikkea ympäröivät lantionpohjan lihakset ovat kaikilla naisilla erilaisia ja toki myös erikokoisia, mutta ne ovat elastisia - ne ovat kehittyneet venymään ja paukahtamaan sitten paikalleen ihan entiselleen. Naisen kiihottuessa emätin automaattisesti ns. löystyy, eli paremmilla sanavalinnoilla tekee tilaa tulevalle yhdynnälle - tämä on evoluution kannalta tärkeää, koska miehen pitää mahtua sisään jotta raskautuminen mahdollistuu. Tilaa tekevä alue menee kyllä seksin jälkeen takaisin omaksi itsekseen. Tottakai naisen sukupuolielimet muuttuvat ajan saatossa, vuosien vieriessä, lapsia synnyttäessä... mutta yhdyntä ei aiheuta löysyyttä.

Väite 2. Naisen rooli on olla metsästettävä uhri, jota seksiä hakeva mies voi saalistaa. Naiset ovat alistuvia, ujoja ja kilttejä, eivätkä voi haluta seksiä oma-aloitteisesti, vaan miehen tulee aina suostutella nainen tähän syntiseen aktiin. Ei naiset edes nauti seksistä, suostuu siihen vaan kun niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Tätä ajatusmallia en edes haluaisi joutua avaamaan. Naisetkin tykkää seksistä ja naisetkin voivat haluta seksiä. Jotkut naiset ovat oma-aloitteisia, jotkut naiset tykkäävät metsästysleikistä. Jokainen käyttäytyy niin kuin itse haluaa käyttäytyä, eikä mitään yleistä "olet nainen, eli toimi näin"-nyrkkisääntöä vaan ole olemassa. On täysin okei olla sitä mieltä, ettei miehenä halua harrastaa seksiä naisen kanssa joka tekee itse aktiivisesti aloitteita seksin harrastamiseen - se on sinun mieltymyksesi ja tottakai jokainen hakee juuri sellaisia seksikumppaneita kuin haluaa. Mutta on myös ihan okei olla haluamatta olla passiivinen seksinhakutilanteissa ja etsiä naisena sitten niitä kumppaneita, joita ei vahvasti seksuaalinen nainen haittaa.

Väite 3. Kukaan mies ei halua kumppanikseen naista, jolla on ollut paljon seksikumppaneita. Siinähän menee ihan sekaisin kun miettii, onko itsellä pienempi kuin naisensa muilla kumppaneilla tai kun panikoi sitä, onko yhtä taitava kuin muut. Tosi kiva muutenkin kävellä jossain kadulla kun joutuu miettimään moniko vastaantulija on pannut samaa muijaa.

Niin, koska naisella ei itsellään saa olla persoonaa, menneisyyttä tai omaa seksuaalikäyttäytymismallia, koska naisen elämän koko tavoite on olla miehen kumppani. Ja miksei tämä voisi sitten toimia toisinpäin? Miksei pidetä yhtä normaalina ajatuksena sitä, että roolit kääntyisi toisinpäin ja naista hävettäisi seurustella miehen kanssa, jota koko kylän muijat on käynyt polkemassa?

Vapaa seksuaalikäyttäytyminen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä ja näin epätasa-arvoinen ja naisia alentava ajatusmalli on oikeasti todella myrkyllinen. Ideaalitilanteessa ihminen valitsee kumppaninsa vapaaehtoisesti, eli mitä väliä sillä on, minkälaisia kumppaneita on ollut aiemmin - siihen on syynsä, miksi he eivät enää ole kuvioissa, mutta sinä olet.

Väite 4. Nainen, jolla on ollut paljon seksikumppaneita, pettää todennäköisemmin suhteessa. Naisella, jolla on ollut paljon seksikumppaneita, on todennäköisesti huono itsetunto jota hän pönkittää kumppaniensa huomiolla ja siksi anteliaat naiset ansaitsevat vain sääliä.

En edes yritä ymmärtää, mihin nääkin perustuu. Kun ihminen on sinkku, hän ei ole tilivelvollinen tekemisistään ja menemisistään, eli voi olla juuri niin monen tyypin kanssa kuin haluaa. Tämä ei kerro yhtään mitään siitä, onko tyyppi uskollinen parisuhteessa vai ei. Ihminen, joka haluaa olla uskollinen, on uskollinen - riippumatta siitä, onko menneisyydessä ollut 1, 10 vai 100 seksikumppania.

Mitä itsetuntoon tulee, tääkin väite on ihan sontaa. Eikö hyvä itsetunto ja itsensä kunnioittaminen ole juuri sitä, että on sinut seksuaalisten halujensa kanssa ja toteuttaa niitä ja itseään juuri haluamallaan tavalla? Miksi seksistä nauttiminen ja sen aktiivinen hakeminen kertoisi mitään itsetunnosta tai itsekunnioituksesta? Tämmösiä väitteitä tulee, kun ihmiset yrittävät selittää asioita, joista eivät yksinkertaisesti ymmärrä yhtään mitään.

Ja mikä tärkeintä: kaikenlainen käyttäytyminen tässä on ihan okei.

Jokaisella on omat mieltymyksensä ja omat asenteensa, eikä mikään niistä ole parempi kuin toinen. Nainen, jolla on ollut paljon seksikumppaneita omasta vapaasta tahdostaan ja nainen, jolla on hyvin vähän seksikumppaneita omasta vapaasta tahdostaan, ovat molemmat ihan yhtä oikeassa ja arvokkaita. Tärkeintä olisi, että jokainen ihminen ihan sukupuoli-identiteettiin katsomatta pystyisi olemaan sinut seksuaalisuutensa, seksuaalisten halujensa ja seksuaalikäyttäytymisensä kanssa. Tiedostaisi, miksi on sellainen kuin on, löytäisi ne omat tapansa toimia ja toimisi niiden mukaan. Oli se sitten seksistä pidättäytyminen kokonaan tai seksin harrastaminen usein ja aina eri kumppanin kanssa.

Ideaalia olisi, että kaikki onnistuisivat löytämään tässä asiassa itsensä ja olisivat sinut itsensä kanssa.

Suunnitelmia tulevalle

5.2.2017

Koulussa on tullut viihdyttyä nyt miltei kuukausi ja siinä ajassa olen vähän ehtinyt pohtimaan, mitä kaikkea tulevaisuudelta tahdonkaan. Sosionomiopinnot on siitä omiaan munkaltaiselle tuuliviirille, että työllistymismahdollisuudet on laajat, puhumattakaan jatko-opiskelumahdollisuuksista. Onneksi ihan heti ei tarvitsekaan päättää, koska tiedän etten halua varhaiskasvatuksen puolelle - jos sinne haluaa, se pitää tietää jo nyt melko alussa opiskelua, jotta voi valita opintopolkunsa varhaiskasvatukseen suuntaavaksi.

P2050025

Oikeastaan tällä hetkellä on muutamia ideoita, joita pyörittelen päässäni. Lukioaikainen unelmanihan oli vankilapsykologi, joten mietin sosionomin mahdollisuuksia vankiloissa/vankien kanssa, vaikken riskosseuraamusalan sosionomilinjalla olekaan - en vaan tiedä, mitä täällä ns. normisossulinjalla sitten voisi tässä kategoriassa tehdä. Mietin myös nuorten kanssa työskentelyyn tähtäämistä, joko ihan "yleisesti" tai erikoistuen nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Mietin myös tulevaisuudessa sosionomin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon hakeutumista.

Tällä hetkellä kiinnostavin olisi kuitenkin seksuaaliterapeuttina työskentely. Olen aina ollut (liiankin) avoin seksuaalisuuden suhteen ja pitänyt hölmönä sitä, miten iso tabu seksi ja seksuaalisuus edelleen yhteiskunnassamme ovat. Mitä nyt olen skidillä googlettelullani ymmärtänyt, seksuaaliterapeutin koulutus on Suomessa kolmiosainen, kestää yhteensä parisen vuotta ja on helppo suorittaa työskentelyn ohessa, ja mikä tärkeintä - vaatii esimerkiksi jonkin sosiaali- ja terveysalan korkeakoulupohjan, eli vaikkapa nimenomaan sosionomiksi valmistumisen. Siispä jos tälle tielle päätän lähteä, valmistuttuani sosionomiksi käytän työn ohella vielä pari vuotta opiskellen itseni seksuaaliterapeutiksi! Mitään en tietenkään ole vielä ihan varmaksi päättänyt, kun koulukin on vielä näin alussa, mutta ainakin tällä hetkellä uskon lähteväni tähän viimeiseen vaihtoehtoon mukaan. 

Varmasti kirjoitan aiheesta omia postauksiaan, mutta palatakseni vielä seksualisuuteen ja sen tabuasemaan - mut tuntevat ihmiset tietää, etten ujostele seksiä ja seksuaalisuutta puheenaiheena ollenkaan. Tottakai tiedostan, että kaikki ihmiset eivät halua aiheesta puhua, enkä olekaan sellainen että kiljuisin seikkailujani jokaiselle hyvänpäiväntutulle koko ajan (vain hyville ystäville, haha!), mutta näin yleisesti ottaen koen jotenkin vähän hassuna sen, että niinkin luonnollinen ja kiva asia kuin seksi tuntuu välillä olevan ihan hirveän kiusallinen ja vaikea aihe puhua edes geneerisellä tasolla. Tottakai seksuaalisuuteen voi liittyä paljon ongelmia ja negatiivisia asioita, joita voi olla vaikea käsitellä, mutta yhteiskunnassa jossa seksillä myydään kirjaimellisesti kaikkea, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on sillä asteella että naisetkin ovat täällä melko vapautuneita seksuaalisuutensa kanssa ja jossa seksuaalikasvatusta on kouluissa avoimesti seksiä pidetään silti monin paikoin jotenkin likaisena ja pahana asiana. On se jännä!

Koulussa yleensäkin viihdyn koko ajan paremmin, ja vaikka välillä tuntuu edelleen vähän haikealta ettei ole töissä niin paljoa kuin ennen, olen ihan supertyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseen. Sosionomilinja tuntuu ihan siltä omalta jutulta jo nyt näin alussa. Aikaa tottakai kuluu paljon kouluhommiin eli blogi on ollut nyt vähän hiljaisempi, mutta mieluummin kirjoitan tänne ajan kanssa kunnolla silloin kun aikaa löytyy. Tätä tulevaisuuden ammatin miettimistä helpottaa varmasti tuleva henkilökohtainen opintosuunnitelmakeskustelu meidän tutor-opettajamme kanssa, joka varmasti osaa kertoa vaihtoehdoistani vähän lisää - ja jos joku tätä lukeva tietää aiheesta jotain, saa mielellään jättää kommenttia!