Super Mega Horror Pack IV

13.1.2016

SITÄ ON ODOTETTU! Tai no, mä ainakin olen. Nimittäin mun kauhuelokuvakokoelmapostauksieni neljättä osaa! Linkit aiempiin osiin löytyvät tästä: yksi, kaksi ja kolme - ja koska tuntuu, että leffat alkaa loppumaan kesken, neljäs paketti tuntuu vähän pienemmältä kuin edelliset. Edellinen on kuitenkin julkaist yli vuosi sitten, joten on todellakin aika putkauttaa uusi listaus pihalle.

Sen pidemmittä puheitta - tässä lisää listausta kovan luokan kauhufriikiltä. Moni näistä löytyy Netflixistä!

smhp4a

The Signal on ihastuttava indiekauhu, jossa maailmaan leviää mm. televisioiden ja radioiden kautta kummallinen signaali, joka tekee ihmisistä hulluja ja murhanhimoisia. Elokuva kerrotaan kolmessa osassa, joissa seurataan pääasiassa Myaa ja tähän liittyviä henkilöitä tämän yrittäessä selviytyä apokalyptisessa maailmassa etsiessään rakastaan. Leffassa on vahva ug-fiilis, jota sana "ihastuttava" kuvaa oikeasti parhaiten, ja se täyttää paljolti myös aidon, oikean ja hyvän kauhukomedian kriteerit.

The Canalin juoni ei ehkä ole mitenkään erityisen uniikki - perheenisä tutkii murhaa, joka on tapahtunut hänen uudessa kodissaan vuosikymmeniä aikaisemmin, ja epäilee vaimonsa pettävän tätä. Kun vaimo katoaa, alkaa ajojahti, jossa miestä epäillään murhaajaksi ja tämä yrittää epätoivoisesti todistaa syyttömyytensä ja samalla ratkoa talonsa vanhaa murhamysteeriä. Kuitenkin leffa on onnistuttu tekemään harvinaisen kuumottavaksi, ja lisämausteen tuo sen irlantilainen alkuperä.

The last house on the left - niin vanha kuin uusikin versio - ovat aika karua katsottavaa. Etenkin 70-luvulla ilmestynyt alkuperäinen aiheutti paljon paheksuntaa ja sensuroitiin vahvasti ympäri maailmaa. Elokuvassa kahden teinitytön kimppuun hyökkää kolmen miehen ja yhden naisen joukko, jotka raiskaavat ja murhaavat heidät. Tämän jälkeen nelikko päätyy toisen teinitytön vanhempien kotiin, eikä se tietenkään pääty hyvin.

The Purge kuvaa meidän maailmaamme, jossa USA on tehnyt yhden todellisesta maailmasta poikkeavan teon - hillitäkseen väkivaltaa maa on asettanut yhden päivän vuodessa, jolloin kahdentoista tunnin ajan kaikki rikokset ovat sallittuja. Muutamalla säännöllä (ei ydinaseita, tietyillä tärkeillä henkilöillä koskemattomuus jne) höystetty yö antaa siis jokaiselle vapaat kädet ryöstää, polttaa, murhata, raiskata, pahoinpidellä... Ensimmäinen leffa kuvaa yhden perheen kokemusta suojatun, mutta ei tarpeeksi hyvin suojatun, talonsa sisällä Purge-yön aikana.

The Purge: Anarchy on edellisen jatko-osa, joka eroaa ensimmäisestä kuitenkin hyvin paljon. Siinä seurataan sekalaista joukkoa ihmisiä - autonsa hajottanutta pariskuntaa, kodistaan ryöstettyä äitiä ja tytärtä sekä heidät pelastanutta supermies-miestä - jotka ovat syystä tai toisesta jääneet loukkuun ulkomaailmaan Purge-yönä ilman suojapaikkaa. Sinänsä leffoja ei oikein osaa edes pitää toisiinsa liittyvinä Purge-yön pointtia lukuunottamatta, koska siinä missä ensimmäinen leffa keskittyy lähes täysin yhden perheen kotiin, kakkosessa kierretään siellä täällä hyvin erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Molemmat leffat kuitenkin omalla tavallaan uivat sydämeeni.

smhp4b

Babadook tuli suosituksena ystävältä ja yllätyin todella paljon siitä, miten kuumottava leffa se oikeasti onkaan. Tässäkään ei nimittäin mitään kovin uutta ole - yksinhuoltajaäidillä on ongelmia poikansa kanssa, ja kirsikkana kakun päälle yliluonnollinen hirviö alkaa jahtamaan heitä omassa kodissaan. Perushuttua. Kuitenkin elokuva on jotenkin mielettömän freesisti tehty, ja Babadook itsessään on oikeasti todella karmiva örkki. Myös lopetus oli ihanan omaperäinen tuulahdus tähän örkkileffojen äärettömään suohon.

Gothikan näin alunperin ihan junnuna, mutta katsoin sen uudelleen nyt listausta varten. Halle Berryn näyttelemä psykiatri herää friikin onnettomuuden jälkeen potilaana mielisairalaasta, jossa aiemmin työskenteli, syytettynä aviomiehensä murhasta ja kummituksen riivaamana. Hän alkaa selvittämään tapahtunutta ja avaakin samalla vanhan kunnon viihdyttävän salaliittovyyhdin. Gothikan tarina itsessään ei vielä ole mitään mielettömän pelottavaa, mutta tunnelmalla ja Halle Berryn näyttelijäntyöllä siitä on onnistuttu tekemään kunnon paniikkikamaa.

As above, so below oli mulle todellinen yllättäjä. Luin suosituksia ja kuvauksia ja olin ihan varma, että tulen tuhlaamaan vajaa pari tuntia elämästäni siihen itseensä - mutta sen sijaan sitä itseään löytyi korkeintaan mun housuistani. Elokuvassa seurataan alkemistia, joka isänsä jalanjäljissä laskeutuu Pariisin katakombeihin sekalaisen tuttavajoukkonsa kanssa löytääkseen viisasten kiven. Porukka päätyy helvettiin. Kirjaimellisesti. En tiedä onko osasyynä mun mieletön luolakammoni, mutta tämä leffa pelotti ihan oikeasti. Paljon.

Insidious oli myös mun "luultavasti paskea"-listallani, mutta päädyin yllättymään positiivisesti. Vaikka juoni mahdollisesti hengen riivaamasta lapsesta ja tämän perhettä auttamaan tulevista manaajista voisi voittaa "maailman karsein klisee"-mitalin, tässäkin pätkässä on onnistuttu tuomaan karmivaa tunnelmaa muilla avuilla. Ensimmäinen kosketukseni oli gifi Tumblrissa just siitä kohtauksesta, jossa demoni kurkkaa korvan takaa, ja jo se pisti ihon kananlihalle.

Ginger Snaps on klassikko, jonka sain aikaiseksi katsoa vasta vähän aikaa sitten. Se kertoo teini-ikäisistä siskoksista, joilla on sairaalloinen pakkomielle kuolemaan ja kaikkeen ah-niin-synkkään - ja joiden kimppuun hyökkää ihmissusi. Ja tottakai toinen siskoista saa tartunnan. Melko kulttileffana käsitetty pätkä on omalla tavallaan hellyyttävä (........se ihmissusi.......), mutta ansaitsee ehdottomasti paikkansa hyvien leffojen joukossa.

Dead Silence meinasi päätyä fifty-fifty-kategoriaani, koska en osannut päättää, onko se hyvä vai ei. Koska vatsastapuhujan nuket ovat luonnostaan harvinaisen karmivia, päädyin siihen, että se on hyvä. Leffa kertoo miehestä, joka alkaa selvittämään kotikylänsä vanhaa urbaanilegendaa Mary Shaw-nimisestä vatsastapuhujasta, jonka sanotaan kuolemansa jälkeenkin tappavan ihmisiä. Spoilaamatta sen enempää leffassa on pari twistiä juonessa, joita ei osannut odottaa (toisaalta ehkä siksi, että ne on omalla tavallaan todella typeriä) ja lopetuskaan ei seuraa geneeristä kaavaa.

smhp4c

3096 days kertoo tositarinaa Natascha Kampuschista, jonka moni varmasti muistaa. Vuonna 1998 10-vuotiaan Nataschan kidnappasi Wolfgang Přiklopil ja piti tätä vankina viiden neliön kokoisessa kellarissaan kahdeksan vuoden ajan ennen Nataschan onnistunutta pakoa. Natascha vietti leijonaosan vankeudestaan kellarisellissään, mutta pääsi ajan kuluessa asteittain ensin muihin osiin taloa ja myöhemmin ulos kidnappaajansa seurassa.

The Gift on mulle nostalgialeffa, ensimmäisiä näkemiäni kauhuelokuvia. Se kertoo Cate Blanchettin näyttelemästä leskestä, joka omaa yliluonnollisia kykyjä ja elättää itsensä ja lapsensa ennustamalla kotikylänsä asukkaille. Hän kuitenkin alkaa saamaan näkyjä kadonneesta ja myöhemmin kuolleena löydetystä paikallisnaisesta ja sekoittuu mukaan murhan tutkintaan - ja tottakai ratkaisee sen lopulta itsekseen kykyjensä avulla.

Machinist on ahdistava jos ihan vain Christian Balen ulkomuodon vuoksi tässä leffassa. Leffa kertoo Balen näyttelmästä miehestä, joka vakavan unihäiriön johdosta on kuihtunut sairaalloisen alipainoiseksi eikä ole muutenkaan mitenkään erityisen tasapainoinen tyyppi. Pikkuhiljaa hänen elämänsä alkaa tuntumaan epätodelliselta monella tapaa ja hän alkaa selvittämään, miksi kaikki häntä ympäröivät ihmiset tuntuvat lyöttäytyneen häntä vastaan.

The Others sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin ja kertoo naisesta, joka asuu upeassa suuressa talossa kahden lapsensa kanssa odottaen aviomiestään sodasta kotiin. Kotona alkaa kuitenkin tapahtumaan kaikenlaista outoa, etenkin uusien palvelijoiden saavuttua, ja nainen päättää löytää syyn oudoille tapahtumille kodissaan.

smhp4e

At the devil's door kertoo vanhaa tuttua tarinaa riivaamisesta. Siinä kiinteistövälittäjä kuolee kummallisissa olosuhteissa ja tämän sisko yrittää selvittää siskonsa kohtaloa ja joutuukin myös itse kohteeksi. Periaatteessa leffa on kauhugenresssä ihan viihdyttävä, mutta siitä jäi puuttumaan se itse kauhuaspekti aika pahasti.

Rebound on indieleffa, jossa petetty nainen päättää muuttaa kauas kipeistä muistoista vain päätyäkseen psykopaatin vangiksi. Sinänsä se on debyyttiohjaukseksi ihan hyvä, ja tarina itsessään on ihan ok, mutta näyttelijät eivät vakuuta paljoa ja itse tarina on kiduttavan hidastempoinen

Black death on periodikauhu 1300-luvun englannista, jossa riehuu mustana surmana tunnettu rutto. Joukko ritareita ja yksi munkki lähtevät tutkimaan syrjäistä kylää, joka kuin taikaistusta on välttynyt kokonaan rutolta. Ideana leffa on hyvä, mutta sillä oli potentiaalia olla paljon parempikin - siinä missä keskiaikaista kidutusta on käytetty hyvin ällöjen kohtauksien luomiseksi ja historiallista noitapelkoa tuodaan ruudun kautta katsojaankin, on pätkä loppujen lopuksi aika tylsä.

The Circle on myös elokuva, jonka idea on tosi hyvä, mutta siitä ei vaan saatu tehtyä ihan niin hyvää. Joukko toisilleen pääasiassa tuntemattomia ihmisiä herää yhtäkkiä pimeästä huoneesta aseteltuina rinkiin - ja yksitellen he alkavat kuolemaan. He kuitenkin huomaavat pystyvänsä vaikuttaa pelin kulkuun - mutta mikä peli on ja kuka sitä pyörittää?

Honeymoon kertoo pariskunnasta, jotka lähtevät syrjäiselle mökille viettämään kuherruskuukauttaan - mutta syrjäiset mökit kauhuleffoissa nyt tiedetään. Mitään ihmispahiksia tässä ei sinänsä ole, vaan enemmin pahisvirus tai vastaava örriäinen, ja pariskunnan vaimo alkaa harmaantumaan inhottavasti. Ei jatkoon, mutta ei roskiinkaan.

Severance on periaatteessa tosi maittava kauhukomedia, jossa esiintyy vielä yksi lemppareistani, Danny Dyer. Siinä työporukka lähtee yhteiselle virkistysreissulle keskelle metsää - tottakai. Reissu muuttuukin aika veriseksi. Sinänsä mulla ei olisi muuten mitään valitettavaa, mutta Severance on ehkä vähän tylsä monessakin kohtaa. Ja myös aika ennalta-arvattava. Ja siinä on aika paljon turhaa.

Case 39 on liian kliseinen, ja Renée Zellweger ei vakuuta kauhunäyttelijänä ollenkaan. Leffassa Zellweger näyttelee sosiaalityöntekijää, jonka 38 aktiivisen tapauksen päälle heitetään vielä #39, jossa tyttölapsi onkin astetta kuumottavampi (lue: demonisempi) kuin muissa.

Suspiria on klassikko vuosikymmenten takaa ja loistavan maanmieheni Dario Argenton tekele, eikä siinä sinällään ole mitään väärin. Se kertoo tanssijasta, joka muuttaa Saksaan opiskelemaan, mutta kouluun sisältyykin synkkiä salaisuuksia ja friikkejä coveneita. Ainoa asia, joka mua siinä häiritsee, on mun oma häpeäni - eli se, että nykyajan lapsena en osaa olla nauramatta erikoisefekteille ennen syntymääni.

smhp4d

Annan itselleni haasteen ja yritän mahdollisimman lyhyesti kiteyttää miksi teidän ei kannata tuhlata minuuttiakaan elämästänne näihin elokuviin. Aloitetaan.

Devilissä joukko huonoja näyttelijöitä jää jumiin hissiin ja yksi heistä onkin pahis.

Annebelle on ylihypetetty paskasti tehty muka-kauhu lelusta.

The Knowing on niin korni etten olisi odottanut edes Nicolas Cagen, jota inhoan, alentuvan tälle tasolle.

You're Next olisi voinut olla ihan hyvä, jos siinä olisi esimerkiksi juoni.

Ouija on luultavasti 12-vuotiaiden tekemä elokuva.

The Thaw-leffaan käytetyt rahat olisi voinut lahjoittaa mieluummin hyväntekeväisyyteen - koska leffa arktisesta tappajaötökästä ei vaan voi olla hyvä, vaikka ne olisikin edes yrittäneet.

Dark Summer on hyvä esimerkki siitä, miksi etenkin indiekauhuleffoista pitää kahlaamalla kahlata ne timantit kaiken tämän pasken keskeltä.

Kun ensimmäinen Human Centipede tehtiin, oli se rikos niin kauhugenreä kuin elokuvateollisuutta yleensäkin kohtaan, mutta jatko-osien tekeminen on ihan suoraa vittuilua. Hävetkää.

The ABCs on death 2 petti mut suuresti, koska tykkäsin ensimmäisestä kokoelmaleffasta niin paljon - mutta ilmeisesti ne päätti tällä kertaa antaa ohjausvuoron kaikille niille, jotka ei päässeet ykköseen mukaan koska ei esimerkiksi osaa tehdä leffoja.

Agnosian jälkeen päällimäisin fiilis oli "Anteeksi, mutta mitähän vittua", eikä todellakaan sillä hyvällä Kuudes Aisti-tavalla.

One Missed Call? More like.. no. Just no.

12 kommenttia :

  1. Purget mä oon kattonut myös ja pidin niistä kovasti! Jotenkin se erilainen juoni muihin kauhuleffoihin verrattuna teki siitä jo mielenkiintoisen. One missed call ja Annabelle on aivan paskoja! One missed callin oon nähnyt varmaan kolme kertaa ja ei se hyväksi muutu :D muutama leffa tuolla oli joka herätti oman mielenkiinnon (jopa noissa paskoissa leffoissa), joten pakko katsoa ne. Varsinkin gothika, oon sen joskus nuorempana nähnyt, mut pakko katsoa se uudelleen vähän uusin silmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans tykkään ehkä just siks, että juoni tuntuu ihanan freesiltä kaikkien näiden "yhyy, kodissani on kummitus"-kauhuleffojen keskellä :D paskojen leffojen kattominen on omalla tavallaan tosi viihdyttävää!

      Poista
  2. ensimmäisestä purgesta en niinkään välittänyt, mutta tykkäsin sen ideasta. kakkonen iski taas muhun huomattavasti enemmän, kun odotukset ei ollut erityisen korkealla ykkösen jälkeen! :-D annabellen katsoin pari päivää sitten netflixistä ja huh miten paska leffa kyllä kyseessä. se alkoi ihan lupaavasti mutta huononi vaan kokoajan loppua kohti mennessä.

    ootko nähnyt sellasta kauhuelokuvaa kun the visit? kyseessä on siis viime vuonna tullut kauhuleffa, josta oon kuullut että se olis ihan hyvä ja tosi kuumottava! pitäis itsekin se katsastaa, mutta olis kiva kuulla myös sun mielipidettä leffasta jos oot nähnyt sen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annabelle oli tosi pettymys koska odotin siltä tosi paljon kun kaikki hypetti et pelottavib leffa ikinä :D Conjuring oli kans niin mahti et odotin et Annabelle olis yltänyt ees melkeen samaan. No ei :D

      Ja en oo nähnyt enkä ees kuullut, kiitos vinkistä! Pitää kattoo ja laittaa vitoslistaukseen, jos sellasen saan joskus aikaan :)

      Poista
  3. Ootkos tätä tsekannu? https://en.wikipedia.org/wiki/REC_(film) Itte kusin housuun ku ton katoin :D Vähän oli kyllä tylsähkö, mut kyl se meni. Aattelin et ajankuluks vois katella viel seuraavat osat, että onko minkälaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hämärä muistikuva et oisin nähny, mutten muista koko leffaa yhtään! Vois kattoo uusiks :D

      Poista
  4. Mun mielestä se alkuperänen Last House on the Left on ihan hirvee ja ahdistava sellasella jotenki väärällä tavalla. En oo yhtään sellanen tuomitsija ja mulle on aivan ok että leffoissa on väkivaltaa ja kaikkea mitä nyt oikeeseen maailmaan vaan kuuluu mutta jotenki ton leffan raiskaus- ja väkivaltakohdista tuli tosi ällöttävä olo ja siis sellasella väärällä liian mässäilytavalla. Varmaan vaikuttaa kans että luin jotain juttuja (tokikin kaiken tällasen todenmukasuus on oma kysymyksensä) siitä kuinka uhrien näyttelijät oli kokeneet ton leffan tekemisen aidosti traumatisoivana ja kuinka ilmapiiri kuvauksissa oli ollu vähän sellanen et haetaan aitoa nöyryytystä ja kauhua amatöörinäyttelijöistä. Toisaalta toki jossain mielessä onnistunu leffa ku mulle on jääny siitä NÄIN huonot vibat (katoin sen joskus 2008 :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhee, en ollu ees kuullu tommosta! Allekirjotan kyllä et oli tosi karseella tavalla onnistuttu tekemään, jäi tosi ahdistunut olo niistä kohtauksista. Sama juttu Irreversible:n raiskauskohtauksella, ihan karsee :/

      Poista
  5. Ai nataschasta on tehty elokuvakin! Kirja oli kyllä ahdistavaa luettavaa :/. Dead silence on ihan ok ja lopun ylläri olikin aika hauska :D -miljama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tehty ja suosittelen! Kirjaa en ookaan lukenut :)

      Poista
  6. Ootko nähnyt viime vuonna leffateattereissakin näytettyä elokuvaa It Follows? Se oli karmiva, ihan jo idean tasolla. Mun oli pakko keskeyttää leffa ja katsoa se päiväsaikaan loppuun muutoin kuin yksinäni :D Senkin jälkeen näin inhoja hikisiä painajaisia leffan teemasta. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo nähnyt! Kiitos, laitoin katselulistalle :)

      Poista