The ABC's of self-love, prt 2

30.8.2016

Nelisen kuukautta sitten tein tämän postausparivaljakon ensimmäisen osan, ja tämä kakkososa on roikkunut luonnoksissa odotellen valmistumistaan. Leikkasin ihan huoletta osan aakkosten loppukirjaimista pois - ellei joku teistä keksi jotain hyvää listaan sopivaa, joka alkaa esimerkiksi z:lla, x:llä tai w:lla, en varmaankaan tehnyt väärin!

Lainaan edellisestä tekstistä nyt tähänkin: Ennen kuin aloitan, mainittakoon ennen kuin joku ehtii asiasta kommentoimaan, että tottakai on ihan eri asia olla vaikkapa vakavasti masentunut - siinä vaiheessa ei paljoa auta asenteenmuutos tai "noh, yritäpäs piristyä"-tyyppinen soopa. Mutta meille, jotka emme ole masentuneita, mutta koemme joskus huonoja päiviä ja emme aina jaksa rakastaa peilikuvaamme, ehkä tässä voisi olla pieniä vinkkejä.

abcsss02

O Omien voimien mukaan - jokaisella on omat voimavaransa ja omat rajansa, joiden mukaan jaksaa. Niiden tunnistaminen on vain positiivista, eikä automaattisia "ahaa, tommonen laiskuri"-stigmoja kannata asettaa itselleen tai muillekaan. Vertailu voi olla todella negatiivista, koska se, että henkilö A jaksaa tehdä päivän aikana kymmenen asiaa ei tarkoita sitä, että henkilö B olisi epäonnistunut yksilö jaksaessaan vain kuusi. Kaikista tuotteliain sinä olet silloin, kun toki kannustat ja tsemppaat itseäsi jaksamaan enemmän, mutta et vaadi itseltäsi niin paljoa, että lopulta stressaat liikaa ja petyt itseesi.

P Puuhastelu on aika laaja käsite tässä kohtaa, koska tarkoitan sillä ihan kaikenlaista tekemistä, josta saat itse nautintoa työn ulkopuolella. Olen aika laiska luonne itse, mutta huomaan valtavan eron sellaisina päivinä, kun inspaannun puuhastelemaan jotain kivaa - kirjoittamaan monta postausta luonnoksiin, kyhäämään jotain DIY-projektia, järkkäilemään kotona... Tuntuu hyvältä olla tuottelias, vaikka hyöty olisikin vain itselle. Aktiivisena pysyminen, tasapainossa tottakai ajoittaisen chillauksen kanssa, on tärkeää.

Q Question yourself. Itsetutkiskelu on erittäin tärkeä osa itsetuntoa, ja vaikka se välillä voi tuntua pahalta, mielestäni on tärkeää oppia tuntemaan myös omat huonot puolensa ja vikansa. Vain siten voi saada edes melkein täysin realistisen kuvan itsestään. Yksi parhaita keinoja omien vikojensa huomaamiseen ja niiden työstämiseen on itsensä kyseenalaistaminen - miksi reagoin asiaan x tällä tavalla? Miksi toimin tavalla x? Mitä tekojen, päätösten, tunteiden ja reaktioiden taustalla on - toiminko minä nyt oikein, vai olisiko vika sittenkin minussa?

R Rytmit ja rutiinit kuulostavat tylsältä, mutta olen sitä mieltä, että joissain asioissa niitä vaan kannattaa ylläpitää. Mut tekee hyvinvoivaksi säännöllinen ruokailurytmi, unirytmi ja myös lapsiperheen arjen rutiininomaisuus. Musta on ihanaa viettää hitaita aamuja nakerellen aamupalaa lastenohjelmien pyöriessä, tai silitellen laulaa unilaulua kahdeksalta illalla. Ja kun rutiinit ja rytmit ovat kunnossa, niiden ajoittainen rikkominen onkin ihan erityisen tuulettavaa.

S Syyllistyminen on turhaa. Syyllistyminen tuntuu hirveän yleiseltä ilmiöltä - itseään on helppo syyttää kaikesta, mikä menee vikaan, ja harmitella sitten omaa huonouttaan ja epäkelpoisuuttaan. Siitä tavasta on kuitenkin tärkeää päästä eroon! Tottakai pitää tiedostaa omat virheensä ja työstää niitä, mutta kaikki paha ei aina ole omaa syytä. Yhtenä käytännön yleisenä esimerkkinä yksipuolisen ihastumisen kokiessaan sitä alkaa helposti syyttämään itseään siitä, että toinen ei ihastunutkaan takaisin. Kun mä oon tämmönen, liian tommonen ja liian vähän sellanen, niin onko ihmekään - ei näin! Ihastuminen on pitkälti myös satunnaista, eikä yksipuolinen ihastus ole menetys. Jos joku ei tykkää, tilaa jää jollekulle paremmalle, joka tykkää.

abcsss02a

T Tasapaino on tärkeää niin keholle kuin mielelle, ja jokaiselle tasapaino on omanlaisensa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tasapaino tulee nimenomaan siitä, että itselleen antaa joskus periksi - pitää vaan opetella painottamaan kohtaa joskus ja pitämään päänsä, jos houkutuksille antautuminen aiheuttaa morkkista. Jos siis esimerkiksi on laihdutusprojekti käynnissä, se ei kaadu yhteen kuppikakkuun viikossa, ja se yksi kuppikakku voi tehdä mielelle paljon hyvää tiukan ruokavaliontarkkailun keskellä. Tasapaino on hyvä löytää kaikelle, koska liika tai liian vähä mitä vaan tekee onnettomaksi.

U Uni on tärkeää, ihan oikeasti, näinkin "vanhan" ihmisten mielestä. Eron huomaa kyllä ihan oikeasti jo näin kaksfemmana - siinä missä teininä sitä meni jätskikiskalle töihin 20min yöunilla aika lailla suoraan baarista, nykyään alle 8h nukutun yön jälkeen fiilis on kuin lihamyllyn läpi vedetyllä keuhkokuumeisella zombiella. Uni ja unen laatu vaikuttavat niin mielettömästi päivän puhtiin ja fiiliksiin, että niistä huolen pitäminen on ihan ensiaskelia itsensä hoivaamisessa.

V Vaihda negatiivinen positiiviseen. Joo, aika ympäripyöreää, mutta pätee moneen asiaan. Negatiiviset ihmiset? Ei tarvitse pitää lähipiirissäsi. Harrastus, joka oli ennen rakas, mutta nykyään vain stressaa ja ahdistaa? Lopeta se, löydä joku toinen, mieluisampi. Duuni, joka rassaa? Vähän isomman luokan juttu, mutta vaihto on aina mahdollista. Langat on käsissäsi, käytä niitä hyvin.

Ä Älä pelkää heittäytyä seuraamaan omaa onnellisuuttasi. On liian helppoa laittaa muiden tarpeet omiesi edelle ja unohtaa täysin hoitaa itseään - sitä kokee olevansa itsekäs ja paha ihminen, jos tekeekin jotain ihan vain itselleen. Älä pelkää, koska itsensä hoivaaminen ei ole koskaan itsekästä ja pahaa.

Ultimaalinen musanostalgiapläjäys á la Sofia

24.8.2016

Viime vuonna tein ysärinostalgiapostauksen (pahoittelen postauksen tönkköä asua, takaisin Bloggeriin muuttaessa kaikki ei mennyt ihan putkeen) ja sitä tekiessä yritin karsia omia nostalgiarakkauksia sellaisiin, joita uskoin muidenkin muistavan. Tänään bongasin kuitenkin vanhan YouTube-tilini ja sitä kautta ikivanhoja tykkäyksiä, joten mun on pakko tehdä uusi. Olin niin ihanan nolo.


Kuka muka ei rakastanut Hilary Duffia?? Lizzie McGuire pyöri telkkarissa, siitä tuli leffa, Hilary julkaisi ah-niin-ihanaa teinipoppia parinkin albumin täydeltä ja oli viaton pieni poppari niiden muutamaa vuotta vanhempien ja astetta seksuaalisempien keskellä. Ja koska esiteineille suunnatut "mimmileffat" on aina parhaita, valitsin biisiksi postaukseen juuri tän ylläolevan.



Play oli 13-15-vuotiaista tytöistä vuonna 2002 "pinnalle" noussut tyttöbändi, jonka jäsenet olivat ruotsalaisia mutta joiden varsinainen valloitusinto oli jenkeissä. En muista ollenkaan miten alunperin bongasin Playn, mutta olin juuri siinä 11-12 ikävuoden tienoilla isokin fani - olin unohtanut näiden olemassaolon oikeasti ihan kokonaan!



BUSTED FANGIRL 4EVER. NO SHAME. Bustedin bongasin alunperin silloin hehkeään teini-iän alun aikaan, kun vuonna 2004 pidin ensimmäistä varsinaista blogiani (Wasted Place.....) ja sain kourallisen brittiläisiä blogituttuja, jotka fanittivat tätä poikabändiä, joka erosi kuitenkin muista poikabändeistä "rokimalla" soundilla ja soittimet kädessä. Busted-kauteni on ehdottomasti kovin fanituskauteni ikinä, siinä mielessä että olin oikeasti aivan hysteerinen ja itkupotkuraivarivaadin päästä heidän kiertueelleen Lontooseen - en muuten päässyt. Kun käytiin perheen kanssa Lontoossa ostin miljoona Busted-tavaraa ja elin, hengitin ja uneksin Bustedia. Lempparini oli Matt Willis (blondi piikkitukka...), eli koulukirjat näihin aikoihin täyttyi nimmarista "Sofia Willis". Olin ihan överi. Ja kuuntelen heitä edelleen semisäännöllisesti...



Aasinsillalla edellisestä seuraava superrakkauteni oli McFly, Bustedin siipien suojasta pinnalle pongahtanut samantyylinen bändi. McFlyta fanitin myös aivan järjettömällä tarmolla ja sain silloin myös silloisen luokkalaisteni bestisporukan tähän mukaan - oltiin kaikki aivan hulluna bändiin ja haluttiin levittää sanaa, jotta ne tulisi Suomeen keikalle. Tein siis photarilla flyereita, printtasin niitä järjettömät määrät ja käytiin eräässä kauppakeskuksessa tunkemassa niitä lehtiosaston musiikki- ja teinilehtien väliin. Vaikka McFly-rakkaus ei vetänytkään vertoja mun Busted-rakkaudelle, tämäkin bändi hallitsi elämääni aika pitkään silloin pienenä pikkuteininä.



Triple 8 ei ollut edes yhden hitin ihme, kun ei tääkään mikään hitti ollut, paitsi ehkä minulle. Kuuntelin tätä kovalla syötöllä samoihin aikoihin kuin kahta ylempää - olihan mulla ikiaikaisen brittirakkauteni hekumakausi päällä - ja en näidenkään olemassaoloa olisi edes muistanut ilman tämän postauksen tekemistä.



BLUE! Ennen aiemmin mainittuja miesvoittoisia bändejä mun elämäni suurin rakkaus oli Blue, ja etenkin jäsen Lee Ryan. Äiti nauraa edelleen sille, kun vuonna 2002 (vai 2003?) lomailtiin Ostiassa, Italiassa, ja heti selvitettyäni oman sänkyni kaivoin repustani rakkaat Leen kuvat ja kiinnitin seinälle sänkyni viereen. Enhän mä voinut viettää kuukautta ilman lempparikuviani oman makkarin seinältä koristamassa lomamakkarin seinää?? Nyt aikuisen perspektiivistä näiden about jokainen biisihän on älyttömän roisi, mutta ei sitä samalla tavalla tajunnut skidinä. Ah, kirjoitin niin paljon Blue fanfictionia. Siitä muuten ehkä huomaisi, että biisien roisius vaikutti - Blue-ficcini kun oli aika likaisia. Siis nää, joita kirjoitin 11-12-vuotiaana...



Rakkauteni Atomic Kitteniin alkoi juuri niin esiteinillä tavalla kuin vaan voi - bändin alkuaikina (kun Kerry oli vielä jäsen) vihasin koko bändiä, koska Atomic Kittenin Liz/Lil seurusteli Bluen Lee Ryanin kanssa, ja mustahan oli siis tulossa Leen vaimo isona. Vihasin Liliä koko sydämestäni, koska pienessä kuplassani  hän oli vienyt mieheni. Kasvoin tästä melko pian yli ja Jennyn liityttyä bändiin annoin heille mahdollisuuden ja fanitinkin heitä monta vuotta. Yksi esiteini-ikäni kohokohdista näin fanituksen saralla olikin se, kun Jennyn synttäreiden aikaan bändille sai lähettää itse tietokoneella tehtyjä synttärikortteja, ja lähetin tottakai omani. Kaksi parasta korttia valittiin voittajaksi, ja toinen niistä oli minun! Palkinnoksi sain helvetinmoisen kokoisen jostain ihme kankaasta ja rautalangasta tehdyn perhosen, jonka sai kiinnitettyä seinälle ja joka oli samannäköinen kuin perhoset yhdellä bändin musavideolla. Myöhemminhän muuten Lil oli lempparijäseneni, ja pitkään netissä käyttämäni nikki Lilysheee oli väännös hänen nimestään.

Hauskintahan mun mielestä tässä on se, että vaikka fanityttöilin aivan hulluna kaikkia näitä, samalla olin jo kova Marilyn Manson-fani, mainitulla matkalla Lontoossa ostin myös mustaa huulipunaa ja kaipaamani Sex Pistolsien levyn enkä todellakaan ehkä ainakaan siinä vuoden 2004 aikoihin näyttänyt siltä, että kuuntelisin poppia ollenkaan. Ja salaahan näitä pitkälti jossain vaiheessa kuunteli, kun piti olla niin genreuskovainen kaikelle raskaammalle.

Oliko mikään mainittu teidänkin rakkauslistoilla?

Sarjavinkki: Cosmos: A Spacetime Odyssey

20.8.2016

Eräänä päivänä töissä eräs duunikaverini kertoi Netflixistä löytyvästä sarjasta, joka oli kuulemma todella mindblowing and fascinating. Tämä jo yksinään herätti mielenkiintoni, mutta lisätiedot räjäyttivät sen uusin ulottuvuuksiin: kyseessä oli dokumenttisarja, joka kertoo maailmankaikkeudestamme, sitä juontaa suosikkitiedeviestijäni astrofyysikko ja kosmologi Neil deGrasse Tyson ja jonka yksi päätuottajista on Seth MacFarlane, eli tutummin Family Guyn luoja.

cosmos01

Cosmos: A Spacetime Odyssey jyrisi siis suoraan katselulistalleni, ja nyt kipeänä kotona se onkin ollut mitä parhainta ajanviettoa. Aiemmin mainitsemani termi tiedeviestijä, science communicator, tarkoittaa siis tiedemiestä tai -naista, joka kertoo tieteestä ns. kansantajuisesti meille, jotka emme ole tiedemiehiä tai -naisia. Kun käsitellään niitä aiheita, joita Cosmos käsittelee - maailmankaikkeutta, aikaa ja avaruutta, atomeita, koko universumin historiaa, multiversumeita... - on hyvä osata esittää ne tavalla, jonka me maallikotkin ymmärrämme. Siinä Cosmos todellakin osuu nappiin.

Visuaalisesti lumoava dokumenttisarja keskittyy siis Tysonin miltei transsiin rentouttavalla äänellä kerrottuun tieteeseen, joka on kuvitettu niin oikealla kuvalla, CGI:llä kuin animaatiolla. Aloitamme perustiedolla siitä, missä me olemme maailmankaukkeudessa - me olemme maapallolla, maapallomme on meidän aurinkokunnassamme, aurinkokuntamme Linnunradalla, Linnunrata Paikallisessa ryhmässä, Paikallinen ryhmä Neitsyen superjoukossa ja Neitsyen superjoukko universumissa. Tai siinä universumissa, jonka me olemme tähän mennessä pystyneet näkemään. Tulee kieltämättä hyvin pieni olo tätä katsoessa, mutta siinäkin fiiliksessä on jotain ihan omanlaistaan - kun ymmärtää, miten pieni ja mitätön meidän planeettamme ja koko aurinkokuntamme edes on koko universumin mittakaavassa.

cosmos03

Koko ajan Tyson selittää kaikkea sitä, joka loppujen lopuksi on aika vaikeasti ymmärrettävissä, termein ja esimerkein, jotka varmasti jokainen pystyy ymmärtämään. Esimerkiksi jo ensimmäisessä jaksossa puhutaan siitä, miten vähän aikaa me ihmiset olemme olleet olemassa - koko universumin ikä esitettiin kalenterivuotena, jossa tammikuun ensimmäisenä oli alkuräjähdys, ja joulukuun viimeisen päivän viimeisinä sekunteina ihmiskunta on ollut olemassa. Puhutaan universumin ja kaikkeen siihen kuuluvan synnystä - ja tähänastinen lempilainaukseni sarjasta onkin alla.

cosmos02

Olen itsekin vasta pari jaksoa tuotantokauteen sisään, mutta tottakai kehotan aivan kaikkia katsomaan tämän. En väitä, ettäkö kaikkien pitäisi olla samalla tavalla kiinnostuneita avaruudesta tai muustakaan sarjaan liittyvästä, mutta onhan kyseessä kuitenkin kertomuksia kaikesta siitä, mitä me tiedämme olevan olemassa. Palauttaa aika hyvin maanpinnalle käsittää, miten kaikenkaikkiaan mitättömiä me kaikki olemme, meidän koko planeettamme. Me olemme itsellemme tärkeitä, meidän elämämme ovat tärkeitä meille, mutta suuremmassa mittaakaavassa emme ole edes sitä kuuluisaa kärpäsenpaskaa. Me olemme pieni osa jotain käsittämättömän paljon suurempaa - universumia.

cosmos04

Koulussa en oikein koskaan pärjännyt tiedeaineissa, koska ne olivat niin uskomattoman tylsiä. Kuivat opettajat puhuivat narisevilla äänillä vaikeasti ymmärrettävällä termistöllä asioista, jotka itsessään ovat todella mielenkiintoisia, mutta joiden mielenkiinnon hyvin tehokkaasti kouluasetelma pilasi. Lukiossa halusin kovasti käydä vain sen yhden fysiikan kurssin, joka käsitteli avaruutta, mutta sitä ei saanut käydä ellei käynyt muuta 7-8 kurssia ennen sitä. Numeroni tiedeaineissa - fysiikka, kemia, biologia - olivat hyviä vain yhden steinerkoulun opettajan kursseilla, koska hän oli Tysonin kaltainen innostunut, asiat esimerkein hyvin esittävä opettaja. Muuten innostusta ei vain ole ollut ja se on näkynyt numeroissa, vaikka aiheet ovatkin koulun ulkopuolella itseopittuina kiinnostaneet aina.

Jos kaikki opettajat olisivat edes murto-osan enemmän kuin Neil deGrasse Tyson, jos tiedeaineita opetettaisiin koulussa edes murto-osan lähempänä samaa fiilistä kuin Cosmos on tehty, olen aivan täysin 100% varma siitä, että tieteiden suosio kouluissa nousisi huomattavasti, kun nuoret ja lapset haluaisivat enenevissä määrin oppia näitä asioita.

Cosmos: A Spacetime Odyssey on jatkoa 1980-luvulla pyörineelle Cosmos: A Personal Voyage-sarjalle, jota juonsi sen ajan suosituimpia tiedeviestijöitä Carl Sagan, ja uudessa Cosmoksessa viitataan vanhempaan versioon muutamaankin otteeseen. Vaikka aiheet ovat mielettömään mielenkiintoisia sellaisenaan, sarjan varsinaisen hurmaavuuden luo mielestäni nimenomaan Tysonin ruudusta uhkuva innostus kertomaansa kohtaan, mielettömän upeat visuaaliset efektit ja "ahaa, wow"-fiilikset joita sarjaa katsoessa saa muutaman sekunnin välein.

Jos siis haluat katsoa jotain muuta kuin fiktiota, suosittelen ehdottomasti Cosmosta. Koskaan ei voi tutkia liikaa!

Sarjavinkki: Stranger Things

15.8.2016

strangerthings01

Sarjavinkkejä jaan blogissa aina, kun kohdalle osuu sarja, josta haluan levittää niin paljon tietoisuutta kuin mahdollista. Jokin aika sitten hengailin Idan kämpillä ja selailtiin Netflixiä yrittäen keksiä jotain katsottavaa - ja silmiin osui Stranger Things, uusi Netflix original-sarja. Scifikauhua, sijoittuu kasarille, sisältää paljon viittauksia ja kunnianosoituksia kasarikauhuun ja aikamme parhaimpiin kauhuleffoihin ja -ohjaajiin. Öö, joo. (Ei hätää, en spoilaa tässä postauksessa!)

strangerthings02
strangerthings03

Suloinen nelihenkinen poikaporukka pelaa Miken kellarissa Dungeons & Dragonsia. Stand By Me-viba. Will on juuri kohdannut Demogorgonin - mitä tehdä? Lucas käskee tykittää tulipalloilla, Dustin neuvoo tekemään suojeluloitsun. Will häviää monsterille ja matkalla kotiin kohtaa oikean sellaisen. Will katoaa, ja sarja räjähtää käyntiin jenkkien pikkukaupungin kohdatessa koko ajan enemmän kauhuja - ja kuvioon ilmestyy salaperäinen tyttö Eleven, siilitukkainen ja hyvin vähän puhuva mysteerilapsi, joka osaa outoja juttuja.

strangerthings05
strangerthings07

Winona Ryderia ei ole näkynyt aikoihin, mutta hän tekee erittäin vakuuttavan comebackin tässä sarjassa kadonneen Willin äitinä, joka tuntuu löytävän yhteyden poikaansa jonnekin meidän maailman tuolla puolen. Poikaa etsivät niin äiti, veli, ystäväporukka Elevenin avulla, paikallinen sheriffi, Miken isosisko kuin hämärä valtiolle työskentelevä porukka, joka liittyy jotenkin kaikkeen muttei kuitenkaan mihinkään. Demogorgoniksi ristitty hirviö liikkuu kahden maailman välillä ja kuumottaa molemmissa. Mutta miten kaikkeen liittyy MKUltra?

strangerthings06
strangerthings04

Stranger Things on kertakaikkiaan lumoava sekoitus autenttisen tuntuista kasarikauhumeininkiä (lukioteinejä ja heidän suhdesolmujaan, mm. Star Wars-viittauksia latelevat nörttipojat sankareina, ilkeä koulukiusaajakaksikko, ällöttävä ja pelottava monsteri...) nykyaikaisilla laitteilla, kauhua, scifiä, salaliittoteorioita, jenkkilän pikkukaupunkikauhua, upeita näyttelijöitä ja kaikenkaikkiaan onnistunutta fiilistä. Välillä Idan kanssa arvattiin tapahtumat puoli minuuttia etuajassa ja harmiteltiin kliseiden ylikäyttöä, mutta loppujen lopuksi kliseisyyskin on yksi tapa osoittaa kunnioitusta kasarikauhulle - silloin kliseet eivät olleet vielä kliseitä.

Ja, tottakai, allekirjoittaneen henkilökohtaisesta näkökulmasta on ihanan freesiä nähdä näin hyvä sarja, jossa eräänlaisena sankarihahmona on nainen, tai tässä tapauksessa tyttö. Elevenin näyttelijä Millie Bobby Brown on aivan mieletön lapsinäyttelijä, joka jättää varjoonsa jopa sarjan muut lapsinäyttelijät, vaikka hekin ovat todella hyviä. Näin kauhufriikille jo muutenkin se, että nykyaikana on tehty oikeasti hyvää kauhua, on todella virkistävää - mutta siihen päälle se, että kyseinen uusi kauhu herättelee nostalgiarakkautta vanhoihin klassikkokauhuihin ja -scifeihin, niin ollaan jo ihan uusissa sfääreissä.

Stranger Things on  t o d e l l a  hyvä sarja, jota suosittelen ihan kaikille - kauhufriikeille tai sellaisille, jotka eivät yleensä kauhusta perusta. Kauhuaspekti nimittäin ei ole tässä sarjassa ärjyntäsäikäytyksissä tai goreällötyksessä, vaan taitavassa ja kestävässä tunnelmanluomisessa. Jos siis haluat katsoa oikeasti laadukkaan sarjan, tiedät mitä tehdä.

Italiavideo

12.8.2016

Vihdoin viimein! Italiavideota pyydettiin ekaa kertaa ajat sitten ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sellaisen teille kuvata. Inspaannuin tottakai iltavuoron jälkeen kotona, eli onneksi hämärä valaistus peitteli mun räjähtänyttä duuninjälkeistä olemusta. Sen pidemmittä puheitta:



Kuten mainitsin videossa, vastaanotan oikein mielelläni toista italiavideota varten teiltä ihan suoria toiveita siitä, mitä haluaisitte kuulla - jotain sanoja/fraaseja joita oppia? Tai löytyykö mitään kysymyksiä Italiaan liittyen? Tällä kertaa videona tämmöinen aika suurpiirteinen pikavilaus!

Maailman söpöin laukku

10.8.2016

Kuinka moni katsoi joskus Sailor Moonia? Mä olin pienenä ihan superfani. En muista näkyikö se edes Suomessa kun olin pieni, mutta yhtä asiaa odotin aina innoissani kesäisistä reissuista Italiaan - Sailor Moonia, se kun näkyi siellä joka päivä, eikä dubbauskaan haitannut! Lehtikiskoilta ostettiin Sailor Moon-lehtiä ja omistamani taikasauva oli maailman siistein lelu.

Wish-palvelu lienee myös monelle tuttu - älypuhelimella voi tilata naurettavan halpaa, joskin tottakai laadultaan myös vähän naurettavaa tavaraa kaukoidästä. Ebayn kaltainen siis, ja oon käyttänyt sitä jonkin aikaa kaikenlaisen härpäkkeen tilaamiseen Shirin synttäreiden folioilmapalloista rannekelloon, moneen juttuun siinä välissä, ja nyt viimeisimpänä tähän maailman söpöimpään laukkuun. Yritykseni ottaa asukuvia stadissa meren rannalla tuulisena päivänä toikin sitten allaolevan materiaalin...

P8091314
P8091313
P8091312
P8091317

SE. ON. SAILOR. MOON. LAUKKU. Ja se on niin ihana! Sailor Moonissa on siis pari kissahahmoa, jotka on suloisia kisuja kuunsirpit otsassaan. Laukku on Sailor Moon-kisu, korvineen kaikkineen! Sitä saa sekä mustana eli Lunana ja valkosena eli Artemiksena, valitsin itse Artemiksen pitkän pohdinnan jälkeen, koska about kaikki omistamani tavara on aina mustaa. Vaihtelu virkistää jne. Ties vaikka lähtee mustakin tilaukseen joskus...

P8091331
P8091323
P8091333
P8091334
P8091335

Laadusta en lähde sen enempää vielä puhumaan, koska laukku on ollut käytössä vasta vähän aikaa, mutta en tähän hintaan ja ostopaikkaan nähden mitään mielettömiä odotakaan - laukulle tuli siis postikuluineen hintaa noin 15€. Se on silmiini kuitenkin aivan syötävän suloinen, ensinnäkin jo ihan nostalgiahehkun takia, mutta hei, muutenkin! Valkoinen pienempi olkalaukku kullanvärisillä koristeilla, kissankorvat ja pieni kuunsirppi läpässä. Onhan tää nyt ihana.

Kuvissa näkyy myös toinen materialismionneni hekuma, eli uusi puhelimeni - Shirihän tosiaan upotti muutama kuukausi sitten LG G3-luurini lavuaarissa veteen, koska "Äiti, se kävi uimassa!", ja vaikka sain riisinikseillä puhelimen taas toimimaan, alkoi se osoittamaan vaurion merkkejä. Akku loppui aika lailla tahdilla "tsekkaa kello, menetä 20% akkua", kentät katosivat vähän väliä ja luuri lagaili muutenkin. Melko spontaanisti päätin hankkia uuden minirakkaan ja päädyin Samsungin uusimpaan, eli Galaxy S7 Edgeen, ja tämähän on ihan mieletön. Android käyttöjärjestelmänä on mun mielestä ylivoimaisesti paras, ja vaikka LG oli todella hyvä puhelin pienemmässä hintaluokassa, on näissä kalliimmissakin selkeästi jotain perustaa hintaerolle.

Kyllä mä nyt kehrään!

