Hysteria: After Dark Helsinki 17.04.2016

25.4.2016

P4170065

After Dark Helsinki pyöritti viime vuoden Halloweeninä kauhukokemuksen hylätyssä hotelli Vuorannassa, postaukseni siitä voi lukea täältä - pähkinänkuoressa kauhutalokokemus oli mieletön. After Dark Helsinki pyörii miltei täysin vapaaehtoisvoimalla, haluna tuoda Suomeen ulkomailla kovaa suosiota saavuttanutta kauhutalokonseptia.

Nyt heidän uusi kokemuksensa on virallisesti päättynyt. Se pyöri viime viikolla tiistaista sunnuntaihin hylätyssä Marian sairaalassa lähellä Kampin kauppakeskusta ja minä pääsin testaamaan ja arvioimaan kokemuksen ennakkoon sunnuntaina 17.4. - mua muualla somessa seuraavat näkivätkin varmasti paljon hehkutustani, ja tein viime viikolla lyhkäisen fiilispostauksenkin (linkki). Mutta kuten viime kerralla, ja nyt kun kokemus ei pyöri enää, haluan tehdä yksityiskohtaisemman kuvauksen siitä, mitä ADH oli tällä kertaa meille luonut.

Sanon jo nyt, että pahoittelen, jos järjestys on mennyt sekaisin! Koko vajaa tunnin mittainen kokemus piti adrenaliinin ja sykkeen niin hulluissa leveleissä, ettei kaikki jäänyt ihan kristallinkirkkaana mieleen.

P4170070
P4170069

Saavuin Marian sairaalalle ja bongasin heti pari tuttua kasvoa viime Halloweenin kokemuksesta, joten lyöttäydyin seuraan. Siinä missä viime vuonna kokemus piti käydä läpi yksin, tällä kertaa mentiin ryhmissä. Ryhmät haluttiin myös sekoittaa keskenään - lopulta seurakseni valikoituivat kolme tuttua toimittajaa viime vuodelta sekä uusi kasvo, todella hermona oleva mimmi, joka kyseli oliko viime vuonna pelottavaa, kertoi olevansa melko säikky.

Menimme ensimmäisenä ryhmänä sisään ja meidät vastaanotti hermostuneen oloinen hoitaja, joka puhui hengästyneesti ja hoputti meitä jättämään tavarat numeroilla merkittyihin koreihin ja siirtymään portaita ylös. Yläkerrassa meidät johdatettiin huoneeseen, jossa odotti toinen hoitaja, ja meidät käskettiin asettumaan alas polvillemme riviin. Hoitaja tutkaili meitä yksitellen kommentoiden mm. anemiasta, ja sitten kerrattiin talon säännöt. Olkaa hiljaa, pysykää merkityllä tiellä, älkää koskeko mihinkään tai kehenkään ellei teitä siihen kehoteta, turvasana on TURVA. Sitten meille iskettiin käsiin tabletin sisältävät pienet vaalenpunaiset kipot ja vesilasit ja käskettiin ottamaan läkkeet. Epäuskoisina vilkuiltiin ensin toisiamme, toisesta tiukasta kehoituksesta nielaisimme tabut ja saimme sen jälkeen päähämme paksut paperipussit. Meidät nostettiin seisomaan ja johdatettiin jonona kädet edelläolevan olkapäillä toiseen samannäköiseen huoneeseen.

Huoneen seinällä oli laskuri, jossa oli aikaa neljä minuuttia. Kello alkoi tikittää alaspäin oven sulkeutuessa. Seinällä oleva kyltti ohjeisti meitä pukeutumaan potilasasuihin, jotka lattialla olevista laatikoista löytyi - siniset kertakäyttöiset kenkäsuojat ja valkoinen sairaala-asu, joka sidottiin takaa kiinni. Kellon edetessä kajareista kuului korviahuumaavaa rytinää ja jytinää, joka viimeisillä sekunneilla äityi melkein kivuliaaksi - mutta kellon lyödessä nolla se loppui seinään valojen sammuessa. Seistiin pimeässä ja odotettiin, kunnes ovi aukeni raolleen. Ahaa, pitää lähteä.

P4170080
P4170081

Oven toiselta puolelta avautui ahtaasti täyteen sullottu käytävä ja sen varrella istui tyttö, joka itki lohduttomasti kädet kasvoillaan. Hiivittiin varovaisesti tytön ohi, jolloin tyttö paljasti valkoiset kasvot ja uskomattoman hyvin maskeeratun verisen, hampaattoman hirviösuun ja kirkuen alkoi jahtaamaan meitä ja tarraamaan kiinni. Juostiin karkuun, peremmällä käytävällä istui mies suu vaahdoten ja kävelykepillä tökkien. Päästiin suurille parioville.

