10 vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle

27.12.2016

Harvemmin tulee blogissa otettua osaa haasteisiin, mutta nyt Laura haastoi mut kirjoittamaan aiheesta, joka tuntuu niin kivalta, että pakko osallistua! Haasteen tarkoituksena on jakaa vähän omaa taustaa bloggaamisen parissa ja jakaa joitain omasta mielestään hyviä vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Omaa blogihistoriaa olen ennenkin blogissa kertoillut, eli ei pureuduta siihen nyt liikaa.

Pähkinänkuoressa aloitin ensimmäisen blogini 13-vuotiaana vuonna 2004 ja ylläpidin useamman vuoden omia blogejani englanniksi, koodaillen siis koko sivuston alusta asti itse. Vuonna 2012 raskaana ollessani löysin suomalaisten raskaus- ja vauvablogien maailman ja siirryin tänne Bloggeriin kertoilemaan hyvinkin päiväkirjamaisesti raskaudestani ja elämästäni yleensä. Sille tielle on jääty, ja blogi on vaihtanut nimeään kahdesti - ensin oli Fuck Yeah Sofia!, sitten Heart Pumps Diesel ja nyt Sofia B.

hhhhhhhhhhhhh

Minä blogin alkuaikoina, vuonna 2012!

Joskus ajatuksia lopettamisesta on pyörinyt mielessä, mutta ei koskaan kovin tosissaan - viimeisen (miltei) kolmentoista vuoden aikana, joina olen blogannut, olen pitänyt kaksi noin puolen vuoden mittaista taukoa bloggaamisesta ja palaan siihen aina takaisin. Harrastus on kuitenkin tuntunut ns. tarkoituksenomaiselta vasta tämän blogin myötä ja käväisin portaalissakin bloggaamassa - mutta jollain tasolla bloggaaminen suorittamisena ei tunnu yhtään omalta. Pitkässä ajassa on ehtinyt kokemaan jos jonkinlaista, eli ehkä multa jotain varteenotettavia vinkkejä voikin löytyä!

1) Pidä aina kiinni itsestäsi ja omasta jutustasi. Blogit ovat räjähtäneet suosiossaan ja niitä on nykyään niin paljon, että voi tuntua todella vaikealta erottua joukosta. Siksi mielestäni onkin tärkeintä pitää aina kiinni siitä, minkälaista blogia juuri sinä haluat pitää, eikä miettiä liikaa sitä, mitä uskot muiden haluavan lukea. Tottakai julkista blogia pitää myös muille kuin itselleen, mutta liika muotteihin tunkeutuminen näkyy kyllä lukijallekin. Ole oma itsesi.

2) Älä kehitä pakkomiellettä blogisi suosiosta. Tottakai on ihanaa, jos kävijämäärät kasvavat, somekanavat saavat tykkäyksiä ja seuraajia ja postauksiin tulee kommentteja. Bloggaamisen ei kuitenkaan pidä olla vain numeroiden tuijottamista, click bait-otsikoita ja sensaatiohakuisuutta vain klikkauksien perässä - bloggaa, koska haluat kirjoittaa, jakaa, kuvata, luoda, mitä vain, älä siksi, koska janoat valokeilaan.

3) Ykköseen viitaten - ole oma itsesi, mutta... Myönnetään, että jos pitää julkista blogia, yleensä taustalla on luovien syiden (kirjoittamisinto, valokuvausharrastus...) lisäksi myös jollain tasolla halu saada kävijöitä. Siksi blogissa kannattaa yrittää ylläpitää jonkinlaista kävijäystävällisyyttä, vaikka oman luonteen pitääkin näkyä. Tällä tarkoitan nyt esimerkiksi lukijoiden toiveiden toteuttamista, risujen ja ruusujen vastaanottoa, oikeinkirjoitusta, edes jonkinlaista semisäännöllistä postaustahtia suurimman osan ajasta... Helppoa on yrittää miettiä asiaa myös siltä kantilta, minkälaista blogia itse haluaisit lukea.

4) Jos toivot blogiltasi nousevia kävijämääriä, älä unohda muita somekanavia. Meille lifestylebloggaajille somen ja blogin yhdistäminen on helppoa, koska blogimme keskittyvät meihin ja meidän elämiimme - kuten myös somekanavamme. Mutta erikoistuneempaa, vaikkapa ruoka- tai DIY-blogia pitävä ihminen, voi henkilökohtaisen somekanavan lisäksi luoda blogille omia sonekavia. Helpoiten blogiin liittyvä somettaminen tapahtuu mielestäni Facebookissa luomalla blogimme omat sivut sekä Instassa, mutta toki kaikenlaiset somekanavat sopivat.

5) Panosta ulkoasuun. Itse luen blogeja edelleen aika paljon koneella, eli vaikka mobiilissa kaikki blogit näyttävät miltei samalta, tietokoneella en edes jaksa alkaa lukemaan blogia, joka on hankalan näköinen. Jos jokainen postaus pitää erikseen klikata auki, teksti on jollain vaikeaselkoisella fontilla, teksti on pientä tai väriskaala on sekaisin, kuvat ovat suttuisia ja pieniä tai blogi jollain tavalla särkee silmiä, on hyvin todennäköistä, että potentiaalisia lukijoita katoaa ihan vain sen vuoksi ensimmäisten sekuntien aikana. Koodaaminen ei ole kovin vaikeaa ja netti on pullollaan erilaisia ohjeita, mutta vaikkei haluaisikaan koodata yhtään, on esimerkiksi Blogger-blogien muokkaaminen todella iisiä ihan nappeja klikkailemalla.

6) Kuvat siivittävät tekstiä ja tuovat blogille mielenkiintoisemman ja persoonallisemman tunnun. Omana nyrkkisääntönä on, että käytännössä jokaiseen postaukseen pitää saada ainakin yksi kuva - yleensä itse ottamiani, joskus lainattuja, joskus itse tehtyjä... Blogi, jossa on hyvän kokoisia laadukkaita kuvia, on automaattisesti paljon laadukkaamman ja mielenkiintoisemman tuntuinen kuin blogi, jossa ei ole kuvia ollenkaan tai jonka kuvat ovat huonolaatuisia ja/tai pienikokoisia.

ggggggggggg

Tuoreempi meitsi

7) Kirjoita, kirjoita, kirjoita! Yksi ihanimpia saamiani kehuja on kehut liittyen kirjoitustyyliini. Eräs bloggaajatuttava sanoi jokin aika sitten usein lukeneensa postauksiani, vaikka aihe ei olisi kiinnostanut häntä erityisemmin ihan vain siksi, että tykkää niin paljon tavastani kirjoittaa. Onko parempaa kehua?? Kirjoittaminen on aina ollut mulle mieluisaa ja lähellä sydäntä, mutta ihan puhumattakaan tyylistä, kirjoittaminenkin on asia jota voi kehittää harjoittelemalla ja erityisesti lukemalla. Ja jos ihan raatorehellisiä ollaan, lähden itse hyvin pian blogista, joka on kirjoitettu tyylillä "No siis niinku eilen mentii ulos. Ja siel oli kivaa. Käytii jätskilllll. Otin, mansikan, makuista."

8) Käytä mielikuvitustasi ja lähde mukavuusalueeltasi - voit yllättyä, kuinka terapeuttisen freesiltä tuntuu kirjoittaa aiheesta, joka ei yleensä olisi yhtään blogisi tyyliin sopiva. Jos blogiaan ylläpitää säännöllisesti sitä huomaa olevansa ison osan ajasta ns bloggaajamoodi päällä - silmät skannaavat kuvattavia kohteita, mielessä pyörii lauseita, joilla kuvata tapahtuvia asioita, ideoita pyörii mielessä. Yritä välillä löytää ihan uusia näkökulmia ja ajatuksia.

9) Älä pelkää olla geneerinen. Usein ajatukseen "ole oma itsesi" liitetään paniikinomainen uniikin lumihiutaleen persoonan hakeminen, mutta eihän lause viittaa siihen ollenkaan - voit olla oma itsesi vaikka oma itsesi olisikin samankaltaista muiden kanssa. Jos mielesi tekee jakaa kuvia kahvikupeista ja lounaista tai kirjoittaa vaatteista ja meikeistä, tee niin. Yritän itse välttää kokonaan niitä "voinko postata nyt tästä, onks tää liian massaa"-ajatuksia, koska eihän se ole oman itsensä olemista jos kieltää osan itsestään normaaliuden pelossa.

10) Pidä hauskaa! Parhaimmillaan blogi on antanut minulle ystäviä, kokemuksia, tapahtumia, bileitä ja gaaloja. Parhaimmillaan blogialustan avaaminen ja kirjoittaminen tuntuu freesiltä tuulahdukselta, terapeuttiselta tavalta käsitellä asioita, luovalta tavalta ilmaista itseäni. Parhaimmillaan palautteena on ollut ihmisten kertomuksia siitä, miten blogini on auttanut heitä, tsempannut, auttanut vaikean asian käsittelemisessä, saanut ajattelemaan asioita uudelta kantilta, antanut vertaistukea ja viihdyttänyt. Pidä blogia rakkaudesta bloggaamiseen, niin se pysyy hauskana!

Tarkoituksena on haastaa kymmenen muuta bloggaajaa, mutta mielelläni näkisin kaikkien tätä lukevien bloggaajien tekevän tämän - eli jos luet tätä ja bloggaat, haastan sinut! :) linkatkaa kommenttiboksiin omia postauksianne, jos päätätte ottaa haasteen vastaan!

Mihin katosi joulukuu?

25.12.2016

Tuntuupa hassulta kirjoittaa tätä. Blogi on ollut ihan hiljainen miltei koko joulukuun, eikä mulla oikein ole asialle mitään selitystäkään - tapani mukaan oon ollut koko ajan menossa ja tekemässä, paiskinut paljon töitä, valmistellut parin viikon päästä alkavaa amk-uraa (!!!!) ja elänyt pää ihan jossain muualla kuin blogissa. Tuntui omalla tavallaan tosi hyvältä olla hetken aikaa kirjoittamatta - blogi ei tunnu pakkopullalta eikä mitään kriiseilyä sinänsä ole, mutta tätä niin monen monta vuotta harrastaneena joskus tuntuu freesiltä ottaa etäisyyttä.

Elämä on jatkunut ja asettunut uomiinsa, paremman sanan puutteessa - kaikki tuntuu loksahdelleen paikoilleen. Sinkkuus on tuntunut joskus yllättävän yksinäiseltä, mutta sehän oli odotettavissakin, asun nyt ensi kertaa ainoana aikuisena taloudessa. Tärkeintä on ollut opetella viettämään aikaa yksin itsensä kanssa, koska sitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt! Jos en ole ollut parisuhteessa, olen viettänyt ystävieni kanssa yhtä paljon aikaa kuin avoliitossa. Nytkin toki siis näen ystäviäni todella paljon, aika lailla päivittäin, mutta alkuun tuntui mälsältä viettää iltoja "yksin" - tottumiskysymyshän se tietty vain oli ja nyt tuntuu oikeastaan jo vähän oudolta ajatukselta, että täällä olisi pysyvästi joku muukin aikuinen.

Joulukuun aikana olen mm. pitänyt ihanat tuparit, joissa oli superhauskaa, huomannut laihtuneeni parissa kuussa 9kg, käynyt ystävien kanssa katsomassa Rogue One, käynyt ystävien kanssa keilaamassa, hengannut ystävien kanssa kotona, juhlinut parhaan kaverin synttäreitä, käynyt duunissa, piirtänyt ja muovaillut muovailuvahaa ja antanut vauhtia keinussa ja lukenut miljoona iltasatua ja laulanut miljoona unilaulua ja opettanut tunnistamaan numeroita ja hengannut perheen kanssa, ja ja ja... tapani mukaan en ole kauaa paikallani, vaikka sekin tapa pitäisi kai joskus opetella!

Koulun alku jännittää hirveästi, panikoin kaiken maailman tukiviidakon kanssa ja mietin, kuinka noloja kysymyksiä kehtaan ekana päivänä esittää. En ole opiskellut lukion jälkeen, josta valmistuin vuonna 2011, eli jännittää jo sekin, miten opiskelu lähtee luistamaan kun viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut duunin lisäksi äitiyslomakin. Olen kyllä luottavainen, mutta jännään aina kaikkea, eli tottakai näinkin isoa elämänmuutosta! Vielä on to do-listalla ties mitä tarhamaksujen tarkistusta ja muuta, mutta nyt joulun alla olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta mitään.

20161224_175231
Snapchat-1172523993

Joulusta puheenollen, tänä vuonna vietin vähän erikoisemman joulun! Shiri lähti 23. päivän illalla isilleen ja tuli sieltä takaisin vasta tänään, kaksi yötä myöhemmin. Jouluaattona olin vapaaehtoisena töissä ensin koko päivän ja illan vietin duunikaverini kanssa meillä - syötiin mahat täyteen, katsottiin leffoja ja pelattiin pleikkaria. En ole koskaan ennen viettänyt mitään kaverijoulua aattona, mutta oli kyllä todella kiva joulu. Tänään sitten Shiri tuli takaisin mun hoiviini ja mentiin mun vanhemmilleni viettämään se kunnon perhejoulu.

Snapchat-817605954
Snapchat-365730266

2016 ei todellakaan ole ollut mikään elämäni helpoin vuosi, mutta pakko sanoa, että yllättävän iisisti elämä on sujunut kaiken tapahtuneenkin kanssa. Skidi oireili alkuun sillä, että nukkumaan meneminen meni ihan jäätäväksi taisteluksi joka ilta parin kuukauden ajan, mutta nyt tällä viikolla sekin on mennyt yhtä helposti kuin aina ennenkin - lapsi sänkyyn, iltasatu, unilaulu, hali, pusu, hyvää yötä ja parin minuutin päästä kuuluu suloinen tuhina sängystä. Shiri ei myöskään kysele tilanteesta enää, vaan on hyväksynyt, että nyt on äidin ja Shirin koti ja sitten on isin ja Shirin koti ja siellä vaihdellaan. Ollaan pidetty tärkeänä sitä, että lapsi näkee meidän hyvät välit esimerkiksi viedessä ja tuodessa, ja se on selkeästi auttanut Shiriä paljon - kun jääkin vartiksi juttelemaan mukavia, lapsi on iloisempi, vaikka tietääkin, että ollaan silti eri kodeissa eikä odota meidän muuttavan takaisin yhteen tai mitään vastaavaa.

Kaiken kaikkiaan siis, kuten jokaisen kuulumispostauksen tunnun lopettavan, meille kuuluu aina vaan hyvää - jännittää, vähän stressaa, mutta porskutellaan eteenpäin leveät hymyt naamalla kuten aina ennenkin. Mitä teille kuuluu?

Loput kodista

3.12.2016

Olen aiemmin esitellyt meidän uudesta kodista jo Shirin huoneen sekä olkkarista minun oman nurkkaukseni, mutta nyt käytyäni miljoonan kerran parin kuukauden sisään Ikeassa ja siivottuani hiki hatussa illan tupareita varten räpsin lopulta kuvat loppukämpästä, jonka koen nyt olevan aika lailla valmis. Varmasti mieli muuttuu ja tulee muuteltua sitä ja tätä joskus, mutta nyt tähän tarpeeseen koti on vihdoin valmis koti!

Säädin vähän valaistuksen kanssa, osassa kuvista on keltainen sisävalo päällä, osassa sain hyödynnettyä talven luonnonvaloa. Kämpässä on isot ikkunat eli se on kyllä valoisa, mutta kesäinen auringonpaiste nyt on ihan omaa laatuaan luonnonvalokuviin, eikä sitä nyt ikävä kyllä moneen kuukauteen tule...

koti1
koti2
koti3

Eteisessä on tumma lattia, mielestäni kiveä kun on niin kova, ja reippaasti kaappitilaa. Ulko-ovelta katsottuna vasemmalla puolella eteistä on avoin kaappi takeille ja kengille, siivouskomero ja pari yläkaappia, oikealla taas seinän täydeltä korkeita kaappeja. Eteisessä on myös kylppäri, josta löytyy sauna - jota en ole vielä tyypannut, haha! Suihkuverho on H&M:ltä ja koruteline Wishiltä. Eteisestä pääsee sitten kämpän sydämeen eli isoon tilaan, jossa yhdistyy olkkari, mun makkari, keittiö ja ruokailutila.

koti4
koti5
koti6
koti7
koti8
koti9
koti10

Heti olkkariin astuttaessa oikealla puolella on mun sänkyni/nurkkaukseni ja sen takana ovi Shirin huoneeseen. Seinälle Shirin huoneen ja parvekkeen oven väliin olen asettanut telkkaripöydän (kaappi Ikeasta) ja telkkarin sekä Ikean jalkalampun. Seinällä oleva kuujuliste on Wishiltä ja näyttää mun mielestä hauskalti jonkun örkin naamalta kauempaa! Vastapäisellä seinällä on kokovartalopeili kierrätyskeskuksesta sekä Ikean Malm-sarjan yöpöytä ja lipasto. Seinällä on ystäväni Erkan Shirille lahjaksi tekemä peurataulu sekä oma muistotauluni, johon tilasin lisäkuvia ja toivoin niiden ehtivän paikalle ennen bileitä, mutta ei ne ehtineetkään. Lampun "tein itse" repimällä Ikean parin euron seinäkellosta koneiston irti ja leikkaamalla kartongista kuunvaiheita. Lipastolla oleva kuva kissan kallosta on myös minun piirtämäni.

koti11
koti12
koti13
koti14
koti15
koti16

Sohva on ostettu Jyskistä ja sohvapöytä sekä sen söpöt succulents-kasvit Ikeasta, tyynyjen päälliset on Wishistä. Telkkarin vierestä pääsee lasitetulle parvekkeelle, jota en ole laittanut oikein mitenkään - siellä on edelliseltä asukkaalta jäänyt kulmahylly, kaksi tuolia ja pöytä. Sohvan vasemmalla puolella on joulukuusen jälkeen keittiö ja ruokailutila, ja kyllä, myös pöytä ja tuolit ovat Ikeasta. Keittiöstä tykkään paljon - se ei ole iso, mutta tuntuu silti tilavalta. Tasot olivat tuollaiset muuttaessa ja rakastuin niihin heti! Keittiössä on myös reippaasti kaappitilaa.

Sellainen on näiden tehotyttöjen koti! Tää tuntuu niin kodilta ja tykkään ihan hirveästi siitä, miltä täällä tällä hetkellä näyttää. Näin siistiähän täällä on kerran miljoonaan vuoteen... haha!