Mikä tekee meistä meidät?

31.3.2016

Ei, postaus ei liity siihen, mikä tekee ihmisestä ihmisen verrattuna muuhun eläimeen. Yksi asenne kuitenkin yllätti mut tosi paljon, kun törmäsin siihen netissä jossain keskustelussa - nykyään osaan niitä pitkälti välttää, koska fiilis on useimmiten kuten instassa jokin aika sitten kuvasin. Törmäsin kuitenkin ajatukseen, että "ei mun mielipiteet kerro sulle minkälainen ihminen mä oon" - ja sehän herätteli tietty mietiskelyä mun osalta.

Mikä yksilöstä sitten tekee oman itsensä? Joo, kokemukset ja lapsuus ja blaablaa, mutta nyt ajatellen ihan jotain ihmistä kokonaisuutena tällä nimenomaisella hetkellä. Mikä lasketaan kyseistä ihmistä kuvaavaksi ja millä lailla? Jos sinun pitäisi nyt kuvailla itseäsi lyhyesti, mitä kertoisit perustietojen (nimi, ikä, harrastukset...) jälkeen? Miten sinä kuvailisit sanoin minkälainen sinä olet?

lollol03

Luonne tottakai on asia, jolle yksilö loppujen lopuksi pystyy melko vähän. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, epäsosiaalinen, kovaääninen, hiljainen, ujo, kotona viihtyvä, spontaani, harkitseva. Toki itseään voi ja pitääkin yrittää parantaa huomioimalla luonnevikansa ja työstämällä niitä, mutta pitkälti luonteemme on sellainen kuin on. Siihen päälle tulevat asiat ovat mielestäni pohjimmiltaan niitä, jotka kertovat, minkälaisia me oikeasti olemme - koska ne ovat valinnanvaraisia.

lollol02

Mielipide on asia, johon uskot omista syistäsi. Olet ehkä miettinyt asiaa syvällisesti eri kanteilta ja päätynyt tietynlaiseen logiikkaan asian x suhteen. Tai ehkä olet muodostanut mielipiteen omien kokemuksien pohjalta. Ikävä kyllä joskus mielipiteitä luodaan myös kopioimalla suoraan jonkun ihailemansa ihmisen kanta, tai pohjataan mielipidettä toisen ihmisen kertomiin kokemuksiin. Mutta mielipiteesi kertovat hyvin paljon siitä, minkälainen ihminen olet. Esimerkiksi jo se, onko omat mielipiteet muodostettu kunnolla asioita miettien vai huudetaanko ne saippualaatikon päältä ilman minkäänlaista kykyä argumentoida yrittäen "voittaa" väittely olemalla kovaäänisempi, kertoo paljon sinusta ihmisenä. Se, oletko kykeneväinen muuttamaan mielipiteitäsi oppiessasi uutta ja saadessasi asioihin uusia näkemyksiä, kertoo sinusta ihmisenä. Jos esimerkiksi jonkun mielipide on "kaikki tummaihoiset haisee ja ryöstää ja raiskaa, koska kerran näin ku yks varasti kaupast", kertoo se kyseisestä tyypistä ihan tarpeeksi.

Mielipiteet ovat tietty vain puhetta, ja ihminenhän voi väittää olevansa mitä mieltä tahansa - joten vielä enemmän kertoo teot ja tavat. Voihan sitä sanoa olevansa täysin ennakkoluuloton ja avomielinen, mutta sitten vaihtaakin paikkaa junassa jos ulkomaalaisen näköinen tyyppi istuutuu vastapäätä. Sitä voi sanoa välittävänsä asioista, joille ei oikeasti uhraa ajatuksiaan tai aikaansa ollenkaan. Se, onko sanojensa mittainen ihminen - do you practice what you preach - kertoo paljon.

lollol01

Ja tottakai kaikki tämä kertominenkin on havaitsijan näkökulmista riippuvaa - yhden mielestä jonkun mielipiteet on tosi hyviä ja tää tyyppi ihan mahtava, toisen mielestä tyyppi on täysi pelle. Mutta mikä muu meistä tekee meidät kuin ne asiat, jotka itse valitsemme itsellemme? Mielipiteemme, näkemyksemme, halumme tuomita tietyt asiat. Harrastuksemme, tapamme viettää vapaa-aikaa, tapamme sosialisoida, tapamme kohdella kanssaihmisiä. Mä koen, ja haluan, että mun mielipiteeni kertoo musta paljon, koska ne mun mielestä antavat sellaista kuvaa, jonka toivonkin itsestäni antavani.

Eli kyllä, kyllä sinun mielipiteesi kertovat sinusta ihmisenä - havaitsija päättää, kertooko se hyvää vai huonoa. Meistä tekee meidät monien asioiden summa, mutta pitkälti nämä valinnanvaraiset asiat kuten mielipiteet ja niiden muodostus ja ulosanti kertovat eniten. Vai mitä te olette mieltä?

Skidien pääsiäisbileet

26.3.2016

P3260057
P3260059
P3260052

Vanhan tutun mutsiporukan voimin pistettiin taas hynttyyt yhteen pääsiäsbileiden merkeissä. Blogissakin vilahtelee aina näitä meidän miittejä - joskus nähdään vain aikuisten kesken, joskus otetaan lapset mukaan. Jälkimmäinen vaihtoehto on aina aikamoinen sirkus, mutta sitäkin ihanampaa! Nyyttärimeininki, kaikille mahat täyteen herkkuja ja skideistä seuraa toisilleen kirmata ympäriinsä leikkimässä. Me leipastiin Shirin kanssa aamusta mokkapalat notkuvaan pöytään.

