Vinkkejä siivottomille laiskureille

30.8.2015

3008siivo01

Tervehdys, lajitoverit. Oletko sinä samanlainen kuin minä - vihaatko siivoamista? Laiskottaako aina, kun tietää, että pitäisi alkaa heilumaan imurin ja rätin kanssa? Kun siivoushetki tulee, onko Sims-perheelläsi juuri silloin sinua ikävä, telkkarisarjassa seuraava jakso juuri ladannut tai päiväunet jääneet ottamatta? Onko kämppä usein jonkinasteisen kaaoksen vallassa, jossa "pikainen siistiminen" ei riitä lähellekään? Ja kuitenkin viihdyt parhaiten siistissä asunnossa, ja sotkuisuutesi häiritsee sinua itseäsikin?

Ei hätää! Samassa jamassa ollaan. Pienestä asti olen siivonnut vain, jos on aivan ehdoton pakko ja se tapa on siirtynyt myös tänne omaan kotiin. Olen myös ihminen, jota pieni sekasorto ei häiritse - elämisen jäljet saa näkyä asunnossa, tavaroita saa vähän olla tasoilla siellä täällä, keskeneräiset leikit lattialla odottamassa Shiriä takaisin... mutta sotkuisuus on alkanut häiritsemään minua yhä enemmän nyt aikuisiällä. Kuitenkin ymmärrän, että etenkin nyt pienen taaperon vipellellessä ympäri kämppää, ei sekasortoa enää suurissa mittakaavoissa voi olla.

En kuitenkaan ole edelleenkään mikään siivoamisen suurin fani ja joka päivä tekisi mieli palkata siivooja meille kotiin. Mutta joitakin tapoja on, jolla kämpän saa pidettyä siistinä tuhannesti helpommalla, eli meille syntymäsotkuisille pelastusrenkaita. Varmasti itsestäänselvyyksiä monille, mutta ihmiselle jolle siisteys ja siivousinto ei tule luonnostaan sitten millään on kaikki avut tarpeen.

Kun kaikelle oma paikkansa, on helpompaa pitää koti siistinä. Ja tätä latteutta voisin painottaa loputtomiin. Kun muutin ensimmäistä kertaa pois vanhempieni luota hamstrasin hirveästi tavaraa kotiin mutten läheskään tarpeeksi säilytystilaa, mikä toi kotiin tietenkin jatkuvan sekasorron tunnun, vaikka olisi juuri siivonnut. Kun kaikki tasot oli täynnä tavaraa ja epämääräisiä säilytysratkaisuja siellä täällä, koti tuntui siistinäkin koko ajan sotkuiselta. Säilytystilaan kannattaa siis todellakin panostaa, ja aasinsillalla päästäänkin myös seuraavaan kohtaan.

Turhat tavarat pannaan. En tarkoita että pitäisi ihan minimalistiseksi ryhtyä, mutta tottakai koti tuntuu sotkuiselta, jos jokainen nurkka on ihan täynnä ties mitä turhaa roinaa. Olen käynyt jo useaan otteeseen läpi meidän tavaroita ja hankkiutunut eroon valtavasta määrästä kaikkea, mutta silti meillä on edelleen paljon kaikkea turhaa ja työmäärää löytyy edelleen. Olen nimittäin vähän hastraaja. Pois kotoani olen saanut mm. palkkakuitteja teinivuosien kesätyöpaikoista, muistoesineitä joiden alkuperää en enää muista, vaatteita joita en ole halunnut käyttää vuosiin, laukkuja jotka on odottaneet monta vuotta korjausta, vanhoja puoliksi lahoja keittiön tuoleja "varalta jos tulee vieraita".... Pois. Ihan oikeasti.

3008siivo02
Mennessään siivoaminen on musta aika ärsyttävää, mutta tekee oikeasti ihmeitä yleisen siisteyden kannalta. Eli siis koko ajan mennessäsi ympäri kämppää, nappaa mukaan väärässä paikassa olevia asioita, astioita, roskia, likapyykkiä... Tuntuu hölmöltä ravata keittiöön kymmenen kertaa päivän aikana, mutta joka kerta jättää siihen olohuoneen lipastolle se kahvikuppi.

Roskat roskiin heti, koska ne kertyy sekunnissa hirveäksi kasaksi. Tässä mä olen itsekin tosi laiska, jos ei ole lähellä roskista kun kädessä on roska, sen jättää lähimmän tason päälle. Ja sitten ihmetellään sitä samaa roskaa viikon päästä. Vaihtoehtoina on joko potkia itseään perseelle, kasvaa aikuiseksi ja viedä roska heti roskikseen toiseen huoneeseen, tai laittaa muihinkin huoneisiin roskiksia ettei matka ole niin pitkä, että me laiskimmat voisimme sen nojalla jättää roskan jonnekin.

Hyvältä tuoksuva pesuaine oikeasti tsemppaa vähän siivoamaan! Kun siivouksen jälkeen nuuhkii ihanaa sitrustuoksua kotonaan, sen haluaa sinne myös uudestaan. Vaikka kotona ei mikään haisisikaan, tavallisen huoneilman sijaan joku omalle hajuaistille mieluisa tuoksu on varmasti kivempi vaihtoehto.

Elektroniikkaan lienee ihan fiksua panostaa jos on astetta laiskempi. Itse vihaan tiskaamista, eli meillä on tiskikone. Entisessä kämpässä ei ollut edes pyykinpesukonetta ja ärsytti ravata pesutuvassa ja lotota, onko joku vienyt pesuvuoron. Nykyään on pesukone ja nytkään ei läheskään aina jaksa pestä pyykkiä, vaikka pitäisi...

Kutsu usein vieraita! Eikä niitä kaikista parhaimpia kavereita tai samanlaisia sottapyttyjä, vaan sellaisia, joille ei kehtaa sotkuista kotia esitellä. Niinä päivinä tulee siivottua aina kaikista suurimmalla tarmolla, kun tietää, että joku on tulossa käymään.

Lapsityövoimaa kehiin! Ennen kuin teette lastensuojeluilmoituksen, kuunnelkaa - jo taaperoilta voi ja saa odottaa kehitysvaiheeseen sopivaa osallistumista kotitöihin. Shirillä on tarrataulu, johon saa erinäisistä asioista aina palkinnoksi tarroja, ja kotitöihin liittyviä kohtia siinä on "roskien vieminen rosksikseen", "likapyykit likapyykkikoriin" ja "lelujen kerääminen". Hoituu parivuotiaalta ihan hyvin, vaikka yleensä esimerkiksi lelut kerätään ensin koriin ja sitten kipataan kori heti ympäri...

Älä ota aina paineita. Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen fiiliksen, kun nolottaa jonkun tullessa käymään. Miettiiköhän toi nyt miltä meillä näyttää, häiritseeköhän sitä asia x? Mutta hei - se on sun kotisi. Pidät sen siinä kunnossa, missä viihdyt itse. Jos läheiset ei halua tulla kylään, mene sinä kylään heille. Niin kauan kuin kotisi kuitenkin on sellainen, että siellä on turvallista olla eikä siellä ole oikeasti saastaista, antaa mennä sotkuisemmalla. Pieni sekasorto näyttää vain asutulta?

Tai sitten voit tehdä niin kuin minä ja saada välillä siivousspurtteja, jolloin siivoat koko kämpän - ja sitten et jaksakaan evääsi vähään aikaan liikauttaa. Muista nalkuttaa kuitenkin kumppanille, että siivoaisi. Muistakaa kumpikin käyttäytyä niinkuin yhden haarukan tiskaaminen olisi mitalin arvoinen suoritus, jonka ansiosta voi kaksi viikkoa maata sohvalla telkkaria katsellen. No ei.

Mitä keinoja te käytätte, jos ootte samanlaisia laiskurisottapyttyjä kuin minä?

Välillä vihaan ihmisiä

Vaikka yleensä pyrinkin pitämään blogin positiivisena, joskus ottaa pannuun. Ja aika usein ottaa pannuun ihmisten ilmoilla liikkuessa, joten päätin purkaa kaiken ihan tänne bloginkin puolelle - en nimittäin voi olla ainoa, jota nää asiat ärsyttää. On itsestäänselvää että on paljon isompiakin ärsytyksiä kuin nämä piirteet, mutta kyllä nääkin osaa olla raivostuttavia juttuja!

2908viha01
- Kun julkisen kulkuneuvon ovet aukeaa pysäkillä, pysäkillä seisovat ihmiset rynnii sankoin joukoin oville ja yrittää jyrätä tiensä sisälle kulkuneuvoon sieltä poistuvien ihmisten yli ihan kuin pysäkille sataisi laavaa. Urvelot hei, ei se spora/dösä/metro/juna teitä jätä siihen pysäkille, jos pyritte sisään ja olette siinä pysäkillä ajoissa. Päästäkää ensin ihmiset ulos ja survoutukaa vasta sitten sisään. Ihme paniikkia ja kauhua siitä, ehtiikö sisälle - kyllä se kuski osaa odottaa, että te odotatte ensin ihmisten tulevan ulos. Uskomattoman rasittavaa joutua tunkemaan tiiviin muurin läpi, etenkin vaunujen kanssa!

