Glory for you (alekoodi!)

29.1.2015

Moni teistä on varmasti jo useammasta blogista lukenut jännäyshehkutusta lauantaina koittavasta Kaksplus-blogipäivästä - somesta päivää voi seurata tägillä #KPBP. Tämän tapahtumarikkaan päivän takana on häärännyt siis alunperin Mirppu ja sittemmin Anna & Annu, ja sitä on innolla odoteltu jo pitkään! Nyt näin pari päivää ennen itse blogipäivää mäkin kävin vähän valmistautumassa, kun pääsin tekemään yhteistyötä Glory for you-salongin kanssa! Se sijaitsee ihan kaupungin sykkeessä Kampissa, parin minuutin kävelymatkan päässä metroasemalta Runeberginkadulla.

P1010049 P1010080 P1010078 P1010074

Salongin valikoima on valtava. Sieltä löytyy ripsienpidennystä, geelikynsiä, parturi-kampaamopalveluita, kosmetologipalveluita, kestopigmentointia, sähköimpulssihoitoa, hierontaa, hampaiden valkaisua, kasvohoitoja, pukeutumisneuvontaa, personal traineria..... Lista on loputon. Se on kuin täysin varusteltu lifestyle-kylpylä keskellä kiireistä keskustaa. Taustalla soi rauhoittava musiikki ja vaikka olin tietenkin selaillut nettisivuja ennen käyntiäni, yllätyin siitä, miten kaunis ja fiinin oloinen salonki oli sisältä. Salonkijohtaja Nina Kurkela otti ovella sydämellisesti vastaan ja vaihdettuani kenkäni söpöihin valkoisiin tossuihin ja saatuani maustettua vissyä käteeni suuntasin alakertaan, jossa kosmetologi-modisti-stailaaja Irene laittoi mulle siis Xtreme Lashesin ripsienpidennykset.

P1010052 P1010059 P1010061 P1010072

Mullahan siis tosiaan on aiemminkin ollut ripsienpidennykset, mutta mun ripseni ei ole kestäneet niitä kovin hyvin. Ilmaisin huoleni asiasta ja Irene laittoi mulle astetta kevyemmät, pisimmillään 12mm pidennykset, ja jopa minä melko vähän näistä asioista tietävänä oon kuullut, että Xtreme Lashesin ripset on ripsienpidennysten aatelia.

Hämärässä huoneessa pianomusiikki taustalla aloitettiin ripsien laitto ja juteltiin niitä näitä muunmuassa lapsista, raskaudesta ja synnytyksestä. Tultiin hyvin juttuun ja fiilis oli niin rento, että nukahdin! Torkuin reilu puoli tuntia kuorsauskonserttia vetäen ja herätessäni oltiinkin melkein loppusuoralla. Ripsissä kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja pyyntöni oli, että saisin näyttävät, mutta kuitenkin melko luonnollisen oloiset ripset.

P1010061b P1010130 P1010135 P1010138

Ja todellakin sain mitä pyysin! Näissä kuvissa mulla on siis vain kulmakynän jäämiä naamassa, ei muuta meikkiä. Silmät näyttää suurilta, katse avarammalta ja fiilis on 10+. Oon sanonut sen ennenkin ja toistelen aina vaan, että ripset (ja kynnet!) on sellainen juttu jotka haluaisin pitää tekoversioina aina. Nää pidennykset tuntuu kevyiltä ja no, mun tuskin tarvitsee sanoa erikseen miten kauniit ne on. Mukaani sain Xtreme Lashesin virallisen jälkihoitovihkosen ja todella hyvän mielen. Oon ihan mielettömän tyytyväinen, kiitos vielä Glory For Youn väelle!

Ei unohdettu teitä lukijoitakaan kokonaan, eli tässä olisi pienet terveiset teille:

Glory for you hius- ja kauneussalonki haluaa tarjota kaikille Sofian seuraajille 10% alennuksen palveluistamme ylellisessä ilmapiirissa keskeisellä sijainnilla Helsingin Kampissa, aikaa varatessasi ilmoita koodi 1014. Tutustu palveluihimme www.gloryforyou.fi, olet lämpimästi tervetullut, toivoo Glory for you -tiimi 

Eli kuten sanottua, suuntaa nettisivuille, bongaa mieleisesi hoito ja varaa aika - muista mainita koodi 1014 - ja saat 10% alennuksen mistä tahansa palvelusta, ei siis vain ripsistä! Tietoa hoidoista ja niiden hinnasto löytyy sivuilta, siellä on myös näppärä nettiajanvaraus. Ollaan jo suunniteltu kaikkea muutakin jännää teille, eli pysykää kuulolla...

Postaus toteutettu yhteistyössä Glory For You-salongin kanssa.

So you want a tattoo...

27.1.2015

Kirjoitin jokin aika sitten arvostelupostauksen tatskapaikoista, joissa mun ihoa on koristeltu, ja takaraivoon jäi ajatus tehdä eräänlainen vinkkipostaus ihmisille, jotka harkitsee tatuoinnin ottamista. En tietenkään voi sanoa olevani mikään maailmanluokan asiantuntija, mutta useamman kuvan itseeni hakkautettua väitän tietäväni yhtä sun toista siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen, samalla ja jälkeen tatuoinnin ottamisen. Aloitetaan nyt ns. itsestäänselvyyksistä.


Älä ota tatuointia vain, koska se on siistiä. Mulla kävi siitä hyvä tuuri, että vasemman käsivarteni om-merkki eli ensimmäinen yhä näkyvä kuvani on edelleen mun mieleen. Myönnän nimittäin ihan suoraan, että heti täytettyäni 18 halusin ehdottomasti ottaa jonkun tatskan, sen ajan rahoilla mahdollisimman pienen. Kuitenkin välillä tuntuu törmäävän siihen, että tatskoja kadutaan myöhemmin, koska ne otettiin oikeasti vain ja ainoastaan siksi, että oltaisiin cool kun on mustetta ihossa. Ei näin.

tta1
lähde
Ota tatuointi, jolla on sinulle merkitystä - jos haluat. Faktahan tietenkin on, että pienennät todennäköisyyttä kyllästyä kuvaasi aika paljon jos otat sellaisen tatuoinnin, joka merkitsee sinulle jotain syvällistä. Esimerkkejä on lukemattomia - viittaus lempikirjaan/-leffaan/-sarjaan/-harrastukseen, perheenjäseniä edustava tatuointi (esim. lapsen syntymäaika, läheisen kuolinvuosi jne), jokin voimaannuttava lainaus..... Jokin sellainen tatuointi, jolla on oikeasti sinulle syvä tarkoitus. Sellaiset tatuoinnit ovat rakkaita. Kuitenkaan en näe absoluuttista pahaa siinä, että ottaa jonkin tatuoinnin vain, koska se on omasta mielestä kiva. Esimerkiksi mun lohikäärmeellä ei ole mitään syvällistä merkitystä - mä vaan tykkään hirveästi lohikäärmeistä ja niitä ympäröivistä taruista ja myyteistä. Ja tykkään edelleen myös tatskastani! Jos kuitenkin ottaa jotain kuvaa joka on "vain kiva", kannattaa varoa listaukseni ykköskohtaa.


Valitse kuvan tyyli huolellisesti. Erilaisia tatuointityylejä on kymmeniä, ellei jopa satoja, ja jokainen artisti tekee ne eri tavalla. Kaikkien tatuointien ei tarvitse olla ääriviiva-väri-varjo-tyyppisiä, vaan erilaisia taiteensuuntauksia löytyy ihonhakkaamisestakin. On pistetyötä, vesivärityötä, old schoolia, valokuvarealismia, minimalismia, aasialaishenkistä, alkuasukasheimohenkistä, erilaisia tekstitekniikoita... valitse tyyli kuvasi ja mieltymyksiesi mukaan. Esimerkiksi lohikäärmeeni on aasialaistyylillä kun taas Marilyn Mansonin kasvokuva valokuvarealismilla.


Valitse paikka ja artisti huolellisesti. Halvan perässä ei kannata juosta! Tottakai voi löytää todella laadukkaita paikkoja, joissa hinta on edullisempi kuin jossain toisessa laadukkaassa paikassa, mutta yleinen nyrkkisääntö on, että tatuoinnessa laatu todellakin maksaa. "Mun kaveri treenaa et tekee kotonaan eikä ota mitään maksuu" kuulostaa houkuttelevalta rahan kannalta, mutta kun ihoasi koristaa ihan järjettömän ruma tekele, ei enää naurata. (Toim.huom. kotonakin voi tehdä vaikka minkälainen mestari, mutta you get the point.)

Suurimmalla osalla tatuointipaikkoja on omat nettisivut tai ainakin Facebook-sivut, joissa useimmiten on kuvia heidän tatuoijiensa tekemistä kuvista. Kannattaa selata niitä läpi tarkkaan. Jokaisella artistilla on oma tyylinsä - onko se sitä tyyliä, jonka haluat ihoosi? Jos haluat kuvasi jollain erikoisella tyylillä (esim. vaikkapa vesivärityön) pitää varmistaa, että valitsemassasi paikassa on artisti, joka siihen erikoistuu tai vähintään osaa sitä tehdä. Kun mietitään, että otat kuvaa, joka on ihossasi ikuisesti, pientä vaivaa saa ja pitääkin nähdä saadakseen mahdollisimman hyvän lopputuloksen. Myös tatuointiliikkeissä paikan päällä on paperiversioportfolioita, joita kannattaa selata varausta tehdessä vaikka olisikin katsellut jo netistä.

tta2
lähde

Ole tiukka kertoessasi, mitä haluat, mutta kuuntele artistia. Kun tatuointiaikaa varaa, selitä laajasti ja yksityiskohtaisesti juuri minkälaisen kuvan haluat. Kaikenlaiset esimerkkikuvat ovat enemmän välttämättömyys kuin plussa ja kannattaa oikeasti kertoa mahdollisimman paljon haluamastaan kuvasta - tatuointiartistilla on tottakai oma taiteellinen näkemyksensä, mutta hän ei voi lukea ajatuksiasi, ja valmis kuva ihossa olisi aika karseaa huomata, että vaikkapa varjostus on vääränlainen. Kuitenkaan ei kannata olla liian jääräpää - tatuoijat ovat ammattilaisia, jotka tietävät kyllä, mikä on parasta. Jos tatuoija sanoo, että ideasi on vaikea toteuttaa ja ehdottaa parempaa tapaa, kuuntele. Tietyt värit pysyvät ihossa huonommin, pienissä kuvissa liiat yksityiskohdat helposti suttaavat koko kuvan... tatuoija ei perseile, jos hän neuvoo sinua muuttamaan vähän mieltäsi.


Varaudu maksuihin. Isommasta kuvasta puhuttaessa yleensä kaikki paikat ottavat jonkinlaisen varausmaksun, yleisin on käsittääkseni 50-100e ja se kuuluu tatuoinnin lopulliseen hintaan. Etenkin isot ja värikkäämmät kuvat voivat oikeasti maksaa maltaita, eikä tinkiminen yleensä paljoa mitään auta - paitsi ärsyttää tatuoijaa. Varmista, että sinulla on oikea summa mennessäsi ottamaan kuvaa. Useimmiten olen maksanut käteisellä, kaikilla ei korttikoneita välttämättä edes ole, eli varmista maksutapakin etukäteen.


Varaudu kipuun. Kipu on todella yksilöllistä. Minulla on ystäviä, joilla on tatuointeja paikoissa, joita yleisesti pidetään todella kivuliaina (esim. kylki, jalkapöytä, kainalon alue...) ja he kertovat tatuoinnin lähinnä kutitelleen. Minulla on tatuointeja kohdissa, joita yleisesti ottaen pidetään kivuttomimpina (esim. kyynärvarsi) ja minua on aina sattunut todella paljon. En kestä hyvin kipua ja olen aina varoittanut tatuoijia siitä etukäteen - kerron, että luultavasti sitten inisen ja vaikeroin suurimman osan ajasta, koita kestää mua! Jos todella tahtoo sen kuvan, kivun kyllä kestää, mutta jos pelkää ison kuvan kohdalla kivun olevan liikaa, voi kysyä josko tatuoimisen jaksottaisi vaikka kahdelle tatuointikerralle. Käsittääkseni Emlan-tyyppisiä puudutusvoiteita ei suositella, mutta sekin kannattaa tarkistaa juuri siltä ihmiseltä, jolta kuvaa on menossa ottamaan. Itse harkitsen sitä seuraavalle kerralle... Tatuoidessa tulee myös verta, älä säiky.


Älä pelleile jälkihoidon kanssa. Surullisen iso osa pilalle menneitä tatuointeja ei ole mennyt pilalle artistin työn vuoksi, vaan asiakkaan oman peeloilun. Tatuointipaikoista saa aina kirjalliset hoito-ohjeet mukaan - ne ovat raamattusi. Mieluummin vaikeutat vähän omaa elämääsi vähäksi aikaa kuin surkuttelet myöhemmin rumaksi muuttunutta kuvaa. Ohjeisiin mm. kuuluu, ettei tatuointi saa alkuaikoina olla suorassa auringossa, pitkään vedessä (uinti, kylpy) ja sen hellävaraisesta puhdistamisesta ja rasvaamisesta pitää pitää huolta. Tatuoinnin jälkihoito ei kestä niin kauaa (omani ovat kaikki parantuneet alle kuukaudessa), etteikö sitä jaksaisi tehdä kunnolla.


Muista puskaradio! Itse ainakin tykkään, että jos koen saaneeni jostain paikasta hyvää palvelua ja hienon kuvan, suosittelen sitä myös muille. Ei siis vain tatuointien kohdalla tietenkään, mutta usein jos joku tuttuni pohtii tatuoinnin ottamista, suosittelen jotain mielestäni hyvää artistia ja paikkaa, koska toivon tietenkin tuttujeni ottavan vain hienoja ja laadukkaita kuvia.



Jos nyt vaikka näillä ohjeilla joku pääsisi alkuun! Mua ainakin jännittää aina kun olen ottamassa tatuointia, eli jännäämistä ei kannata pelätä. Oikeastaan tykkään tatuoinnin ottamisessa juuri kaikista vaiheista paitsi siitä itse kivusta - rakastan sitä jännitystä, kun alkaa suunnittelemaan ja varaamaan aikaa. Rakastan sitä vatsanpohjan kutinaa, kun on matkalla tatuoijan luo ja rakastan myös sitä, kun voi seurata, miten kuva etenee. Valmiin työn ihastelu on mieletöntä, kun kuvaan on oikeasti 100% tyytyväinen ja voi olla ylpeä siitä, että kantaa sitä lopun elämäänsä! Jätinkö teidän mielestänne jotain oleellista pois?

Sofia 288kk

23.1.2015

Usein kun lukee keskusteluja ikuisuusaiheesta "lapset blogissa", moni sanoo yhden nyrkkisäännön, jonka allekirjoitan itsekin - jos laitat lapsesta nettiin jotain tietoa tai kuvia, laita vain sellaista, jonka olet valmis laittamaan myös itsestäsi tai vaikka kumppanistasi. En laittaisi Shiristä ikinä esimerkiksi pottakuvaa, koska en laittaisi pönttökuvaa kenestäkään aikuisesta. Uikkarikuvia uimassa voisin, koska voisin laittaa niitä muista (itsestäni sitten 2037, kun olen kesäkunnossa). Kuitenkin olen Shiristä tehnyt monta kertaa kehityspostauksia - joten eiköhän ole aika tehdä sellainen itsestäni! Millainen siis on Sofia 288kk eli 24v?

288b
ig: @hpdsofia

Pituus: 167cm
Paino: Hyvä läppä, en kerro
Päänympärys: n. 59cm

"Sofia on hurmaava tyttö! Juttelee jo paljon ja kasvaa hyvin kotiruoalla. Kaikkiruokainen, ei allergioita. Osaa kävellä ja juostakin, jos on ihan pakko. Osaa kääntyä selältä vatsalle ja vatsalta selälle. Osaa syödä ihan itse. Hienoa kehitystä!"
- Nico, koska neuvolatäti ei seuraa enää mun kehitystä :(

 Ei osaa edelleenkään olla pitkiä aikoja hiljaa, vaan juttelee koko ajan jonkun kanssa. Jos ei ole ketään kenen kanssa jutella livenä (Shiri riittää juttukaveriksi useimmiten, mutta aikuisen seuraan päästessä puhetulva kasvaa entisestään) niin sitten jonkin elektronisen laitteen välityksellä. Nauttii välillä yksinolosta, mutta viihtyy parhaiten seurassa.

 Perusluonteeltaan iloinen ja onnellinen, pirteä ja sosiaalinen. Tykkää nauraa ja naurattaa muita. Osaa olla myös harvinaisen kettumainen ämmä kun sille päälle sattuu, usein puhuu ennen kuin ajattelee ja on vasta hiljattain oppinut olemaan potematta morkkista joka kerrasta, kun möläyttää jotain tyhmää tai bimboilee.

 Kasvanut liian hyvin ruoalla, ikuisuusprojektina elopainon pudotus normaalipainon holleille. Kesäkuntoveikkaus kts. ensimmäinen kappale.

 Harrastaa bloggaamista ja siihen liittyen kirjoittamista, haluaisi sanoa valokuvausta muttei vaan pysty laskemaan satunnaista lifestylekuvien räpsimistä valokuvaukseksi, vaikka mielestään onkin kehittynyt kuvien ottamisessa. Muuten tykkää vapaa-ajallaan mennä pää kolmantena jalkana jossain, lukea tai ahmia sarjoja netistä viisi tuotantokautta päivässä-vauhdilla.

 Tällä hetkellä ahminnassa on American Horror Story, josta ei tule jaksoja tarpeeksi nopeasti. Ja sekös ahdistaa.

 Elämässä tärkeintä on oma perhe, jonka lähimpään versioon kuuluu siis pieni Shiri-tytär ja Nico-aviomies, sekä karvainen persialaiskissa Lucifer. Arkisin käy töissä, muuten viettää suurimman osan ajastaan perheensä ja ystäviensä kanssa.

 Ei tykkää asuinseudustaan eikä asunnostaan, haaveilee lottovoitosta että pääsee unelmiensa seuduille unelmiensa kämppään. On ärsyttävä kun nillittää aika ajoin näistä.

288a
ig: @hpdsofia

 Tykkää provota ja käy välillä omillekin hermoilleen. Kuitenkin tykkää ajatella olevansa suurimman osan ajasta aika kiva tyyppi jonka kanssa on kivaa hengailla. Argumentin todentamiseksi ei saatu yhteyttä läheisiin.

 On tehnyt paljon töitä ja kulkenut pitkän tien, että voi nyt sanoa rakastavansa itseään ja tykkäävänsä kaikesta itsessään. Parantamisen varaa on aina, mutta ensi kertaa elämässään sitten varhaislapsuuden ei vihaa, häpeä ja inhoa itseään tai osia itsessään. Toivoo tartuttavansa tätä asennoitumista myös ihmisiin ympärillään, siis nostattavan muiden itsetuntoa.

 Nukkuu öisin kuin tukki, kuorsaa kovaa ja ei yleensä heräile kesken unien. Keskivertounet 6-8h vaikka välillä tuntuu, että kroppa kaipaisi 20h unia päivittäin.

 Vaihtelee naureskelevan vitsiniekan ja tylsistyneen naputtajan välillä sulavasti monta kertaa päivässä. Nicon iloksi.

 Saa todella helposti kavereita, tutustuu helposti ihmisiin, on helposti lähestyttävä ja tykkää jutella tuntemattomienkin kanssa. Aika synnynnäinen asiakaspalvelija sinällään ja sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin.

 Diippailee usein itsekseen ja käy päänsä sisällä kovinkin vakuuttavia ja pitkiä filosofia keskusteluja ja väittelyitä. On mielestään aika fiksu, mutta eikös se yleensä just niin mene, että itseään älykkäänä pitävät sitä harvemmin ovat...

 Tykkää elämästä, ihmisistä ympärillään, itsestään, perheestään, maailmasta (...osaksi) - on onnellinen.

Universumin kuumimmat

17.1.2015

Oon aiemminkin tehnyt blogiin leikkimielisiä panisin-listauksia, mutta en oo tainnut koskaan tehdä kunnon listausta mun mielestä upeimmista ilmestyksistä koskaan. Nääkin listat on melko vaihtelevia välillä, joskus sitä tuntuu olevan ihan jonkun pauloissa pitkään ja joskus tuntuu että joku muu vie enemmän huomiota. Ketkä siis mun mielestä on julkimomaailman kuumimmat?

maku1

Lana Del Rey / Majandra Delfino / Sarah Paulson

maku2

Lee Pace / Joaquin Phoenix / Channing Tatum

Molemmissa sukupuolissa ensimmäiset ovat parin vuoden rakkauksia, keskimmäiset jo esiteiniajoilta asti ja kolmannet melko uusia. Molemissa myös mennään järjestyksessä paras, toisiksi paras ja kolmanneksi paras. Paulson-rakkaus juurtaa juonensa mun tänhetkiseen pakkomielteeseen American Horror Storyyn, kun taas Tatum-hehkutustani en ymmärrä oikeastaan itsekään. En yleensä tykkää kovin sliipatusta kiiltokuvasta, mutta jokin siinä vaan iskee.

Mites teidän listaus?

Blogilempparit maailmalta

11.1.2015

Rakkautta blogien välillä ei tuu jaettua tarpeeksi usein, eli tänään ajattelin vinkata teille pari ei-suomalaista laatublogia! Mä oon aika "huono" lukemaan blogeja - luen siis suurimmaksi osaksi vain kaverieni blogeja, selaan Bloggerin lukulistani jokaisen postauksen kyllä läpi mutta myönnän, turhan usein silmämääräisesti. Lisäksi oon myös aika huono kommentoimaan, eli vaikka lukisin jokaisen postauksen, en välttämättä kommentoi koskaan. Huono tapa, tiedän! On kuitenkin joitakin sellaisia blogeja, joista imen inspiraatiota ja hyvää fiilistä ja joita luen säännöllisesti suurella innolla. Kuten esimerkiksi nämä kaksi!

love1

A Beautiful Mess on ehkä lempiblogini koko maailmassa. Olen lukenut blogia useamman vuoden ja muistan, että kun aloin sitä seuraamaan, siskokset Emma & Elsie pitivät melko "tavallista", vaikkakin harvinaisen laadukasta, diy-/ruoka-/sisustus-/muoti-/kauneus-/inspiraatioblogia. En oikein osaa asettaa blogille kategoriaa, koska siellä on ihan kaikkea. ABM on myös yltänyt siihen, mistä varmasti moni bloggaaja unelmoi - maailmanlaajuinen suosio ja oikeasti ura ja tienesti. Siskosten seurassa blogia pitää nykyään myös joukko muita ihmisiä, mukaanlukien kirjoittajia, valokuvaajia ja sisällöntuottajia, ja yhdessä he päivittävät blogiin monta postausta päivässä. ABM on lumoava blogi, mielettömän kauniita kuvia, mielettömän hyviä juttuja, tekstejä, vinkkejä, ohjeita, ideoita, inspiraatiota. Selailen usein blogia ihan huvikseni vaikka olen postaukset jo lukenut, koska siitä tulee jotenkin tosi hyvä ja innostunut olo. Siskoset ovat tehneet blogista todellen bisneksen laajentamalla mm. älypuhelinappiin, kirjoihin ja nettikursseihin.

love2

Gala Darling on myös pitkäaikainen rakkauteni ja myös aika iso nimi blogimaailmassa. Galan blogi käsittelee aiheita aika laidasta laitaan, mutta päällimmäisinä on itsetunto, itsensä rakastaminen sekä kauneus/vaatteet. Gala on aloittanut Radical Self Love-liikkeen, joka on saanut maailmanlaajuista huomiota. Sen tehtävänä on opettaa ihmisiä rakastamaan itseään. Galan blogista RSL-välilehden alta löytyy valtava läjä hänen kirjoittamiaan esseitä ja listoja, joista ammennan itselleni virtaa ja hyvää fiilistä kun tuntuu, ettei jaksaisi oikein mitään. Gala puhuu aiheesta ja hänen tilaisuutensa ovat miltei aina loppuunmyytyjä. Suosittelen ehdottomasti hänen tekstejään tai netissä toimivaa bootcampia kaikille, joilla on ongelmia on itsetuntovaikeuksia!


Mitkä on teidän lemppareita ulkomaalaisista blogeista? :)

Korkkarit, nuo murheenkryynit

8.1.2015

Siinä missä mun vanhin siskoni on aina ollut kovan luokan kenkäfriikki, mä olen aina rakastanut laukkuja. Aloin oikeastaan edes kiinnittämään huomiota kenkiin vasta joitakin vuosia sitten - sitä ennen ei kiinnostanut sopiko kengät asuun, kunhan oli kengät jalkaan. Omistin aina vaan yhden parin arkikäytössä olevia kenkiä ja ne meni joka asun kanssa. Kesäisin oli yhdet ballerinat, talvisin yhden saappaat tai vastaavat, ja niitä käytettiin kunnes meni rikki. Isoin summa, mitä oon ikinä käyttänyt omaa rahaani kenkiin on 40€.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota kenkiinkin, vaikka olen edelleen niiden suhteen mielettömän pihi eikä ne siis edelleenkään yleensä sovi asuun. Yleinen lempparimallini on kengissä ehdottomasti eri variaatiot maihareista, niissä olo on aina mukavin ja kotoisin. Mutta korkeita korkoja olen jollain tavalla aina rakastanut. Ja ne onkin mun murheenkryynini. En vaan osaa käyttää niitä!

P1010025

Yhdessä vaiheessa käytin paljon kiilakorkoja, ja niihin totuin sen verran, ettei jalkoja särkenyt sellaiset jalassa. Raskaana ja sen jälkeen en ole pitänyt korkoja kuin pari hassua kertaa, ja sen kyllä huomaa - aiemmin piikkikoroillakin ihan sulavasti sujunut kävely on unohtunut, ja näytän idiootilta sipsutellessani ja kompuroidessani kiilakoroissakin. Puhumattakaan siitä, että vartin käytön jälkeen jalkoja särkee jo niin kovaa, että tekee mieli alkaa parkumaan.

Korkokengät on todellakin taitolaji, ja se taito on multa kadonnut tyystin. Tottakai siihen vaikuttaa se, että mitä kevyempi tyyppi on sitä vähemmän rasitusta jaloille tulee korkkareissa, eli meillä elopainoa enemmän omaavilla jalat tulee ihan loogisestikin kipeämmäksi nopeammin. Kipeäksi tulee nopeiten nimenomaan jalkapohja/päkiä, jotka painoa kannattelee. Mutta kun mä haluan osata taas käyttää korkoja!

Koska en korkoja käytä, olen hankkiutunut eroon melkein kaikista koroistani. Lempparikiilakorkoni, maailman mukavimmat semmoiset, katosi noin vuosi sitten, kun unohdin ne jonnekin päin stadia. Nyt omistan enää muutaman parin. Harjoittelen välillä korkkareiden käyttöä kotona esimerkiksi meikkaamalla korkeat korot jalassa - mutta useimmiten jalat tulee kipeäksi jo siinä vartin ehostuksen aikana.

Tää nyt on tietenkin niin #1stworldproblem kuin olla ja voi, mutta mua oikeasti harmittaa, etten hallitse korkojen käyttämisen jaloa taitoa! Olen kateellinen kaikille niille frendeille, jotka ovat syntyneet korkkarit jalassa ja heidän "matalat arkikenkänsä" on varustettu viiden sentin korolla. Niille, joilla ei oikeasti jalat edes tule kipeiksi korkojen käytöstä. Mäkin haluan! Ylläolevassa kuvassa on mun ultimaaliset lempparikengät, muistaakseni Nellyltä tilatut. En oo koskaan käyttänyt noita ulkona muuta kuin pienen hetken yksiä asukuvia varten. Mulla nimittäin tulee jalat näissä aivan uskomattoman kipeiksi jo muutaman askeleen jälkeen!

Onko muilla sama kenkäongelma?