P3260029
P3260068
P3260106
P3260072

Viimeksi meillä oli pikkujoulut, nyt siis keväiset pääsiäisbibikset, eli asiaankuuluvasti lapset pääsi myös suklaamunajahtiin. Ripottelin munia ympäri kämppää, skidit juoksi etsimässä, viimeisille munille joutui jo antamaan vähän etsintävinkkejä ja munat koottiin kulhoon, josta kaikille jaettiin omansa. Että voi pienestä olla lapset iloisia! Pikkujouluissa alkanut perinne ryhmäkuvasta jatkui myös tällä kertaa.

P3260074
P3260080
P3260083

Nää on kyllä aina yhtä ihania kokoontumisia - me äidit nähdään livenä kuitenkin melko harvoin,ei edes joka kuukausi, ja muksutkin tykkää paljon toistensa seurasta. Kaikki ei ikävä kyllä pääse aina joka kerralla messiin, mutta kyllä seitsemästäkin skidistä aikamoinen meteli lähtee... Melkein koko juhlat meni lasten osalta kiltisti, kaikki mehut vaan on nyt kulututettu. Päästiin kotiin, Shiri söi iltapalaa ja tipahti unten maille heti kun pääsi sänkyyn ja oli saanut unilaulun, halit ja pusut.

Nyt mä uskon, että kevät on virallisesti alkanut! ♥

Netflix-tärpit vol 3

19.3.2016

Hupsis, edellisestä varsinaisesta tärppipostauksesta on hirveästi aikaa! Netflix näkyy mun blogissa ja muualla somessa aika ajoin, koska olen ollut sen ylpeä suurkuluttaja jo vuosia. Ja kuten täällä ennenkin mainittua, jonkin aikaa olen kuulunut myös Netflixin bloggaajaporukkaan - haluan aina mainita tästä näitä Netflix-teemaisia postauksia tehdessäni, koska tiedän, miten tärkeää bloggaajan rehellisyys yhteistöistä lukijoilleen on. En kuitenkaan hyödy tästä postauksesta erikseen mitään, vaan haluan jakaa teille mun mielestä tsekattavan arvoisia sarjoja palvelun valikoimasta!

Oon jakanut täällä mm. dokumenttivinkkejä sun muita, mutta näitä sarjavinkkipostauksia on ollut aiemmin kaksi - tässä ja tässä. Välttelen ns. itsestäänselvyyksien jakoa, eli pitkään jatkuneita mun mielestä jo kaikkien tuntemia sarjoja, kuten Pako, How I Met Your Mother, Modern Family ja vastaavat, ja välttelen myös sarjoja, joista olen postauksia jo tehnyt.

tarp1

How To Get Away With Murder oli mun tiedossa pitkään, mutten koskaan vaan alkanut seuraamaan sitä. Siinä näyttelee Matt McGorry, joka lukeutuu mun ultimaalisiin lemppari-ihmisiini, mutta varsinaisen katsomismotivaation sain sarjaa kehuvalta ystävältäni. Sarja kertoo Annalise Keatingistä, puolustusasianajajasta ja professorista, joka opettaa lakia paikallisessa yliopistossa asianajajatyönsä lisäksi. Keating palkkaa uusista oppilaistaan viisi parasta tiimiinsä ja heidän avullaan selvittää asiakkaidensa tapauksia ja alkaa myös tutkia paikallisen opiskelijatytön murhaa.

Sarja on todella koukuttava ja jokaisessa jaksossa leuka loksahtelee vähän väliä auki. Paljon kehuja se on saanut, ja ylistän asiaa myös itse, päähahmostaan - on edelleen melko harvinaista nähdä pääosissa ja sarjojen/leffojen kantavina voimina naishahmoja, jotka ovat emotionally complex, vahvoja, monimuotoisia, aitoja ja tässä tapauksessa myös tummaihoisia.

tarp2

Salem kertoo, kuten nimestä saattaa arvata, noidista. Mary Sibley on puritaanien johtohahmoja avioliittonsa kautta ja valaa hysteriaa ihmisiin noitavainojen jyllätessä viedäkseen huomion pois itsestään - Sibley on nimittäin itse noita, joka on aloittanut valmistelut omaa Suurta Riittiään varten. Sibley joutuu kuitenkin taistelemaan omien tunteidensa kanssa, kun tämän kauan sitten kuolleeksi luultu vanha rakastaja palaakin Salemiin.

Salem on mulle vähän ristiriitainen sarja. Sinänsä tykkään siitä ja se on mun mielestä kiehtova, mutta toisaalta tiedostan, ettei se ole mikään mestariteos - mutta tylsäähän se olisi, jos ei suostuisi katsomaan mitään vain esimerkiksi viihdearvon vuoksi. Salem on kuitenkin todella mielenkiintoinen, koska mua on aina kiinnostanut noituus todella paljon, ja Salemin noitavainot ovat täyttä totta ja oikea tapahtumavyyhti, josta sarja on ottanut inspiraatiota. Kiintymystä aiheutti myös se, että sarjan tunnusmusiikkina toimii Marilyn Mansonin biisi...

tarp3

The 100 on postapokalyptinen sarja, joka sijoittuu aikaan sata vuotta maapallon pilanneen ydinsodan jälkeen. Eloonjääneet asuvat avaruudessa suuressa aluksessa, jota kutsutaan Arkiksi. Koska avaruudessa asuessa resurssit ovat vähemmällä, rangaistus rikoksesta täysi-ikäisille on julmasti heittäminen avaruuteen ulos aluksesta ilman avaruuspukua. Alaikäiset rikolliset säilytetään aluksen vankilassa. Kun aluksen elämää ylläpitävä teknologia alkaa menemään epäkuntoon, sata teinivankia lähetetään takaisin maapallolle selvittämään sen mahdollisuuksia olla taas asutettu. Teinit saapuvat maahan ja kohtaavat ongelmia mm. toimivan yhteiskunnan luomisessa ja astetta diipimpiä eloonjääneitä planeetan pinnalta.

The 100 on myös sellainen sarja, jonka tiedostaa vähän tönköksi aika ajoin, mutta joka on silti omalla tavallaan katsomisen arvoinen. Postapokalyptiset jutut ovat myös kiehtovia, etenkin liittyessään avaruuteen, eli mielenkiintoinen tarina ja asetelma takaavat sen, että sarjaa jaksaa todellakin katsoa, vaikka siihen onkin jenkkiläisittäin sotkettu semiturhia rakkaustarinoita.

tarp4

The Characters on mielettömän siisti idea - Netflix kokosi kahdeksan melko aloittelevaa koomikkoa, joista jokainen kirjoitti ja näytteli puolen tunnin pituisen jakson. Tehtävänä oli tehdä puolituntisesta sketsi, mahdollisimman roisia ja hauskaa komediaa, jossa on monia eri hahmoja ja tarinoita. Koomikot ovat, jaksojärjestyksessä, Lauren Lapkus, John Early, Henry Zebrowski, Kate Berlant, Natasha Rothwell, Paul W. Downs, Tim Robinson ja Dr Brown.

Tätä kirjoittaessa olen vasta katsonut ekat kolme jaksoa, mutta oon nauranut ääneen jokaisessa. Jokainen koomikko tuo omaa persoonaa esille sketseillään ja läpät vaihtelevat esimerkiksi jeesuksen viereen ristiinnaulitusta rasittavasta nillittäjästä riehuvaan crack-narkkariin. Pääsyy miksi alunperinkään tästä kiinnostuin oli ensimmäisen jakson Lauren Lapkus, joka siis näytteli OITNB:issä!

REVIEW: Vichy dermablend fluid foundation

16.3.2016

Tuskailtuani hetken meikkivoiteeni kanssa päätin kerrankin panostaa siihen vähän enemmän ja aloin metsästämään sopivaa tuotetta netin erinäisten arvostelujen ja luottotuttujen avulla. Mun suurin ongelmani meikkivoiteessa on (piheyden lisäksi...) se, että kaikki tuntuu olevan väärän väristä - mulla on aika vaalea iho, mutta italialaisuus tekee siitä mielestäni keltaiseen taittavan, ja melkein kaikki näyttää mun naamalla oranssilta. Lisäksi mulla on epätasaisen värinen iho naamassa - tummat silmänaluset ja punoitusta.

Olen aina ollut aika pihi meikkien suhteen, ja markettimeikeistä käytän yleensä Maybellinen Fit Me- tai Dream Wonder Nude-meikkivoiteita. Niidenkään sävyt ei vaan tunnu olevan ihan nappiin, eikä niiden kestävyys naamalla ole mistään parhaasta päästä. Siispä päädyin nyt marketin sijasta apteekkiin, josta hetken sävypanikoinnin jälkeen mukaan tarttui Vichyn Dermablend-meikkivoide sävyssä 15 Opal.

P3160070
P3160072
P3160068

Olin kuullut tästä aiemminkin, mutta mielestäni suolaisen 29€ hinnan vuoksi en ole aiemmin tätä viitsinyt ostaa tai testata. Nyt kuitenkin intoilujeni huumassa päätin, että laadukkaampi meikkivoide on hintansa väärti, eikä kolmekymppiä ole vielä niin paha hinta - ja oikeassahan mä sinänsä olinkin! Tykästyin tähän nimittäin ihan hurjasti heti ensitestauksella.

vichydermablendreview01
vichydermablendreview02
vichydermablendreview03

Testikeissiä varten käytin primerinä Nivean miesten aftershaveä herkälle iholle, hinkutin sen naamalla tahmean tuntuiseksi ja levitin sitten Kicksin pisarasienellä 1-2 kerrosta Dermablendiä. 1-2, koska mä en järjestelmällisesti laita meikkivoidetta ensin yhtä kerrosta ja sitten toista, vaan teen ensin yhden kerroksen ja lisäilen voidetta sitten sinne, jossa tuntuu tarvittavan ylimääräistä. Ylimmässä kuvassa näkyy naama ilman primeriäkään ja sen vierellä primer+Dermablend. Sopivasti iski finnikin testikuvapäivälle...

Keskimmäisessä kuvassa näkyy varsinaisen meikkipohjan ero pelkkään Dermablendiin - pohjaani kuuluu meikkivoiteen lisäksi nyt Isadoran concealer ja e.l.f.:in highlighter silmänalusiin, nenänvarteen ja joskus keskelle leukaa ja otsaan. Lisäksi teen lyhyen bakingin Grimasin läpinäkyvällä puuterilla silmänalusiin - laitan siis paksumman kerroksen puuteria silmänalusiin concealerin päälle, annan sen paistua sen aikaa kun väsään kulmakarvat ja sudin sitten huiskulla puuteria koko naamaan meikkiä kiinnittämään ja samalla huiskin pois ylimääräiset silmien alta.

Alimmassa kuvassa näkyy tavallinen pohja vasemmalla, oikealla sitten pohja loppuun vietynä aurinkopuuterilla sekä muut meikit naamassa. Aurinkopuuteria käytän siis ikäänkuin poskipunana, arkimeikissä harvemmin varjostan erikoisemmin. Alla vielä naamakuva valmiilla meikillä.

P3160097

Ensifiilikset on, että Dermablend on helposti levittyvää ja peittävää sekä tuntuu hyvältä iholla. Voide on aika paksua, mutta ei jää iholla tuntumaan tunkkaiselta tai raskaalta. Yllätyin myös siitä, miten hyvin sävy sopii mun ihooni! Ihan sataprosenttisen samansävyinen se ei tunnu olevan, mutta sitä en jaksa meikkivoiteelta enää odottaakaan - ja testaamistani tää menee kyllä lähimmäksi.

Riittoisuudesta en osaa sanoa, koska ostin tuotteen vasta pari päivää sitten, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että Dermablend jäi nyt pysyvästi mun luottomeikkivoiteeksi. Vaikka tykkäänkin testailla uusia tuotteita ja vaihtelen meikkivoidettakin välillä en ole vielä törmännyt meikkivoiteeseen, josta tykkäisin yhtä paljon kuin tästä. Sävy, peittävyys ja fiilis iholla on tärkeimmät ominaisuudet - ja nehän Dermablendissä meni mun osalta aika nappiin. En halua liian peittävää, ns. naamarikerrosta tuovaa meikkivoidetta, mutta haluan, että tuote tasoittaa värin kokonaan ja peittää pienimpiä ihon virheitä.

P3160107

Oon siis todella tyytyväinen, että maksoin tästä tuplasti sen, mitä normaalisti olen markettituotteisiini pistänyt - tää nimittäin tuntuu ainakin näillä näkymin myös ainakin tuplasti paremmalta. Toivon että tää on riittoisuudessaan myös tarpeeksi hyvä, koska en kolmeakymppiä halua kuitenkaan kerran kuussa meikkivoiteeseen laittaa!

Käyttääkö joku teistäkin tätä? Oletteko tykänneet?

Lisää asioita, joita olen oppinut elämästä

15.3.2016

P3140006

...on ihan oikeasti olemassa vääriä mielipiteitä. Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen ei poista sitä, että mielipide yksinkertaisesti voi olla väärä. Esimerkiksi sellainen mielipide, joka ei pohjaa mihinkään tietoon tai edes melkein vedenpitävään uskomukseen vaan vaikkapa väärinkäsitykseen tai suurenneltuun "omaan kokemukseen", on todennäköisesti väärä.

...olen itsekin ihan klassinen asioista ärsyyntyjä ja niistä valittaja - tekee hyvää välillä purkaa ärsytystä esimerkiksi kadulla hitaasti löntystelevistä ihmisistä, joiden ohi ei pääse, tai kaupassa poikittain keskelle käytävää kärrynsä kanssa jäävistä tyypeistä. Mutta olen kyllä huomannut, että jos yleinen ihmisviha on ihan kokoaikaista, se saa vain oman mielen matalaksi. Kaikkia ärsyttää joskus kaikki, mutta jos joka ikinen päivä oikein kiinnittämällä kiinnittää huomiota muiden juntteiluun, ei siitä tule kuin itselle paha mieli.

...väite, että vain ihmiset, joilla on huono itsetunto meikkaavat vahvasti on täysin naurettava. Ylipäätänsä ajatus siitä, että pitäisi huutoitkeä ja vihata itseään halutakseen vähänkään parantaa itseään on typerä. Samaan kastiin menee myös väite, että naiset meikkaisivat vain miesten huomion vuoksi. And I quote; "I did not pay $50 for this lipstick just to make some gross fuckboy's dick hard."

...musiikkimaku (oikeastaan mikään taidemaku) ei ihan oikeasti kerro kenestäkään mitään. Joo, myönnän että mun on vaikeaa olla tuomitsematta tiettyyn kategoriaan heti, jos joku kertoo esimerkiksi fanittavansa Cheekiä tai Salkkareita, mutta suuressa mittakaavassa musiikkimaku ei kerro ihmisen luonteesta mitään konkreettista. Hipsteröinti on korkeintaan noloa, eikä se, että kuuntelee ~uniikkia~ musiikkia tai katsoo vain taideleffoja tai lukee vain Dostojevskiä tee kenestäkään sen uniikimpaa kuin ns. helpompaa valtamediakamaa kuluttavasta.

...kaikki tuomitsevat. Ihan kaikki. Jotkut ihan tietoisesti ja ns. mielellään, jotkut ihan huomaamattaan. Stereotypiat ja kaikenlainen leimaaminen ja kategorisointi on ihan luonnollista ja helpottaa meidän tapoja käsitellä muita asioita ja ihmisiä, niin negatiivista kuin se onkin. Joku tuomitsee pukeutumisen perusteella, toinen vankilatuomion, kolmas yleissivistyksen ja neljäs lempielokuvan perusteella - mutta jokaisella on se joku juttu, joka muodostaa meille heti tietynlaisen käsityksen toisesta.

...joskus on ihan ok olla itsekäs. Ei, enemmänkin, jokaisen pitää joskus osata olla itsekäs. Loppujen lopuksi olemme tilivelvollisia vain itsellemme ja on tärkeää, että yrittää olla onnellinen ja elää omalla tavallaan - tietenkin niin kauan kun ei vahingoita muita eikä tee hallaa itselleen työntämällä muita pois. Esimerkiksi yksikään aito ystävyys ei kaadu siihen, että joskus sanoo haluavansa vaan haista kollareissa Netflixin ääressä koko perjantai-illan.

