"Äiti, laitatko minullekin meikkiä?"

5.10.2016

Minulla on kokemusta vain tyttären äitinä olemisesta. Minulla on tietenkin kokemusta vain omasta vanhemmuudestani oman lapseni kanssa, ja omiin kasvatusperiaatteisiini on aina kuulunut se, että välttelen eltaantuneiden sukupuoliroolien ylläpitämistä. Meidän taloudessa ei ole tyttöjen ja poikien juttuja eritelty muuten kuin selittämällä ihmettelevälle lapselle, että tytöillä on pimppi ja pojilla on pippeli.

Kuitenkin tiedostan, että joillain tavalla olen itse ns. stereotyyppinen nainen. Meikkaan päivittäin, laitan hiuksiani, pukeudun mekkoihin. Oma äitini taas pukeutuu aina housuihin, meikkaa vain erikoistilaisuuksiin ja pitää hiuksia lyhyenä - eli sinänsä en allekirjoita sitä, että äidin esimerkki automaattisesti siirtyisi myös tyttären aikuisuuteen. Kuitenkin välillä huolehdin siitä, minkälaisia ajatuksia Shiri saa siitä, mitä naisen kuuluisi olla.

makeup01

Alleviivaan kasvatuksessani sitä, että tytöt ja pojat ovat lähtökohtaisesti yhtä hyviä kaikessa, ja taidot ovat yksilöllisiä eivätkä riipu genitaalialueesta. Yritän välttää omaan ajatusmaailmaani pakottamista - jos Shiri valitsee mieluummin valmistajan tytöille suuntaaman pinkin glitteriunelman jonkin pojille ajatellun Star Wars-tavaran sijaan, annan tytön tehdä päätöksensä itse enkä pakota rikkomaan sukupuolinormeja. Ja Shiristä onkin kasvanut lapsi, joka tykkää tasapuolisesti juuri kaikesta siitä, mistä haluaa tykätä. Shirille ostetaan vaatteita ja leluja niin tyttöjen kuin poikien puolelta ja tyty valitsee lempparinsa oman makunsa mukaan eikä vältä "poikien juttuja". Siitä olen todella ylpeä.

Kun tytär kysyy, saako hänkin meikata tai ostetaanko hänelle lasten leikkimeikkejä, jäädyn joskus hetkeksi. Toisaalta kauhistuttaa ajatus, että kolmevuotiaani haluaa jo meikata, mutta realiteetit muistettuani ymmärrän asian laidan. Shirillä ei ole sitä mielikuvaa, että hänen pitää meikata, koska tytöt ovat kauniita vain meikattuina. Shirille meikki on leikkiä, eräänlainen kasvomaalaus, jonka hän näkee äitinsä laittavan joka aamu kasvoilleen. Siispä hän on saanut Frozen-luomivärinsä ja meikkileikkinsä, mutta samalla muistutuksen minulta siitä, että kuka tahansa voi meikata jos haluaa, mutta kenenkään ei ole pakko.

On monella tasolla pelottavaa kasvattaa tyttöä ja olen onnellinen siitä, että Shiri on vielä niin pieni, ettei hän vielä ymmärrä paineita, joita sukupuolittunut yhteiskunta molemmille sukupuolille asettaa. Haaveilen siitä, että Shiri kasvaa vahvan itsetunnon kanssa, ei kamppaile itseinhon kanssa teini-iässä, tietää olevansa aina upea ja ymmärtää, että hänen arvonsa ei ole ulkonäössä vaan sisällä, persoonassa, älykkyydessä, luonteessa.

makeup02

Sitä kautta olen miettinyt myös omia motivaatioitani meikkaamiseen. Tiedostan, että aloin esiteini-iässä meikkaamaan, koska luokan suositut tytöt meikkasivat ja koin, että olen ruma ilman meikkiä. Nykyään en pidä itseäni rumana luonnontilassakaan, mutta en kiellä, ettenkö olisi mielestäni paljon kauniimpi meikattuna. Tärkein huomio kuitenkin on, etten meikkaa ollakseni kauniimpi muille - meikkaan, koska pidän siitä. Pidän meikkaamisesta jo ihan aktina, mutta pidän myös siitä, miten saan muokattua kasvoistani sellaiset, jotka ovat omiin silmiini paremmat. Meikkaukseni on siis toki ulkonäkökeskeistä, mutta se on tarkoitettu minulle.

Toivon siis, että Shiri kasvaa tekemään omat päätöksensä toki kaikessa, mutta etenkin ulkonäköön liittyvissä asioissa. Toivon, että Shirillä on rohkeutta näyttää juuri siltä, miltä itse haluaa näyttää, oman onnellisuutensa tähden - ei muiden odotuksien vuoksi. Toivon, että onnistun kasvatuksessani ainakin tältä osin!

2 kommenttia :

  1. Mahtava postaus! Oot upea ihminen ja kasvatat siellä upeaa ihmisen alkua <3 Mun mielestä on todella ihana kuulla ja nähdä, miten suvaitsevainen ja avarakatseinen ihminen ja äiti sä olet. Sukupuoliroolit on sellainen juttu, johon kaikkien vanhempien kannattaisi todella kiinnittää huomiota! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ihana kommentti! Kiitos 🙈🙈

      Poista