Kulmakarvaevoluutio

30.5.2016

Bff lähetti jokin aika sitten tylsyyksissään väsäämän kuvakollaasin kulmakarvojensa evoluutiosta - eli siis vaihtelevista tyyleistä, joilla kulmiaan on meikannut vuosien saatossa. Oma kulmahistoriani on aika, eh, monimuotoinen, eli päätin itsekin kyseisen historiikin muotoilla ja ladata someen. Ja se nauratti teitä jo niin paljon IG:ssä, että pitihän sille oma postauskin tehdä! Kollaasin ensimmäisessä kuvassa olen siis 14, viimeisessä 25. Pahoittelen laatua!

IMG_20160529_083413

Teininä mun tyylini vaihteli radikaalisti vähän väliä kaikennäköisenä ernuiluna, ja 14-vuotiaana sain loistoidean sheivata kulmakarvani kokonaan pois piirtääkseni eyelinerilla niiden tilalle uudet. Ennen tätä mun kulmakarvani oli siis aika karseat - mun alkuperäiset kulmakarvani on tummanvaaleat, hajakarvoja vaikka muille jakaa ja ne on leveällä alueella mutta eivät erityisen tummat tai tuuheat. Eyeliner-kulmia ylläpidin on/off pari vuotta, minkä vuoksi mulla ei nykyään kasva enää tasaisesti kulmakarvat. Siis ei ihan oikeasti kasva - vasemmassa kulmassa on korkeimmassa kulmakohdassa rako, ja sen "häntä" on huomattavasti harvempi kuin oikeanpuolimmaisen.

Jossain täysi-ikäisyyden kynnyksellä päätin vähän normalisoida naamaani (luojan kiitos...) ja meikkasin kulmiani vain vähän, vetäen kynällä niille vain ehjän muodon. Tähän tylsistyin melko pian ja aloin piirtämään ylisuuria pökälekulmia, jotka sitten kauniisti koristivatkin naamaani parisen vuotta. Käytin edelleen vain kulmakynää: piirsin ensin ääriviivat, reippaasti yli omien kulmien, ja väritin kynällä. Kynä vaan tuppaa näkymään läpi aika pahasti. 2011 pidin hetken taas ohkaisia kulmia, sitten värjättyäni hiukset taas tummiksi käytin tummempaa sävyä ja taas vähän isompaa mallia.

2012 siirryin vähän luonnollisemman kokoisiin laatikkokulmiin, edelleen halpiskulmakynällä piirrellen. Tänä vuonna päätin lopulta panostaa kunnollisiin setteihin, ja ostin Anastasia Beverly Hillsin kulmakynän ja sittemmin brow pomaden, josta ei ole paluuta! Kunnon sivellin olisi vielä hakusessa, mutta pitkästä aikaa olen oikeasti tyytyväinen kulmiini. Teen ne edelleen vähän luonnollista karvankasvua isommiksi, mutta caramel-sävy mätsää täysin hiuksiini ja pomadella ylimenevä osio ei samalla tavalla paista kuin kynällä tehty. Tykkään kulmissa laatikkomaisesta muodosta sisäkulmissa, korkeasta kulmasta ja ohkaisesta hännästä.

Kulmakarvat on yllättävän suuri osa kasvoja, kuten ylläolevastakin kollaasista ehkä huomaa - ne muuttavat oikeasti aika paljon ulkonäköä. Omani eivät ole ihan täydellisen defined, mutta muuten olen niihin nykyään oikein tyytyväinen.

Mietin tässä lähinnä, mitä mun päässä on liikkunut vuonna 2005...

PLAYLIST MAY16

27.5.2016

Kesän korvilla tulee aina kuunneltua lähinnä piristävää musiikkia - iloista, nopeatempoista, tanssisoluja tärisyttävää ja/tai yleisesti vaan hyvän fiiliksen tuovaa renkutusta. Tänäkin vuonna se tapahtui ikään kuin itsestään ja viime aikoina oon kuunnellut lähinnä hyvien vibojen musiikkia. Yleensä mulle tämänkaltainen mielikuva ei tule välttämättä ollenkaan lyyrikoista, vaan biisin fiiliksestä muuten - kuten jo heti ekastakin huomaa!


Adele on aina ollut mulle vähän kaukainen - arvostan mimmiä mielettömänä laulajana, biisit on ihan hyviä, arvostan imagoa. Kuitenkaan en jotenkin osaa samaistua sen kovemmin biiseihin, koska en ole koskaan mitään sen suurempia sydänsuruja kokenut ja tunnetusti Adelen tuotanto käsittelee paljolti kipeitä eroja. Kuitenkin tää uusin sinkku kolahti muhun heti ensikuulemalta! Tässä on jotenkin niin letkeä fiilis, puhumattakaan yksinkertaisuudessaan upeasta musiikkivideosta.



Jai Wolfin ylläoleva Indian Summer hiveli kuuloaistiani ensi kertaa How To Get Away With Murderin jakson taustalla ja shazaamasin sen samalla sekunnilla voidakseni kuunnella sitä päivästä toiseen toistolla. Se on ihana fiilistelybiisi, kirjaimellisesti sulosointuja ja tuo heti hymyn huulille.



Skrux on mulle edelleen melko tuntematon, mutta tämä kyseinen biisi osui sattumalta Spotifyssa eteeni, kun kuuntelin äsken mainittua Indian Summeria ja se löytyi samalta kokoelmalevyltä. Kyseinen kokoelmalevy on ollut mulla aika kovassa soitossa, ja sen löytää palvelusta nimellä Neptones - jokainen biisi siinä on jollain tasolla kultaa.



Tää viimeinen jollain tasolla vähän nolottaa mua. Terkut vaan Demille joka soitti tätä meidän edellisellä risteilyllä, nimittäin täähän jäi päähän! Itse en ole koskaan ollut mitenkään kovin ihastunut suomiräppiin tai mihinkään siihen viittaavaankaan, mutta Nico kuuntelee lähinnä kyseistä genreä ja olen lämmennyt joillekin artisteille ja biiseille. Yksi niistä on jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä tää biisi.

Why so fragile, masculinity?

26.5.2016

Maskuliinisuus käsitteenä tuo suurimmalle osalle  meistä mielikuvia mm. fyysisestä voimasta, henkisestä vahvuudesta, testosteronista, hienhajusta, lihaksista, kuntosalin painonnostonurkkauksesta, murahtelusta ja partakarvoista. Maskuliinisuus, miehisyys, on jotain vahvaa ja voimakasta, kuin suuri karhu, karjuva leijona. Kylmä kalja ja jarruraidat.

Kuitenkaan ei tarvitse tutkailla kauaa huomatakseen, että maskuliinisuus on monella tapaa myös hirvittävän heiveröinen idea, jota on pakko suojella hysteerisesti koko ajan ettei se tahriinnu esimerkiksi femininiisyydellä.

Maskuulinisuus kärsii, jos joku sanoo homoksi. Homo nyt ylipäätänsä on haukkumasana, tottakai, ja Miehinen Mies™ reagoi siihen ärähtäen, koska olisi maailmanloppu, jos joku luulisi homoksi. Siksi Miehinen Mies™ ei voi esimerkiksi pitää vaaleanpunaisia vaatteita, käyttää ihonhoitotuotteita tai ylipäätänsä mitään kosmetiikkaa (dödöä ehkä juuri ja juuri), tykätä akkojen leffoista, akkojen musasta tai mistään akkojen hömpötyksistä.

Jos Miehinen Mies™ ostaa jonkin tuotteen, on sen oltava Miehinen Tuote™. Jos tuote on epämiehekäs, voi joku vaikka (perkele soikoon) luulla, että Miehinen Mies™ on joku homo, transusvestiidi tai muuten vaan vähemmän Mies™. Katsokaa vaikka.

fragilemasculinity01
fragilemasculinity02
Kuvia napsittu täältä ja täältä


Kukaan itseään kunnioittava Miehinen Mies™ ei voi käyttää tavallisia tuotteita. Niiden pitää olla Miehisiä Tuotteita™. Jos käyttää kukalta tuoksuvaa deodoranttia voi muuttua homoksi. Jos pesee kasvonsa tavallisella puhdisutusemulsiolla voi yön aikana kasvaa rinnat. Ja kyllä viimeistään silloin, kun tunkee korvaansa tavallisia akkojen vanupuikkoja, kivekset tipahtaa irti ja Miehisyys™ on kadonnut iäksi.

Jos joskus sattuukin kohdalle ihka oikea homomies, pitää Miehisen Miehen™ pitää turvallinen hajurako kyseiseen yksilöön. Ei siis sillä että homoissa nyt mitään pahaa olis, muttakun ei Miehinen Mies™ itse ole homo, niin pitää varoa ettei toinen homo yritä pokata. Sehän nimittäin olisi ihan uskomattoman oksettavaa, jos mies josta ei ole yhtään kiinnostunut yrittää flirttailla. Eikö niin?

Ja eihän mikään ole pahempaa kuin se, että joku kyseenalaistaisi sinun Miehisyytesi™. Siksi aito Miehinen Mies™ ei myöskään ikinä puhu ongelmistaan. Se, että Miehet™ tekevät huomattavasti enemmän itsemurhia kuin akat ei ole ongelma, kunhan Miehinen Mies™ säilyttää miehisyytensä eikä vaan ala miksikään tunteistaan jaarittelevaksi puoliakaksi.

Vai olisiko ehkä sittenkin niin, että raivokas maskuliinisuutensa suojelu kertoo vain koko käsitteen hataruudesta? Minä en tiedä vastausta, koska vaginani puolesta en ole Miehinen Mies™.

(Psst - erittäin hyviä linkkejä aiheeseen liittyen: Buzzfeedin artikkelit yksi ja kaksi, LA Timesin syvällisempi juttu, Tumblr-blogit yksi ja kaksi.)

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä Sofiaa

21.5.2016


...miksi vaikkapa puoliksi suomalainen, puoliksi somalialainen täällä syntynyt ihminen kuvaillaan sanoilla "toisen polven maahanmuuttaja", mutta itse oon kohdannut "hirveet lesoiluu lol vähä noloo oot iha suomalaine pelle get over it"-asennetta vastatessani kyselyyn sukunimeni erikoisuudesta?

...eikö jatkuvasti negatiivisilla ihmisillä ole itsellään paha mieli? Jos joku valittaa koko ajan ihan kaikesta, hermostuu pikkujutuistakin ja levittää ympärilleen negatiivista hehkua ihan aamusta iltaan, eikö kyseisellä ihmisellä ole itselleenkin raskasta hengailla itsensä kanssa? Enkä tarkoita nyt masentuneisuutta tai vastaavaa ns. selitettävissä olevaa pessimistisyyttä, vaan ihan luonteenpiirteenä sellaista katkeraa kyynisyyttä ihan kaikkeen ihan koko ajan.

...miksi ulkona ilman lapsiaan olevalta äidiltä kysellään "mihin sä lapset jätit", "mitä ihmettä, mitäs sä täällä", "mikset oo kotona lasten kanssa", "onko isä lapsenvahtina", mutta ulkona yksin olevalle isälle ei kummastella mitään? Miksei äideillä ole yhtäläistä oikeutta olla joskus aikuisessa seurassa itsekseen? Miksi äidit ovat vanhempia ja isät lastenhoitajia?

...kuka voi ihan rehellisesti olla sitä mieltä, että lapsia pitäisi olla oikeus rankaista väkivallalla? Tiedättehän, tää "kyllä ennen vanhaan käyttäydyttiin paremmin kun sai vielä antaa tukkapöllyä ja piiskata vyöllä"-paska. Siis ihan oikeasti. Älkää lisääntykö. Ikinä.

...miksi maskuliinisuus on välillä niin heiveröistä, että esim. naiseksi kutsuminen on haukkumista, homoksi luuleminen maailmanloppu ja kaikista tuotteista pitää saada miehekkäät versiot, ettei vaan nolota kassalla tai kasva tissit sitä käyttäessä?

...vaikka aloittaa suunnittelun ajoissa, miksi aika loppuu silti kesken juhlia järkätessä? Tai loppuuko se edes, vai tuntuuko vaan siltä?

...miksen oo jo voittanut lotossa? Onko se siksi että lottoan ehkä kolme kertaa vuodessa?

...miksi taapero on yhtenä hetkenä ihana pieni enkeli, joka silittelee poskea ja sanoo "i love you mummy", mutta minuuttia myöhemmin kirkuu naama punaisena lattialla "MINÄ HALUSIN ITSE"-itkupotkuraivareita, koska päälle pukiessa äiti avasi tarralenkkareiden tarrat?

...onko kauhugenreen elokuvia tekevät ihmiset tahallaan tuhoamassa koko genreä? Vai miksi meidän genren rakastajien täytyy kahlata viidensadan miljoonan paskan keskeltä se yksi hyvä pätkä?

Jos nyt vielä yhdet

12.5.2016

bsbs5
bsbs4
bsbs3
P1010057
P1010057a

Meillä oli tänään vielä yhdet yllärijuhlat! Ihana Veera on poksahtamaisillaan, eli oli aika järkätä mimmille tällä meidän porukalla baby showerit. Houkuteltiin juhlakalu meille kahdenkeskeisen kahvittelun merkeissä, mutta ovella odotettiinkin ylläriä huutamassa. Veera yllättyi, kameran akun laturi löytyi juuri ajoissa, herkut oli hyviä ja vaippakakku lahjoineen mieluinen, eli putkeen meni!

bsbs2
bsbs1
bsbs6
bsbs8
bsbs7

Shirikin oli ihan onnessaan saadessaan tänne paljon leikkikavereita, ja meteli olikin just sellainen, kuin neljän taaperon ja yhden vauvelin leikeistä voisikin olettaa. Ihan täydellistä aikaa, kun skidit peuhaa keskenään niin aikuiset voi chillata ja jutella kaikenlaista! Ensi viikolla koittaakin sitten Shirin synttäreiden aika, eli koti täyttyy vieraista ja juhlahumusta. Tuntuu, että hirveästi on vielä kaikkea tekemättä, mutta hyvin onneksi on vielä aikaa.

Ihanat kesäiset pikkubibikset tänään, ensi viikolla vähän isommat!

LEMONADE

6.5.2016

bey1

Mikä on Tidal? En vieläkään oikein tiedä, mutta mun oli pakko tehdä sinne tunnukset, jotta voin katsoa Beyoncén, aka Queen of Everything, uuden visuaalisen albumin - Lemonade. Beyoncé nyt ei kennellekään voi olla tuntematon, mutta uudessa albumissa on mun mielestä niin freesit uudet tuulet, että uudesta taideteoksesta voi puhua ihan omana todellisuutenaan. Screenshottailin joitain lempparikohtiani ja sotkin päälle tekstinpätkiä - Lemonade koostuu sekä Beyoncén uusista kappaleista että puhutuista pätkistä, joihin Beyoncé on lainannut mm. Warsan Shiren runoutta.

bey2
bey3

Lemonade on visuaalinen albumi, mutta koska termi ei kerro tarpeeksi, kutsutaan sitä oikeutetusti tunnin mittaiseksi audiovisuaaliseksi mestariteokseksi, joka riepoo läpi ihan joka ikisen mahdollisen tunteen, jonka ihminen vain pystyy tuntemaan. Tiedättehän, I came here to have a good time and I honestly feel so attacked right now. Beyoncé latoo tunnin ajan kajarit täyteen sulosointuja, kertakaikkiaan kummittelevia sanoituksia ja runonpätkiä ja näytön täyteen vuoroin henkeäsalpaavan upeita ja vuoroin tajuttoman siistejä kohtauksia.

bey4
bey5

Lemonade on, pähkinänkuoreen ahdettuna, kertomus petetyn naisen näkökulmasta. Beyoncé avaa avioliiton kriisiä askel askeleelta täysin häpeilemättä ja käsittelee aika rankkojakin aiheita. Metaforista voi tietenkin väitellä, mutta tunnin aikana Beyoncé mm. kuvailee tiedon totaalista kieltämistä, itsensä syyttämistä, väkivaltaisia tunteita toista naista ja miestään kohtaan, täydellistä turhuuden ja tyhjyyden tunnetta, päässä naksahtamista, mielettömän itsevarmaa voimaannuttamisasennetta "you know I give you life -- you ain't married to no average bitch boy", käsittelee naisen (ja etenkin tummaihoisen naisen) asemaa yhteiskunnassa ja avioliitossa, sukupolvien ajan.

bey6

Lemonade on kantaaottava monella tapaa - Beyoncé on pitkään puhunut julkisuudessa aktiivisesti ongelmista esimerkiksi rasismiin ja seksismiin liittyen, ja on avoimesti ja ylpeästi feministi. Lemonade näyttää ja kertoo Beyoncén elämästä USA:n raamattuvyön etelävaltioissa, landella kasvaen, isällä toisessa kädessä raamattu ja toisessa kivääri. Beyoncé tuo myös uskovaisuutensa esille tuotannossaan aina mielestäni kauniilla, henkilökohtaisella tavalla, joka ei häiritse kaltaistanikaan pesunkestävää ateistia. Lemonaden pääasialliset pointit ovat kuitenkin nimenomaan naiseudessa ja ihonvärissä. Ennen albumia ilmestynyt Formation-video (joka löytyy siis myös Lemonadelta) oli täynnä viittauksia  #BlackLivesMatter-kampanjaan, ja Lemonadella sydäntäsärkevässä pätkässä rasistisen poliisiväkivallan uhreina kuolleiden nuorien äidit pitelevät heidän valokuviaan. Paljon huomiota saanut Mike Brownin tapaus screenshotissa.

bey7
bey8

Formation enteili jo jotain ihan mieletöntä kannanoton kannalta - vai voiko mennä mitään muuta kuin kylmiä väreitä, kun pieni tummaihoinen poika nostaa kädet ilmaan ison mellakkapoliisirivin kohdatessaan, seisten "STOP SHOOTING US"-tekstin vieressä? Tää on hankala aihe mulle käsitellä, koska en ikinä voi sanoa edes melkein tietäväni asiasta mitään ja ymmärrän white privilegeni. Siksi tuntuukin niin mielettömältä, että Beyoncén kaltaiset valtavan vaikutusalan omaavat tummat naisartistit oikeasti nousevat ylös puhumaan näistä asioista - koska ketkä muut niistä voivat oikeasti puhua? Samantyylinen pointti "no uterus, no opinion"-lauseella.

bey9

Lemonade on ihan oikeasti katsomisen arvoinen ihan jokaiselle - myös niille, jotka eivät välttämättä Beyoncésta muuten perusta. Se ei ole vain yhden artistin uusi levy, vaan se on tunnin mittainen tunnevyöry, kantaaottava teos, sydänjuuria repivä kertomus. Olen valkoinen nainen jota ei ole petetty, ja silti tunnen mieletöntä yhtenäisyyttä Lemonaden kanssa. En tiedä, onko sitä edes tehty minulle. Mutta en pysty pysymään poissa siitä.