Deep in OITNB S4

19.6.2016

SPOILER ALERT! SARJAN NELOSKAUSI SYYNISSÄ - MUKANA MYÖS KOHTAUKSIA PALJASTAVIA KUVIA, ELI ÄLÄ EDES SELAA JOS ET HALUA SPOILAANTUA!




oitnbs4a

Noin vuosi sitten Orange Is The New Blackin kolmoskausi loppui ja mun oli pakko kirjoittaa siitä pitkä analysointipostaus (linkki). Ei varmaan ole jäänyt mua somessa seuraaville mitenkään epäselväksi, että OITNB on yksi mun lempparisarjojani - ja olen odottanut neloskautta vuoden. VUODEN. Elämäni pahimpia ensimmäisen maailman vinkuongelmia on uusien kausien odottaminen. Ja nyt kun neloskausi on kaluttu (alle kahdessa vuorokaudessa...) läpi, on aika uudelle romaanille!

Netflix rakastaa meitä ja iskee sarjaa aina kokonaisen kauden kerrallaan palveluun, ettei tarvitse odottaa viikkoa seuraavaa jaksoa. Siispä sama kaava on toistunut joka vuosi - uusi OITNB-kausi tulee, sosiaalinen elämäni rajoittuu reaktioviesteihin samalla tahdilla sarjaa ahmiville frendeille, ja parin päivän sisään Litchfield on vienyt mukanaan ja jättänyt aina pienen tyhjän aukon sisimpään. Tänä vuonna vähän suuremman.

OITNB on ihan mieletön sarja miljoonasta syystä, joita en millään kaikkia pysty listaamaan tänä elinaikana, mutta pääasiassa sarja on top-listallani niin korkealla hahmojensa vuoksi. Sarja on täynnä vahvoja, monimutkaisia, moniulotteisia naishahmoja, joilla on pitkät taustat, vahvat persoonat, mielenkiintoiset tarinat ja keskenään he luovat sarjan juonenkäänteitä, jotka tekevät sarjasta niin mahtavan. Ja ihan oikeasti - paino sanalla naishahmoja, koska näitä sarjoja ei ole montaa. OITNB:in hahmot ovat vankeja Litchfieldin minimum security-naisvankilassa ja sarja keskittyy heidän elämäänsä vankilassa, avaten hahmojen elämää ennen vankilaan joutumista ja siten myös heidän syitään rikoksilleen. Jokainen hahmo kehittyy sarjan aikana paljon, ja kahdessa ensimmäisessä tuotantokaudessa nojattiin tarinan kannalta paljon Isoon Pahaan Hahmoon. Pääpahikseen, jonka nujertamiseen tapahtumat pitkälti sijoittuivat. Kolmoskausi katkaisi perinteen keskittymällä lähinnä hahmojen jokapäiväiseen elämään, vankilan rapistumiseen (vankilasta ja siihen liittyvistä työntekijöistä ja virkamiehistä ikäänkuin tuli Iso Paha Hahmo) ja flashbackeihin.

oitnbs4bNeloskausi jatkaa kolmoskauden tyylillä, mutta vielä paremmin. Neloskaudella pääpaino on nimenomaan vankilassa instituuttina ja sen takana ja käytävillä hääräävistä työntekijöistä - se ottaa kantaa siihen, mitä tapahtuu, kun yksityinen taho ottaa haltuunsa rapistuvan valtion vankilan ja yrittää tehdä voittoa kaikessa, koko ajan. Kolmoskaudella nähtiin jo ruoan muuttaminen halvaksi mössöksi ja kauden päätösjaksossa ennustettiin synkkää tulevaisuutta näyttämällä vankilan sänkyjen muuttamista kerrossängyiksi bussilasteittain uusia vankeja saapuessa vankilaan. Neloskausi alkaakin juuri tästä kaaoksesta - uusia vankeja roudataan sisälle suurena massana, ja heidät ohjataan entisten vankien sekaan ahtaasti kuin sillit purkkiin. Kaikki paitsi Martha Stewart Judy King, rikas valkoinen rasistinen julkkiskokki, jonka statuksen vuoksi vankila pyllistää ja hoitaa mimmille mm. yksityisen sellin, tämän pyytämän rauhallisen valkoihoisen huonekaverin ja Soda Streamerin. Kingin hahmo on mielestäni loppujen lopuksi aika turha, sen pointtina on vain nostaa esille vankilan eriarvoistamista ja tarina itsessään menee loppua kohden vähän överiksi.