- Vaunut ignooraavat törpöt ja yleensäkin vaunuilla liikkuminen ulkona. Ymmärrän, että on ihmisiä jotka jyrää vaunuilla ja on tökeröitä itse, mutta en itse kuulu tähän sakkiin ollenkaan. Väistelen vaunuillani ja kiinnitän huomiota siihen, etten esim. jätä niitä keskelle käytävää kaupassa. Käytetään tällä hetkellä vielä sateenvarjorattaita ihan jo siksi, että ne vie vähiten tilaa. Ja kuitenkin on näitä sankareita, jotka törmäilee vaunuihin kun jotenkin ei vaan osaa varoa niitä - yrittää ohittaa minut, niin vetää polvi päin vaunuja ja mulkoilee sitten MINUA, vaikka itse olen ollut koko ajan paikallani.

2908viha02

- Lapsen jokaisesta pihahduksesta mulkoilevat urpot on todella rasittavia. Vihaan itsekin riehuvia kakaroita (kts. seuraava kohta), mutta täällä nauravaakin lasta mulkoillaan. Shiri on kova juttelemaan ja usein esim. Shirin istuessa kärryissä siinä lapsille tarkoitetussa kohdassa jutellaan niitä näitä samalla, kun teen ostoksia kaupassa. Mitä syödään, mikä mikäkin juttu on ja mitä otan, mitä kuuluu, kaikenlaista. Shiri naureskelee välillä, välillä älähtää haluavansa jotain. Jo ihan perusjuttelusta jotkut yrmyt mulkoilevat kulmat kurtussa. Etenkin kassajonossa tulee murhaavia katseita jo siitä, jos Shiri nauraa. Ihan oikeesti ihmiset, kyllä lapsista saa tulla ääntä - etenkin ihan peruskeskustelua ja naurua!

- Kauhukakarat, joita ei edes yritä hallita, on ärsyttäviä. Kyllä, uhmaikä on rankkaa aikaa eikä lapsi aina noin vaan rauhoitu vaikka mitä tekisi, eikä mielestäni pidäkään mennä aina siitä mistä aita on matalin ja alkaa lahjomaan lasta jäätelöllä ja pillimehulla heti, jos vähänkään turhautuu tai tylsistyy. Mutta siinä vaiheessa kun iso lapsi juoksee aiheuttamassa kaaosta ja sekasortoa, kirkuu, heittäytyy lattialle, huutaa, kiroilee ja potkii, ja vanhempi vain seisoo tuijottaen eteensä esittäen ettei mitään tapahdu, ollaan menty väärään suuntaan. Ignooraaminen ei ole hyvä lähestymistapa eikä todellakaan kanssaihmisille mukavaa - jos lapsi ei ota rauhoittuakseen, asialle tehdään jotain. Jos ei jaksa tehdä mitään tai mikään ei auta, poistutaan paikalta.

- Ihmiset, jotka ei osaa kävellä, jos kadulla on yli kolme ihmistä. Tää on jotenkin ihan suomalainen juttu, pakko sanoa - en ole missään muualla nähnyt vastaavaa. Ehkä Helsinki on kasvanut vasta niin hiljattain, ettei suurin osa ole vielä sopeutunut? Oli miten oli, vilkkaalla kadulla suurin osa ihmisistä urveloi ja törmäilee kuin päättömät kanat. Pysähdytään ilman varoitusta yhtäkkiä keskelle tietä, kävellään viiden ihmisen tiiviissä rivissä, laahustetaan kolmen metrin tuntivauhtia, pysähdytään juttelemaan kaverin kanssa keskelle kävelytietä eikä siirrytä senttiäkään sivuun... Ei osata väistää, ei osata varoa, ei osata ottaa huomioon ettei ollakaan ainoa elävä olento sillä kadulla. Bonuspisteitä niille, jotka ei reagoi mitenkään siihen, jos heille sanoo jotain. Jos saisin euron joka kerta kun sanon kuuluvalla äänellä "anteeksi. pääsiskö tästä" ja saan vastaukseksi kummastuneen vilkaisun eikä mikään muutu, mulla olisi enemmän kuin yksi euro. I shit you not.

2908viha03

- Asiakaspalvelutilanteissa osaamattomat ihmiset. Niin asiakaspalvelijat kuin asiakkaatkin! Itse periaatteessa aina asiakaspalvelua tehneenä olen nähnyt vaikka minkämoista, mutta sitä joutuu ikävä kyllä kokemaan niin asiakkaana aspalta kuin todistaa asiakkaiden tökeröä käytöstä aspaa kohtaan. Mikä siinä asiakaspalvelutilanteessa voi olla monelle niin vaikeaa? Molemminpuolin tervehditään, ollaan ystävällisiä, katsotaan kohti kun puhutaan, hymyillään, kiitetään ja hyvästellään. Uskomatonta, että jotkut ei vaan osaa näin yksinkertaista asiaa. Kaupan kassan nimi ei ole muovipussi tai lämän sininen, eikä asiakkaan nimi ole kolmeviiskymmentäkiitti.

- Puhumattomuus tilanteissa, jotka vaatisivat sanoja. Tiedättehän, ne tilanteet joissa suomalainen tuppisuisuus pääsee oikeuksiinsa? Joku esimerkiksi haluaa päästä ohitsesi, etkä huomaa häntä koska et sattumoisin omaa silmiä takaraivossasi, mutta kyseinen ihminen ei todellakaan päästä ääntäkään ilmaistakseen aikeensa. Hommahan hoituisi helpoiten ähkäisemällä vaikka vain "sori", mutta kun ei vaan voi. Sen sijaan höngitään niskaan ja jupistaan partaan ja mulkoillaan.

- Kilpailu huonoilla jutuilla. Joo, on ihan oma juttunsa, jos jonkun jakaessa jotain vaikeaa kokemusta tai arkielämän harmitusta haluat jakaa oman samankaltaisen kokemuksensa. Tässä ei ole mitään pahaa. Mutta kaikki varmaan tietää just sen yhden tyypin, jonka täytyy aina pistää "paremmaksi". Ai, sulla murtui nilkka? No mullapa murtui viime vuonna molemmat nilkat ja ranne ja oli vielä ripuli päälle. Ai, etkö päässyt haluamaasi kouluun? No minä en oo päässyt viitenä hakukertana peräkkäin ja potkutkin sain ja koirakin kuoli. Ai, oletko surullinen? No minä oon kyllä surullisempi, katsokaa minua, MINUA!

- Mainitaan nyt pari itsestäänselvyyttäkin: rasismi, homofobia, junttius, typeryys, empatiakyvyttömyys, ilkeys, kaksinaamaisuus, epärehellisyys, selkärangattomuus, epähygieenisyys.

Mitkä asiat teitä ärsyttää muissa ihmisissä?

Kun ei ole oikeita ongelmia...

23.8.2015

...niitä keksitään. Viisaita sanoja siskoni suusta, jotka kirvoittivat mutkin miettimään asiaa. On nimittäin ihan totta, että ensimmäisen maailman ongelmia on todella paljon, ja jotkut ottavat ne hyvinkin raskaasti. Mitä se sitten tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että moni länsimaalainen hyvinvoiva ihminen on niin irtaantunut todellisuudesta ja muusta maailmasta, ettei hän enää osaa erottaa oikeita ongelmia niistä vähäpätöisemmistä. He eivät näe enää suurta kuvaa, maailmaa, vaan elävät tiukasti omassa kuplassaan. Pienistä ongelmista tehdään valtavia ongelmia, joiden itse annetaan vaikuttaa elämään ihan liian paljon.

2308ong01
Tottakai mikä tahansa saa ärsyttää, mutta joskus on hyvä pysähtyä ja vähän vertailla. Joo, voi olla tosi ärsyttävää, jos bussi onkin 15min myöhässä talvipakkasella ja myöhästyit siksi tapaamisesta ravintolassa ja kaverisi oli vähän loukkaantunut. Kuitenkin jos vähän astuu taaksepäin ja miettii asiaa, sinä asut maassa ja tilanteessa, jossa sinun on mahdollista napata se bussi sinne kivaan raflaan, varaa syödä siellä kaverisi kanssa ja napata pari instakuvaa ateriasta. Suomalaiset arvostelevat paikallista julkista liikennettä todella paljon, mutta ihan oikeasti, maailmassa on kourallinen maita joissa julkinen liikenne on yhtä toimivaa kuin täällä. Se toimii meillä niin hyvin, että olemme ihan raivona, jos kulkuväline on viisi minuuttia myöhässä. Tottakai hommat kusee välillä ja olen ärsyyntynyt usein kehäradan toimimattomuudelle, mutta kun katsoo nimenomaan sitä suurempaa kuvaa, Suomessa julkinen liikenne on pääasiassa toimivaa, puhdasta ja luotettavaa.

2308ong02
En väitä, etteikö moni ongelma voi olla ihan täysin validi, mutta väitän, että myös asenne vaikuttaa todella paljon. En peräänkuuluta sitä, että jokaisen oman harmituksen kohdalla pitäisi miettiä nälänhätää näkeviä ihmisiä tai ihmiskaupan uhreja, mutta väitän, että hyvin monen oman "ongelmansa" voi selättää ihan vain asennoitumalla siihen eri tavalla. Me olemme täällä niin hyvinvoivia, että olemme laiskistuneet ja jumiutuneet omaan kuplaamme - ja siksi ahdistumme niin kovasti, jos yksikin pikkujuttu menee vikaan. Asennoitumisella tarkoitan nyt sitä, että pienempien ongelmien (ja miksei joskus isompienkin) voi joko antaa pilata fiiliksen koko päivältä, tai niille voi kohauttaa olkiaan ja tehdä jotain muuta.

2308ong03

Kun ihmisellä on katto pään päällä, ruokaa, toimiva terveydenhuolto, täydet mahdollisuudet kouluttautua ilmaiseksi, verrattain todella turvallinen kasvuympäristö, hyvä ja käytännössä ilmainen varhaiskasvatus, tukea valtiolta - kaikkea sitä, mitä meillä Suomessa on, ei ihmisellä ole tietynlaisia ongelmia. Tottakai voi olla mielenterveyden kanssa häikkää, voi olla itsetunto-ongelmia, rakkauselämä voi mennä päin seiniä, voi olla työttömyyttä, ei pääse haluamaansa kouluun... Mutta ero näkyy siinä, että ihmisellä, jolle mikään ensinmainituista ei ole itsestäänselvyys tai välttämättä edes mahdollisuus, ei todellakaan ole aikaa tai mahdollisuutta kokea samanlaisia "ongelmia" kuin me.

Me valitamme myöhästyneitä junia, hidasta internettiä, oman koon loppuneen kaupasta juuri niistä kengistä jotka halusi ostaa, Tinder-otannan huonoudesta ja siitä, miten mälsiä läksyt on. Me valitamme usein niistä asioista, joita iso osa maailman ihmisistä pääsee kokemaan vain unelmissaan. Tulen varmasti olemaan juuri se ärsyttävä äiti, että jos Shiri joskus tulevaisuudessa valittaa miten hanurista on käydä koulua ja tehdä läksyjä, paasaan vastaukeksi siitä, miten etuoikeutettu hän on asuessaan maassa, jossa hän voi käydä laadukasta koulua lapsesta aikuiseksi.

2308ong04

Pähkinänkuoressa: meilläkin on valideja ongelmia, mutta hyvin usein moni meidän ongelmistamme johtuu siitä, että me olemme ne keksineet kun meillä ei oikeita ongelmia ole. Emme osaa laittaa asioita perspektiiviin, koska olemme kasvaneet yltäkylläisyydessä. Välillä voi ja saa ärsyttää pienetkin asiat, mutta tekisi hyvää välillä yrittää katsoa asioita isossa mittakaavassa. Jokaiselle tekisi hyvää matkustella enemmän ja tutustua maailmaan kokonaisuutena, eikä vain omiin kotikortteleihinsa!

Lastenleffojen pimeät puolet

20.8.2015

Kirjoitin pari vuotta sitten postauksen, jossa käsittelin alkuperäisiä satuja, joihin moni nykyajan lastenelokuva pohjautuu. Nehän tosiaan on aika järkyttäviä tarinoita, suosittelen tsekkaamaan! Joka tapauksessa oon viime aikoina törmännyt pariinkin juttuun, jossa analysoidaan lastenleffoja (kiitos kauhu-Tumblrien seuraamisen...) ja aloin miettimään näitä juttuja pidemmälle. Oli kyseessä sitten Disney, Pixar, tai mikä tahansa, nykyajan lastenleffoista löytyy kyllä aika karmiviakin teorioita.

Varoitus, ennen kuin luet tämän postauksen: Lapsuutesi saattaa mennä pilalle.

2008pimee01
Okei, otetaan ensin klassinen esimerkki, eli Peter Pan. Peterhän lennättää keijukaispölyn avulla lapsia Mikä-Mikä-Maahan, jossa asuu Kadonneet Pojat, jotka eivät koskaan vanhene. Mikä-Mikä-Maan asukkaita kuvailtiin alunperin (kirjassa?) seuraavalla tavalla: He ovat poikia, jotka ovat pudonneet vaunuistaan kun hoitaja ei katso. Jos heitä ei viikon sisään löydetä, Peter vie heidät Mikä-Mikä-Maahan. Tyttöjä siellä ei asu, koska tytöt ovat liian fiksuja pudotakseen vaunuistaan. Mutta jos asiaa alkaa miettimään, miksi tämä taianomainen paikka on olemassa, ja miksi lapset eivät vanhene siellä? Koska he ovat kuolleita, Mikä-Mikä-Maa on jokin kuolemanjälkeinen paikka (taivas, helvetti, välimuoto, kiirastuli?) ja Peter Pan jonkinlainen kuoleman enkeli. Vaunukertomus tukee tätä ideaa - lapsi katoaa hoitajiltaan ja jos hän jää viikoksi ilman aikuisen apua, Peter Pan tulee ja vie lapsen Mikä-Mikä-Maahan.

2008pimee02
Seuraavaksi teoria Pinocchiosta ja siinä olevasta Pleasure Islandista, joka on suomeksi käännetty nimellä Huvitusten Saari. Elokuvassa saari on yksi valtava huvipuisto, jonne roudataan nuoria poikia huvittelemaan sydämensä kyllyydestä. Jossain vaiheessa huvitellessaan pojat yhtäkkiä muuttuvatkin aaseiksi - ja seuraa kohtaus, jossa valkohapsinen vanha mies, saaren johtohahmo nimeltä Ajuri, riuhtoo vaatteet armoa ja äitiään kirkuvien juuri aaseiksi muuttuvien poikien päältä. Ajuri kertoo elokuvassa keräilevänsä tyhmiä pieniä poikia, eikä ongelmaa lain kanssa ole, koska "They never come back... As boys!" - elokuvassa Ajuri myy pojat aaseiksi muuttuneina mm. sirkukseen. Teorian mukaan kyseessä kuitenkin on jotain paljon kamalampaa. Aikuinen mies, Ajuri, keräilee tyhmiä pieniä poikia "nautinnon saarelle", jossa pojat saavat pitää hauskaa kunnes muuttuvatkin aaseiksi. Koko höskässä on teorian mukaan kyse pedofiliasta eikä suinkaan sirkusaasibisneksestä. Ajuri keräilee tyhmiä pikku poikia, jotka eivät enää koskaan ole pikkupoikia käytyään Huvitusten Saarella.

2008pimee03
Pixar-teorian mukaan kaikki Pixarin elokuvat sijoittuvat samaan universumiin, samaan maailmaan, eri aikoina. Siis elokuvat kuten Toy Story, Monsters University, Cars, Bug's Life, Brave ja Up! (muun muassa) sijoittuvat kaikki samaan maailmaan, maapallolle, mutta eri aikoina. Teoria on todella hyvin jäsennelty idea siitä, että kaikki alkoi 1300-1400-luvulla Meridasta, joka löysi taian - ja aikajana kulkee läpi ihmiskunnan tuhon (Cars-elokuvat, n. 2100-luku) ja kaiken alkamisen alusta (Bugs Life, vähän ennen vuotta 3000). Kaikkea sitoo yhteen Boo, pikkutyttö Monsterit OY-elokuvasta, joka eläessään vuoden 5000 tienoilla matkustaa ajassa löytääkseen rakkaan Sulleynsä - ja sattuu myös olemaan vanha noita elokuvasta Brave. Koko teoria näppärän interaktiivisesti selitettynä löytyy täältä!

2008pimee04
Frozen/Tangled/Little Mermaid-teoria. Teorian mukaan kaikki kolme elokuvaa ovat yhteydessä toisiinsa - Frozen sijoittuu Norjaan, Tangled Saksaan ja Pieni Merenneito Tanskaan. Teorian mukaan kun kuninkaallinen pari Frozenissa lähtee laivalla matkalle, jonka aikana he joutuvat myrskyyn ja kuolevat, he olivat matkalla Rapunzelin ja Eugenen häihin Saksaan. Laiva kuitenkin uppoaa matkalla Norjasta Saksaan, joiden välissä on Tanska. Laivanhylky, jota Ariel elokuvassaan tutkii, on siis Frozenin kuninkaallisten laiva, joka upposi matkalla Saksaan Tangled-elokuvan päähahmon häihin. Teoriaa tukee erinäiset pienet yhtäläisyydet elokuvissa, kuten esimerkiksi Rapunzel ja Eugene vieraana Frozenin kruunajaisjuhlakohtauksessa. Ainoa syy, miksi tämä teoria ei täysin osu yksiin, tulee seuraavassa teoriassa.

