Lapsuuden suuri valheiden verkko

14.12.2014

Kuten tiedätte, inhoan todella paljon vanhempien (uskallanko sanoa, että lähinnä äitien?) keskellä jylläävää jyrkkää tuomitsemista muita kasvatustyylejä kohtaan. Kuten varmasti jokainen tätä lukeva äiti tietää, teit niin tai näin, aina joku on nillittämässä. Joko olet laiska kun et imettänyt tarpeeksi kauan tai olet sairas pedofiili kun imetät taaperoasi, joko pilaat lapsesi terveyden pilteillä tai olet ylpeilevä ja rasittava supermutsi, kun teet soseet itse pakkaseen. Yritän siksi vältellä tuomitsemista ja säästänkin sen niihin vanhempiin, joiden kasvatustapa oikeasti vahingoittaa lapsia - ei esimerkiksi lienisi väärin, jos haukkuisin lyttyyn lastaan lujasti tukistavan vanhemman.

Mutta joskus kuitenkin törmää niin ihmeellisiin juttuihin, että niitä on pakko kummastella. Eikä välttämättä edes negatiivisessa mielessä, vaan oikeasti kummastella - miksi, miksi näin? Ja sitä vähän haenkin tällä postauksella. En tuomitsemista, vaan teidän omia kokemuksianne asiasta, ehkä vastamielipiteen selittämistä, jotta voisin ymmärtää tätä vähän paremmin. Ja tämähän sopii myös kymmenen päivän päästä olevaan jouluun. Kyseessä on siis joulupukki.


Viime aikoina olen muutamaan otteeseen lukenut netistä vanhemmista, jotka tuomitsevat joulupukkimyytin. Olen käsittänyt heidän kantansa seuraavasti: joulupukista kertominen on suoraa valehtelua lapselle. Jos lapselle väittää joulupukin olevan olemassa ja tuovan jouluna lahjoja, ja jopa hoitaa jonkun joulupukkia kotiinsa esittämään, on valehtelija, joka ei ansaitse lapsensa luottamusta. Ja kun lapsi saa tietää, että joulupukkia ei olekaan olemassa, hän saattaa traumatisoitua, mutta vähintään ainakin menettää luottamuksen vanhempaan, eikä sitä luottamusta enää helpolla korjata.

Really? Mä olin todella yllättynyt lukiessani näitä, koska mulla ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että joulupukissa voisi olla jotain negatiivista. Lapsuuteen kuuluu eräänlainen taianomaisuus, johon kuuluu mm. pääsiäisnoita, joulupukki, hammaskeiju ja muut rakkaat satuhahmot, joita ainakin itse muistelen pelkästään lämmöllä lapsuudestani. Nehän on kaikki kivoja juttuja - tyyppejä, jotka muistaa lapsia lahjoilla, karkeilla, kolikoilla. Mitä pahaa voi olla siinä, että lapsi uskoo satuhahmoon, joka tuo kivoja juttuja?

Sen ymmärrän, jos puhutaan siitä, että joulupukkia käytetään kiristyksenä. Shiri nyt vielä on liian pieni ymmärtämään joulupukilla uhkailua, mutta pystyn ymmärtämään, että "jos et ole kiltisti nyt, joulupukki ei tuo kuin risuja ja hiilenpaloja jouluna kun kaikki muut saa kivoja lahjoja"-tyyppisiä lauseita pidetään negatiivisena. Toimivaa se kyllä on, muistan siskoni uhkailleen minua joulupukilla ollessani pieni ja olin muuten samantien nätisti, kun sisko otti puhelimen käteen ja kertoi soittavansa joulupukille, ettei tuo mulle lahjoja. Sinänsä en pidä kiristämistä absoluuttisen pahana kasvatusmetodina, koska jollain tasolla sen voi rinnastaa hyvän käytöksen palkitsemiseen - jos käyttäydyt tahallasi tuhmasti, et ole ansainnut jotain tiettyä etuutta, olkoot se sitten joulupukin lahjat, kännykän poistaminen viikoksi, aresti tai mikä tahansa muu rangaistus, jolla lapsia ja nuoria uhataan käyttäytymään siivommin. Saa nähdä, mitä mieltä olen sitten, kun Shirinkin kanssa päästään neuvottelutilanteisiin.



Kuitenkin mun mielestä on todella surullista, että joiltain lapsilta viedään koko joulupukin taika pois. Ei joulupukista kertomalla tarvitse käyttää häntä kiristykseen - sen kun jättää tarinoista pois sen osan, että ei saisi lahjoja jos on tuhma. Muistan edelleen elävästi, miten mieletöntä oli jouluaattona odottaa koko päivä, että joulupukki tulee. Katsottiin ikkunasta ja odotettiin, että nähtäisiin lentävät porot ja niiden perässä reki, jossa iloinen joulupukki lentelee meille lahjoja tuomaan. Meillä kävi pukki joka joulu siihen asti pieninkin sisko lopetti uskomisen, ja se oli joka vuosi ihanaa. Usein tehtiin pukille kortteja ja kirjeitä kiitokseksi käynnistä ja lahjoista. Se oli niin ihanaa, lapsuuden viatonta uskoa taikuuteen, lentäviin eläimiin, satuihin. Kun opin, ettei pukkia olekaan, en tuntenut tulleeni petetyksi. En kokenut, että minulle oltiin valehdeltu. Ennemminkin tunsin, että nyt en ole enää mikään pikkulapsi, kun tiedän aikuisten salaisuuden. Varjelin pikkusiskoni pukkiuskoa.

Kun perheeseen tulee lapsi, on mielestäni positiivista, ettei lapsi hallitse koko perheen elämää ikuisesti ja jokaisella mahdollisella tavalla. On hyvä, että myös lapsi sopeutuu aikuisten elämään eikä vain toisinpäin. Kuitenkin myös vanhempien tulisi joillain tavoilla muuttaa elämäänsä, antaa lapselle ja lasten asioille tilaa. Ehkä yksi niistä tavoista on se, että lapsen annetaan olla lapsen uskossa, vastaillaan myöntyväisesti lapsen kysymyksiin joulupukista, koska lapselle joulupukkiin uskominen on ihana kokemus, jota hän mitä luultavimmin muistelee aikuisena haikeana ja onnellisena, ei katkerana ja luottamuksensa vanhempiinsa menettäneenä.

Uskotaanko teillä joulupukkiin?

24 kommenttia :

  1. Hyvä postaus! Oon samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  2. Minusta lapsen jouluun kuuluu pukki lahjoineen. Ja kyllä minä olen itsekin tajunnut pienenä tyttönä kasvaessa isommaksi, että pukki ei ole oikea ja mikä on joulun oikea tarkoitus eli olla yhdessä ja nauttia ihanasta juhlasta. Että en oo nyt suuttunut verisesti opettajille ja vanhemmille, että pukki ei olekaan todellinen hahmo :D Siis siitä kyllä kasvaa ohi siitä pukkivaiheesta iha ilman, että vanhempien täytyy todeta "Istuppa pikku Ismo, isillä ja äitillä on kerrottavaa. Elä suutu. Mutta joulupukk...kki ei.. ole.. oikea.. vaan se on satuhahmo" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on jotenkin jännä kun monissa jutuissa luki, että "sitten kun kerrot lapselle ettei pukkia ole" - miksi se pitää erikseen kertoa, kyllähän lapsi sen jossain vaiheessa tajua? :D joko sen kertoo kaveri tarhassa/koulussa tai jotain muuta kautta se sen ymmärtää. Itse muistaakseni sain selville pukin olemattomuuden, kun tunnistin siskon poikaystävän esittävän meillä joulupukkia yhtenä jouluna :D