Caputosta on tullut vankilanjohtaja, ja siinä missä jätkä on aina inhottanut mua aiemmissa kausissa, tämän kauden edetessä sympatia nousee. Caputo tuntuu olevan vankilan ainoa työntekijä, jolla on minkäänlaista mielenkiintoa vankiensa elämänlaatuun. Kauden aikana Caputo yrittää, joskin aika paskalla innolla, muuttaa vankien elämää paremmaksi mm. ehdottomalla uutta koulutusohjelmaa. Caputon tyttöystävä, Linda from Purchasing, on itsekeskeinen ja sydämetön typerys, joka ei ole koskaan edes käynyt vankilassa eikä näe vankeja ihmisinä ollenkaan - vain työvoimana, laumana nappuloita joilla tehdä tuottoa. Caputo vähän kitisee eriävää mielipidettään, mutta antautuu sekä Lindan että ylempien pomojensa oikuille, eikä tosiasiassa tee mitään suurta vaikutusta kuin yhteen vankilassaan tapahtuvaan asiaan. Lainatakseni sarjaa - I'll give you half a point for trying. Mutta se yksi asia onkin onneksi ihana Sophia, joka viime kaudella joutui eristyksiin "omaksi turvakseen", mutta jota kusipäät pitävät siellä edelleen, syyttä. Caputo vie Sophian ystävien ja vaimon juoniman salakuvajuonen loppuun asti ja auttamalla heitä saa Sophian pois eristyksestä. Muuten Sophian hahmo jääkin todella vähälle tällä kaudella, minkä toivon muuttuvan ensi kaudella.

Alexin viime kaudella yllättänyt palkkamurhaaja on aika hyvässä vaiheessa hommaansa Lollyn ilmestyessä paikalle. Lolly potkii tyypin kurkun sisään ja sitten alkaakin panikointi siitä, mitä tehdään, miten ruumis piilotetaan ja miten tästä selvitään. Apuun tulee konkarimurhaaja, jonka avulla vielä kertaalleen tapettu Kobran kätyri pistetään paloiksi ja piilotetaan puutarhaan. Lollyn hahmokehitys on mielestäni sydäntäsärkevä koko kauden - koko hahmon olemassaolon ajan ollaan toki tiedetty mimmin olevan pihalla, mutta varsinaista ulottuvuutta ja inhimillisyyttä hahmolle tulee vasta nyt elämäntarinan myötä. On kipeää seurata, miten Lolly tuntuu olevan tietoinen kuulemiensa äänien olevan vain hänen päässään, mutta ei pysty taistelemaan niitä vastaan. Healyn tarinan sekoittuessa Lollyn tarinaan oli kyyneleet muutamaankin otteeseen silmissä - viimeistään silloin, kun Lolly saa kaikki syyt niskoilleen miehen tappamisesta ja piilottamisesta ruumiinosien löytyessä. Kun Healy itkee psykiatrisen osaston ovella kirkuvan Lollyn pistäessä vastaan paikan vartijoiden raahatessa tätä sisälle, opittuamme Healyn äititarinan, nyyhkytin itsekin.

oitnbs4c
oitnbs4d

Yksi kauden pääteemoista on vankien ryhmittymien väliset suhteet - ei varsinaisesti ehkä jengien sillä lailla kuin niihin on vankilasarjoissa tottunut, mutta etnisten ryhmien väliset ja sisäiset kinat. Dominicanit yhdistävät uusien vankien myötä voimiaan myös muita latinoryhmiä vastaan, kun taas Piper vahingossa yhdistää uudet white power-natsivangit. Piperin meininki on muutenkin ihan ihme räpellystä tällä kaudella! Mimmillä on joku uusi alemmuuskompleksi menossa ja hän kaipaa muilta vangeilta pelonsekaista kunnioitusta - ja päättää sitten hankkia sitä pakottamalla isokokoisen keltanokan vartijakseen ja vittuilemalla kaikille, eikä edes onnistu siinä. Piperin hermostunut epätoivoisuus oli ärsyttävää (tosin hahmo on aina ollut mielestäni ärsyttävä...) ja tällä kaudella tietämätön räpellys johtaa polttomerkkaukseen uuden voimantuulahduksen löytäneiden dominicanien käsissä. Symppaan toki Piperia väkivallan uhrina, mutta näin fiktiivisestä hahmosta puhuttaessa, pitikö mennä pelleilemään - miksei voi vaan olla kerrankin rauhassa ja olla säheltämättä koko ajan jotain? Nimenomaan kontrolliongelmillaan ja vallanjanollaan hän alunperin suututti Marian ja ajoi tämän perustamaan oman alkkaribisneksensä. Ja sitten lavasti Marian kuseen. Ihan oma syy.

