Friendzone - tai oikeammin "yhyy, en saanut lettua"

11.2.2015

Friendzone ei liene tuntematon käsite monelle teistä, mutta kerrataan pähkinänkuoressa. Yleensä on miespuolinen henkilö A, joka ihastuu naispuoliseen henkilöön B. Henkilö A tuo tunteensa esille henkilölle B, joka ei kuitenkaan tunne samanlaista vetoa takaisin ja ehdottaa, että he voisivat olla vain ystäviä. A suostuu tähän ja he jatkavat ystävyyttä, mutta sisimmissään A odottaa koko ajan B:n sittenkin ihastuvan ja kasvattaa katkeruuttaan, kun näin ei tapahdukaan. Ja nillittää, että B on kamala ämmä, joka on laittanut hänet friendzoneen.

Tässä on nyt jo ihan lähtökohtaisesti yksi aika iso ongelma. Kukaan ei tule koskaan olemaan kenellekään velkaa tietynlaisia tunteita. Jos siis koet yksipuolisen ihastuksen, se on harmillista ja tuntuu pahalta, been there done that, mutta syy ei koskaan ole ihastuksesi kohteessa. Tunteita ei voi pakottaa eikä sille voi mitään, jos lämpö ei vain ole molemminpuoleista. Jos olette kaiken lisäksi olleet ystäviä jo jonkin aikaa, tottakai kohde haluaa säilyttää ystävyytenne - ei ole millään tasolla reilua menettää itselleen tärkeitä ihmisiä, koska ei himoitse heitä.

Puhun nyt aika stereotyyppisesti näistä tilanteista niinpäin, että ihastuja on mies ja kohde nainen, koska friendzone-nillitys tuntuu tulevan lähinnä miesten puolelta. Ihan omien kokemusten mututuntumalla nainen (ja toki osa miehistäkin), joka ei saa vastarakkautta, harmittelee asiaa ja siirtyy sitten eteenpäin, normaalisti. Friendzone-nillittäjä ei toimi näin, vaan jää rypemään. Katkeroitumaan. Vihaamaan. Yleinen asennoituminen tuntuu olevan seuraavanlainen:

Poika tutustuu tyttöön ja heistä tulee kavereita. Poika kuitenkin tykkää tytöstä ja miettii tätä iltaisin peiton alla käsi housuissa. Poika haluaisi seurustella tytön kanssa. Tyttö kuitenkaan ei tunnu olevan kiinnostunut pojasta, jolloin kahden erilaisen tapahtuman kautta päädytään samaan lopputulokseen. Poika joko kertoo tytölle tunteistaan ja saa pakit tai ei koskaan sano niitä tytölle ääneen. Lopputulos on kuitenkin sama näiden friendzone-nillittäjien kohdalla: tyttö on kamala ämmä, pelle ja lutka ja kusipää, joka paneskelee vain vääränlaisia miehiä, ja aina jos tytön tunteita satutetaan on syynä tietenkin se, että tyttö ihastuu aina vääriin miehiin. Koska poikahan on itse herrasmies, oikea saalis, jonka tytön pitäisi jo tajuta napata. Tämä ritarinomainen uhrimme on siis friendzonessa, ystävyysalueella, jonne ilkeät naiset tunkevat niitä oikeita herrasmiehiä voidakseen naiskennella pahoja poikia. Tässä teille:



Hyvät friendzone-nillittäjät, kerätkää ittenne. Joten teistä ei tykätty takaisin. Yhyy. Se on inhottavaa, mutta siihen on luultavasti jokin hyvä syy, vinkvink. Sen sijaan, että käytätte kaikkien aikaa, energiaa ja happea valittamiseen ja katkeruuteen, niskasta itteä kiinni, asiasta yli ja takaisin mereen niitä kaloja etsimään. Ymmärrän kyllä miten vaikeaa voi olla päästä yli jostakusta, josta oikeasti pitää todella paljon, ja olen itsekin kokenut monta yksipuolista ihastusta. Mutta jotain on vialla, jos ihmisen pitäisi kokea tekevänsä jotain väärää, koska ei vaan tunne samalla tavalla takaisin.

Friendzone-negaus on ärsyttävää jo ihan itsessään, mutta lisäksi se oikeasti lisää haitallisia asenteita. Jenkeissä poika pyysi tyttöä daamikseen promiin, ja kun tyttö kieltäytyi, poika puukotti kuoliaaksi. Elliot Rodgerin flippauksen muistaa varmasti suurin osa viime vuodelta. Ääripäitähän nämä tottakai on, mutta kun ongelma onkin juuri niissä asenteissa. Oletetaan, että koska mä nyt tykkään tosta ja oon ollut sille ystävällinen, niin kyllähän mä nyt ansaitsen vähintäänkin säälipildeä. Ja jos ei heru mitään muuta kuin ystävällisyyttä, niin vedän pultit. Oli ne sitten "lyön seinää ja suollan katkeruuttani nettiin"-pultit vai "ammun naisia randomisti kadulla"-pultit.

Ei, et ansaitse yhtään mitään. Ja jos sinut torjutaan ja reagoit siihen yrittämällä sinnikkäästi uudestaan ja uudestaan, olet jo kaukana stalkkeriviivan väärällä puolella. Se ei ole friendzone, se on kykenemättömyys hyväksyä se tosiasia, että kellään ei ole mitään maallista omistusoikeutta toiseen, vaikka tuntisi mitä.

tldr pikkupojat pillittää, kun ei ollutkaan sankariputkimiehiä oman elämänsä persikkaprinsessoille.


7 kommenttia :

  1. ahahaha tldr oli ehkä paras lukemani tiivistelmä so far :D mut jep, tää sama asia ärsyttää mua vuodesta toiseen!

    VastaaPoista
  2. Moi.

    Haluaisin kysyä mielenkiinnosta tätä (ellet ole jo jossain tähän vastannut?) että miksi laitat lapsestasi kuvia nettiin? Ei tarvitse alkaa huokailemaan hetii lukiessasi tuota kysymystä, mutta siis itseäni kiinnostaa koska itse en henk. laittaisi lapsestani tunnistettavia kuvia nettiin mm. identiteetinvarastamisen pelkona (vaikka tuskimpa se omalle kohdalle sattuisikaan, koska en esim. kirjoita julkista blogia) Eikö sinua peota ajatus että millaisia ihmisiä täällä lukee / kopioi kuvia lapsestasi, kuka ei ole (oikeasti) tietoinen kuvistaan täällä, niin mitä ne ihmiset saattaa niillä kuvilla tehdä?

    Miten itse reagoisit jos saisit tietää lapsesi kuvan joutuneen esim. lapsiporno sivustolle?

    Oletteko te tehneet, vanhempina, sellaisen sopimuksen että ette ikinä laittaisi ''rumia'' kuvia nettiin lapsestanne/tai että vasta kun lapsi on täysi-ikäinen, saa hän päättää jatketaanko hänestä kirjoittamista blogissa kuvineen tms?

    Minua myös kiinnostaa, vaikka vaikea tähän on varmastikin pitkällä tähtäimellä vastata, mutta aiotko jatkaa bloggaamista lapsestasi vielä esim. 10 vuoden kuluttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itse asiassa vastannut tämmösiin kommentteihin jo monen monta kertaa ja tehnyt jopa postauksen(postauksia?) aiheeseen viitaten, eli huoh, alkaa olla aika kulunutta. Kerrataan nyt sun mieliksi vielä ihan lyhkäsesti.

      Identiteettivarastamiseen sanon lol, se ei ole niin yksinkertainen homma, että nappasimpa tästä jonkun nimen ja kuvan niin olen tehnyt identiteettivarkauden. Näin lyhyesti sanottuna.

      Ollaan ihmisiä joilla on toimivat aivot, eli ei koskaan laitettaisi lapsista semmosia kuvia nettiin, jotka olis jotenkin epäsopivia. Nakukuvia jossa paikat paistaa, kakkakuvia, pottakuvia, oksennuskuvia, mitään vastaavaa. En usko myöskään että lasta kiusataan isompana näistä jutuista koska täällä ei ole mitään ,mistä kiusata voisi. Kiusaajat nyt voi löytää ihan mistä tahansa kiusaamisen aihetta, vaikka silmälaseista.

      Uskon että tulevaisuudessa some on vielä enemmän osa jokaisen arkielämää kuin se jo nyt on, eikä siinä ole mitään outoa, että vanhemmat on iskeneet lapsesta somen täyteen kuvia ja juttuja. Uskon että on oudompaa, jos vanhemmat EI ole sitä tehneet.

      Kylmästi ilmaistuna pedari toki voi tehdä hirveitä juttuja lapseni kuvien äärellä, mutta se itsessään ei vaaranna meitä. En tiedä siitä, lapseni ei tiedä siitä. Samalla lailla joku voi ottaa kuvan lapsestani bussissa ja runkata sille. Tai seistä leikkipuiston laitamilla piilossa. Lapsipornosivustoilla tuskin on kuvia lapsista vaatteet päällä?

      Jos Shiri joskus itse sanoo, että en saa kirjoittaa hänestä tai laittaa kuvia, se loppuu.Iästä viis. Tällä hetkellä Shiri rakastaa kuvissa olemista ja tykkää, kun selaillaan yhdesssä mun blogia ja saa bongailla kuvia itsestään.

      Olen blogannut elämästäni vuodesta 2004. Toivottavasti bloggaan siitä vielä 10v päästä. Blogini keskittyy kaikista eniten itseeni, ei lapseeni.

      Jos tää nyt ois vika tämmönen mihin pitä vastata :--------D

      Poista
    2. Mun mielestä suoraan sanottuna on kanssa ihan turhaa pelätä, jos nyt joku hullu pedari tallentaa jotain blogi/Instagram/FB -kuvia koneelleen netistä ja käyttää niitä "omaksi ilokseen", koska nimenomaan kuten Sofia sanoi, ei Shiri siitä saa tietää, eikä kärsi. Netti on täynnä hörhöjä, mikä tahansa kuva kehestä tahansa voi alkaa levitä tai tallentua eri koneille eri ihmisille. Mutta kun miettii, kuinka monta sataa tuhatta miljoonaa nettisivua ja kuvaa Internetistä löytyy, varmasti tämä em. pedari löytää parempiakin kuvia, kuin jonkun lifestyleblogin satunnaiset vauva/lapsikuvat leikeistä ja sellaisesta. Tässä siis yksi näkökulma aiheeseen : )

      Poista