2008pimee05
Frozen/Tarzan-teoria. Tämä teoria liittyy vahvasti edelliseen teoriaan - alku on sama. Frozenissa kuninkaallispari lähtee laivalla matkalle, ja Frozenin tekijöiden mukaan he olivat matkalla häihin, mutta eivät kuolleet. Tämä sinänsä vie pohjan aiemmalta teorialta, jos heitä haluaa uskoa, mutta sitä kautta saadaankin ihan toinen teoria pöydälle. Tämän teorian mukaan Frozenin kuninkaallisperhe joutui todella myrskyyn eikä koskaan päässyt päämääräänsä Saksaan, mutta sen sijaan ajelehti laivallaan kuukausikaupalla, kunnes haaksirikkoutui Afrikan rannikolle. Pariskunta asui viidakossa, rakensi puumajan, sai poikalapsen - ja kuoli lopulta leopardin syömänä. Eli pähkinänkuoressa - Frozenin kuninkaalliset haaksirikkoutuivat viidakkoon ja synnyttivät Tarzanin. Tarzan ja Frozenin siskokset ovat siis sisaruksia, ja Frozenin tyttöjen vanhemmat olleet elossa pitkään sen jälkeen, kun koko kuningaskunta suri heidän kuolemaansa. Vaikka teoria tuntuu aika kaukaa haetulta (Norjasta Afrikkaan laivalla on aika pitkä matka...), teoriaa tukee aiemmin linkatussa Reddittin langassa Frozenin ohjaaja, joka sanoo Frozenin kuningasperheen selvinneen laivamatkasta, haaksirikkoutuneen viidakkoon, saaneen poikalapsen, rakentaneen puumajan ja kuolleen leopardin syömänä.

Jotkut sanovat, että nämä kaksi teoriaa voivat sopia yhteen, koska Frozenin pariskunta on voinut huuhtoutua rantaan, vaikka heidän laivansa onkin uponnut, ja saada Tarzanin siellä. Ongelma tosin on siinä, että Tarzan sijoittuu Afrikkaan - jos laiva on uponnut Tanskan tuntumaan Arielin tutkittavaksi, ei kuninkaalliset ole mitenkään voineet ajelehtia Afrikkaan asti ilman laivaansa.

2008pimee06
Lumikki/Tangled-teorian mukaan Lumikin paha kuningatar ja Tangledin paha "äitipuoli" Gothel ovat sama ihminen. Lumikissa kuningattarella on pakkomielle kauneudesta, ja hän on valmis tekemään mitä tahansa ollakseen maailman kaunein - jopa tappamaan aviomiehensä tyttären. Tangledissä Gothelilla on pakkomielle nuoruudesta, ja hän on valmis tekemään mitä tahansa pysyäkseen nuorena - jopa kaappaamaan prinsessan ja pitämään tätä lukittuna tornissa saadakseen tämän hiuksista taianomaista elinvoimaa, joka pitää nuorena. Teoriaa tukee lähinnä hahmojen samannäköisyys niin nuorina normaalimuodoissaan kuin Lumikin kuningatar vanhan naisen valeasussaan ja Gothel muuttuessaan vanhaksi.

2008pimee07
Kaunottaressa ja Hirviössä kerrotaan, että Hirviö oli alunperin prinssi, joka ei päästänyt linnaansa sisälle vanhaa muoria, joka kolkutti ovella pyytäen apua. Muori olikin noita, joka rankaisi prinssiä itsekkyydestä muuttamalla tämän hirviöksi ja kaikki linnan palvelijat eläviksi esineiksi. Ainoana keinona palata ihmiseksi on löytää tosirakkaus ennen kuin taiotun ruusun terälehdet tippuvat kokonaan - aikaa on siihen päivään asti, kun Hirviö/Prinssi Adam täyttää 21. Elokuvassa tuodaan myös ilmi, että kirous on kestänyt jo kymmenen vuotta. Voidaan siis päätellä, että vanhaksi muoriksi itsensä pukenut noita yritti päästä 11-vuotiaan luokse - ja kun tämä 11-vuotias kieltäytyi päästämästä tuntematonta ihmistä sisälle kotiinsa, noita kirosi hänet ja kaikki linnan asukkaat. Ei ihme, että hirviö on astetta vihaisempi yksilö.

"Huoh, joku feministi taas..."

18.8.2015

1808fem01Ihmisillä on kovin usein ihan vääristyneet mielikuvat feminismistä. Toivon mun postauksieni edes joillekin muuttaneen heidän käsitystään aatteesta, koska tilanne on välillä todella turhauttava. Ääripään esimerkeistä tehdään kasvot koko asialle, mikä on muuten oikeasti tyhmää myös itse tekijältä - kuka nyt ihan oikeasti vetää johtopäätöksiä kokonaisesta liikkeestä ääripäiden perusteella?

On turhauttavaa lukea juttuja, miten "huoh, yritin puhua feministin kanssa..." kun on oikeasti keskustellut jonkun vihaterapiaa kaipaavan misandrin kanssa, joka vain virheellisesti käyttää itsestään nimeä feministi. Turhauttavaa on myös lässytys equalismista - aina, kun joku ilmaisee ettei tod ole mikään feministi vaan equalisti, silmäni pyörähtävät tahtomatta toiselle puolelle päätä. Ahaa, eli et ole ihminen joka haluaa tasa-arvoa, vaan olet ihminen joka haluaa tasa-arvoa? Mutta pelkäät feministeihin liittyvää leimaa, joka heillä on juuri tämänkaltaisten juttujen takia?

Syy sille, miksi feminismin nimi on feminismi on se, että tasa-arvoa haettaessa huonommassa asemassa ovat naiset ja feminiiniset asiat. Siispä jos me haluamme tasa-arvoa, femininiiset asiat tarvitsevat paremman asemman - eli saman aseman, kuin maskuliinisilla asioilla on.

No, minä olen pesunkestävä feministi. Ja kuulostipa se leuhkalta tai ei, olen myös aito feministi. En vihaa miehiä enkä pidä naisia parempana kuin miehiä. Jokainen ihminen on tottakai erilainen, mutta ehkä minusta voi saada jonkinlaisen idean siitä, mitä moderni feminismi oikeasti on. Mihin minä uskon?

- Uskon,että sukupuolten välillä tulisi olla sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen tasa-arvo.

- Jokaisella ihmisellä tulisi olla samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, joiden ei pitäisi liittyä mitenkään siihen, mitä sukupuolta he ovat. Ihmisen sukupuoli ei saa vaikuttaa mm. ennakkokäsityksiin siitä, minkälaisia taitoja ihminen omaa tai minkälaisiin asioihin hän kykenee elämässä.

- Ettei ole olemassa esimerkiksi värejä, harrastuksia, työuria, vaatteita tai ehostusmenetelmiä, jotka olisivat eksklusiivisesti vain yhdelle sukupuolelle. Uskon, että yksilö on hyvä ja huono asioissa omalla tavallaan, eivätkä sukupuolielimet vaikuta siihen. Toivon, ettei nykymaailmassa kukaan esimerkiksi enää luule, että kaikki miehet ovat automaattisesti parempia matikassa kuin naiset, tai että naiset ovat luonnostaan taitavampia siivoajia kuin miehet.

- Ihmisten välillä on tottakai eroja, joihin saattaa hyvinkin vaikuttaa ihmisen sukupuoli. Mutta on täysin eri keskustelunaihe, vaikuttaako sukupuoli sukupuolen vuoksi vai niiden erojen vuoksi, jota synnytyslaitokselta asti sukupuolten välille asetetaan kaikkien toimesta. Helpommin selitettynä: en kiellä, etteikö monesti voisi olla niin, että naiset ovat tunteellisempia kuin miehet. Väitän kuitenkin, että asetelman stereotyyppisyys ja yleisyys johtuu pääosin sosiaalisista asioista - miehet eivät voi näyttää tunteitaan samalla tavalla kuin naiset, koska feminiinisiä piirteitä pidetään huonompina. Mies, joka itkee, on "neitimäinen ja homo" kun taas emotionaalisesti kylmempi nainen on "frigidi ja viallinen akka".

- Jokaisella maailman naisella tulee olla täydet oikeudet turvalliseen aborttiin niin halutessaan ilman rajoituksia syihin. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus hallita omaa kehoaan ja päättää kehoonsa liittyvistä asioista - ja ennen kuin joku tulee saivartelemaan sikiön ihmisyydestä, kyllä, puhun syntyneistä isoista ihmisistä, joilla on mm. toimintaan asti kehittyneet aivot. Myös ehkäisyn pitäisi olla vapaata riistaa jokaiselle maailman naiselle, tällä hetkellä se ikävä kyllä ei ole sitä.

1808fem02

- Uskon ja tiedän, että länsimaisena valkoisena naisena olen kaikista naistyypeistä etuoikeutetuin ja tasa-arvoisin, etenkin suomalaisena sellaisena. Mutta uskon myös, että se ei tarkoita sitä, etteikö minunkin asemassani olisi parantamisen varaa. Feminismi on monien asioiden summa - isoimmat ongelmat liittyvät tottakai naisten asemaan ympäri maailman, mutta myös länsimaisten naisten kohtaamat ongelmat ovat valideja ongelmia. Sosiaalinen epätasa-arvo sukupuolten välillä on edelleen täysin olemassa, vaikka me länkkärinaiset olemmekin mielettömän hyvässä asemassa verrattuna moneen muuhun maahan.

- Uskon, että maailmassa vallitsee monellakin tavalla male entitlement eli käsitys siitä, että miehellä on sukupuolensa puolesta erillisiä oikeuksia. Se näkyy esimerkiksi siinä, että naisen tulisi ottaa kohteliaisuutena miesten pervot huutelut kadulla tai sinnikkäät yritykset lähestyä useasta kiellosta huolimatta. Nainen ei ole velvollinen olemaan ystävällinen tai edes huomiomaan jotakuta vain koska tämä kyseinen henkilö pitää naista haluttavana. Se näkyy friendzone-ulinana ja ääripäässä myös esimerkiksi raiskaustilastoissa.

- Uskon, että naisen keho on yliseksualisoitu ja se on pääasiassa huono juttu. Länkkäriesimerkkinä mm. jenkeissä tyttöjä lähetetään kotiin kesken koulupäivän jos heillä on toppi ja shortsit, koska pojat voivat häiriintyä. Nainen ei saa liikkua ilman paitaa, mutta mies saa. Naisten kehon yliseksuaalisuudella myydään ja mainostetaan tuotteita, jotka eivät liity seksiin millään tavalla. Yksilön oma valinta seksualisoida itsensä on jokaisen vapaus, mutta kun muiden ihmisten reaktio sinun kehoosi vaikuttaa sinun oikeuksiisi esimerkiksi käydä koulua, on tilanne jo lähtenyt käsistä. Ei ole ikinä tytön syy ja korjattava, jos poika ei pysty keskittyä nähtyään olkapäät tai reidet. Sama pätee tottakai mihin suuntaan vain. Mielestäni ratkaisu ei ole peittää kaikkea, joka voi kiihottaa muita, vaan poistaa niiltä niiden miesvaltaisen maailman päälleliimaamaa seksuaalisuus.

- Koska upea #freethenipple-liike on saanut nyt paljon huomiota, mainittakoon siitäkin: kyse ei ole siitä, että me liikkeen puolella olevat haluaisimme kulkea tissit paljaana heilahdellen päivät pitkät. Kyse on siitä periaatteesta, että käytännössä anatomisesti samanlaiset ruumiinosat ovat ok toisella sukupuolella, mutta ei ok toisella. Naisten rinnat on yliseksualisoitu osa naisen kehoa, joka biologisesti asetetaan samaan kategoriaan (secondary sex characteristics) kuin esimerkiksi miesten aataminomena ja kasvojen karvoitus. Silti rinnoista on tehty niin iso juttu, ettei niitä saisi näkyä julkisella paikalla edes niiden evoluution kannalta ainoassa tehtävässä, eli lapsia ruokkiessa. On epäreilua, että koska miesten yleinen reaktio naisen rintoihin on seksuaalinen kiihoittuminen, naisten tulee peitellä itseään esimerkiksi imettämällä vessassa.

1808fem03
- Uskon, että jokaisella tulisi olla turvallinen olo olla juuri sellainen kuin haluaa ja pukeutua miten haluaa. Esimerkiksi lihava ihminen bikineissä rannalla - moni sanoisi, että näky on oksettava ja toisi sen lihavalle ilmi jollain tavalla. Jos ei sanomalla suoraan, niin tuijottamalla, kuiskuttelemalla, ilmeillään... Kuitenkin jos lihava ihminen itse viihtyy bikineissä ja haluaa ne päällä rannalla olla, ei toisen ihmisen negatiivinen reaktio saa olla syynä sille, että lihavan kuuluisi lähteä kotiin tai pukeutua telttaan. Eikä tämä keskity vain ns. pinnallisiin ulkonäköseikkoihin, vaan myös jokaisen oikeuteen tuntea olevansa turvassa riippumatta ihonväristä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta...

- Uskon, että femininiisten asioiden ollessa huonommassa asemassa myös miehet kärsivät siitä. Miehet, jotka kasvatetaan niin, ettei saa itkeä tai näyttää tunteitaan, koska tosimies ei itke. Miehet, jotka eivät todennäköisesti saa lapsensa huoltajuutta, koska vanhemmuus lasketaan naisten vahvuudeksi ja nainen automaattisesti isää paremmaksi vanhemmaksi, vaikka asia ei todellisuudessa näin todellakaan olisi. Miesten asevelvollisuus on epätasa-arvoinen ja mies, joka poikkeaa omasta sukupuolinormistaan, on paljon järkyttävämpää kuin samaa tekevä nainen. Kaikki tämä johtuu siitä, että feminiinisiä asioita pidetään heikkoina ja huonoina, kun taas maskuliinisia asioita hienoina ja vahvoina.

- Että naiset kasvatetaan liian usein siihen, että heidän koko ihmisarvonsa riippuu heidän ulkonäöstään ja/tai asettumisestaan universaalille "panisin"-listalle. On aivan yksi ja hailee kuinka paljon nainen saavuttaa, häntä arvostellaan silti pääasiassa ulkonäkönsä puolelta ja lehdet keskittyvät silti hänen ulkonäönsä lisäksi mm. hänen suhdekuvioihinsa sen sijaan, että keskittyisivät hänen saavutuksiinsa, tekoihinsa ja sanoihinsa.

- Että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat todella tärkeä asia. Suomessa vallitsee tällä hetkellä translaki, jossa sukupuoltaan korjauttavat henkilöt pakkosteriloidaan. Vuonna 2015. Pakkosteriloidaan.

- Tasa-arvo ei tietenkään tarkoita vain miesten ja naisten välistä epätasapainoa, vaan myös äsken mainittua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, rasismia (jota Suomessa esiintyy todella paljon, etenkin ns. salonkikelpoisena arkiversiona), ihmiskauppaa, nykyorjuutta... Kaikkia tilanteita, jossa joku/jotkut ovat systemaattisesti huonommassa asemassa kuin muut jonkin asiaan liittymättömän syyn takia, kuten sukupuolen, suuntautumisen tai ihonvärin.

- Uskon koko sydämestäni, että muutos on mahdollista ja maailmasta on mahdollista tehdä parempi paikka. Se vain vaatisi siitä, että ihmiset, jotka kokevat näkevänsä vääryyttä, rohkeasti kertoisivat asiaan mielipiteensä. Asenteita muutetaan vain rikkomalla normeja ja tabuja, herättämällä huomiota, provosoimalla. Ja oon niin iloinen siitä, että feminismistä on nykyään tullut niin trendikästä, että jopa H&M myy paitoja feministisloganeilla.

Jäähyväisiä taas

17.8.2015

1708jaahyvaiset01
1708jaahyvaiset02
1708jaahyvaiset03
Viikonloppu oli taas ihan täynnä menoa, kun meille tuli taas vieraita Roomasta ja mun pikkusiskoni lähti takaisin Argentiinaan tänään, maanantaina. Lauantaina hengailtiin pikkusiskon kanssa, mentiin yhdessä Shirin englannin tunnille, illalla juhlittiin siskon läksiäisiä Alppipuistossa. Oli tosi ihana ilta, ensin oltiin siellä puistossa Minean ja tämän kaverien kanssa, heidän lähtiessä klubille minä, isosiskoni ja tämän mies sekä miehen Roomasta tänne lomalle tulleet pikkuveli ja tämän tyttöystävä mentiin vielä yksille Kallioon.

Meidän viereisessä pöydässä istui joku jätkä, joka jossain vaiheessa tuli meidän pöydän luo, kaivoi taskustaan salmiakkikarkkiaskin ja tarjosi meille sieltä, "This is traditional finnish candy!" - ei kehdattu siskon kanssa vastata suomeksi, koska toi oli meistä niin ihana ele! Se kuuli ettei puhuttu suomea, joten se ajatteli tarjota pubissa vähän salmiakkikarkkeja. Piristävää!

1708jaahyvaiset04
1708jaahyvaiset05
1708jaahyvaiset06
1708jaahyvaiset07
Sunnuntaina mentiin perheen kesken Kaivopuistoon piknikille, löysäiltiin ja rentoiltiin vaan puoliksi auringossa ja puoliksi varjossa, nurtsilla maaten ja eväitä syöden. Ihanan hidas ja rento sunnuntai, jonka päätteeksi tultiin pikkusiskon kanssa vielä meille viettämään leffailtaa. Sisko lähti kotiin illalla tietäen, ettei enää nähdä, koska tänään oon ollut koko päivän töissä - ja kun rapunovella halattiin ja rutistettiin niin pitkään, että sisko meinasi myöhästyä junasta, en itkenyt. Lupasin siskon alunperin Argentiinaan muuttaessa, etten anna itkujäähyväisiä, koska niistä jää paha mieli, ja pidin pintani nytkin. Itkut pääsi sitten vasta myöhemmin!

1708jaahyvaiset08
1708jaahyvaiset09
Ainahan se on haikeaa kun joku rakas lähtee kauas, mutta pikkusiskon kohdalla astetta haikeampaa siitä tekee se, että kun toinen on aika lailla toisella puolen maailmaa ei voi koskaan olla varma siitä, koska seuraavan kerran nähdään. Oli se milloin tahansa meillä pysyy aina meidän läheiset välit ja vahva side, ja mulla se mieletön ylpeys, jota tästäkin siskostani tunnen.

Shiri on onneksi niin pieni, ettei vielä varsinaisesti ymmärrä asiaa - kun sanoin, ettei vähään aikaan nähdä Minea-tätiä, Shiri vain intti vastaan "no nähdäänhän" eikä kuunnellut ollenkaan kun yritin selittää, että ei me hetkeen. Parempi näin, Shiri tykkää tädistään hirveästi eikä vielä omaa varsinaista ajantajua, joten ehkä seuraavalla näkemisellä tuntuukin siltä, kuin vasta eilen oltaisiin viimeksi nähty.

Nähdään siis taas "huomenna", Minea! <3

Mistä tietää olevansa vanhempi?

16.8.2015

No ensinhän on tietty itsestäänselvyydet kasvavasta mahasta, ruumiinreiästä ulos tulevasta vesimelonista ja väsymyshorroksesta lähtien, mutta vanhemmuuteen liittyy niin paljon muutakin. Mistä asioista sitä sitten todella tietää olevansa vanhempi?

Kun keskellä yötä pimeässä painat hyväuskoisena jalkasi lattiaan vain astuaksesi jonkin mikroskooppisen pienen, mutta niin saamarin kovan ja kulmikkaan legon päälle. Kipu sumennuttaa silmät mutta sitä ehtii juuri ja juuri purra kieltään ennen kuin karjaisee keuhkojensa täydeltä ärräpäitä, koska ei halua herättää muita. Etenkään perheen pienempiä, joiden uudelleen nukuttamiseen menisi vuosi.

Käsitys siisteydestä on muuttunut. Jos lelut ovat korissa, on hyväksyttävän siistiä vaikka se kori sattuisikin olemaan ruokapöydällä.

Vauva-aikana näin äidin näkökulmasta ensimmäinen todellinen maistiainen äitiydestä on ne hetket, kun nännit ruvella ja verillä yrität keskellä yötä imettävää huutavaa vauvaa, tukka pystyssä ja silmät ristissä ja aivot ihan sumussa. Niin, ja tietenkin alapää jatkuvasti jomottaen ja särkien. Onneksi se vaihe ei kestä kauaa.

Jotkut sanovat, että oman lapsen kakka ei ole ällöttävää. Tätä en allekirjoita. Se on ihan yhtä oksettavaa ja ällöttävää kuin kenen tahansa random aikuisen kakka, mutta sitä oppii sietämään, koska pakkohan ne vaipat on vaihtaa. Mutta vaikka se kakan duunaaja on maailman söpöin olento omissa silmissä, ei se siitä itse tuotoksesta sen söpömpää tee.

1608mistatietaa01

Kun uhmaikäisen kiukuttelut on vienyt viimeisetkin hermonrippeet, ja koko päivän kestänyt hampaiden yhteen pureminen ja kymmeneen asti laskeminen rauhallisesti hengitellen ei enää auta, ja lapselle ärähtää. Ja sitä morkkista joka siitä tulee! Kaikki me ollaan vain ihmisiä ja on täysin luonnollista, että joskus sitä korottaa ääntään jos rajojen testailu koettelee vanhemmankin joka ikistä rajaa aamusta iltaan, mutta silti siitä aina jää paha mieli, jos tulee karjahdettua.

Yhtäkkiä ei ole yhtään outoa käydä vessassa toisen ihmisen ollessa vieressä. Se ihminen kun varmaankin hengailee sitterissä ja yrittää tarkentaa katsettaan metrin päähän.

Päivänsä oppii ajastamaan ihan uudella tavalla. On ruoka-aika, päikkäriaika, todennäköisin kakkoshädän aika, nukkumaanmenoaika ja yleinen aika, jolloin pitäisi olla kotona, että ehtii hoitaa iltajutut ennen sitä nukkumaanmenoaikaa. Lisäksi tietty on ajat, jolloin pitää alkaa kokkaamaan että esimerkiksi päivällinen ehtii päivällisajaksi valmiiksi. Lapsettomat tuttavat ei ymmärrä ollenkaan, että paras kahvitteluhetki nyt vaan on klo 14:15-16:15.

1608mistatietaa02

Aluksi voi tulla syyllisyyttä siitä, jos ottaakin omaa aikaa lapsesta. Syyllisyyttä usein pahentaa katkerat huutelut siitä, miten paska vanhempi täytyy olla, jos käy yksin ruokakaupassa ja jättää kuusiviikkoisen kotiin isänsäkanssa. Kuitenkin viimeistään jonkun kamalan uhmakiukkukohtauksen sattuessa sitä lähtee heittämään roskia huutaen halleluujaa parin minuutin ylhäisestä yksinäisyydestä.

Moni ällö asia ei olekaan niin ällö. Mainitsin jo kakan ällöyden pysyvän omanaan, ja väitän että myös puklu on ällöä, mutta esimerkiksi sinne tänne sotkeentuva kuolansekainen sose ympäri pieniä pullaposkia on oikeasti aika söpöä. Myös kuola omalla naapalla voidaan laskea söpöksi, jos se on tullut siihen pienoisen pusuista ja rakkaudenosoituksista.

Vaikka vanhemmuuteen liittyy paljon sellaista mistä voi repiä irti huumoria, päällimäisenä on aina se mieletön, pyytteetön ja puhdas rakkaus, jota lastaan kohtaan tuntee ja jota lapseltaan saa. Mikään ei tunnu yhtä hyvältä kuin oman taaperon kädet kiertymässä kaulaan, märkä pusu poskelle ja kuiskaus korvaan "äiti, minä lakastan sinua."

Kuvituksena taas Shirin ottamia kuvia!

Kansansairautena kateus

14.8.2015

"Suomalaiset ovat kateellista kansaa" ei ole mikään uusi sanonta. Sitä kuulee vähän väliä. Usein se esiintyy myös ensimmäisenä selityksenä sille, jos joku käyttäytyy tökerösti toista kohtaan tai esimerkiksi tilanteissa, jossa joku saa netissä paljon paskaa niskaansa lähinnä anonymiteetin taakse suojautuvilta ihmisiltä. Ainahan kateus ei tietenkään ole syynä ilkeilylle, syynä voi olla ihan muutkin sielunelämän ongelmat ilkeilijän elämässä.

Mutta kateus tuntuu silti olevan kovin yleistä. Kyllähän sen huomaa esimerkiksi blogeja seuratessa, että eniten haukkuja ja ilkeilyä saa ihmiset, joilla on jotain ns. yleisellä tasolla haluttavaa. Heillä on esimerkiksi paljon rahaa ja sitä kautta he matkustelevat paljon tai omistavat kalliita asioita. He voivat olla universaalin mittapuun mukaan hyvännäköisiä ja saavat osakseen paljon huomiota haluttavan ulkomuotonsa takia. He voivat tehdä työkseen jotain, jota moni muukin haluaisi tehdä, muttei jostain syystä voi. Jos joku osaa antaa kateutta todennäköisemmän syyn sille, miksi eniten paskaa niskaan saa nimenomaan rikkaat ja kauniit, niin saa toki valaista.

Mutta voiko kateus olla syynä sitten muissakin tapauksissa? Voi toki - kateuden kohteita kun on yhtä paljon kuin kateellisia ihmisiä. Kateellinen voi olla periaatteessa ihan mistä tahansa. Parisuhdetta kaipaava voi olla kateellinen kaikille onnellisessa suhteessa oleville. Lapseton voi olla kateellinen vanhemmalle, vanhempi voi olla kateellinen lapsettoman mahdollisuudelle "vapaampaan" elämään. Kateellinen voi olla toisen ystäväpiirin laajuudesta, taidoista, tyylistä, seuraajista somekanavalla.

1308kateus02

Ja sitä myrkkyä tuntuu täällä olevan todella paljon. Kateus voi olla positiivinen asia, jos sitä käyttää itselleen nostattajana! Kun se kateuspiikki tuntuu perslihassa, valitettavan usein sen kokeva ihminen reagoi ihan väärällä tavalla. Reagoidaan haukkumalla kateudensa kohdetta joko tälle tai muille, jäädään vellomaan katkeruuteen ja inhotaan ihmistä, joka ei kuitenkaan ole tehnyt mitään niitä tunteita ja sitä kohtelua ansaitakseen.

Oikea reaktio kun olisi tajuta, että kateus tarkoittaa sitä, että sinäkin tahdot sitä, mistä satutkaan kateellinen olemaan. Ja hyvin usein asialle voi tehdä jotain. Jos on kateellinen esimerkiksi mammonasta tai materiasta, tuskin kukaan estää yrittämästä saada sitä enemmän itse vaikkapa opiskelun kautta. Elämä on valintoja täynnä, enkä näe miksi joku, joka saa rahaa vaikkapa vanhemmiltaan tai on mennyt rikkaisiin naimisiin olisi mitenkään pois henkilökohtaisesti sinulta. Ei se, että joku ei juuri sinun arviosi mukaan "ansaitse" sitä, mitä hänellä on, tarkoita, että olisit millään muotoa oikeassa tai tunteesi oikeutettuja.

1308kateus01

Kateellisuuden voi kääntää omaksi edukseen ottamalla siitä voimaa ja motivaatiota tehdä asioilleen jotain. Esimerkiksi kateus toisen ihmisen hyväkuntoisesta kehosta voi kääntyä motivaatioksi lähteä salille. Kateus toisen ihmisen meikkaustaidoista voi olla kannuste selata YouTubesta tutoriaalivideoita ja opetella itsekin ehostamaan uudella tavalla. Kateus toisen rahoista voi olla kannuste opiskella tai tehdä enemmän töitä, kateus toisen hyvästä itsetunnosta voi olla kannuste yrittää löytää se oma itsetunnon kohotuksen zen-tila.... Lista jatkuu loputtomiin. Kyse on ihan siitä, miten itse asennoituu elämään.

Kaikelle ei aina mitään voi, eikä kateuden aihe välttämättä ole sellainen, jolle voisi itse mitään. Mutta niissä tapauksissakin on kaksi vaihtoehtoa - kateuden voi joko antaa tulla ja katkeroitua, tuntea itsensä huonoksi, kohdistaa vihaa ja tulta ja tappuraa viattomaan ihmiseen. Voi olla paska fiilis ja huono olo itsestään ja tuoda maailmaan negatiivisuutta.

Tai sitten voi pikkuhiljaa opetella pääsemään siitä tunteesta eroon - koska sillä lailla on itse onnellisempi.

90's kid

8.8.2015


90-luvun alkupuolella syntyneenä mun lapsuutta ja esiteiniaikaa leimaa ihan tietynlaiset jutut, joita nähdessäni jossain muhun iskee haikea nostalgiafiilis - huokailen "eikä, ainiin!" ja sydäntä lämmittää. Nyt halusin huokailla ja ihastella oikein urakalla ja päätin koota niistä ihan oman postauksensa! Kuinka moni muu muistaa nää jutut ysäriltä ja vuosituhannen alusta?



Suomalaiset teinilehdet! Mix oli vielä ihan vaan Mix (ja niiden chatti!), oli Sinä&Minä ja kaikki ne novellit, Girls-lehti jota luin salaa kun isosiskot tilasi sitä mutta äidin mielestä olin liian nuori lukemaan sitä, oli Suosikki ja Koululainen ja tottakai Akkari. Näin muun muassa!


0708nineties01

SPICE GIRLS EVERYTHING. Kaikki oli spaissarifaneja. Tai esitti että ei ole. Fanikamaa oli niin maan jumalattomasti, aina paidoista tikkareihin, levyihin, leffan VHS:ään, niihin valokuviin mitä myytiin ärrällä kirjekuorimaisissa pakkauksissa, kaikki mahdolliset fanilehdet, avaimenperiä, mukeja... Kaikki, mitä löytyi Spice Girls-versiona, oli pakko saada. Oon vieläkin katkera etten päässyt näiden keikalle kun olin liian pieni.


0708nineties02

Poikabändien kulta-aika! Typistin koko megalomaanisen listan poikabändeistä neljään, joista itse tykkäsin ihan ysärinaperona eniten - eli ultimaalinen lemppari *NSync, Bäkkärit joista tykkäsin mutta joiden paremmuudesta edellämainitun kanssa taistelin aina siskoni kanssa, Westlife ja Suomen oma XL5, joilta en kyllä muista mitään muuta biisiä kuin Kauniin pedon. Näiden muiden bändien biisejä osaan vieläkin ulkoa vaikka unissani, sen verta paljon on tullut levyjä kuunneltua kotona...


0708nineties03


Ysärillä oli vaikka minkälaista herkkua, joita nykyään ei kaikkia enää edes saa. Lauantaipussi ainakin on tehnyt lukuisia muodonmuutoksia vuosien saatossa. Nykyään tuntuu että etenkin Ärrillä on alkanut näkemään enemmän vanhoja karkkeja, esimerkiksi niitä Baby Pop!-karkkeja, joissa oli tuttipullon muotoinen tikkari, jota kastettiin karkkijauheeseen. Lämpimänä lapsuusmuistona on myös aina salmiakkijauhe, jota saatiin aina tuubilliset kun käytiin stadikalla uimassa.


0708nineties04

Ysäripiirretyt oli parhaita, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Etenkin ihana Cartoon Networks, jota katsoin niin paljon kuin vain sain - ja moni muu lapsuudenajan ihana ohjelma. Enkä edes häpeä myöntää, että tykkään nykyäänkin välillä katsoa näitä ja kaikista mieluiten näyttäisin Shirille aina näitä oman lapsuuden piirrettyjä uusien sijaan. Tiesittekö muuten, että Family Guy-sarja on saanut alkunsa Cartoon Networkin What A Cartoon?-pätkistä? Seth MacFarlane teki sinne lyhyitä pätkiä miehestä ja koirasta, joista myöhemmin tuli Peter ja Brian.


0708nineties05

Pokemon! Ja kaikki siihen liittyvä! Pelasiko joku joskus Gameboyllä mitään muuta? Ja jos pelasi, miksi? Pokemon oli mielettömän kova sana aikanaan, meillä koulussa kaikki keräili niitä kortteja vaikka vaan harva niillä pelasi. Itse en esimerkiksi ole koskaan pelannut niillä korteilla, mutta kokoelma oli silti aika mittava ja lisää piti koko ajan saada. Pokemon-leffojen aikaan oli muistaakseni jo vähän isompi eikä koko sarja ollut enää niin cool, ja leikin nykyään ettei uusia Pokemoneja ole olemassa.


0708nineties06

Pelityttö olin jo pienenä. Tamagotchi oli tottakai, mutta ihan videopelejäkin - meillä on lapsuudessani ollut muistaakseni ainakin ekoja Nintendoja, vanha Sega ja Playstationin eka ja toka konsoli. Niillä on hakattu vaikka minkälaisia pelejä. Bandicootit (ja etenkin CTR!) oli meidän perheessä aika ykkösinä, mutta pikkusiskon kanssa hakattiin myös Tekkeniä vastakkain. Spyro oli ihana, vaikkakin mun mielestä aikanaan hirveän vaikea - Mario nyt on jokaisen klassikko ja Segalla tuli pelattua esim. Aladdinia ja Pinocchiota paljon.


0708nineties07

Myös muitakin telkkarisarjoja oli, joita joku ehkä voi kaivatakin. Mä olin niin pieni kun Blondi Tuli Taloon pyöri, etten muista sarjasta oikeaan yhtään mitään, mutta Jyrkiä olen toljottanut niin telkkarista kuin paikan päältä skidinä. Sunset Beach oli mun ja siskojen lemppari, joka piti katsoa yhdessä joka kerta, ja Kyllä Isä Osaa oli silloin lapsuudessa mun mielestä ihan hulvaton. Myös Salkkarit oli silloin vielä katsottava sarja!

0708nineties08

Kun musalista näytti pitkälti tältä. Ysäri oli mun mielestä tietyllä lailla popin kulta-aikaa - en väitä, että nykyinen mainstream-musa olisi ihan silkkaa tuubaa pelkästään, mutta kyllä 90s/00s pop-laulajissa oli oikeasti sitä jotain. Monien biisien lyriikat on edelleen muistissa ja etenkin poppimimmejä fanitin ihan kympillä pienempänä - girl power ja sitä rataa! (Joo, kuvassa on myös muiden genrejen edustajia, tiedetään.)


0708nineties09

Pelejä ysärillä oli myös muuallakin kuin konsoleissa, tottakai, ja meiltäkin löytyi usea lautapeli. Kuvassa on Guess Who?, Operation ja Labyrintti - kaikki hittejä meidän huushollissa! Muistan pelanneeni lapsena myös Monopolya, Cluedoa, Sorryä, Trivial Pursuitia (...heikoin tuloksin...), Aliasta... Olin pienenä tosi kilpailuhenkinen ja fuskasin aina kun pystyin. Vihasin häviämistä.


0708nineties10


Tää trauma ja painajaiset. Pikku Kakkosessa oli muutenkin vähän hc settiä välillä, samoin Cartoon Networkin jutuissa - mikähän siinäkin oli, että suurimmasta osaa meistä kasvoi ihan normaaleja vaikka lastenohjelmia ei sensuroitu samalla hysterialla kuin nykyään? Pelle Hermannin tunnusmusiikki tuo monelle jo kylmät väreet, eikä tarvii paljoa kaivella muistia että tämän inforuiskeen aavemainen "varokaa heikkoa jäätä" alkaa soimaan päässä.



Oi nostalgia <3




Negatiivisuuden ylläpito eli validointi

7.8.2015

Pääsin taas heti aamusta lukemaan pari aika ongelmallista pointtia Facebookin fiidissäni. En nyt lähde niitä sen enempää erittelemään, mutta toisessa kummasteltiin miksi naiset itse ovat niin "tyrkkyjä" ja ettei kukaan mies halua vaimoksi sellaista naista, jolla on esimerkiksi bikinikuva Instagramissa. Toisessa oli kielioppivirheidensä vuoksi juuri ja juuri luettavissa olevaa uhmaraivoa "mutiaisista" ja raiskastapauksesta ilman lähdekritiikkiä.

Miten väsyttävää.
Mieleen tuli, että miettiikö jotkut ihmiset ollenkaan, ennen kuin survoo somen täyteen mielipiteitään? Ja onko sananvapauden pointti todella siinä, että somessa ääntään saa kuuluviin sellaiset ihmiset, joiden mielipiteet ei ole millään lailla pitkälle ajateltuja ja fiksusti muodostettuja, vaan lähinnä jotain hurmosvihaa ja lowkey rasismia, sovinismia, homofobiaa ja muuta paskaa?

