Jäähyväisiä taas

17.8.2015

1708jaahyvaiset01
1708jaahyvaiset02
1708jaahyvaiset03
Viikonloppu oli taas ihan täynnä menoa, kun meille tuli taas vieraita Roomasta ja mun pikkusiskoni lähti takaisin Argentiinaan tänään, maanantaina. Lauantaina hengailtiin pikkusiskon kanssa, mentiin yhdessä Shirin englannin tunnille, illalla juhlittiin siskon läksiäisiä Alppipuistossa. Oli tosi ihana ilta, ensin oltiin siellä puistossa Minean ja tämän kaverien kanssa, heidän lähtiessä klubille minä, isosiskoni ja tämän mies sekä miehen Roomasta tänne lomalle tulleet pikkuveli ja tämän tyttöystävä mentiin vielä yksille Kallioon.

Meidän viereisessä pöydässä istui joku jätkä, joka jossain vaiheessa tuli meidän pöydän luo, kaivoi taskustaan salmiakkikarkkiaskin ja tarjosi meille sieltä, "This is traditional finnish candy!" - ei kehdattu siskon kanssa vastata suomeksi, koska toi oli meistä niin ihana ele! Se kuuli ettei puhuttu suomea, joten se ajatteli tarjota pubissa vähän salmiakkikarkkeja. Piristävää!

1708jaahyvaiset04
1708jaahyvaiset05
1708jaahyvaiset06
1708jaahyvaiset07
Sunnuntaina mentiin perheen kesken Kaivopuistoon piknikille, löysäiltiin ja rentoiltiin vaan puoliksi auringossa ja puoliksi varjossa, nurtsilla maaten ja eväitä syöden. Ihanan hidas ja rento sunnuntai, jonka päätteeksi tultiin pikkusiskon kanssa vielä meille viettämään leffailtaa. Sisko lähti kotiin illalla tietäen, ettei enää nähdä, koska tänään oon ollut koko päivän töissä - ja kun rapunovella halattiin ja rutistettiin niin pitkään, että sisko meinasi myöhästyä junasta, en itkenyt. Lupasin siskon alunperin Argentiinaan muuttaessa, etten anna itkujäähyväisiä, koska niistä jää paha mieli, ja pidin pintani nytkin. Itkut pääsi sitten vasta myöhemmin!

1708jaahyvaiset08
1708jaahyvaiset09
Ainahan se on haikeaa kun joku rakas lähtee kauas, mutta pikkusiskon kohdalla astetta haikeampaa siitä tekee se, että kun toinen on aika lailla toisella puolen maailmaa ei voi koskaan olla varma siitä, koska seuraavan kerran nähdään. Oli se milloin tahansa meillä pysyy aina meidän läheiset välit ja vahva side, ja mulla se mieletön ylpeys, jota tästäkin siskostani tunnen.

Shiri on onneksi niin pieni, ettei vielä varsinaisesti ymmärrä asiaa - kun sanoin, ettei vähään aikaan nähdä Minea-tätiä, Shiri vain intti vastaan "no nähdäänhän" eikä kuunnellut ollenkaan kun yritin selittää, että ei me hetkeen. Parempi näin, Shiri tykkää tädistään hirveästi eikä vielä omaa varsinaista ajantajua, joten ehkä seuraavalla näkemisellä tuntuukin siltä, kuin vasta eilen oltaisiin viimeksi nähty.

Nähdään siis taas "huomenna", Minea! <3

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti