Mikä ihmeen steinerkoulu?

17.6.2016

Ennen kuin aloitan, haluan alleviivata miljoona kertaa, että tämä on vain minun näkökulmani asioihin - asiat koettuna minun silmilläni, minun mielipiteeni ja ajatukseni. Toivon, että kukaan ei loukkaannu tästä tekstistä, koska se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Kuitenkin steinerkoulun mainitessani ihmiset yleensä kiinnostuvat, joten ajattelin, että se olisi myös blogipostauksena mielenkiintoinen. Tästä tulee aika iso tietopaketti!

Minä kävin erästä helsinkiläistä steinerkoulua ala- ja yläasteen sekä pienen pätkän lukiota. Linkistä voi lukea Wikipedian selityksen siitä, mitä steinerkoulu on, mutta jokaisessa koulussa on myös eroja. Pari ystävääni on opiskellut toisessa helsinkiläisessä steinerkoulussa, ja eroja on näiden kahdenkin koulujen välillä jo paljon - eli tämä postaus on minun kokemukseni siinä nimenomaisessa koulussa, missä minä olin, ja se voi erota muita steinerkouluja käyneiden ihmisten kokemuksista paljonkin. Alla näppärä video, joka kertoo suurpiirteisesti joitain samoja pointteja kuin tämä postaus!


Koulumme oli melko pieni, ja ensimmäisestä ala-asteluokasta lukion viimeiseen vuoteen oltiin samassa rakennuksessa, samojen ihmisten kanssa samalla luokalla. Lukio on pakollisena nelivuotinen, eikä lukiossa tehdä itse omia lukujärjestyksiä, koska opettajia on yleensä yksi per aine. Kouluun mennessä osasin jo lukea ja kirjoittaa, laskea helppoa matikkaa ja puhua englantia - ainoa uusi asia oli venäjän kieli, joka alkoi ensimmäisellä luokalla. Koulussamme sai valita opiskeliko saksaa vai venäjää, ja kyseinen kieli alkoi ekalla - vanhempani päättivät, että minä ja kaikki siskoni opiskelemme venäjää. Myös englanti alkoi heti ensimmäisellä luokalla, ruotsi alkoi seiskalla. Tokalle päästyäni luokanopettaja kuitenkin ehdotti vanhemmilleni, että minut siirrettäisiin suoraan kolmannelle, kun olin niin paljon muita edellä ja jouduin joka tunnilla tekemään lisätehtäviä - jotka nekin usein tein ennen kuin muut tekivät alkuperäiset tehtävät - ja asiasta keskusteltuamme päätimme, että siirryn suoraan kolmosluokalle vuotta vanhempien joukkoon. Olin heidän kanssaan lukion ekalle asti (steinertermein kymmenes luokka), mutta lähdin parin kuukauden jälkeen menemään.

Steinerkoulussa eroja tavalliseen peruskouluun on valtavasti, mutta yksi suurimpia lienee steinerin suuri panostus käsillä tekemiseen. Meillä ei ollut ala-asteella oppikirjoja ollenkaan lukuunottamatta kielten oppikirjoja, vaan oppikirjat tehtiin itse. Saimme valkoiset vihot, joissa oli valkoiset pahvikannet, ja ne täytettiin itse. Ala-asteella täytettiin tekstit opettajan sanelusta, ylemmillä luokilla otettiin sanelusta muistiinpanoja pienempään muistiinpanovihkoon ja kirjoitettiin ne puhtaaksi varsinaiseen isoon vihkoon. Vihkot myös kuvitettiin, kannet mukaanlukien, itse - ja se vaikutti arvosanaasi. Tästä en itse pitänyt kovin paljon, koska en ole koskaan ollut erityisen taitava piirtämään. Koin, että jos ei ollut hyvä piirtäjä, sai huonoa palautetta vaikka olisi oikeasti tosissaan yrittänyt. Vihkoihin piirrettiin vahaliiduilla ja Lyra-puukynillä ja tekstit kirjoitettiin mustekynällä kaunokirjoituksella, sivuille tehtiin kehyksiä. Muistaakseni yläasteen lopuilla kinuttiin lupa saada kirjoittaa kirjoitustusseilla ja omalla käsialalla. Olen vähän kahden vaiheilla oliko tämä yleisesti hyvä juttu - toisaalta oppi todella hyvin kirjottaessaan ja kuvittaessaan itse opiskelemaansa asiaa, mutta muistan myös ahdistavan paineen tehdä hieno vihko ja opettajien suoran, luokan edessä kaikkien kuullen tapahtuvan vertailun. Katsokaa, kun oppilaalla X on niin upea vihko, katsokaa tätä kantta ja sen väritystä, miten upea! Ja vastaavasti - katsokaa, oppilas Y piirsi liidun tällä kulmalla sivun sijaan, ja se näyttää tältä, eihän tämä ole hieno, näettekö?

Ykkösluokalta kasiluokkaan asti oli luokanopettaja, joka opetti valtaosan kaikista aineista luokalle. Kieltenopettajat oli erikseen ja vuosien edetessä eri aineissa alkoi olla pikkuhiljaa eri opettajia, mutta yleisesti opiskelu meni jaksoittain - ei sillä lailla niinkuin peruslukiojaksot, vaan ensin oli vaikka hissanjakso, joka tarkoitti sitä, että tietty aika (olisiko ollut joitain kuukausia?) opiskeltiin jaksotunneilla historiaa ja muilla tunneilla muita aineita. Jaksotunteja oli aina eniten lukujärjestyksessä. Meidän koulussa sai siirtyä opiskelemaan elämänkatsomustietoa vasta kasilla (!!!!!) eli siihen asti kaikki osallistuivat uskonnonopetukseen, joka ala-asteella tarkoitti valojen sammuttamista, kynttilöiden sytyttämistä ja lasten raamatun lukemista koko luokalle.

Kun tunnille tultiin sisään, opettaja odotti ovella ja jokaisen oppilaan piti jonossa kätellä opettajaa ja tervehtiä tätä sanomalla hyvää päivää. Tunnilta myös poistuttiin kättelemällä opettajaa ovella ja sanomalla näkemiin. Tätä oli vielä ainakin yläasteella, mutten muista pitikö lukiossa vielä tehdä näin.

Ennen kahdeksatta luokkaa ei ole numerotodistuksia ollenkaan. Kokeista alkoi samaan numeroita muistaakseni yläasteella, siihen asti oli sanallinen arvosana tyylillä hylätty - huono - kohtalainen - hyvä - erinomainen - kiitettävä. Joulujuhlissa ei jaettu mitään, mutta kevätjuhlissa oli ala-asteen kahdella ekalla luokalla kevätruno, jokaiselle oma, joka kesän aikana piti opetella ulkoa ja sitten syksyllä koulun alkaessa lukea kaikille ääneen. Kolmannesta eteenpäin saatiin lausunnot. Lausunto oli paperinen söpö vihko, jonka sisällä oli jokaisen opettajan sinusta kirjoittama sivun tai parin sivun pituinen sanallinen arvostelu. Mun lausuntoni toisti melko samaa kaavaa vuodesta toiseen - "Sofia, et ihan osaa istua paikallasi tunneilla tai keskittyä opetukseen", "Sofia, musiikintunneilla soitit huilua väärissä kohdissa", "Sofia, lensit ulos tunneilta käytävään odottamaan useamman kerran tänä vuonna", "Sofia, olit mielettömän kiinnostunut englannin opiskelusta, mutta keskittymisessäsi on parantamisen varaa"... Kasiluokan joulujuhlassa saatiin numerotodistukset lausuntojen rinnalle, mutta käytösnumeroa ei koulussa ollut olemassa.

Pakollisena aineena kaikille oli eurytmia. Wikipedia kutsuu sitä "rytmisen liikunnan taidemuodoksi", mutta se kuulostaa vähän liian hienolta - vihasin sitä koko sydämestäni aina. Eurytmiatunneilla siis jokaiselle laitettiin jalkaan sisätossut, ja päälle puettiin silkkiset mekot, jotka näyttivät vähän sairaalakaavuilta. Tunneilla oli eukkamaikan lisäksi säestäjä, joka soitti pianoa, ja eurytmiassa siis pääasiassa käveltiin musiikin tahdissa erilaisissa muodostelmissa, heiteltiin kuparisia keppejä pareittain rytmissä, tehtiin käsillä eurytmian aakkosia (osaan edelleen oman nimeni eukaksi...) ja ikäänkuin esitettiin keholla soiva musiikki tai opettajan puhuma runo tai satu. Alla YouTube-video, jossa näkyy eukkaamista - ja siis kyllä, tämä on pakollista myös lukiossa. Meillä oli yksi vähän erikoisempi opettaja, joka kertoi, että hoitoeurytmian avulla voi mm. suoristaa hampaita, parantaa aknea ja kasvattaa hiuksia.


Tosiaan, olin aika villi lapsi ja meillä oli muutenkin vähän ongelmaluokka. Puuttumistapoja oli monia. Jälki-istuntoa steinerissä ei ollut, eli yleisin oli tunneilta ulos lentäminen. Se tarkoitti sitä, että opettaja käski luokan ulkopuolelle käytävään seisomaan, ja siinä piti seistä ja miettiä käytöstään jonkin aikaa, muistaakseni 5-10min, kunnes pääsi takaisin luokkaan. Minä kävin myös pikkueukassa ja pikkumaalauksessa. Minut siis haettiin oppitunneilta pois ja menin kahdestaan jonkun opettajan kanssa tyhjään luokkaan joko eukkaamaan tai maalaamaan. En koe tämän ikinä auttaneen minua mitenkään - päinvastoin, missasin oikeita oppitunteja!

Meillä tyttöjen ja poikien liikkatunnit oli erikseen, muistaakseni ekalla ja tokalla ehkä oli yhdessä, sitten tytöille tuli oma naispuolinen liikunnanopettaja ja pojille oma miespuolinen opensa. Valinnaisia aineita ei ollut - käsityö, puutyö, liikunta. köksä, musiikki, kuvis, kaikki oli koko ajan pakollista kaikille. Meillä ei ollut ATK:ta eikä myöskään mitään tietokoneita, koulun omaa intranettiä tai Wilmaa käytössä ollenkaan missään vaiheessa. Käsitöitä tehtiin PALJON ja niitä ujutettiin myös muihin aineisiin - esimerkiksi ekalla, kun kaikkien piti hankkia omat puuhuilut joita soiteltiin musatuntien lisäksi joskus jaksotuntien aluksi, virkattiin huiluille omat huilupussit.

Viidennellä, kahdeksannella ja 12. luokalla on luokkanäytelmät, jossa koko luokka harjoittelee jonkun näytelmän ja esittää sen koko koululle ja vanhemmille. Viidennellä luokalla meidän luokka esitti ensimmäisen Narnian (minä olin Herra Tumnus...) ja kahdeksannella luokalla tehtiin Shakespearen Loppiaisaatto, jossa esitin pientä keisarin tms. johtajanhahmon roolia. Lisäksi meillä tehtiin pikkunäytelmiä monilla tunneilla - elävin muistikuvani on lukion ekalta, psykologian tunnilta. Käsittelimme Pavlovin ehdollistamiskokeita koirilla, ja luokka jaettiin n. 5-6 hengen ryhmiin. Jokainen ryhmä teki lyhyen, muutaman minuutin mittaisen näytelmän aiheesta, ja ne esitettiin koko luokalle noin vartin suunnittelun jälkeen. Tätä tehtiin meidän koulussa aika paljon, ja tätä on pakko kehua - oppiminen on ihan eri tasolla, kun tiettyyn aiheeseen pureutuu intensiivisesti tehdessään siitä mininäytelmään.

Kahdeksannella ja 12. luokalla on myös lopputyöt, joista ensimmäisen pitää olla jokin kädentyö. Itse menin todellakin sieltä, mistä aita on matalin - googlasin Negativen jäsenten kuvia ja photoshopissa periaatteessa vaan väritin kuvien päälle saaden ne näyttämään siltä, kuin olisin piirtänyt ne itse tietokoneella. Sain paljon kehuja niistä ja arvostelussa luki mm. "sopisivat vaikka sisustustauluiksi". Kuvia oli muistaakseni kolme ja aikaa meni ehkä 5min per kuva päivää ennen esittelyjä - ja lopputyön oli siis tarkoitus olla suuri ja hieno asia, jonka tekemiseen menee ikuisuus (monet tekivät esimerkiksi wanhojentanssipukuja itse, toimivia sähkökitaroita, satasivuisia tutkielmia...) mutta mun kiinnostukseni kouluuni kasiluokalla oli ihan pohjamudissa.

Meillä oli aika paljon leirikouluja, mm. lukion ensimmäisen vuoden ensimmäiseen maantiedon kurssiin kuuluva viikon leirikoulu Lapissa, johon kuului tuntureilla vaeltamista. Osallistuttiin normaalisti kolmosluokalla pääkaupunkiseudun itsenäisyyspäivän tansseihin, steinerissä on myös penkkarit ja wanhojentanssit. Muistan hävenneeni hirveästi, kun yhtenä vuotena pieneksi jäänyt abiporukka otti penkkareihin rekan sijaan hevoskärryt. Hevoskärryt.  Koulu järjesti paljon myyjäisiä ja tapahtumia, joihin kaikkien perheiden oletettiin osallistuvan, ja lisäksi meillä oli esimerkiksi sadonkorjuujuhla. En muista liittyikö tämä siihen vai johonkin muuhun juhlaan, mutta joka vuosi yksi ala-asteen luokista teki näytelmän Arkkienkeli Mikaelista, joka laskeutui maan päälle neuvomaan erästä ritaria pelastamaan prinsessan lohikäärmeeltä. Jokainen steinerlapsi muistaa ihan varmasti siihen liittyvän laulun - "Oi Miikkael, taivainen! Suo sä meille vahvuus ja voima, suo sinä meille vahvuus ja voima, sydämemme sisimpään, sydämemme sisimpään!" En jännästi kuitenkaan koe koulun olleen mitenkään erityisen uskonnollinen, koska en tiedä, miten paljon uskontoa esiintyy peruskouluissa. Minulle tuo määrä oli normaalia, eikä se haitannut minua ennen yläastetta, kun aloin löytämään omaa identiteettiäni kaukana uskonnosta.

Koin kiusaamista ala-asteella ja yläasteella, johon puututtiin todella huonosti. Tunneilla haukkumiseen ei välttämättä opettaja sanonut mitään, kerran luokkakaveri heitti minua saksilla ohimoon (ei teräpäällä, onneksi) ja opettaja vain mulkaisi heittäjää muttei sanonut mitään. Kiusaaminen oli vaihtelevaa, välillä se oli niin kovaa että lähdin kesken päivän itkien kotiin (mistä muuten sain paskaa niskaan kun "lintsasin", vaikka opettaja tiesi miksi lähdin) ja joskus oli pitkiä kausia ilman mitään ongelmia. Koen itse, että meidän luokassa ei ollut kovin hyvä luokkahenki. Oli tottakai syviä ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, meidän luokalta on yksi avioparikin (ihanaa!) mutta henkilökohtaisesti minulle jäi koulusta lähdön jälkeen käteeni fiilis, että ainakin osa luokasta helpottui lähtiessäni, koska en sopinut joukkoon. Kerran ysillä/lukion ekalla ET-tunnilla kuuntelin musiikkia enkä keskittynyt opetukseen, ja tunnin jälkeen opettaja kiukkuisesti pyysi minua jäämään juttelemaan. Hän kysyi, miksen puolustanut itseäni. Ilmeisesti muutama luokkalaiseni poika oli puhunut minusta todella ilkeästi, mutten kuullut heitä - ja opettaja oli vihainen minulle, kun en puolustautunut, mutta pojille ei koskaan sanottu mitään. Meidän luokalla oli myös ihan selkeää klikkiytymistä ja suositut vs epäsuositut-asetelmaa, vaikka käsittääkseni yleisesti steinereistä puhuttaessa korostetaan, ettei tätä siellä esiinny.

Musiikintunneilla inhosin kaikkia opettajia, vaikka rakastin musiikkia. Yksi opettaja ei edes yrittänyt hiljentää metelöivää luokkaa, koska omien sanojensa mukaan hänen kaunis lauluäänensä on niin kallisarvoinen, ettei hän voi tuhlata sitä meille huutamiseen. Toinen musanope inhosi minua, ja esimerkiksi bändisoittimien tullessa mukaan opetukseen suuttui, kun halusin mennä eteen soittamaan bassoa, vaikken osannut. En siis saanut opetella, vaan eteen piti mennä jonkun, joka osasi jo. Englannintunneilla loistin aina ja enkunopettajat tykkäsivät minusta melkein yhtä paljon kuin minä heistä. Moni opettaja on steineristä jäänyt mieleeni todella hyvällä tavalla ja muistelen heitä ja heidän opetustaan vain lämmöllä ja rakkaudella. Mutta vieläkin, aikuisena, vuosikausia heidän oppilaina olemisen jälkeen, muistot osasta opettajia tuovat vieläkin pahan mielen.

Olisikohan siinä kaikki? Ehkä!

En ole katkera vanhemmilleni siitä että he laittoivat minut ja siskoni steinerkouluun, ja kokemukseni eroavat eri tavoin myös siskojeni kokemuksista, jotka kävivät sentään samaa koulua. Jokaiselle lapselle sopii eri jutut, eikä steiner sopinut mulle ollenkaan. Toisaalta on siistiä ajatella, että olen kokenut jotain näin erikoista, mutta toisaalta mietin, miten eri lailla koko elämä olisi voinut mennä, jos olisin ollut peruskoulussa. Shirin kohdalla olen ollut kahden vaiheilla - toisaalta steinerkoulun idea on mielestäni hyvä, ja erilainen oppimistyyli todistetusti toimiva omallakin kohdalla, mutta omat kokemukseni koulustani jättivät kuitenkin pääasiassa pahaa makua suuhun. Laitan Shirin tavalliseen kouluun ja toivon, että hän sopeutuu sinne niillä tavoilla, millä minäkin ehkä olisin, ja saa tavallisesta peruskoulusta hyvät eväät elämäänsä.

16 kommenttia :

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus! Lapsena mulla oli pari kaveria Elias-koulussa, eli olin kuullut esim. eurytmiasta ja kirjojen itse tekemisestä, mutta yllätyin miten moni juttu on kuitenkin ihan eri tavalla kuin peruskoulussa! Varsinkin toi uskonnollisuus yllätti - ite oon sun kanssa suunnilleen saman ikäinen, mutta meillä oli tiukasti kielletty minkäänlainen uskonnon "harjoittaminen" tunneilla. Kaikkien hengellisten laulujen laulaminen oli kielletty, vaikka me oppilaat toivottiinkin että oltaisiin saatu laulaa :D poikkeuksena suvivirsi ja joululaulut, ne ehkä on enemmän perinteitä kuin varsinaisia hengellisiä kappaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kävin Eliaksen, eli varmaan tiedän sun kaverit! Se oli niin pieni koulu, että jokaisen samaan aikaan siellä opiskelevan naama jäi muistiin :D uskonnollisuus oli ehkä enemmän jotenkin... Henkisyyttä? Jeesus, Jumala, enkelit ja vastaavat kristinuskoon liittyvät jutut kyllä mainittiin välillä, mut enemmän tuntu olevan kyse hengellisyydestä, sielusta ja yleisesti uskosta. Jos tota voi ymmärtää :D eurytmiastahan puhutaan myös että se on sielulle hyväksi...

      Rudolf Steiner, jonka oppeihin steinerpedagokiikka perustuu, oli aika kamala ihminen... Se mm. uskoi, että ihmisen ihonväri kertoo tämän sielun kehityslevelistä. Musta iho oli merkki alhaisuudesta, valkoinen iho merkki korkeasta hengellisyydestä ja älykkyydestä... Ei tätä meidän koulussa tietenkään opetettu, mut mun mielestä kertoo jotain jos vastaavia asioita opettavan ihmisen juttuihin perustetaan kokonainen koulusuuntaus.

      Poista
    2. Näkemyksiään mitenkään puolustelematta, Rudolf Steiner on elänyt sitä aikaa jolloin mustaihoisia pidettiin yleisestikin alempiarvoisina kuin valkoihoisia. Hänen näkemyksensä eivät olleet kovinkaan poikkeavia aikalaistensa näkemyksistä.

      Ensimmäinen steinerkoulu on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Jokunen vuosikymmen siitä eteenpäin eräs Hitler-niminen mies otti asiakseen polttaa ja kaasuttaa juutalaisia ja muita hänen mielestään alempiarvoisia ja likaisia kansanryhmiä hengiltä. Mielestäni Steinerin näkemys ei ole mitenkään erityisen radikaali tuohon verrattuna.

