Mikä tekee meistä meidät?

31.3.2016

Ei, postaus ei liity siihen, mikä tekee ihmisestä ihmisen verrattuna muuhun eläimeen. Yksi asenne kuitenkin yllätti mut tosi paljon, kun törmäsin siihen netissä jossain keskustelussa - nykyään osaan niitä pitkälti välttää, koska fiilis on useimmiten kuten instassa jokin aika sitten kuvasin. Törmäsin kuitenkin ajatukseen, että "ei mun mielipiteet kerro sulle minkälainen ihminen mä oon" - ja sehän herätteli tietty mietiskelyä mun osalta.

Mikä yksilöstä sitten tekee oman itsensä? Joo, kokemukset ja lapsuus ja blaablaa, mutta nyt ajatellen ihan jotain ihmistä kokonaisuutena tällä nimenomaisella hetkellä. Mikä lasketaan kyseistä ihmistä kuvaavaksi ja millä lailla? Jos sinun pitäisi nyt kuvailla itseäsi lyhyesti, mitä kertoisit perustietojen (nimi, ikä, harrastukset...) jälkeen? Miten sinä kuvailisit sanoin minkälainen sinä olet?

lollol03

Luonne tottakai on asia, jolle yksilö loppujen lopuksi pystyy melko vähän. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, epäsosiaalinen, kovaääninen, hiljainen, ujo, kotona viihtyvä, spontaani, harkitseva. Toki itseään voi ja pitääkin yrittää parantaa huomioimalla luonnevikansa ja työstämällä niitä, mutta pitkälti luonteemme on sellainen kuin on. Siihen päälle tulevat asiat ovat mielestäni pohjimmiltaan niitä, jotka kertovat, minkälaisia me oikeasti olemme - koska ne ovat valinnanvaraisia.

lollol02

Mielipide on asia, johon uskot omista syistäsi. Olet ehkä miettinyt asiaa syvällisesti eri kanteilta ja päätynyt tietynlaiseen logiikkaan asian x suhteen. Tai ehkä olet muodostanut mielipiteen omien kokemuksien pohjalta. Ikävä kyllä joskus mielipiteitä luodaan myös kopioimalla suoraan jonkun ihailemansa ihmisen kanta, tai pohjataan mielipidettä toisen ihmisen kertomiin kokemuksiin. Mutta mielipiteesi kertovat hyvin paljon siitä, minkälainen ihminen olet. Esimerkiksi jo se, onko omat mielipiteet muodostettu kunnolla asioita miettien vai huudetaanko ne saippualaatikon päältä ilman minkäänlaista kykyä argumentoida yrittäen "voittaa" väittely olemalla kovaäänisempi, kertoo paljon sinusta ihmisenä. Se, oletko kykeneväinen muuttamaan mielipiteitäsi oppiessasi uutta ja saadessasi asioihin uusia näkemyksiä, kertoo sinusta ihmisenä. Jos esimerkiksi jonkun mielipide on "kaikki tummaihoiset haisee ja ryöstää ja raiskaa, koska kerran näin ku yks varasti kaupast", kertoo se kyseisestä tyypistä ihan tarpeeksi.

Mielipiteet ovat tietty vain puhetta, ja ihminenhän voi väittää olevansa mitä mieltä tahansa - joten vielä enemmän kertoo teot ja tavat. Voihan sitä sanoa olevansa täysin ennakkoluuloton ja avomielinen, mutta sitten vaihtaakin paikkaa junassa jos ulkomaalaisen näköinen tyyppi istuutuu vastapäätä. Sitä voi sanoa välittävänsä asioista, joille ei oikeasti uhraa ajatuksiaan tai aikaansa ollenkaan. Se, onko sanojensa mittainen ihminen - do you practice what you preach - kertoo paljon.

lollol01

Ja tottakai kaikki tämä kertominenkin on havaitsijan näkökulmista riippuvaa - yhden mielestä jonkun mielipiteet on tosi hyviä ja tää tyyppi ihan mahtava, toisen mielestä tyyppi on täysi pelle. Mutta mikä muu meistä tekee meidät kuin ne asiat, jotka itse valitsemme itsellemme? Mielipiteemme, näkemyksemme, halumme tuomita tietyt asiat. Harrastuksemme, tapamme viettää vapaa-aikaa, tapamme sosialisoida, tapamme kohdella kanssaihmisiä. Mä koen, ja haluan, että mun mielipiteeni kertoo musta paljon, koska ne mun mielestä antavat sellaista kuvaa, jonka toivonkin itsestäni antavani.

Eli kyllä, kyllä sinun mielipiteesi kertovat sinusta ihmisenä - havaitsija päättää, kertooko se hyvää vai huonoa. Meistä tekee meidät monien asioiden summa, mutta pitkälti nämä valinnanvaraiset asiat kuten mielipiteet ja niiden muodostus ja ulosanti kertovat eniten. Vai mitä te olette mieltä?

11 kommenttia :

  1. Tosi hyvä!! Mun mielestä mielipiteet ja asenteet kertovat ison osan sitä millainen sä olet! Mitäs muutakaan ihmettelen vaan, hmh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yllätyin paljon siitä "ei ne kerro must mitään"-kommentista :D mikä sit kertoo jos ei ne?

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, kun puhutaan "oikeasta"elämästä. Mielipiteet kertoo paljon.


