After Dark Helsinki - THREE ACTS OF FAITH

21.11.2016

After Dark Helsinki järjesti uuden kauhukokemuksen, tällä kertaa nimellä Three Acts of Faith, ja minä pääsin Halloweenin aikaan kokemaan sen ennakkonäytöksenä kutsuvieraistilaisuudessa. Tämä oli kolmas heidän järjestämä kauhuproduktio, johon pääsin osallistumaan, enkä voi kiittää tarpeeksi - nämähän ovat jokaisen kauhufriikin märkiä unia.

Nyt kun kokemus on pyörinyt aikansa ja loppunut, voin kertoa teille tiedonnälkäisille yksityiskohtaisemmalla selityksellä, millainen se oli - kuten myös kahdella edellisellä kerralla, linkki ja linkki. Oon tykännyt jakaa näitä yksityiskohtaisia kokemuksia, koska monesta eri lähteestä löytyy kyllä niitä ns. ympärpyöreämpiä artikkeleita kokemuksesta, mutta blogin päiväkirjamaiseen luonteeseen sopii kunnon analysointisepustus. Aloitetaan!

Kokemus järjestettiin tällä kertaa Töölössä Restelin ravintola Meritallin tiloissa. Tullessani paikalle parikymmentä minuuttia ennen seitsemää odottelijoita oli jo jonkin verran, mutta tilaisuuden alkaessa meitä oli yllättävän paljon - parilla ekalla kerralla oli ehkä parisenkymmentä osallistujaa, nyt meitä oli monta kymmentä. Saimme alkumaljan ja meille kerrattiin vielä kokemuksen säännöt - ei saa huutaa, näyttelijöihin ei saa koskea ellei niin käsketä tehdä, kaikkien pitää tehdä mitä näyttelijät käskevät tehdä ja jos haluaa keskeyttää kokemuksen, pitää huutaa turvasana. Aiemmin se oli TURVA, mutta tällä kertaa haluttiin meidän anelevan ja turvasana oli ARMO. Teemana oli yhdellä sanalla sanottuna salakultti.

Ensimmäiseksi odoteltiin vähän liian kauan ulkona että meidät kutsuttaisiin noin kymmenen hengen porukoissa sisään eteiseen, jossa meidät käskettiin polvillemme maahan. Kaksi miestä puvuissa, toisella hopeinen puolet kasvoista peittävä naamari ja toisella koko pään yli menevä kuumottava jänisnaamari kasvoillaan, ottivat päällysvaatteemme ja kyselivät, olemmeko valmiita aloittamaan initaatioriittimme ja ansaita Hänen rakkautensa. Saimme valkoiset paperikaavut yllemme, jotka menivät molemmin puolin kehoa reisiin asti ja päässä oli huppu. Kasvoille piti vetää hopeiset, koko naaman peittävät kuumottavat naamarit, jotka toivat vähän mieleen keskiaikaisen teatterin. Asut päällä ei enää tunnistanut muita ollenkaan, kun hiukset, kasvot ja yläkroppa oli peitettynä.

threeactsoffaith01

Eteisestä meidät johdatettiin ns. pääsaliin, jossa muut sisälle päässeet jo odottivat polvillaan eräänlaisen lavan edessä. Huoneessa oli punainen valo ja taustalla pyöri paremman sanan puutteessa musiikki, joka oli enemmän kauhuleffahenkistä mörinää - harvinaisen tunnelmallista. Nurkassa oli suuri näyttö, jolla luuppasi lyhyt video ilmeisesti kultin jumalhahmosta. Pitkä tyyppi, jolla oli yllään kullalla koristeltu asu, joka toi mieleen keskiaikaisen munkin kaavun, joskin aatelisfiiliksellä. Kasvoja peitti koristeinen naamari, jossa oli pitkä koukkunenä, ruttolääkärin naamarin henkeen. Päässä oli eräänlainen kolmikulmainen kruunu, joka toi vähän mieleen jonkun meriörkin sarvet.

Lavalla seisoi kolme ruskeaan munkkikaapuun pukeutunutta papitarta. Kun kaikki olivat paikalla he alkoivat laulamaan "Dominus illuminatio mea", joka pikagoogletuksella tarkoittaa "The lord is my light". Heidän laulaessaan ja kulkiessaan kolmion muodossa lavalla, heidän keskelleen asteli liilaan, juhlavampaan pappispukuun pukeutunut nainen, jonka puolet kasvoista oli peitetty purppuranvärisellä naamiolla. Hän puhui - me olimme alokkaita, alhaisia syntisiä, jotka olimme saapuneet sinne tahtonamme liittyä heidän uskontonsa riveihin, saavuttaa Hänen rakkautensa ja ansaita Hänen valonsa. Edessä olisi koitoksia, jolla irtautuisimme synneistämme ja löytäisimme hurskauden. Lauloimme yhdessä dominus illuminatio mea, toistimme perässä anomustamme päästä Hänen valoonsa ja voimaa voittaa sisällämme asuva Gorgon (jos nimi muistuu oikein mieleen), joka eli meidän nautinnostamme ja synneistämme ja tappaa ja raiskaa. Meidät jaettiin vaivihkaa lattialla hieman siirrellen kolmeen osioon, ja jokainen osio sai oman ruskeaviittaisen papittarensa. Meidän papittaremme oli ankara ja vihainen nainen, joka haukkui muut papittaret lampaiksi ja käski meidän siirtyä heti salin vierellä olevaan toiseen huoneeseen.

Huoneen keskellä oli paalu, jonka ympärille meidän käskettiin kerääntyä ja asettaa kätemme pylväälle. Kaksi pupunaamioon pukeutunutta miestä sitoi meidät nippusiteellä kiinni toisimme ja paaluun, jonka jälkeen valot sammuivat ja miesääni sanoi kajareista "kymmenen minuuttia". Pylväässä oli kiinni kaksi numerolukkoa ja huoneessa välkkyi muutamia spottivaloja valaisemassa erilaisia numeroita ja symboleita sisältäviä kylttejä. Olin itse porukan reunalla enkä siis päässyt selvittelyprosessiin yhtään mukaan - porukka oli liian iso, joten vain lukon välittömässä läheisyydessä olevat pääsivät actioniin käsiksi. Jossain vaiheessa ilmestyi pihdit, joilla leikkelimme itsemme vapaiksi. Papitar kertoi, että yksi meistä oli ollut heikko. Yksi meistä ei ansaitse Hänen rakkauttaan ja hänet kuuluu tappaa. Kierreltyään kaikkien naamalla huutamassa OLETKO SE SINÄ, hän pysähtyi eteeni, sihisi "se olet sinä, ojenna kätesi!" ja piirsi tussilla merkin ranteeseeni. Silloin selvisi, että ryhmässä oli taas näyttelijöitä - yksi meistä hyökkäsi toisen kimppuun, "tappoi" tämän ja juoksi karkuun huoneesta. "Se on tehty", kuului papittaren reaktio, ja jatkoimme pääsaliin odottamaan, että kaikki muutkin palasivat huoneistaan. Huone olisi toiminut mielestäni paremmin pienemmällä porukalla, vaikkei nippusiteessä pimeässä välkkyvässä huoneessa kiinni oleminen mitään kovin kivaa ollut nytkään - ja sitä ei-kivaahan tässä haluttiinkin kokea.

threeactsoffaith02

Seuraavaksi meidät vietiin ulos terassille, laitettiin jonoon niin että pidimme käsiä edelläolevan hartioilla ja päähän vedettiin ruskeat kankaiset säkit - jos aiemmin hopeisen naamarin alla tuntui vähän vaikealta nähdä ja hengittää, niin nyt ei nähnyt kyllä yhtään mitään. Meitä kuljetettiin jonossa jonkin matkaa, äänistä päätellen kohti viereistä järveä ja laituria - kulkeminen oli hankalaa, kun ei nähnyt mitään ja mentiin niin jyrkempää alamäkeä kuin portaita ja ovikynnyksiä. Jouduimme pieneen huoneeseen, jossa saimme ottaa säkit pois päästä ja seisoimme vähän aikaa hölmistyneinä. Sieltä meidät vietiin isompaan huoneeseen, jonka seiniä koristivat rujot sotkut. Kymmenittäin ripsipiirakoita ja "ime kyrpää", "kyrpää perseeseen", "vitun huora"-tyylisiä tekstejä meni koko huoneen ympäri. Keskellä huonetta oli kylpyamme, jonka päällä oli vaalea lakana. Meidän käskettiin kerääntyä sen ympärille ja lakanan alta alkoi kuulumaan "mitä vittua, kuka vittu tänne on tullut."

Lakanan alta hyppäsi täysin alaston ja veren peitossa oleva mies, joka alkoi karjumaan meille. Te olette himojenne orjia! Saatanan pervot! Mies hyökkäsi kimppuun, puristeli rintoja, nylkytti, kysyi yhdeltä mieheltä "jos mä tunkisin mun sormet sun perseeseen, huutaisitko sä kivusta vai nautinnosta?" ja laittoi päälle nurkkaan heijastavan laitteen, joka heijasti seinän täydeltä pornovideoita. Niiden välissä pyöri meidän kuviamme, joita meitä oltiin pyydetty lähettämään heille päivää ennen kokemusta. Mies repi meidät kaikki ulos laiturille, jossa roikkui kaikille omat hirttosilmukat, jotka meidän piti laittaa kaulaan. Mies käski meitä huutamaan koko maailmalle likaiset lihalliset syntimme, mutta kysyi meiltä sitten vain yksitellen olemmeko päästäneet irti synneistämme. Kun myönsimme päästäneemme irti pääsimme takaisin sisälle. Siellä meidät vielä laitettiin riviin ja kolme meistä käskettiiin nelinkontin maahan. Meidän muiden piti laittaa kätemme heidän päälleen ja sivellä ja silitellä ja hieroa ja puristella heitä - samalla kun mies istahti kylpyammeen reunalle ja alkoi runkkaamaan. Lähdimme sieltä erittäin helpottuneina takaisin pääsaliin.

