Super Mega Horror Pack V

29.4.2016

Kauhuleffapostauksieni viides osa on nyt täällä! Kuten viimeksikin valittelin, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan leffojen loppuvan kesken - vaikkei asia tietenkään niin ole. Mulle saa hyvin mielellään vinkata omasta mielestään hyviä tai surkeitakin pätkiä, koska kauhuun tai siihen vähänkään liittyvääkään katson enemmän kuin mielelläni!

Yritän taas välttää spoilailua, mutta ainakin viimesessä kategoriassa saattaa lipsahdella... Ei niitä tosin kannata katsoakaan, eli säästän teitä siinä omalla tavallani. Kategoria "kauhu" on myöskin taas laajassa skaalassa, eli listauksessa on ihan rehellisten kauhupätkien lisäksi myös jollain tavalla outoja, ahdistavia tai ihan vaan sekopäisiä leffoja. Linkit aiempiin osiin: yksi, kaksi, kolme, ja neljä.

horrorpack01

Unfriended on siitä mielenkiintoinen leffa, että se on kuvattu täysin yhden teinitytön tietokoneen ruudulta. Teini-ikäinen ystäväporukka juttelee videochatissä, kun ryhmään ilmestyy anonyymi tyyppi, joka alun hermostuneen naureskelun jälkeen muuttuukin pelottavaksi. Menneisyyttä aletaan kaivella ja teinit päätyy pelaamaan toistensa hengillä. Vaikka leffa ei ehkä olekaan mikään mestariteos, oli se sen verran omaperäinen, että tykkään siitä.

It Follows tuli mulle suositteluna edellisen listauksen kommenteissa, enkä todellakaan pettynyt. Uniikki kauhupätkä kertoo eräänlaisesta kostonhimoisesta hengestä, jonka kirous siirtyy ihmiseltä toiselle seksin kautta. Henki jahtaa kirottua tyyppiä, mutta omalaatuisella tavalla - se voi muuttaa hahmoa ja olla kuka vain, mutta se voi vain kävellä, eikä se pysähdy koskaan. Ja kun kirouksen uhri kuolee, siirrytään infektiojonossa yksi tyyppi taaksepäin - jos siis tartutat, toivo, ettei tartunnan saanut jää kiinni tai olet taas jahdattavana.

Devil's Playground-leffoja on useampi, tässä kyseessä vuoden 2010 elokuva, jossa esiintyy guilty pleasure-ihastukseni Danny Dyer. Idea on vanhempi kuin elämä - ihmiskokeet menee pieleen ja Lontoon kaduille leviää lauma zombieihmisiä viruksen kourissa, jotka tartuttavat kaikki muutkin levittämällä virusta puremalla muita. Yksi on immuuni, ja leffa keskittyy hänen löytämiseensä parannuskeinon saamiseksi. Liekö syynä mun brittirakkauteni, näyttelijäntyö vai mikä, mutta tylsästä juonesta huolimatta leffa on oikein viihdyttävä.

We are what we are kertoo kahdesta siskoksesta ja heidän isästään, jotka kohtaavat tragedian perheen äidin kuollessa äkillisesti. Ruumiinavauksessa äidistä löytyy merkkejä kuru-taudista ja siskot kamppailevat äitinsä uskonnollisten vastuiden omaksumisen kanssa. Vaikka leffa ei välttämättä ole mikään älyttömän pelottava pätkä, on se omalla tavallaan ahdistava ja juuri tarpeeksi pimeä, että se pärjää tähän kategoriaan.

1408 kertoo tyttärensä menettäneestä skeptikosta, joka lapsensa kuoleman jälkeen kiertää ympäri USA:ta kirjoittamassa paljastustarinoita väitetyistä kummittelukohteista. Anonyymin kirjeen jälkeen hän matkustaa NYC:in erääseen hotelliin ja vaatii päästä huoneeseen 1408, vaikka henkilökunta yrittää sitä estää - "that room is evil". Mies kuitenkin saa lopulta huoneen varattua, asettuu mukavasti tarkoituksenaan kirjoittaa taas yhdestä kusetuksesta - mutta kuten arvata saattaa, shit starts to go down. Mäkään en paranormaalileffoille välttämättä syty, mutta tää oli aika mainio pätkä.

All the boys love Mandy Lane on toki karseaa jenkkiteinikauhua, mutta kategoriassaan yllättävän vahva, ehkä juuri nokkelan twistinsä vuoksi. Juoni on jo niin kulutuettu, että hävettää kirjoittaa sitä ylös: joukko teinejä menee kauemmas sivilisaatiosta ja alkavat yksitellen kuolemaan. ATBLML on kuitenkin siinä kunnianhimoisempi, että vaikka se jatkaa miljoonien samanlaisten leffojen ei-niin-arvostettua linjaa, se tekee sen täysin tosissaan. Ja monella tavalla se onnistuu.

Dog Pound kertoo poikien nuorisovankilasta ja valtapelistä sen sisällä. Mut tuntevat tietävätkin jo miten paljon sytyn vankilajutuille (Oz ♥) ja Dog Pound ei myöskään petä - se on ahdistava, väkivaltainen, kyyninen ja surullinen. Seuraamme kourallista teinejä, joihin kasvaa sympatia leffan edetessä, mutta kellekään ei tietenkään käy hyvin.

R on myöskin ahdistava vankilaelokuva ja siitä spesiaalimpi, että se on tanskalainen - katson hyvin vähän pohjoismaalaisia leffoja, mutta R on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Seuraamme siinä Rune Pederseniä, joka vankilaan joutuessaan sotkeutuu vankilan sisäiseen huumebisnekseen. Pääsemme katsomaan (ihan liian) läheltä vankien välistä väkivaltaa ja epätoivoa kiven sisässä -  R ei todellakaan ole mikään hyvän mielen elokuva, jätti lähinnä halun itkeä sikiöasennossa.

horrorpack02

Repulsion on Roman Polanskin klassikko 60-luvulta, joka kertoo siskonsa luona Lontoossa asuvasta Carolista, jolla on hyvin negatiivinen asennoituminen kaikkiin miehiin - miesten lähestymisyritykset ovat muutenkin vähän kummalliselle Carolille kertakaikkiaan oksettavan ällöttäviä. Kun Carol jää yksin siskonsa asuntoon tämän lähtiessä lomalle hän alkaa läpikäymään traumojaan ihan väärillä tavoilla, hallusinoiden ja väkivalloin.

Death Becomes Her - en voi uskoa, etten ole aiemmin kirjoittanut tästä! Se on käytännössä mustan huumorin komedia, jossa Meryl Streep ja Goldie Hawn kilpailevat keskenään kaikesta, mukaanlukien Bruce Willisin näyttelemästä plastiikkakirurgista. Naiset löytävät mysteerisen kauppiaan, jolta ostavat ikuista nuoruutta lupaavaa juomaa.

The Craft on mun lapsuuden lempileffoja! Se kertoo teini-ikäisestä Sarahista, joka äitinsä kuoltua muuttaa isänsä ja äitipuolensa kanssa uuteen kaupunkiin ja siirtyy uuteen kouluun, jossa saa ystäviä kolmesta oudosta, ulkopuolisesta tytöstä. Nelikko tekee taikoja, suorittaa rituaaleja ja palvoo Manon-hahmoa - he ovat teini-ikäinen noitapiiri, joiden väliset valtasuhteet ei kuitenkaan mene ihan putkeen.

Kiss the girls on yksi niistä ysärin psykologisista trillereistä, joka on tosi katsottavan arvoinen ja viihdyttävä, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Se kertoo oikeuslääketieteellisestä psykiatrista Alex Crossista, jonka sisarentytär katoaminen liitetään useihin muihin katoamisiin ja murhiin Pohjois-Carolinassa. Cross matkustaa auttamaan paikallista poliisia tutkimuksissa, mutta pian yksi aiemmin kidnapatuista tytöistä löytyy kuolleena ja polisiin työharjoittelijana oleva nainen kidnapataan.

Candyman on sen verran klassikko, että mun lapsuudessa kaikki tiesi Candymanin legendan, vaikka itsekin katsoin elokuvan ekaa kertaa vasta pitkälle teini-iässä. Jos sanot "Candyman" peilin edessä viisi kertaa, murhaaja ilmestyy taaksesi... Chicagon yliopistossa opiskeleva Helen alkaa tutkimaan Candymanin urbaanilegendaa - sen mukaan Candyman oli 1800-luvulla elänyt mies, jonka isä oli entinen orja, joka oli myöhemmin menestynyt keksiessään massatuotantoteknologiaa. Candyman kasvoi siis varakkaasti ja hänestä tuli taitava taiteilija, joka rakastui valkoihoiseen naiseen ja saattoi tämän raskaaksi. Naisen isä ei kuitenkaan tykännyt asiasta vaan lähetti vihaisen ihmisjoukon Candymanin perään - hänen maalauskätensä hakattiin irti, hänet valeltiin hunajalla ja jätettiin ampiaisten tapettavaksi.

Misery ei voi olla täysin tuntematon kenellekään - Stephen Kingin kirjaan perustuva elokuva kertoo kirjailijasta Paulista, joka lumipyryssä ajaessaan joutuu onnettomuuteen, josta hänet pelastaa sairaanhoitaja Annie. Paul on vuoteenomana murtuneiden jalkojensa vuoksi ja selviää, että Annie on Paulin kirjasarjan suurin fani - jo sairaissa mittakaavoissa.

horrorpack03

Children of men kertoo lähitulevaisuudesta, jossa ihmiskuntaa on kohdannut maailmanlaajuinen hedelmättömyys - kukaan ei pysty enää lisääntymään ja ihmiskunnan sukupuuton lähestyessä maailma on kaaoksen vallassa. Englannissa asuva Theo joutuu ex-vaimonsa johtaman ääriryhmän kaappaamaksi ja sitä kautta suosutelluksi saattamaan erästä nuorta naista turvaan väärennettyjen pakolaispaperien siirtolomakkeiden avulla.

Enter The Voidin näin alunperin teatterissa 18-vuotiaana sen ilmestyessä, mutta pidin sitä tekotaiteellisena ja tylsänä - katsottuani sen nyt uudestaan tajuan sitä vähän eri tavalla. Päähenkilön näkökulmasta kuvattu elokuva on omituinen kuvaus Tokiossa asuvan huumediileri Oscarin elämästä, kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä leijailusta Tokion yllä seuraamassa tuttujensa elämien jatkumista.

Frankie in Blunderland on myöskin mustaa komediaa, mutta lisäksi ihan sekopäinen pätkä - pienen budjetin sekoilu, jossa IRL-pornotähden näyttelemän Frankien vaimo kidnapataan ja hän lähtee pitkälle ja oudolle tripille etsimään tätä. Tätä on oikeasti tosi vaikea kuvailla, suosittelen katsomaan trailerin.

Excision on.... outo. Se kertoo häiriintyneestä teini-ikäisestä tytöstä, joka fantasioi mm. itsensä ja muiden viiltelemisestä ja siitä aiheutuvasta suuresta verimäärästä. Elokuva keskittyy mimmin surreallistisiin uniin ja friikkiin käytökseen, johon lukeutuu mm. "tilattu" neitsyyden menetys koulukaverin kanssa kuukautisten aikaan ja kirurgihommista unelmointi siskonsa keuhkosairauteen liittyen.

horrorpack04

Interstellaria tuskin tarvitsee paljoa pohjustaa tai kehua - se on ihan mieletön. Vaikka pienemmänkin mittaluokan scifi on enemmän mun mieleeni, tämmöinen megabudjetin kunnianhimoinen avaruusmeininki uppoaa myös. Interstellar kertoo tulevaisuudesta, jossa maapallo on pikavauhtia muuttumassa täysin asuinkelvottomaksi. Joukko astronautteja lähetetään madonreiän läpi toiseen galaksiin sinne jo aiemmin lähetettyjen ja kadonneiden astronauttien perään, tarkoituksena löytää uudesta galaksista asuinkelpoisia planeettoja ihmiskunnalle.

Cloud Atlas on myös ison liigan epic, jossa kuusi tarinaa sijoittuu vuosisatojen 1800 ja 2300 välille - Tyynenmeren saaristossa, Skotlannissa, San Franciscossa, Lontoossa, tulevaisuuden "Neo Seoul"-kaupunkiin ja "The Big Isle"-saarelle eli Hawaiille. Elokuvassa käsitellään tekojen seuraksia tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja menneisyyteen, dystooppisia tulevaisuuskuvitelmia ja epäkohtiin maailmassa ja yhteiskunnassa. Se on pitkä, mutta sen arvoinen.

Gravity kertoo astronauteista, pääasiassa Sandra Bullockin ja George Clooneyn hahmoista, jotka ovat huoltamassa Hubblen teleskooppia avaruusromun vetäessä kovaa vauhtia heitä kohti Venäjän räjäytettyä rikkinäisen satelliitin. Romun repiessä rikki kaiken tieltään Bullock ja Clooney jäävät ilman alusta palatakseen Maahan ja he alkavat etsiä muita keinoja ainoina selviytyjinä tiimistään.

Stranded (2001) on oikeastaan tässä allaolevan kategorian sijaan lähinnä tasalukujen vuoksi. Se sijoittuu vuoteen 2020 ja kertoo astronauttitiimistä matkalla kohti Marsia. Laskeutuessaan pienemmällä laskeutumisaluksella he kuitenkin joutuvat onnettomuuteen, jossa yksi astronautti kuolee ja loput jäävät toivottomina Marsin pinnalle ilman mahdollisuutta palata pääalukseen, jonka sen pilotti lennättää takaisin Maahan. Avun saamiseen menisi 26 kuukautta, resursseja elämiseen tiimillä on vain alle vuoden verran.

horrorpack05

Oculus kertoo kahta tarinaa, nykyhetkeä ja tapahtumia 11 vuotta aiemmin, rinnakkain flashbackien avulla. Perhe muuttaa taloon, jonne iskä ostaa antiikkisen taulun, joka on tietenkin kirottu ja kummiteltu. Vanhemmat alkavat olemaan psykoottisia, lapset päätyvät huostaan ja myöhemmin yrittävät selvittää peilin tarinaa, koska miksei. Leffa osaa kuumotella, mutta ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen.

Sleep Tight (Mientras duermo) on espanjalainen kauhuleffa asuinrakennuksen talonmiehestä, jolla ei ole kykyä tuntea iloa tai onnea. Masisteleva ja katkera talonmies päättää pilata kaikkien muidenkin elämän ja kiinnittää huomionsa etenkin talossa asuvaan kauniiseen nuoreen naiseen, murtautuu öisin tämän asuntoon, huumaa naisen tiedottomaksi ja mm. järjestää kämpän täyteen torakoita yrittäessään saada tämän perusiloisen luonteen omaavan ilopillerin murskatuksi. Creep-factor leffassa on toki kova, mutta se on pitkälti vähän tylsä.

Trouble Every Day on kummallinen eroottinen ranskalainen kauhuelokuva. Se kertoo amerikkalaisesta pariskunnasta, jotka matkustavat Ranskaan, koska pariskunnan miehellä on pakkomielle paikalliseen tohtoriin ja tämän vaimoon. Paikallinen pitää vaimoaan lukkojen takana, koska tämän päästessä sieltä välillä karkuun hän aina murhaa miehiä verisesti. Käytännössä leffa oli vain outo, juoni ei ole mitenkään erityisen hyvä.

Megan is missing kertoo kahdesta tytöstä, jotka ovat bestiksiä. Amy, 13, on hiljainen ja ujo, Megan, 14, on suosittu ja hyvä koulussa, mutta salaa vanhemmiltaan dokaa, käyttää huumeita ja paneskelee ympäriinsä. Megan alkaa juttelemaan netisäs Josh-nimisen tyypin kanssa, ja sovittuaan tämän kanssa tapaamisen katoaa. Poliisit uskovat tytön vain karanneen, kunnes Amy ottaa Joshiin chatissä yhteyttä, vinkkaa poliiseille ja katoaa itse. Viimeiset 20min leffasta ovat materiaalia Amyn videokamerasta, jolla "Josh" on kuvannut Amyn kohtalon. Siinä missä tapahtumat on oikeasti ihan hirveitä, näyttelijäntyö on sen verta ontuvaa, ettei leffaa voi hyvällä omallatunnolla pitää oikeasti hyvänä.

Mayn nimikkohahmo on outo ja sulkeutunut nuori nainen, jonka oikeastaan ainoa ystävä on äidiltään saama lasikaapissa oleva nukke. May on monikerroksisesti vinksahtanut mimmi, joka yrittää epätoivoisesti löytää itselleen täydellisen ystävän ja elämänkumppanin, mutta löytää vain yksittäisiä hyviä puolia kohtaamistaan ihmisistä - kukaan ei ole juuri täydellinen. "Omituinen" on kauhuleffoja kuvatessa yleensä suuri kehu, mutta Mayn kohdalla omituisuus tuntuu hölmöytenä.

Compliance on aika tylsä, mutta idealtaan mielenkiintoinen leffa. Pikaruokaravintolan johtaja saa puhelun poliisia esittävältä mieheltä, joka kuvailee ravintolan nuorta työntekijää, joka on varastanut asiakkaalta laukun ja pyytää johtajaa viemään tytön takahuoneeseen tutkittavaksi. Poliisirooli menee ravintolassa täysin läpi, ja tyttö pakotetaan mm. riisuutumaan alasti, tekemään haarahyppyjä edelleen alasti ja antamaan johtajan aviomiehelle suuseksiä. Karseinta leffassa kuitenkin on, että se perustuu tositapahtumaan, jossa eräässä Mäkkärissä kävi nimenomaan näin - YouTubessa löytyy pätkä turvakameravideosta, linkki tässä.

horrorpack06

The Chosen - Lilith/Lilyth, eli mytologinen lapsia saalistava demoni, on alennettu tämän uskomattoman surkean jenkkiteinikauhun hahmoksi. Huonot näyttelijät, huono tarina, vielä huonommat erikoistehosteet.

Creep olisi voinut olla hyvä, jos se olisi esim. toteutettu paremmin. Mies ottaa kuvaustyön vastaan oudolta tyypiltä keskellä ei-mitään ja, ylläri, outo tyyppi onkin vähän väkivaltainen ja hullu.

House of the devil, voi miten mä toivoin että olisin tykännyt tästä! Nykyaikainen leffa, jonka toteutuksessa on kuitenkin haluttu tehdä kunniaa 70-80-luvun kauhuleffoille. Juonikin on kuin suoraan kyseiseltä kulta-ajalta - nuori opiskelijanainen menee lastenhoitokeikalle syrjäiseen kartanoon, lastenhoitokeikka onkin jotain muuta, murhaajahyypiö hyökkää. Kuitenkin tää jäi ontumaan mielestäni ihan reippaasti enkä vaan pystynyt tykkäämään tästä oikeasti.

When a stranger calls (2006) on niin ajan, rahan kuin hapenkin tuhlausta. Teinikauhua isolla T:llä, ja nimenomaan sillä huonoimmalla mahdollisella tavalla.

The Chair (2007) oli ärsyttävä. Ärsytti, että tuhlasin tähän elämästäni hetkeäkään. Joku muuttaa vanhaan taloon ja siellä onkin kummitusörkkejä, mutta tyyppi ei muutakaan pois vaan jää sinne ja vinksahtaa ja alkaa rakentamaan jotain hemmetin tuolia.

Shrooms, eli teinilauma napsii metsässä taikasieniä ja trippi osoittautuu astetta paskemmaksi, kun jengi alkaa kuolemaan verisesti. Epätoivoinen "twist ending" oli myös niin ennalta-arvattava, että teki mieli soittaa elokuvan tekijöille ja vaatia korvauksia tämmöisestä sonnasta.

Forget me not eli elokuva, jossa ihan oikeasti on yritetty tehdä tyttölapsesta pelottava sotkemalla sen naamaan valkoista puuteria ja mustaa luomiväriä. Siis ihan oikeasti. Tässä kuva.

The Ward eli maailman ennalta-arvattavin kummituselokuva. Ja se on ärsyttävää, koska yleensä tykkään tämäntyyppisistä juonenkäänteistä, mutta kun pliis.

The ABCs of self-love, prt. 1

27.4.2016

En olekaan vähään aikaan kirjoitellut mitään itsetuntoon liittyviä juttuja! Törmäsin Tumblrissa lyhyeen postaukseen otsikolla "ABC of self love", ja inspaannuin siitä sen verran, että aloitin listaamaan omaa aapistani parempaan itsetuntoon ja itsensä rakastamiseen. Tässä olisi ensimmäinen osa - kirjaimet A-N. Saa nähdä minkälainen toisesta osasta tulee, sinne jäi kaikki vaikeimmat kirjaimet...

Ennen kuin aloitan, mainittakoon ennen kuin joku ehtii asiasta kommentoimaan, että tottakai on ihan eri asia olla vaikkapa vakavasti masentunut - siinä vaiheessa ei paljoa auta asenteenmuutos tai "noh, yritäpäs piristyä"-tyyppinen soopa. Mutta meille, jotka emme ole masentuneita, mutta koemme joskus huonoja päiviä ja emme aina jaksa rakastaa peilikuvaamme, ehkä tässä voisi olla pieniä vinkkejä.

selflove02

A Armollinen - ole sitä itsellesi. On helppoa alkaa vaatia itseltään paljon ja puskea itseään kohti parempia suorituksia, ja sehän on sinänsä hyvä piirre, mutta menee helposti myös överiksi. Asia on vähän kaksipuolinen - toisaalta tekee hyvää liikkua mukavuusalueensa ulkopuolella joskus, pakottaa itsensä antamaan enemmän - mutta toisaalta liika ylisuorittaminen ei aiheuta muuta kuin stressiä ja pettymyksen tunnetta. Tässä, kuten monessa muussakin listan kohdassa, tärkeintä on löytää tasapaino.

B Body love, body positivity, rakasta kehoasi ja huolehdi siitä niin kuin se olisi tärkein omaisuutesi - koska sitä se onkin. Kehonsa rakastaminen ei tarkoita välttämättä sitä, etteikö sitä voisi haluta muuttaa ja parantaa, mutta tärkeää on löytää omat syynsä ja tapansa rakastaa itseään ja kroppaansa. Vaikka et olisi tyytyväinen peilikuvaasi, kehosi on silti mielettömän ihmeellinen. Sinä olet tässä, elossa, sellaisena kuin olet, kehosi kannattelemana. Minulle yksi mieletön asken tähän oli raskaus ja synnytys - oli uskomatonta tuntea, että se keho jota vihasin niin paljon niin monta vuotta suojeli ja kasvatti ja toi maailmaan minulle kaikista rakkaimman ihmisen.

C Chillaa - rasittava ohjenuora, joka kuitenkin on niin totta. Jos onnistuu opettelemaan keinoja rauhoittamaan itsensä, lopettamaan ylistressaamisen ja hiljentämään ilkeän ääneen päässään, on oikeasti niin paljon parempi olla. Sinun ei tarvitse vähentää omaa tuottavuustasoasi, energialeveliäsi tai mitään muutakaan positiivista asiaa, vaikka oppisitkin ottamaan rennommin. On hyvä oppia tunnistamaan, milloin päässä alkaa puristaa liikaa.

D Deittaile itseäsi. Tiedän, tiedän, tämä on ehkä kornein naistenlehtien käyttämä lausahdus ikinä - mutta siinä piilee kyllä totuuden siemen. Mielestäni yksi kulmakiviä hyvän itsetunnon luomiselle on nimenomaan mahdollisimman kattava itsetuntemus, ja siihen kuuluu tärkeänä osana ajanvietto itsensä kanssa ihan yksin. Omassa ylhäisessä yksinäisyydessäsi olet todella täysin sinä, ja itsensä hemmottelu tekee välillä hyvää. Joskus ilta yksin kotona leffan ja popparin kanssa on paras vaihtoehto!

E Ehostus on jokaiselle ihmiselle sitä, mitä sen haluaa olevan - eikä kellään muulla ole siihen mitään sanomista. Älä kuuntele, jos joku ihmettelee, mikset meikkaa. Älä kuuntele, jos joku valittaa, että meikkaat liikaa. Älä kuuntele, jos joku sanoo, ettei poikien pitäisi käyttää peiteväriä. Saat ehostaa itseäsi tai olla ehostamatta juuri sillä tavalla kuin haluat ja näyttää juuri siltä kuin haluat! Tärkeintä on, että itse koet olosi hyväksi ja mukavaksi, oli se sitten naturellina tai kuusikymmentäkolme tuotetta naamassa. Sukupuolesta muuten viis - ehostus ja ulkonäöstään huolehtimien on ihan normaalia molemmille sukupuolille.

F Fanituksen aiheesi, intohimosi ja kiinnostuksenkohteesi ovat kaikki valideja. On paljon harrastuksia ja kiinnostunkohteita, joita yleisesti pidetään noloina, mutta se on ihan paskaa - se, etten itse ole kiinnostunut vaikkapa cosplaysta, postimerkkikeräilystä tai ristipistotöistä ei tarkoita sitä, että kyseinen intohimo olisi jotenkin nolo tai huonompi kuin minun kiinnostukseni esimerkiksi kirjoihin tai bloggaamiseen. Mielestäni on tärkeää, että jokainen löytää ne omat jutut, jotka sytyttää - koska on mielettömän ihana fiilis olla aivan onnessaan jostain asiasta ja löytää sille rakkaudelle oma paikkansa, piirinsä ja outlettinsa.

G Grind 'til I own it - Beyoncén sanoja lainaten, koska G on hankala kirjain, tee töitä haluamiesi asioiden eteen. Ymmärrän täysin miten helppoa on vaipua sellaiseen "mä haluan tän ja tän, just nyt heti paikalla, mahdollisimman helpolla"-fiilikseen, mutta se helposti vain masentaa lisää. Totuus kun on, että monen asian eteen pitää tehdä paljon töitä. Ja kun tavoittelemansa asian saavuttaa ja tietää nähneensä sen eteen vaivaa, sitä arvostaa ihan eri lailla kuin hopeatarjottimella eteen tuotua kamaa.

selflove01

H Huumori on niin tärkeä osa elämää, että sitä kannattaa yrittää repiä irti aina, kun mahdollista. Huumorintaju on toki jokaisella omanlaisensa, mutta itse ainakin koen piristyväni mielettömästi todella paskankin päivän aikana esimerkiksi katsomalla stand-up-esityksiä tai jotain sarjaa, joka saa mut nauramaan. En väitä, että South Park parantaa kliinisen masennuksen - heh - mutta väitän, että huumori auttaa kantamaan yksittäisen kurjan päivän yli.

I Itsekkyys on sanana negatiivisen kuuloinen, mutta tietynlainen itsekkyys on tärkeää jokaiselle meistä. Elämä on usein tasapainoilua sen välillä, haluaako olla mieliksi mulle vai tehdä oman päänsä mukaan, ja tasapainon löytymiseksi molempia vaihtoehtoja tulee käyttää. Esimerkiksi voi kuulostaa itsekkäältä pistää välejä poikki ihmisiin, mutta joskus toinen voi olla itselle ja omalle onnellisuudelle niin myrkyllinen, että oman itsensä tähden hänet vain on jätettävä jälkeen. Ja se on täysin okei.

J Juo vettä! Tätä hoetaan joka paikassa, mutta se on oikeasti niin tajuttoman tärkeää. Vesi tekee pelkkää hyvää (inhimillisissä määrissä nautittuna) ja oikeasti vaikuttaa moneen asiaan. Itse aloin vuoden alussa pitämään huolta siitä, että joisin 2-4 litraa vettä päivässä, ja olen huomannut eron ainakin energiatasossani, pirteydessäni, ihossani (vai liekö toiveajattelua?) ja siinä, että jos jonain päivänä sitten vesi jää vähemmälle, päänsärky on taattu.

K Kommunikoi ympäröivien ihmistesi kanssa, koska suunsa avaaminen on useammin parempi vaihtoehto kuin kielensä pureminen. On tärkeää osata kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen, ettei anna itsensä jäädä muiden jalkoihin - ja koska mikään ei ole terapeuttisempaa kuin vaikean asian puiminen rakkaan ihmisen kanssa. Paitsi ehkä se oikea terapia, jota ei onneksi ihan joka asiaan tarvitse.

L Läheiset ovat kultaakin kalliimpaa aina, mutta etenkin sellaisina päivinä, kun tuntuu ettei mikään ole kivaa eikä mikään onnistu. Kun pidät elämässäsi sellaisia ihmisiä, jotka nostavat sinut kuopasta, olet oikealla tiellä. Paskankin päivän voi pelastaa parinkymmenen minuutin puhelinkeskustelu rakkaan ystävän kanssa.

M Mene ja tee - on ihan okei olla luonteeltaan enemmän kotihiiri ja viihtyä kotona omissa jutuissaan, mutta joskus tekee hyvää myös vähän ravistella itseään ja mennä tekemään jotain juuri sinne mainitun mukavuusalueensa ulkopuolelle. Elämä kyllä oikeasti menee sivu suun jos ei koskaan yritä kokea mitään uutta ja jää liiaksi omaan kuplaansa.

N Näytä niille. Sanonta "success is the best revenge" on ihan loistava - elämässä tulee aina kohtaamaan tilanteita ja ihmisiä, jotka yrittävät vetää sinut maahan. Kateellisia tyyppejä, ihan vaan ilkeitä ihmisiä, tyyppejä jotka yrittävät kohottaa itseään jalustalle mutaamalla muita. Kiusaajia. Paras mahdollinen keino selvitä näistä tilanteista voittajana ei suinkaan ole suora kosto, vaan täysi ja totaalinen ignore, koska vain sillä todella kohoaa korkeammalle. Kun toinen yrittää minkä pystyy tuhota sinut, jätä se pelle köhimään pöllyä, jonka aiheutat pyyhältämällä kauas ohi parempiin meininkeihin.

Hysteria: After Dark Helsinki 17.04.2016

25.4.2016

P4170065

After Dark Helsinki pyöritti viime vuoden Halloweeninä kauhukokemuksen hylätyssä hotelli Vuorannassa, postaukseni siitä voi lukea täältä - pähkinänkuoressa kauhutalokokemus oli mieletön. After Dark Helsinki pyörii miltei täysin vapaaehtoisvoimalla, haluna tuoda Suomeen ulkomailla kovaa suosiota saavuttanutta kauhutalokonseptia.

Nyt heidän uusi kokemuksensa on virallisesti päättynyt. Se pyöri viime viikolla tiistaista sunnuntaihin hylätyssä Marian sairaalassa lähellä Kampin kauppakeskusta ja minä pääsin testaamaan ja arvioimaan kokemuksen ennakkoon sunnuntaina 17.4. - mua muualla somessa seuraavat näkivätkin varmasti paljon hehkutustani, ja tein viime viikolla lyhkäisen fiilispostauksenkin (linkki). Mutta kuten viime kerralla, ja nyt kun kokemus ei pyöri enää, haluan tehdä yksityiskohtaisemman kuvauksen siitä, mitä ADH oli tällä kertaa meille luonut.

Sanon jo nyt, että pahoittelen, jos järjestys on mennyt sekaisin! Koko vajaa tunnin mittainen kokemus piti adrenaliinin ja sykkeen niin hulluissa leveleissä, ettei kaikki jäänyt ihan kristallinkirkkaana mieleen.

P4170070
P4170069

Saavuin Marian sairaalalle ja bongasin heti pari tuttua kasvoa viime Halloweenin kokemuksesta, joten lyöttäydyin seuraan. Siinä missä viime vuonna kokemus piti käydä läpi yksin, tällä kertaa mentiin ryhmissä. Ryhmät haluttiin myös sekoittaa keskenään - lopulta seurakseni valikoituivat kolme tuttua toimittajaa viime vuodelta sekä uusi kasvo, todella hermona oleva mimmi, joka kyseli oliko viime vuonna pelottavaa, kertoi olevansa melko säikky.

Menimme ensimmäisenä ryhmänä sisään ja meidät vastaanotti hermostuneen oloinen hoitaja, joka puhui hengästyneesti ja hoputti meitä jättämään tavarat numeroilla merkittyihin koreihin ja siirtymään portaita ylös. Yläkerrassa meidät johdatettiin huoneeseen, jossa odotti toinen hoitaja, ja meidät käskettiin asettumaan alas polvillemme riviin. Hoitaja tutkaili meitä yksitellen kommentoiden mm. anemiasta, ja sitten kerrattiin talon säännöt. Olkaa hiljaa, pysykää merkityllä tiellä, älkää koskeko mihinkään tai kehenkään ellei teitä siihen kehoteta, turvasana on TURVA. Sitten meille iskettiin käsiin tabletin sisältävät pienet vaalenpunaiset kipot ja vesilasit ja käskettiin ottamaan läkkeet. Epäuskoisina vilkuiltiin ensin toisiamme, toisesta tiukasta kehoituksesta nielaisimme tabut ja saimme sen jälkeen päähämme paksut paperipussit. Meidät nostettiin seisomaan ja johdatettiin jonona kädet edelläolevan olkapäillä toiseen samannäköiseen huoneeseen.

Huoneen seinällä oli laskuri, jossa oli aikaa neljä minuuttia. Kello alkoi tikittää alaspäin oven sulkeutuessa. Seinällä oleva kyltti ohjeisti meitä pukeutumaan potilasasuihin, jotka lattialla olevista laatikoista löytyi - siniset kertakäyttöiset kenkäsuojat ja valkoinen sairaala-asu, joka sidottiin takaa kiinni. Kellon edetessä kajareista kuului korviahuumaavaa rytinää ja jytinää, joka viimeisillä sekunneilla äityi melkein kivuliaaksi - mutta kellon lyödessä nolla se loppui seinään valojen sammuessa. Seistiin pimeässä ja odotettiin, kunnes ovi aukeni raolleen. Ahaa, pitää lähteä.

P4170080
P4170081

Oven toiselta puolelta avautui ahtaasti täyteen sullottu käytävä ja sen varrella istui tyttö, joka itki lohduttomasti kädet kasvoillaan. Hiivittiin varovaisesti tytön ohi, jolloin tyttö paljasti valkoiset kasvot ja uskomattoman hyvin maskeeratun verisen, hampaattoman hirviösuun ja kirkuen alkoi jahtaamaan meitä ja tarraamaan kiinni. Juostiin karkuun, peremmällä käytävällä istui mies suu vaahdoten ja kävelykepillä tökkien. Päästiin suurille parioville.

Toisella puolella meitä odotti paidaton mies, jolla oli jalassaan nahkahousut, päässään nahkainen naamari ja koristeena nahkaisia remmejä, niittejä ja ketjuja - S&M-orjan fiiliksellä, tottakai. Mies hyökkäsi kimppuun hengittäen kovaa, se kuulosti sekoitukselta nautintoa ja kipua, ähkien ja muristen hän tarrasi meihin, hiveli, työnsi kasvonsa kasvoihini kiinni ja työnsi meidät käytävälle, jonka toisessa päässä istui nainen selkä meihin päin. Korsettiin ja nahkaan verhoutunut, ja muuten törkeän upea, nainen haukkui meitä surkeaksi roskaksi, piiskasi ilmaa ja kertoi rikkovansa vahvimmatkin mielet. Orja työnsi meidät viereiseen huoneeseen, jossa meidät laitettiin taas polvilleen riviin koiranruokakuppien eteen ja meidän kädet sidottiin selän taa. Kupissa oli jotain ällöttävän näköistä mömmöä, jota kohti meidän päitä painettiin orjan huohottaessa niskaan. En maistanut!

Seuraavaksi meitä vastaan käytävällä tuli joukko uskomattoman kuumottavan näköisiä tyyppejä, pukeutuneina Italian vanhoihin Commedia dell'arte-tyylisiin valkoisiin asuihin, naamareissa pitkät nenät. Yritin juosta heidän läpi, he tarrasivat kiinni ja pakottivat meidät seisahtumaan pimeälle käytävälle. Kun olimme luovuttaneet pakoyritykset, yksi heistä jäi keskelle tuijottamaan meitä kun loput siirtyivät seinän viereen ja alkoivat hitaasti ja rytmikkäästi lyömään päitään seinään. Tuijotettiin silmät suurina ja lopulta uskallettiin hiipiä pois, kohti merkattua nuolta.

Seuraavaksi tultiin veriseen leikkaussaliin, jossa meitä odotti leveästi hymyilevä, naureskeleva hullu tiedemies-tyyppinen kirurgi ja tämän avustava hoitaja. Meidät istutettiin eräänlaisten pönttöjen päälle, joiden sisällä oli verisiä sideharsoja ja vanulappuja. Kirurgi alkoi kertomaan siitä, miten ennen vanhaan sai vielä tehdä ihmiskokeita, esitteli ikkunalaudalla olevaa irrallista ihmisen päätä ja häkissä nukkuvia rottia - ja pyysi sitten vapaaehtoista. Yksikään käsi ei noussut. Kirurgi kävi meitä kaikkia läpi ja nappasi lopulta mukaansa sen hermostuneen naisen. Hänet sidottiin kiinni leikkauspöytään, päälle asetettiin sininen leikkauslakana ja skalpelli asetettiin vatsan kohdille. "Shh, shh, ihan rauhassa", kirurgi sanoi ja leikkasi. Nainen alkoi kirkumaan ja verta alkoi suihkuamaan joka paikkaan. Menin ihan shokkiin  - se olikin soluttautuja, näyttelijä! Ihan mieletön veto! Juostiin pois ja päädyttiin käytävän päähän, jossa kahden raollaan olevan oven takaa alkoi kuulua hakkaamista ja ryminää. Ovista hyökkäsi kaksi mustaksi isoksi linnuksi pukeutunutta tyyppiä, jotka kirkuen ja huutaen jahtasi meidät toiseen suuntaan.

Päästiin läpinäkyvän pressun luo, jonka takana kuumotteli pellemaskinen tyyppi osoittaen lattianrajaan, jossa näkyi matala tunneli. Tälläkin kertaa siis ryömimistä. Mentiin peräkanaa tunneliin, joka oli tällä kertaa sen verta matala, että mahduin juuri ja juuri konttamaan siellä - porukan miehet joutui kuulemma vetämään armeijatyyliin käsivarsilla eteenpäin. Oli pilkkopimeää, käytävä kääntyi äkkinäisesti toiseen suuntaan, lattialla oli irtonaisia nuken käsiä - olin todella helpottunut, kun tunneli loppui. Tultiin porrastasanteelle, jonka toiselta puolelta ihan normaalin näköinen nainen toivotti meitä tervetulleeksi, kertoi kokemuksen olevan ohi ja pyysi meitä kertomaan, miltä tuntui. Kukaan ei oikein sanonut mitään, ei uskottu oikein - ei ollut kulunut niin paljoa aikaa. Huoneen nurkassa oli kamera, jota kohti nainen kehotti meitä kertomaan kokemuksia. Heti, kun meistä yksi astui kohti kameraa, ovesta ryntäsi sisään joukko isoja jätkiä mustiin pukeutuneina hiihtopipot naamalla, jotka retuutti meidät yksitellen käytävää pitkin omiin huoneisiin - meidät siis erotettiin ja jouduimme huoneeseen yksin.

Huoneessa oli kaksi kaappia, lavuaari ja telkkari, jossa pyöri valvontakamerakuvaa jostain jätkästä, joka oli samassa huoneessa ja yritti päästä ulos. Lavuaarilla oli avaimia, joten nappasin niitä käteeni ja yritin avata kaappeja, uskoin sen olevan lyhyt huonepakopelityyppinen lisäys, mutta päädyinkin vain suhaamaan ympäri huonetta, kunnes ovi avattiin. Käytävällä mua odotti vihainen kalju mies, joka tenttasi mitä vittua haahuilen siellä, raahasi toiseen huoneeseen, heitti päin seinää ja tutki nopeasti kropan. Sitten käännettiin kohti naista, joka istui kidutusvermeitä täynnä olevan pöydän ääressä ja tenttasi, olenko kyttä tai vasikka. Mut pakotettiin sanomaan "en kerro kenellekään", samalla kun mimmi ampui naulapyssyllä pöytää. Sitten mun käteni pakotettiin pöytää vasten, naulapyssy asetettiin käden päälle ja vaadittiin toistamaan. Toistin, ja nainen ampui. Ei sieltä tietenkään naulaa tullut, mutta rakko meinasi kyllä siinä vaiheessa tyhjentyä lattialle. Vihainen mies vei käytävälle edelleen mua uhkaillen, koputti sitten oveen ja työnsi mut sen avaaman miehen syliin.

Hyi. Vastassa oli mies paskaisissa verkkareissa ja verkkovaimarissa, likaisessa ja sekaisessa huoneessa. Likaisella patjalla nurkassa makasi leikkauspöydälle sidottu näyttelijänaisemme, verisenä ja puoliksi tajuissaan. Keskellä huonetta oli pöytä, jossa pyöri aitoa vintagea karvatuheropornoa. Loput ryhmästä istui jo sohvalla, johon mutkin ohjattiin. Mies puhui ällön lipevästi siitä, miten meitä on juuri kolme miestä ja kolme naista, että nythän voidaan paneskella ihan ristiin. Mies silitti selkää, "sä oot ihan jäykkä, poltäksä ruohoa? Sä oot ihan hikinenkin, ota vaan vaatteita pois...", silitteli reittä kehuen. Ahdisti. Äijä potki käytettyjä kondomeja lattialla ja kehui, miten kivaa on tämän meidän näyttelijänaisemme kanssa ollut. Ällötti. Sitten mimmi alkoi oksentamaan verta, ja äijä raivostui, potki ja huusi ja juoksi sitten pois huoneesta kirkuen meille, että pysykää siinä. Kun mies oli kadonnut, sohvan takaa hyppäsi toinen tyttö, joka tarrasi kiinni yhteen meistä ja kehotti meitä lähtemään ennen kuin hullu ehtii takaisin.

Juostiin portaikkoon, kun hullu juoksi takaisin. Juostiin kerroksia alaspäin ja ylhäältä kuului ammuskeluääniä. Päästiin pimeään porrastoon, jonka pohjalla oli erittäin pieni ja ahdas koppi, johon me kaikki ahtautuduimme. Siellä odotti meidän tavaramme, ja kyyryssä puoliksi päällekkäin odotimme seinällä olevan kellon, joka näytti minuuttia, lopettavan laskemisen. Kun aika oli loppu ovi aukesi ja pääsimme ryömimään ulos sairaalaan takapihalle.

Mieli teki juosta takaisin kokemaan se uudestaan, toisaalta vaistot käski juoksemaan karkuun. Mentiin kokemuksen jälkeen vielä kahville sisälle juttelemaan tekijöiden kanssa ja antamaan palautetta, ja kotiin lähdin edelleen melko tärisevänä, vartin ääniviestiä frendeille nauhoittaen kertoakseni kokemuksesta. Kokemus oli taas ihan mieletön, enkä malta odottaa, että After Dark Helsinki järkkää näitä lisää!

Vauvajuhlat porvoolaisittain

21.4.2016

bbs2
bbs3
bbs1
bbs4
bbs5
bbs7
bbs6

Me järkättiin tänään yllärijuhlat Lauralle, jolla onkin enää reilu kuukausi laskettuun aikaan! Idea näihin tuli söpösti Lauran mieheltä, jonka kanssa sitten suunniteltiin pikaisella aikataululla baby showerit rakkaalle ystävälle. Tänään päästyäni aamuvuorosta Veera tuli hakemaan mut, Shirin, Jeninan ja Klaran ja lähdettiin suhaamaan kohti Porvoota kyydissämme vaippakakku ja herkkuja. Laura oli puhuttu menemään äitinsä luokse lepäilemään, ja sillä aikaa me päästiin paikalle laittamaan pöytä koreaksi ja yllättämään eteisessä.

Ja oli taas niin ihanaa! Ihan kaikki porukasta ei päässeet, mutta pienelläkin ihmismäärällä oli tosi kivaa - ja tuli hyvä mieli, kun pääsi yllättämään ystävän. Shirikin oli yllättävän kiltisti ja leikki Liamin kanssa, villejähän toki molemmat on, mutta henkilö- ja omaisuusvahingoilta vältyttiin. Pikkuisempi Rafael ei oikein pysynyt isompien perässä, kun Shirinkin käsitys yhdessä leikkimisestä on se, että Shiri leikkii metrin päässä lelulla ja vauva saa katsoa... haha!

Mutta meillä oli hauskaa, Lauran leuka tippui lattiaan eteisessä meidän YLLÄTYYYYS-hihkunnan kuullessaan, oli ihanaa istua porukalla juttelemassa kaikenlaista... Onnistuneet bileet!

Hysterian ensifiilikset

20.4.2016

P4170067

Noniin! Sunnuntainahan mä tosiaan pääsin testaamaan After Dark Helsingin uuden kauhukokemuksen hylätyssä Marian sairaalassa. Kokemus on nimellä Hysteria, ja on vapaaehtoisporukan toinen kauhutaloproduktio, viime Halloweenin hylätyn hotelli Vuorannan kokemuksen tyyppasin myös. Mutta siinä missä viime vuotinen pyöri vain sen yhden päivän, tällä kertaa Hysteria pyörii tiistaista sunnuntaihin - eli ihan vielä en voi teille yksityiskohtaisesti siitä kertoa!

Hysteria alkoi siis pyörimään yleisölle eilen, ja jatkuu sunnuntaihin asti. Lipunmyynti löytyy täältä, ja sanon täydestä sydämestäni ja joka solullani, että jos tätä lukeva on vähänkään kauhun ystävä, kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa After Darkin tämäkin kokemus. Tää on ihan ainutlaatuista vielä Suomessa, mutta ei todellakaan mitään amatöörimäistä sinne päin tökkimistä. En halua spoilata kokemuksesta yhtään mitään, eli sanon vain näin:

Hysteria oli paljon pelottavampi kuin viimevuotinen kauhutalo, joka sekin oli jo harvinaisen kuumottava. Hysteriaan oli tuotu jumalaton määrä ihan uudenlaisia kauhuelementtejä, joita tulen kehumaan taivaisiin ensi viikolla, kunhan pääsen postaamaan asiasta kunnolla. Kun Hysteria loppui ja tajusin sen olevan ohi, sisälläni oli samanaikaisesti hinku juosta karkuun toiselle puolelle maapalloa ja vaativa tarve juosta takaisin sisälle kokemaan se kaikki uudestaan.

Hysteria oli ihan mieletön. Ja ehdottomasti menetät jotain, jos tykkäät kauhusta etkä koe Hysteriaa.

DIY Nukkekoti

19.4.2016

P4190130

Ai juma mikä työmaa! Shiri on päässyt leikkimään nukketaloilla kavereidensa luona kyläillessä ja hinkunut sellaista kovasti kotiin. Ja koska mä en ole pitkään aikaan päästänyt DIY-intoilijaani valloilleen, päätin ottaa vähän isomman projektin ja tehdä tyttärelle itse nukkekodin. Joo, olen toki steinerlapsi, mutten sinänsä tuo vanhalle koululleni kädentaidoillani kunniaa. Näin isoa juttua en ole koskaan ennen tehnyt, joten päätin aloittaa hyvällä suunnitelmalla!

Selasin lukemattomia ohjeita netistä ja yritin pidätellä pahinta kunnianhimoani realistisella käsityksellä taidoistani. Alunperin esimerkiksi suunnittelin viistoa kattoa, mutta helppouden vuoksi päätin pitää katon suorana. Halusin tehdä nukketalosta kookkaan ja kolmikerroksisen, joten päätin tehdä kerroskorkeudeksi 25cm ja näin ollen koko höskän korkeudeksi 75cm. Leveydeksi päätin 50cm ja syvyydeksi 20cm. Tämä päättely tapahtui siis aika lailla niin, että seisoin keittiössä ja mittailin mittanauhalla ilmaa, aviomiehen suureksi hilpeyden aiheeksi...

Sovittiin ystäväni Idan, joka toimii hovikuskinani, kanssa sopiva päivä ja ajettiin Vantaan Bauhaussiin hakemaan puuta. Mähän en tosiaan ole koskaan ennen mitään tämmöistä hankkinut, eli marssin levynsahauspisteelle, tutkin lastulevypalasia, valitsin omani ja nolostuin tajutessani, että leikkaaja lähti hakemaan niitä kauempaa - mikä siis olisi kai ollut minun tehtäväni. Leikkaamassa ollut mies oli kuitenkin tosi ihana, ei yhtään hermostunut mun hölmöihin kysymyksiin, antoi mulle ylijäämäpalat levystä, leikkasi nekin ilmaiseksi pienemmäksi että mahtuu autoon ja vinkkasi mua käymään tapettiosastolla hakemassa ilmaisia mallipaloja, joilla voi koristella nukketaloa. Yhteensä hintaa puulle tuli noin 26€, siihen kuului siis valtava lastulevy ja sen leikkaaminen pyytämiini mittoihin. Sitten hommiin!

P4190086
P4190094

Ainoa miinus Bauhaussiin oli se, että ilmeisesti yksi pyytämäni kerroslattiaksi tarkoitettu levy oli jäänyt leikkaamatta (tai unohtunut johonkin minulta), eli tänään alkaessani kokoamaan taloa päätin improvisoida kerrosten väliseiniksi tarkoitetuista pienemmistä paloista eräänlaisen parvirakennelman. Alakerroksessa on siis kaksi huonetta, yksi isompi ja yksi pienempi, toisessa kerroksessa on yksi suljettu huone ja yksi avonainen huone, josta pääsee ns. parvelle. Ja kuten huomaatte, mahtavassa suunnittelussani en ottanut takaseinässä huomioon katon korkeutta, joten taloon jäi kurkkausrako...

Ostin myös Pirkan yleisliiman ja sudin sitä levyjen väliin ennen kuin naulasin. Tässä kohtaa pikku vinkkinä, että kannattaa varmistaa naulojen olevan sopivan ohuita - mulla repesi useammastakin kohtaa lastulevy, kun naulani olikin näemmä liian paksuja. Mutta kasaan se saatiin, sehän on tärkeintä! Maalasin talon Clas Ohlsonin valkoisella huonekalumaalilla, jota löytyi kaapista vielä edellisen ruokapöydän maalausprojektin jäljiltä juuri sopiva määrä nukketaloon.