...edelliseen liittyen, on myös täysin hyväksyttävää poistaa elämästään sellaiset ihmiset, jotka tekevät siitä huonompaa. Voi tuntua todella karulta ja törkeältä katkoa välejä ihmisiin, eikä sitä missään nimessä pidäkään tehdä heppoisin perustein ja muuten vaan - mutta ikinä ei ole pakko olla yhteydessä jollain tavalla myrkyllisiin ihmisiin. Jos kokee, että joku tekee sinulle pahaa ja vetää sinua pohjamutiin, oman onnellisuutesi tähden kannattaa näyttää niille ihmisille ovea ja katkoa siteet.

...kauneus ei ole mikään tietynlainen muotti tai universaalisti samanlainen yksikkö, johon kaiken voi tunkea. En tarkoita nyt mitään kliseistä "jokainen on omalla tavallaan kaunis"-juttua, vaan sitä, että kauneus on jokaiselle ihmiselle subjektiivinen kokemus. Kauneus on jokaiselle ihmiselle erilaista ja sitä pitäisi mielestäni ymmärtää laajemmin. Jokainen löytää kauneutta ihmisistä, ympäristöstä, kokemuksista, hetkistä tai mistä tahansa omalla tavallaan.

...itsevarmuus on kaunein ja seksikkäin piirre, joka ihmisellä voi olla. Mutta se menee hyvin helposti kusipäiseksi itsensä nuoleskeluksi (lue: cheek-tyypit), joka taas on rumimpia mahdollisia piirteitä.

...periaatteessa mikään ns. rehellinen työ ei ole noloa tai huonoa. Joo, voi olla montaa mieltä vaikkapa puhelinmyyjistä, kansanedustajista, kaupan kassoista, sossutädeistä tai mistä tahansa ammatista tai työstä, mutta sellainen ihmeellinen elitismi on typerää. Ammatinvalinta ei kerro ihmisen kunnianhimosta, persoonasta tai arvoista loppujen lopuksi paljoa. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että noloa on vaan maata kotona sohvalla ja hakea rahaa sossusta pelkästään siksi, ettei jaksa kiinnostaa tai koska oravanpyörä tai koska "saan sieltä saman verran ku töistä niin miksi vaivautua".

...muiden piristäminen, onnelliseksi tekeminen ja muiden itsetunnon parantaminen on parasta.

March wishlist

13.3.2016

wsdeefe


...Poster Lightbox-valaisin on musta aivan ihana! Oon ihastellut kaikenlaisia Lightboxeja nyt lopputalven ja alkukevään aikana blogeista ja hingun tämmöistä hirveästi myös meille kotiin.

...jokin aika sitten tein pienen inviksen laukkukokoelmaani ja tajusin, etten omista kuin muutaman laukun, josta ihan oikeasti tykkään. Himoitsenkin nyt vähän laukkukokoelmani kasvattamista ja bongasin netistä muutaman ihanuuden - vasemmalta oikealle H&MForever21 ja Forever21!

...meikkikokoelmainnostuksen kasvaessa myös haluan huulikokoelmaani ihan ehdottomasti Anastasia Beverly Hills liquid lipstick-punia, eniten fiilistelen juuri nyt sävyä Pure Hollywood. Liquid to matte-punat on musta tosi siistejä, mutten omista yhtäkään - tää vääryys pitää korjata!

...mm. Forever21, alias lempparini plussapuolen kaupoista, on julkaissut kevätmallistoa ja selailen niitä kotona aika lailla sydänsilmäemojina. Vielä kun sais sen lottovoiton, että voisi tyhjentää koko nettikaupan kotiini!

PLAYLIST: FEB/MARCH '16

12.3.2016

Postasin tammikuussa mun sen hetken soitetuimpia biisejä ja tarkoitus oli tehdä helmikuun lopussa omansa sille kuulle, mutta se venähtikin nyt ikäänkuin kahdelle kuukaudelle. Löytyskö teillekin jotain uutta mun listasta, tai vinkkejä mulle kuunneltavaksi?


Hayley Kiyoko on mulle ihan uusi tuttavuus, jonka ylläolevaan Girls Like Girls-biisiin törmäsin ihan sattumalta, kun YouTube ehdotti sitä jonkun muun biisin yhteydessä. Ja se oli rakkautta ensikuulemalta! Biisi itsessään nyt ei ole mitään mielettömän erikoista, mutta se on hyvän fiiliksen rallatus ja tykkään paljon videosta ja biisin sanomasta yleensä.



Melanie Martinez on näkynyt blogissa ennenkin kun mainostin uutta rakkauttani mimmiin, ja ylläoleva kahden biisin (Soap/Training Wheels) yhdistelmävideo on musta aivan ihana. Soap oli ensimmäinen Martinezilta kuulemani biisi ja kuuluu edelleen TW:n kanssa lemppareihini.



Panic! At The Disco nyt ei todellakaan ole mikään uusi rakkaus, mutten ollut kuunnellut heitä vuosiin kun yksi päivä nostalgiahöyryilin ja etsin bändin ekan albumin tuotantoa YouTubesta vain huomatakseni, että nehän tekee edelleenkin musaa. Ja nehän tekee edelleenkin todella hyvää musaa. Ylläolevan Hallelujahin lisäksi olen luukuttanut paljon Girls/Girls/Boys- sekä Emperor's New Clothes-biisejä.



Mä kasvoin David Bowie-faniksi äitini ansiosta, joka on teinivuosiltaan asti herraa fanittanut, ja Bowien edesmenon myötä herättelin taas rakkauttani kuuntelemalla uudempaa tuotantoa. Blackstar on ikäänkuin minileffa, ja harvinaisen mielenkiintoinen kaikessa friikkiydessään, niin visuaalisesti kuin ihan musiikinkin kannalta.