Toisella puolella meitä odotti paidaton mies, jolla oli jalassaan nahkahousut, päässään nahkainen naamari ja koristeena nahkaisia remmejä, niittejä ja ketjuja - S&M-orjan fiiliksellä, tottakai. Mies hyökkäsi kimppuun hengittäen kovaa, se kuulosti sekoitukselta nautintoa ja kipua, ähkien ja muristen hän tarrasi meihin, hiveli, työnsi kasvonsa kasvoihini kiinni ja työnsi meidät käytävälle, jonka toisessa päässä istui nainen selkä meihin päin. Korsettiin ja nahkaan verhoutunut, ja muuten törkeän upea, nainen haukkui meitä surkeaksi roskaksi, piiskasi ilmaa ja kertoi rikkovansa vahvimmatkin mielet. Orja työnsi meidät viereiseen huoneeseen, jossa meidät laitettiin taas polvilleen riviin koiranruokakuppien eteen ja meidän kädet sidottiin selän taa. Kupissa oli jotain ällöttävän näköistä mömmöä, jota kohti meidän päitä painettiin orjan huohottaessa niskaan. En maistanut!

Seuraavaksi meitä vastaan käytävällä tuli joukko uskomattoman kuumottavan näköisiä tyyppejä, pukeutuneina Italian vanhoihin Commedia dell'arte-tyylisiin valkoisiin asuihin, naamareissa pitkät nenät. Yritin juosta heidän läpi, he tarrasivat kiinni ja pakottivat meidät seisahtumaan pimeälle käytävälle. Kun olimme luovuttaneet pakoyritykset, yksi heistä jäi keskelle tuijottamaan meitä kun loput siirtyivät seinän viereen ja alkoivat hitaasti ja rytmikkäästi lyömään päitään seinään. Tuijotettiin silmät suurina ja lopulta uskallettiin hiipiä pois, kohti merkattua nuolta.

Seuraavaksi tultiin veriseen leikkaussaliin, jossa meitä odotti leveästi hymyilevä, naureskeleva hullu tiedemies-tyyppinen kirurgi ja tämän avustava hoitaja. Meidät istutettiin eräänlaisten pönttöjen päälle, joiden sisällä oli verisiä sideharsoja ja vanulappuja. Kirurgi alkoi kertomaan siitä, miten ennen vanhaan sai vielä tehdä ihmiskokeita, esitteli ikkunalaudalla olevaa irrallista ihmisen päätä ja häkissä nukkuvia rottia - ja pyysi sitten vapaaehtoista. Yksikään käsi ei noussut. Kirurgi kävi meitä kaikkia läpi ja nappasi lopulta mukaansa sen hermostuneen naisen. Hänet sidottiin kiinni leikkauspöytään, päälle asetettiin sininen leikkauslakana ja skalpelli asetettiin vatsan kohdille. "Shh, shh, ihan rauhassa", kirurgi sanoi ja leikkasi. Nainen alkoi kirkumaan ja verta alkoi suihkuamaan joka paikkaan. Menin ihan shokkiin  - se olikin soluttautuja, näyttelijä! Ihan mieletön veto! Juostiin pois ja päädyttiin käytävän päähän, jossa kahden raollaan olevan oven takaa alkoi kuulua hakkaamista ja ryminää. Ovista hyökkäsi kaksi mustaksi isoksi linnuksi pukeutunutta tyyppiä, jotka kirkuen ja huutaen jahtasi meidät toiseen suuntaan.

Päästiin läpinäkyvän pressun luo, jonka takana kuumotteli pellemaskinen tyyppi osoittaen lattianrajaan, jossa näkyi matala tunneli. Tälläkin kertaa siis ryömimistä. Mentiin peräkanaa tunneliin, joka oli tällä kertaa sen verta matala, että mahduin juuri ja juuri konttamaan siellä - porukan miehet joutui kuulemma vetämään armeijatyyliin käsivarsilla eteenpäin. Oli pilkkopimeää, käytävä kääntyi äkkinäisesti toiseen suuntaan, lattialla oli irtonaisia nuken käsiä - olin todella helpottunut, kun tunneli loppui. Tultiin porrastasanteelle, jonka toiselta puolelta ihan normaalin näköinen nainen toivotti meitä tervetulleeksi, kertoi kokemuksen olevan ohi ja pyysi meitä kertomaan, miltä tuntui. Kukaan ei oikein sanonut mitään, ei uskottu oikein - ei ollut kulunut niin paljoa aikaa. Huoneen nurkassa oli kamera, jota kohti nainen kehotti meitä kertomaan kokemuksia. Heti, kun meistä yksi astui kohti kameraa, ovesta ryntäsi sisään joukko isoja jätkiä mustiin pukeutuneina hiihtopipot naamalla, jotka retuutti meidät yksitellen käytävää pitkin omiin huoneisiin - meidät siis erotettiin ja jouduimme huoneeseen yksin.

Huoneessa oli kaksi kaappia, lavuaari ja telkkari, jossa pyöri valvontakamerakuvaa jostain jätkästä, joka oli samassa huoneessa ja yritti päästä ulos. Lavuaarilla oli avaimia, joten nappasin niitä käteeni ja yritin avata kaappeja, uskoin sen olevan lyhyt huonepakopelityyppinen lisäys, mutta päädyinkin vain suhaamaan ympäri huonetta, kunnes ovi avattiin. Käytävällä mua odotti vihainen kalju mies, joka tenttasi mitä vittua haahuilen siellä, raahasi toiseen huoneeseen, heitti päin seinää ja tutki nopeasti kropan. Sitten käännettiin kohti naista, joka istui kidutusvermeitä täynnä olevan pöydän ääressä ja tenttasi, olenko kyttä tai vasikka. Mut pakotettiin sanomaan "en kerro kenellekään", samalla kun mimmi ampui naulapyssyllä pöytää. Sitten mun käteni pakotettiin pöytää vasten, naulapyssy asetettiin käden päälle ja vaadittiin toistamaan. Toistin, ja nainen ampui. Ei sieltä tietenkään naulaa tullut, mutta rakko meinasi kyllä siinä vaiheessa tyhjentyä lattialle. Vihainen mies vei käytävälle edelleen mua uhkaillen, koputti sitten oveen ja työnsi mut sen avaaman miehen syliin.

Hyi. Vastassa oli mies paskaisissa verkkareissa ja verkkovaimarissa, likaisessa ja sekaisessa huoneessa. Likaisella patjalla nurkassa makasi leikkauspöydälle sidottu näyttelijänaisemme, verisenä ja puoliksi tajuissaan. Keskellä huonetta oli pöytä, jossa pyöri aitoa vintagea karvatuheropornoa. Loput ryhmästä istui jo sohvalla, johon mutkin ohjattiin. Mies puhui ällön lipevästi siitä, miten meitä on juuri kolme miestä ja kolme naista, että nythän voidaan paneskella ihan ristiin. Mies silitti selkää, "sä oot ihan jäykkä, poltäksä ruohoa? Sä oot ihan hikinenkin, ota vaan vaatteita pois...", silitteli reittä kehuen. Ahdisti. Äijä potki käytettyjä kondomeja lattialla ja kehui, miten kivaa on tämän meidän näyttelijänaisemme kanssa ollut. Ällötti. Sitten mimmi alkoi oksentamaan verta, ja äijä raivostui, potki ja huusi ja juoksi sitten pois huoneesta kirkuen meille, että pysykää siinä. Kun mies oli kadonnut, sohvan takaa hyppäsi toinen tyttö, joka tarrasi kiinni yhteen meistä ja kehotti meitä lähtemään ennen kuin hullu ehtii takaisin.

Juostiin portaikkoon, kun hullu juoksi takaisin. Juostiin kerroksia alaspäin ja ylhäältä kuului ammuskeluääniä. Päästiin pimeään porrastoon, jonka pohjalla oli erittäin pieni ja ahdas koppi, johon me kaikki ahtautuduimme. Siellä odotti meidän tavaramme, ja kyyryssä puoliksi päällekkäin odotimme seinällä olevan kellon, joka näytti minuuttia, lopettavan laskemisen. Kun aika oli loppu ovi aukesi ja pääsimme ryömimään ulos sairaalaan takapihalle.

Mieli teki juosta takaisin kokemaan se uudestaan, toisaalta vaistot käski juoksemaan karkuun. Mentiin kokemuksen jälkeen vielä kahville sisälle juttelemaan tekijöiden kanssa ja antamaan palautetta, ja kotiin lähdin edelleen melko tärisevänä, vartin ääniviestiä frendeille nauhoittaen kertoakseni kokemuksesta. Kokemus oli taas ihan mieletön, enkä malta odottaa, että After Dark Helsinki järkkää näitä lisää!

3 kommenttia :

  1. sä oot kyl niiin uskomattoman rohkee!!!! en ikinä uskaltais :D

    VastaaPoista
  2. Hei löysin juuri sun blogin ja tää After dark kuullostaa niin mahtavalta että tekis mieli mennä ensikuussa. Oletko itse ajatellut meneväsi?

    VastaaPoista