      Poista
  3. Mä oon kans hymähdelly näille joulupukki-kriitikoille, että ihanko oikeesti se suurin ongelma nykyjouluissa on lapsille "valehtelu" eikä esim. ihan kohtuuton lahjontakulttuuri. Tiedän yhdenkin mukulan joka tulee saamaan tulevana jouluna perus muovailuvahojen yms. lasten juttujen lisäksi jonkun ihme tabletin/pelikonsolin/muun kalliin härpäkkeen, jota ei eskari-ikäisellä minun mielestäni tarvitsisi olla. Puhumattakaan nyt näistä joulupukki-uskonsa jo aikaa sitten hukanneista teini-ikäisistä, joiden paketeista tulee järkkäriä, pleikkaria, Guessin laukkua, iPhonea, kalliita meikkejä, lahjakortteja...kaikki samalla kertaa.

    Samoin mua ärsyttää tää suomalaisen joulun amerikkalaistuminen. Ei suomalainen joulupukki lennä vaan tulee ihan perinteisesti hankia pitkin porojen vetämällä reellä (no okei, nykyisillä hangilla ei paljon rekiretkiä tehdä, mutta kuitenkin). Ja suomalainen joulukuusi on jumalauta vihreä kasvi eikä mikään valkoinen glitterkuorrutettu muovikoriste. Karmii nähdä niitä kimaltavia muovikuusia näyteikkunoissa, että ihan oikeesti joku järki nyt. En näe kansainvälistymisessä ja monikulttuurisuudessa mitään pahaa, mutta ei sitä nyt ihan kaikkea tarvitse rapakon takaa kopioida... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on nyt pakko kyllä olla ihan eri mieltä tän melkein koko kommentin kanssa! :D mun mielestä jouluna lahjat on toki osa sitä juhlaa, ja jos jollain perheellä on varaa ja halua ostaa lapselleen kalliita juttuja ja suurissa määrissä, miksi siinä olisi jotain pahaa? Voihan se hyvin olla, että lapset ei saakaan mitään lahjoja tai kalliita härpäkkeitä muutoin kuin jouluna ja synttäreinä. En sinänsä siis osaa nähdä mitään pahaa siinä, että lapsi/teini saisi paljon lahoja jouluna. Tabletti pienellä lapsella nyt on jokaisen oma valinta, en siis kiellä etteikö olisi munkin mielestä tällä hetkellä kyseenalaista, mutta toisaalta meillä vanhin sisko sai kännykän vasta 16-vuotiaana koska ne oli silloin uusi juttu, mutta mä sain jo 11-vuotiaana - ajat muuttuu!

      Ja mitä tulee amerikkalaistumiseen, niin en tiedä onko tää kovinkin uusi juttu sitten, mutta kyllä mä ainakin jo ihan pikkuisena lapsena oletin joulupukin lentävän reellään! En oo koskaan edes tiennyt, että se olisi jotenkin jenkkijuttu :D Ja meillä on valkoinen muovikuusi, koska oikea kuusi on kuitenkin mummiloissa esillä ja koen sen meillä kotona huomattavasti helpommaksi ja kauniimmaksi :)

      Poista
  4. Mä taisin viime joulun korvilla kirjoittaa tästä samasta, kun tuli netissä keskusteluryhmässä tämä aihe pinnalle ja siellä oli aika jyrkkiä mielipiteitä ja jopa muutama jotka kokee että heidän luottamus vanhempiin meni. Mä en halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta mun mielestä vika on ihan jossain muualla kuin joulupukkileikissä. Ei lasta voi ikuisuuksiin varjella mielipahalta, eikä se mun mielestä ole mikään syy jättää leikkimättä leikkiä, joka saa niin aikuisen kuin lapsenkin hyvälle mielelle. Enemmän mua huolestuttaa tässä ilmiössä just se, et entäs kun kaikki kaverit uskoo joulupukkiin ja kertoo kuinka joulupukki kävi, koulussaki vielä opettajat kysyy joulupukin vierailuista ja tehdään pukkiaiheisia näytelmiä jne.. eiks lapsesta silloin tunnu että hän on ulkopuolella isosta leikistä jota kaikki muut leikkii? Jokainen toki tyylillään, mutta mie meinaan tarjota lapsilleni sen joulun taian, mystiikan ja joulupukkileikin jatkossakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjotitko, pitää yrittää metsästää! Ja nimenomaan, kyllä yks vanhemman tehtävistä on opettaa lasta sietämään pettymyksiä. Tietenkään niitä ei tarvitse tunkemalla tunkea lapsen eteen, mutta kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla kyky hyväksyä ettei asiat mee aina niinkuin toivoo - ja miten se kyky voi olla, jos ei lapsena ole joutunut kokemaan pettymyksiä?

      Muakin pelottaa että joku joulupukkitraumalta varjeltu lapsi möläyttää esim. tarhassa Shirille että ei joulupukkia ole olemassa! :(

      Poista
  5. Mä olen ihmetellyt samaa. Ja onhan se toki ihan totta että lapselle valehtelu ja luottamuksen pettäminen traumatisoi ja jättää sellaisia jälkiä joita ei voi korjata. En vaan ole ihan varma että voidaanko just esim. joulupukkia rinnastaa niihin ihan oikeisiin valehtelu ilanteisiin ja luottamuksen pettämiseen. Kun lapselle luvataan asioita (vaikka yhdessäoloa, huvipuistoon meno jne jne) ja sitten systemaattisesti kuitenkin rikotaan ne lupaukset. Noista olen nähnyt paljonkin tutkimuksia. Siitä en ole nähnyt yhtäkään tutkimusta että joulupukki kuuluisi tuohon samaan kastiin. Oonkin mietiskellyt että onkohan tuossa Joulupukki-casessa nyt tulkittu tutkimuksia vähän liikaa ja väärällä tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muuten hyvinkin olla! Luin joitain enkunkielisiä juttuja ja yksi bloggaaja kertoi, että hänen vanhin lapsensa olisi menettänyt luottamuksensa äitiinsä ja nyt vuosien jälkeenkin nostaa sitä esille ja vetoaa, että äiti on paha ihminen. Jotenkin kuulostaa mun mielestä oudolta, että lapsi reagoi niin vahvasti, voihan siinä olla sitten muutakin. En tietenkään voi tietää, mutta jotenkin se vaan mututuntumalla tuntuu oudolta, että teini-ikäinen vielä kuittailisi äidilleen, että "sinä valehtelit mulle joulupukista!"

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus! Meillä on vähän Shiriä vanhempi tyttö, eli myöskin toinen joulu lapsen kanssa tuloillaan ja pukki-pohdinnat on vielä kesken. Miehen perhe ei uskotellu lapsille et pukkia on ja lapset tiesi siis mistä lahjat oikeesti tulee. Mun perheessä taas vieraili pukki jouluisin ja tontut kurkki ikkunoista. En myöskään koe saaneeni traumoja, vaikka totuus joskus selvisi, mut miehelle on vaikee selittää miks se joulupukki ois kiva, kun sen silmiin se näyttää just typerältä valehtelulta. :D Katotaan jos vuoden päästä ois syntyny joku ratkasu tähän! Haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei siis tänä vuonna tule vielä pukkia, en usko Shirin ns. "tajuavan" vielä pukkipointtia, uskon että lähinnä pelkäisi semmoista setää! :D mutta ensi vuodelle olen kaavaillut pukkivierailun, vaikka sitten Nico pukkiasussa jos ei muuten. Koittakaa löytää joku hyvä kompromissi teille! :)

      Poista
  7. Olen mä myös aikuisen suusta kuullut, ettei hän ainakaan anna lahjoista kunniaa jollekin joulupukille kun on ne itse hommannut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'D eikä! Onpas tärkeetä saada "kunnia" :D

      Poista
  8. mä haluaisin tavata aikuisen/nuoren joka on oikeasti traumatisoitunut tästä joulupukki-valheesta. onko sellaisia olemassa oikeasti muuta kuin telkkarissa/elokuvissa? mun mielestä lapset useimmiten, ainakin ne ketä tunnen ja omat/sisarusten/serkkujen/kavereiden kokemukset joulupukin uskomisesta on sellaisia että se usko on hälvennyt pikku hiljaa. ja huomaan sitä nyt siskon 8 ja 10 vuotiaissa lapsissakin. tavallaan ei uskota ja epäillään, mutta kun aikuiset vakuuttelee niin sitten huomaa sellasen lapsen innokkuuden ja huojennuksen siitä että taikuutta onkin olemassa :D. ja kyllä mun täytyy myöntää että vaikkei järjellä joulupukkiin uskokkaan niin kyllä siihen silti aina joulun aikaan liittyy tiettyä maagisuutta. meillä ei käy kotona pukki, muuta kuin niin kovassa kiireessä että jättää lahjat oven taakse, ettei pukkia koskaan päästä tapaamaan, mutta kaupoissa tms. niin kyllä sellanen lapsenomainen fiilis tulee jos sattuu näkemään joulupukin :).

    ja tästä juuri itse asiassa siskon kanssa puhuttiin, kun oltiin vähän järkyttyneitä kun 8-vuotias tytär tänään kertoi miten uskonnon opettaja oli kertonut lapsille ettei joulupukkia ole olemassa ja kuinka pitäisi muistaa että joulu on jeesuksen syntymäjuhla. mä olin tästä ihan vihainen! :D eikö tää nyt kuitenkin oo vanhempien päätettävissä mitä kerrotaan. vakuuteltiin sitten että uskonnon opettaja ei tiiä ihan kaikkea. siskon lapsille on kyllä tosin opetettu ettei joulupukki tuo kaikkia lahjoja, että vanhemmat auttavat. on koitettu vähän selittää sitä miksi joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, tai miksi esimerkiksi jotkut kaverit saavat paljon enemmän tai paljon vähemmän.

    xx Stu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä olisi mielenkiintoinen sellainen ihminen oikeasti tavata tai jutella yleensä! Olisi jännä tietää, MIKSI joulupukkimyytti oli niin ison tuntuinen valhe. Tietenkään kokemuksia vähettelemättä, mutta kuitenkin, miten joulupukkiin uskominen on voinut sitten tuntua niin raa'alta ja tylyltä valheessa elämiseltä lapsenomaisen taian sijaan?

      Ja niinpä, kyllä joulupukista tulee sellainen lämmin olo vieläkin, oli se niin ihana hahmo kun oli pieni :) muistan kun joskus ihan ihan pienenä, varmaan 5-vuotiaana, oltiin jossain tapahtumassa jossa oli pukki ja näin, että kuminauhat meni parrasta korvien taakse. Kun kysyin vanhemmilta, he selittivät, että oikea joulupukki on niin kiireinen, että joskus joulupukin kaverit esiintyy hänenä tapahtumissa :D ja olen kyllä kiitollinen näistä "valheista", koska pukkiusko muistuu mieleen niin lämmöllä! ♥

      Oon kyllä itekki nyt järkyttynyt tosta toisesta kappaleesta :D en siis pelkästään nyt ateistina, vaan hei huh huh, ei todellakaan ole opettajan tehtävä täräyttää tollasta lapsille! Näin ateistina tuntuu tietty hassulta että samassa lauseessa sanoo ettei pukkia ole mutta Jeesus on :D mutta turhahan sitä on vähätellä muiden uskoa. Törkeää vaan möläyttää tollaista luokalliselle lapsia!

      Poista
  9. Siis mitä ihmettä se on vanhemmilta pois jos lapsi uskoo joulupukkiin, saunatonttuun tai pääsiäispupuun? En ymmärrä. On ihan eri asia jos kakara kokee ne uhkaavana ja vaikka pelkää ihan hulluna niin silloin voi olla tarpeen tämän mielikuvan korjaaminen ennenkuin se tulee luonnostaan, mutta luulisi positiivisten asioiden olevan vaan lapsen mielikuvituksen kehittymisenkin kannalta tärkeetä.

    Todella dementoituneet vanhuksetkin uskoo ihan tosissaan joulupukkiin. Lasten oikeasti uskoo ja niillekin ne on vain positiivisia asioita mitä odotetaan innoissaan. Ei mun vanhustenhoidossa töitä tekevä äitinikään niiltä mummoilta ja papoilta sitä iloa vie pois kun tyypit ei muista muuten edes omaa nimeään.

    Samatenhan aika monelle lapselle tulee jossain vaiheessa mielikuvitusystävävaihe, mitä en sitäkään ymmärrä kieltämään. Jälleen eri juttu jos mielikuvituskaveri käskee tekee pahoja, on lapselle ahdistava tai jos näkyviin ihmisiin ei luoda kontakteja näkymättömien takia, niin silloin pitää ottaa tosissaan mikä siinä on taustalla. Itse kun olen myös niin yliluonnollisiin asioihin uskova tyyppi, että uskon näiden mielikuvituskavereiden ihan oikeasti olevan lapselle todellisia. Jos ne on hyviä henkiä niin so what.

    Tommosten kieltäminen on vähän kun veisi lapselta lapsuuden pois. Tosi surullista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kyllä ihan samoila linjoilla melkein joka kohdassa! Haluaisin ainakin uskoa että suurimmalla osaa vanhempia on esim. joulupukkimyytin kiellossa ihan hyvät syyt, mutta joillakin varmaan vaikuttaa myös jonkinlainen laiskuus, siis kun on paljon helpompaa sanoa että hei, ei sitä pukkia oo, kuin ylläpitää uskomusta vuodesta toiseen.

      Poista
  10. Itse luulen että emme tulee "opettamaan" lapsille (1 ja 3 v.) että joulupukki on olemassa. Ei sen takia että lapset traumatisoituisivat siitä "valehtelusta", vaan ihan pelkästään siksi että tykkäämme että lapset oppivat ja huomaavat että lahjat tulevat läheisiltä ja että me sillä tavalla muistamme toisiamme jouluna. Toki olemme painottaneet että tärkeintä jouluna on yhdessäolo ja se, että jouluna on hyvä aika auttaa muita, esim. joululahjakeräysten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli jo ihan hyvä pointti! Tottakai läsnäolo jne on aina tärkeintä, mutta kyllä läheisten muistaminen lahjoilla on yksi tapa osoittaa, että sitä suhdetta arvostaa, oli kyseessä sitten parisuhde, perhesuhde vai ystävyyssuhde :)

      Poista
  11. Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Kyllä mä ainakin oon ilonen et mulle on mussutettu joulupukista ja siitä miten se tuo lahjat ja tontut kurkkii ikkunoista ja niin edelleen. Enkä ees muista miten mulle sitten on selvinnyt että joulupukkia ei olekkaan (varmaan sisko sen möläyttänyt tahallaan), mut en mä ainakaan mitään traumoja saanut XD ja ihan varmana kerron sitten omille tuleville lapsilleni, että kyllä joulupukki on olemassa.

    Mä itseasiassa sillon kun meillä vielä pukki kävi joulusin, niin oisinkohan ollu joku viiden taikka kuuden vanha, menin hakemaan omaa lahjaani pukilta kun siinä sitten päätin muillekin paljastaa että pukki ei ole oikea (näillä muilla tarkoitan itseäni vanhempia lapsia sekä aikuisia ketä siinä seurassa oli): otin pukin parrasta kiinni ja huusin "Sä et ole oikea joulupukki!!" Ja juoksin pöydän alle piiloon. Sai siinä koko porukka mehevät naurut, joulupukki mukaan lukien :D

    mutta osuva teksti sulta, jälleen kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi siskot :'D aina ne tekee tommosta! Ja pakko sanoa että naurahdin ääneen tolle tarinalle, voin kuvitella kaikkien reaktiot jos oot ollut nuorin lapsi eli periaatteessa sun takia hankittu pukki ja sitten sä päätätkin olla Myth Buster! :'DD

      Poista