    Sitten on tämä netti, joka on täysin oma maailmansa. Kirjoitettu mielipide saatetaan ymmärtää väärin, on lukihäiriöisiä, on kärkkäitä kirjoittajia jne. Koko henkilön persoonaa ei pysty tekstistä näkemään, saati mielialoja. Netti on muuttanu ihan älyttömästi ihmisten kanssakäymistä, enkä oo aina varma onko se hyvä juttu. :/ Oon tullu ite siihwn tulokseen, että netissä on turha kirjoittaa mielipiteitään (vaikka sitä teenki. :D) Koska AINA on joku joka ei omaa lukutaitoa. Pelkän kirjoituksen perusteella on ihan hirveen hankala päästä koko henkilön persoonaan kiinni jos ei lue tekstiä tuttuna. Eli netti ehkä on hieman ainakin lisänny konflikteja. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä joo, netis on helppo ymmärtää väärin kun ei esimerkiks kuule äänenpainoja ja näe eleitä. Mutta kyllähän ihminen mielipiteensä ilmaisee samoilla sanoilla kirjoittaen ja ääneen, eli sinänsä mielipiteet kyllä kertoo paljon ihan netinkin välityksellä :) jos koku vaikkapa ilmaisee, että kaikki rintojen suurennusleikkaukseen menevät on typeriä bimboja, ei se mielipide muuksi muutu livenä. Eikä mun mielipide kyseisestä ihmisestä :) yksittäisiä asioitahan ne tottakai kertoo, mut paljon silti.

      Poista
    2. Sitäkin näkee nimittäin tosi paljon että joku kertoo mielipiteensä netissä, mut sitten kun joku toinen on eri mieltä niin ei osatakaan argumentoida ja allennutaan joko haukkumaan tai johonkin "ei siinä, jatkakaa"-settiin :'DD

      Poista
    3. :D Nauratti tuo silikonivertaus :D Just hyvä! . Joo siis näin yksinkertaisissa asioissa kyllä. Tarkotin just jotain vaativampia aiheita, joista on äärettömän vaikea kirjoittaa netissä koko mielipidettään, ellei halua kirjoittaa 50 sivuista romaania. :D Mutta ehkä ne sitten kannattaa jättää kokonaan blogin ulkopuolelle, esim. just aiheet jotka aiheuttaa keskustelijoissa valtavia tunneryöppyjä ja asiasta on kaikkien hankala keskustella asiallisesti, ilman tunteiden vetämistä mukaan.. usein silloin keskustelun taso ei oo ihan hirveen hedelmällinen. Itsekkin oon sortunu siihen, että oon kirjoittanu jotain tunneryöpyn vallassa blogiin, koska no olen tunteellinen ihminen. Vasta nykypäivänä oon jotenki oppinu hillitsemään itseni silloin ja aloitan keskustelun vasta, kun pystyn lähestymään asiaa ilman tunteita. Usein just argumentointi siinä tilanteessa saattaa jäähä heikoksi kuin myös silloin jos henkilö kokee, ettei hänen pointtiaan ymmärretty, vaikka toisaalta siinä tilanteessa ehkä auttaisi, että tekstin kirjoittaisi niin, että myös ne jotka eivät häntä tunne ymmärtäisivät sen, ilman turhaa provoamista siis. :)

      Poista
    4. Se on joo, jotkut aiheet herättää tosi paljon tunteita, ja yleensä sen voi ennakoida et mitkä aiheet, jos kokee ettei haluais niistä välttämättä sen pidemmin keskustella :) usein jostain asioista väitellessä tai keskustellessa tulee niitä tilanteita, että aihe menee vaan liian lähelle kotia, ja silloin nr tunteet helposti nousee pintaan. Mut tärkeintähän olis just mitä sanoit, et kaikki osais keskustella loukkaamatta ja toisaalta provoontumatta:)

      Poista
  3. Mun mielestä (:D) ihmiset saa olla ihan mitä mieltä vaan, mutta kaikkee ei tarvi sanoa ääneen. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä että kaikki pitää hyväksyä, vaan sitä että antaa kaikken kukkien kukkia. (No toki rikollinen toiminta jne. poislukien.)

    En tajua sitä että joillain ihmisillä on tarve kailottaa se oma mielipiteensä joka tilanteessa esiin. "Siis mä en oo rasisti, mutta..." kuulee pikkasen liian usein nykyään. Tai "mulla on tapana sanoo asiat suoraan...", vaikkei kukaan ole edes kysynyt mitä mieltä joku on asiasta.

    Olkaa hiljaa ihmiset! Päätä alkaa särkemään kun joutuu kuuntelemaan kaikkien mielipiteitä.

    "sitten kun joku toinen on eri mieltä niin ei osatakaan argumentoida ja allennutaan joko haukkumaan tai johonkin "ei siinä, jatkakaa"-settiin"
    Tulee mieleen äitylit ;) heti jos ihan asiallisestikin kritisoi jotain, niin tietyiltä tyypeiltä tulee jotain "sulla ei taida olla kaikki ihan hyvin ku puutut muiden asioihin, pitäiskö sun mennä vaikka terapiaan kultapieni" tyylistä niiiin hauskaa settiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis jos lause alkaa "en ole rasisti, mutta", tietää että perään tulee jotain rasistista :D ja toi on muuten hyvä pointti, ettei ole kysytty. Mä tykkään ite paljon keskustella asioista ja väitellä hyvässä hengessä, mut joskus jengi kyllä alkaa uhoamaan, vaikka kukaan ei olisi pyytänyt asiasta mielipidettä! :D etenkin sellanen "tiedän ettet pyytäny apua tai näkökulmaa mut jos mä nyt kuitenkin pidän sulle saarnan" on aika ärsyttävää :D

      Poista