Lapsivihan luvattu maa

30.5.2015

Olen ennenkin kirjoittanut tänne lapsivihasta ilmiönä, mutta olin muistaakseni silloin vielä raskaana - nyt on asiaan jo enemmän sitä omaa näkökulmaa, kun liikun usein Shirin kanssa ihmisten ilmoilla. Haluan aloittaa sanomalla, että todella usein kohdataan aivan ihania ihmisiä, tänään oli parikin ihanaa tilannetta!

Oltiin menossa enkuntunnille, kun Shiri alkoi kiukutella junassa haluavansa minun aurinkolasit omiensa sijaan. Kieltäydyin, ja Shiri alkoi kirkumaan. Vieressä istunut nainen alkoi lempeästi puhua Shirille sanoen, "nuo sinun lasithan on paljon hienommat, minäkin haluaisin noin hienot lasit kuin sinulla on." Huuto loppui heti, ja Shiri ylpeänä esitteli lasejaan naiselle. Kotimatkalla junassa vaunuosaston vastapäisille penkeille istui pariskunta, joilla oli söpö keskikokoinen koira mukanaan, jolle Shiri alkoi iloisesti hihkumaan "moi hauva!" - ja pariskunta tuli istumaan meidän viereen, antoi Shirin silitellä hauvaa ja jutteli meille loppumatkan ajan koirastaan. Tämmöisiä tapauksia tulee aika usein, ihania ihmisiä jotka juttelevat Shirille, hymyilevät tälle ja ovat ystävällisiä.

Mutta ikävä kyllä löytyy myös kääntöpuoli, joka tuntuu olevan enemmän esillä, vaikka usein esiintyy perisuomalaisena hiljaisena yrmyilynä. Tiedättehän?

Astuu ratikkaan, ja vaunupaikat on täynnä ihmisiä. Kukaan ei liikauta eväänsäkään kun alkaa rymistelemään ovesta sisään, ja kun itse pyydät pääsyä vaunupaikoille vaunujen kanssa, siirrytään sanaakaan sanomatta mulkoillen kauemmas. Menet ravintolaan lapsesi kanssa ja ihmiset alkavat heti tuhahtelemaan ja pyörittelemään silmiään. Kuka nyt lapsen kanssa liikkuu kodin ulkopuolella? Lapsienhan pitäisi olla vaan kotona, etteivät vahingossakaan häiritse kenenkään aikuisen elämää pitämällä, luoja sentään, ääntä.

aaaaaaaaaa

"Apua, se nauraa!"

Ymmärrän kyllä, että lapset voivat olla ärsyttäviä. Jokainen lapsi ei ole söpö ja ihana, on paljon todella rasittavia kakaroita ja hetkiä, kun he kirkuvat kurkku suorana kaupan lattialla ja vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Se on kamalaa. Ei kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa kiukuttelua, kaikista vähiten ne vanhemmat, mutta kanssaihmisiä pitäisi sen verran kunnioittaa, ettei sen oman kullannupun anna pilata kaikkien päivää karjumalla keuhkonsa pihalle vartin ajan, koska ei saanut jäätelöä. Lapsen kiukkuun pitää aina reagoida jo ihan kasvatuksellisista syistä, ja jos pieni ei rauhoitteluyrityksistä huolimatta ala käyttäytymään, hänen kanssaan poistutaan paikalta. Mun mielestä ihan itsestäänselvää.

Mutta on myös niin paljon asioita, joita ulkopuolinen ei voi tietää. Lapsella voi olla uhmaikä, eikä uhmaikäisen kanssa vaan voi jäädä kotiin istumaan kolmeksi vuodeksi. Joskus uhmis ei rauhoitu heti eikä minuutinkaan päästä. Emme voi tietää, onko lapsella ehkä jokin lääketieteellinen syy siihen, ettei käyttäydy ns. "normaalisti" koko ajan. Siksi on aika vahingollista, että heti lapsen päästäessä ensimmäisenkin pihahduksen viisi ihmistä kääntyy mulkaisemaan vanhempaa murhaavasti. Joskus tuhahdellaan ja naksautellaan kieltä, joskus mutistaan muka-hiljaa kaverille kuinka "sairaan rasittavia tommoset kirkuvat kakarat on" - ei onneksi ole sattunut jälkimmäisiä vielä mun kohdalleni, koska en varmasti osaisi olla vastaamatta.

Kaikista pahinta on kuitenkin tyypit, jotka alkaa sen epämukavan älähtelynsä, mulkoilunsa ja tuhahtelunsa jo siitä, että lapsesta lähtee ylipäätänsä mitään ääntä. Monta kertaa on esimerkiksi junassa tullut niitä murhaavia katseita jo siitä, kun Shiri on nauranut tai jutellut. Ihan oikeasti.

Ja kyllä, olen itse törmännyt tähän vain ja ainoastaan Suomessa, enkä siis tietenkään vain oman lapsen kohdalla vaan myös ihan seuraamalla. Suomessa ei pitkällä raskaana olevalle anneta edes istumapaikkaa julkisessa ja julkisesti imettävää katsotaan pahasti vaikka olisi minkälaiset harsoviritelmät peitteenä. Lapsia pidetään usein vain ja ainoastaan ärsyttävinä räkänokkina joiden ei kuuluisi kuulua eikä mielellään edes näkyä, kaikista vähiten "aikuisten paikoissa" kuten esimerkisi ravintoloissa. En tiedä johtuuko tämä siitä yleisestä suomalaisesta hiljaisuuden piirteestä, ettei julkisissa saisi edes puhua puhelimessa, vai mistä - mutta järkkyä se on.

Lapset ovat osa tätä maailmaa ja he ovat todella tärkeä osa sitä. Jos jotakuta ihan oikeasti häiritsee jo pelkkä lasten olemassaolo ja keskusteluääni, ehkä kyseisen juntin pitäisi itse linnoittautua kotiinsa ja miettiä elämänsä uudelleen. Lasten ei ole tarkoitus olla ilmeettömiä nukkeja, jotka istuvat kiltisti paikallaan päästämättä ääntäkään kolme tuntia putkeen - ei sellainen ole normaalia. Niin kauan kuin lapset eivät juokse ympäri ravintolaa kirkuen ja tavaroita heitellen, ei juttelu ja nauru voi ketään häiritä. Tai jos häiritsee, ota safkat ensi kerralla mukaan.

ccccccc

24 kommenttia :

  1. Harvinaisdn totta tämä! Mäkin muistan seisoneeni raskausaikana useamman juna- ja bussimatkan. Edes ne ihmiset, jotka istuivat odottaville, näkövammaisille ja vanhuksille tarkoitetulla paikoilla eivät nousseet, vaan kääntivät katseensa muiden mukana pois. Kerran seisoin kahden junan verran laiturilla Pihvin ja vaunujen kanssa, kunnes vasta liikeni joku auttamaan mua nostamaan vaunuja. Ja ihme kyllä ihan oma-aloitteisesti! Mä myös kerran lukioikäisenä SEISOIN koko 25 minuutin matkan bussissa kouluun toinen jalka polveen asti kipsissä ja kepit käsissä.

    Viimeistään raskausaikana oppi kyllä huomaamaan, että aika yksin on tässä maailmassa. En sitten tiedä kuuluuko suomalaiseen perusjurouteen myös perustörppöys. Mutta miljoona kertaa epäkohteliaampaa se on kuin kaupassa kiukutteleva lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kävin raskaana Roomassa, en ollut kovin pitkällä - puolivälin tienoilla kai - ja siellä jengi nous samalla sekunnilla kun huomasi että oon raskaana ja tarjosi paikkaa. Päästiin Vatikaanissa myös jonon ohi kun huomasi että oon raskaana ja hotellin respasta hoidettiin meidän huone tuntia nopeammin valmiiksi että päästään nopeemmin viemään sinne tavarat ja asettumaan :) se oli tosi ihanaa!

      Poista
    2. tuliko mieleen pyytää apua? mä kyllä autan mielelläni tai annan paikkani pois pyydettäessä, sillä en ole mikään ajatustenlukija. bussimatkat kuluu usein lukiessa tai koulujuttuja tehdessä, joten katse on alaspäin suunnattu.

      joskys olen istunut vaunupaikan penkeillä, jos muualla ei ole tilaa. useammin kuin kerran kyytiin nouseva vaunuja työntävä äiti tokaisee epäkohteliaasti "siirry" tai "päästä mut siihen" ennen kuin olen ehtinyt edes huomata että kyytiin on nousemassa vaunut. onko niin vaikeaa sanoa nätimmin, vaikka että anteeksi, me oltaisiin tulossa siihen.

      en myöskään tajua, miksi vain suomalaisia syytetään lapsivihasta, kyllä niitä löytyy ihan ympäri maailmaa.

      Poista
    3. Kuten sanoin mä en oo huomannut näin suureellisesti tätä muissa maissa sen pohjalta mitä oon niissä käynyt. Ja mä myös pyydän ja sanon ystävällisesti mut niitäkin on, että huhuilee ovelta voisko joku auttaa kantamaan eikä kukaan liiku. Silloin oon mahdollisimman hitaasti sit hoitanu vaunut sinne ite :) ekan kommenttoijan puolesta en voi tietty puhua et onko hän pyytänyt. Ja käsittääkseni vaunupaikoilla ei pitäisi istua vaikka oiskin muualla täyttä, nehän on ihan erikseen tavallisista istumapaikoista mut voin olla väärässäkin :) eikös siinä vaunupaikalla istuessa vois pitää huolen että ei keskity niin paljoa omiin juttuihin ettei huomaa jos vaunujen kanssa joku tulee?

      Poista
    4. kyllä vaunupaikoilla saa istua jos ei ole vaunuja kyydissä. sen takia ne penkit on taitettavat. en mä ainakaan väsyneenä tai painavan kassin kanssa jää seisomaan jos on tilaa. tottakai olen aina noussut siitä ja antanut paikan vaunuille, mutta ihan oikeasti, joskus sitä on niin ajatuksissaan ettei heti huomaa jos on vaunut tulossa kyytiin. tai olen ollut jo keräämässä tavaroitani ja nousemassa kun huudellaan töykeästi. joskus pääsin todistamaan kun vaunullinen äiti ei päässyt bussiin, koska kyydissä oli jo yhdet vaunut ja pyörätuolissa istunut mies. äiti vaati pyörätuolissa istuvaa miestä poistumaan kyydistä, eikä edes kovin kohteliaasti. ja monta kertaa on nähty kun äidit vetävät kilareita kun kuski ei turvallisuussyistä ota kolmansia vaunuja kyytiin. että kyllä niitä huonostikäyttäytyviä törppöjä on myös vsnhemmissa.

      en siis ole mikään lapsivihaajavaan lähinnä se ihmetyttää että äidit heittäytyvät marttyyreiksi ja kuvittelevat muiden osaavan lukea ajatuksia. minä autan mielelläni, annan paikkani muille, pidän ovia auki jne mutta joskus olen niin väsynyt tai ajatuksissani etten jaksa havainnoida, kuka ympärilläni tarvitsee apua.

      Poista
    5. Aijaa, mä taas en ole nähnyt ikinä kenenkään vaunujen kanssa kulkevan vetävän mitään pultteja tai olevan töykeä! :o mut enhän mä tietenkään kieltänyt etteikö törppöjä olisi joka paikassa, tää postaus oli tottakai vain yksi näkökulma :)

      Poista
    6. Tottakai olen pyytänyt apua, eikö se tullut tuosta kommentista selväksi? "Kerran seisoin kahden junan verran laiturilla Pihvin ja vaunujen kanssa, kunnes vasta liikeni joku auttamaan mua nostamaan vaunuja. Ja ihme kyllä ihan oma-aloitteisesti!"

      On myös musta hieman eri asia istua vaunupaikalla täydessä junalla tai bussissa kuin istua siinä, kun paikkoja olisi muuallakin vaikka muille jakaa. Tällaistakin tapahtuu. Itse olen kyllä aina ollut tosi tarkkaavainen, jos istun "erityistarpeisiin" varatulla paikalla ja katson, josko joku sitä minua enemmän tarvitsee. Ei varmaan kannata ottaa kauhean henkilökohtaisesti, jos itse tietää toimivansa oikein. Tässä postauksessa saati mun kommenteissa kun tuskin tarkoitetaan niitä pahaatarkoittamattomia vahinkoja :)

      Poista
    7. Munkin mielestä edelleen jos tietää istuvansa paikalle, joka on tarkoitettu tietylle ryhmälle, tulee keskittyä siihen, tarvitseeko siirtyä :)

      Poista
    8. Mutta mulle tuli tässä jälkikäteen vielä loistavampi esimerkki mieleen tosta suomalaisesta perustörppöydestä :D Oltiin nimittäin avokin kanssa tutustumassa synnytyssairaalaan, ja meidän tutustujaryhmälle oli varattu sellainen pieni odotus-/ruokailutila synnytysosastolta. Lähdettiin Kättärin aulasta kohti tilaa, niin ensimmäisenä jonossa porhaltaa sellainen keski-ikäinen mies valtaa itselleen paikan huoneen ainoasta sohvasta. Muutkin mukavat tuolit menevät yksi kerrallaan, ja useimmiten miesten takapuolen alle, minkä takia minä ja neljä muuta äitiä ja yksi isä (oma avopuoliso - Luojalle kiitos!) jäädään seisomaan huoneen seiniä vasten. Yksi äiti löysi paikkansa ikkunalaudalta. Sitten se sairaalaa esittelevä kätilö yrittää kehottaa niitä isejä vaihtamaan kunnon tuolit pariin nurkkaan pinottuun jakkaraan. Yksi isä nouseekin kohteliaasti tarjoamaan niitä jakkaroita kahdelle maha pystyssä pönöttävälle äidille. Siinä säheltäessä mun oli sitten pakko kovaan ääneen kysyä, että onhan jokainen isä nyt varmasti löytänyt istumapaikan. Kyllä muutama isä muistaakseni otti asiasta kopin. Mutta se ensimmäisenä huoneeseen porhaltanut keski-ikäinen äijä vaan levensi asentoaan sohvalla. Ihan absurdi tilanne :'D

      Poista
  2. ei liity täjän mut ootko kuullu et se suosittu bloggaaja motherfucking fashionin laura on menehtynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistanko väärin? mutta luitko ja seurasitko sä hänen blogiaan? tai oli aiakin yks lempi blogi?

      Poista
    2. Mä siis oon tiennyt Lauran jo galleria-ajoilta nettipersoonana ja on/off lueskelin blogia välillä, mutten tuntenut henk.koht. Kamala juttu ja läheisille paljon voimia :(

      Poista
  3. Mä olen huomannut samoja juttuja kun sä. Syksyllä, kun olin reissussa ja raskaana, aina bussiin, metroon, mihin tahansa mennessäni sain istumapaikan. Suomessa taas piti vielä viimeisillään bussissa kysyä kovaan ääneen jotta voisitko väistää siitä odottavien paikalta, kun en työpäivän jälkeen jaksankt seistä koko matkaa enää. Kerran myös tylysti nostin erään tyypin laukun hänen syliinsä ja istuin viereen, sillä mielestäni laukku ei tarvitse omaa penkkiä ruuhkabussissa. Nyt vauvani on 4kuukautta ja on pari kertaa raivonnut ihmisten ilmoilla. Olen saanut mulkaisuja puoleeni. 4 kuuukauden ikäiselle on vain aika vaikea selittää että hyshys, ei täällä ravintolassa saa huutaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi laukku on niin ärsyttävä :D pitäs olla aika itsestäänselvää että jos bussi alkaa täyttyä niin se oma laukku ei todellakaan nökötä viereisellä penkillä :D

      Ja joo, just tota niin moni ei tunnu ymmärtävän - että on ihan eri asia saada hiljenemään 7-vuotias ja pieni lapsi tai vauva!

      Poista
  4. Parasta on se, kun oma lapsi kiukkuaa ja vieras ihminen tulee puhumaan lapselle ja stllä tavalla saa huutavan pikkuihmisen hiljaiseksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Lapsi usein hämmentyy tuntemattoman juttelusta niin paljon että hiljenee jo siksi :D jos kaikki mulkoilijat, tuhahtelijat ja kuiskuttelijat alkaiskin juttelee lapselle, ois kauppareissutkin aika paljon hiljaisempia kaikille :D

      Poista
  5. Mulla ahdistaa kaikkein eniten se, että lasten odotetaan olevan aikuisia minikoossa, vaikka ihan täysi faktahan on se, että lapsen aivot eivät ole vielä lähelläkään aikuisen tasalla, joten aikuismaista käyttäytymistä ei voi eikä saa odottaa. Ihmiset on täysin unohtaneet millaista oli olla lapsi tai sitten kaikilla muilla oli vain ne täydelliset äidit ja isät jotka pitivät täydellistä kullannuppua niin hyvässä kurissa ja järjestyksessä ettei koskaan tullut itku, harmi tai suuttuminen. ;) Tai sitten aika kultaa muistot. Veikkaan jälkimmäistä todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi. Ja mä olen myös sitä mieltä, että jos lasta ei koskaan vie ihmisten ilmoille, ei hän siellä koskaan opi käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla. Aikuisen kuuluu opettaa lapselle myös kodin ulkopuolella oleminen, muuten kasvaa niitä aikuisia jotka huitoo lapsia hiihtosauvalla. -_- Mulla etoo se toivekuva joka suurella osalla ihmisistä tuntuu olevan, että lapset olisivat silmät tyhjinä eteenpäin tuijottavia, elottomia, hiljaisia nukkeja jotka kävelevät koko ajan aikuisen talutusnuorassa. Sille rajojen kokeilemiselle on olemassa ihan syy, tunteille on olemassa syy. Ihan miten vaan ei tule käyttäytyä ja siksi aikuisen pitää olla niitä reaktioita ohjaamassa (jo lapsen turvallisuuden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta) mutta silti, niille on syynsä, lapsi ei ajattele että otanpa ja pilaan huvikseni kaikkien paikalla olevien aikuisten päivän ihan silkkaa pirruuttani, mutta näin tuntuu moni aikuinen ajattelevan. Surullista ja kylmää. -_-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AMEN, allekirjoitan tän täysin! Lapsen kehitykseen kuuluu koetella rajoja ja oppia nimenomaan käytännön kautta - eli juuri sillä, että tekee oman päänsä mukaan ja vanhemmat reagoivat ja opettavat. Pienellä lapsella ei ole vielä tarvittavia taitoja hallita esimerkiksi harmia jos ei saa jäätelöä, on vanhempien tehtävä opastaa lasta kehittämään niitä taitoja.

      Poista
  6. Voi olen huomannut. Ei ole kerta eikä kaksi kun omaa kiukuttelevaa tai toisen lasta on muut kanssaeläjät katsoneet nenävartta pitkin. Surullista. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, pistää miettimään minkälainen aikuinen voi VIHATA tuntematonta lasta!

      Poista
  7. Mie oon ollut teininä kunnon lapsiärsyyntyjä, mutta en tietääkseni tyly kuitenkaan ikinä ja tajusin asiat kun kasvoin isoksi hehh. Mutta raskaana sen tosiaan huomasi. Edes meidän _luokkakaverit_ sosiaalialalla ei antaneet miule koskaan paikkaa. Siis tutut ihmiset. Meillä oli yksi päivä koulun kanssa pihalla tunti keväällä, eli olin viimeisilläni ja istuttiin sellaisilla betonirappusilla. Ehkä kolme tyyppiä joutui istumaan ilman selkänojaa kuikuillen taaksensa ja muilla oli selkänoja ja hyvä paikka. Mie olin yksi niistä kolmesta. Se oli kamalaa. Sain ihan hirveet säryt siitä, mutta olin pikku martyyri enkä sanonut asiasta kuin vasta kun mentiin sinne tunnille uusiksi. Sanoin että tuun sillä ehdolla, että saan istua paremmin :D Hahha. Ja joo, bussissa en saanut paikkaa kuin kerran sellaiselta vanhemmalta herralta, joka olisi varmaan tarvinnut paikan ennemmin itse (ei kuitenkaan suostunut, vaikka sanoin että voin seistä). Tosi noloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karseeta :D jokainen raskaus on toki erilainen mutta mä ainakin olin aika huonovointinen melkein koko raskausajan ja olisin varmasti pyörtynyt jos olisi pitänyt seistä bussissa koko matka tai istua epämukavasti! Mut sit on kyllä näitäkin tulevia äitejä jotka loukkaantuu jos heille esim tarjoaa istumapaikkaa, "mä oon raskanaa, en sairas!!" - mikä on mun mielestä myös kamalaa, koska jos joku tuttu haluaa olla kohtelias ja huomioida sun tilaasi on tökeröö töksäyttää ettei jonkun kohteliaisuus oo tervetullutta :D

      Poista
  8. Mä olen kaupassa töissä, ja olen huomannut että kurkku suorana karjuva skidi unohtaa olla pahalla tuulella, kun alan jutella sille :) Viime viikolla kysyin huutavalta leikki-ikäiseltä, että antaako hän kisulle ruokaa (perhe oli ostamassa kissanruokaa). Siitähän pikkuihminen innostui ja alkoi kertoa kotona olevista kissoista, säesti tarinaa miau miau -äänillä :D Liikkis.

    VastaaPoista