Seksin ABC

30.6.2015

Seksi ja seksuaalisuus on kertakaikkiaan kutkuttavia aiheita. Seksuaalipsykologia on mielettömän kiinnostavaa ja seksi, ihan koko ideana ja tabuna, on mielestäni todella mielenkiintoinen keskustelunaihe. Aina välillä törmää kuitenkin ihan kummallisiin ennakkoluuloihin ja kertakaikkiaan vääriin käsityksiin asioihin liittyen, ja ne inspasi nyt sen verran, että päätin koota pienen nippelipostauksen. Seksuaalivalistusta a lá Sofia!

Neitsyyden menettäminen on sinänsä harhaanjohtava termi, koska eihän nainen oikeasti menetä mitään ekalla kerrallaan. Immenkalvo ei ole yhteinäinen pois tippuva seinämä, siinä on jo valmiiksi aukko. Ekalla kerralla aukko laajenee, joskus repeää - mutta nainen ei fyysisesti (eikä toivottavasti myöskään henkisesti) menetä siinä mitään.

Sukupuolitaudit voivat tarttua myös suojaamattomassa suuseksissä ja ne voivat tarttua jo ihan siitä ensi työnnöstä. On myös mahdollisuus, että tauti tarttuu, vaikka käyttäisi kondomia. Seksin harrastaminen on omalla tavallaan aina pieni riski, mutta kondomi on kaikista paras - ja myöskin ainoa - keino kunnolla vähentää tautien leviämisen riskiä. Käyttäkää aina kondomia, jos ette voi olla ihan varma kumppaninne taudittomuudesta. Muistakaa käydä testeissä, ainakin kerran vuodessa!



Seksuaalisia suuntautumisia on monia. Kaikkia niistä ei tarvitse yrittää ymmärtää, mutta on todella loukkaavaa udella toisen seksielämästä vain normista poikkeavan suuntautumisen vuoksi. Puolituntemattomilta aletaan utelemaan kumpi on ottava osapuoli tai miten sitä seksiä nyt kaksi naista sitten voi harrastaa. Samaan kategoriaan menee udella transihmiseltä kummat sukupuolielimet häneltä löytyy. Jos sinä et kysyisi heteroihmiseltä sitä, älä kysy sitä muiltakaan.

On täysin ok nauttia seksistä ja omasta seksuaalisuudestaan. Tykkäätkö olla sinkku ja harrastaa yhden yön juttuja? Mahtavaa! Huolehdi ehkäisystä ja nauti täysillä. Sinulla on aina oikeus omaan kehoosi ja nautintoosi, eikä kenelläkään muulla ole siihen mitään nokan koputtamista. On myös täysin ok, jos ei nauti seksistä eikä halua sitä harrastaa - päätös on täysin sinun. Jos joku tuomitsee, jätä surutta kyseinen tyyppi omaan arvoonsa ja naura päälle.

Sinulla on aina oikeus sanoa ei. Ihan missä vaiheessa tahansa. Siitä voi olla montaa mieltä onko "epäkohteliasta" kieltäytyä seksistä kun ollaan jo alasti saman peiton alla, mutta seksi on sellainen asia, jossa molempien pitää olla mukana täysillä omasta vapaasta tahdostaan. Jos sinua alkaa ahdistamaan kesken kaiken, sinulla on oikeus lopettaa koko homma. Vastaavasti jos huomaat, että kumppanisi ei olekaan ehkä ihan yhtä tunteen palossa kuin sinä, kysymys "Haluathan varmasti tätä?" ei todellakaan ole iso vaiva eikä pilaa tunnelmaa. 



Jokainen ihminen muodostaa itse omat mieltymyksensä, himonsa, rajansa ja tapansa. Joku haluaa olla yksiavioisessa suhteessa, toinen avoimessa, kolmas on kolmen ihmisen moniavioisessa liitossa. Kaikkien tapa rakastaa on heidän omansa, eikä ole sinun asiasi tuomita sitä tai kuvitella, että sinulla on oikeus ilmaista loukkaava mielipide vain, koska et ymmärrä jonkun muun tapoja.

Ei ole mitään tiettyä määrättyä ikää, jolloin vasta/jo pitäisi olla valmis seksiin, vaikka tottakai on nyrkkisääntöjä. Lapsi ei pysty käsittelemään seksuaalisuutta, eikä seksi ole heidän asiansa, mutta jo nuoressa teini-iässä tilanne on jo eri. Tärkeintä on, että todella tuntee olevansa itse valmis, ei ole painostettu seksiin ja kumppanina on joku, jonka kanssa sitä haluaa. Hätäiset "äkkiä se nyt alta pois"-jutut eivät välttämättä jää kovin ruusuisiksi muistoiksi aikuisuuteen ekasta kerrasta.

Unohdinkohan mä jotain?

Ennen kuin joku yrittää tulla peeloilemaan, esimerkiksi pedofilia ja zoofilia eivät ole seksuaalisia suuntautumisia. Ihmiset, jotka kykenevät tekemään päätöksiä kehostaan ja seksielämästään omalla vapaalla tahdollaan, ovat tämän postauksen pointtina.

ccccccc

Soy un estudiante

25.6.2015

Espanja on aina ollut mun korvaan niin kaunis kieli - kaikkine murteineen päivineen. Koska puhun italiaa toisena äidinkielenäni, olen automaattisesti ymmärtänyt espanjaa jonkin verran, mutta viimeistään siskon karatessa Argentiinaan päätin alkaa opettelemaan espanjaa enemmän. Ajatus muhi päässä, kunnes sain Nicolta silloin lahjaksi Android-pohjaisen tabletin, johon pystyin lataamaan monelta taholta suositellun Duolingon.

P1010002P1010003

Duolingo on siis ihan ilmainen appi, joka toimii käsittääkseni vain Android- ja iOS-laitteilla - ainakaan mun WP8-puhelimeeni sitä ei saa. Duolingon avulla voi opiskellam mm. ranskaa, hollantia, englantia, espanjaa, saksaa ja italiaa. Opiskelukielenä toimii englanti, opiskelen siis tabletillani espanjaa englannin kautta. Suomea ei ainakaan tietääkseni siihen saa opiskelukieleksi, eli jonkinlainen englannintaito pitää tietenkin olla, että osaa kääntää haluamaansa kieltä englanniksi ja toisin päin.

P1010004P1010011

Oon pitänyt nyt taukoa muutaman kuukauden opiskelusta, lähinnä laiskuuttani, mutta nyt innostuin uudelleen. Duolingossa aloitetaan tekemällä lyhyt testi nykyisen kielitason näkemiseksi, jonka jälkeen edetään kategoria kategorialta eteenpäin. Tehtävissä käännetään kirjoitettua kieltä eng-esp ja esp-eng, kirjoitetaan ylös kuuleman mukaan, lausutaan ohjelman perässä, käänetään lauseita valitsemalla sanavaihtoehdoista. Jos myöhemmissä kategorioissa tekee paljon virheitä liittyen aiempaan kategoriaan (esimerkiksi vaikkapa verbien esimerkkilauseissa menee väärin ruokaan liittyviä sanoja) ohjelma kehoittaa vahvistamaan kielitaitoa aiemmassa kategoriassa.

P1010007 P1010008

Pienenä lisänä on vielä se, että opiskellessa keräilee pisteitä, joilla voi ostaa lisäkategorioita, kuten flirttailun alkeet, tai söpölle Duolingon pöllölogolle vaatekerran. Vaikka mulla on vähän puolueellinen mielipide kun ottaa huomioon sen, että espanjan oppiminen on mulle kaksikielisyyden vuoksi todella helppoa, tykkään Duolingosta kovasti. Opin sillä oikeasti aika paljon, koska sen opetus on niin monipuolista - puhut, kirjoitat, käännät, luet, muodostat lauseita itse. Sisko saa sitten testata mun kielitaitoa Skypen välityksellä...

Halusin siis vaan ehdottomasti vinkata teille tästä ohjelmasta, koska tää on niin mahtava! Duolingo on myös täysin maksuton, eli jos vaan oikeat laitteet löytyy, kannattaa ihmeessä alkaa opiskelemaan uutta kieltä. Kielitaito on aina vaan plussaa!

ccccccc

Operaatio oma väri

23.6.2015

Mulla on ongelma. Aika ensimmäisen maailman ongelma. Nimittäin hiukset.

Älkää ymmärtäkö väärin - tykkään monista asioista mun hiuksissa. Tykkään siitä, että ne on tosi paksut luonnolliset kiharat, että ne kasvaa tosi nopeasti ja ne on melko helpot käsitellä. Asioilla on kuitenkin tietenkin myös kääntöpuoli - ne on luonnostaan värimerellisen kuivat, kiharani ei ole mitään symmetrisiä loogisia kiharoita vaan lähinnä sotkua ja solmua ja aaltoa joka aukeaa rumaksi melkein-aalloksi harjatessa, kesällä näiden kanssa on törkeän kuuma, menee ikuisuus suoristaa kunnolla ja väri. Väri on mun tän hetken pääongelma. Havainnoillistan postausta ja ongelmaani nyt hehkeillä, muokkaamattomilla kuvilla naama kukkien - pahoittelen jo etukäteen. Kuvissa hiukseni on vain harjattu.

P1010039

Vuonna 2004 värjäsin hiukseni mustaksi kaverini kanssa lapsuudenkodin kylppärissä. Sen jälkeen ei pääni ole nähnyt kampaajaa eikä omaa väriä. On ollut mustaa, ruskean eri sävyjä, blondin eri sävyjä platinasta kusenkeltaiseen, on ollut vähän pinkkiä, on ollut shokkipunaista, kestoväripunaista, erilaisia leikkauksia. Oon hiusteni suhteen todella tuuliviiri ja kyllästyn helposti, ja nyt on meneillään pahemman luokan kyllästymiskausi. Ennen kuin kynin itselleni kananpersetukan tai jotain muuta yhtä hirveää, päätin lähettää avunhuudon myös näin blogin kautta.

Pitkällisten punatukkakausien ja niiden päälle värjättyjen tummahiuskausien jälkeen aloitin piiiitkän prosessin saada hiukseni vaaleiksi. Punapigmentti oli jumahtanut todella tujusti kiinni ja meni aika paljon aikaa, että sain päästäni pahinta punerrusta edes jotenkuten pois. Esim. tässä postauksessa näkyy karu todellisuus siitä, mitä tummaksi värjätyn punaisen alta alkaa löytymään - epätasainen väri, länttejä, kirkuvaa punaista ja kuivaksi hampuksi muuttuvia hiuksia, kun epätoivoisesti yrittää mennä kohti omaa väriä.

P1010023

Viimeksi kun oman värini vuonna 2004 näin, se oli kullanruskea. Vaaleanruskea, vähän sellainen kullanruskea, joka tapauksessa käsitin itseni blondiksi vaikken lähelläkään platinaa ollutkaan, etenkin luonnostaan tummahiuksisten siskojeni rinnalla.  Nykyisen blondausprojektini aikana hiukseni on nähneet vaikka mitä tököttiä - vaalennuspesua, värinpoistoa, vaalentavaa väriä, hopeashampoota, C-vitamiinia murskattuna shampoon joukkoon, vaalennusgeeliä. Pituudet ja latvat on saatu aika vaaleiksi, joskin yhä edelleen ihan liian punertaviksi omasta mielestäni. Mutta uusi shokki paljastui, kun oma väri alkoi puskemaan kunnolla läpi - mähän oonkin brune?!

Kokemuksen syvällä rintaäänellä ja itseni tuntien tiedän, että jos värjäisin hiukseni samansävyiseksi tyvikasvuni eli luonnollisen värini kanssa, kyllästyisin ennätysajassa, koska omassa päässä tavallinen ruskea tuntuisi niin tylsältä. Haaveilen vähän kaikesta - pinkistä shokkiväristä, sinisestä, platinablondista, tuhkanvaaleasta, taas punaisesta koska ilmeisesti en koskaan opi. Nyt olen jumissa tässä, koska en tiedä, mitä näille pitäisi tehdä. En jaksaisi jatkuvaa värjäysrumbaa ja pääsyy tähän oman värin tavoittelussa oli juuri ainaisen värjäyksen lopettaminen.

Miten te olette selättäneet näitä ah-niin-ihanan-pinnallisia hiukriisejä? Mulla loppuu kohta usko, kun en keksi mitä näille voisi tehdä!

ccccccc

Deep in OITNB S3

20.6.2015

Postaus sisältää reippaasti juonipaljastuksia!

Pieni varoituksen sananen - älä lue tätä, jos et ole vielä katsonut Orange is the new black-sarjan kolmatta tuotantokautta. Postaus sisältää paljon spoilereita, sillä käsittelen tässä tuotantokautta kokonaisuudessaan, hahmojen kehitystä, tapahtumia... Analysoin samaan malliin kuin aikoinani Analyzing Skins-postauksessa. Ei kuitenkaan liene jäänyt mua somessa seuraavillekaan epäselväksi, että fanitan OITNB:iä - ja eilen sain vihdoin katsottua uuden kauden päätösjakson!

Jos Game of Thronesin viimeinen jakso ei ottanut jo tarpeeksi tunteisiin, OITNB päätti pahentaa tilannetta entisestään. Naureskeltiin jokin aika sitten sille, miten mukana mä elän aina telkkarisarjoissa - rakastun johonkin sarjaan ja yhtäkkiä eläydyn siihen niin täysillä, että kiinnyn hahmoihin, järkytyn tapahtumista, sydäntä kivistää lemppareiden kuollessa. Hahmot OITNB:ssä on niin mielettömiä, ettei ole mikään yllätys, että niihin kiintyy ihan hulluna. Pun intended.

Siinä missä ykkös- ja kakkoskaudessa on ollut aina jokin Iso Paha, eli joku pääasiallinen paha ihminen jonka pahuuden ja lopulta voittamisen ympärille tuotantokauden tapahtumat paljolti sijoittuvat, kolmoiskaudessa ei varsinaista Isoa Pahaa Ihmistä ole. Sarjassa on toki tuttuja vihollisasetelmia, mutta se varsinainen The Bad Guy puuttuu. Jollain tasolla se on kuitenkin mielestäni ehkä tämän tuotantokauden vahvuus - etenkin kakkoskauden megahirveän Veen jälkeen uusi megapahis kolmosessa olisi luultavasti tuntunut lattealta toistolta. Se jäi harmittamaan, ettei Vee näkynyt kaudessa ollenkaan - kakkoskausihan loppui siihen cliffhangeriin, jossa vankilapakulla karannut terminaalista syöpää sairastava vanki ajaa Veen yli ja tämä makaa maassa ilmeisesti kuolleena. Kuitenkin Suzannen epätoivoinen odotus ja epätieto Veen kohtalosta herättelee meissäkin vähän pelonsekaista odotusta - ei kai se mulkku tule takaisin? Tuottis antaa johtopäätöksen "kai se sitten kuoli" - mikä on tietty vähän laiskaa.


Kolmoiskaudella on kaksi varsinaista teemaa - äitiys ja uskonto. Dayan raskauden myötä äitiys on aika looginen teema, jota käsitellään mm. flashbackeillä Dayan ja tämän samassa vankilassa majailevan ilmiselvästi mielisairaan äidin rikkonaiseen suhteeseen ja muiden vankien takautumilla omista lapsuudestaan. Dayan raskaus on aika kipeä teema, koska pitkän jäljelläolevan tuomion vuoksi edessä on vaikea päätös siitä, minne lapsi sijoitetaan. Dayan mutsin junailema rahanahne suunnitelma saada vauva Pornstachen rikkaalle äidille on aivan sairas, ja jos en aiemmin inhonnut Aleidaa, viimeistään nyt inhoan.

Daya on aiemmin ollut yksi lempihahmojani, mutta jotenkin tässä kaudessa mimmistä tuli esille raivostuttavia piirteitä - itsekkyys, ainainen valittaminen ja se idioottimaisuus, kun antaa äidilleen tämän urpoilut anteeksi. Flashback Dayan lapsuuteen, jossa Aleida on mustasukkainen Dayan nautittua olostaan leirillä ja pikkuinen Daya alistuu äitinsä tahtoon ja esittää siellä olleen sittenkin tosi tylsää, pisti sydämeen. Ehkä nyt äitinä tuntuu niin järkyttävältä, että joku kohtelisi omaa lastaan noin, enkä ymmärrä miksi Daya välillä raivoaa äidilleen ja käskee tämän poistua elämästään, mutta kohta kääntääkin kelkkansa ja halailee. Dayan ärsyttävyyttä tosin selittää aika hyvin se, että mimmi on raskaana vankilassa, vanginvartijalle, mutta toinen vanginvartija on vankilassa Dayan raiskauksesta ja lapsen siittämisestä, jotta oikea vanginvartija ei joutuisi pulaan. Bennet, eli se oikea baby daddy, on aina ollut mun lempparini mieshahmoista - kunnes tässä kaudessa yhtäkkiä lähteekin karkuun. Uskomattoman raivostuttava cliffhanger, koska jäbähän ottaa hatkat aika alussa uutta kautta, eikä siitä kuulla sen kommiin pihaustakaan. MISSÄ SE ON?!

Uskontoteemaa käsitellään ovelilla tavoilla - näemme esimerkiksi ensi kertaa suloisen mykän Norman menneisyyttä, kun tämä olikin osa hippikulttia ja kyseisen kultin "profeetan" yksi jalkavaimo. Vankilassa tilanne kääntyy päälaelleen, kun vankilaan iskeneet luteet saavat vangit hakemaan apua eksentrisimmältä taholta. Norma nousee jonkinlaiseksi jumalhahmoksi muiden uskoessa hänen osaavan taikoja ja hänen ympärilleen muodostuu kultti, jota rasittava ex-pirinisti Leanne alkaa johtamaan. Pennsatucky ja tämän taustajoukot on aina olleet mun inhokkihahmojani, eikä Leanne saa tässäkään kaudessa multa yhtään sympatiaa. Edes taustatarina amish-perheen karkurina ei herättänyt mussa mitään lämpimiä tunteita. Leanne on ärsyttävä itsekeskeinen pelle, joka kiusaa Sosoa. Angien epäonnistunut pakoyritys taas oli aika surullinen ja herätteli jo vähän sääliä - päästä nyt karkuun ja jäädä sitten dösärille istumaan, kun ei ole mitään mihin mennä. Vankilaruoan surkeutumisen myötä kosher-aterioiden suosio taas ajaa Cindyn kääntymään juutalaiseksi, joka oli ihanan positiivinen lisä - OITNB kun ei varsinaisesti ole tunnettu positiivisuudestaan.

Piper on aina ollut aika ärsyttävä hahmo - itsekeskeinen ylemmän keskiluokan marttyyri, aina nillittämässä ja syyttämässä muita. Yhteenpaluu Alexin kanssa oli toki söpö, mutta oli tietenkin arvattavissa heti, ettei se kestä kauaa. Ruby Rosen hahmosta tuli mieletön kohu, jota en ihan ymmärrä - joo, hyvännäköinen nainen, mutta juttu tuntuu räjähtäneen käsiin netissä. Sarjassa on muitakin todella hyvännäköisiä naisia (esimerkiksi Laverne Cox) josta ei ole vastaavaa kohua tullut. Hyvät heteronaiset, Ruby Rosen kuolaaminen ei tee teistä mitenkään ~erityisiä~. Stellan hahmo oli toki mukava lisä sarjaan, mutta tuntuu todella kankeasti lisätyltä draamalta. Ensinnäkin Rubyn hahmon Stellan ja Piperin välinen kipinä paloi suurin piirtein yhtä kuumana kuin ilmasto jääkaudella - sitä ei vaan ollut, näyttelijöillä ei näyttänyt olevan minkäänlaista kemiaa ja koko Piperin Alexin pettäminen Stellan kanssa tuntui nimenomaan pakotetulta draamalta. Piperin varsinainen muutos kolmoskaudella iski tajuntaan vasta siinä vaiheessa, kun hän esti Stellan ulospääsyn piilottamalla tämän tavaroihin kiellettyä tavaraa - Piperin päässä on ihan oikeasti nyt naksahtanut jotain. Määrätietoisuus alkkaribisneksen kanssa oli jo merkki jostain muutoksesta, mutta ihan tämmöistä badass bitch-vaihdetta en osannut odottaa.



Hahmojen taustatarinoita käsitellään lisää ja esimerkiksi Pennsatucky sai ensi kertaa mut puolelleen tässä kaudessa. Ainahan sarjassa on tuoti esille, että mimmin menneisyys ei ole helpoimmasta päästä. Kuitenkin tässä kaudessa äitisuhteen myötä käsitellään Pennsatuckyn seksuaalista menneisyyttä, joka on aika kivulias. Äitinsä kasvattamana Pennsatucky oikeasti uskoo, että seksi on ihan miesten juttu eikä naisen ole tarkoitus siitä tykätä, ja harrastaa seksiä esimerkiksi tavaraa ja rahaa vastaan. Oli kamalaa katsoa jaksoa, jossa niputettiin yhteen Pennsatuckyn menneisyyden raiskaus ja uuden vartijan tekemä raiskaus vankilapakussa - koko hahmo alkoi tuntua oikeasti inhimilliseltä vasta nyt. Morellon italialaisrakkaus, joka kuvailee tunteitaan Jersey Shore-viittauksilla ja heidän häänsä ovat pääasiassa suloinen sivutarina, Alexin menneisyyden avaaminen lisää todella mielenkiintoista, Soson kamppailu masennuksen ja yksinäisyyden kanssa, Sophian joutuminen vaikeuksiin ja lopulta eristykseen Glorian vuoksi, Suzannen scifiaiheinen pornotarina ja sen ympärille muodostuva fanilauma... tässä tuotantokaudessa on niin paljon kaikkea, pääosin täydellistä ja hyvää ja hahmoja syventävää.

Sarjan suurena sivutarinana on tietenkin itse vankilan kohtalo, joka on itsessään aika hyvä kannanotto. Vankilan pelastaa yksityinen yhtiö, joka vähät välittää vangeista ja työntekijöistä, yrittää vain maksimoida tuottoja. Ruoka vaihdetaan pussitettuun mössöön, vartijat pakotetaan osa-aikaisiksi ja heidän tilalleen otetaan täysiä keltanokkia, luteiden takia poltettuja kirjoja ei hankita takaisin... Ihan niinkuin firman johtoa ei tarvitsisi jo muutenkin vihata, on pääjehusta tehty vielä Super Nice Guy. Kun tämän oma poika, joka on siis tietty firmassa töissä, turhautuu yhtiön haluttomuuteen parantaa vankien oloja, sanoo Super Nice Guy "Just because you work in a prison for women doesn't mean you have to act like a woman." Heitto saa Healynkin jutut kuulostamaan laimeilta. Pisteet pojalle, joka ottaa näyttävät loparit - antaakseen vain Caputolle tilaa osoittaa sisäinen kusipäisyytensä ottamalla vapautuneen työpaikan ja unohtamalla lupauksensa old school-vartijoille. Päätösjakso iskee muutenkin vyön alle kovilla panoksilla mm. Aleidan väittäessä Pornstachen äidille vauvan kuolleen ja kyseisen terveen vauvelin ollessa Cesarin kämpillä DEA:n hyökkäykseen ja vauvan joutumiseen sitten kuitenkin systeemiin.

Päätösjakson viimeinen vartti oli kyllä ihan mieletön jokaisella mittapuulla. OITNB on sarja, joka herättää paljon tunteita niin hyvässä kuin pahassa, ja liikaa mukana elävä minä pidätteli nyyhkytyksiä, kun Norma juoksee hymy korvissa kohti aidassa olevaa aukkoa ja sen takana siintävää järvimaisemaa. Kun muut vangit alkavat yksitellen juosta kohti hetkellistä vapautta, oli roska jo kovin syvällä silmässäni. Pitkä kohtaus, jossa vangit jättävät puheet melko vähälle mutta juoksevat auringonlaskun kultaamaan järveen riehumaan ja leikkimään, oli todella kaunis. He halailevat, suukottelevat, pitävät toisiaan kädestä - vankilan seinien sisällä koskettelu on heille kiellettyä. Suzannen orastava rakkaus, Soson vihdoin löytämä ystävä Pousseyssä ja tämän porukassa (Tuleva romanssi? Äänestän kyllä!), kaunojen selvittäminen hymyllä ja halauksella... niin kaunis kohtaus.

Jonka sarja tuttuun tapaansa tietenkin pilaa lopettamalla kauden ja kohtauksen näyttämällä, miten jo valmiiksi täyteen vankilaan tuplataan tavallisista sängyistä kerrossänkyjä ja sisään lapataan bussikaupalla uusia vankeja. Voinemme siis odottaa, että neloskaudella (jonka odottamiseen menee taas ikä ja terveys, jumankauta!) tavataan useitakin uusia hahmoja - kunhan sarja ei vedä Misfitsejä ja pilaa koko höskää vaihtamalla pikkuhiljaa kaikki alkuperäiset hahmot uusiin, hyväksyn uudet tuulet. Kunhan ne myös alkaisi nopeammin.

Kaiken kaikkiaan kolmoskausi ylitti ainakin mun odotukset - enkä ymmärrä alkuunkaan somessa näkemiäni nillityksiä siitä, että kausi olisi ollut jotenkin tylsä, lattea ja/tai ilman tapahtumia. Mielestäni on erittäin hyvä asia, että sarja ei nojaa pelkästään Isoon Pahaan Hahmoon tehdäkseen jaksoista mielenkiintoisia. OITNB:in kaltainen sarja, jossa on näin mielettömät hahmot, kantaa kyllä ihan pelkästään hahmojen välisillä suhdekoukeroilla, taustatarinoilla ja vankilatapahtumilla.

Joko te olette katsonut koko höskän? Mitä olitte mieltä?

ccccccc

PRAHA

18.6.2015

Nyt on palauduttu yhtenä kappaleena kotiin! Apple TV:n arvonnan voittaja on blogin fb:n puolella julkaistu ja ehdin nyt vasta postailemaan, oon vaan nauttinut tänään Shirin seurasta - tää erossaolo on aika kipurajalla maksimina! Hyvin kuitenkin oli mennyt ja Shiri ollut pääasiassa kiltisti. Tästä tulee aika kuvapainotteinen postaus, kamerassa oli alunperin melkein 800 kuvaa, joista jäi jäljelle vielä vajaa 200 poistettuani epäonnistuneita otoksia ja miltei identtisiä räpsäyksiä. Rajasin ja rajasin, kunnes sain mielestäni päätettyä hyvän potin välittämään reissufiiliksiä!

pra1 pra2

Reissuun lähdettiin siis minä, Nico ja meidän yhteinen ystävä Ida, myös Shirin kummitätinä tunnettu. Lähdettiin maanantainaamuna Helsinki-Vantaalta, josta edellisen pikapostauksen kännykälläni tein, AirBalticin lennolla Riikan kautta Prahaan. AirBalticillä mä en lennä kyllä enää ikinä! Toitotin tätä samaa jo Rooman reissulla loppuvuodesta 2012, mutta nyt oli vihoviimeiset niitit. Kaikesta yritetään nyhtää rahaa, ruumalaukut ei kuulu hintaan, AB on ainoa lentoyhtiö joka on ikinä alkanut nillittämään siitä, jos käsimatkatavaroissa on overnight bagin tai cabin-kokoisen matkalaukun lisäksi pieni käsilaukku - kaikilla muilla lennoilla se on ihan ok. Koneet oli pieniä peltipurkkeja, lentohenkilökunta tympeää ja kokemukset AB:stä aina vaan tosi huonot. Takaisin tultiin onneksi Norwegianilla, joka on sentään parempi!

pra3 pra4 pra5 pra6 pra7 pra8

Lentokentältä napattiin taksi meidän kämpälle. Varattiin Booking.com:in kautta ihan asunto hotellin sijaan - rapunovella tavattiin kämpän omistaja, mukava mimmi joka esitteli meille asunnon, ja se maksoi kahdelta yöltä yhteensä 100€, siis reippaan kolmekymppiä naama, siivouskuluineen. Asunnossa oli kylppäri, makkari, keittiö/ruokailtuila ja olkkari, jossa oli sohvasänky ja takka. Parasta kuitenkin oli, että se oli ihan keskustassa Praha 1-alueen sykkeessä - parinsadan metrin kävelymatkan päässä Václavské náměstí- eli Wenceslas Square-aukiosta. Se oli valtava aukio, jonka varrella oli kymmenttiäin kauppoja ja ravintoloita. Oltiin Prahassa kolmen maissa ja kun oltiin viety tavarat asunnolle ja vähän siistiydytty, lähdettiin syömään ja kiertelemään. Kämppä löytyy Booking.com:ista muuten ihan nimellä Apartment Opletalova!

pra9 pra10 pra11 pra12 pra13 pra14

Koko reissu meni aika chillisti - käveltiin ympäriinsä, pysähdyttiin välillä syömään tai kahville tai kaljalle/drinkeille/viinille, shoppailtiin, ihasteltiin keskiaikaista henkeä, ihasteltiin arkkitehtuuria, käytiin Old Town Hallilla katsomassa astronomisen kellon tasatuntishow ja sen tornissa ihastelemassa näkymiä. Syötiin sen lähistöllä olevassa fiinissä U Prince-hotellin terassiravintolassa, Käytiin kauppakeskuksissa, syötiin paikallista makkaraa, käytiin Hard Rock Caféssa herkullisilla drinkeillä, paahduttiin auringossa Cocoa-nimisen kahvilan terassilla. Käytiin ottamassa tuopit söpössä pienessä laivabaarissa, joka oli ankkuroitu Vltavaan ja jossa mieskaksikko soitti livenä klassikkobiisejä.

pra15 pra16 pra17 pra18 pra19 pra20 pra21

Rahaa tuntui menevän hirveästi, vaikka Praha oli aika halpa kaupunki! Ihan siinä meidän kämpän holleilla oli aika kallista, melkein Suomen hintaista, keskustassa kun oltiin - muttei tarvinnut edes mennä kovin kauas, että sai alle euron cappuccinoja ja viiden euron ravintola-annoksia. Shoppailin myös jonkin verran - muunmuassa ylläolevat paidat, jotka on New Yorkerin miestenosastolta, kännykkäpussukan, hätäinen "pakko löytää joku isompi käsilaukku"-ostos eli valkoinen käsilaukku Mangosta, kosmetiikkaa (esim. hiusten tehohoito maksoi 2,5e ja Ida osti useamman kuukauden hiusvärit kympillä - samaa merkkiä kuin ostaisi siis täältä!) ja Shirille tuli napattua muovailuvahaa, pari mekkoa ja uikkarit. Yhtenä iltana siis tsekkailtiin myös Prahan yöelämää, mistä ei oikein jäänyt mitään mielipidettä, keskellä viikkoa kun siellä oltiin.

pra22 pra23 pra29 pra24 pra25 pra26 pra28 pra27

Reissu oli tosiaan niin lyhyt, ettei ehditty mitenkään mielettömästi mitään tekemään, mutta siellä oli tosi ihanaa. Praha on todella kaunis kaupunki, etenkin tämmöiselle pienelle historianörtille se keskiaikainen fiilis oli todella lumoava. Ruoka ja juoma oli tosi hyvää, sää helli kun oli koko ajan lämmintä, vaikka välillä aurinko menikin pilvien taakse piiloon. Fiilis on todella rentoutunut, otettiin sen verta chillisti eikä panikoitu tai stressattu tai tehty tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia. Ehdittiin kuitenkin näkemään kaunista kaupunkia, vanhoja rakennuksia ja paikallista meininkiä. Eilen napattiin lentokentälle taksi, lennettiin suorana takaisin Suomeen, masennuttiin säästä ja napattiin taksi kotiin. Shiri tuli meille aamupäivällä ja ollaan vaan ihasteltu meidän vaahtosammutinta, ihanaa olla takaisin Shirin luona, vaikka reissussa aina iskeekin pieni suomiviha!

Näin pikkureissunkin jälkeen suosittelen kyllä Prahaa tämmöiseksi lyhyeksi kaupunkimatkaksi - kuten sanottua, kaupunki on kaunis ja uhkuu historiaa, eikä matka ole kovin kallis, ellei päätä törsätä ihan hulluna. Reissussa on aina helppoa tuhlata ihan liikaa, mutta ainakin hintataso on Suomea vähän alhaisempi yleisesti ottaen. Turisteja oli paljon, italiaa ja englantia kuuli eniten paikallisten puheen lisäksi, mutta kaiken kaikkiaan Praha on ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto, jos harkitset kaupunkimatkaa!

Onko siellä Prahassa käyneitä? Onko samantyyppisiä kokemuksia kuin meillä? :)

ccccccc

Sarjavinkki: Sense8

13.6.2015

Rakkaat Netflix-addiktoituneet kanssaihmiseni, mulla on teille taas sarjavinkki kyseisen palvelun original-sarjoista. Tämä upouusi sarja pyöri suosituksissani ja valikon etusivulla melko pitkään ennen kuin vilkaisin, mistä oikeastaan on kyse. Luin sanan scifi ja huomasin, että Netflixissä on jo koko kausi eikä siis jakso viikossa-meininkiä - eli olin jo myyty. Twitterissä mua seuraavat onkin jo pienen annoksen mun hehkutustani saaneet...

6a00d8341c730253ef01b7c7952ed5970b

Lito, Mexico City - näyttelijä, joka ei uskalla paljastaa homoseksuaalisuuttaan koska pelkää menettävänsä uransa

Googlettelin vähän ja kiinnostukseni heräsi entisestään. Sense8 on siis upouusi scifisarja mm. Matrixin tekijöiltä, joka lähestyy scifigenreä kuitenkin ihan uudelta kannalta. Scifigenressä melko vähän esiintyy mitään valtavirran seksuaalisuudesta poikkeavaa, mutta Sense8 esittelee päähahmoina mm. kaapissa olevan homomiehen ja sukupuoltaan vaihtaneen transnaisen, joka seurustelee naisen kanssa. Sarjassa sivutaan myös kysymyksiä mm. uskonnosta, joka ei ole kovin yleinen teema scifissä yleensä. Jo pelkästään nämä jutut tekee sarjasta aika virkistävän lisän rakastamaani genreen!

164734

Wolfgang, Berliini - työskentelee lukkoseppänä, mutta tienaa kassakaappivarkaana

Mutta itse asiaan - sarja kertoo kahdeksasta ihmisestä, keskenään kovin erilaisesta ihmisestä, jotka asuvat ympäri maailmaa, jotka huomaavat olevansa telepaattisessa yhteydessä keskenään. Eikä pelkästään telepaattinen niin, että voivat jutella toisilleen ilman elektroniikkaa, vaan he voivat ilmestyä toistensa vierelle, tuntea sään heidän kotimaassaan, maistaa paikallista ruokaa - tuntea ja kokea ja aistia kaiken, jonka toinenkin voi. He ovat kuin yksi minuus, joka on jakautunut kahdeksaan osaan.

capheus-tiene-una-nueva-mision

Capheus, Nairobi - ajaa Matatu-minibussia tienatakseen rahaa lääkkeisiin AIDSia sairastavalle äidilleen

En tietenkään halua spoilata tapahtumia tai juonta kovin paljoa, mutta eihän tästä sarjaa saisi, jos jotain ei menisi myös pieleen. Kahdeksikkoa auttaa hämärä hyvä-vai-huono-tyyppi-Jonas, jolla on samanlaisia taitoja, mutta joka ei kuulu päähenkilöidemme kahdeksikkoon. Ja tottakai maailmalla riehuu myös pääpahis, joka Jonaksen tapaan omaa samat telepaattiset taidot olematta osa pääoktettiamme. Sanotaan nyt niin, että shit goes down kun päähenkilömme yrittävät selvittää kykyjensä alkuperää, suojella toisiaan vaaroilta, selvittää kuka pääpahis on ja mitä hän haluaa ja selvitä tämän kynsistä. Siispä vaikka sana scifi tuo monelle ensimmäisenä mieleen avaruusoliot ja muut örkit, sarjan fiktiivinen tiede keskittyy nimenomaan tähän yhteyteen ja kykyyn.

maxresdefault (1)sense8-ep4

Riley, Lontoo - islantilainen DJ, joka muutti Lontooseen karkuun traumaattista menneisyyttään
Sun, Seoul - kickboxaaja, taloustieteen maisteri ja vaikutusvaltaisen bisnesmiehen tytär

Ehkä pääsyy siihen, miksi rakastuin sarjaan niin kovin, on hahmot. Mä olen katsojana sellainen, joka kiintyy nopeasti hahmoihin ja tarvitsee katselunautinnon saavuttamiseksi ainakin yhden sellaisen hahmon, johon koen edes jonkinlaista samaistumista tai sellaista empatiaa, että olen sen hahmon puolella. Sense8 tarjoaa kahdeksan hahmoa, joihin voi rakastua saman tien. Hahmojen yhteyttä vahvistetaan mm. laittamalla pystyyn heidän välisen telepaattisen karaoketuokion että telepaattiset orgiat.

maxresdefaultSense8-Trailer-Netflix-Original-Series

Kala, Mumbai - yliopisto-oppinut farmaseutti, jonka on määrä mennä naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta
Will, Chicago - poliisi, joka on ehkä osoittanut kykyjä jo lapsena

Vaikka välillä tulee pudisteltua päätä action-kliseille - miljoona laukausta ja nolla osumaa, räjähdyksiä ilman varsinaista aiheuttajaa - pääasiassa sarja kantaa tarinaa hyvin. Hahmojen mielenkiintoisuuden lisäksi salaaliittotyyppiset jutut scifigenren jutuissa on aina plussaa, etenkin kun kerrankin salaliiton keskiössä on hyviä tyyppejä. Päätin kuvittaa postauksen hahmoilla ja heidän miniesittelyillään juuri kiintymiseni vuoksi!

Netflixs-Sense8-introduces-transgender-character-Nomi

Nomi, San Francisco - haktivisti ja transnainen, jonka äiti itsepintaisesti kutsuu tytärtään alkuperäisellä pojan nimellä. Vasemmalla tyttöystävä Amanita. Sarja sai papukaijamerkin heti siitä, että otti transnaisen rooliin oikean transnaisen.

Ahmin ensimmäisen tuotantokauden vauhdilla, Nico kun sopivasti teki pari iltavuoroa putkeen eli Shirin nukkumaanmenon jälkeen jäi mainiosti aikaa katsoa muutama jakso putkeen, ja nyt olen surullinen kun se loppui. En jaksaisi yhtään odottaa kakkoskautta!

Onko joku muu ehtinyt katsoa sarjaa? Mitä tykkäätte?

ccccccc