Kun olin pieni...

13.2.2015

Joku aika sitten Annukka teki ihanan postauksen siitä, minkälaista oli, kun itse oli pieni - ja mun oli pakko pölliä idea heti oman postauksen muotoon! Synnyin vuoden 1991 Tammikuussa, eli suurin osa lapsuusmuistoista sijoittuu ah-niin-ihanaan ysäriin - kun vuosituhat vaihtui, olin 8-vuotias, eli vuosituhannen alunkin juttuja voisi vielä kutsua lapsuusmuistoiksi. Kun minä olin pieni...

...kotipihalta ei saanut lähteä leikkimään muiden pihaan, eikä kadota sille puolelle pihaa, ettei äiti enää nähnyt ikkunasta. Vähän kauempana oli toinen piha jossa oli sikapäheet renkaiden muotoiset kiipeilytelineet, jonne karkailin välillä sillä pihalla asuvan kaverin kanssa.

...siisteintä 7-vuotissynttäreissä oli, että sai oman lipun ratikassa.


...tarhassa oli erikseen puolipäiväryhmä (jossa minä olin) ja kokopäiväryhmä. Kun kokopäiväiset menivät päikkäreille, me muut lähdettiin puistoon, josta vanhemmat meidät sitten haki. Puistoon piti kävellä parijonossa parinkin autotien yli, mikä oli tosi jännää nelivuotiaana.

...muistot siitä, miltä tietokoneet näytti, saa nykyään naureskelemaan. Samoin ensimmäiset halon paksuiset kännykät, joissa oli pitkä antenni. Langaton kotipuhelin oli siisti ja meilläkin muistettiin kaverien numerot ulkoa. Muistan edelleen meidän oman kotinumeron sekä tarhaiän bestikseni kotinumeron ulkoa!

...luin niitä sarjakuvamaisesti kuvitettuja kauhutarinakokoelmia, tyyliin Uskallatko lukea? - ja silloin jo pelkäsin kuollakseni, mutta tykkäsin siitä fiiliksestä. Kauhufani oon ollut siis jo ihan pienenä...

...videot piti aina kelata leffan loputtua takaisin alkuun. Ja jos ei tehnyt sitä, ärsytti sairaasti kun se piti tehdä ennen kuin katsoi leffaa.

...kouluun mentiin kahdella ratikalla isosiskojen kanssa. Koulussa ei ollut oppikirjoja ollenkaan, vaan vihkot, jotka tehtiin itse ja joihin käytetty huolellisuus vaikutti "arvosanaan". Kävin siis steineriä...

...kavereita haettiin leikkimään kotiovelta. "Moi, voiksä olla?" - en osaa ottaa kantaa siihen vähenikö ovelta haku kun kännykät tuli, koska kävin tosiaan koulua kauempana omasta kotikorttelista ja kaikki kaverit asui kauempana.

...Akkareita kerättiin isoihin, paksuihin kansioihin, joita selasin jo ennen kuin osasin lukea ja joista loppujen lopuksi opinkin viisivuotiaana lukemaan. Luin yölampun valossa usein salaa iltaisin Akkarikansioita, kunnes nukahdin.

...keskiviikkoisin taisteltiin siitä, kuka saa lukea uuden Akkarin ekana.

...Lauantaipussista vaihdeltiin siskojen kesken inhokkeja ja suosikkeja. Mä en tykännyt niistä suklaista jotka oli erillisessä pienessä pussissa vaan vaihdoin ne aina mustiin autoihin.

...sisko ja minä taisteltiin siitä, kumpi oli parempi, BSB vai *NSync ja kumpi baittasi kumpaa. Itse olin tietty jälkimmäisenä mainitun fani.

Friendzone - tai oikeammin "yhyy, en saanut lettua"

11.2.2015

Friendzone ei liene tuntematon käsite monelle teistä, mutta kerrataan pähkinänkuoressa. Yleensä on miespuolinen henkilö A, joka ihastuu naispuoliseen henkilöön B. Henkilö A tuo tunteensa esille henkilölle B, joka ei kuitenkaan tunne samanlaista vetoa takaisin ja ehdottaa, että he voisivat olla vain ystäviä. A suostuu tähän ja he jatkavat ystävyyttä, mutta sisimmissään A odottaa koko ajan B:n sittenkin ihastuvan ja kasvattaa katkeruuttaan, kun näin ei tapahdukaan. Ja nillittää, että B on kamala ämmä, joka on laittanut hänet friendzoneen.

Tässä on nyt jo ihan lähtökohtaisesti yksi aika iso ongelma. Kukaan ei tule koskaan olemaan kenellekään velkaa tietynlaisia tunteita. Jos siis koet yksipuolisen ihastuksen, se on harmillista ja tuntuu pahalta, been there done that, mutta syy ei koskaan ole ihastuksesi kohteessa. Tunteita ei voi pakottaa eikä sille voi mitään, jos lämpö ei vain ole molemminpuoleista. Jos olette kaiken lisäksi olleet ystäviä jo jonkin aikaa, tottakai kohde haluaa säilyttää ystävyytenne - ei ole millään tasolla reilua menettää itselleen tärkeitä ihmisiä, koska ei himoitse heitä.

Puhun nyt aika stereotyyppisesti näistä tilanteista niinpäin, että ihastuja on mies ja kohde nainen, koska friendzone-nillitys tuntuu tulevan lähinnä miesten puolelta. Ihan omien kokemusten mututuntumalla nainen (ja toki osa miehistäkin), joka ei saa vastarakkautta, harmittelee asiaa ja siirtyy sitten eteenpäin, normaalisti. Friendzone-nillittäjä ei toimi näin, vaan jää rypemään. Katkeroitumaan. Vihaamaan. Yleinen asennoituminen tuntuu olevan seuraavanlainen:

Poika tutustuu tyttöön ja heistä tulee kavereita. Poika kuitenkin tykkää tytöstä ja miettii tätä iltaisin peiton alla käsi housuissa. Poika haluaisi seurustella tytön kanssa. Tyttö kuitenkaan ei tunnu olevan kiinnostunut pojasta, jolloin kahden erilaisen tapahtuman kautta päädytään samaan lopputulokseen. Poika joko kertoo tytölle tunteistaan ja saa pakit tai ei koskaan sano niitä tytölle ääneen. Lopputulos on kuitenkin sama näiden friendzone-nillittäjien kohdalla: tyttö on kamala ämmä, pelle ja lutka ja kusipää, joka paneskelee vain vääränlaisia miehiä, ja aina jos tytön tunteita satutetaan on syynä tietenkin se, että tyttö ihastuu aina vääriin miehiin. Koska poikahan on itse herrasmies, oikea saalis, jonka tytön pitäisi jo tajuta napata. Tämä ritarinomainen uhrimme on siis friendzonessa, ystävyysalueella, jonne ilkeät naiset tunkevat niitä oikeita herrasmiehiä voidakseen naiskennella pahoja poikia. Tässä teille:



Hyvät friendzone-nillittäjät, kerätkää ittenne. Joten teistä ei tykätty takaisin. Yhyy. Se on inhottavaa, mutta siihen on luultavasti jokin hyvä syy, vinkvink. Sen sijaan, että käytätte kaikkien aikaa, energiaa ja happea valittamiseen ja katkeruuteen, niskasta itteä kiinni, asiasta yli ja takaisin mereen niitä kaloja etsimään. Ymmärrän kyllä miten vaikeaa voi olla päästä yli jostakusta, josta oikeasti pitää todella paljon, ja olen itsekin kokenut monta yksipuolista ihastusta. Mutta jotain on vialla, jos ihmisen pitäisi kokea tekevänsä jotain väärää, koska ei vaan tunne samalla tavalla takaisin.

Friendzone-negaus on ärsyttävää jo ihan itsessään, mutta lisäksi se oikeasti lisää haitallisia asenteita. Jenkeissä poika pyysi tyttöä daamikseen promiin, ja kun tyttö kieltäytyi, poika puukotti kuoliaaksi. Elliot Rodgerin flippauksen muistaa varmasti suurin osa viime vuodelta. Ääripäitähän nämä tottakai on, mutta kun ongelma onkin juuri niissä asenteissa. Oletetaan, että koska mä nyt tykkään tosta ja oon ollut sille ystävällinen, niin kyllähän mä nyt ansaitsen vähintäänkin säälipildeä. Ja jos ei heru mitään muuta kuin ystävällisyyttä, niin vedän pultit. Oli ne sitten "lyön seinää ja suollan katkeruuttani nettiin"-pultit vai "ammun naisia randomisti kadulla"-pultit.

Ei, et ansaitse yhtään mitään. Ja jos sinut torjutaan ja reagoit siihen yrittämällä sinnikkäästi uudestaan ja uudestaan, olet jo kaukana stalkkeriviivan väärällä puolella. Se ei ole friendzone, se on kykenemättömyys hyväksyä se tosiasia, että kellään ei ole mitään maallista omistusoikeutta toiseen, vaikka tuntisi mitä.

tldr pikkupojat pillittää, kun ei ollutkaan sankariputkimiehiä oman elämänsä persikkaprinsessoille.


Ikioma blogikone

10.2.2015

P1010058

Kun muutettiin Nicon kanssa yhteen, päätettiin ostaa uusi pöytäkone kun mun pöytäkoneeni meni rikki pari kuukautta yhteenmuuton jälkeen. Periaatteessa uusi kone on myös mun, mutta Nico käyttää sitä enemmän. Oon aina ollut kovemman luokan datis, mutta jotenkin nykyään vietän mieluummin aikaa tehden jotain muuta - ennen saatoin tappaa aikaa muuten vaan koneella, nykyään olen siinä oikeastaan vain blogatessa ja lyhyesti jotain nettiselailua varten. En oo pelannutkaan aikoihin kunnolla!

Jotenkin, etenkin nyt duunissa jossa istun pöytäkoneen ääressä koko päivän, kotona saman tekeminen tuntuu ankealta. Aloin kaipaamaan omaa läppäriä, jotta voisin bloggailla rennommin missä kohtaa kämppää tahansa eikä siis tarvitse miettiä sitä tietokonella tuolilla nököttämistä vielä vapaa-ajallakin - ja yksi päivä vaan päätin, että nyt tilataan. Muutamaa päivää myöhemmin, eli eilen, Smartpost-automaatiin kilahti valkoinen Acer Aspire V3!

P1010091 P1010084 P1010067

Mä oon aivan palavasti rakastunut. Ennen kun pelailin enemmän olin ehdottomasti läppäreitä vastaan ja oon edelleen sitä mieltä että kodin päätietokoneena pöytäkone on ehdottomasti paras, mutta näin bloggailunäkökulmasta läppäri on ihan täydellinen. Voin pötköttää rennosti sohvalla tai napata tän mukaan vaikka duunimatkaa varten. Unelma-ammattina kirjailija oon aikamoinen päiväunelmoija ja haaveilen myös niistä kliseisistä hetkistä, kun läppäri edessä istun jossain kahvilassa kirjoittamassa kuin mikäkin oman elämäni Carrie Bradshaw.

Windows-tyttö oon aina ollut, eli osasyy nimenomaan tämän koneen hankintaan oli sen Windows 8-käyttöjärjestelmä. Muita mulle tärkeitä ominaisuuksia oli kaunis ja tyylikäs ulkomuoto, valkoinen väri, semipieni näyttö (ei miniläppäri, mutta ei sellainen isokaan - tässä on 13.3" kokoinen näyttö) ja melko kevyeen nettiselailu/bloggaus/kuvanmuokkauskäyttöön hyvät tehot ja muisti. Näppärästi kaikki yhdistyy tässä Acerissa, jonka maailman onnellisin omistaja tällä hetkellä olen!

P1010082 P1010103 P1010099

Näppärää on myös se, että Lumia 920-puhelimessani on myös puhelimien oma Windows 8, eli koneen käyttöjärjestelmä tuntui heti tutulta. Tässä on siis myös ihan tavallinen työpöytä ja tuo älypuhelinmainen valikko on lähinnä asetuksille ja erilaisille appeille (joita koneelle siis saa! Siistiä!) ja kaiken kaikkiaan kone on tällä mun lyhyellä testailulla tosi helpon ja näppärän tuntuinen. Taka-ajatuksena oli toki myös se, että mukana kulkeva kone (jossa pitää olla näppis, koska kosketusnäytöllä inhoan kirjoittaa mitään tekstaria tai tweettiä pidempää...) tulee tarpeeseen, jos ja kun tulee reissattua poissa kotoa ja haluaisi sinä aikana bloggailla tai kirjoitella muuten vaan.

P1010106 P1010127

On se jännä, että materiakin voi oikeasti ilahduttaa näin paljon! Tämän postauksen kuvat on muuten muokattu Picmonkeyllä tavallisen Photoshop CS6:n sijaan, koska CS6 mulla on tuolla pöytäkoneella. Yritin tsekkailla saisinko siirrettyä sitä tähän, mutten ainakaan nyt bongannut sellaista mahdollisuutta... Tietääkö kukaan ruudun sillä puolella?

Project skin

9.2.2015

Mulla on aina ollut pääsääntöisesti tosi hyvä iho. Ei kuiva, ei rasvoittuva. Finnejä ja epäpuhtauksia tiputellut yksitellen, isoja näkyviä ilkeitä finnejä on ollut vain muutaman kerran vuodessa, jos sitäkään. Mitä nyt silmänaluset on aina vähän tummat kun oon aina ollut yöihminen, joskus punoittaa, epätasaista väriä - mutta muuten oon aina ollut yksi niistä onnekkaista, joiden posket ilman erityistä ihonhoitoa muistuttavat vauvan pehmeää pyllyä.

Kuitenkin siihen on ilmeisesti tullut vähän muutosta. Teininä pidin huolta ihostani, melko laiskasti, mutta kuorin kerran viikossa ja laitoin maskin, pesin ainakin kerran päivässä kunnon tököteillä. Nukuin meikit naamassa melkein joka yö, poistin aina aamuisin vanhan meikin alta, ja tää paha tapa on ollut pitkään vielä aikuisiälläkin matkassa - oon hirveän laiska tekemään kunnollista iltapesua. Viimeksi mulla on ollut kasvonaamio ennen raskautta. Ja vaikka ihoni ei edelleenkään ole pahimmasta päästä, huomaan kyllä valtavan eron itse todella hyvin. Mulla ei tietenkään ole mitään vanhoja kuvia itsestäni joita ei olisi edes jotenkin muokattu, mutta allaolevista kuvista saa ehkä vähän käsitystä vanhasta loistosta - olen ensimmäisissä kuvissa siis 15 ja 16, allaolevat on otettu nyt tätä postausta varten.

nuori skin2

Kaukana menneisyydessä on hehkuva, pehmoinen ja sileä iho ihan itsestään! Epäpuhtaudet ja epätasaisuus on lisääntynyt hirveästi. Nenässäni on myös... noita. En tiedä miksi niitä edes kutsutaan. Meikkaan päivittäin ja käytän päivittäin siis myös meikki- tai BB-voidetta, eli suurin osa ihoni tämänhetkisistä ongelmista menee piiloon aika hyvin, mutta en haluaisi niiden olevan vain piilossa - haluan hoitaa ne kokonaan pois ja saada ihanan ihoni takaisin. Raskaana ihoni meni aika helposti rasvoittuvaksi, mutta se ongelma onneksi katosi synnytyksen jälkeen. Ja jonkinmoista jeesiä ja motivaatiopotkua ihonhoitoon onkin nyt saatu!

P1010029 P1010027

Ylläolevista tuotteista vasemmanpuoleisimman dermatologican pesuaineen sain mukaani Glory for you-salongista käydessäni siellä laittamassa ripsiä (alekoodi muuten edelleen voimassa, klikkaa tästä!) ja muut tuotteet tuli L'Oréalin goodiebagistä Kaksplussan blogipäivässä (postaus). L'Oréalin edustajat selittivät meille muutenkin pitkään ihonhoidosta ja sen tärkeydestä, ja tunsin pienen piston - tiedän, etten ole koskaan hoitanut ihoani kunnolla, ja tiedän myös että se kyllä kostautuu ajan kanssa pahemmin kuin nyt. Aurinkoa en ole vältellyt, mutta olen aina levitellyt suuren aurinkokertoimen rasvoja, enkä ole koskaan suostunut menemään solariumiin. Se nyt vaan ei aina riitä. Blogipäivästä asti olenkin pitänyt uskonnollisesti kiinni ihonhoitorutiinista, jonka edustajien neuvojen mukaan kuuluu mennä kolmessa askeleessa aamuin ja illoin:

1 - puhdistus
2 - kasvovesi palauttamaan ihon luonnollinen ph-arvo
3 - kosteutus ja ihotyypin mukainen hoito

P1010025 P1010023 P1010021 P1010019

Aamulla ja illalla puhdistan kasvoni meikistä, kuonasta, päivän hiestä ja muusta kertymästä jollain ylläolevista pesuaineista. Nyt kun on ripsienpidennykset pelkään lotrata paljoa vedellä ja pesunesteellä, eli aamuisin sipaisen nopeasti pyyhkeellä ja sitten cleansing wateriin kastetulla vanulapulla, mutta iltaisin meikinpoistoon koen Dermatologica-nesteen olevan astetta tykimpi tapa. Puhdistusvesi kai toimii omalta osaltaan myös kasvovetenä, mutta laitan välillä sen jälkeen myös ihan tavallista kasvovettä. Kun kasvovesi/puhdistusvesi on kuivunut iholle, levitän päälle vielä rasvaa - yöksi paketissa tullutta Garnierin yövoidetta, päivällä meikin alustaksi jotain kasvorasvaa, joka aikanaan tuli Livboxin mukana. Haluaisin hankkia ihan kunnon päivävoiteen, mutta mut ja mun aikaansaamiset tiedetään...

Näin on siis menty pari viikkoa hyvällä kurilla, ja on pakko sanoa, että ylläolevat kuvat ovat jo pieni askel parempaan. Noita pieniä epäpuhtauksia oli ihan koko kasvojen alueella ja otsa vähän kukki, mutta ne on jo aika hyvin rahoittunut uuden rutiinin ansiosta. Tämän myötä olen tottakai myös siis pessyt joka ikinen ilta meikkini pois ennen nukkumaanmenoa, ja jos olisin tiennyt miten paljon virkeämmältä tuntuu herältä ilman eilisen suttuja painamassa silmiä, olisin aloittanut tavan jo kauan aikaisemmin.

Enhän oo ainoa, joka on laiskotellut ihonhoitonsa kanssa ihan liian kauan? Enhän?

#Kaksplusblogipäivä

1.2.2015

No eilen se sitten vihdoin viimein tosiaan oli - Kaksplussan blogipäivä, #KPBP! Ihana ensimmäisenä kiitokset heille, joille ne kuuluvat. Alunperin päivää alkoi järjestämään Mirppu, myöhemmin Anna & Annu, ja ihan mieletöntä duunia naiset tekikin. Pakko arvostaa kaikkea sitä vaivaa ja panostusta, että meille saatiin niin ihana ja tapahtumarikas päivä! Suuret kiitokset siis tytöille ja tietty myös Kaksplussan porukalle, niin meidän ihanalle yhteisölle kuin Kaisalle, eli päätoimittajalle ja "blogiemolle".

P1010111 P1010098
P1010197 P1010237 P1010232 P1010253 P1010260 P1010134
Laura

Päivällä siis suunnattiin Otavamedian tiloihin Pasilaan, jossa meillä oli ohjelmaa ja tarjoiluja noin kolmikymmenpäiselle bloggaajaporukallemme. Mukaan mahtui niin vanhoja rakkaita kuin uusia tuttavuuksia. Meille oli esittely L'Oréalilta, jossa kerrottiin brändistä yleensä ja ihonhoidosta, S.Oliverilta lastenvaatteiden ja heidän brändinsä esittelyä, Retipalmilta kerrottiin heidän ihonhoitotuotteistaan, Punavuoren Peikko-kaupasta esiteltiin heidän valikoimastaan muutamaa kultakimpaletta ja Lastentarvikkeen edustaja piti todella mielenkiintoisen luennon turvaistuimista. Välissä vedettiin superherkullisia tarjoiluja!

P1010071 P1010077 P1010108 P1010220

Oli aivan mielettömän ihana päivä! Mä oon ihan hurjan onnekas että oon saanut olla osa vaikka minkälaisia bloggaajaporukoita ja -yhteisöjä, oon siitä todella kiitollinen. Olen saanut elämääni paljon upeita ystäviä ja tuttavia, kokemuksia, tapahtumia, hyvää fiilistä ja onnea. Pakko sanoa, että kun reippaat pari vuotta sitten päätin siirtyä englanninkielisistä blogeistani tänne Bloggerin puolelle äidinkielelle, en osannut kuvitellakaan miten paljon kaikkea upeaa tulen matkan varrella saamaan! Instagramissa päivää tosiaan pystyi seuraamaan livenä tägeillä #kpbp ja #kaksplusblogipäivä. Kiitos siis vielä kaikille - järjestäjille, Kaksplussalle, jengille, esittelijöille. Oli ihan mielettömän kiva päivä ja kotiin kannettiin kassikaupalla goodiebagia, vatsa täynnä herkkuja ja pää täynnä infoa. Sain pienen buustin ainakin omaan ihonhoitoon, josta voisin melkein joskus postauksen tehdäkin - tai oikeastaan ennemmin sen puutteesta, olen hirveän laiska siinä. Infoa ihonhoidosta, sen tekniikoista ja tärkeyksistä sekä auringon vaikutuksesta ihoon tuli paljon. Osa uutta, osa jo tiedossa ollutta, mutta mielenkiintoista yhtä kaikki! Samoin turvaistuimista puhuttaessa näin vanhempana kuunteli tarkkaavaisesti, vaikka meillä ei edes ole kummalakaan ajokorttia.

Sellaista siis eilen! Tänäänkin ollaan oltu menossa koko päivä kun mentiin mun vanhemmilleni aterioimaan, Shiri meni yöunille todella helposti ja oon itsekin aivan naatti. Kuka sanoi, että viikonloput on rentouttavia?

YHTEISTYÖKUMPPANIT