Lukeminen lapsen kanssa

19.7.2016

Yksi kasvatukseen liittyvä itsestäänselvyys oli meille jo raskausaikana se, että lapselle luetaan. Paljon. Meidän perheessä aikuisista minä olen aina ollut kova lukemaan ja keräilemään kirjoja, kun taas mies lukee nyt aikuisiällä lähinnä urheilijoiden elämänkertoja - mutta molemmat tiedostavat, miten tärkeää lukeminen on lapsen ja nuoren kehitykselle.

OI000015
OI000016

Ihan pienelle vauvalle ja nuoremmalle lapselle lukeminen on tärkeää yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Lapselle ääneen lukeminen tukee kielen kehitystä, sanavaraston kasvua, puhumaan oppimista ja tottakai myös luku- ja kirjoitustaidon alkua. Lukeminen on mieletön tapa avartaa lapsen mielikuvitusta, kun sanat ja tarinat aukeavat mielessä kuviksi ja elokuviksi. Hyvin kirjoitettua kirjaa lukiessa näkee koko ajan mielessään tapahtumat, henkilöt, ilmeet ja eleet, kunnolla eläytymään päästessä voi melkein haistaa kuvaillut tuoksut ja hajut, tuntea kuvailtua ympäristöä ja tuntea kuvailtuja tunteita. Kirjojen maailma on jokaiselle valtava toinen ulottuvuus, jonne pääsee sukeltamaan ihan vain lukemalla.

OI000020
OI000021

Meillä kuuluu iltarutiiniin kirjan lukeminen - Shirillä on monta lyhyttä, juuri iltasaduksi sopivaa kirjaa, sekä joitakin pidempiä teoksia, joita luetaan pätkissä. Mimmi tietää, että kun iltapesut on tehty ja yökkäri on päällä, suunnataan omassa huoneessa olevaa hyllyä kohti ja valikoidaan hartaasti pähkäillen juuri sille illalle sopiva satu. Sitten kömmitään yhdessä sänkyyn, mennään makuulle ja luetaan yhdessä. Joskus skidi nukahtaa lukiessa, yleensä ei, sitten sadun jälkeen vielä lauletaan unilaulu, toivotetaan hyvät yöt ja sitten vasta mennään unten maille.

Shiri on lukiessa myös aktiivisena kuuntelijana, mistä olen yleensä iloinen - tyty keskeyttää tarkentaakseen tapahtumia, kyselläkseen miksi jokin asia meni niinkuin meni, tiedustellakseen taustaa. Miksi näätä jahtaa pupuja, miksi Kapu Karvakorva asuu yksin, miksi prinsessa ei tykännyt sammakosta, miksi Eemeli tekee aina metkuja. Tarinat kiehtovat ja toivon hartaasti, että rakkaus painettuun sanaan säilyy, ja pikkuhiljaa lapsen oppiessa lukemaan itse hänestä tulee samanlainen lukutoukka kuin äidistään.

OI000022OI000027

Kirjoissa toki myös näkyy taaperon kulutus - melkein kaikissa on ties mitä tahroja ja repeämiä ja lemppareista on revitty jopa sivuja. Pitäisikin jossain vaiheessa käydä hylly läpi, puhdistaa kirjat ja heittää suosiolla pois sellaiset, joista puuttuu puolet tarinasta... Hyllyäkin pyrin pitämään järjestyksessä edes puolet päivästä, mutta kun niitä pitää vähän väliä selailla niin kuvissa näkyvä kaaos on sen yleisin olotila.

Miten teillä luetaan?

5 kommenttia :

  1. Itselläni ei lapsia ole, mutta meidän äiti luki paljon mulle ja mun siskolle kun oltiin pieniä. Kuuluttiin siihen johonkin lasten kirjaklubiin ja sieltä tuli paljon hyviä lastenkirjoja :) en tiedä vaikutti äidin kova satujen lukeminen, mutta itse opin ensimmäisellä luokalla lukemaan todella hyvin (opettajan mielestä luin myös hieman liian nopeasti jos piti ääneen jotain lukea :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti vaikutti! Mäkin opin 5-vuotiaana kun kiinnostus kirjoihin tuli kotoa, meillekin luettiin paljon ja olohuonetta hallitsi seinät peittävät kirjahyllyt:)

      Poista
  2. Meillä luetaan myös paljon! Vauvasta asti jokaisen 3 tytön kohdalla on luettu. Kohta 4v:n kanssa luetaan pitempiä satuja ja 1,5v:n kanssa Puppe, Maisa yms kirjoja. Ja 4kk vauvan kanssa vauvakirjoja. Kotoa meiltä löytyy paljon erilaisia kirjoja ja joka viikko käydään myös kirjastossa :) -miljama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Meidänkin pitäis käydä useammin kirjastossa, muksu tykkää siitä niin paljon. Se on jännä, miten jo muutaman kuukauden ikäinen nauttii lukemistuokioista!

      Poista
  3. Miustakin lukeminen on tärkeää. Käydään kirjastossa, lueskellaan muuten vain ja joka ilta se iltasatu. Nyt on alettu lukemaan vielä sellaisia vähän kuvattomampia kirjoja, kuten Peppiä ja semmoisia, niin lapsen täytyy ihan tosissaan kyllä keskittyä :D

    VastaaPoista