Limp Bizkit (jonka oon aina kirjoittanut Bitzkit???? Siis AINA, mitä miksi apua????) herättää myös ihanaa nostalgiafiilistä esiteinivuosilta, kun oli niin cool pistää lippis väärinpäin ja vetää sitä Rollin'-muuvia koulussa. Ylläoleva Eat You Alive oli jo skidimpänä lempibiisejäni näiltä ja viime aikoina oon jostain syystä rakastunut siihen uudestaan.

Minä ja miniminä

5.3.2016

minime1

Äiti ja tytär. Minä 25, skidi paria kuukautta vajaa kolme. Ulkonäöllisesti meitä ei ehkä heti tajuaisi äidiksi ja tyttäreksi - itse ainakin ihan tuskailenkin sitä, etten näe Shirissä paljoa itseäni. Jonkin verran ehkä kuvissa itsestäni lapsena, kun olin vielä vaalea ja ihan pienenä sinisilmäinenkin, mutta nykyversioita ei mielestäni kovin helposti voisi väittää samaksi perheeksi. Shiri peri isänsä (joskin komean, eli tuurihan sillä taisi käydä!) kullanvaaleat hiukset ja upeat siniset silmät.

minime2

Onko jälkeläisessä äidiltä sitten mitään? No, mun on aina kerrottu olleen ihan hirveä kauhukakara pienenä, Itsepäinen, ylienerginen, tottelematon, pidempi kuin muut eikä siitä tulevaa ylivoimaansa ymmärtävä. Omat vanhempani kuvailevat aina, etten ollut tahallani ilkeä, mutta olin vaan niin saamarin jääräpää ja energinen, että mm. rikoin kaiken, tönin muut kumoon ja kiljuin jengiltä korvat lukkoon. Koko ajan. Olin rämäpää, tyhmänrohkea ja yllytyshullu, mutta kumma kyllä en ole koskaan murtanut yhtään luuta. Sosiaalinen, puhelias, linssilude, rakastin olla huomion keskipisteenä. Oikeastaan siis ehkä aika samanlainen kuin nykyään, joskin nykyään ehkä vähän rauhallisempi...

minime3

Shirikin on itsepäinen ja voimakastahtoinen, mikä saa mut samanaikaisesti todella ylpeäksi ja ihan hulluksi. Shiri on rämäpää, uskalias ja sosiaalinen, vaikka ujosteleekin usein uusia ihmisiä alkuun. Shiri on energinen - rikkoo kaiken, työntää jengin kumoon ja kirkuu korvat lukkoon. Mutta ehkä mä olin kuitenkin pahempi kakara, koska Shiri on kuitenkin pääasiassa todella empaattinen ja kiltti. Energinen vaan, villi ja helposti innostuva, mutta osaa heti pyytää tarvittaessa anteeksi ja muistaa vielä kuukausia myöhemmin, miten kaverille tuli paha mieli kun Shiri tönäisi liian kovaa.

minime4

Tytär on myös äitinsä tapaan tiedonjanoinen, rakastaa olla huomion keskipisteenä ja keimailee peilin edessä itselleen. Shiri tykkää olla kuvattavana ja ottaa itse itsestään kuvia, tietää mitä tahtoo ja tahtoo kaiken tasan just nyt. Niin hyvässä kuin pahassa, tytär muistuttaa paljolti äitiään. Sen saa nähdä, miten asia kasvaessa muuttuu, vai muuttuuko ollenkaan - ainakin nyt Shirillä on meneillään vaihe, jossa äitiä pitää matkia kaikessa ja äitiä leikitään usein esimerkiksi laittamalla oma Frozen-olkalaukku kaulaan ja äidin kengät jalkaan ja työnnetään Baby Bornia nukenvaunuissa "Mä oon äiti ja me mennään nyt kauppaan ostamaan pillimehua ja banaaneja!"

minime5

Huumorin Shiri on myös perinyt molemmilta vanhemmiltaan, iloisena luonteena, rakkautena naurattamiseen ja kovan volyymin nauruna. Shiri tykkää leikkiä mun kanssa leikkiä, jossa mä väännän kasvoilleni surullisen ilmeen ja skidi yrittää saada mut nauramaan esimerkiksi hakemalla lelumikrofonin ja laulamalla JB:n Baby:n sävelmällä "kakka, kakka, kakkapylly ooh" tai heiluttamalla peppua tai heittämällä peittoa ilmaan ja nappaamalla sen kiinni naamallaan. Shiri on luontainen esiintyjä ja rakastaa saada positiivista huomiota olemalla hauska ja leikkisä.

Oli Shirissä sitten enemmän äitiä vai isää, vai ihan omaa uutta itseään, ollaan me silti aika dynaaminen duo ja mä oon niin onnekas, kun mulla on niin ihana perhe!

Päivittäinen sotamaalaus (video!)

4.3.2016

Mä oon hirveän laiska tekemään videoita, vaikka niiden tekeminen onkin aika hauskaa ja ne on yleensä saanut teiltä ihan positiivisen vastaanoton. Päätin joku aika sitten kuvata videon mun päivittäisestä normimeikistä ja odottelin kärsimättömästi mun Anastasian brow pomadea - joka tuli vihdoin alkuviikosta! Sen pidemmittä puheitta, typoilleni hajoillen (myös videon tekstit pitää oikolukea, Sofia...) tässä mun tekeleeni ja alla meikki vielä kuvissa ja normivaatteissa.


P3020071
P3020074

Alunperin mun piti tehdä leikkaamaton video, joten pälätin koko ajan menemään, mutta video venähtikin yli puolen tunnin mittaiseksi (.......) eli leikkelin ja nopeuttelin sitä kuitenkin inhimillisemmäksi. Käyttämäni tuotteet päivämeikissä ovat siis semijärjestyksessä:

KICKS Blur primer
Maybelline FIT ME-meikkivoide sävyssä 115
E.L.F Under eye concealer & highlighter
Max Factor translucent loose powder
Anastasia Beverly Hills dipbrow pomade sävyssä caramel
Luomivärit randompaleteista (yksi ainakin on H&M:n, muiden alkuperää en edes muista)
Maybelline Master precise-eyelinertussi
Maybelline Colossal volume-ripsiväri
Maybelline FIT ME-aurinkopuuteri
Gerard Cosmetics Supreme lip creme sävyssä Wild Berry Tarte (huulituote vaihtelee fiiliksen mukaan)

Pitäsköhän innostua näistä videoista enemmän - onks nää yay vai nay?

Omat lempparit blogista

3.3.2016

mun

Tätä blogia on monine nimineen ja osoitteineen takana jo sen verta pitkään, että vuosien varrella postauksia on kertynyt paljolti laidasta laitaan. Joskus mulla oli täällä erillinen välilehti, johon listasin mielestäni ns. tärkeitä tai luettavan arvoisia postauksia, mutta luovuin välilehdistä kokonaan - joten ajattelinkin kerätä pienen listauksen omia henkilökohtaisia lemppareitani tämän blogin varrelta!

Sinänsä lemppareihini kuuluu myös paljon ihan tavallisia postauksia arjesta, mutta tähän päätin kerätä vain ns. "tärkeämpiä" postauksia - mielipidejuttuja pääasiassa. Oli jotenkin tosi virkistävää selailla näitä, koska olin monet näistä unohtanut jo kokonaan! Mitkä siis ovat omia lemppareita postauksistani, kategorioittain?

ots1
Toddlers & Tiaras-postauksessa käsittelen USA:n realityohjelmaa lapsimissikisoista.
Kasvatusasiaa kokoaa mun ajatuksia siitä, minkälaisen kasvatuksen olen itse saanut, ja mitä niistä asioista haluan tuoda myös oman lapseni kasvatukseen mukaan.
"Äiti on nyt vähän hiprakassa" ja Alkoholi & Lapset käsittelevät alkoholinkäyttöä perheellisenä. Ensimmäinen aiheutti joissain tuttavissani karseita reaktioita, joihin en oikeastaan osaa enää sanoa muuta kuin if the shoe fits...
Synnytyskertomus on juuri se, ja oikeastaan laitoin sen tähän listaan vain siksi, että tykkään itse lukea sitä ja muistella sitä päivää kun Shiri päätti tulla maailmaan.
Mamimassit käsittelee Suomen erilaisia tukimuotoja äideille/vanhemmille ja mun ärsytystä sitä kohtaan, että kotimaiset vanhemmat kehtaavat valittaa saavansa liian vähän - kun saavat enemmän kuin missään muualla.

ots2
Rakkain terveisin, feministi ja Minä, feministi ja Huoh, joku feministi taas... ovat eräänlaisia kokonaisuuspostauksia, joissa listaan ja selitän syitäni laskea itseni feministiksi sekä yleisesti asioita, joihin uskon ja jotka ovat minulle tärkeitä. Mulle feminismi leimana on tärkeä, koska koen sillä olevan ihan väärä stigma nykyään, ja olen pyrkinyt rikkomaan ääriesimerkkiä mm. näillä postauksilla.
Rape culture-postauksessa avaan otsikon käsitettä.
Pornoteollisuus & feminismi käsittelee juuri sitä, mitä otsikossa sanotaan - ongelmia pornoteollisuudessa.

ots3
Läskit salilla on otantani siihen, saako ylipainoiset käydä salilla.
A Beautiful Body oli vaikea postaus kirjoittaa, mutta itku nousi nytkin kurkkuun kun luin kaiken tämän ajan jälkeenkin teidän kommenttejanne. Ootte ihania.
Itsetunto 101 ja Itsetunnon jatkokurssi ja Advanced confidence course ovat mun vinkkejä, jeesejä ja omia kokemuksia itsetunnon parantamisesta mm. itsetutkiskelun avulla.
Rakas 14-vuotias Sofia... on kirje teini-ikäiselle, pahimmassa angstikaudessa rypevälle itselleni.
Miten minusta tuli minä on itsetutkiskelua ja pohdintaa.
Läskit tuli siitä, kun kyllästyin kuulemaan samaa paskaa jatkuvasti.
Ulkonäköjuttuja on pohdintaa siitä, minkälaisia ulkonäköpaineita yhteiskunnassamme on ja mistä ne johtuvat.
#NoShaveNovember oli otanta siihen, miksi minä naisena vihaan niin paljon omia luonnollisia kainalokarvojani.

ots4
Aikuisten satuja on kokoelma alkuperäisiä versioita meidän kaikkien rakastamista lastensaduista. Anteeksi, että pilasin lapsuutenne.
The Slut Paradox on alunperin vuosia sitten englanninkieliseen vanhaan blogiini kirjoittama postaus lutkan leimasta ja yleisesti naisten korkeasta seksuaalisuudesta, jonka lisäsin tänne blogiin ja suomensin.
Rakkaudella, Miley-fani on vähän musta lammas, koska en osaa edes sanoa, miksi tää on mun lempparipostauksia. Tuon siis esille omaa näkökulmaani Miley Cyrusiin.
Cartman, Cartman everywhere kumpusi katsottuani Roskaruokaäidit-dokumentin ja herneen mentyä niin syvälle nenäonteloon, että haistan sen siellä edelleen homehtuneena. Dokkari ja postaukseni siis käsittelee lapsuuden ylipainoa ja vanhempia, jotka sitä lapsilleen tietoisesti aiheuttavat.
No ne håmåt on näkökulmani avioliittolain uudistukseen.
Rakkaat uniikit lumihiutaleet on ärsytystä siitä, että "oon parempi ku muut q oon ernu"-asenne näkyy niin paljon aikuisissakin.
Elämäni semimamuna on fiiliksiäni elämästäni maahanmuuttajan lapsena.
Miksei enää osata rakastaa? on pohdintaa parisuhteista.
Edward, eikun Christian on silkkaa vihaa 50 shades-sarjaa kohtaan, selitettynä juuri tasan tarkkaan miksi koko paska oksettaa mua.

