Mihin katosi joulukuu?

25.12.2016

Tuntuupa hassulta kirjoittaa tätä. Blogi on ollut ihan hiljainen miltei koko joulukuun, eikä mulla oikein ole asialle mitään selitystäkään - tapani mukaan oon ollut koko ajan menossa ja tekemässä, paiskinut paljon töitä, valmistellut parin viikon päästä alkavaa amk-uraa (!!!!) ja elänyt pää ihan jossain muualla kuin blogissa. Tuntui omalla tavallaan tosi hyvältä olla hetken aikaa kirjoittamatta - blogi ei tunnu pakkopullalta eikä mitään kriiseilyä sinänsä ole, mutta tätä niin monen monta vuotta harrastaneena joskus tuntuu freesiltä ottaa etäisyyttä.

Elämä on jatkunut ja asettunut uomiinsa, paremman sanan puutteessa - kaikki tuntuu loksahdelleen paikoilleen. Sinkkuus on tuntunut joskus yllättävän yksinäiseltä, mutta sehän oli odotettavissakin, asun nyt ensi kertaa ainoana aikuisena taloudessa. Tärkeintä on ollut opetella viettämään aikaa yksin itsensä kanssa, koska sitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt! Jos en ole ollut parisuhteessa, olen viettänyt ystävieni kanssa yhtä paljon aikaa kuin avoliitossa. Nytkin toki siis näen ystäviäni todella paljon, aika lailla päivittäin, mutta alkuun tuntui mälsältä viettää iltoja "yksin" - tottumiskysymyshän se tietty vain oli ja nyt tuntuu oikeastaan jo vähän oudolta ajatukselta, että täällä olisi pysyvästi joku muukin aikuinen.

Joulukuun aikana olen mm. pitänyt ihanat tuparit, joissa oli superhauskaa, huomannut laihtuneeni parissa kuussa 9kg, käynyt ystävien kanssa katsomassa Rogue One, käynyt ystävien kanssa keilaamassa, hengannut ystävien kanssa kotona, juhlinut parhaan kaverin synttäreitä, käynyt duunissa, piirtänyt ja muovaillut muovailuvahaa ja antanut vauhtia keinussa ja lukenut miljoona iltasatua ja laulanut miljoona unilaulua ja opettanut tunnistamaan numeroita ja hengannut perheen kanssa, ja ja ja... tapani mukaan en ole kauaa paikallani, vaikka sekin tapa pitäisi kai joskus opetella!

Koulun alku jännittää hirveästi, panikoin kaiken maailman tukiviidakon kanssa ja mietin, kuinka noloja kysymyksiä kehtaan ekana päivänä esittää. En ole opiskellut lukion jälkeen, josta valmistuin vuonna 2011, eli jännittää jo sekin, miten opiskelu lähtee luistamaan kun viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut duunin lisäksi äitiyslomakin. Olen kyllä luottavainen, mutta jännään aina kaikkea, eli tottakai näinkin isoa elämänmuutosta! Vielä on to do-listalla ties mitä tarhamaksujen tarkistusta ja muuta, mutta nyt joulun alla olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta mitään.

20161224_175231
Snapchat-1172523993

Joulusta puheenollen, tänä vuonna vietin vähän erikoisemman joulun! Shiri lähti 23. päivän illalla isilleen ja tuli sieltä takaisin vasta tänään, kaksi yötä myöhemmin. Jouluaattona olin vapaaehtoisena töissä ensin koko päivän ja illan vietin duunikaverini kanssa meillä - syötiin mahat täyteen, katsottiin leffoja ja pelattiin pleikkaria. En ole koskaan ennen viettänyt mitään kaverijoulua aattona, mutta oli kyllä todella kiva joulu. Tänään sitten Shiri tuli takaisin mun hoiviini ja mentiin mun vanhemmilleni viettämään se kunnon perhejoulu.

Snapchat-817605954
Snapchat-365730266

2016 ei todellakaan ole ollut mikään elämäni helpoin vuosi, mutta pakko sanoa, että yllättävän iisisti elämä on sujunut kaiken tapahtuneenkin kanssa. Skidi oireili alkuun sillä, että nukkumaan meneminen meni ihan jäätäväksi taisteluksi joka ilta parin kuukauden ajan, mutta nyt tällä viikolla sekin on mennyt yhtä helposti kuin aina ennenkin - lapsi sänkyyn, iltasatu, unilaulu, hali, pusu, hyvää yötä ja parin minuutin päästä kuuluu suloinen tuhina sängystä. Shiri ei myöskään kysele tilanteesta enää, vaan on hyväksynyt, että nyt on äidin ja Shirin koti ja sitten on isin ja Shirin koti ja siellä vaihdellaan. Ollaan pidetty tärkeänä sitä, että lapsi näkee meidän hyvät välit esimerkiksi viedessä ja tuodessa, ja se on selkeästi auttanut Shiriä paljon - kun jääkin vartiksi juttelemaan mukavia, lapsi on iloisempi, vaikka tietääkin, että ollaan silti eri kodeissa eikä odota meidän muuttavan takaisin yhteen tai mitään vastaavaa.

Kaiken kaikkiaan siis, kuten jokaisen kuulumispostauksen tunnun lopettavan, meille kuuluu aina vaan hyvää - jännittää, vähän stressaa, mutta porskutellaan eteenpäin leveät hymyt naamalla kuten aina ennenkin. Mitä teille kuuluu?

6 kommenttia :

  1. Kiva kun kirjottelit pitkästä aikaa :) joulusi kuulostaa mukavalta!

    VastaaPoista
  2. Oli kiva lukea siun kuulumisia! :) Yksin olemisen opettelu on varmaan raskasta. Miekään en ole aiemmin osannut olla yhtään yksin, mutta joskus, kun Toni alkoi tehdä 3-vuorotyötä, niin oppi aika hyvin, kun se tekee paljon öitä, niin silloin on joskus ollut aika yksinäistä. Nykyään vaan odotan niitäkin vuoroja välillä, jos on jotain muita, koska olen oppinut nauttimaan omasta seurastani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) mä oon aina ollu sellanen etten tykkää ees nukkua yksin ja sehän on tosi hyvä juttu että tätä on ollu pakko opetella :) ihan jokaiselle tekee hyvää osata olla joskus myös omassa seurassaan.

      Poista
  3. Mun mielestä on ihanaa, että teillä on äidin ja Shirin koti ja isin ja Shirin koti - ettei oo sitä perus äidin koti ja isin koti, ihan kuin lapsella ei olisi kotia ollenkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meille on tärkeää et Shiri kokee molemmat omaksi kodiksi! :)

      Poista