Elämäni semimamuna

10.12.2014

Olen sivuunnut ulkomaalaistaustaani blogissa aiemmin muutamia kertoja, mutten ole sinänsä käsitellyt sen enempää kokemuksiani aiheesta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ei niitä kokemuksia erityisesti ole. Tietenkin kahden kielen ja kahden melko erilaisen kulttuurin kanssa kasvaminen on ollut omanlaisensa kokemus ja tuonut eläämäni paljon kaikkea hienoa, mutta niitä huonoja kokemuksia ulkomaalaisuudesta minulla ei ole. Olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut täällä, eli minulla ei esimerkiksi ole mitään aksenttia suomea puhuessani.

smam1

Kun työskentelin lähikaupassa, minulle sanottiin, että vartijoiden kutsumisnappia pitää painaa heti, kun romaneja  tai tummaihoisia astuu ovesta sisään. Ihan sama, olenko nähnyt heitä aiemmin, koska "ne pöllii kuitenkin." Lienee turhaa mainita, että olin tästä kommentista järkyttynyt, ja olen edelleen. Enkä muuten myöskään tätä käskyä totellut, vaan kutsuin vartijoita vain silloin, kun näin jonkun varastavan. Ehkä mielestäni kamalinta koko kommentissa oli, ettei se tullut yhtään pahoitellen tai selitellen - ei mitään sellaista "tää nyt kuulostaa vähän rasisistiselta, mutta kun oman kokemuksen mukaan..." tai muuta sontaa, vaan se tuli ihan suoraan itsestäänselvyytenä, anteeksipyytelemättä, olettaen että ymmärrän tottakai koska onhan se yleinen fakta, että kaikkihan ne varastaa.

Sanaa mamu on alettu muutenkin käyttää niin laajasti. Se on otettu omaksi ja sitä kautta käytetään voimaannuttavana - moi, mä oon mamu, se on osa mua. Sanon itsekin itseäni mamuksi, vaikka todellisuudessahan en sitä ole, koska olen syntynyt täällä. Isäni on mamu. Olenhan siis vähintäänkin semimamu. Sanaan itseensä sisältyy niin paljon muutakin kuin se, mikä tyypin synnyinmaa on, se eräällä tavalla leimaa heti ihmisen. Vaikka senhän ei missään nimessä tarvitse olla negatiivinen asia.

smam2

Kuitenkaan en ole koskaan kokenut rasismia ulkomaalaisuuteni vuoksi. Italialisuutta pidetään "eksoottisena" ja hienona, Italia kun on kiva maa ja kieli on kaunis ja pizza on hyvää ja jäätelö on hyvää, eli ulkomaalaisuuteni on siistiä. Kuitenkin jos kuvittelee, että isäni olisikin vaikkapa Keniasta, tilanteeni olisi varmasti toinen. Vaikka edelleen puhuisin selkeää suomea, olisin syntynyt ja kasvanut täällä, kuten nytkin - näyttäisin liian erilaiselta, olisin varmasti kokenut rasismia ainakin joskus. Vaikka olisin ihan yhtä lailla ulkomaalainen kuin nytkin. Meillä semimamuillakin se toinen kotimaa kun tuntuu ihmisille vaan olevan aivan uskomattoman tärkeä asia välillä. Sillä leimataan ihmisen koko persoona, mukaanlukien se, kannattaako ihmiseen edes yrittää tutustua.

Olen potenut jonkinasteista syyllisyyttäkin tästä. Olen potenut syyllisyyttä siitä, että en ole koskaan joutunut kohtaamaan rasismia sukujuurieni vuoksi - vaikka tilanteeni on sama kuin niin monilla muilla, jotka kohtaavat rasismia päivittäin. Koska olen vaalea iholtani ja puhun selkeää suomea ilman aksenttia, olen okei. Tietenkään se ei ole minun syytäni eli syyllisyyteni on sinänsä vähän hölmöä, mutta tuntuu helvetin väärältä ja epäreilulta, että olen itse etuoikeutetusti liidellyt elämäni läpi helposti vaaleana semimamuna muiden mamujen kohdatessa vaikka kuinka paljon sontaa. Eräänkin tummaihoisen bloggaajan kommenttiboksissa näkyy tasaisin väliajoin "painu takas kotimaahas!!1"-kommentteja, vaikka tyyppi on siis ihan syntynyt Suomessa. Mulle on koko elämäni ajan ollut täysin käsittämätöntä, että mä olen "hyväksyttävissä", koska olen Italiasta, mutta täysin samanlaisen historian omaava, jonka kotimaa onkin vaikkapa se Kenia, ei sitä olekaan. Tottakai yleistän. Ei kaikki ole rasisteja, eikä kaikkia kiinnosta pätkääkään mistä joku tulee, mutta jos nyt yleisessä mittaakavassa miettii, uskaltaisin väittää, että Suomessa suurin osa tummaihoisista tai muuten "ulkomaalaisen näköisistä" ihmisistä saa erilaista kohtelua ja asennoitumista kuin vaalean länkkärin näköinen kanssasisarensa tai -veljensä.

smam4

Elämäni semimamuna ei siis poikkea tässä asiassa siitä, mitä nk. tavallisella kantasuomalaisella. Ja monella tapaa koen sen olevan väärin. Symppaan liikaa niitä semimamuja ja mamuja, joiden elämä poikkeaa siitä näiden asioiden tiimoilta paljonkin. Mitä ajatuksia nämä asiat herättää teissä? Osaako joku ehkä pukea loogisesti sanoiksi, miksi tietyt kotimaat ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset?


Kuvituksena ottamamiani kuvia Roomasta joulukuussa 2012.

20 kommenttia :

  1. Hmm ehkä hieman hassua kutsua itseänsä mamuksi kun se on kuitenkin lyhenne maahanmuuttajasta. Sä et kuitenkaan ole mistään muuttanut. Tuntuu lähinnä huomionhakuiselta tämmöinen "kuulun vähemmistöön" kailottaminen. Sama kuin suomenruotsalainen vertsisi itseään pakolaisiin tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä koko postaus ihan ajatuksella ennen kuin kommentoit :)

      Poista
  2. Täällä Itävallassa törmää tosi usein tohon "kivat mamut" vs. "väärät mamut" -asetteluun. Monet ei tykkää maahanmuuttajista, mutta Suomi ja muutenkin Länsi-Eurooppa on ok eli jos olet Suomesta/Saksasta/Pohjoismaista/Hollannista/Briteistä jne niin sun mamu-tausta ei haittaa. :D En itekään ymmärrä tätä logiikkaa, sillä jos on maahanmuuttovastainen niin eiks sillon pitäis olla kaikkia maahanmuuttajia vastaan eikä tollai valikoida? Lisäks mua aina naurattaa nää "ne tulee eleleen meidän verorahoilla" -kommentit, sillä varmasti sekä Suomessa että Itävallassa myös hyvin monet paikalliset elelee niillä verorahoilla ja tuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Suomessa näitä sankareita löytyy! :D ihmiset jotka itse käy sossun luukulla huutelee että mamut ei muuta tee, parhaita on kyllä nää joilla olisi varaa ostaa asioita itse mutta hakee ne sossusta koska "kyllä mamutkin sossusta saa kaiken mitä pyytää nii minäki sitte!!1" :D

      Poista
  3. White guilt tai privilege guilt on ihan todellinen ilmiö. Poden ite samaa, vaikkakin se on varmaan erilaista silloin kun on kuitenkin jotain mikä yhdistää itsensä muihin maahanmuuttajiin.


    Mua ärsyttää myös usein suunnattomasti se miten (yleensä ne rasistit) jotkut väittävät ja uskovat ettei suomessa ole rasismia, saati ole koskaan ollutkaan. Ei me olla yhdysvallat tai britannia, eikä meillä ole samanlaista orjuus-historiaa, mutta meillä on kyllä syvään pinttynyttä rasismia esim. venäläisiä ja romanilaisia kohtaan. Kuvitella että romani-kansaa ollut suomessa jo satoja vuosia, ja silti rasismi romaneja kohtaan elää edelleen. Venäjään kohdistuvan rasismin tietyllä tavalla 'ymmärrän' sillä itsenäistymisestä ja talvisota ovat kuitenkin vielä lähihistoriaa, ja niin kauan kun talvisodan kokeneita on elossa, tai heidän jälkeläisiään, en usko että ennakkoluuloista venäläisiä kohtaan täysin päästään. Suomen rasismin historia on erittäin mielenkiintoista (ei tosin hyvässä...) mutta mikä erityisen masentaa mua on se että vaikka meillä on vanhaa, syvään juurtunutta rasismia monia vähemmistöjä kohtaan (juuri esim romanit, venäläiset mutta myös ruotsalaiset ja saamelaiset) niin nykyaikana, kun rasismista pitäisi pyrkiä eroon, niin musta tuntuu että me vasta suomessa 'rakennetaan' meidän rasistista historiaa mitä tulee erityisesti maahanmuuttajiin ja pakolaisiin, siis ei-valkoisiin. Johtuen varmaan siitä että meille ihmisiä on alkanut tulemaan mm. afrikasta ja lähi-idästä vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Mun mielestä meidän pitäisi erityisesti taistella sitä vastaan ettei meille syntyisi sellaista voimakasta, pitkäaikaista rasismin kulttuuria maahanmuuttaja- ja pakolaisvähemmistöjä kohtaan, nyt vielä kun heitä kohtaan rasismi on 'uutta' (eli ehkä 2-3 vuosikymmentä vanhaa). Nyt kun on seurannut yhdysvaltojen karmivaa tilannetta, ja eihän siellä kauhean pitkälle olla vielä rasismin kanssa päästy, mutta silti tuntuu että siellä jotenkin selkeämmin kamppaillaan asiaa vastaan, jos ei muuten niin vähemmistöjen taholta.

    En tiiä osasinko taas sanoa asiaa järkevästi :D. Kirjotan pitkää kommenttia koska välttelen tenttiin lukemista... ja ei ehkä huomaa että näitä asioita tulee yliopistollakin opiskeluta. Sori vuodatus. Tän takia en yleensä avaa suutani luennoilla koska tulee kauhea ryöppy asiaa josta ei saa selkoa..

    hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus kuitenkin!

    xx Stu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty myöskään ymmärtämään sitä, että joku ihan tosissaan väittää ettei Suomessa ole rasismia. Aina vertaillaan, että hei muualla rasismin takia tapetaan, ei todellakaan oo paha jos Suomessa nyt vähän joutuu koulukiusatuksi. Älytöntä! Rasismia on rasismia, oli se pientä tai suurta, ja nimenomaan sitä _pientä_ täältä löytyy todella paljon - just sitä, että vaihdetaan junassa paikkaa, jos tumma kaveri istuu vierelle jne tai vaihdetaan toiselle puolelle katua, jos pari virolaista kävelee vastaan.

      Ja joo, ymmärrän pointtisi, onhan se nimittäin totta! Esimerkiksi just jenkeissä on ollut Afrikkalaisia maahanmuuttajia (mm. orjien jälkeläisiä) niin kauan, että he eivät enää itsekään yhdistä itseään Afrikkaan, ainoastaan USA:han. Täysin pesunkestäviä jenkkejä, mutta iholtaan tummempia, you know - puhuvat selkeää amerikanenglantia, ovat kolmannen-neljännen sukupolven siellä syntyneitä, eivät siis eroa jenkistä millään lailla. Suomessa tämmöisiä "täysin integroituneita" on melko vähän, mikä on varmasti yksi syy siihen, miksi täällä yleisesti on niin vahvaa vastustusta. Jenkeissä ei kyllä todellakaan olla sen edempänä kuin täällä, monella tapaa itse asiassa paljon jäljessäkin.

      Poista
    2. Pakko kommentoida tota rasismin "ymmärtämistä". Oon tosiaa tää puoliksi venäläinen, josta ei näy eikä kuulu. :D

      Mun mielestä sodalla ei voi selittää mitään, paitsi korkeintaan veteraanien inhon ja huonot muistot. Isoisäni tosin sano, et ei sodan aikana aateltu et ryssä se siellä hyppii pusikossa, vaan vihollinen. Ja hän oli jopa vankileirillä.

      Venäläisiä vaa tunnutaan vihaavan yleisesti. Jos kerran sota, niin miks saksalaiset on okei? Oltiin samalla puolella sodassa, ja ne käyttikin vaa hyväks ja poltti kokonaisia kyliä Lapissa? Jos sota, niin miks parikymppiset vihaa ja haukkuu? Enhän minä tai kukaan tän hetkinen venäläinen ole ollut siellä sodassa ketään tappamassa! Nimenomaa. Eikä ykskään venäläinen olisi tappanut ellei olisi ollut sota. Niin kuin ei olisi suomalainenkaan. En ymmärrä miksi koko kansa leimataan pahaksi.

      Menee melkein paasaamisen puolelle, mutta menköö :D kiitos ja anteeks Sofia sekavasta tekstistä. Imetän tässä kaksikieliseksi kasvavaa poikaani, ja toivon ettei hän tule kohtaamaan sitä mitä minä(kin) oon saanu kokea.

      Ps. Tuo henkilökortti-kommentti ei voisi tiivistää asiaa paremmin. Kysynpä vaa "Miksi"????

      /veramarika

      Poista
  4. Mitä voit odottaa maasta, jossa ulkomaalaisten henkilökortti on erivärinen (ruskea!) kuin suomalaisten ek (sininen, tietysti)? En ole koskaan kohdannut henkilökohtaisesti rasismia Suomessa tavallisilta ihmisiltä, päinvastoin. Valtiolta kyllä, kun halua erottaa minua muista kansalaisuudeni perusteella. Miksi minun täytyy kertoa muille etten ole Suomen kansalainen? Miksi kassahoitajan, jonossa olevien ihmisten tai lipuntarkastajan tarvitsee tietää että olen ei-suomalainen? Odottako minua eri "käsittely" kuin Suomen kansalaiselle?

    VastaaPoista
  5. Mä oon puoliks venäläinen, syntyny ja asunu Suomes, nimi on täysin suomalainen ja puhun täydellistä suomea. Mut ei olekaan ok olla ees puoliksi venäläinen. Oon aina "se venäläinen, joka.." Pienestä pitäen oon kuunnellu ryssittelyä, sotakommentteja ja herjauksia venäläisistä. Mult on kysytty oonko ryssähuora ja mulle on ex-anoppi huutanu et minä ja mun kansa tapettiin hänen isänsä :DD että näin. Jotkut mamut on vaa "seksikkäämpiä" - on cool olla Euroopasta (mieluusti Saksa, Ranska, Britit) vaikka eläis sossun tuilla ja varastais, mutta epäcool olla tummaihoinen ("kaikkihan ne tulee Afrikasta") vaik tekis töitä 24/7, maksais verot jne. That's the way the finnish christmas cookie crumbles.

    Suomalaisten on myös vaikea tajuta btw et vaik olis semimamu niin se toinen oma kulttuuri voi olla todella tärkeä ja rakas, vaik olis asunu aina Suomes. Se ei oo huomionhakua tai jotaki jee-kuulun-vähemmistöön -hypetystä. Kun on yks kulttuuri, ahdas mieli ja pää perseessä niin ei sitä voikaan ymmärtää.

    Terv. veramarika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AMEN, kiitos! Hirveän usein ihmiset kokee että mä jotenkin "lesoilen" kun puhun italialaisuudestani, mut mä en ymmärrä tota ajattelutapaa ollenkaan. Lesoilen millä? Sillä, että mun äiti sattu valitsemaan italialaisen miehen? Onko se mun henkilökohtainen saavutus? Ois jännä tietää mitä näiden leso/huomionhaku-huutelijoiden mielessä liikkuu tän asian suhteen, en ymmärrä miten ylpeys kulttuuriperimästään vois olla mitenkään negatiivinen asia!

      Poista
  6. Taas kerran aivan mahtava kirjoitus! Itse pienestä takapajulasta kotoisin olevana huomaan, että jotkut rasistiset ajattelutavat ovat jossain niin syvällä, että vaikka yritän ja ihan oikeasti en omasta mielestäni ole maahanmuuttajia, enkä muitakaan ulkomaalaisia tai erikulttuurisia vastaan, silti automaattisesti esimerkiksi pimeällä kadulla vastaan tuleva tummaihoinen tai romani tuntuu minusta pelottavammalta kuin vaalea suomalainen. Enkä oikeasti ymmärrä miksi! Ja nolottaa edes sanoa tämä ääneen. Näin vain on, vaikka tiedän, että eivät he sen vaarallisempia tai huonompia ihmisiä ole kuin muutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihminen tuntuu jotenkin pelkäävän erilaisuutta, siks esimerkiksi tumma ihminen ei tunnu yhtä turvalliselta kuin vaalea. On helpompaa pelätä kun tutustua ja tykätä :/

      Poista
  7. Mä olen pohtinut usein tätä myös. Mua voi kai jo vähän mamuksi sanoakin, olenhan mä syntynyt "rajan takana" eli siis Ruotsissa. Olen syntynyt siellä, asunut siellä vuoden ja ensimmäiset sananikin olen sanonut selväksi ruotsiksi. Olen tietenkin ihan itsestäänselvästi saanut olla rauhassa rasismilta, koska näytän ja kuulostan suomalaiselta. Tosin, en ole kyllä kokenut sitä senkään jälkeen, kun on käynyt ilmi, mistä minä olen tänne tullut. Onnekasta, mutta samalla kummallista, koska olen kuullut kyllä monesti ruotsalaisia sanottavan hurreiksi yms -jopa minun ollessani seurassa. Itseasiassa Möröllä on suuria ennakkoluuloja ruotsalaisia kohtaan, mikä nyt on kieltämättä aika nurinkurista, koska mussa on edelleen paljon ruotsalaista (ainakin makuhermoissa) vaikka kannatankin Leijonia enkä osaa juuri ollenkaan ruotsia.

    Musta on merkillistä, miten paljon se maa mistä on lähtöisin vaikuttaa. Olen syntynyt ruotsissa, saan olla rauhassa, vaikka asia käy jo nimestä ilmi. Mutta jos olisin syntynyt itärajan takana, niin voin uskoa, että asia olisi täysin päinvastainen. Olisi mielenkiintoinen testi laittaa joku rasisti testiin, näyttää hänelle kuva kahdesta työtätekevästä suomalaisesta, joista toinen on muuttanut suomeen pienenä tukista ja toinen vaikka briteistä, kuunnella kommentit ja mielikuvat joita hänessä herää ja lopulta sitten paljastaa, että molemmat ovat maahanmuuttajia ja kysyä sitten millä tavalla nämä kaksi erosivatkaan toisistaan?

    Ja mä olen kyllä ylpeä myös ruotsalaisesta osastani, sillä ei ole mitään tekemistä lesoilun kanssa, ihan vaan rakkautta molempia maitani kohtaan... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kuvakoe olis muuten tosi hauska tehdä joskus! Siinä ennakkoluulot varmasti tulis tosi vahvasti esille. Monet ei Ede's tiedosta, et heillä niitä on. Toikin on niin jännä, että ihmiset ihan normaalisti vaan heittelee jotain ruotsalaisläppää sun eessä :/

      Poista
  8. Olin yläasteella luokalla, jossa 11 pojasta 7 oli ulkomaalaistaustaisia, lisäksi 2 ulkomaalaistaustaista tyttöä ja yksi puoliksi venäläinen. Jep, tiedän mistä puhut. Jos joku on muslimi, on hirvittävän erilainen. Itse olen ortodoksi, ja minua on kiusattu jo siitä, mutta ei toki läheskään yhtäpaljon kuin muslimituttujani. Ovathan ortodoksit toki kristittyjä, joten eroa ei ole niin paljon, ehkä hiukan verrattavissa siihen kuinka sua ei syrjitä kun oot kuitenki niin perisuomalaisen näköinen ja oloinen. Elämä on ihmeellistä, kielten osaamista arvostetaan, mutta väärän kielen osaamisesta kiusataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuitenkaan usko että se välttämättä paljoa uskontoon liittyy, koska tätä tekee ihan uskonnottomatkin ja ainakin pk-seudulla valtaosa on tapakristittyjä... Muslimipelkokin oikeastaan puhkesi vasta 9/11:nin jälkeen, mikä on vähän älytöntä, ääripään tyyppien takia nyt koko uskontoa arvostellaan. Ei siis siinä, oon itse vähän uskonnonvastainen eli en ole minkään uskonnon erityinen fani, mutta onhan se nyt naurettavaa, että jokaista muslimia pidetään potentiaalisena terroristina, mutta esim. jokaista katolista pappia ei kohdella pedofiilinä!

      Poista
  9. En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mut pakko sanoa, et kyllä Suomessa on rasismia.. Itse sain tutustua siihen maailmaan, kun aloin seurustella puoliksi kenialaisen miehen kanssa. Oikeastaan jokaisella tutulla oli ennakkoluulonsa ja pian sain oikeasti aina pelätä, mitä ihmiset reagoi kun esittelen mieheni heille. Tätini kanssa emme ole vieläkään tekemisissä, koska hän tuomitsi mieheni täysin pelkän ihon värin perusteella, vaikka eivät ole koskaan edes tavanneet.

    Että kyllä sitä rasismia löytyy. Ja se tuntuu tosi pahalta myös läheisten mielestä.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalaa, että olette kohdannut noin vahvoja ennakkoluuloja :( tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että melkein vuoden 2015 Suomessa on edelleen ihmisiä, joilla on noin vanhanaikaiset käsitykset kansallisuuksista ja ihonväreistä. Varmasti tuntuu tosi inhottavalta, mut tärkeintä on, että läheisimmät ei ole sellaisia :)

      Poista
  10. Mä olen mamu, muutin puolitoista vuotta sitten Ruotsiin. Oma äiti asui myös nuorena muutaman vuoden Ruotsissa ja on ollut jännä vertailla kokemuksia. Äidin asuessa täällä 70-luvulla, oli suomalaiset selkeästi "alempaa kastia" tehdastyöläisiä, jotka asui köyhemmillä alueilla. Äidin serkut, jotka silloin jäi tänne ja meni naimisiin ruotsalaisten kanssa häivyttivät häpeän takia lapsiensa taustan. Lapset sai ruotsalaiset nimet, eikä heille puhuttu suomea (mitä heistä jokainen nyt harmittelee).

    Nykyään taas pohjoismaalaiset maahanmuuttajat ovat ok, mutta ne "muut"! Tuntuu todella pahalta kun ystäväni, joka on puoliksi iranilainen, Ruotsissa syntynyt ja kasvanut ruotsalainen saa toisinaan rasistista paskaa niskaansa kun taas minun olemassaoloni ei haittaa ketään, koska tukkani on tarpeeksi vaalea. Tunnen tästä jopa syyllisyyttä, vaikka kenenkään ei tietenkään pitäisi kohdata rasismia.

    VastaaPoista