P4190141
P4190144

Seuraavaksi olikin vuorossa tapetointi, jota en ollut koskaan ennen tehnyt enkä toivottavasti joudu tekemään enää ikinä. En tietenkään jaksanut tsekata mitään kunnon ohjeita, eli lotrasin vain yleisliimaa ja vettä liisterin näköiseksi litkuksi, ladoin sitä seinille ja liimasin tapetinpalat paikoilleen. Mattoveitseni on ilmeisesti kovin tylsä, nimittäin yrittäessäni sulavasti leikata ylimeneviä paloja tapetista irti, onnistuin useassa kohtaa repäisemään sitä irti liikaa. Tää tapetointi oli muutenkin sellaista ärsyttävää piipertämistä ja sotkemista, että ihan rehellisesti läiskin ne paikoilleen "ihan sama kunhan pääsen tästä hommasta"-asenteella ja pienen alakerran huoneen päätin vain maalata. Mutta nyt se on valmis!

P4190134
P4190158
P4190201
P4190164

Tapetit tosiaan oli mallipaloja, joita sai Bauhaussissa leikellä mukaansa veloituksetta. Koska kyseessä on lapsen leikkikalu eikä sisustuselementti, yritin napsia mukaani mahdollisimman erilaisia paloja.  Tummansinistä muumitapettia, pastellinvärinen kuluneen näköinen lautaseinä, ruskeanharmaa lautaseinä, sinistä taivasta pilvineen päivineen ja valkoinen tapetti koukerokuvioilla. Taivastapetti meni alakertaan ja yläkerran avoimeen tilaan katoksi, yläkerran sivuhuone on kokonaan tummanharmaata puuta. Seinät ovat ulkoa siis kokonaan valkoiseksi maalatut.

P4190212
P4190217
P4190223

Ja kyllähän siitä aika söpö tuli, vaikkakin moni juttu on vähän sinnepäin! Tärkeintä oli tietenkin Shirin reaktio. Otin tytön mukaan rakennukseen, maalailuun ja tapetointiin, ja kun talo vihdoin oli kuivunut ja valmis leikkeihin, mimmi sai itse päättää mihin kohtaan huonettaan sen haluaa. Suoraan sängyn viereen asetellessani sitä takaa kuului huokailuja ja "äiti, se on niiiiiiin ihana!" - tehtävä suoritettu onnistuneesti!

Vielähän meillä ei nukketaloon ole huonekaluja eikä varsinaisia asukkaita, mutta menoa se ei näytä haittaavaan - Shiri leikkii siellä pehmoleluillaan tällä hetkellä. Meinasin jatkaa projektilinjaani ja tehdä myös huonekalut itse, mutta saa nähdä - ensimmäisenä ideana tuli ainakin heti mieleen tehdä tikapuut, jotka roikkuisivat parven reunalta alas ja ehkä myös jonkinlaista pientä aitaa/reunusta parveen. Pitäähän lelujen päästä kiipeämään parvelle! Varmasti postailen lisää nukketalosta, kunhan saamme sitä sisustettua enemmän.

Huh! Eli mitkä siis on projektin nippelitiedot?

HINTA: Puu 26€ + yleisliima 6€ (tapetit ilmaisia mallipaloja, valkoinen maali omasta takaa)
AIKA: Suunnittelu ja tarvikkeiden hankinta yhteensä ehkä 3h + kokoaminen, maalaus, tapetointi n. 4h + kuivumisaika
VAIKEUSASTE: Keskiverto, ei mitenkään hankala tehdä mutta vaatii kärsivällisyyttä ja suunnittelua

Operaatio oma väri ja DIY kesätukka taas

15.4.2016

Kuten oon blogissa aiemminkin tuskaillut, elän ikuisessa viha-rakkaussuhteessa hiusteni kanssa. Mulla on paksut hiukset, tukkaa on paljon, ja se on luonnostaan tuuhea ja kihara. Siinä ne positiiviset puolet - hiukseni ovat lisäksi luonnostaan kuivat, kiharat eivät ole millään muotoa edes melkein symmetriset ja en ole pitänyt omaa hiusväriäni sitten vuoden 2004.

Kaikki aina sanovat, että kiharaa hiusta ei saisi harjata, mutta siinäkin on ongelma - mun hiukset menee helposti tosi takkuun ja on ihan solmuilla etenkin aamuisin. Miten sitä ei voisi harjata ikinä?

Tykkään pitkistä hiuksista ja haluan omanikin pitää pitkänä, mutta hiusten kuivuus näkyy etenkin latvoissa, jotka ovat vielä sitä käsiteltyä hiusta. Omaa väriä olen kasvattanut nyt ehkä vuoden verran esiin, ja ollaan jo aika hyvällä mallilla. Viime kesänähän olin vielä blondi tujulla tyvikasvulla ja pätkäisin silloin hiusta pois - tässä postaus - joten nopeasti kasvavine hiuksineni uskaltauduin taas leikkaamaan käsiteltyä latvaa pois.

Kuvista mainittakoon, että olen ilman lävistystäni koska otin nämä ennen työvuoroa - ja näytän omasta mielestäni ihan kummalliselta. En myöskään muokannut kuvia pienennystä ja terävöitystä enempää, jotta sävyt tulisivat esiin.

P4150010
P4150010a

Tältä siis näyttää omat hiukseni aamuisen suihkun jälkeen, kun olen antanut hiusten kuivua luonnollisesti. Yleensä en sellaisina päivinä harjaa niitä, mutta nyt leikkausprojektin vuoksi sain aikaan tämän pörröpesän, jonka saa inhimilliseksi vain suoristinraudalla. Haluan kuitenkin yrittää välttää föönejä, suoristimia ja kaikenlaisia lämpökäsittelyjä suurimman osan ajasta. Oma värini on siis semitumma, olen kutsunut tätä itse maantienharmaaksi mutta ei se sitäkään oikein ole. Siinä missä siskoni perivät upeat tummat italialaishiukset, itse en perinyt niitä tai upeaa vaaleaa suomisävyä, vaan tämmöisen melko sävyttömän sekoituksen molempia.

Latva on siis vaaleampi ja kovin punoittava verrattuna tyveen - joten nips, naps, vessaan saksien kanssa. Asenteena "se on vaan tukkaa, se kasvaa kyllä jos menee pilalle", kuten aina kotiparturoidessani vuosien mittaan.

P4150033
P4150052

No hupsis! Ihan näin lyhyttä en kaavaillut, mutta mitä enemmän katselen sitä, sitä enemmän tykkään siitä. Aion siis kyllä kasvattaa pituutta takaisin, koska eniten pidän hiuksistani pitkinä, mutta kuten huomaatte, tälläkään pituudenpoistolla ei päästy vielä kaikesta vaaleasta ja punertavasta eroon. Hiukset onneksi kasvaa sellaista vauhtia, että uskoisin, että vuoden kuluttua päästään pienellä leikkauksella omaan sävyyn.

Nää yltää mininutturalle ja tuntuu ihanan ilmavilta, päässäni on ikäänkuin iso pörrö, joka on aika söpö, vaikka itse sanonkin. Jospa mä pian pääsisin eroon käsitellyistä hiuksista, värieroista ja pahimmasta kuivuudesta!

HYSTERIA

14.4.2016

Muistatteko viime Halloweenin aikaan olleen kauhufriikkiyteni multihuipentuman? Pääsin silloin testaamaan After Darkin House of Horrors-kauhutaloa, jota hypetin tässä ja josta kerroin kokemuksia tässä postauksessa. Pähkinänkuoressa kerrattuna, Suomessa ei kauhutaloja pahemmin ole koskaan ollut, ja sekös on minua syönyt. YouTuben valikoima kauhutaloja ulkomailta saa mut huokailemaan kateudesta, joten viime kerralla pompin aika lailla seinille kun sain tietää, että pääsen tyyppaamaan kokemuksen.

Ja. Arvatkaa. Mitä.

Sunnuntaina mua hemmotellaan taas! After Dark on palannut uudella kauhukokemuksella, joka tällä kertaa järjestetään hylätyssä Marian sairaalassa (vrt. viime kerralla hylätty hotelli Vuoranta) ja olen jokaisella solullani aivan varma, että tästä tulee vielä siistimpää kuin viimeksi. Kokemuksen nimi on tällä kertaa Hysteria, ja sain taas sähköpostiini sopivasti kuumotteluhermoja kutittelevan ennakkoviestin eilen, videoineen päivineen.


afterdark01

FUCK. YES.

