Netflixin dokkarit: Osa 1 - Naiset

31.7.2015

Mä oon vähän geek monellakin tapaa - yksi niistä on, että rakastan dokumentteja! Dokkarien suhteen oon sinänsä kaikkiruokainen, mutta kuitenkin aika kranttu - moni aihe kiinnostaa, joskus katson aiheesta joka ei kiinnosta ihan vain avartaakseni maailmankuvaani, mutta usein mielenkiintoisen aiheenkin dokkari voi jäädä katsomatta, jos se tuntuu huonolta. En esimerkiksi kestä yhtään sellaisia jenkkityylillä tehtyjä "O-M-G LOOK AT THIS SHOCKING DISCOVERY!!1"-tyylisiä "dokumentteja" ollenkaan.

Yksi mun lempijuttuja Netflixissä onkin se, että siellä on laaja valikoima dokumentteja. Joitakin olen blogissa aiemminkin sivunnut aiheena, mutten ole tehnyt varsinaista kokoelmapostausta koskaan.  Koska valikoima on niin laaja enkä ole katsonut niistä kuin murto-osan, päätin jakaa postaukset kategorioihin - ja ensimmäisenä on vuorossa dokumentit, jotka liittyvät jollain lailla naisiin ja naisten oikeuksiin.



After porn ends käsittelee entisten aikuisviihdetähtien elämää nykyään - heidän lopetettuaan uransa pornonäyttelijöinä. Näyttelijät avaavat elämäänsä vähän joka osa-alueelta, niin ennen uraansa, uransa aikana kuin sen jälkeen, ja osa on ihan järkyttävää kuunneltavaa. Nykytilanteet eroaa aina fanaattisesta uudelleensyntymisestä uskoon yritykseen elää mahdollisimman tavallista elämää kotiäitinä.

Hot Girls Wanted ei myöskään anna kovin hyvää kuvaa pornoteollisuudesta. Se kuvaa firmaa, joka välittää mimmejä leffoihin. Mimmit haetaan Craigslistin ja vastaavien netin ilmoitustaulujen kautta, heidät lennätetään asumaan yhdessä ja heitä lähetellään kuvauksiin. Suurin osa kestää maksimissaan 3kk uudessa ammatissaan. Dokkari tuo oikeasti aika pahan mielen, eli jos on kovin herkkä, en suosittele tätä katsomaan.



Born into brothels on itkettävä dokkari, niin hyvässä kuin pahassa. Kaksi dokumenttikuvaajaa matkustaa Intiaan kuvatakseen punaisten lyhtyjen alueen prostituoituja, mutta päätyykin ystävystymään prostituoitujen lasten kanssa ja opettamaan heitä valokuvaamaan. Dokumentti koostuu lasten omista kuvista ja kertomuksista heidän jokapäiväisestä elämästään bordelleissa, ilotaloisa, prostituoitujen lapsina.

The world before her kertoo myös Intiasta - mutta käsittelee kahta aivan eri ääripään nyky-Intian nuorta naista. Ruhi haluaa olla seuraava Miss India, Prachi taas kouluttautuu äärioikeistolaisen hindunationalistijärjestön riveissä vastustamaan Intian länsimaalaistumista ja modernistumista. Kummankin maailma on omalla tavallaan ahdistava. Siinä missä Prachin väkivaltaan innoittava sotilastyyppinen koulutus pelottaa, Ruhin maailman uskomus, että ainoa tapa olla mitää on olla kaunein, masentaa. Dokkari on todella ajatuksia herättävä ja monissa kohtaa myös sydäntäsärkevä - esimerkiksi kohtauksessa, jossa Prachi tuo ilmi ettei halua mennä naimisiin, mutta hänen isänsä kertoo toimittajille, että avioliitto on naisen tehtävä ja tyttären toiveilla ei ole mitään väliä.


Brave miss worldistä (ja seuraavasta) puhuttaessa sanon heti ensimmäisenä trigger warning - molemmat dokumentit käsittelevät raiskausta. Brave miss world kertoo Linor Abargilistä, vuoden 1998 Miss Maailmasta, joka muutamaa viikkoa ennen missikilpailun voittoaan joutui kidnapatuksi, raiskatuksi ja pahoinpidellyksi. Voitettuaan Linor vannoi, että aikoo käyttää asemaansa auttamaan raiskauksen uhreja, ja on sen sijaan omistanut elämänsä taistellakseen seksuaaliväkivaltaa vastaan. Dokkarissa käsitellään niin Linorin kuin lukemattomien muidenkin väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tarinoita ja kohtaloita.

The invisible war oli yllättävä dokkari siitä, etten ollut kuullut aihepiiristä ennen kuin bongasin kyseisen pätkän Netflixistä. Se kertoo seksuaalisesta väkivallasta Yhdysvaltain armeijassa. Dokkarissa usealla eri osa-alueella armeijan riveissä olleiden veteraanien kertomuksia omista kokemuksistaan, raiskauksista, jotka ovat jättäneet ikuisia fyysisiä vammoja heihin. Hyökkääjät ovat armeijatovereita ja asennoituminen uhreihin armeijan puolelta usein ynseää - uhrien syyttelyä, asioiden lakaisua maton alle ja hyssyttelyä. Dokumentissa on yhtenäinen teema alusta loppuun - USA:n armeija ei tee mitään korjatakseen ongelmaa armeijan sisällä, lupauksistaan huolimatta.


Girl rising on ihan mielettömän hyvin tehty. En ole kovin itkuherkkä, mut tätä katsoessa pillitin muutamaankin otteeseen. Se on ajatuksia herättävä ja provosoiva dokumentti naisten ja tyttöjen asemasta ympäri maailman maissa, jossa tyttöjen koulutus ei ole itsestäänselvyys. Se on vaatimus, että jokainen maailman tyttö saisi käydä koulua ja elää onnellista elämää lapsena.

Honor diaries on koonnut yhteen yhdeksän naisten oikeuksia ajavaa naista, jotka keskustelevat yhdessä ja erikseen kameran edessä naisten oikeuksissa ja kunniaväkivallasta maissa, joissa kunniaväkivaltaa esiintyy edelleen. Vaikka dokumentissa käsitellään paljolti maita, joissa islam on valtauskonto, se ei kuitenkaan esitä islaminuskoa itseään huonossa valossa, vaan kysenalaistaa joidenkin maiden kulttuurin, joissa naisiin kohdistetaan kunniaväkivaltaa, pakkoavioliittoja ja ympärileikkauksia. Se on mielenkiintoinen otanta mielipiteitä ja kokemuksia naisilta, joiden elämät ovat toisaalta kovin erilaisia, mutta toisaalta kovin samanlaisia.


Love me kertoo joukosta miehiä, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia löytää vierelleen elämänkumppania. Dokkaria katsoessa on hankala asettua millekään puolelle miesten suhteen - joitakin tasolla heitä inhoaa, jollakin tasolla säälii yksinäisinä reppanoina, jollakin tasolla ymmärtää, jollakin tasolla säälii höynäytettävinä hölmöinä. He ovat miehiä, jotka epätoivoisissa yrityksissään löytää itselleen vaimoa ovat ottaneet yhteyttä nk. vaimojen postimyyntifirmaan. Varsinaista katalogikauppaa kyseessä ei ole, vaan miehet etsivät firman nettisivuilta naisia, joiden kanssa viestittelevät, ja jos viestittely etenee hyvällä tavalla, tapaamisia järjestetään yleensä naisten kotimaassa (dokkarissa Ukraina) ja se voi edetä avioliitoksi. Dokkari esittää vaikean kysymyksen - naiset laittavat profiilinsa itse sivuille ja ovat koko ajan vallassa päättää, haluavatko viestitellä miehille takaisin tai loppujen lopuksi aloittaa heidän kanssaan suhteen. Mutta samalla naisten elämäntarinat avaavat tilannetta, jossa naimisiinmeno rikkaan ulkomaalaisen kanssa on monelle ainoa keino päästä pakoon huonoja kotioltaviaan, eli ihan vapaaehtoista toiminta ei kaikille välttämättä olekaan. Onko tämäntyyppinen bisnes oikein vai väärin?

Saving facessä pakistanilais-englantilainen plastiikkakirurgi lentää kotimaahansa tekemään korjaavia leikkauksia naisille, joihin on kohdistunut happohyökkäys. Happohyökkäyksistä on uutisoitu jonkin verran myös länsimaalaisessa valtamediassa - uhrin päälle, tähdäten yleensä kasvoihin, heitetään happoa. Happohyökkäyksiä kohdistuu niin miehiin kuin naisiin, mutta dokumentissa seurataan pääasiassa kahta naista, jotka ovat joutuneet happohyökkäyksen kohteeksi. Pala nousee kurkkuun viimeistään, kun toinen naisista, Rukhsana, kertoo itkien hänen aviomiehensä heittäneen hänen päälleen happoa ja bensaa ja anopin sytyttäneen hänet tuleen - ja että hänen on pakko asua heidän kanssaan yhä, koska hänellä ei ole varaa hoitaa sairaita lapsiaan yksin. Ellei se noussut jo silloin, kuin toinen päähenkilömme Zakia kertoo, ettei hänen todella pahasti haposta palaneisiin kasvoihinsa tehty hyökkäyksen jälkeen minkäänlaista hoitoa paikallisessa sairaalassa ja hänen aviomiehensä kieltää tekonsa vain saadakseen puolustusta kylän muilta miehiltä - koska naiset pilaavat maailman, tämänkaltaisia tapauksia tapahtuu luonnostaan.

11 kommenttia :

  1. Vitsit, olipa hyvänkuuloisia suosituksia! Tykkään katsoa dokkareita ja puuhailla samalla jotain muuta, vaikka siivota tai laittaa kynsiä. Joka tosin nyt näiden aiheiden jälkeen tuntuu aika pinnalliselta sanoa :D Meillä ei ole Netflixiä kun siellä olisi vain pari mielenkiintoista sarjaa (elokuvia ei juuri katsota), mutta tämä dokkarisuositus muutti tilanteen täysin.

    VastaaPoista
  2. Mäki välillä puuhailen, ihan normaalia! :D

    VastaaPoista
  3. Hei kiitokset, tässä oli monta joihin pitää ehdottomasti tutustua :) Nörttilasit nenälle ja sohvannurkkaan testaamaan mikä sarja koukuttaa eniten. On tää sateinen kesä vaan aika jees homma ;D

    VastaaPoista
  4. Kannattaa kattoa Forks over knives. Todella silmiäavaava

    VastaaPoista
  5. Haha totta, jotain hyvää sateessakin, kerkee hyvällä omallatunnolla kattoa telkkaria :'DD

    VastaaPoista
  6. suosittelen myös katsomaan blackfish todellatodella hyvin kuvattu kertomus siitä mitä tapahtuu kun "häkkiin" suljetaan suuri miekkavalas joka sinne ei todellakaan kuulu. toinen myös koskettava on the crash reel pistää ajattelemaan kuinka nopeasti elämä voikaan muuttua täysin!

    VastaaPoista
  7. Joo siis mä en yleensä niin paljoa perusta eläindokkareista, mutta esim. The Cove oli ihan mielettömän hyvä, kävin kattoo sen teatterissa aikoinaan. Kiitos paljon vinkeistä! Lisäilen näitä teidän vinkkejä tonne luonnoksiin ja kattelen niitä sit seuraavaa postausta varten :)

    VastaaPoista
  8. […] dokumenttien tärppipostaussarjaa (osa yks click!) katsoin eilen Netflixistä dokumentin nimeltä Fed Up. Se käsittelee USA:n liikalihavuusongelmaa […]

    VastaaPoista
  9. Näitä sun esittelyjä on tosi kiva lukee, avaa vähän enemmän minkä tyylisistä dokkareista/sarjoista/leffoista on kyse. Ne Netflixin esittelyt on meinaa niin jäätäviä, ei niistä saa juuri mitään kuvaa siitä, mimmonen pätkä on kyseessä :D

    VastaaPoista
  10. Joo ne on kyllä aika ympäripyöreitä usein, ei oo paljoo tilaa!:D kiva kuulla että näistä on hyötyä :)

    VastaaPoista