Nickyn comeback jäi vähän latteaksi, koska Nicky ei tehnyt mitään uutta - se tuli, se oli kuivilla, se retkahti, se päätti yrittää uudestaan ja oksensi vieroituksissaan. Morellon avioliitto oli söpöä katsottavaa ennen mustasukkaisuuspuuskan alkamista, Red osoitti taas olevansa badass pitämällä päänsä pystyssä kaltoinkohdeltunakin, Ruby Rosesta saatiin väsynyt vilahdus. Pensatuckyn kummallinen suhde raiskaajansa pisti vähän vihaksi - ensinnäkin jo se, että vartija itse yllättyi uhrinsa kategorisoidessa tapahtuma raiskaukseksi ja oikeasti, OIKEASTI sanomalla "But I told you I love you, so that makes it different". Ymmärrän toki Pensatuckyn halun päästä tapahtumasta yli, mutta kummallinen suhde raiskaajaan anteeksiantamisineen ja suudelmineen oli mielestäni liikaa. Ei näin.

Siinä missä vankilan johtohahmot rypevät rahanahneudessa, ongelmia on paljon myös rakennuksen käytävillä. Viime kaudella vartijat järjestivät ulosmarssin ja Litchfieldiin jäi lauma kokemattomia keltanokkia, joista esim. yksi on Pensatuckyn mainittu raiskaaja, joten Caputo saa kikkailtua itselleen veteraaneja vartioimaan vankeja. Ongelmana vaan on, että vankien uusi kapteeni Piscatelli on vallasta sekoava mulkku, jonka menneisyydessä on ilmeisesti ollut vastaavaa sekoilua (saadaankohan ensi kaudella tietää lisää?) ja uusien vartijoiden moraali on hyvin kyseenalaista. Ja tottakai yksi heistä on myös aivan saatanasta - sosiopaatti, jonka mielestä on hauskaa pakottaa vankeja tappelemaan keskenään ja laittaa Maritza valitsemaan kymmenen kuolleen kärpäsen ja elävän hiirivauvan syömisen välillä. Ei jumalauta nyt Caputo se kikkeli pois kädestä ja HOIDA HOMMAT KUNNOLLA.

oitnbs4f

Vartijoista ehkä vain yksi on vastaavanlainen överisekopää, mutta muut eivät kyllä ole sen parempia ihmisiä antaessaan esimerkiksi tappeluiden tapahtua. Eikä siinä vielä kaikki, palkkaa nyt useampi kuin yksi, niin saa yhden sosiopaatin lisäksi muutaman orastavan sellaisen! Vai miltä kuulostaa rangaistus, jossa vanki joutuu seisomaan ruokapöydällä yli kaksi vuorokautta juomatta ja syömättä, kusten alleen, torkahdellen seisaalleen, koska ei käynyt suihkussa? Koko kauden ajan seurataan vartijoiden koko ajan pahemmaksi menevää meininkiä, kun heistä tasan tarkkaan kahdella on minkäänlaista hetkellistäkään omaatuntoa vankien kohtelun suhteen. Ainiin, ja toinen niistäkin on se raiskaaja. YOU GO, CAPUTO. KEEP UP THE GOOD WORK. SIDEBOOBRULEZ

Uudelleensyntynyt vihani Caputoa kohtaan syntyi viimeisen jakson lopussa. Kuten sanoin, vartijoiden meininki paheni koko ajan, kunnes se eskaloitui liikaa. Aiemmin mainittu vartijoiden pakottama tappelu oli Crazy Eyesin ja tämän eksän välillä, ja muutenkin epätasapainoinen Suzanne ei todellakaan handlannut tilannetta hyvin hakattuaan vastustajansa mössöksi. Vangit aloittivat rauhallisen protestin vartijoiden uuden kapteenin eroamiseksi seisomalla ruokalan pöydillä, jota kusipäävartijat sitten päätti "rauhoittaa" repimällä vankeja alas pöydältä. Suzanne flippasi, koska oli vain ajan kysymys millon se tapahtuu, ja kirkuu tehneensä pahoja. Poussey tulee väliin yrittäen selittää mitä tapahtuu, jolloin Suzannea rauhoitellut vartija (yksi niistä, joilla mitään omaatuntoa tuntui olevan, vaikkei asialle kyllä mitään tehnytkään) painaa Pousseyn maahan ja pitää tätä paikallaan maassa makaamassa asettaen polven tämän selälle, aikeenaan laittaa käsiraudat. Suzanne kuitenkin hyökkää vartijan päälle yrittäen saada tämän irti kaveristaan, jolloin vartija joutuu käsirysyyn polvi koko ajan Pousseyn päällä.

Nyt hetkinen tähän väliin. En vieläkään nimittäin oikein tiedä, mikä fiilis mulla on tästä kohtauksesta. Se tuli niin puskista ja oli ohi niin nopeasti, että tuntuu jotenkin todella päälleliimatulta yritykseltä shokeerata, koska "pitää tässäkin kaudessa kai jotain shokeeraavaa käydä". Tapoja toteuttaa tämänkaltainen juonenkäänne eskaloituvassa tilanteessa olisi ollut lukemattomia, ja mielestäni tämä tapa oli todella laiska. Ensin Poussey kertoo polven sattuvan, ajattelin tämän halvaantuvan tai vastaavaa. Yhtäkkiä hän onkin kuollut. Ihan yhtäkkiä, noin vain, delannut. Tä? Shokkiarvo ei mielestäni ollut niinkään yhden lempihahmoni kuolemassa, vaan siinä, miten tää nyt tällä lailla päätettiin toteuttaa. Vaihtoehtoisia tapoja tappaa Poussey olisi ollut käsirysyn edetessä kaatuminen ja pään lyöminen pöydänkulmaan (joko vahingossa tai jonkun tönäisemänä), vahingossa tallautuminen ryntäilevän ihmismassan alle, jonkun natsivangin pikainen kotitekoisen terän iskeminen keuhkoon tai sydämeen, sosioppaattivartijan tahallinen onnettomuudeksi naamioitu murhateko, äkillinen yllättävä kaaoksen takia hoitamatta jäänyt aivoverenvuoto... Vinkvink, minut saa palkata hommiin, arvon OITNB:in tiimi.

oitnbs4e

Viimeinen jakso onkin aika hulinaa liittyen Pousseyn kuolemaan, Caputon yrityksiin saada selvää tapahtuneesta ja vastaavasti vankilan ulkoistettujen johtajien yrityksistä olla selvittämättä todellisia tapahtumia ja lakaista koko juttu maton alle syntipukin kera. Siinä missä ymmärrän vartijan tehneen teon vahingossa, olen silti sitä mieltä, että hänen pitäisi joutua maksamaan teostaan. Joku kuoli, ja vaikka kyseessä ei ollut ennaltamietitty tai edes tarkoituksellinen kuolema, vartija kyllä tiesi olevansa vangin päällä ja käyttävänsä voimakeinoja. Kun Caputo nakkaa käsikirjoitetun pressitarinansa mäkeen ja oksentaa naamareiästään vartijan olleen uhri ja tämän palaavan pian töihin, kaikki tällä kaudella tuntemani sympatian rippeet meni siinä. Huusin Taysteen kanssa. Ja sitten halusin juosta vankilan käytäville kapinaan alkavien vankien kanssa.

Sarja jättää kaiken aina inhottavasti kesken, jotta ensi kauden odottaminen olisi mahdollisimman perseestä, ja tänäkin vuonna pieni epätoivo iski lopputekstien alkaessa pyörimään. Daya on ollut aika mitäänsanomaton koko kauden, paitsi nyt ihan lopussa hengaillessaan yhtäkkiä Marian kanssa äitinsä päästyä vapaaksi - ja kun mimmi nappasi aseen ja osoitti sillä sosiopaattivartijaa, oli vaikeaa olla hurraamatta. Healy on ilmeisesti jossain mielisairaalan tyyppisessä paikassa. Caputo ja koko Litchfield on ihan kusessa vankiensa kapinan kanssa, ja ihan omasta syystä.

oitnbs4g

Kauden viimeinen hetki, kun pre-Litchfield Poussey seisoo rannalla hymyillen ja yhtäkkiä rikkoo neljännen seinän katsomalla suoraan kameraan (keinoa ei ole aiemmin sarjassa käytetty!) oli monella tavalla tosi kaunis. Pousseyn hahmo oli varmasti monen lemppari tai lempparien joukossa, oli ainakin minun, eli tuntuu oudolta ajatella, että ensi kaudella hahmoa ei enää ole. Kuolemia on sarjassa ollut toki ennenkin, mutta tämä tuli niin puskista ja kohdistui pitkäaikaiseen yleisesti pidettyyn hahmoon, joten se tuntuu vähän irralliselta. Toisaalta sehän kertoo vaan mainiosta kirjoitustyöstä - vaikka itse kuolintapa oli mielestäni tönkkö, sitä seuraavat tapahtumat olivat kaikkea muuta.

