Fed Up - liikalihavuus ja lapset

8.9.2015

Jatkaakseni dokumenttien tärppipostaussarjaa (osa yks click!) katsoin eilen Netflixistä dokumentin nimeltä Fed Up. Se käsittelee USA:n liikalihavuusongelmaa (ja sivuaa ongelmaa myös globaalilta kannalta) monikerroksisesti ja etenkin lasten kohdalla. Dokumentti asettaa heti alussa oudon argumentin, joka herätti mielenkiintoni sen käsittämättömyydellä - ajatus siitä, että syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän laihtuu, on hölynpölyä. Dokumentitkaan ei tietenkään ole mitään absoluuttisia totuuden lähteitä, mutta dokkari herätti todella paljon ajatuksia. Ainakin postauksen verran.

0809fed01

Okei, aloitetaan vähän kauempaa historiasta ja puhutaan tupakasta. Ainahan ei ole tiedetty yleisellä tasolla, että tupakka on vahingollista. Ennen vanhaan tupakkaa mainostivat lääkärit ja julkkikset ja se oli eräänlainen statussymboli, tupakoiva ihminen oli cool ja tupakkateollisuus mieletön miljardibisnes, joka tottakai vastusti joka ikistä tutkimusta, jonka mukaan tupakointi ei ehkä olekaan terveellistä. Miljardibisneksien takana on aina miljardöörejä, jotka eivät todellakaan halua luopua omaisuudestaan eikä sitä kartuttavasta lähteestä. Ajan kanssa tupakkamiehet saatiin kuitenkin taltuettua sen verran, että tutkimuksia tehtiin, ihmisten käsitys tupakasta muuttui todenmukaisemmaksi ja tupakkateollisuus itsessään demonisoitiin. Jokainen nykyään tietää, että tupakointi on todella epäterveellistä ja aiheuttaa lukemattomia sairauksia ja vaivoja - ja ihan oikeasti tappaa.

Aloitustilanne on sama sokeriteollisuuden kanssa. Sokeri on ihan helvetin epäterveellistä - ei sitä voi kukaan kieltää. Ihmisen oikea saantisuositus sokerille on todella pieni, ja dokumentin mukaan maailman terveysjärjestö WHO on yrittänyt vuosikymmeniä saada sokerilinjausta tiukemmaksi - mutta kuvaan astuvat lobbaajat ja miljardöörit sokeri- ja prosessoidun ruoan teollisuudessa, jotka eivät todellakaan halua menettää omaisuuttaan tai sitä kartuttavaa lähdettä. USA:ssa on pitkään villinnyt terveystrendejä, jotka ovat keskittyneet vähärasvaisuuteen. Mutta mitä tuotteelle käy, kun siitä poistetaan rasva? Se maistuu pahalta. Ja mitä voidaan tehdä? Lisätä sokeria. Vähärasvainen, terveellisenä light-tuotteena mainostettu tuote on kyllästetty sokerilla. Tieto tästä ei ole uusi, mutta yllättävän usein jää miettimättä itseltänikin ruokaostoksia tehdessä.

Sokeria nimittäin tungetaan ihan joka paikkaan ja monella eri nimellä. Valmispastakastike? Lisättyä sokeria. Täysjyvämurot? Lisättyä sokeria. Prosessoidun ruoan - valmisruoan, einesten, puolivalmiiden ruokien, kaiken jota on käsitelty pitkästi ennen kuin se päätyy vatsaasi - ongelma pitkälti on juuri se, ettemme edes tiedä, mitä napaamme vedämme. Kun alkaa lukemaan tuoteselostetta, ei osaa edes lausua puolia niistä aineksista. Eikä se kaikki ole lähtökohtaisesti pahaa, mutta esimerkiksi sokeri voidaan naamioida monilla eri nimillä. USA:ssa yksi suurimpia on "high fructose corn syrup", joka on todella sokeripitoista maissista tehtyä siirappia - ja sitä on melkein kaikessa.

0809fed02
Dokumenttia katsoessa tuli kieltämättä sellainen olo, taas, että Suomessa eletään kyllä hyvin pumpulissa. Silmät levisi, kun selostettiin, miten USA:n julkisista kouluista moni on tehnyt sopimuksen roskaruokaravintoloiden kanssa - eli heille tarjotaan ruoaksi Pizza Hutin pizzoja, mäkkärin hamppariaterioita, ruokajuomana kokista... Kouluruokana. Tietäähän sen että USA:ssa kouluruoka ei ole kovin hyvää, mutta en todellakaan tiennyt, että kyseiset firmat sponsoroivat kouluja ja hallitsevat näin lounastuntia täysin. USA:n lapsille syötetään siis koulussa, ja hyvin usein myös kotona, prosessoitua paskaa päivästä toiseen. Eihän se tulisi kuuloonkaan täällä, että ekaluokkalaiset menee koulun ruokalaan ja saa valita haluaako Kotipizzan margeritaa vai Happy Mealin.

Kihisin kiukusta, kun isojen firmojen isot pomot aivan pokerinaamalla selittivät, että ei heidän yhtiönsä ruoka ole mitenkään epäterveellistä. Mäkkärin edustaja ihan tosissaan sanoi, että ei heillä markkinoida lapsille. Miten nämä ihmiset pystyvät katsomaan itseään peilistä? Miten he voivat nukkua öisin? En sano, etteikö teollisuutta roskaruoalle saisi olla, koska tottakai jokainen aikuinen saa itsekseen syödä niin paljon roskaruokaa kuin haluaa - mutta jumalauta, kasvattakaa selkärankaa ja myöntäkää se, mitä teette ja mitä teidän tuotteenne ovat. Ihan samalla lailla tupakkajätit aikanaan kielsivät tutkimustulokset ja väittivät, että tupakointi ei ole haitallista.

Lapsille markinnointia dokkari nostaa esille paljon. Lapset USA:ssa, ja paljolti myös täällä, kasvatetaan roskaruoan kyllästyttämässä maailmassa. Kun lapsen lempparipiirroshahmo mainostaa uusia logokeksejä, -sipsejä, -muroja ja ties mitä kaakkuja, tottakai lapsi haluaa niitä. Tottakai ne ovat hyvän makuisia, ja siksi aikuisetkin syövät niitä (mikä muuten näin välinoottina on esimerkiksi italialaisten tuttujeni mielestä todella outoa - yksi ihmetteli suureen ääneen sitä, että Suomessa aikuiset miehet käy ostamassa karkkipusseja) ja siksi niiden markkinat ovat niin isot. Kun lisätään markkinointiin vanhempien oma välinpitämättömyys lastensa ruokavaliosta ja USA:ssa koulujen sponsorisopimukset, ei ole mikään ihme, että liikalihavuus on ongelma. Kaikkialla.

0809fed03
Siitä dokumentti osui kotiin, että olen aina taistellut paino-ongelmien kanssa itsekin. Jännää oli, että lapsuudenkodissani oli todella tiukat säännöt - meillä oli karkkipäivä lauantaisin. Muutoin meillä ei ollut kotona koskaan mitään roskaruokaa. Meillä ei käytetty voita leivällä. Kummastelin aina ystävieni koteja, joissa oli kaapeissa sipsiä ja jääkaapissa limua ihan muuten vaan - meillä oli vain synttäreillä, ei olisi tullut kuuloonkaan ostaa satunnaisesti limpparia kotiin ruoan kanssa. Vanhempani myös boikotoivat McDonald'sia, enkä ole lapsuudessani syönyt pikaruokapaikoissa kuin hyvin satunnaisesti. Silti teininä ja aikuisena roskaruoka vei ja olin pullea jo lapsena, koska söin liian paljon ns. oikeaa ruokaa, etenkin tarhassa, kun tarhatädit ei vahtineet kuinka paljon ruokaa söi. En kiellä, etteikö minulla olisi ollut, on, ruokariippuvuus. Painosta voi yleensä tottakai aina syyttää itseään enkä vieritäkään tässä syytä kenenkään niskoille - kunhan toin pöydälle myös sen, että vaikka vanhemmat pitäisivät huolta lapsiensa ruokavaliosta, se ei aina pelasta ongelmilta tulevaisuudessa. Mutta eikö ole vanhempien vastuu tehdä kaikkensa minimoidakseen riskit?

Dokkarin alussa asettama argumentti on tietenkin itsessään hölynpölyä - tottakai ihminen laihtuu liikkumalla enemmän. Mutta se alleviivaa lausahduksen toista osaa - ihmisen ei välttämättä tarvitse syödä vähemmän, vaan paremmin. Määrällisesti jos lautasellasi on 300kcal kurkkua tai 300kcal sipsejä, kurkkua on hitonmoinen läjä ja sipsiä muutama hassu. Syömällä paremmin syöt automaattisesti vähemmän kaloreita, koska voit syödä samaan kalorimäärään huomattavasti enemmän ruokaa, etkä jaksa syödä yhtä paljon kuin kaloripitoisia ruokia. Tämäkään nyt tuskin oli kellekään uutinen, mutta dokkari tuo esiin ongelmaa nimenomaan sokeriteollisuuden kannalta. Ja jos lapset kasvatetaan prosessoidulla ruoalla, ei liikunta riitä turvaamaan terveyttä - tutkittu on, että normaalipainoinen tai hoikkakin ihminen, jolla on huono ruokavalio, voi olla sisältä ihan yhtä sairas kuin sairaalloisen ylipainoinen ihminen. Miten voimme kasvattaa terveitä lapsia, jos syötämme heille piilosokeria joka aterialla? Ja eikö ole nimenomaan meidän vanhempien vastuu pitää huolta siitä, että lapsemme saa parhaat mahdolliset eväät - kirjaimellisesti - elämäänsä?

Kaikki kuvat ovat Fed Up-dokumentista (2014), joka löytyy Netflixin Suomen valikoimasta.

5 kommenttia :

  1. Asiaa! Tää on itelleni sellainen kuuma peruna josta voisin paasata monessa postauksessa :D

    VastaaPoista
  2. Jep! :D Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, jos lapselle syötetään siis ihan jatkuvasti pelkkää sontaa, ja sitten kierrellään että no ei se nyt niin pahasta ole.... No onhan! Tottakai joskus saa herkutella, mutta tyyliin joka ikinen päivä karkkia/jätskiä/sipsiä ja ruoaksi ranskiksia ja hampparia nii huhheijaa.

    VastaaPoista
  3. Hirveen hyvä postaus!

    Meillä harvon syödään esimerkiksi maustettuja jogurtteja,muroja,valmiskastikkeita jne. Piilosokerin määrä jää tällöin todella vähäiseksi.. suurimmaksiosaksi tehdään kaikki ruoat itse.

    Mutta käytetään voita leivälle, syödään joskus hesellä, pizzaa jne. Karkkiakin joskus, ehkä kerran pari kuussa. Lättyjä jne erillisenä herkkuhetkenä. Ollaan yritetty opettaa lapsille tervettä suhtautumista ruokaan/herkkuihin. Mimi rakastaa kaikesta huolimatta eniten vihanneksia. :D koskaan ei oo tarvinnu kaupassa tapella karkista jne. Mun lapsuudenkodissa elettiin vähän samalla tavoin, eikä mulla oo koskaa ollu herkkuriippuvuutta. Uskon siis, että kohtuuden opettamalla melko varhain saadaan lapsille terve suhde syömiseen. Kieltämisellä tai jokapäivä piilosokeria syömällä sit taas tehdään niitä ongelmia. Kultainen keskitie siis.

    VastaaPoista
  4. Meilläkin on nykyään voita, ja kyllä meilläkin Shiri joskus saa syödä herkkuja. Mut paino sanalla joskus! Ja aamen kultaiselle keskitielle - pitää löytää juuri sellainen rento ote syömiseen ja ruokaan, että lapselle kehittyisi siihen terve suhde. Mikään ruoka ei oo OMG ET SYÖ TOTA IKINÄ KUULITKO eikä myöskään että noh mikäs siinä jos nyt päivittäin vetäsee aamupalaksi vanukasta, lettuja hillolla ja kuppikakun.

    VastaaPoista