      En toki puolustele näkemyksiään mitenkään, päinvastoin. Mutta hyvä olisi muistaa että hän eli aivan toisella ajalla ja toisenlaisessa kulttuurissa.

      Poista
    3. Se on kyllä ihan totta ja se Steinerille myönnettäköön, mutta oudoltahan se tuntuu ajatella :)

      Poista
    4. joo, nykypäivänä ei varmaan menisi enää läpi ;)

      aiheesta toiseen, uudet postaukset eivät näy bloggerissa. ehkä 1/5 nousee sinne lukulistalle.

      Poista
    5. oikeesti :o ! apua mistähän se voi johtua!

      Poista
    6. no nyt ku katoin bloggerin ni oli vissiin 3 uusinta noussu sinne perätysten, kaikissa oli aikaleimana "18 tuntia sitten" tms.

      oon kyllä käyny kurkkimassa täällä jos on tuntunu että ei oo postauksia tullu vähään aikaan, niin sitten täällä onkin ollut just pari kolme uutta postausta.

      Poista
    7. Voi hitsi:/ tää ongelma on ilmennyt itse asiassa aiemminkin, sille ei käsittääkseni voi mitään - Blogger vaan sekoilee välillä. Blogin facebook-linkki löytyy sivun ylälaidasta, sinne linkkaan aina uudet postaukset, se voisi olla vähän luotettavampi keino pysyä ajan tasalla :) ihanaa että jaksat kurkkia, tuli hyvä mieli! <3

      Poista
  2. No nytpä oli mielenkiintoinen teksti! Tiesin, että on olemassa steiner kouluja, mutta en tiennyt yhtään minkälaisia ne on. Ja täytyy sanoa, et onneks mä oon käynyt tavallisen koulun, mä en osaisi itseäni kuvitella steiner kouluun. Mulle tuli tekstin perusteella steiner koulusta mieleen joku lahkon koulu. Mutta oli todellakin mielenkiintoista lukea tämä teksti ja tietää, että tällaisiakin kouluja on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis yleisimmät kysymykset steineriin liittyen on aina ollut joko "eiks se oo joku vammaisten koulu" tai "kuuluksä johonkin lahkoon" :D ja kyllähän se helposti lahkomaiselta kuulostaakin!

      Poista
  3. Mun isä ja serkut on käyny steinerin joten moni asia oli tuttuja. Osa tuli kuitenkin yllärinä :) mut oli suunniteltu laittaa steineriin, mutta onneks muutettiin :D mun mielestä on tosi jännä, että Suomessa on näin erilaisia kouluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyl jännä, koska näitä ei kuitenkaan niin hirveesti mainosteta, eli iso osa ei ees tiedä että mitään vaihtoehtokouluja on :)

      Poista
  4. olipa mielenkiintoinen postaus, ennen tätä en tiennytkään tälläisestä koulusta, mielenkiintoista. Herätti myös omia kouluaikoja (ala- ja yläaste) mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) kouluaikojen muistelu lienee monelle vähän kipeetä paikoittain!

      Poista
  5. Mun piti jo aiemmin kommentoida tätä - samaistun tosi paljon. Kävin Steineria kahdessa eri kaupungissa ja vaihdoin peruskouluun heti, kun vanhempani antoivat luvan (eli 5. luokan jälkeen). Olin niin onnellinen kun ei tarvinnut enää osallistua uskonnolliseen toimintaan, eukkaan, kirjoittaa sulkakynällä, varoa piirtämästä ääriviivoja, soittaa viulua/nokkahuilua ja mitä kaikkea siihen nyt kuuluukin. Meillä oli tosi huono opettaja, joka jakoi lapset suoraan suosikkeihinsa ja hylkiöihinsä, eikä jälkimmäiseen ryhmään ollut kovin kiva kuulua. Ko. opettaja laittoi mulle juuri fb-kaveripyynnön, ja ah miten ihanaa oli hylätä se saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sulkakynä!!! :D meidän koulussa muistaakseni vaan testattiin sitä, tavallisilla patruunamustekynillä yleensä kirjoitettiin. Radikaalit osti punaista mustetta ja sit tuli opettajilta sanomista :'D toi on kyllä inhottavaa, yksi opettaja voi vaikuttaa ihan koko kouluasenteeseen ja -menestykseen :(

      Poista