Ja mikä parasta, kauhutalo pyörii tällä kertaa pidempään. Viimeksihän House of Horrors pyöri vain Halloweenin, mutta tällä kertaa noin 45min kestäviä kierroksia järjestetään 19.4.-24.4. ja suuren kysynnän vuoksi extralippuja on tullut myyntiin - tästä lipunmyyntiin! Viime kerralla kokemuksessa piti myös kulkea yksin, mutta tällä kertaa siellä ilmeisesti pääsee liikkumaan ryhmissä. Kun sanon "pääsen testaamaan" tarkoitan tosiaan yhteistyökuviota; viimeksi kaikki median edustajat oli kutsuttu paikalle samaan aikaan, vaikka talossa kuljettiinkin yksin, eli olettaisin että tällä kertaa kuljetaan siellä porukalla.

Olen odottanut tätä kovemmin kuin kännisekoillut teinityttö kuukautisiaan jo ihan liian kauan, enkä meinaa pysyä nahoissani ollenkaan! Enää muutama päivä ja pääsen taas elementtiini.

Netflixin dokkarit: Osa 2 - Ihmiset ja ilmiöt

6.4.2016

Viime vuoden puolella aloitin postaussarjan, jossa esittelen Netflixin valikoimasta löytyviä dokkareita. Ensimmäinen osa käsitteli naisiin ja naisten oikeuksiin liittyviä dokumentteja, joita palvelusta löytyykin ilahduttavasti iso määrä - ja nyt toiseen postaukseen päätin kategoriaksi vähän häilyvämmän "ihmiset ja ilmiöt". Postauksesta löytyy Netflixin dokkareita vähän laidasta laitaan!

dok2a

Bronies kertoo semikummallisesta ilmiöstä, jossa uudempi My Little Pony: Friendship Is Magic-piirretty on saanut valtavan määrän aikuisia faneja ympäri maailmaa. Eikä siis vain mitään perustykkääjiä, vaan todella intohimoisia superfaneja, ja pääasiassa miehiä. Nämä fanit, eli bronyt, ovat herättäneet kanssaihmisissä hilpeyttä, mutta dokkari ottaa yllättävän ennakkoluulottoman asenteen kuvatessaan sarjan faneja, sen parissa työskenteleviä ihmisiä sekä BronyConia ja paria vastaavaa tapahtumaa.

Life 2.0 esittelee Second Life-virtuaalimaailmaa ja muutamaa sen käyttäjää, joille tosielämä ei enää maistu virtuaaliseen verrattuna. Second Life on siis käytännössä suuri virtuaalimaailma, johon käyttäjät luovat ihmishahmon, ja voivat vapaasti liikkua, sosialisoida, kustomoida hahmoaan ja viettää aikaa. Dokkarissa esiintyy käyttäjiä, jotka viettävät suurimman osan elämästään tietokoneensa ääressä Second Lifen maailmassa, tienaavat siellä elantonsa myymällä kustomoitua tavaraa ja löytävät sieltä elämänkumppaneita.

dok2b

Super High Me on vähän kuin parodiaa Super Size Me-dokkarista, jossa seurataan, miten roskaruoan syöminen vaikuttaa ihmiseen. Super High Me keskittyykin siihen, mitä vaikutuksia on kannabiksen polttamisella kolmekymmentä päivää putkeen. Doug Bensonille tehdään fyysisiä ja psyykkisiä testejä ennen kuukauden aloitusta ja kuukauden aikana, ja lisäksi dokumentissa haastatellaan mm. lääkekannabisliikkeeseen liittyviä poliitikkoja ja potilaita. Dokkari oli loppujen lopuksi aika hauska kaikessa absurdiudessaan.

Terms and conditions may apply käsittelee sitä, miten internetin käyttäjien tietoja käytetään hyväksi erilaisten yhtiöiden ja hallituksien toimesta. Siinä nostetaan esille epäkohtia esimerkiksi Facebookin ja Googlen kaltaisten sivustojen yksityisyydensuojissa, tahallaan epäkiinnostavan pitkästi ja monimutkaisesti kirjoitetuissa Terms&Conditions-teksteissä ja varoittaa meitä klikkaamasta "I agree" lukematta koko sitä tylsää litaniaa. Se käsittelee sitä, mitä kaikkia tietoja yhtiöillä voi olla meistä ihan vain nettiselailumme pohjalta.

dok2c

The greatest movie ever sold on dokumentti brändäämisestä, mainonnasta ja tuotesijoittelusta, joka tehtiin käyttämällä sponsoreina brändejä, mainoksia ja tuotesijoittelua, kuten IMDB niin hyvin kuvasi. Super Size Me-dokkarin Morgan Spurlock halusi tehdä dokumentin siitä, miten katsomassamme mediassa vaikuttavat yhtiöt ja näiden mainokset ja tuotteet - ja veti homman semimetaksi luomalla dokkarin täysin yhtiöiden ehdoilla, mainoksineen päivineen.

We are legion on dokumentti hacktivistiryhmä Anonymousista, heidän nousustaan 4chanin laudoilta ja isoista operaatioistaan. Monelle Anonymous ei voi olla täysin tuntematon joukko, koska niin netissä kuin maailmalla toimiva aktivistijengi on mm. julkaissut ISIS-terroristien koordinaatteja näiden Twitter-tilien kautta. Anon on myös mm. auttanut Occupy-liikettä.

dok2d

Josef Fritzl: The story of a monster kertoo, kuten arvata saattaa, Josef Fritzlistä, eli siitä itävaltalaisesta hirviöstä, joka piti tytärtään vankina kellarissaan 24 vuotta, saaden tämän kanssa seitsemän lasta. Fritzl kehitteli tarinan, jonka mukaan tytär Elizabeth olisi karannut kotoa ja liittynyt kulttiin. Seitsemästä lapsesta kolme ilmestyi heidän kotinsa portaille mukamas Elizabethin sinne hylänneenä. Totuus kuitenkin oli, että Elizabeth ja loput lapset elivät perheen kellarissa.

The Nightmare on semikuumottava dokumentti unihalvauksesta. En ole itse koskaan kokenut ilmiötä, mutta muutamakin lähipiirissäni on, ja heidän kertomuksensa ovat olleet kiehtovia. Unihalvaus on siis tila, jossa ihminen on hereillä ja tietoinen, mutta täysin halvaantunut lukuunottamatta yleensä silmiään ja mahdollisesti päätään. Unihalvauskohtaukseen liittyy yleensä myös vahvoja pelkotiloja - henkilö ei saa kunnolla henkeä, koska tuntee jonkun painavan rintakehäänsä, tai näkee tummia hahmoja huoneen nurkissa. Dokkarin tyypit saa kohtauksia pahimmillaan joka ikinen ilta, vuosia, ja se keskittyy selvittämään kohtauksien syitä, taustoja ja mahdollisia yhtäläisyyksiä.

PLAYLIST MARCH/APRIL '16

5.4.2016

Mulla on nyt pari vapaapäivää, ja tottakai juuri silloin meille iskee vatsatauti! Nyt ei todellakaan oo kivaa, mutta tuleepa ainakin rentoudutta kun ei kykene oikein muuhun kuin lojumiseen. Viime aikoin soitetuimpien biisien postaus oli jo hetken aikaa hengaillut luonnoksissa odottamassa sopivaa julkaishetkeä, ja mikäs sen parempi kuin tässä lojuessa?


Q Lazzarus on yhden hitin, Goodbye Horses, ihme. Moni varmasti muistaa biisin Uhrilampaat-leffan kohtauksesta, jossa murhaaja ehostaa itseään ja tanssii genitaalinsa jalkojensa väliin piiloon vedettynä aamutakki päällä. Biisissä on muutenkin musta jotenkin taianomainen fiilis!


Los Campesinos! on mulle sinänsä ihan tuntematon bändi edelleen, mutta biisi The sea is a good place to think about the future oli osana yhtä YouTuben playlistiä ja rakastuin siihen ensikuulemalta. Se on ahdistava ja kaunis.


The Rubberbandits tuli mun tietoisuuteeni itse asiassa Nicon kautta, kun se kuunteli kotona I wanna fight your father-biisiä ja fiilistelin sitä, miten biisi aiheuttaa mussa automaattisen tarpeen alkaa tanssahtelemaan. Duo on irlantaliaista komediahiphoppia suoltava esitys ja ylläolevasta biisistä löytyy superirlantilainen versio iiriksi täältä.


Mä olen aika kranttu italialaisen musiikin suhteen, eikä Zero Assoluto kuulu mun lemppareihini yleisesti ottaen, mutta Sei parte di me on musta todella ihana biisi. Se on vähän hömppää, romanttinen biisi jonka nimi tarkoittaa suomeksi "olet osa minua" ja jossa lauletaan mm. "jokaisesta päivästä otan itselleni muiston, jonka piilotan kauas ajan kulusta", näin mun vapaalla käännöksellä.