Onko moni tullut ajatelleeksi, mitä julkisesti huudellut mielipiteet todella aiheuttavat pitkällä tähtäimellä? Koska valitettavan usein se ei jää siihen yhteen Facebook-statukseen tai twiittiin tai vastaavaan. Ääneen lausutuilla asioilla on usein myös sellainen kauaskantoinen vaikutus kuin validointi. Eli vahvistaminen.

Esimerkiksi vielä junttisiipiään etsivä ensimmäisen levelin pikkurasisti ei välttämättä ole vielä muodostanut mielipidettään "mutakuonoista", "nekkukepeistä" ja "mamusaatanoista" kunnolla. Rasistista mielipidettähän ei siis tietenkään koskaan luoda minkään logiikan, inhimillisen empatian tai hyvän fiiliksen kautta vaan juntteudella, typeryydellä ja huomattavan usein lukutaidottomuudella. Tämä pieni lv1-ihminen lukee jonkun muun tulta ja tappuraa leimuavan, miljoonalla huutomerkillä varustellun ja huonosti argumentoidun lähdekritiikittömän kertomuksen "kun mun kaverin serkun siskonpojan koirankusettajan kaiman raiskasi jotku vitun abdullahit", ja saa siitä vahvistuksen kannalleen. On helpompi olla jotain mieltä tai uskoa johonkin, jos huomaa, ettei ole ainoa.

Sama pätee rasismin lisäksi myös esimerkiksi toiseen esimerkkiini, eli "tyrkyt ei-vaimomatskun huorat"-juttuun. Näillä pointeilla on taustalla useampi haitallinen mielipide - 1) Naisen pääasiallinen tehtävä elämässä on olla vaimo. Kaiken, mitä nainen tekee, tulee johtaa positiiviseen vaimomatskuuteen. Jos nainen esimerkiksi julkaisee itsestään bikinikuvan, vaimopisteet laskee, koska jostain syystä miehet ei haluaisi sellaista naista vaimokseen. En tosin ymmärrä miksei, mutta näin asia ilmeisesti sitten on. 2) Koska naisen pääasiallinen tehtävä on olla miehen omistuksissa, nainen ei saisi itse tehdä päätöksiä esimerkiksi siitä, monenko ihmisen kanssa haluaa harrastaa seksiä tai minkälaisia kuvia julkaisee itsestään netissä. Koska jostain syystä nämä asiat vaikuttavat suoraan naisen ihmisarvoon ja siihen vaimomatskumittariin. 3) Nainen, joka nauttii seksuaalisuudestaan ja kehostaan ja ottaa niistä itse kontrollin tekemällä niillä mitä huvittaa, on "tyrkky", "huomiohuora" ja muuta vastaavaa kaunista. Tätä en osaa selittää edes läpällä, mutta näin se monelle on.

Se, mitä tässä vahvistetaan, on yksi monista sosiaalisista ongelmista naisten ja miesten välillä. Tässä vahvistetaan sitä, että nainen ja mies eivät voisi käyttäytyä samalla lailla, koska jostain syystä tietynlainen käytösi on sopivaa vain miehille, ei naisille. Koska lukko ja avain ja blaablaa. On käsittämätöntä, että vuoden 2015 Suomessa on edelleen ihmisiä, jotka uskoo tämänkaltaiseen sontaan, mutta ilmeisesti on. Kaikenlaiset vitsit ja muka hyvällä tarkoituksella somessa jaetut jutut vahvistavat ihmisille tätä mielikuvaa.

Ääripään esimerkissä raiskausvitsit tekevät samaa. Kun esimerkiksi nyt herra X heittää vitsin raiskauksesta, vaikka ei itse koskaan ketään raiskaisi, hän saattaa validoida jonkun raiskaajan minäkuvaa. Kun asioista tehdään vitsejä, ne normalisoidaan, ja normalisointi validoi. Raiskaaja voi tapauksessa, jossa herra X heittää hänelle vitsin raiskauksesta, kokea samaistuvansa herra X:ään ja saada vahvistusta sille, ettei raiskaus olekaan niin paha juttu, jos siitä voi heittää läppää. Jos herra X:ää taas ei häiritse, että raiskaaja samaistuu häneen, puhutaan jo isommista ongelmista.

Sananvapaus blaablaa kaikki saa olla mitä mieltä vaan Suomi on vapaa maa, joo joo, mutta tämmöistä järjetöntä rasismia ja lowkey sovinismia (joka ei mukamas sitä ole) on niin väsyttävää lukea, koska on oikeasti väsyttävää ajatella, että elän niin tyhmien ihmisten kanssa samassa maassa. Olkaa siellä omassa päässänne hiljaa ihan mitä mieltä haluatte olla, mutta mikä ihmisessä on mennyt vikaan jos ei koe mitään väärää tai häpeällistä mielipiteessä "koska tiedän, että joku tummaihoinen on joskus tehnyt näin, päätin, että kaikki tummaihoiset tekee aina näin"? Maahanmuuttopolitiikkaa saa kritisoida eikä se tee kenestäkään rasistia, mutta hei.

Yrittäkää nyt edes.

Memory lane

5.8.2015

Jokin aika sitten vein lapsuudenkodistani omaan kotiini ison läjän valokuvia lapsuudestani. Oon blogissa jakanut joskus noloja teinikuvia, mutta melko vähän lapsuuskuvia, joten ajattelin nyt vilautella niitäkin vähän täällä - en kuvannut koko läjää jonka kotoani toin, mutta parhaat päältä tuli kuvattua!

En ole aivan 100% varma kaikista vuosista, mutta veikkailin niihin, joissa en ollut varma. Ja jottei aiheuta hämmennystä, mainittakoon vielä - kävin pienenä Steiner-koulua, jossa kävin tokaa luokkaa vajaa kuukauden ennen kuin minut siirrettiin suoraan kolmannelle luokalle, koska olin niin paljon muita edellä. Kävin vuotta vanhempien kanssa koulua aina lukion ekalle asti (jota Steinerissä kutsutaan ihan vaan kymmenenneksi luokaksi), jota kävin hetken, pidin lopun lukukautta välivuotta, menin kymppiluokalle ja siitä vuotta nuorempien kanssa ihan tavalliseen lukioon. Olen myös syntynyt tammikuussa. Eli jos ikävuosi ja luokka hämmentää, siinä syy!

0508memory01
0508memory02
0508memory03
0508memory04
0508memory05<

Jotain taustoja - olin pienenä tosiaan aika blondi ja mulla oli ihanat korkkiruuvikiharat. Olin villi poikatyttö, ja joskus 5-6-vuotiaana keksinkin, että haluan olla poika. Vaadin, että mua kutsutaan Roopeksi ja yritin anella äidiltäni lupaa leikata "poikahiukset" eli siilitukan. En saanut lupaa, mutta sain tarhasta täitartunnan, eikä ne pikku perkeleet ihan hevillä lähtenytkään, joten lopulta äitini suostui leikkaamaan hiukseni pois helpoimpana keinoa päästä eroon täistä. Olin onneni kukkuloilla ja pidin lyhyttä hiustyyliä monta vuotta, aloin vasta n. 10-11-vuotiaana kasvattamaan pidempiä hiuksia. Poikavaiheeni oli mulle kuitenkin vain vaihe, koska siinä esiteini-ikäisenä aloin kiinnostumaan enemmän femininiisistä asioista ja samaistumaan omaan sukupuoleeni enemmän.

Lisäksi alin kuva vasemmalla - olen siinä lapsuudenajan ystäväni kanssa pääsisäisnoitavermeissä ja kainalossani roikkuu rakkain leluni Leevi. Se oli tiikeripehmolelu, jonka sain joskus ihan pienenä, ja sen nimi tuli Lassi ja Leevi-sarjakuvasta. Kannoin sitä joka paikassa, se tuli joka kesä mukana Italiaan ja jos mahtui, sille piti autossa laittaa oma turvavyö ja ruokapöydässä oma lautanen. Tarhassa piirsin sen mukaan perhepotrettiin. Lelu on mulla yhä, nyt se on Shirin leikeissä - Shiri osaa kutsua sitä Leeviksi ja se asuu nykyään tytyn sirkusteltassa.

0508memory06
0508memory07
0508memory08
0508memory09
Heh, en hirveesti edes haluaisi avata noita koulukuvia... Mutta kuten näkyy, 13-vuotiaana aloin olemaan ah-niin-ihana teiniangstinen minäni, ja muutin tyyliäni radikaalisti. Aloitin rehellisesti mustalla tukalla ja mustalla huulipunalla, pikkuhiljaa muovauduin siitä moneenkin rokkariteinin alatyyliin glämmäristä punkkariin ja vähän goottiinkin - ei saanut leimautua miksikään, aina piti testailla vähän sitä ja tätä. Kuvista näkyy myös ne söpöt majavanhampaat, jotka on pääsyy siihen, miksi oon niin onnellinen siitä, että aikanani sain hammasraudat...

Tykkään kyllä ajatella, että Shirissä näkyy myös vähän mua, vaikka tyty onkin paljon isänsä näköinen. Tykkään myös ajatella, että osaan nykyään olla paremmin kameran edessä...........