Viimeinen huone oli iso ruokailuhuone, jota hallitsi pitkä ruokapöytä. Sen päässä puoliksi pöydällä nukkui iso kalju mies ja meidät istutettiin pöydän ääreen. Mies heräsi ja oli täysin mielipuoli - kaksin käsin ahtoi suuhunsa kakkua ja räki ne meidän päällemme, imi viiniä karahvista ja sylki ne meidän päällemme. Sotki ruokaa, tunki mandariininpaloja nenäänsä ja onki ne sieltä kielellä suuhunsa. Papitar ja mies kävivät keskustelua - papitar syytti miestä siaksi, kysyi meiltä onko ahneudessa järkeä, syödä itseään tämmöiseksi kuvottavaksi lihavaksi kasaksi kuin mies tässä. Mies aneli päästä pois yhdellä sekunnilla ja seuraavalla nauroi hysteerisesti ja ahtoi kanaa suuhunsa. Meidän kaikkien eteen tarjoiltiin vaippa, jonka sisällä oli tummanharmaan ja vihreän väristä mössöä. Kaikki pakotettiin maistamaan - se ei maistunut oikein miltään, mutta ajatus oksetti, enkä syönyt yhtä pientä maistiaista enempää. Pääsimme lähtemään maistettuamme, ja mies jäi itkemään olevansa nälkäinen.

Palasimme pääsaliin, jossa purppurapapittaren saarnan jälkeen eteemme tuotiin jokaisen ryhmän näyttelijä, joka oli murhannut toisen näyttelijän - nämä syntiset oli tuomittu kuolemaan. Heidän kurkkunsa viillettiin. Sitten lavalle asteli itse jumalhahmo (ja katosi samalla näytöstä - siisti yksityiskohta!) ja seisahtui keskelle lavaa. Purppurapapitar pyysi lavalle ne henkilöt, jotka saivat käteensä merkin. Minä ja kolme muuta hiivittiin epäröivinä lavalla jumalhahmon eteen ja jouduimme taas polvillemme. Papitar puhui muille sanoen, että vain me olimme ansainneet Hänen rakkautensa - että kaikkien muiden tuli poistua. Kaikki muut lähtivät, ja jumalhahmo siunasi meidät kaikki kädellään. Nousimme seisomaan, saimme ranteisiimme punaiset nauhat joissa luki sen päivän päivämäärä, ja lauloimme jumalhahmolle dominus illuminatio mea. Papitar kertoi, että me näemme vielä, että matkamme on vasta alkanut, mutta olemme nyt Hänen lapsiaan - mutta aikamme oli nyt poistua.

Kokemuksen jälkeen fiilis oli päällimmäisenä ahdistunut. Juttelin hetken yhden tuottajan kanssa ja hän selittikin, että he hakivat erilaista kokemusta kuin ennen - ennenhän kokemuksissa on ollut lukuisia huoneita, joiden välillä on juoksutettu melko nopeasti ja kokemus on ollut todella pelottava ja sisältänyt paljon jump scare-pelotteita. Nyt he halusivat vähän hidastempoisemman kokemuksen, joka on enemmän ahdistava kuin pelottava, minä sanoisin että myös paljon enemmän mindfuck.

Vaikka kokemus oli ihan erilainen verrattuna edellisiin, se oli silti ihan yhtä mieletön kuin aiemminkin. Ahdistuselementti kirkumispelkoelementin tilalla toimi harvinaisen hyvin ja etenkin siitä kylpyammemiehestä jäi oikeasti todella likainen ja ahdistunut fiilis pitkäksi aikaa. Ainoa miinus oli tosiaan ryhmien suuruus ja pitkät odotteluajat - huoneiden välillä istuttiin ahdistavassa pääsalissa odottamassa, että kaikki ryhmät olivat palanneet ennen pääsyä seuraavaan huoneeseen. En jaksa odottaa seuraavaa!

kuvat: Mikko Roininen

2 kommenttia :

  1. Siis puristeliko se mies teidän rintoja vaiko vain niiden näyttelijöiden..? Eikö tää ollut juuri se tapahtuma mistä oli uutisissa vähän aikaa sitten että jonkun kävijän peräaukkoon oli työnnetty sormet ym.

    Ymmärrän että kauhutapahtumilla haetaan extreme-kokemuksia ja noh, juuri sitä kauhua, mutta eikö kävijöiden ruumiillinen koskemattomuus pitäisi silti säilyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun rinnoilla ainakin kävi käsi. Luin uutisen ja siis ei todellakaan ollut tunkenut sormia mihinkään, vaan käsi oli käynyt siellä alueella. Meille kyllä kerrottiin ennen produktiota, että meihin kosketaan, ja että se sisältää vahvoja seksuaalisia viittauksia, ja allekirjoitimme kaikki vastuuvapautuslomakkeen, jossa nämä asiat lukivat. En ite ottanut sitä koskettelua pahalla, koska itsehän lystiin lähdin ja tiesin kyllä, että käsiksi käydään. Käytiin siis alueilla, ei todellakaan missääm sisällä :)

      Poista