Memory lane

5.8.2015

Jokin aika sitten vein lapsuudenkodistani omaan kotiini ison läjän valokuvia lapsuudestani. Oon blogissa jakanut joskus noloja teinikuvia, mutta melko vähän lapsuuskuvia, joten ajattelin nyt vilautella niitäkin vähän täällä - en kuvannut koko läjää jonka kotoani toin, mutta parhaat päältä tuli kuvattua!

En ole aivan 100% varma kaikista vuosista, mutta veikkailin niihin, joissa en ollut varma. Ja jottei aiheuta hämmennystä, mainittakoon vielä - kävin pienenä Steiner-koulua, jossa kävin tokaa luokkaa vajaa kuukauden ennen kuin minut siirrettiin suoraan kolmannelle luokalle, koska olin niin paljon muita edellä. Kävin vuotta vanhempien kanssa koulua aina lukion ekalle asti (jota Steinerissä kutsutaan ihan vaan kymmenenneksi luokaksi), jota kävin hetken, pidin lopun lukukautta välivuotta, menin kymppiluokalle ja siitä vuotta nuorempien kanssa ihan tavalliseen lukioon. Olen myös syntynyt tammikuussa. Eli jos ikävuosi ja luokka hämmentää, siinä syy!

0508memory01
0508memory02
0508memory03
0508memory04
0508memory05<

Jotain taustoja - olin pienenä tosiaan aika blondi ja mulla oli ihanat korkkiruuvikiharat. Olin villi poikatyttö, ja joskus 5-6-vuotiaana keksinkin, että haluan olla poika. Vaadin, että mua kutsutaan Roopeksi ja yritin anella äidiltäni lupaa leikata "poikahiukset" eli siilitukan. En saanut lupaa, mutta sain tarhasta täitartunnan, eikä ne pikku perkeleet ihan hevillä lähtenytkään, joten lopulta äitini suostui leikkaamaan hiukseni pois helpoimpana keinoa päästä eroon täistä. Olin onneni kukkuloilla ja pidin lyhyttä hiustyyliä monta vuotta, aloin vasta n. 10-11-vuotiaana kasvattamaan pidempiä hiuksia. Poikavaiheeni oli mulle kuitenkin vain vaihe, koska siinä esiteini-ikäisenä aloin kiinnostumaan enemmän femininiisistä asioista ja samaistumaan omaan sukupuoleeni enemmän.

Lisäksi alin kuva vasemmalla - olen siinä lapsuudenajan ystäväni kanssa pääsisäisnoitavermeissä ja kainalossani roikkuu rakkain leluni Leevi. Se oli tiikeripehmolelu, jonka sain joskus ihan pienenä, ja sen nimi tuli Lassi ja Leevi-sarjakuvasta. Kannoin sitä joka paikassa, se tuli joka kesä mukana Italiaan ja jos mahtui, sille piti autossa laittaa oma turvavyö ja ruokapöydässä oma lautanen. Tarhassa piirsin sen mukaan perhepotrettiin. Lelu on mulla yhä, nyt se on Shirin leikeissä - Shiri osaa kutsua sitä Leeviksi ja se asuu nykyään tytyn sirkusteltassa.

0508memory06
0508memory07
0508memory08
0508memory09
Heh, en hirveesti edes haluaisi avata noita koulukuvia... Mutta kuten näkyy, 13-vuotiaana aloin olemaan ah-niin-ihana teiniangstinen minäni, ja muutin tyyliäni radikaalisti. Aloitin rehellisesti mustalla tukalla ja mustalla huulipunalla, pikkuhiljaa muovauduin siitä moneenkin rokkariteinin alatyyliin glämmäristä punkkariin ja vähän goottiinkin - ei saanut leimautua miksikään, aina piti testailla vähän sitä ja tätä. Kuvista näkyy myös ne söpöt majavanhampaat, jotka on pääsyy siihen, miksi oon niin onnellinen siitä, että aikanani sain hammasraudat...

Tykkään kyllä ajatella, että Shirissä näkyy myös vähän mua, vaikka tyty onkin paljon isänsä näköinen. Tykkään myös ajatella, että osaan nykyään olla paremmin kameran edessä...........

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti