Lupauksia elämälle

29.1.2017

Ei, en edelleenkään perusta uuden vuoden lupauksista, mutta mielessä on pyörinyt paljon ajatuksia siitä, mitä kaikkea elämältäni haluaisin - ehkä se johtuu nyt muutoksista elämässä. Askelista, jotka olen ottanut tulevaisuuteni eteen ja nehän on aina ihan hirvittävän jänniä.

Oon muutenkin aina ollut jollain tasolla paljon pohdiskeleva tyyppi, ristiriidassa tosin sen kanssa, että olen kovinkin spontaani ja pärskäyttelen ajatukset ja ideat ulos usein ilman yhtään miettimistä. Pienestä asti olen kuitenkin ollut vahvasti unelmoija ja miettinyt asioita paljon, eikä se tapa nyt aikuisena ole yhtään vähentynyt. On muutamia asioita, joita toivon voivani luvata itselleni tulevaisuuden varalle.

IMG_20170125_103854_338

Annan melankolian joskus tulla. Olen luonteeltani perusiloinen ja pirteä, ja vaikka se on luonnollinen tapani olla, olen huomannut itsessäni myös jonkin verran sitä, etten anna huonojen vibojen tuntua. Eräs kaverini näki minut ensi kertaa mieli maassa reilu puolen vuoden tuttavuuden jälkeen ja sanoi sen olleen miltei pelottavaa - ja jäin miettimään, että varmastihan sitä puolen vuoden aikana on ollut joskus surullinen, mutta olenko antanut itseni olla surullinen? Ja vastaus on usein ei - en anna itseni olla surullinen. Olen iloinen siitä, että pystyn nopeasti pääsemään yli huonoista asioista, en jää vatvomaan enkä rypemään, mutta olisi tärkeää opetella joskus myös tuntemaan ne elämän huonot tunteet. Ne ovat realiteetti ja ne pitää vain käsitellä, ja joskus itselleen voi antaa luvan käsitellä niitä enemmän kuin olankohautuksella.

Pysähdyn välillä. Olen kova höyryämään, sen tietää kaikki mut tuntevat. Vaikka joskus olen laiskalla tuulella enkä saa paljoa aikaiseksi, suurin osa arjesta menee sinne tänne hulmuten, suunnitellen, järkkäillen, tehden ja nähden. Eikä siis välttämättä edes mitään spesiaalia, mutta hyvin harvassa on vapaapäivät, joille en ole keksinyt vähintään jotain kavereiden näkemistä. Mun olisi varmasti hyvä oppia joskus myös ihan vaan olemaan - ilman to do-listaa, ilman jonkin tulevan asian maanista suunnittelua, ilman keskeneräisiä projekteja... ihan vain minä ja skidi, tekemässä jotain arkisten tylsää mutta silti niin ihanaa. Etenkin nyt, kun aikataulu on aika hektinen.

Tiedän oman arvoni. Vaikka koen olevani hyvän itsetuntemuksen ja -tunnon omaava yksilö, olen huomannut itsessäni joskus negatiivisia asiaan liittyviä piirteitä - joskus koen, että annan ihmisten vähän kävellä ylitseni, asetan muiden toiveet ennen omiani huonolla tavalla. Asennoidun joskus pettymyksen edessä niin, että ehkä en olisi ansainnutkaan haluamaani asiaa, mikä on tietenkin kamala ajattelumalli. Vaikka nämä ajatukset ovat hetkittäisiä eivätkä sinänsä vaikuta elämääni suuressa mittakaavassa, koen tärkeänä, että pääsen niistä vähäisistäkin eroon tai opin edes käsittelemään niitä kunnolla. Haluan oppia paremmin tiedostamaan oman arvoni ja arvokkuuteni.

En lopeta kehittymistä. Olisi kamalaa olla "valmis" - ei mitään parannettavaa enää missään, ei mitään uutta opittavaa. Semimahdoton tilanne, mutta ajatuksenkin tasolla kamala. Oon tiedonjanoinen tyyppi, tykkään oppia uutta, avartaa maailmankatsomustani, kuulla muiden näkökulmia ja mielipiteitä ja yrittää parantaa itseäni ja lähistöäni jatkuvalla syötöllä. Lupaan, etten luovu tästä piirteestä itsessäni, koska saan siitä piirteestä niin paljon elämäniloa.

Pyrin olemaan hyvä. Jokaisella on tietty ihan oma käsityksensä siitä, mitä tarkoittaa olla hyvä ihminen, hyvä tyyppi, ja toivottavasti jokainen myös jotenkin pyrkii olemaan omasta mielestään hyvä tyyppi. Haluan pyrkiä siihen myös itse. Pähkinänkuoressa mulle se tarkoittaisi sitä, että kasvatan lastani rakkauden ja rajojen harmonisessa tasapainossa ja annan hänelle mahdollisimman hyvän lapsuuden, että teen läheisteni elämästä jollain tasolla parempaa, että teen jonkinlaista pientäkin muutosta ympäristössäni parempaan päin, että jäisin ihmisten mieleen hyvällä.

Minkälaisia lupauksia teillä on elämälle?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti