Millenials - se paskin sukupolvi

2.6.2016

Ensin vähän termistöä: sukupolville on annettu lokeroita, joihin tiettyjen aikavälien sisällä syntyneet ihmiset kuuluvat, ja lokeroille nimityksensä. Tarkkoja päivämääriä raja-arvoille ei ole ja ne voivat puhujasta riippuen pomppia useammalla vuodella. Arviolta 1946-1964 syntyneet ovat "baby boomer"-sukupolvea sodanjälkeisen kiihtyneen syntyvyyden vuoksi, 1964-1980-luvun alussa syntyneet ovat Generation X, ja arviolta 1985-2000 syntyneet ovat Generation Y, tai Millenials. Ja yleisesti vallalla on ajatus, että millenials-sukupolvi on läpimätiä paskiaisia täynnä. Jopa joillakin meistä. (Seuraavaa sukupolvea kutsutaan muuten nimellä Generation Z ja sen katsotaan alkavan ihmisistä, jotka ovat syntyneet 90-luvun puolivälin ja 00-luvun alun aikoihin.)

Pureudutaanpas asiaan, mutta ennen kuin aloitan, vinkkaan yhden älyttömän hyvän jutun aiheesta - Wait But Why-sivuston artikkelin. Suosittelen sivustoa muutenkin, koska siellä on harvinaisen hyviä juttuja, mutta tässä linkkaan tämän nimenomaisen artikkelin, koska osa postauksen pointeista on sieltä opittua/ymmärrettyä.



Millenialseja kuvaillaan usein sanomalla meidän olevan itsekeskeistä selfie-sukupolvea, joka käyttää kaiken aikansa somessa, välittäen vain kuviensa tykkäysmäärästä ns. oikeiden asioiden sijaan. Olemme kuulemma itsekkäitä, emme välitä vanhemmista sukupolvista, oletamme saavamme kaiken hopealautasella, emme osaa tehdä töitä haluamiamme asioiden eteen ja olemme epäkiitollisia. Ennen vanhaan hiihdettiin kouluun kesät talvet ylämäkeä jne.

Ihan jo ensimmäisenä nostaisin esiin kysymyksen siitä, kenen uskotte kasvattaneen meidät? Jos koko sukupolvemme todella on mätä, eikö syy ole nimenomaan edellisissä sukupolvissa, jotka kasvattivat meidät huonosti? Jos millenial on hemmoteltu, haluaa tähdet taivaalta mutta vaatii muita hakemaan ne, välittää omasta naamastaan enemmän kuin perheenjäseniensä hengestä - syy on kasvatuksessa, tottakai. Mutta jos ei puhuta yksilöistä vaan sukupolvesta yleensä, kehtaan väittää, että tässä ei ole faktapohjaa tai totuutta ollenkaan. Jokainen sukupolvi on aina pelännyt seuraavaa sukupolvea - etenkin jos puhutaan suurin piirtein 1900-luvusta alkaen, jokainen sukupolvi on aina ollut vähän rohkeampi, roisimpi ja vapaampi kuin edellinen. Elvis tuli heiluttelemaan lanteitaan, Beatlesissä oli pitkätukkaisia miehiä, hipit valtasi puistot, punkkarit pelottivat kanssaeläjiä. Naiset polttivat rintaliivinsä, homous ei ollutkaan sairaus.

Maailmassa vallitsi toisen maailmansodan jälkeen, sen parantuessa pikkuhiljaa sodanjälkeisistä arvista, melko pitkä vakaan talouden kausi. Meidän vanhempiemme sukupolvi kasvatettiin uskoen, että heidän täytyy tehdä kovasti töitä saadakseen hyvä ura, ja he yllättyivät positiivisesti - kaikki meni vielä paremmin kuin uskottiin. Tässä onnellisuudessa ja odotusten ylityksessä heidän sukupolvensa kasvatti meidän sukupolvemme uskomaan siihen, että me voimme olla mitä ikinä haluamme olla. Vain taivas on rajana meidän unelmillemme, ja jokainen meistä on Maailman Tärkein Tyyppi jolla on Kaikista Eniten Annettavaa. Meidät kasvatettiin odottamaan valtavasti, etsimään ura josta maksetaan niin hyvin että sillä rikastuu, mutta joka on myös kutsumuksemme.

Ja kaikki ei mennytkään niin hyvin. Maailmamme menee taloudellisesti koko ajan paskempaan jamaan samalla kun työttömyysprosentti on ollut kasvussa. Koulupaikkoja on vaikea saada kovan tungun vuoksi ja kaikki ei ollutkaan koulussa niin hyviä kuin odotti olevansa. Siinä missä jokainen odottaa olevansa paras ja uniikein, suurin osa onkin keskivertaisia. Se aiheuttaa sukupolvessamme vahvoja pettymyksen tunteita, kateutta meidän mielestämme paremmin menestyviä ikätovereita kohtaan, epäreiluuden tunnetta kun asiat ei menekään suunnitellusti. Sitä fiilistä, että meitä on kusetettu. Lupasitte toista, mutta jätittekin meille tämmöisen maailman.

Harppaukset elektroniikassa ovat olleet uskomattomia nimenomaan meidän elinaikanamme. Meidän vanhempamme elivät syntymästä keski-ikään saakka lankapuhelimien ja putkitelkkareiden parissa ilman internettiä. Meidän elinaikanamme olemme harpanneet ensimmäisistä yksityiskäyttöön tarkoitetuista netittömistä tietokoneista älypuhelimiin, Google-laseihin, virtuaalitodellisuuteen, tabletteihin ja älykelloihin. Me olemme kasvaneet elektroniikan mukana ja ne ovat olleet pienestä pitäen iso osa elämäämme. Tottakai me olemme enemmän kiinni älypuhelimessamme kuin vanhempamme. Heille ne ovat uutta tekniikkaa, meille elämän mittainen normi. Puhumattakaan tieteellisistä harppauksista!

On myös ihan turhaa verrata oikeastaan yhtään mitään vedoten maagiseen "ennen vanhaan"-aikaan. Ennen vanhaan ei käytetty synnyttäessä epiduraalia - ei niin, mutta naiset synnyttivät saunassa vetäen tukevat viinakännit, koska kipua on yritetty kontrolloida jo ennen vanhaan. Ennen vanhaan sai hakata lapsiaan niin ne käyttäytyi paremmin - mutta tasan tarkkaan siksi, että pelkäsivät väkivaltaisia, pahoinpiteleviä hirviövanhempiaan. (Eräs tuttavani muuten sanoi hyvin - hänen isänsä kasvatti väkivaltaisesti ja hän tuhahti, että ei sillä opi käyttäytymään paremmin. Sillä oppii valehtelemaan paremmin ettei jää kiinni.)

Me emme ole sen huonompi sukupolvi kuin muutkaan, mutta joillain tavoilla me olemme saaneet huonommat kortit kuin vaikkapa vanhempiemme sukupolvi. Monella tavalla olemme saaneet paremmat kortit. Mutta ongelma ei ole siinä, että me sukupolvena olisimme kollektiivisesti itsekkäitä mulkkuja - vaan siitä, että "ai kamala kun tuo nuoriso on nykyään tämmöistä" on ikuisuusnillitystä, jota jokainen sukupolvi on tehnyt. Ja luultavasti mekin teemme tulevaisuudessa. Ja jos vanhempana sukupolvena haluatte puhua siitä, miten surkeita meistä on tullut teihin verrattuna, katsokaa peiliin - te kasvatitte meidät.

Tietenkään postauksen pointit eivät päde kaikkiin. Haluaisin alleviivata ennen vihaisia kommentteja, että oikeastaan postauksessa käsitellään pitkälti sukupolvia nimenomaan länsimaalaisen hyvinvointivaltion kasvatin näkökulmasta. Ja sellaisenakin vielä keskiluokkaisen näkökulmasta. Ja vielä kaiken lisäksi suurpiirteisesti, ei yksilötasolla.

Ennen vanhaan oli ennen vanhaan ja nyt on nyt - ja maailma on aivan erilainen kuin vanhempiemme syntymien aikaan. Muutos voi olla pelottavaa, mutta sitä on ja tulee aina olemaan.

2 kommenttia :

  1. Ei mun mielestä milleniaaleihin yhdistetä pelkästään läpimätä-leimaa. Milleniaalithan ovat avainasemassa uudistamassa työelämää. Ei enää oleteta, että ollaan samassa duunissa koko ikä tai että tehdään töitä 8-16 tietyssä paikassa. Työelämä elää ja se on pitkälti digitalisaation ansiota ja ketkä onkaan paremmin sisällä digitaalisessa maaimassa kuin diginatiivit milleniaalit 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään pelkästään, mut tää postaus käsitteli lähinnä sitä stereotypiaa! :)

      Poista