Kirjat top 10

30.11.2016

Sain jokin aika sitten hyvän idiksen kirjoittaa blogiin eräänlaisen listauksen kaikkien aikojen lempikirjoistani. Mun on oikeasti todella vaikea valita lemppareita, mutta olen aiemmin blogissa tehnyt eräänlaisia kirjatärppipostauksia. Edellisen tein vuonna 2014, eli ehkei haittaa, että nämäkin kirjat niistä löytyvät, haha!

Kymmentä lempparia valitessa kesti jonkin aikaa, ja voi hyvinkin olla, että lista näyttäisi erilaiselta jos se olisi kysytty 6kk sitten tai ensi vuoden puolella - lempparitkin kun vaihtelevat paljon fiiliksen mukaan. Nämä kirjat ovat kuitenkin kaikki sellaisia, jotka jollain tavalla jättivät jäljen ja jotka herättävät edelleen niitä muistellessa samoja tunteita kuin niitä aikanaan ensi kertaa lukiessa. Aloitetaan!

kirjat1

Pedro Juan Gutiérrezin Trilogia sucia de La Habana eli Likainen Havanna kertoo kuubalaisesta freelance-toimittajasta, Pedro Juanista, joka yrittää pysytellä hengissä karussa kotikaupungissaan huolimatta köyhyydestä. Hän antautuu päihteille, irtosuhteille ja oikuilleen yrityksissään pitää päänsä ja elämänsä kasassa silloin, kun se ei vaikuta millään muotoa mahdolliselta. Kirja on likaista realismia, raatorehellisesti kerrottu roisi ja rivo tarina elämän hurmioista ja himoista kaiken paskan keskellä. Jokin tässä kirjassa iski ja iskee edelleen, usean lukukerran jälkeen. Kirjoitystyyli on rönsyilevää ja persoonallista, tapahtumat vuoroin naurattaa ja vuoroin itkettää.

Irvine Welsh on lempikirjailijani, jonka teos Filth eli Paska päätyi tähän listaukseen ehkä siksi, että se yhdistää mielestäni  Welshin parhaat palat keskittymättä liikaa vain yhteen. Siinä missä jokainen Welshin teos on kultaa, Filth on jotenkin ihan omaa luokkaansa monella tavalla. Kirja kertoo korruptoituneesta ja kuvottavasta poliisista sekä tämän sisällä asuvasta lapamadosta. Welshille tuttuun tyyliin saamme yksityiskohtaisia kuvauksia mm. panemisesta, dokausreissuista ja ihmismielen nurjasta puolesta, kuvauksia pimeimmistä ajatuksista ja miltei taiteellisen sekavaa monologia itse lapamadolta. Kirjasta on tehty myös leffa, joka on myös erittäin katsottavan arvoinen.

Riikka Pulkkisen Raja on kirja, jonka uskoin olevan huono sen aloittaessani, mutta jonka valitsin koulun pakollisen lukulistan kirjoista lukioikäisenä. Teinin silmillä lukiessa kirja ihastutti jo parin ensimmäisen sivun jälkeen Pulkkisen kerronnan ja kuvailun vuoksi - omanlainen tyyli miellytti. Se kertoo useamman ihmisen tarinan ja niiden sekoittumisesta yhteen: on Anja, jonka miehellä on pitkälle edennyt Alzheimer; Mari, lukiotyttö joka rakastuu kolmekymppiseen opettajaansa; Julian, kyseinen opettaja joka aloittaa Marin kanssa suhteen ja Anni, Julianin kuusivuotias tytär. Tarinat soljuvat niin omillaan kuin yhdessä kertoen niin kaunista ja raakaa tarinaa, että ensimmäisellä lukukerralla aloin oikeasti itkemään. Luin kirjan muutama vuosi sitten uudelleen, ja vaikka padot eivät tällä kertaa auenneet kirja herätti tunteet ja puristi niitä lujaa.

Jeff Longin The Descent eli Helvetin piirit on minulle, joka olen hävettävän vähän lukenut kauhukirjallisuutta, paras koskaan lukemani kauhukirja ja yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Maailmassa menee kaikki uusiksi, kun maapallon kuoren alta löydetään koko pallon kiertävä luolaverkosto, jossa asuu hadaaleja, villejä ja verenhimoisia olentoja, joiden uskotaan olevan ihmisistä aikojen alussa erkaantunut heimo, joka jäi maan alle asumaan. Kirja on monikerroksinen: on mm. kirjaimellisesti selkäpiitä karmivia kuvauksia hadaalien uhrien näkökulmasta, yhtä karmivia kuvauksia ihmiskunnan (ja etenkin valtahenkilöiden) reagoinnista ja toimista tunneliverkostoon liittyen, luoliin lähetetyn tutkimusmatkailijaryhmän matkan kuvailua ja niin paljon klaustrofobiaa.

