Super Mega Horror Pack V

29.4.2016

Kauhuleffapostauksieni viides osa on nyt täällä! Kuten viimeksikin valittelin, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan leffojen loppuvan kesken - vaikkei asia tietenkään niin ole. Mulle saa hyvin mielellään vinkata omasta mielestään hyviä tai surkeitakin pätkiä, koska kauhuun tai siihen vähänkään liittyvääkään katson enemmän kuin mielelläni!

Yritän taas välttää spoilailua, mutta ainakin viimesessä kategoriassa saattaa lipsahdella... Ei niitä tosin kannata katsoakaan, eli säästän teitä siinä omalla tavallani. Kategoria "kauhu" on myöskin taas laajassa skaalassa, eli listauksessa on ihan rehellisten kauhupätkien lisäksi myös jollain tavalla outoja, ahdistavia tai ihan vaan sekopäisiä leffoja. Linkit aiempiin osiin: yksi, kaksi, kolme, ja neljä.

horrorpack01

Unfriended on siitä mielenkiintoinen leffa, että se on kuvattu täysin yhden teinitytön tietokoneen ruudulta. Teini-ikäinen ystäväporukka juttelee videochatissä, kun ryhmään ilmestyy anonyymi tyyppi, joka alun hermostuneen naureskelun jälkeen muuttuukin pelottavaksi. Menneisyyttä aletaan kaivella ja teinit päätyy pelaamaan toistensa hengillä. Vaikka leffa ei ehkä olekaan mikään mestariteos, oli se sen verran omaperäinen, että tykkään siitä.

It Follows tuli mulle suositteluna edellisen listauksen kommenteissa, enkä todellakaan pettynyt. Uniikki kauhupätkä kertoo eräänlaisesta kostonhimoisesta hengestä, jonka kirous siirtyy ihmiseltä toiselle seksin kautta. Henki jahtaa kirottua tyyppiä, mutta omalaatuisella tavalla - se voi muuttaa hahmoa ja olla kuka vain, mutta se voi vain kävellä, eikä se pysähdy koskaan. Ja kun kirouksen uhri kuolee, siirrytään infektiojonossa yksi tyyppi taaksepäin - jos siis tartutat, toivo, ettei tartunnan saanut jää kiinni tai olet taas jahdattavana.

Devil's Playground-leffoja on useampi, tässä kyseessä vuoden 2010 elokuva, jossa esiintyy guilty pleasure-ihastukseni Danny Dyer. Idea on vanhempi kuin elämä - ihmiskokeet menee pieleen ja Lontoon kaduille leviää lauma zombieihmisiä viruksen kourissa, jotka tartuttavat kaikki muutkin levittämällä virusta puremalla muita. Yksi on immuuni, ja leffa keskittyy hänen löytämiseensä parannuskeinon saamiseksi. Liekö syynä mun brittirakkauteni, näyttelijäntyö vai mikä, mutta tylsästä juonesta huolimatta leffa on oikein viihdyttävä.

We are what we are kertoo kahdesta siskoksesta ja heidän isästään, jotka kohtaavat tragedian perheen äidin kuollessa äkillisesti. Ruumiinavauksessa äidistä löytyy merkkejä kuru-taudista ja siskot kamppailevat äitinsä uskonnollisten vastuiden omaksumisen kanssa. Vaikka leffa ei välttämättä ole mikään älyttömän pelottava pätkä, on se omalla tavallaan ahdistava ja juuri tarpeeksi pimeä, että se pärjää tähän kategoriaan.

1408 kertoo tyttärensä menettäneestä skeptikosta, joka lapsensa kuoleman jälkeen kiertää ympäri USA:ta kirjoittamassa paljastustarinoita väitetyistä kummittelukohteista. Anonyymin kirjeen jälkeen hän matkustaa NYC:in erääseen hotelliin ja vaatii päästä huoneeseen 1408, vaikka henkilökunta yrittää sitä estää - "that room is evil". Mies kuitenkin saa lopulta huoneen varattua, asettuu mukavasti tarkoituksenaan kirjoittaa taas yhdestä kusetuksesta - mutta kuten arvata saattaa, shit starts to go down. Mäkään en paranormaalileffoille välttämättä syty, mutta tää oli aika mainio pätkä.

All the boys love Mandy Lane on toki karseaa jenkkiteinikauhua, mutta kategoriassaan yllättävän vahva, ehkä juuri nokkelan twistinsä vuoksi. Juoni on jo niin kulutuettu, että hävettää kirjoittaa sitä ylös: joukko teinejä menee kauemmas sivilisaatiosta ja alkavat yksitellen kuolemaan. ATBLML on kuitenkin siinä kunnianhimoisempi, että vaikka se jatkaa miljoonien samanlaisten leffojen ei-niin-arvostettua linjaa, se tekee sen täysin tosissaan. Ja monella tavalla se onnistuu.

Dog Pound kertoo poikien nuorisovankilasta ja valtapelistä sen sisällä. Mut tuntevat tietävätkin jo miten paljon sytyn vankilajutuille (Oz ♥) ja Dog Pound ei myöskään petä - se on ahdistava, väkivaltainen, kyyninen ja surullinen. Seuraamme kourallista teinejä, joihin kasvaa sympatia leffan edetessä, mutta kellekään ei tietenkään käy hyvin.

R on myöskin ahdistava vankilaelokuva ja siitä spesiaalimpi, että se on tanskalainen - katson hyvin vähän pohjoismaalaisia leffoja, mutta R on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Seuraamme siinä Rune Pederseniä, joka vankilaan joutuessaan sotkeutuu vankilan sisäiseen huumebisnekseen. Pääsemme katsomaan (ihan liian) läheltä vankien välistä väkivaltaa ja epätoivoa kiven sisässä -  R ei todellakaan ole mikään hyvän mielen elokuva, jätti lähinnä halun itkeä sikiöasennossa.

horrorpack02

Repulsion on Roman Polanskin klassikko 60-luvulta, joka kertoo siskonsa luona Lontoossa asuvasta Carolista, jolla on hyvin negatiivinen asennoituminen kaikkiin miehiin - miesten lähestymisyritykset ovat muutenkin vähän kummalliselle Carolille kertakaikkiaan oksettavan ällöttäviä. Kun Carol jää yksin siskonsa asuntoon tämän lähtiessä lomalle hän alkaa läpikäymään traumojaan ihan väärillä tavoilla, hallusinoiden ja väkivalloin.

Death Becomes Her - en voi uskoa, etten ole aiemmin kirjoittanut tästä! Se on käytännössä mustan huumorin komedia, jossa Meryl Streep ja Goldie Hawn kilpailevat keskenään kaikesta, mukaanlukien Bruce Willisin näyttelemästä plastiikkakirurgista. Naiset löytävät mysteerisen kauppiaan, jolta ostavat ikuista nuoruutta lupaavaa juomaa.

The Craft on mun lapsuuden lempileffoja! Se kertoo teini-ikäisestä Sarahista, joka äitinsä kuoltua muuttaa isänsä ja äitipuolensa kanssa uuteen kaupunkiin ja siirtyy uuteen kouluun, jossa saa ystäviä kolmesta oudosta, ulkopuolisesta tytöstä. Nelikko tekee taikoja, suorittaa rituaaleja ja palvoo Manon-hahmoa - he ovat teini-ikäinen noitapiiri, joiden väliset valtasuhteet ei kuitenkaan mene ihan putkeen.

Kiss the girls on yksi niistä ysärin psykologisista trillereistä, joka on tosi katsottavan arvoinen ja viihdyttävä, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Se kertoo oikeuslääketieteellisestä psykiatrista Alex Crossista, jonka sisarentytär katoaminen liitetään useihin muihin katoamisiin ja murhiin Pohjois-Carolinassa. Cross matkustaa auttamaan paikallista poliisia tutkimuksissa, mutta pian yksi aiemmin kidnapatuista tytöistä löytyy kuolleena ja polisiin työharjoittelijana oleva nainen kidnapataan.

Candyman on sen verran klassikko, että mun lapsuudessa kaikki tiesi Candymanin legendan, vaikka itsekin katsoin elokuvan ekaa kertaa vasta pitkälle teini-iässä. Jos sanot "Candyman" peilin edessä viisi kertaa, murhaaja ilmestyy taaksesi... Chicagon yliopistossa opiskeleva Helen alkaa tutkimaan Candymanin urbaanilegendaa - sen mukaan Candyman oli 1800-luvulla elänyt mies, jonka isä oli entinen orja, joka oli myöhemmin menestynyt keksiessään massatuotantoteknologiaa. Candyman kasvoi siis varakkaasti ja hänestä tuli taitava taiteilija, joka rakastui valkoihoiseen naiseen ja saattoi tämän raskaaksi. Naisen isä ei kuitenkaan tykännyt asiasta vaan lähetti vihaisen ihmisjoukon Candymanin perään - hänen maalauskätensä hakattiin irti, hänet valeltiin hunajalla ja jätettiin ampiaisten tapettavaksi.

Misery ei voi olla täysin tuntematon kenellekään - Stephen Kingin kirjaan perustuva elokuva kertoo kirjailijasta Paulista, joka lumipyryssä ajaessaan joutuu onnettomuuteen, josta hänet pelastaa sairaanhoitaja Annie. Paul on vuoteenomana murtuneiden jalkojensa vuoksi ja selviää, että Annie on Paulin kirjasarjan suurin fani - jo sairaissa mittakaavoissa.

horrorpack03

Children of men kertoo lähitulevaisuudesta, jossa ihmiskuntaa on kohdannut maailmanlaajuinen hedelmättömyys - kukaan ei pysty enää lisääntymään ja ihmiskunnan sukupuuton lähestyessä maailma on kaaoksen vallassa. Englannissa asuva Theo joutuu ex-vaimonsa johtaman ääriryhmän kaappaamaksi ja sitä kautta suosutelluksi saattamaan erästä nuorta naista turvaan väärennettyjen pakolaispaperien siirtolomakkeiden avulla.

Enter The Voidin näin alunperin teatterissa 18-vuotiaana sen ilmestyessä, mutta pidin sitä tekotaiteellisena ja tylsänä - katsottuani sen nyt uudestaan tajuan sitä vähän eri tavalla. Päähenkilön näkökulmasta kuvattu elokuva on omituinen kuvaus Tokiossa asuvan huumediileri Oscarin elämästä, kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä leijailusta Tokion yllä seuraamassa tuttujensa elämien jatkumista.

Frankie in Blunderland on myöskin mustaa komediaa, mutta lisäksi ihan sekopäinen pätkä - pienen budjetin sekoilu, jossa IRL-pornotähden näyttelemän Frankien vaimo kidnapataan ja hän lähtee pitkälle ja oudolle tripille etsimään tätä. Tätä on oikeasti tosi vaikea kuvailla, suosittelen katsomaan trailerin.

Excision on.... outo. Se kertoo häiriintyneestä teini-ikäisestä tytöstä, joka fantasioi mm. itsensä ja muiden viiltelemisestä ja siitä aiheutuvasta suuresta verimäärästä. Elokuva keskittyy mimmin surreallistisiin uniin ja friikkiin käytökseen, johon lukeutuu mm. "tilattu" neitsyyden menetys koulukaverin kanssa kuukautisten aikaan ja kirurgihommista unelmointi siskonsa keuhkosairauteen liittyen.

horrorpack04

Interstellaria tuskin tarvitsee paljoa pohjustaa tai kehua - se on ihan mieletön. Vaikka pienemmänkin mittaluokan scifi on enemmän mun mieleeni, tämmöinen megabudjetin kunnianhimoinen avaruusmeininki uppoaa myös. Interstellar kertoo tulevaisuudesta, jossa maapallo on pikavauhtia muuttumassa täysin asuinkelvottomaksi. Joukko astronautteja lähetetään madonreiän läpi toiseen galaksiin sinne jo aiemmin lähetettyjen ja kadonneiden astronauttien perään, tarkoituksena löytää uudesta galaksista asuinkelpoisia planeettoja ihmiskunnalle.

Cloud Atlas on myös ison liigan epic, jossa kuusi tarinaa sijoittuu vuosisatojen 1800 ja 2300 välille - Tyynenmeren saaristossa, Skotlannissa, San Franciscossa, Lontoossa, tulevaisuuden "Neo Seoul"-kaupunkiin ja "The Big Isle"-saarelle eli Hawaiille. Elokuvassa käsitellään tekojen seuraksia tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja menneisyyteen, dystooppisia tulevaisuuskuvitelmia ja epäkohtiin maailmassa ja yhteiskunnassa. Se on pitkä, mutta sen arvoinen.

Gravity kertoo astronauteista, pääasiassa Sandra Bullockin ja George Clooneyn hahmoista, jotka ovat huoltamassa Hubblen teleskooppia avaruusromun vetäessä kovaa vauhtia heitä kohti Venäjän räjäytettyä rikkinäisen satelliitin. Romun repiessä rikki kaiken tieltään Bullock ja Clooney jäävät ilman alusta palatakseen Maahan ja he alkavat etsiä muita keinoja ainoina selviytyjinä tiimistään.

Stranded (2001) on oikeastaan tässä allaolevan kategorian sijaan lähinnä tasalukujen vuoksi. Se sijoittuu vuoteen 2020 ja kertoo astronauttitiimistä matkalla kohti Marsia. Laskeutuessaan pienemmällä laskeutumisaluksella he kuitenkin joutuvat onnettomuuteen, jossa yksi astronautti kuolee ja loput jäävät toivottomina Marsin pinnalle ilman mahdollisuutta palata pääalukseen, jonka sen pilotti lennättää takaisin Maahan. Avun saamiseen menisi 26 kuukautta, resursseja elämiseen tiimillä on vain alle vuoden verran.

horrorpack05

Oculus kertoo kahta tarinaa, nykyhetkeä ja tapahtumia 11 vuotta aiemmin, rinnakkain flashbackien avulla. Perhe muuttaa taloon, jonne iskä ostaa antiikkisen taulun, joka on tietenkin kirottu ja kummiteltu. Vanhemmat alkavat olemaan psykoottisia, lapset päätyvät huostaan ja myöhemmin yrittävät selvittää peilin tarinaa, koska miksei. Leffa osaa kuumotella, mutta ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen.

Sleep Tight (Mientras duermo) on espanjalainen kauhuleffa asuinrakennuksen talonmiehestä, jolla ei ole kykyä tuntea iloa tai onnea. Masisteleva ja katkera talonmies päättää pilata kaikkien muidenkin elämän ja kiinnittää huomionsa etenkin talossa asuvaan kauniiseen nuoreen naiseen, murtautuu öisin tämän asuntoon, huumaa naisen tiedottomaksi ja mm. järjestää kämpän täyteen torakoita yrittäessään saada tämän perusiloisen luonteen omaavan ilopillerin murskatuksi. Creep-factor leffassa on toki kova, mutta se on pitkälti vähän tylsä.

Trouble Every Day on kummallinen eroottinen ranskalainen kauhuelokuva. Se kertoo amerikkalaisesta pariskunnasta, jotka matkustavat Ranskaan, koska pariskunnan miehellä on pakkomielle paikalliseen tohtoriin ja tämän vaimoon. Paikallinen pitää vaimoaan lukkojen takana, koska tämän päästessä sieltä välillä karkuun hän aina murhaa miehiä verisesti. Käytännössä leffa oli vain outo, juoni ei ole mitenkään erityisen hyvä.

Megan is missing kertoo kahdesta tytöstä, jotka ovat bestiksiä. Amy, 13, on hiljainen ja ujo, Megan, 14, on suosittu ja hyvä koulussa, mutta salaa vanhemmiltaan dokaa, käyttää huumeita ja paneskelee ympäriinsä. Megan alkaa juttelemaan netisäs Josh-nimisen tyypin kanssa, ja sovittuaan tämän kanssa tapaamisen katoaa. Poliisit uskovat tytön vain karanneen, kunnes Amy ottaa Joshiin chatissä yhteyttä, vinkkaa poliiseille ja katoaa itse. Viimeiset 20min leffasta ovat materiaalia Amyn videokamerasta, jolla "Josh" on kuvannut Amyn kohtalon. Siinä missä tapahtumat on oikeasti ihan hirveitä, näyttelijäntyö on sen verta ontuvaa, ettei leffaa voi hyvällä omallatunnolla pitää oikeasti hyvänä.

Mayn nimikkohahmo on outo ja sulkeutunut nuori nainen, jonka oikeastaan ainoa ystävä on äidiltään saama lasikaapissa oleva nukke. May on monikerroksisesti vinksahtanut mimmi, joka yrittää epätoivoisesti löytää itselleen täydellisen ystävän ja elämänkumppanin, mutta löytää vain yksittäisiä hyviä puolia kohtaamistaan ihmisistä - kukaan ei ole juuri täydellinen. "Omituinen" on kauhuleffoja kuvatessa yleensä suuri kehu, mutta Mayn kohdalla omituisuus tuntuu hölmöytenä.

Compliance on aika tylsä, mutta idealtaan mielenkiintoinen leffa. Pikaruokaravintolan johtaja saa puhelun poliisia esittävältä mieheltä, joka kuvailee ravintolan nuorta työntekijää, joka on varastanut asiakkaalta laukun ja pyytää johtajaa viemään tytön takahuoneeseen tutkittavaksi. Poliisirooli menee ravintolassa täysin läpi, ja tyttö pakotetaan mm. riisuutumaan alasti, tekemään haarahyppyjä edelleen alasti ja antamaan johtajan aviomiehelle suuseksiä. Karseinta leffassa kuitenkin on, että se perustuu tositapahtumaan, jossa eräässä Mäkkärissä kävi nimenomaan näin - YouTubessa löytyy pätkä turvakameravideosta, linkki tässä.

horrorpack06

The Chosen - Lilith/Lilyth, eli mytologinen lapsia saalistava demoni, on alennettu tämän uskomattoman surkean jenkkiteinikauhun hahmoksi. Huonot näyttelijät, huono tarina, vielä huonommat erikoistehosteet.

Creep olisi voinut olla hyvä, jos se olisi esim. toteutettu paremmin. Mies ottaa kuvaustyön vastaan oudolta tyypiltä keskellä ei-mitään ja, ylläri, outo tyyppi onkin vähän väkivaltainen ja hullu.

House of the devil, voi miten mä toivoin että olisin tykännyt tästä! Nykyaikainen leffa, jonka toteutuksessa on kuitenkin haluttu tehdä kunniaa 70-80-luvun kauhuleffoille. Juonikin on kuin suoraan kyseiseltä kulta-ajalta - nuori opiskelijanainen menee lastenhoitokeikalle syrjäiseen kartanoon, lastenhoitokeikka onkin jotain muuta, murhaajahyypiö hyökkää. Kuitenkin tää jäi ontumaan mielestäni ihan reippaasti enkä vaan pystynyt tykkäämään tästä oikeasti.

When a stranger calls (2006) on niin ajan, rahan kuin hapenkin tuhlausta. Teinikauhua isolla T:llä, ja nimenomaan sillä huonoimmalla mahdollisella tavalla.

The Chair (2007) oli ärsyttävä. Ärsytti, että tuhlasin tähän elämästäni hetkeäkään. Joku muuttaa vanhaan taloon ja siellä onkin kummitusörkkejä, mutta tyyppi ei muutakaan pois vaan jää sinne ja vinksahtaa ja alkaa rakentamaan jotain hemmetin tuolia.

Shrooms, eli teinilauma napsii metsässä taikasieniä ja trippi osoittautuu astetta paskemmaksi, kun jengi alkaa kuolemaan verisesti. Epätoivoinen "twist ending" oli myös niin ennalta-arvattava, että teki mieli soittaa elokuvan tekijöille ja vaatia korvauksia tämmöisestä sonnasta.

Forget me not eli elokuva, jossa ihan oikeasti on yritetty tehdä tyttölapsesta pelottava sotkemalla sen naamaan valkoista puuteria ja mustaa luomiväriä. Siis ihan oikeasti. Tässä kuva.

The Ward eli maailman ennalta-arvattavin kummituselokuva. Ja se on ärsyttävää, koska yleensä tykkään tämäntyyppisistä juonenkäänteistä, mutta kun pliis.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti