Kun olin pieni...

13.2.2015

Joku aika sitten Annukka teki ihanan postauksen siitä, minkälaista oli, kun itse oli pieni - ja mun oli pakko pölliä idea heti oman postauksen muotoon! Synnyin vuoden 1991 Tammikuussa, eli suurin osa lapsuusmuistoista sijoittuu ah-niin-ihanaan ysäriin - kun vuosituhat vaihtui, olin 8-vuotias, eli vuosituhannen alunkin juttuja voisi vielä kutsua lapsuusmuistoiksi. Kun minä olin pieni...

...kotipihalta ei saanut lähteä leikkimään muiden pihaan, eikä kadota sille puolelle pihaa, ettei äiti enää nähnyt ikkunasta. Vähän kauempana oli toinen piha jossa oli sikapäheet renkaiden muotoiset kiipeilytelineet, jonne karkailin välillä sillä pihalla asuvan kaverin kanssa.

...siisteintä 7-vuotissynttäreissä oli, että sai oman lipun ratikassa.


...tarhassa oli erikseen puolipäiväryhmä (jossa minä olin) ja kokopäiväryhmä. Kun kokopäiväiset menivät päikkäreille, me muut lähdettiin puistoon, josta vanhemmat meidät sitten haki. Puistoon piti kävellä parijonossa parinkin autotien yli, mikä oli tosi jännää nelivuotiaana.

...muistot siitä, miltä tietokoneet näytti, saa nykyään naureskelemaan. Samoin ensimmäiset halon paksuiset kännykät, joissa oli pitkä antenni. Langaton kotipuhelin oli siisti ja meilläkin muistettiin kaverien numerot ulkoa. Muistan edelleen meidän oman kotinumeron sekä tarhaiän bestikseni kotinumeron ulkoa!

...luin niitä sarjakuvamaisesti kuvitettuja kauhutarinakokoelmia, tyyliin Uskallatko lukea? - ja silloin jo pelkäsin kuollakseni, mutta tykkäsin siitä fiiliksestä. Kauhufani oon ollut siis jo ihan pienenä...

...videot piti aina kelata leffan loputtua takaisin alkuun. Ja jos ei tehnyt sitä, ärsytti sairaasti kun se piti tehdä ennen kuin katsoi leffaa.

...kouluun mentiin kahdella ratikalla isosiskojen kanssa. Koulussa ei ollut oppikirjoja ollenkaan, vaan vihkot, jotka tehtiin itse ja joihin käytetty huolellisuus vaikutti "arvosanaan". Kävin siis steineriä...

...kavereita haettiin leikkimään kotiovelta. "Moi, voiksä olla?" - en osaa ottaa kantaa siihen vähenikö ovelta haku kun kännykät tuli, koska kävin tosiaan koulua kauempana omasta kotikorttelista ja kaikki kaverit asui kauempana.

...Akkareita kerättiin isoihin, paksuihin kansioihin, joita selasin jo ennen kuin osasin lukea ja joista loppujen lopuksi opinkin viisivuotiaana lukemaan. Luin yölampun valossa usein salaa iltaisin Akkarikansioita, kunnes nukahdin.

...keskiviikkoisin taisteltiin siitä, kuka saa lukea uuden Akkarin ekana.

...Lauantaipussista vaihdeltiin siskojen kesken inhokkeja ja suosikkeja. Mä en tykännyt niistä suklaista jotka oli erillisessä pienessä pussissa vaan vaihdoin ne aina mustiin autoihin.

...sisko ja minä taisteltiin siitä, kumpi oli parempi, BSB vai *NSync ja kumpi baittasi kumpaa. Itse olin tietty jälkimmäisenä mainitun fani.

12 kommenttia :

  1. Haha voi mitä muistoja tuli mieleen :D just toi ovelta hakeminen, puhelimet, tietokoneet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! :D jotenkin ysärissä on semmonen maaginen tuntu, kai se on sitä nostalgiaa :)

      Poista
  2. Hehe, meilläkin oli aina taisto keskiviikkoisin kumpi, mä vai veljeni, saa lukea uuden akkarin ekana! :D Se kumpi ehti ensin kotiin koulusta, luonnollisesti.. Ja sit lasi kylmää kaakaota ja pari siivua ranskanleipää margariinilla ja juustolla akkarin kaveriksi. ;-)
    Toi videoiden kelaaminen olikin unohtunut multa kokonaan, mutta mäkin kelasin ne aina alkuun leffan loputtua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välipala aina Akkarin kaa! :) ja auta armias jos sen luki jossain muualla ku pöydän ääressä ja unohti sinne :D

      Poista
  3. mä taas tykkäsin hulluna niistä suklaista mut vihasin niitä mustia autoja koska ne oli mustia ! :D

    VastaaPoista
  4. Voi sitä aikaa... Nkotb 😍 Videoiden kelaus ja aina ikuinen ongelma mihin nauhoitan seuraavan leffan... Puhelinnumerot muisti todellakin ulkoa... Tietokonepeleistä sellanen kissa peli oli kyl ihka ekoja...
    Voi hitsi mähän olin ysäri aikaan jo teini 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista NKOTB:tä lapsuudesta ollenkaan, ne oli kai siihen aikaan etten ollu kovin kiinnostunu! :D mä muistan kans sellasen hiihtopelin missä piti hiihtää alas mäkeä ja sit jossain vaiheessa tuli joku monsteri joka söi sut. Haha :D

      Poista