Michael Cunninghamin A Home at the End of the World eli Koti maailman laidalla on herkkä, hauras ja kaunis kertomus Jonathanista ja Bobbysta, lapsuudenystävistä, sekä myöhemmin heidän polyamorisen suhteensa kolmannesta osapuolesta, Claresta. Jonathan ja Bobby kasvavat pienessä jenkkilän esikaupungissa, jossa toinen ei viihdy, toinen kokee liikaa, mutta molemmat rakastavat toisiaan - vaikkei mikään niin yksinkertaista olekaan. New Yorkissa he ja Clare löytävät kolmistaan jotain kaunista, vaikkei mikään niin yksinkertaista olekaan. Cunninghamin tapa kirjoittaa koskettaa, ja kirja on vuosikausia pysynyt mielessä yhtenä kauneimmista asioista, joita olen koskaan lukenut.

kirjat2

Frank McCourtin Angela's Ashes eli Seitsemmänen portaan enkeli on omaelämänkerrallinen ensiteos irlantilaiselta opettajalta, jonka kaksi muutakin romaania kertovat hänen elämänsä eri vaiheista. Seitsemännen portaan enkeli kuvaa McCourtin elämää köyhässä Irlannissa 1900-luvun alussa, perheessä, jossa isä meni töihin tehtaaseen Englantiin ja ryyppää kaikki tienaamansa rahat jättäen perheen äidin kerjäämään avustusta ja rahaa. Perheen tragediat eivät tietenkään lopu vain nälänhädän partaalla pomppimiseen, vaan mm. käytännössä köyhyydestä kuolevat lapset, äidin mielenterveyden horjuminen, tiukka katolinen koulu ja isän satunnaiset kaoottiset visiitit kotiin tekevät pienen irlantilaispojan elämästä lukemisesta kipeää. Myös McCourtin kirjoitustyyli on omaperäinen, se on kielellisesti lahjakasta mutta tuntuu silti melkein puhekieleltä, kuin juttelisi herran kanssa kasvokkain.

Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides eli Kauniina kuolleet kerrotaan naapurin poikien näkökulmasta niin kauniisti, että kurkkua kuristi useammassakin kohtaa. Pojat seuraavat uskonnollisen perheen viittä tytärtä, joille pojat luovat jumalhahmomaisen mysteerisen verhon - tytöt ovat kuin vaaleanpunaisessa hattaralinnassa asuvia keijuja, satuolentoja, joiden olemassaoloa pojat saavat onnekkaana seurata. Sisaruskatraan nuorin yrittää viiltää ranteensa, hänet pelastetaan, ja hän hyppää ikkunasta lävistäen itsensä aitaan. Yksitellen kaikki sisaret seuraavat perässä poikien seuratessa lohduttomina vieressä.

Virginie Despentesin Baise-moi eli Pane mua on raivokas tarina kahdesta ranskalaisnaisesta, jotka kyllästyvät maailmaan ja miehiiin. Toinen työskentelee prostituoituna, toinen on pikkurikollinen joka joutuu raiskauksen uhriksi. Naiset kohtaavat pikkukylänsä juna-asemalla, bondaavat löytäessään yhteisen vihan maailmaa kohtaan ja hyppäävät autoon lähteäkseen rajulle matkalle haistattaakseen vitut kaikille. Thelma ja Louise olivat tarhalapsia verrattuna tähän tarinaan. Pane mua on rivo, raju ja vihainen kirja, joka huutaa sanat sivuilta lukijalle.

Augusten Burroughsin Running with scissors eli Juoksee saksien kanssa on myös omaelämänkerrallinen teos - Burroughsin muistelma hänen omasta lapsuudestaan. Burroughs piti pakkomielteisesti huolta järjestyksestä ja hygieniastaan ja eli pääasiassa onnellisesti vanhempiensa avioeroon asti. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevan äidin kanssa jäätyään Burroughs passitettiin pian asumaan psykiatrinsa luo, jonka mielisairaalaa tai sirkusta muistuttava koti oli törkyinen, täynnä toinen toistaan oudompia ihmisiä ja älyttömiä tapahtumia. Kirja on siitä omanlaisensa, että se onnistuu olemaan samanaikaisesti ääneen naurattavan hauska ja sielua runnovan surullinen.

Paulo Coelhon By the river Piedra I sat and wept eli Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on säilyttänyt asemansa suosikkinani Coelhon teoksista. Coelho itsessään on mielestäni loistava ja ajatuksia herättävä kirjailija, vaikka hänen tarinansa ovatkin usein turhan hengellisiä makuuni. Pilar jättää tylsän arkensa ja lähtee matkalle, jolla hän tapaa uudestaan nuoruuden kadotetun rakkautensa, joka on nykyään ihmeparantaja ja hengellinen johtaja ja Pilar päätyy karkaamaan hänen kanssaan Ranskaan. Samalla kirja kuitenkin myös tutkii jumaluuden naiseutta ja pakanallista uskoa naisen jumaluuteen - se herättelee ajattelemaan niin montaa eri asiaa, että välillä on pakko vaan pitää taukoja sivujen välillä.


Mitä lemppareita teillä on?

7 kommenttia :

  1. Loistava postaus, oli pakko pistää pari näistä kirjoista heti kirjastosta varaukseen!

    VastaaPoista
  2. Jee kiitos tästä, osa näistä meni lukulistalle! Niin ja kiitos, että toteutit toiveen näin nopeasti!

    VastaaPoista
  3. Augusten Burroughs on lemppareitani, hänen Possible Side Effects ja Magical Thinking ovat niin hauskoja ja outoja kirjoja, suosittelen niitä aina kaikille (: Malcolm Gladwell on myös kirjoittanut kiinnostavia juttuja, samoin Audrey Niffenegger. J. K. Rowlingin tuotannossa tykkään kaikesta muusta paitsi siitä Paikka Vapaana. Rakastan Dr. Seussia :D Ai niin ja Rainbow Rowellin Eleanor & Park!!! Se on tosi mukaansatempaava kirja ja yksi lemppareitani.

    VastaaPoista
  4. Tässä tuli monta hyvää vinkkiä, jotka täytyy kirjoittaa ylös :) Näistä en ole lukenutkaan muita kuin Rajan, joka kolahti silloin lukiossa ja lujaa kunhan pääsin alkukankeudesta eroon ;)

    VastaaPoista