Neloskausi on ehkä jollain tavalla lempikauteni tähän asti. Jokainen kausi on omalla tavallaan paras kausi, koska niissä on niin paljon eroja, mutta uusimmassa kaudessa ollaan jo niin syvällä hahmojen tarinoissa, kiintyneinä tai vihaajina, että hahmojen väliset suhdekiemurat kantavat ihan eri voimalla kuin vaikkapa ykköskaudella.

Yksi kysymys mulla tosin on. MISSÄ ON BENNET?????

7 kommenttia :

  1. Oon odottanut tän lukemista vaikka kuin kauan, koska sain nyt vasta katottua neloskauden loppuun! Monesta asiasta oon samaa mieltä sun kanssa, esim. tästä piper hommelista. Mikä sitä muijaa vaivaa??!!! Että meni lopullisesti hermot siihen tällä kaudella. Ja caputo nousi mun listalla ylöspäin, kunnes se äijä meniki taas alaspäin.

    Eniten harmittaa, että sophieta ei näytetty sen enempää. Ja kauden alussa pelkäsin muutenkin sitä, kun nää uudet vangit tuli, että aletaankohan nyt syrjäyttää näitä vanhoja hahmoja.

    No mutta mahtava kausi taas ja kamalaa taas odottaa vuoden verran vitoskautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin harmittaa miten vähän Sophie näky! Se on ollut yksi mun lempparihahmoja ykköskaudesta asti, aika pettymys että oli ruudulla maksimissaan joku 20min koko kauden aikana :(

      Poista
  2. siis mä en kestä, olin niin monen jakson jälkeen niin ahdistunu etten tiiä voinko jatkaa kattomista :((( kauheeta!

    VastaaPoista
  3. Musta taas just tuo Pousseyn kuolema ja tämä Pensatuckeyn ja raiskaajan välinen kemia ovat tämän sarjan suolanhippusia: elämä ei todellakaan ole niin yksinkertaista. Raiskaajaansa voi ihastua ja tuo Pousseyn kuolema oli just sopivan kompleksinen. Kukaan toimijoista ei ollut varsinaisesti syyllinen, mutta systeemi ja esimiehet olivat syyllisiä koko tilanteen tapahtumiseen. Syytetyn penkille kuuluisikin joutua Piscatella, joka antoi kyseisen tapahtuman tapahtua.

    Caputon munattomuudesta olen kyllä samaa mieltä, mutta toisaalta sopii tämän kauden kuvioon: jos Caputo olisi ottanut kovemman otteen esim. Piscatellan ja vartijoiden suhteen, mitään kapinaa ei olisi edes syttynyt. Oletan, että Caputo saa ensi kaudella kenkää, en nimittäin usko, että tuollaisen kapinan aikaansaanutta johtajaa pidettäisiin virassa kovin pitkään.

    Mun ehdoton inhokkihahmo on kumminkin se hiirivartija. Siis wtf?? Odotan innolla, mitä hänen varalleen on luvassa ensi kaudella. Mutta hieman kyllä ahdistaa Dayan puolesta. Hän on kuulunut koko sarjan ajan mun lemppareihin, enkä haluis että hän joutuisi vaikeuksiin tästä. Mutta sekin on taas sarjantekijöiden nerokkuutta: rakastan tässä sarjassa juuri sitä että, mikään ei ole mustavalkoista. Joku munapää saattaa tehdä jotain hyvää ja ns. hyviksistä(kuten Piper)löytyy myös pimeitä puolia.Tosin tässä tuotantokaudessa vartijoiden vaakakuppi on ehkä kääntynyt jopa liikaa sinne pahuuden puolelle ja toivoisinkin ehkä vähän tasapainoa tähän ensi kaudella.

    Ja vielä loppukaneetiksi: myös mäkin olen kaivannut Bennetiä. Sen lähtö jäi niin ilmaan roikkumaan, mutta ehkä näemme häntä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä hiirimiehestä ja tilanteesta Dayan ja muun vankien keskellä - mitä mä yritin kurkkia niin käytävällä ei kai ole valvontakameroita, eli vaikka Daya ampuisi, ei välttämättä joutuisi edes vaikeuksiin! Periaatteessa ihan mahdollinen käänne, ootan innolla mitä tilanteesta tulee. Tietty toivoisin hiirityypille kuulaa kalloon :D

      Hyviä pointteja kyllä sun kommentissa, ja OITNB:in yksi vetovoimia onkin se, että viihteen keskellä siinä on paljon nimenomaan rehellisiä ja aitoja tunteita, suhteita ja tapahtumia, vaikka ne ei aina olisikaan miellyttäviä!

      Poista