Psykopaattifetissi

30.3.2015

Viime aikoina oon tullut siihen tulokseen, etten ehkä olekaan täysin vinksahtanut tän... mieltymykseni vuoksi, joten uskaltauduin puhumaan siitä myös täällä blogin puolella. Mulla on tietynlainen mieltymys. Fetissi, jos sanaa haluaa käyttää vähän heppoisin perustein. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että olen mieletön kauhufani (mitä sairaampi, sen parempi) - mutta oli syy mikä tahansa, mulla on psykopaattifetissi.

Tiedättehän, että joillain on esimerkiksi raiskausfantasioita - sitä fantasioi asioita, joita ei oikeasti haluaisi kokea, oikeassa elämässä, oikeina asioina. Mun psykopaattifetissini on vähän sama juttu. En todellakaan halua elämääni sarjamurhaajia tai muuten vaan kieroon kasvaneita yksilöitä, mutta jokin niissä sytyttää fiktiivisissä jutuissa niin maan jumalattomasti.

En oikeasti osaa selittää tätä kunnolla, mutta jokin vaan on ihan jumalattoman seksikästä sellaisessa hahmossa leffassa, sarjassa tai kirjassa, joka on mielisairas. Eikä nyt siis ihan millä tahansa tavalla mielisairas, vaan nimenomaan sadinistinen, psykopaattinen, tunnekylmä, ehkä sarjamurhaaja, ehkä vaan jotenkin psykolta vaikuttava. Oon niihin hahmoihin aina aivan lääpälläni.

american_psycho (1) american_psycho
iwan-rheon-interprete-le-role-de-simon-bellamy Iwan-Rheon 14fe6922ad3fa572737f7af5009026ef

Ehkä ensi kertoja huomasin tän piirteen itsessäni, kun katsoin American Psychon ekaa kertaa. Christian Bale on muutenkin un "holy shit hot stuff"-listallani aika kärkipäässä, mutta missään muussa roolissa pikkarit ei mee läheskään yhtä pahasti solmuun kuin Patrick Batemaninä. (Ja jotta vaikutan mahdollisimman hullulta, pakko sanoa, että Bale Machinistissä oli myös aika hot stuff. Jollain sairaalla tavalla, jota en osaa selittää.)

Sitten on Iwan Rheon. Sweet, sweet Iwan Rheon. Misfitsissä vähän psykovibaa alussa levittävänä Simonina jo pölli mun sydämen pitkäksi aikaa, mutta ai jumanklavita kun tuli vastaan Game of Thronesissa umpipsykoottisena kiduttajana. Luotan siihen, että Evan Petersiä AHS:n ykköskaudella Tate Langdonina ei tarvii sen kummemmin selitellä. Tai Evania muutenkaan. Mut jos nyt etenkin AHS:ssä.

Esimerkkejä on lukemattomia muitakin, muunmuassa erinäiset vankilasarjat ja -leffat joita kuolaan (Kylmä Rinki on loistava sarja monestakin syystä...), koska täähän on ihan järjetöntä omalla tavallaan. En koskaan tosielämässä haluaisi rinnalleni ihmistä, joka olisi sadistinen, psykopaatti, murhaaja, linnakundi... Mutta fiktiivisinä hahmoina ne on jotenkin ihan uskomattoman ihania.

Sanokaa nyt, että joku tunnisti itsensä tästä postauksesta!

Kanaviikonloppu

29.3.2015

WP_20150328_011 WP_20150328_024 a1
Kollaasin kuvat lainattu Iinalta ja Jeninalta !

Eilen kokoonnuttiin pitkästä aikaa kanalauman kanssa - eli tän meidän mammaporukan, jonka kanssa ollaan reippaat pari vuotta pidetty tiiviisti yhtä. Postaus on nyt ihan rehellisesti kännykkäkuvilla kuvitettu, koska en kameraani muistanut napata mukaan. Lauantaina menin ensin duuniin, stadista nappasin mukaani Essin ja Julian ja suunnattiin Jemmin kämpille itään, jossa paikalle raahautui myös Veera, Karde, Jenina, Iina ja Demi. Siellä oli taas tarjolla Jemmin äidin (sivut!) mielettömän herkullisia leipomuksia, joita mussuteltiin, kilisteltiin, tehtiin drinksuja, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Jatkettiin keskustaan Bakersiin, ja yöbussilla maailman iloisimpana kotiin.