Create A Know @ Factory Street Gallery

9.8.2016

createaknow01
createaknow2
createaknow3

Tänään pääsin vihdoin tsekkaamaan aiemminkin mainostamani valokuvanäyttelyn - Create a know, joka on ensimmäinen soolonäyttely Erkka Tuupaselta, joka on yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. Galleriana toimii Factory St. Gallery Tehtaankadulla Eirassa, ihan Eiran sairaalan sporapysäkin vieressä. Kodikas galleria toimii myös kahvilana, eli teoksia tsekkaillessa voi napsia pientä tai lämmittää nielua kahvilla.

createaknow4
createaknow5
createaknow6

Erkan näyttely koostuu alumiinilevyille vedetyistä filmikuvista, jotka on tuplavalotettu. Itse en filmikuvaamisesta paljoa ymmärrä, mutta sen verran nappasin ajatuksesta kiinni, että filmirulla kuvattiin täyteen, alivalotettiin ja sitten kuvattiin samalle rullalle uudelleen kuvia. Näin syntyi kuvia, joista parhaat Erkka valitsi näyttelyynsä - kuvia, joissa on kaksi ulottuvuutta päällekkäin.

createaknow7
createaknow8
createaknow9

Muutama teos on jo myyty, enkä sitä kyllä yhtään ihmettelekään - en kuvannut ihan kaikkia jotta teille jäisi jotain ylläreitäkin, mikäli päätätte näyttelyn käydä katsastamassa. Se pyörii 19.8. asti (flyeriin lipsahti väärä päivämäärä!) ja todellakin suosittelen sitä kaikille, jotka seudulla sattuvat pyörimään - ja miksei muillekin. Taidetta ei voi koskaan ihailla liikaa ja nousevia taiteilijoita kannattaa aina tukea, jos heidän töitään arvostaa.

createaknow10
createaknow11

Sain ihmeen kaupalla suostuteltua myös itse artistin kameran toiselle puolen - Erkkahan on Shirin kummisetä, ja kun mini osoitti suuren kiinnostuksensa kuviin ottamalla päikkäreitä rattaissa, piti näyttelyn esittelijänkin huilia hetki. Mutta siis, menovinkki säilyy samana, eli kaikki vaan Eiraan katsastamaan Erkka Tuupasen ensimmäinen soolonäyttely! Erkan löytää myös Facebookista.

Düsseldorf filled with love

1.8.2016

Ehjänä takaisin Suomessa! Viimeiset kesälomapäivät meni siis Saksan Düsseldorfissa, johon lähdin viime keskiviikkona Shirin kanssa isosiskoni häitä viettämään. Kuvia on satoja ja valikoin niistä vajaa viisikymmentä sellaista, jotka ehkä parhaiten välittää keskiviikon ja sunnuntain välisen reissumme tunnelmaa, fiilistä ja näköä. Häät olivat aivan ihanat, sanotaan se heti ensimmäisenä!

ää001
ää003
ää004
ää005

Herätyskello soi ensimmäistä kertaa 3:30, juna lentokentälle 5:30. Laitoin ensin itseni valmiiksi, tuplatsekkasin matkatavarat ja herättelin sitten Shirin syömään aamupalaa ja valitsemaan reissukaveria. Lensimme samalla lennolla isäni eli Shirin nonnon kanssa, joten lentokentällä hengailtiin kahvilassa ja harjoiteltiin pirpanan kanssa tapoja avata paineesta lukkiutuneet korvat. Anoppini osti Shirille söpön puuhakirjan lentomatkaa varten, ja se oli ihan hitti - molemmat lentomatkat meni eläintarroilla leikkien ja sivuja väritellen! Jännitin aika paljon etukäteen sitä, että Shiri pelkäisi lentämistä, mutta jännitykseni oli ihan turhaa - Shiri oli aivan innoissaan lentämisestä ja hihkui ilosta kun kone nousi ilmaan. Tulee tässä äitiinsä!

ää008
ää007
ää009
ää010
ää011
ää012

Minä, skidi, vanhempani ja pikkusiskoni yövyttiin reissun ajan AirBnB:n kautta hankitussa kaksikerrokisessa kerrostaloasunnossa, joka oli älyttömän söpö, boheemi ja valoisa. Nukuttiin Shirin kanssa kuvassa näkyvässä nurkkauksessa ja kämpästä löytyi myös leikkihuone, jonka katosta roikkui kaksi keinua - eli skidi oli aivan haltioissaan "siitä kodista, jossa on yläkerta". Ensimmäinen päivä meni seutuun tutustuessa, meidän kämppä sijaitsi lyhyen ratikkamatkan päässä keskustasta eli käväistiin shoppailukadulla ja Reinin varrella. Pyörittiin siellä täällä ja illalla mentiin porukalla vietnamilaiseen ravintolaan syömään.

ää013
ää015
ää017
ää018
ää019
ää020

Toisena päivänä eli torstaina oli maistraattipäivä - mentiin aamupäivästä siis Düsseldorfin maistraattiin, jossa pari vihittiin notaarin pitäessä kauniin puheen, jonka siskoni ystävä tulkkasi suomeksi. Verraten omaan kokemukseen suomalaisessa maistraatissa saksalainen siviilivihkiminen oli paljon juhlallisempi, tilat olivat upeat ja koko toimitus tehtiin pitemmällä kaavalla ja kauniin sanoin. Maistraatin edessä oli suuri vehreä puisto, jossa skoolattiin ja syötiin pikkupurtavaa, sieltä siirryttiin läheiseen kahvilaan kakkukahveille. Illalla mentiin taas porukalla syömään, tällä kertaa italialaiseen ravintolaan, ja sieltä käymään vielä terassilla. Shiri meni kiltisti isovanhempien kanssa kotiin ja pääsin itse viettämään laatuaikaa italialaisen serkkuni ja tämän poikaystävän kanssa - nähdään ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään, eli se tuli tarpeeseen!

ää023
ää022
ää021
ää024
ää025
ää026
ää027
ää028

Perjantaina olikin sitten se odotettu suuri päivä, eli varsinainen hääjuhla. Mentiin siskon kämpille, josta lähti tilausbussi juhlapaikalle - aivan upeaan miljööseen. About 40min bussimatkan päässä Düsseldorfista kaupungin ulkopuolella oli rakennus, jonka sisätila oli yhtä isoa ikkunaa ja parkettilattiaa, ulkona oli terassi ja terassilta kulku pieniä puutarhaportaita pitkin isolle nurmikkoalueelle, jonka takana oli kirkas vesi. Aurinko alkoi paistamaan heti meidän saavuttua paikalle, terassille oli järjestelty tuolirivistöt katoksien alle ja niiden keskelle punainen matto, jota pitkin Shiri kulki tehden kunniatehtäväänsä kukkaistyttönä siskoni ja isäni edellä. Shiri oli tehtävästä ihan innoissaan, mutta kun skidi huomasi kaikkien tuijottavan, iski pieni ramppikuume - mutta parilla kehoituksella pirpana sipsutti mattoa pitkin terälehtiä pudotellen. Shiri oli myös sormustenkantajana, ja ilmoitti tomerasti "vie ite!" kun kerroin olevan aika viedä sormukset. Vietiin ne sitten yhdessä!

ää030
ää031
ää032
ää033
ää034
ää036
ää038
ää039
ää039a
ää040
ää041
ää042
ää043
ää044
ää045

Seremonian piti pariskunnan yhteiset ystävät ja päivään kuului kaikenlaista ihanaa - sisko oli miettinyt jokaista yksityiskohtaa ja sen huomasi, kaikki oli täydellistä. Otettiin kuvia nurmikolla, päästettiin kymmeniä pinkkejä ja sinisiä ilmapalloja taivaalle, syötiin älyttömän herkullista ruokaa, juotiin maistuvia drinkkejä, pidettiin puheita (minä ja muut siskot pidettiin puhe, johon liittyi slideshow tottakai lapsuus- ja teiniajan kuvilla), otettiin kuvia pelleperuukeissa photobooth-huoneessa, tanssittiin DJ:n musiikin tahdissa, pidettiin tähtisadetikkuja hääparin ensimmäisen tanssin aikana... Juhlat jatkui aamuun asti, nukahdin silkasta väsymyksestä pöytään (siis oikeasti, haha!) ja taksi kuljetti kotiin aamun sarastaessa.

ää046
ää047
ää048
ää049
ää050

Seuraavana päivänä oli BBQ-piknik puistossa, jonka jälkeen pyörittiin taas keskustan jättimäisen ostoskatukorttelin holleilla, käytiin syömässä ja vietettiin aikaa yhdessä. Eilen sunnuntaina palautettiin avaimet, käytiin kahvilla ja suunnattiin lentokentälle - serkkuni ja tämän poikaystävä takaisin Roomaan, Helsinkiin lensi samalla lennolla minä, Shiri, Suomessa asuva isosiskoni ja pikkusisko, joka lensi Argentiinasta tänne häihin ja viettää nyt pari kuukautta meidän kanssa Suomessa lomaillessaan.

Ei varmaan tarvitse paljoa toistella, että reissu oli ihana - kaikki kolme juhlapäivää oli upeita ja kaksi ylimääräistä päivää niin tärkeitä. Näen vanhinta siskoani harvoin, serkkuani vielä harvemmin - tämä oli toinen kertani Saksassa (tammikuussa 2012 vietettiin Nicon kanssa synttärini Berliinissä) ja tykkään myös kovasti maasta. Vaikka missään ei ole hissejä ja keskustan ulkopuolella tarjoilijat puhuivat yllättävän vähän englantia, keskieurooppalainen fiilis rakennuksissa ja ilmassa on musta ihana. Ja yllättävää kyllä, parissakin ravintolassa tarjoilijat puhuikin italiaa!

Tänään on mun viimeinen kesälomapäiväni ja täytyy kyllä sanoa, että reissu oli aivan täydellinen lopetus kesälomalle. Rakkautta vain! <3