Onko teillä mitään postauksia, jotka on jäänyt mun blogistani mieleen - lemppareita tai inhokkeja? Musta on välillä mielenkiintoista selailla vanhempia juttujani, helposti unohtuu vanhat kirjoitukset ja tietyllä tavalla oon tottakai ylpeä, jos olen kirjoittanut omasta mielestäni hyvän postauksen ja se on saanut teiltäkin hyvän vastaanoton.

9, 10, never sleep again

1.3.2016

Varmaankin aika moni on joskus törmännyt netissä creepypastoihin eli pähkinänkuoressa kauhutarinoihin. Selasin niitä itsekin vuosia ja kuumottelin kotona valot päällä erityisen karmivan tarinan lopetettuani - mutta varsinaisen innostuksen kauhutarinoihin sain vasta löytäessäni Redditin NoSleep-maailman. Ja pitäähän se tottakai jakaa ja vinkata kaikille!

Niille joille Reddit ei ole tuttu - se on sivusto, jossa on lukemattomasti eräänlaisia kategoriasivustoja, jotka erikoistuvat erilaisiin teemoihin. NoSleep on Redditin osa, joka keskittyy nimenomaan kauhutarinoihin. Kuka tahansa voi kirjautua käyttäjäksi ja lisätä omia tarinoitaan, joita muut käyttäjät sitten peukuttavat tai alapeukuttavat. NoSleepissä on sääntöjä - esimerkiksi se, että kaikkien tarinoiden oletetaan olevan totta ja kommenteissa ei saa siksi yrittää todistaa tarinoita epätodeksi - ja yhteisöllisiä juttuja, kuten kerran kuussa ja vuodessa julkaistavat voittajatarinat ja oma ebook, johon voittajatarinoita kerätään.

Käyttäjiä on paljon, ja tarinoita tulee kymmenittäin joka päivä. Selaan itse NoSleepiä lähinnä puhelimella, jolloin helpointa on selata aina sen päivän (kyllä, selaan NoSleepin läpi yleensä 1-3 kertaa päivässä...) kuumimat tarinat läpi. Pituudet vaihtelevat parin minuutin lukukokemuksesta pitkiin sarjatarinoihin, joista yksi henkilökohtainen lempparini on jatkunut jo vuosia - siitä lisää alempana linkeissä. Mun on pakko myöntää, että yksi pääsyy siihen, miksi luen nykyään harvoin kirjoja on NoSleep. Tarinoita tulee lukuisilta eri kirjoittaijilta ja kännykällä muutaman minuutin lukukokemus on niin paljon iisimpi kuin kirjaan keskittyminen. Damn you, NoSleep!

Siispä suosittelen ihan kaikille vähänkään kauhusta tykkäävälle ihan ehdottomasti NoSleepin selailua, näin itsekin koukkuun jääneenä. Alkuun pääsee hyvin joko ihan etusivulta, jossa voi navigoida esimerkiksi sinne päivän/viikon/kuukauden/vuoden/kaikkien aikojen eniten ääniä saaneisiin tarinoihin, mutta haluan myös vinkata henkilökohtaisia lemppareitani seuraavaksi. Ja pikkuvinkkinä koneella oleville - sivupalkista voi vaihtaa "Night mode" ja "Day mode", jolloin sivustoa voi selata joko tummalla taustalla ja vaalealla tekstillä tai toisinpäin. Itse tykkään enemmän vaaleasta taustasta tummalla tekstillä.

Joitakin lempikirjoittajiani ovat iia, jonka erikoisuus ovat harvinaisen ällöttävät lyhkäiset tarinat; EZmisery, jonka 1%-sarja on koukuttanut mut täysin; DoubleDoorBastard, jolla on vain muutama stoori NoSleepissä mutta jonka kirjoitustyyli on ihan mieletön; sleepyhollow_101, jonka kirjoitystyyli on niin karmiva ettei ole ihmekään, että melkein kaikki hänen tarinansa saavat satoja/tuhansia upvoteja; ja bloodstains, jonka ihan mieletön sarja on siis tosiaan jatkunut jo vuosia. Sarja on periaatteessa erinäisiä virallisia haastattelutranscriptejä ja muita tekstejä, joista koostuu vuosien varrelta harvinaisen kuumottava tarina. Sarja ei ole vieläkään loppu ja edellisestä osasta on kulunut kolme kuukautta.

Jokainen ylläoleva linkki vie kirjoittajan profiilin yleiskatsaukseen, sieltä voi navigoida lukemaan vain heidän lisäämiään postauksia kommenttien sijaan. Selasin kaikkien aikojen kuumimmat-listaa ja valitsin sieltä lempitarinani tähän alle - mutta en aio kertoa niistä enempää, koska se ei mene niin. NoSleepiä selatessasi et saa kirjan takakantta saadaksesi jotain ideaa siitä, mistä tarina kertoo, vaan klikkaat otsikkoa ja sukellat mukaan.

Penpal (linkit kaikkiin Penpal-tarinan osiin)