Kyllähän sen tiedostaa muutenkin, mutta aina näissä isommissa miitinkeissä (vaikka ihan kaikki ei päässyt tällä kertaa, hö!) sen tajuaa aina vaan selkeämmin, että kyllä mulla vaan on maailman parhaat ystävät. Hassua, että me tunnetaan tasan siksi, että ollaan äitejä ja bloggaajia - koska sitä kautta me tutustuttiin, kun pari vuotta sitten porukka muotoutui nimenomaan sen kautta, että "tunnettiin" toisemem blogiemme kautta. Nykyää nää mimmit on ihan korvaamattomia!

WP_20150329_002

Shiri oli ollut mummilassa yötä, kun mä olin menossa ja Nico iltavuorossa. Beibin tultua kotiin piilotettiin tytylle pari suklaamunaa, koska ensi viikonloppuna oon Roomassa ja halusin ehdottomasti olla paikalla, kun Shiri ensi kertaa elämässään etsii pääsiäismunia. Skidin tultua kotiin mentiin stadiin kahville mun perheeni kanssa Robertsiin (terkkuja Oonariinalle, hihi!) ja vähän aikaa sitten päästiin takaisin kotiin syömään ja vielä vähän leikkimään, ennen kuin Shiri menee unille. Mulla on huomenna töistä vapaata, koska mulla on hammaslääkäritarkastus ekaa kertaa muutamaan vuoteen - soitin itseni jonoon viime vuoden lokakuussa, eli tätä on hetken aikaa ehditty jo odotella!

Mä oon hirveen ilonen just nyt, oon eilisestä vielä ihan haltioissani kun oli niin kivaa ja en jaksa odottaa ensi viikkoa ja pikaista pääsiäisreissuani etelämpään! Vaikka "takatalvi" on ollu vähän inhottavaa kylmyyden kannalta, näillä eväillä kyllä jaksaa olla aurinkoisella tuulella :)

Erikoisista nimistä

24.3.2015

Yksi mun mielestä ehdottomasti jännimpiä asioita vanhemmaksi tullessa on lapsen nimen keksiminen. Suunnittelu alkaa (ainakin meillä alkoi...) jo silloin kun päätettiin jättää ehkäisy pois ja jatkuu mahakummun kasvaessa. Nimivaihtoehtojen lista kasvaa ja pienenee sitä mukaa, kun yhteisymmärrykseen ei vaan päästä.

Meillä kävi niin, että oikean nimen tultua pöydälle se tiedettiin heti oikeaksi. Molemmat oli heitellyt lukemattomia nimiä jotka toinen oli kieltänyt jyrkästi. Kun sitten kaivelin muististani nimiä, joihin olin rakastunut nuorempana, sanoin mietiskellen "miten olisi Shiri?" - ja Niconkin ilme kirkastui. Se oli täydellinen nimi ja sopi molemmille, ja valittiin siltä istumalta tulevan käärön etunimeksi, kunhan vauva sitten vaan näyttäisi siltä. Tämä hetki oli pari kuukautta ennen synnytystä. Kun Shiri, jonka "työnimi" siis oli Papu, synnärillä pääsi ekaa kertaa syliini synnytyksen jälkeen, ensivilkaisu skidin kasvoihin varmisti nimipäätöksen. Kyllähän se ihan Shiriltä näytti!

Olen aina tiennyt, että haluan lapsilleni erikoiset nimet. Syitä siihen löytyy muutamiakin - ensi kertaa päätin antavani lapselleni erikoiseni nimen, kun ala-asteella luokallamme oli toinen Sofia ja minua alettiin kutsua yhdistelmänimellä Sofia-Erika. Erika on toinen nimeni, mutta siinä ei ole väliviivaa vaan minulla on erikseen yksi etunimi ja yksi toinen nimi, mutta opettajien mielestä se oli helpompi väliviivalla. Toinen Sofia lähti ala-asteen lopulla luokaltamme, mutta kaksoisnimi jäi ja jouduin vielä ysillä korjaamaan opettajia, että nimeni todella on vain se Sofia. Se ärsytti pientä minua kovasti ja päätin, että annan sellaisen nimen omille lapsilleni, ettei varmana ole kaimaa samalla luokalla.



Aikuisiällä ajatus erikoisesta nimestä jäi. Osittain siinä on sitä "erikoisuuden havittelua", sitä fiilistä, että oma lapsi on niin spesiaali että nimenkin täytyy olla uniikki (tai Cheek, höhöhöhö), mutta pääsääntöisesti kyse on ihan mieltymyksestä. Muiden nimillä ei ole minulle mitään väliä, mutta kun mietin omaa lapsea, jonka nimi on minun vastuullani, en tykkää ollenkaan perinteisistä suomalaisista nimistä. Toki moni perinteinen nimi on kaunis, mutta en vain osannu nähdä itseäni antamassa lapselleni nimeksi vaikka Aino, vaikka nimessä ei olekaan mitään vikaa. Halusimme erikoisen nimen, joka kuitenkin istuu suomalaiseen suuhun ja on kaunis.

Kuitenkin kartoin sitä toista ääripäätä. Vaikka haluaisi antaa erikoisen nimen, mielestäni siinäkin pitäisi olla rajoituksensa. Kun lastaan nimeää, pitää muistaa, että lapsi todella kantaa sitä nimeä lopun ikäänsä - tai ainakin siihen asti, että on täysi-ikäinen ja voi halutessaan vaihtaa nimensä. Kiusaamispointti on vähän hölmö, koska kiusaajan syy kiusaus aina on ja kiusaajat löytää ihan mitä tahansa syitä kiusata jos niin tahtovat, ja Suomessa nimilaki on aika tiukka. Kuitenkin jos nimeksi antaa tyyliin Sikuriina-Ulpukka Tammenterho, voisi jo vähän miettiä, meneekö liian pitkälle erikoisuuden tavoittelemisessaan. Voin käsi sydämellä sanoa, että olisin edellämainitun tyylisestä nimestä vanhemmilleni todella katkera.

Shirin nimen joudun usein toistamaan, joskus kertomaan kirjoitusasun, mutta ainakin kasvokkain se on poikinut vain positiivisia kommentteja. Se tosin kummastuttaa, että useaankin otteeseen Shiriä on joko suoraan kutsuttu Siiriksi, tai kysytty minulta, lausutaanko se sitten Siiri. Millä logiikalla se h muuttuisi i:ksi? Miksi kirjoittaisin Shiri, jos se lausuttaisiin Siiri?  Henkilökohtaisesti en tykkää siitäkään jos joku lausuu s:n ja h:n kuuluvasti erikseen, ja korjaankin sen aina. Shiri lausutaan siis niin, että alun sh yhdistetään - se lausutaan, kuin pyytäisit jotakuta olemaan hiljaa: shh, hiljaa. Ei siis Ss hhiri, vaan Shiri.

Onko teidän muksuillanne erikoisia vai perinteisiä nimiä? Mikä sai teidät päätymään juuri niihin nimiin?

Rape culture - mikä se on?

23.3.2015

Tässä postauksessa liikun vähän vaarallisilla vesillä - puhun asioista, joista en voi puhua kunnolla, koska en omaa kokemuksia niistä. Haluan alleviivata nyt alkuun, että postaus ei ole tarkoitettu minkään muodon triggeriksi tai millään lailla loukkaavaksi. Feministijutuista olen bloggaillut aiemminkin ja tää asia tuntuu nyt olevan vähän tapetilla.

Länsimaissakin on monia ongelmia, joista yksi on ehdottomasti rape culture, joka vahvana sanana tarkoittaa pähkinänkuoressa liian vallitsevaa asennoitumista, jossa naisiin kohdistuva väkivalta ei ole niin iso juttu.

Uskallan väittää, että raiskaus on jokaisen naisen yksi suurimpia pelkoja. Naisbloggarilta nyt naisnäkökulma, mutta ei tarvitse varmaan erikseen avata, miksen usko miesten pelkäävän raiskausta samalla lailla kuin naiset, vaikka seksuaalista väkivaltaa kohdistuu toki miehiinkin. Naisina kuitenkin meidät kasvatetaan niin, että pelko istutetaan meihin. Ja kamalinta on, että se pitääkin tehdä niin.

Meidät kasvatetaan varomaan ulkona kulkemista yksin, kun on pimeää. Ei saa pukeutua liian paljastavasti, ei saa juoda liikaa baarissa, maksa ennemmin taksi kotiovelle kuin kävele metriäkään yksin yöllä hiprakassa. Jos on pakko mennä yksin ulos yöllä, mene sellaisissa kengissä, joissa voit juosta. Opettele asettamaan avainnippu nyrkkiin niin, että avaimet sojottavat sormien välistä ja toimivat aseena, jos joku hyökkää. Älä lähde kenenkään luo jatkoille, älä ota ketään jatkoille. Kuka tahansa mies voi olla hullu, joka raiskaa. Välttele tuntemattomia miehiä ulkona pimeällä. Parasta olisi mennä baariin jonkun miespuolisen kaverin kanssa, joka sitten voi vahtia ja välillä tulla esittämään poikaystävää, jos joku luolamies ei suostu uskomaan, ettet ole kiinnostunut.



Ja sehän on niin. Tottakai on epäreilua varoa miehiä yleensä, eikä suurin osa miehistä kaappaisi kadulla puskaan ja pakottaisi, mutta pelko on niin syvällä meissä, että ennemmin varomme ja vaikutamme ylivarovaisilta, kuin joudumme uhriksi. Musta tuntuu hirveältä, että kasvatan tyttäreni ihan samoilla säännöillä, koska luultavasti nylkisin sentti sentiltä elävältä sellaisen, joka koskisi häneen väärällä tavalla voimatta silti koskaan pyyhkiä hänen mielestään jo tapahtunutta. Pitää ymmärtää nimenomaan se, että tämä aiheuttaa myös epäreiluutta miehiä kohtaan - se aiheuttaa ennakkoluuloja, aivan vääriä käsityksiä siitä, että kaikki miehet ovat potentiaalisia raiskaajia.

On niin helvetin väärin, että ennemmin naiset opetetaan varomaan kuin miehet opetetaan olemaan raiskaamatta. Mutta vielä hirveämpää on se, kun vahvistamme itse tiettyjä stereotypioita - miehet nyt haluaa koko ajan seksiä, naiset suostuu siihen koska haluaa miellyttää, mutta eihän naiset nyt nauti seksistä yhtä paljon kuin miehet. Helppo nainen on ok vähän pakottaa panemaan, koska sehän on pannut paljon muutenkin, eli mitäs se nyt yhtäkkiä kieltäytymään lähtisi. Hirveämpää on se, että edelleen vuonna 2015 seksuaaliseen väkivaltaan liittyy uhrien syyllistämistä, raiskauksen vähättelyä ja asiasta heitettyä läppää. On siis sitä "pientä ja viatonta" kuten raiskausvitsejä, mutta perustavanlaatuisempaa ongelmaa aiheuttavat kaksi edellä mainittua.



Mitä uhrilla oli päällä? Oliko vaatteet paljastavat, oliko ne tarkoitettu herättämään seksuaalista mielenkiintoa miehiltä? Tanssiko ne yhdessä baarissa? Oliko mimmi humalassa? Antoiko se ymmärtää, muttei sitten ymmärtänytkään antaa? Oliko mimmi niin kännissä, ettei pystynyt sanomaan ei? Tappeliko mimmi vastaan, eihän se ole raiskaus jos ei tappele kunnolla vastaan? Onko tytöllä menneisyydessään ollut useita seksikumppaneita tai oliko hän kenties harrastanut kyseisen ihmisen kanssa jo aiemmin seksiä, eli olettamus on, että hän halusi seksiä joka tapauksessa? Eikö se nyt ole törkeää mennä toisen luo jatkoille ja antaa olettaa, että seksiä on tulossa, ja muuttaa sitten mieltään?

En pysty kuvailemaan sanoilla miten paljon raivoa edellinen kappale mun sisälläni herättää, joten alleviivataan nyt yksi pointti kerralla selkeästi näkyviin - se ei koskaan, koskaan, ole millään lailla uhrin syy. Ikinä. Koskaan. Mitenkään. Ajatus "no jos se ei olisi mennyt sinne jatkoille tältä olisi vältytty" on toki itsessään ihan validi, mutta puhutaanko samalla lailla vaikkapa siitä, jos joku lyö sinua nyrkillä naamaan bussissa? Mitäs olit bussissa, siellähän voi liikkua hulluja, jos olisit jäänyt kotiin olisi mustelmilta vältytty. Jos toinen on puolitiedottomassa tilassa eikä kykene kieltäytymään seksistä, eikä siis myöskään myöntymään siihen aktiivisesti, kyseessä on raiskaus. Jos toinen menee niin shokkiin, ettei osaa taistella vastaan, mutta ei myöskään myönny aktiivisesti, kyseessä on raiskaus. Jos toisen kiristää, uhkailee tai muuten vonkaa pakolla yhdyntään eikä ota kieltäytymistä kuuleviin korviinsa, kyseessä on raiskaus. Vaikka toinen osapuoli olisi jo alasti allasi kun hän ilmoittaa, että on tullut katumapäälle eikä haluakaan, sen ilmoituksen jälkeen joka tapauksessa vastusteluista tapahtuva akti on raiskaus. PISTE.



On uskomattoman vahingollista edes kyseenalaistaa uhrin toimia raiskaustapauksissa. Huomioikaa, että mainitsin pari kertaa "myöntyä aktiivisesti" - otetaan esimerkki, jonka bongasin netistä jokin aika sitten. Jos henkilö A tarjoaa henkilölle B teetä, ja tämä ei vastaa mitään, tuijottaa vain kuppia tönkkönä ja henkilö A kaataa teen kuitenkin B:n kurkkuun, onko tämä normaalia käytöstä? Jos henkilö B on tiedottomassa tilassa, eikä voi itse päättää haluavansa teetä, ja A kaataa teen B:n kurkkuun joka tapauksessa, onko tämä normaalia käytöstä? Aktiivinen myöntyminen tarkoittaa sitä, kun toisesta kyllä HUOMAA, jos hän haluaa seksiä. Tai teetä. Jos et ole ihan varma, kysy, niin helppoa se on.

Toinen pointti on raiskauksen vähättely. Tämä ilmenee jo ihan suorana "ei se nyt niin paha voi olla"-tyyppisinä kommenteina, mutta myös paljon salakavalammin. Heti mieleen nouseva esimerkki on Steubenvillessä vuonna 2012 sattunut tapaus, jossa 16-vuotias alkoholista sammunut tyttö raiskattiin ja nöyryytettiin useampaan otteeseen paikallisen lukiofutisjoukkueen pelaajien toimesta. Pojat myös kuvasivat tapahtumia ja omia kännisiä kertomuksiaan siitä ja laittoivat niitä someen. Mm. suuri uutiskanava CNN raportoi oikeudenkäyntiä sympatisoimalla raiskaajia, surkuttelemalla heidän hienoja tulevaisuuksiaan futaajina, jotka nyt menivät kaivoon, kun ressukat saivat tuomiot, voi pikkuraasuja. Aivan. Käsittämätöntä. Jumalauta.

Ajatus sen takana, että mies raiskaa naisen-tilanteissa naisella olisi koskaan edes osa syystä, juontaa siihen, että miesten ei oleteta pystyvän kontrolloimaan itseään. Koska jos mimmillä on minihame, niin eihän nyt mies voi olla panematta? Tai jos se on flirttaillut? Tai kännissä? Miksi, oi miksi kukaan alentaisi miehet näin matalalle tasolle - täysin vaistojensa varassa urveloiviksi eläimiksi, jotka eivät kykene olemaan nylkyttämättä kaikkea vastaantulevaa? 

Rape culture aiheuttaa monenlaista pahaa - obviously, raiskauksien lisäksi myös mm. uhrien pelkoa kertoa kokemuksistaan, koska pelkäävät joutuvansa leimatuiksi. Joillakin oletus on, että raiskauksestaan kertova nainen aina valehtelee, koska ei halua myöntää halunneensa vapaata seksiä pelätessään lutkan leimaa. Rape culture aiheuttaa koko lutkan leiman. Se aiheuttaa sen, että suurin osa raiskauksista tapahtuu jonkun läheisen, tutun ihmisen tekeminä, eikä näin ollen suurinta osaa koskaan edes ilmoiteta mihinkään. Se aiheuttaa sitä, että naiset eivät itsekään välttämättä edes tiedä, missä raiskauksen raja menee - koska miesten verbaalisesta vaatimisesta esimerkiksi kiristyksellä on tehty vitsi (mikset sä ikinä anna mulle, mä kyllä jätän sut jos et anna, mä meen kyllä panemaan jotain muuta). Se aiheuttaa sitä, että naisten oletetaan olevan koko ajan haluttavia ja seksikkäitä, mutta samalla haukutaan lutkiksi ja huomiohoroiksi. Sitä aiheuttaa yleinen käsitys siitä, että miehet haluavat seksiä koko ajan 24/7, kun taas naisia pitää vähän suostutella.

Nää on niitä pieniä asioita, jotka kuitenkin ovat niin suuria. Nää on niitä syitä, miksi mä jaksan paasata näistä aiheista - koska kasvatan tytärtä tähän maailmaan, ja haluaisin sen maailman olevan edes piirun verran parempi hänelle hänen kasvaessaan. Ja jotta se voisi olla parempi, näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota ja niihin pitää tehdä muutoksia.

KAUHUSARJA: Freakshow

13.3.2015

Kauhusarja jatkuu, ja tällä kertaa vähän ristiriitaisella aiheella. Mietin pitkään kuuluuko tämä kauhusarjaan tai koko blogiin ollenkaan, koska en missään nimessä halua loukata ketään tai antaa itsestäni vääränlaista kuvaa, mutta päädyin kuitenkin tekemään tämän postauksen, ehkä American Horror Storyn neloskauden innoittamana. Tämän kauhusarjapostauksen aihe onkin siis friikkisirkukset.

Friikkisirkuksen, tai friikkiesityksen, varsinainen pointti oli siis esitellä epätavallisia ihmisiä. Enkä tarkoita nyt epätavallisella esimerkiksi matemaattisesti lahjakasta kolmevuotiasta, vaan fyysisesti epätavallisia. Ihmisiä on aina, ja tulee varmaankin aina kiinnostamaan ja pelottamaan erilaisuus, joka korostuu etenkin niissä ihmisissä, jotka poikkeavat fyysisestä normista. Friikkisirkuksessa lavalle nousee näitä erilaisia ihmisiä, joiden erilaisuutta sitten ihasteltiin, kauhisteltiin, seurattiin ja aplooderattiin.

Kauempana historiassa friikkiesityksiä oli esimerkiksi kuninkaan viihdykkeeksi, mutta 1800-luvulla britit ja jenkit tajusivat tehdä niistä rahaa tahkovaa bisnestä, vaikka siihenkin asti friikkiesityksillä toki pystyi itsenäisesti tienaamaan ja he olivatkin usein esiintyjiä ja viihdyttäjiä. Siinä missä aiemmin fyysisesti epämuodostuneet alkoivat ehkä itse kierrellä esiintymässä, friikkisirkukset keräsivät yhteen useampia erikoisia ihmisiä esiintymään ihmetteleville, monttu auki tuijottaville yleisöille.

Kaksipiippuinen juttu - toisaalta vedotaan siihen, että friikkisirkuksien esiintyjät eivät välttämättä työllisty kovin hyvin eli esiintyminen on heille helpoin ja varma elinkeino, toisaalta en voisi kuvitella itse tienaavani elantoni olemalla näytillä negatiivisessa valossa, kauhisteltavana. Friikkisirkuksien (ja samaan syssyyn voisi laittaa myös ihmiseläintarhat) takia on ollut myös ihan hirveitä asioita - ihmisiä on kidnapattu ja kaapattu esiintymään niissä; sanotaan, että ihmisiä on tahallaan väkivaltaisesti muovattu olemaan epänormaaleja, jotta heillä voisi tahkota rahaa.

f2
Tunnettuja esiintyjiä: "Hummeripoika" Grady Styles, Baby Ruth, Schlitzie ja Chang & Eng Bunker

Friikkisirkusesiintyjiä voivat olla esimerkiksi siamilaiset kaksoset, elefanttitautia sairastava, lyhytkasvuinen, hermafrodiitti, todella lihava tai millä tavalla tahansa fyysisesti normista poikkeava ihminen. Tunnettuja friikkejä on ollut mm., hyvin typistetyssä listassa:

- Lazarus ja Joannes Baptista Colloredo (1600-luvulla eläneet siamilaiset kaksoset, joista Lazarus oli kykeneväinen kävelemään ja fyysisesti normaali, mutta Joanneksen yläruumis roikkui hänen rintakehästään)
- Grady Styles ("Hummeripoika", 1900-luvulla elänyt mies jonka käsistä puuttui sormia ja nykysormien välissä oli nahkaa, saaden hänen kätensä näyttämään hummerin saksilta.)
- Chang ja Eng Bunker (Siamilaiset kaksoset, joista termi siamilaiset kaksoset on lähtöisin)
- General Tom Thumb (Oikealta nimeltään Charles Stratton, pisimmiltään 102-senttiseksi kasvanut mies)
- Fedor Jeftichew ("Koirakasvoinen mies", kärsi hypertrikoosista eli liikakarvaisuudesta, hänen koko kehonsa oli karvainen kasvoja myöten)
- Schlitzie (Mikokefaliasta kärsivä mies, eli hänen aivonsa ja päänsä olivat huomattavan pieniä, ja aiheutti myös huomattavaa jälkeenjääneisyyttä. Aikanaan nimitys mikrokefalikoille oli alentava "pinhead")
- Ruth Pontico ("Baby Ruth", friikkisirkuksessa esiintyvän liikalihavan naisen tytär, joka esiintyi myös sairaalloisen lihavuutensa vuoksi friikkisirkuksissa aikanaan - Ruthin sanoteen painaneen yli 300kg uransa alussa ja lihoneen parikymmentä kiloa vuodessa kuolemaansa asti)
- Jyoti Agme (listan nykyvahvistus, eli vuonna 1993 syntynyt maailman pienin nainen, 63cm pitkänä)

Vaikka nykyään varsinaisia friikkisirkuksia ei oikeastaan enää ole, ei niiden idea ole kadonnut mihinkään. Dokumentit epänormaaleista ihmisistä tahkovat rahaa, vaikka nykyään asennoituminen niissä on harvemmin "hyi, katsokaa tätä, herraisä minkä näköinen" niin kuin ennen, vaan ennemminkin selviytymistarinoita ja inspiraatiota - mutta yleisesti meininki edelleen sama, ihmisiä kiehtoo ja pelottaa erilaisuus. Guinnessin ennätyskirja täyttyy friikeistä siinä missä he ennen täyttivät lavaa. Myönnän itsekin suoraan, että esimerkiksi fyysisesti epänormaaleista ihmisistä kertovat dokumentit on mielestäni todella mielenkiintoisia.

f1
AHS:n neloskauden näyttelijöitä: "Amazoninainen" eli 202cm pitkä Erika Ervin, maailman pienin nainen Jyoti Agme, harvinaisen taudin vuoksi jalkansa lapsena menettänyt Rose Siggins sekä Mat Fraser, jonka molemmat kädet epämuodostuivat, koska hänen äitinsä söi Talidomidi-lääkettä raskaana ollessaan, ennen kuin huomattiin lääkkeen aiheuttavan sikiölle kehityshäiriöitä.

Varsinaista kauhuaspektia en itse siinä näe, mutta monia fyysiset poikkeavat oikeasti pelottavat, vaikka se typerää onkin. Kuitenkin Hollywood on, yllättäen, löytänyt bisnestä myös tästä - vuonna 1932 ilmestynyt elokuva Freaks kertoi friikkisirkuksesta, ja siinä näytteli oikeita friikkisirkuksien esiintyjiä, ja siitä nousi älytön haloo. Aiemmin mainitsemani American Horror Storyn neloskausi on nimeltään Freakshow, ja myös siinä esiintyy oikeita "friikkejä." Sarjasta voi bongailla useampiakin viittauksia ja kunnianosoituksia vuoden 1932 leffaan. Nykyään on jonkin verran olemassa friikkisirkuksia tai sen tyylisiä, ja niissä esiintyy myös ns. itsetehtyjä friikkejä, eli esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat plastiikkakirurgian ja tatuointien avulla muuntaneet itsensä näyttämään joltain eläimeltä.

Fyysiset poikkeavuudet ovat omanlaistaan sosiaalipornoa, josta moni poikkeava on päättänyt hyötyä tienaamalla sillä elantonsa. Ihan ajatuksena tää on mielestäni hyvä asia - on totta, että joidenkin poikkeavuuksien myötä työllistyminen voi olla todella hankalaa, ja voin vain kuvitella, minkälaisten ennakkoluulojen, pitkien tuijotusten ja supinoiden keskellä he kasvavat ja elävät. Ehkä on jollain tapaa voimaannuttavaa kääntää se rikkaudeksi, kirjaimellisesti. En tietenkään voi koskaan tietää tai ymmärtää kunnolla, kun en itse sitä koe.

Sanon siis vielä, kuten alussa vähän sivusin, etten tahdo tämän postauksen tulevan teille ruudun toiselle puolelle niin, että pitäisin itse fyysisiä poikkeavuuksia kammottavina tai pelottavina, tai että kokisin pällistelyn olevan jotenkin hyvä juttu!

Vanhat kauhusarjan osat: VampyyritSarjamurhaajatScream Queens, Okkultismi

Netflix, my darling (arvonta!)

10.3.2015

Aina, kun tämän faktan jossain keskustelussa tuon esille, kohtaan kummastelua - vaikka eihän se edes kyllä mun mielestä ole mitenkään kummallista. Meillä ei siis näy mitkään televisiokanavat ollenkaan. Meillä kai saisi telkkariin kanavat antennipiuhalla, mutta me ei tarvita niitä. Viimeksi kun yritin katsoa tavallista tv-ohjelmaa ihan telkkarista livenä, alkoi vaan ottamaan urakalla päähän - mainoskatkoja, ei juma!

Meillä kuitenkaan ei eletä ilman telkkaria. Televisio siis toki löytyy, sekä siihen pari pelikonsolia. Varsinainen televisionkatselu tapahtuu Netflixin välityksellä, kuten varmaan olettekin esimerkiksi Instagramin puolelta jo huomanneet! Mä haluan päättää itse mitä katson ja milloin, eikä telkkarista ihan oikeasti tule mun mielestä mitään hyvää. Hipsteröin.

Shiri on saanut aina katsella televisiota, ei tietenkään mitään mielettömiä määriä, mutta ainakin aamuisin ja iltaisin lastenohjelmia halutessaan. Netflixillä on laaja valikoima lastenohjelmia, joista löytyykin kaikki Shirin lempparit (Muumeja ja Kaapoa lukuunottamatta!) ja sieltä tyty osaa itse pyytää haluamaansa ohjelmaa. Me ollaan kokeiltu näitä muitakin suoratoistopalveluita, mutta ollaan päädytty aina siihen tulokseen, että Netflix on ehdottomasti paras - koska sehän on. Valikoima on laaja ja ohjelma on helppokäyttöinen sekä Windows Phonellani, että tavallisesti koneen selaimessa, että Android-pohjaisessa tabletissani että Xboxilla.

P1010023
P1010255

Me ollaan oltu Netflixin käyttäjiä jo reilu pari vuotta, monta mulle ennen tuntematonta sarjaa ja leffaa olen bongannut nimenomaan Netflixistä selaillessani sitä tylsyyksissäni jotain katseltavaa etsien. Oon hehkuttanut palvelua somessa ja täällä blogissakin useampaan otteeseen, eli kun sieltäpäin otettiin yhteyttä yhteistyön merkeissä, ei tarvinnut paljoa miettiä vastausta. Bloggaajana koen, että yhteistöiden pitää sopia blogiini, enkä koskaan mainostaisi tuotetta, johon en ole tyytyväinen. Netflixin kanssa tätä ongelmaa ei todellakaan ole!

P1010057 P1010052

Nyt me tosiaan ollaan Netflixin kanssa keksitty teillekin jotain kivaa - eli vähän arvontaa! Jaossa on tällä kertaa Netflix-koodi, jonka voittaja saa siis koodilla itselleen Netflixin käyttöön puoleksi vuodeksi ihan ilmaiseksi! Tunnukset Netflixiin pitää tietty olla, mutta niiden tekemisessä ei kauaa nokka tuhisekaan. Asetuksista pääsee koodin sitten lisäilemään tunnarilleen ja tadaa, 6kk ilmaista parhautta!

Arvonnan säännöt menevät tällä kertaa seuraavanlaisesti:

Osallistut kommentoimalla tähän postaukseen toimivan sähköpostiosoitteesi ja jonkin tunnistettavan nimimerkin.

Lisäarpoja arvontaan on mahdollista saada näin:

+1 Tykkäät blogini Facebook-sivusta
+1 Olet rekisteröitynyt lukijani Bloggerin kautta
+1 Seuraat minua Instan puolella (@hpdsofia)

Muista mainita arpojesi määrä kommentissasi. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina 15.3.2015 klo 18!

Julkaisen arvonnan voittajan tälläkin kertaa vain blogin Facebook-sivun puolella, eli sitä kannattaa seurailla. Voittajalle mailaan tottakai sitten voitosta koodin kera. Arpaonnea kaikille! ♥