DIY iisi sisustustaulu

21.7.2016

Kaikenlaisia koristeita ja härpäkkeitä lisäilemällä kämpästä saa kodikkaamman tuntuisen, tämän tietää kaikki. Jonkin aikaa mielessä pyöri idea tehdä itse jonkinlainen sisustustaulu, vaikken mikään kovin taiteellinen käsistäni olekaan, ja inspiksen saatuani tilasin Sinellistä kotiin tarvikkeet simppelille abstraktille väriblokkitaululle.

OI000033
OI000034

Maalarinteipin hinta unohtui ja postikulut toki tuli mukaan, eli jotain kahdenkympin tienoilla oli loppujen lopuksi kuvan budjetti. Siinä mielessä tämä on edullinen, että värejä ei kulunut tauluun lähes ollenkaan ja telatkin meni pesun kautta odottamaan seuraavaa inspistä, eli kertakäyttökamaa oli lopuksi vain canvas, joka ei sekään melko pienikokoisena maksanut kuin femman.

Halusin kaksivärisen blokkitaulun ja valikoin siihen pastelliset askartelumaalit vaaleanpunaisena ja -keltaisena. Teippasin satunnaisia kolmioita canvakselle ja minitelalla rullaillen levitin värit. Itse maalamiseen meni ehkä nelisen minuuttia, teippaamiseen ja maalin kuivuttua teipin poistoon yhteensä ehkä minuutti, eli mikään pitkällinen homma tämä ei myöskään ollut. Ja lopputulokseen olenkin tosi tyytyväinen! Jos telalla meinaa niin suosittelen aika varovasti maalaamaan teipin reunojen läheltä, itsehän vetelin aggrona menemään ja reunat meni joissain kohdin vähän plörinäksi.

OI000041
OI000002
OI000003

Mitään seinäänkiinnityshärpäkkeitä canvaksessa ei ollut enkä niitä siihen nyt lisännytkään - taulu näyttääkin söpöltä meidän ruokapöydän päädyssä seinään nojaten ainakin nyt alkuun. Mahdollisuuksiahan on aika lailla loputtomiin tällä blokkityylilläkin, nyt menin suurpiirteisesti kahdella värillä, ehkä seuraavaan panostan enemmän suunnittelua ja aikaa tekemällä yksityiskohtaisemman taulun monivärisenä pienemmillä kuvioilla.

Mitä tykkäätte?

Lukeminen lapsen kanssa

19.7.2016

Yksi kasvatukseen liittyvä itsestäänselvyys oli meille jo raskausaikana se, että lapselle luetaan. Paljon. Meidän perheessä aikuisista minä olen aina ollut kova lukemaan ja keräilemään kirjoja, kun taas mies lukee nyt aikuisiällä lähinnä urheilijoiden elämänkertoja - mutta molemmat tiedostavat, miten tärkeää lukeminen on lapsen ja nuoren kehitykselle.

OI000015
OI000016

Ihan pienelle vauvalle ja nuoremmalle lapselle lukeminen on tärkeää yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Lapselle ääneen lukeminen tukee kielen kehitystä, sanavaraston kasvua, puhumaan oppimista ja tottakai myös luku- ja kirjoitustaidon alkua. Lukeminen on mieletön tapa avartaa lapsen mielikuvitusta, kun sanat ja tarinat aukeavat mielessä kuviksi ja elokuviksi. Hyvin kirjoitettua kirjaa lukiessa näkee koko ajan mielessään tapahtumat, henkilöt, ilmeet ja eleet, kunnolla eläytymään päästessä voi melkein haistaa kuvaillut tuoksut ja hajut, tuntea kuvailtua ympäristöä ja tuntea kuvailtuja tunteita. Kirjojen maailma on jokaiselle valtava toinen ulottuvuus, jonne pääsee sukeltamaan ihan vain lukemalla.

OI000020
OI000021

Meillä kuuluu iltarutiiniin kirjan lukeminen - Shirillä on monta lyhyttä, juuri iltasaduksi sopivaa kirjaa, sekä joitakin pidempiä teoksia, joita luetaan pätkissä. Mimmi tietää, että kun iltapesut on tehty ja yökkäri on päällä, suunnataan omassa huoneessa olevaa hyllyä kohti ja valikoidaan hartaasti pähkäillen juuri sille illalle sopiva satu. Sitten kömmitään yhdessä sänkyyn, mennään makuulle ja luetaan yhdessä. Joskus skidi nukahtaa lukiessa, yleensä ei, sitten sadun jälkeen vielä lauletaan unilaulu, toivotetaan hyvät yöt ja sitten vasta mennään unten maille.

Shiri on lukiessa myös aktiivisena kuuntelijana, mistä olen yleensä iloinen - tyty keskeyttää tarkentaakseen tapahtumia, kyselläkseen miksi jokin asia meni niinkuin meni, tiedustellakseen taustaa. Miksi näätä jahtaa pupuja, miksi Kapu Karvakorva asuu yksin, miksi prinsessa ei tykännyt sammakosta, miksi Eemeli tekee aina metkuja. Tarinat kiehtovat ja toivon hartaasti, että rakkaus painettuun sanaan säilyy, ja pikkuhiljaa lapsen oppiessa lukemaan itse hänestä tulee samanlainen lukutoukka kuin äidistään.

OI000022OI000027

Kirjoissa toki myös näkyy taaperon kulutus - melkein kaikissa on ties mitä tahroja ja repeämiä ja lemppareista on revitty jopa sivuja. Pitäisikin jossain vaiheessa käydä hylly läpi, puhdistaa kirjat ja heittää suosiolla pois sellaiset, joista puuttuu puolet tarinasta... Hyllyäkin pyrin pitämään järjestyksessä edes puolet päivästä, mutta kun niitä pitää vähän väliä selailla niin kuvissa näkyvä kaaos on sen yleisin olotila.

Miten teillä luetaan?

Menovinkki: CREATE A KNOW

14.7.2016

erkka

Olen ennenkin maininnut blogissani Erkan - kyseessä on yksi pitempiaikaisimpia ystäviäni ja Shirin kummisetä, joka on harrastanut valokuvausta vuosia. Aina taiteellisena tyyppinä Erkka on myös opiskellut taidealaa ja käyttää melkein kaikki valveaillolon hetkensä luoden jotakin. Meidänkin kotoa löytyy muutama Erkan teos ja hän oli myös meidän hääkuvaajana. Mutta esittelyt sikseen, Erkalla on Facebook-sivut, joista voi hänen kuviaan käydä katsomassa, ja nyt ihka ensimmäinen soolonäyttely.

Erkka pyysi minua kirjoittamaan esittelytekstin näyttelylleen ja otin kunniatehtävän innoissani vastaan. Vuosikymmenen ystävyydellä yritin kikkailla tekstiä, joka kuvastaisi myös itse taiteilijaa, ja teksti saikin hyvin positiivisen vastaanoton. Menovinkkini on siis Erkka Tuupasen valokuvanäyttely, 6.8.-20.8. Factory Street Galleryssä Helsingin Tehtaankadulla. Avajaiset ovat 6.8. klo 18-21 ja sisäänpääsy vapaa, eli ehdottomasti kannattaa käydä tsekkaamassa upeat valokuvat alumiinisille metallilevyille vedettyinä - ja vaikka ostamassa yksi niistä kotiin.

"TO CREATE A KNOW"

Man must create a know
to think to know
to not to know

As light passes from the cornea to the retina in our eyes, our brain flips the image and translates what we see into information and memories. It is the process of eyesight which most of us are lucky to possess. However, in the process of turning said visuals into stored data, our brain decides to only keep a fraction of the sensory experience our eyes give us. The rest is sent to dwell in our subconcious.

So this leads us to a question - is what we see really there, or is our brain misinterpreting the information? How much do we miss out on, as data our brain deems as unnecessary unbeknownst to us? Do we ever really get to see the "big picture"?

"CREATE A KNOW" is based on double exposure film photography of instances from two separate moments of being conscious. It is a study of the human mind, as we peer into interests from two seperate moments, spanning different times and places, all mixed in with a sprinkle of random chance in development.

Come and experience these moments printed on aluminium sheets of metal.

OPENING NIGHT 6.8. 18-21
SHOW FROM 6.8.-20.8.
FACTORY STREET GALLERY
TEHTAANKATU 19
00140 HELSINKI

Käännöskukkasia

13.7.2016

Tiedättekö leffan nimeltä The Shawshank Redemption? Kyseessä on sen verran vanha leffa, että spoilerivaroitus on turha - pähkinänkuoressa siinä tyyppi karkaa vankilasta kaivamalla sellinsä seinään vuosikausia reikää ja pitämällä reiän päällä Rita Hayworthin julistetta. Suomentajat oli sen verta neroja, että päätti antaa leffalle käännetyn nimen "Rita Hayworth - Avain pakoon" pilaten näin koko leffan idean ja osan loppuhuipennuksesta pistämällä kaiken suoraan siihen saamarin titteliin. Legendaarista.

Mutta mitäs sitten, jos kaikki leffat olisikin käännetty samalla tavalla? Twist endingit pilattuina? Spoilerit heti julisteessa? Noh. Minä päätin testata. Ja nyt se spoiler alert!

titles01
titles02
titles03
titles04
titles05
titles06
titles07

Heh-heh!

Ekat lomapäivät

12.7.2016

Mun kesälomani on alkanut, ja kunnolla se alkoikin! Viimeiset päivät ennen lomaa hurahti pitkälti töissä, eli blogikin on odotellut loman alkamista ja kirjoitusaikaa. Sunnuntai-iltana sain puhelimeeni Pokémon GO-pelin, ja harva siltä hypetykseltä onkaan voinut välttyä viimeisen viikon aikana. Ettekä välty nytkään! Aika hyvin on ehtinyt parissa päivässä kaikenlaista, eli loma on todellakin alkanut oikein mieluisasti.

Snapchat-6412686722139578674
P7110083
P7110038
P7110116

Eilen maanantaina piirreltiin Shirin kanssa katuliiduilla parvekkeella, käytiin pyörimässä Ikeassa hakemassa pikkuhärpäkettä ja sitten lataamassa puhelimien akut ja matkalaturit - minä ja Ida lähdettiin näes illemmalla Pokémoneja metsästämään. Pokémon GO-peli on siis tosimaailmaan sekoittuva kännykkäpeli, jossa tekemäsi Pokémon-kouluttajahahmo on GPS-paikannuksen voimin siellä missä sinäkin. Hahmosi liikkuu, kun sinä liikut, ja tehtävänäsi on mm. metsästää ja napata Pokémoneja, käydä erinäisiin paikkoihin tehdyissä Pokestopeissa ja treenata otuksiasi taisteluita varten. Pokémon alunperin ilmestyi meille, aikana kun me olimme kohderyhmää - ja itse ainakin olin kovemman luokan fani pienenä, eikä se rakkaus koskaan ole loppunut. Pokémon GO antoi meidän sukupolvelle sen, mistä kaikki unelmoivat pienenä: mahdollisuuden olla oikea Pokémon-kouluttaja!

Seikkailumme alkoi autolla, kun ajeltiin erinäisille hotspoteille hakemaan pokepalloja pokestopeista, etsimään jotain muita kuin lähinaapurustossa pyöriviä rottia ja puluja ja reippailemassa, jotta hautumassa olevat Pokémon-munat kuorituisivat - ne näet kuorituvat vain sitten, kun olet kävellyt tarpeeksi pitkän matkan, yleensä 2-10km. Aina välillä törmättiin muihin GO-pelaajiin ja vaihdettiin virneitä katseiden noustessa kännyköiden ruudusta pokestopin lähellä ja tajuamisen iskiessä. Eihän, toikin pelaa! Hauskin tunnistus oli, kun huomattiin Jumbon läheisellä bussipysäkillä erikoinen pokestop, jolle raakapaska-nimimerkkinen henkilö oli kiinnittänyt laitteen, joka tuo Pokémoneja sitä kohti. Hidastettiin pysäkin kohdalla napataksemme pari ja siinä hitaasti ohi ajaessamme katsoimme pysäkillä istuvaa pariskuntaa, jotka nostivat katseensa puhelimistaan. Tuijotimme toisiamme hetken. Sitten virnistimme. Raakapaskahan se siinä!

Snapchat-4702837988636052106
P7110212
P7110210
P7110222
P7110226

Seikkalumme jatkui useamman tunnin niin, että käveltiin ympäriinsä, ajettiin uuteen spottiin, käveltiin siellä ja ajettiin taas uuteen spottiin. Yhden pokestopin kohdalla päätettiin pysähtyä autoon ja laittaa stoppiin kiinni Pokémoneja se sinne kutsuva laite. Äkkiä autosta loppui akku, vaikka oltiin oltu pysähdyksissä ehkä vartti. Siinä sitten raavittiin päitä ja mietittiin mitä tehdä, kun matkalatureista oli akut loppu ja molemmilla muutama prosentti akkua. Hätäinen pikapuhelu Idan äidille pelasti, ja odotellessamme apujoukkoja yritettiin tehdä mäkistartti. Rinta polleana ylpeydestä kerron, että työnsin yksinäni Fiat Puntoa ensin loivaa ylämäkeä taaksepäin Idan ohjaillessa ratilla autoa viereiseen alamäkeen. Työnsin autoa yksin. (Don't fuck with me.) Starttia ei saatu aikaan, mutta apujoukot sen meille teki ja päästiin ajelemaan vielä hetkeksi akkua ladataksemme. Kotona olin aamuyöstä.

Kaksi 25-vuotiasta naista lähti Pokémon-seikkailulle. Ja oli muuten mielettömän siistiä.

Tänään olikin vuorossa kovasti odottamani juttu, nimittäin tatuointiaika! Kun aiheena on fanituksen kohteisiin liittyvät tatuoinnit, olen yleensä vähän varautunut - itsellänihän on niitä kaksi, Marilyn Mansonin kasvot käsivarressa ja irvikissa korvan takana. Molemmat rakkauteni kohteita jo lapsuudesta, ja sitä olen pitänyt aina isona pointtina. Että fanitatuointeja otan vain ja ainoastaan pitkän linjan fanituksen kohteistani. Kyllä varmaan muutamaa vuotta voi pitää tässäkin kohtaa tarpeeksi pitkänä aikana, koska toteutin aiemminkin mielessä pyörineen idean ja otin Game of Thrones-aiheisen tatuoinnin! Kuudennen kauden finaalin katsottuani päätin, että nyt on todellakin aika - ja varasin ajan VS Tattoolle heti. Alla someen päässyt kuva tatuoinnista pari minuuttia tekemisen jälkeen! Mustavalkoisuus juuri siksi, että tuju punoitus ja turvotus ei olisi niin rajun näköisiä...

IMG_20160712_130307


Visioni oli selvä: siro teksti, käsinkirjoitetun kaunon oloinen, ei ylimääräisiä koukeroita. Rintakehän oikealle puolelle solisluun holleille vähän vinoon ja tekstiksi "For the night is dark and full of terrors", joka on siis Game of Thrones-maailmassa osa Lord of the Light-uskontoa ja usein Melisandre-hahmon suusta kuultua. R'hollorin seuraaminen tai Melisandre eivät ole mitenkään erityisen lemppareita sarjassa tai kirjoissa (tosin oon vasta ensimmäisessä teoksessa...) mutta miettiessäni GoT:iin liittyvää tatuointia selasin ensin eri sukujen sigileitä sunmuita mahdollisia kuvatatuointeja, joissa ei kornisti lue Game of Thrones tai vastaavaa, ja päädyin lopulta lainaukseen. Kyseinen lausahdus on aina ollut mun mielestä "kiva", paremman sanan puutteessa, ja on myös pieni nyökkäys kauhupakkomielteelleni.

Hintaa tatuoinnille tuli 140€ ja suosittelen kyllä lämpimästi VS Tattoota ja Villeä! Itse päädyin sinne tutun suosituksen kautta ja olen niin tyytyväinen valintaani. Ruoholahden metroasemalta ehkä viiden minuutin kävelymatkan (ja muutamankin pokestopin...) päässä sijaitsevassa liikkeessä oli rento tunnelma, mukava artisti ja sen verta hellä käsittely, että se tuntui vain epämukavalta. Minä olen siis juuri sellainen ärsyttävä tatuoitava, jonka kipukynnys on huono, eli kitisen ja vingun aina paikasta ja kuvasta riippumatta koko hakkaamisen ajan. Paitsi tällä kertaa! Ei tatuoiminen mitään nautinnollista musta ikinä ole, mutta kovaa kipua ei tällä kertaa ollut, vaikka kyllähän se tottakai tuntui. Seuraavankin kuvan meen kyllä ehdottomasti ottamaan tonne!

Täällä siis oikein onnellinen lomalainen Pokémoneja metsästämässä ja uutta mustetta ihossa! <3

Freesinä myös ravintola-alalla

8.7.2016

Allekirjoittaneella yksi suurimpia ongelmia meikin suhteen on sen pysyvyys - oon laiska korjaamaan meikkiä pitkin päivää, enkä etenkään töissä lähde tuhlaamaan aikaa mihinkään naaman viimeistelyyn. Yleensä olen vain mennyt fuck it-asenteella ja antanut naaman näyttää sulaneelta loppupäivästä, mutta pikkuhiljaa olen testaillut erilaisia tuotteita saadakseni pysyvyyden paremmaksi. Ihan vaikka jo siksi, ettei töistä lähtiessä peiliin vilkaistessa näytä vanhentuneen parikymmentä vuotta...

Blogissa esittelinkin aikanaan Vichyn Dermablend-meikkivoiteen, joka jäi ainoaksi käyttämäkseni meikkivoiteeksi heti ensitestin jälkeen. Sillä on hyvä peittävyys ja ihan hyvä pysyvyys jo omillaankin, mutta näin ravintola-alalla (etenkin fast food-puolella!) työskennellessä vaatii jo aikamoisia kikkoja pitää naama freesinä. Vaikka esimiesasemassa työskentelenkin, teen itse paljon hikeä nostattavia tehtäviä, puhumattakaan kuuman rasvan ja kuumien laitteiden lähellä hengaamisesta, eli pohjameikki alkaa helposti kulahtamaan.

Tänään tein kunnon testin löytämäni kombinaation toimivuudesta kuvamateriaalin kera - ja omasta mielestäni nyt on kyllä löytynyt aika hyvä kombo!


STAY01

Ylläolevat naamakuvat on siis otettu aamulla juuri meikin laitettuani ja se on aika tavallinen arkimeikkini. Puhdistetuille kasvoille levitän ensin pohjustusvoidetta (tällä hetkellä käytössä on Beauty UK:n primer, joka on osoittautunut aika hyväksi) ja sitten Vichyn meikkivoiteen. Tummia silmänalusia yritän peittää blendaamalla niille Wet'n'Wildin peitevoidetta ja sitten tuputtamalla Grimasin läpinäkyvää puuteria paksun kerroksen iholle paistumaan. Tässä välissä teen yleensä kulmat (joihin käytän Anastasia Beverly Hillsin dipbrow pomadea sävyssä caramel) ja sitten sivelen sudilla ylimääräiset puuterit silmien alta ja levitän puuteria koko kasvoille.

Grimasin puuteri on ihan luottotuote - tilasin sen Punanaamiolta ja se tuli päivässä perille ja maksoi noin kympin. Se muuttuu kasvoille levittäessä läpinäkyväksi ja tekee ihosta juuri täydellisen matan. Loput meikit laitettuani (aurinkopuuteria, luomiväriä, eyelineria, ripsiväriä ja huulipunaa) suihkutan vielä koko kasvoille Nyxin Matte Finish-kiinnityssuihketta, noin 2-4 suihkausta.

P7080001
P7080004
P7080007

Kuumuuden, ajoittaisen hikoilun ja yleisen duunipuurtamisen lisäksi mä en osaa kovin hyvin varoa kasvomeikkiä, eli esimerkiksi syödessä tai kasvoja pyyhkäistessä tulee sudittua pohjaa pois naamalta. Tänään mulla oli vajaa 8h mittainen työpäivä, joka pääsi siis pohjan testipäiväksi. Ennen kuin aloin käyttämään pohjustusta ja Grimasia töistä lähtiessä ei välillä ollut pohjaa oikestaan ollenkaan - leuka, otsa ja posket punoitti ja iho oli joskus jopa aika laikukas. Meikkivoide vaan suli ja kului pois naamalta päivän mittaan. Oon aika ilmeikäs tyyppi ja koko ajan äänessä, eli jo pelkästään naurut, irvistykset, kulmien nostelut ja yleinen sofiamaisuus liikuttelee pohjameikkiä.

stay04
stay05


Positiivisesti yllätyinkin siis, kun meikki pysyi näinkin hyvin naamalla! Pienet epäpuhtaudet näkyvät toki paremmin kuin aamulla ja tietynlainen kuluneempi look on tullut päivän mittaan, mutta naamani on lähinnä yksivärinen ja suttuvapaa. Huulipunaa (tosin eri sävyistä) lisäsin töistä lähtiessä, mutta muutoin en koskenut pakkelikerrokseeni. Tässä vaiheessa siis on tähän asti parhain kombo löytynyt - enkä toisaalta tiedä onko edes mahdollista löytää tuotteita, joilla naama näyttäisi oikeasti ihan vastalaitetulta koko päivän huolimatta alavalinnastani.

Minkälaisia tuotteita te käytätte saadaksenne meikin pysymään paremmin naamassa?

Mimmipäivä 5/5

1.7.2016

P6300137
P6300142
P6300145
P6300048

Arvon bestiksellä Idalla ja mulla oli eilen astetta mielenkiintoisempi yhteispäivä, kun päätettiin aluksi lähteä pienelle maakuntamatkalle ja ajaa Järvenpäähän Puistobluesin yhteydessä järjestettävälle Blueskadulle. Erilaiset kojut, musiikkiesitykset, herkut ja hyvä sää helli meitä pari tuntia, mutta lähtiessä oli melkein koko päivä vielä ihan luppoaikaa. Vapaapäivät näin lapsiperhearjessa menee hyvin helposti lähinnä siivoamiseen, eli kun kerrankin oltiin kahdestaan menossa, päätettiin jatkaa vielä Linnanmäelle - koska vähänkö siistiä!

P6300163
P6300201
P6300223
P6300236
P6300249
P6300275
P6300276

Alunperin meidän piti vain ostaa yhdet laiteliput, mutta - käytettiin ne Salamaan ja se vanha tuttu kylmä kutina vatsanpohjassa pakotti meidät lippuluukulle ostamaan sittenkin iltarannekkeet. Adrenaliininarkkareita ollaan vähän molemmat ja huvipuistoihin ei enää aikuisiällä välttämättä joka vuosi säntää, eli päätettiin taantua oikein kunnolla ja kirmattiin hirveällä kiireellä kaikki parhaat laitteet läpi Kiepistä Vekkulaan kikatellen kuin kakarat.

P6300337
P6300340
P6300346
P6300357
P6300365

Kaksi kaksikymmentäviisivuotiasta naista kirkui Kummitusjunassa, pyöritti kahvikuppia niin kovaa että meinattiin lentää reunan yli, naurettiin posket kramppiin ja hoiperreltiin adrenaliiniryöpystä tutisevin jaloin autolle puiston porttien mennessä kiinni - mutta juma että teki hyvää. Jotenkin ihan mieletön tunne olla vapaasti lapsellinen ja nolo, etenkin mitä parhaimmassa seurassa, eikä vähäiset yöunetkaan haitanneet freesiä fiilistä aamuvuoroon herätessä. Aina välillä kuulee näitä "ihanaa päästä tuulettamaan"-juttuja ihmisten viitatessa alkoholiin, mutta vaikka aikuisten bileetkin on välillä kivoja, kyllä tämmöinen vesiselvänä lapsenmieliselle innostukselle antautuminen on paljon siistimpää.

Ja sellaiselle kaikista parhaita paikkoja on nimenomaan huvipuistot!