Veitsen alla

23.11.2014

Muutamaan otteeseen olen törmännyt blogipostauksiin aiheesta niin puolesta kuin vastaan ja halusin nyt itsekin ottaa tähän vähän osaa. Ikuisuusaihe plastiikkakirurgia herättää vähän kaikenlaisia mielipiteitä laidasta laitaan, mutta äitien keskuudessa mielipiteet tuntuu pursuilevan vähän ronskimmin yli - varmaan täällä munkin näppiksellä.

Plastiikkakirurgia on hyvä juttu - esimerkiksi onnettomuuksien uhrit voivat korjata ulkonäköään. Jos minä joutuisin vaikkapa auto-onnettomuuteen, joka aiheuttaisi kasvoihini jonkun pysyvän muutoksen, olisin todella onnellinen mahdollisuudesta käydä veitsen alla korjaamassa kasvojani. Plastiikkakirurgialla korjataan monia asioita, jotka ihminen on saanut yllättäen, ja on todella hyvä, että se mahdollisuus ihmisille löytyy. Eräs brittilääkäri tarjoaa ilmaisia kasvonkorjauksia happohyökkäksien uhreille (lähde) ja myös lapsille, joilla on syntymävika, suoritetaan esteettisiä leikkauksia (lähde). Siispä yleinen ajatusmaailma "plastiikkakirurgia on perseestä" on vähän ajattelematon, koska siinä unohdetaan täysin tämä puoli plastiikkakirurgiasta.

Mutta vaikka nyt unohdettaisiinkin se puoli, plastiikkakirurgia on silti hyvä juttu. Meidän yhteiskuntamme on niin uskomattoman tekopyhä ja kaksinaamainen, että samalla kun ihmiset kasvavat arvottamaan itsensä ja muut ulkonäön perusteella, pilkkaamme niitä, jotka käyvät veitsen alla itseään korjaamassa. Ulkonäköpaineita molemmille sukupuolille on jo lapsena, mutta silti sama media, joka syytää naamallemme täydellisen kauneuden ihannekuvaa, osoittaa ja nauraa julkkiksille, jotka ovat käyneet plastiikkakirurgilla. Kaksinaismoralismi on vahvaa ja itsetunto-ongelmia suurimmalla osalla kansaa.


Kuitenkin toivoisin, että suurin osa aikuisista ihmisistä osaa vähän analysoida itseään, eli esimerkiksi plastiikkakirurgiaa miettiessään ei juokse sinne, koska joku ihastuksen kohde ei tykännytkään takaisin, vaan käy veitsen alla koska itse, aikuisena ihmisenä, vapaaehtoisesti haluaa korjata ulkonäössään jotain, joka häiritsee häntä itseään. Jos ihmisellä on kehossaan jotain, jota hän ei voi sietää ja josta hän potee itsetunto-ongelmia, on vaihtoehtoja kolme: ryve itsesäälissä koko elämäsi, opettele pitämään siitä "virheestä" tai käy korjaamassa asia kirurgisesti. Ainoa negatiivinen vaihtoehto on tuo ensimmäinen.

Yllättävän moni tuttuni on ottanut tai harkitsee ottavansa silikonit rintoihin, ja usein tästä jollekulle mainitessani kysymys on heti "Miksi?" - no miksi ei? Jos joku kokee, että pienet rinnat ovat aina aiheuttaneet itsetunto-ongelmia, ei koe itseään seksikkääksi/naiselliseksi pienillä rinnoilla tai ihan mistä tahansa muusta syystä aikuisena ihmisenä HALUAA silikonit, miksi sitä pitäisi kellekään muulle joutua selittelemään? Ihmiset myös usein vetoavat siihen, että plastiikkakirurgilla käydessä ihmiset korjaavat sen, joka heistä tekee persoonallisen näköisen ja kauniin - mutta mitä oikeutta muilla on sellaisia asioita edes alkaa latelemaan? Jos jollakulla on iso nenä, ja hän haluaa leikata sen pienemmäksi, on totta että nenän persoonallinen muoto ja koko katoavat. Mutta jos ihminen sitä haluaa, miksi sitä persoonallisuutta, jota itse pitää rumana ja josta kokee aiheutuvan negatiivisia asioita, pitäisi niin kovin vaalia? Miksi ihmiset eivät saa itse määrätä ulkonäköään, vaan ihan sama mitä teit tai jätit tekemättä, aina on joku jolla on henkilökohtainen oikeus sitä arvostella?

Ihmiset aina ymmärtäväisesti nyökyttelevät päätään, jos joku esimerkiksi pienentää rintojaan, koska potee selkävaivoja isojen ryntäidensä vuoksi. Ihan täysin esteettisiä leikkauksia taas ei mukamas voida ymmärtää, koska miksi kukaan olisi niin pinnallinen, miksi murentua paineen alla, miksi haluta olla feikki, miksi muovisilikonibarbie... Siksi, koska se ihminen sitä haluaa, eikä se asia silloin ole millään muotoa sinun tuomittavissasi, koska ketään ei sinun mielipiteesi asiaan kiinnosta. Näin niinkuin suorasti sanottuna. Muutenkin asennoituminen siihen, että leikelty ihminen on jotenkin epäaito on aika nolo - koska ihan yhtä epäaitoa on hiusten värjääminen, meikkaaminen, kynsien lakkaaminen, tekokynnet ja -ripset ja -hiukset ja ihokarvojen sheivaaminen. On aika paksua kuunnella, kun joku värjättyine hiuksineen, meikattuine kasvoineen ja karvattomine kainaloineen vikisee, että silarit on niin feikkii.

Tietenkin on ihmisiä, joilla se menee överiksi ja kauneusleikkaukset eivät enää olekaan kyseistä ihmistä kaunistaneet, vaan päinvastoin. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa plastiikkakirurgin potilaista ei ole näitä tapauksia - ne vaan ovat ainoita, joista media jaksaa puhua. Ei tavallisesta tallaajasta, joka kävi onnistuneesti laittamassa aidon oloiset C-kupit A-kuppiensa tilalle, kiinnosta ketään tarpeeksi ollakseen otsikoissa, mutta auta armias jos joku julkkisneitonen ottaa vähänkin liian tuhdit huulet. Unelmamaailmassani jokainen plastiikkakirurgilla käyvä ihminen käy siellä ensisijaisesti itsensä ja itsetuntonsa vuoksi, eli jos hän itse on tyytyväinen tulokseen, mitä kellään muulla siihen pitäisi olla sanottavaa?

En itse ole käynyt plastiikkakirurgilla, mutta todennäköisesti sellaisella tulen käymään - en lähiaikoina, mutta kuitenkin. Veitsen alla käyneet ystäväni ja tuttuni kokevat leikkauksen jälkeen sen olleen mielettömän hyvä asia, he kokevat itsentuntonsa nousseen, saaneensa jotain mitä ovat kaivanneet ja toivoneet, kokevat vain positiivisia asioita siitä. On harvinaisen kornia, että ihmiset yrittävät viedä heidän hyvää itsetuntoaan mussuttamalla jotain aitouden säilyttämisestä.

Mitä te olette asiasta mieltä? Onko joku lukija käynyt plastiikkakirurgilla, kerro siitä!

45 kommenttia :

  1. Aamen!! Juuri näin!
    Kun mulla on tarpeeksi rahaa kasassa, aion käydä hakemassa itselleni tissit ja korjauttamassa nenän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin kans nenää, ku mulla on toi välimerikyhmy nenänvarressa :D mut voi olla et jätän koskematta! Todennäkösin leikkaus tulee oloo ihon kiristys kuhan saavutan tavoitepainon \o

      Poista
  2. Hehe mä otin nää tissit (niiku varmaa tiesittki xd) ja en vois onnellisempi olla! Toivotaa vaa et paranee hyvi :)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä. Ainoa mikä mua itseäni mietityttää kauneusleikkauksien kohdalla on potilaiden ikä. Varmaan on asiasta jotain tutkimusta tehtykin mutta en ole niin paljoa perehtynyt että faktana voisin sanoa mutta mun mutu on että kaikista avoimmin kauneusleikkauksiin suhtautuu nuoret. En todellakaan tarkoita että ikä olisi mikään varsinainen este mutta just se, että sieltä leikkaavalta puolelta pitäisi tuoda sekin seikka esiin. Että ikääntymisen myötä voi olla että jotain korjausleikkausta joudutaan ehkä tekemään (toki nyt riippuu että mistä ja mitä leikataan jne) jos jo kovin nuorena leikataan. Plus nuorempana saattaa olla hieman impulsiivisempi eli musta sitäkin on hyvä painottaa että homma on varmasti harkittua eikä vain nopea mielenjohde. Ja sitten tietty sekin että leikkaavan tahon pitää mun mielestä myös osata ottaa kantaa jos toiveet ja halut leikkaukselta on ihan epärealistiset. Vähän samalla tavalla kuin kampaajan duunia on sanoa jos asiakas haluaa jotain mikä ei varmasti tule sopimaan. Huono vertaus mutta käytän sitä silti :D Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus ja siihen sisältyy omat riskinsä eli oikeasti siinä ei ole mitään järkeä että ensin leikataan ja sitten korjataan sitä leikattua. Sitähän nyt ei voi koskaan tietää että katuuko niitä leikkauksia vaikka joskus 20v päästä mutta kyllä sitä silti pitää edes yrittää miettiä. Just riskien ym. takia.

    Summasummarum, kannatan kaikkea plastiikkaa. Mut tosiaan se pitää musta olla kaikilta kanteiltä selvitettyä ja harkittua hommaa. Juuri noi sun mainitsemat marginaaliryhmittymät ei aina ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että nuoret tuppaa muutenkin olemaan avoimempia vähän kaiken suhteen, me ollaan sukupolvena aika erilaisia meidän vanhemmista :) esim. juuri lakivaliokunnan äänestetyksessä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta äänesti vuoden 1970 jälkeen syntyneet, vastaan sitä ennen.

      En tiiä miten Suomessa menee, mutta käsittääkseni kyllä plastiikkakirurgi sanoo suoraan, jos toiveet on jotenkin epärealistiset tai leikkaus muuten jotenkin mahoton :) ikäpointti on kyllä ihan totta, mutta sitten taas, 18-vuotias on virallisesti aikuinen, eli ei siltä oikein voi leikkausta kieltäkään, jos hän sen tahtoo.

      Poista
    2. Pakko vielä lisätä että jos nyt ehdasti vaan silareista halutaan keskustella niin juurikin nuorena ja impulsiivisena ei esimerkiksi osaa ajatella vielä ihan kaikkia seikkoja että miten ne siellä vaakakupissa painaa. Esimerkiksi nuorena voi olla että se tärkeämpi seikka on juurikin se figuuri joka tissien myötä tulee ja miten se itsetuntoa buustaa. Ja onhan se iso ja tärkeä juttu, sitä en missään nimessä sano! Mutta vanhempana taas saattaa arvostaa enempi esimerkiksi sitä että rinnoissa pelaa tunto normaalisti eli enää niitä tissejään ei ajattele vain siltä kantilta että miltä ne näyttää. Leikkaus rintoihinhan voi vaikuttaa niin että niissä ei tunto enää pelaa normaalisti.
      Mä olen enempi vähempi tosissani miettinyt rintojen leikkausta lähemmäs 16 vuotta, en silareita vaan juurikin pienentämistä koska selkä- ja hartiavaivat on melkoiset. Oon kuitenkin ollut ihan tyytyväinen että en liian nuorena lähtenyt mitään ratkaisuita tekemään. Ehkä joskus vielä jonain päivänä, tai sitten ei :)

      Poista
    3. Samaa keskustelua on ollut myös esim. Tatuoinneista ja läväreistä, että vanhempana ei voi tietää tykkääkö samasta kun nuorempana :) ja tottahan se toki on, mut toisaalta ainahan sitten voi ajatella pitemmälle - miksi tehdä jotain kun on 50v, kun 30v myöhemmin ei siitä välttämättä pidä...

      Poista
    4. Totta. Mut mä olisin varovainen minkä kanssa rinnastaisin kauneusleikkaukset. Ne kun on tosiaan lääketieteellisiä toimenpiteitä. Tatuoinnit ja lävärit ei ole sinnepäinkään.

      Poista
  4. Aivan samaa mieltä, kirjotat täysin asia <3 !

    VastaaPoista
  5. Mä en kyllä ymmärrä miksi joku haluaa työntää vierasta ainetta esim. silikonia itteensä. Mietin itse, että minkä kuvan antaisin tytöilleni sillä, että kävisin itseäni leikkelemässä.. kai sen, että jos et ole tyytyväinen itteesi ni kaiva kuvetta ja hoida asia? Leikkaus on aina leikkaus ja silikonit ja rinnan pienennys sen vuoksi, että se vaikeuttaa elämää ei ole toisiinsa verrattava asia. Se ei ole vain se leikkaus vaan paljon sen jälkeenkin. Mutta, kukin tavallaan. Itse olen tyytyväinen näin vaikka kahden lapsen jäliltä nyt ei niin hyvältä varustus näytäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se, ettei pysty ymmärtämään jotain, ei tarkoita että se olisi jotenkin huono juttu, toisen saappaisiin on vaan välillä vaikeampi asettua. Samalla pointilla voi miettiä sitä, minkälaisen kuvan antaa esimerkiksi meikkaamalla tai vastaavasti olemalla meikkaamatta, korkkareita käyttämällä tai ei käyttämällä... itse kokisin ennemmin, että jos lapsi siitä jotain kuvaa itselleen ottaa, niin ennemmin sen että on okei tehdä niinkuin itse haluaa :) ja kyllähän jos jollakulla on oikeasti pienistä rinnoista pahoja itsetunto-ongelmia ne vaikeuttavat elämää.

      Poista
    2. Miksi pitää korjata luojan luomaa kaunista ihmistä? On niin paljon sairaita, kehitykseltään "erilaisia", on laihoja ja lihavia.... Kyllä sais veitsi heilua ,että ME kaikki olisimme täydellisiä ja muottiin sopivia. Itsetunto tulee jostain ihan muusta kuin ulkonäöstä, mutta ehkä sitä ei opi kuin elämällä ja kasvamalla ;-) Tässä neljän lapsen äitinä en lähtis enään tissi-selfieitä napsimaan :D (mutta en muutenkaan!!!!!) Hahahaaaa.

      Poista
    3. No tosta luoja-pointistakin voi taas olla montaa mieltä :D ei siinä välttämättä yritetä muottiin sopia vaan olla juuri itse itselleen parempia :) itse jos leikkaukseen menisin niin ei se mistään muotista olisi, vaan minun oman kehoni/kasvojeni parantelua. Ulkonäkö voi vaikuttaa paljonkin itsetuntoon ja se on ihan okei, itse tykkään jos koen olevani kaunis :)

      Poista
  6. Lurppaluomet haluaisin korjauttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö niihin muuten auta myös noi luomiteipit!

      Poista
    2. Juttelin 'ongelmasta' lääkärissä käydessä ja sano et vois jo varata aikaa niidenkin takia... Varmasti luomiteipit jeesais...

      Poista
  7. Tää on tosi mielenkiintonen aihe. Mulle tulee aina sellanen olo, kun nään esim kasvoista leikellyn ihmisen, että olispa kiva tietää, miltä hän "oikeasti" näyttää, kun nyt kasvonmuodot on kopioitu muotista. Samoin silikonirintojen kuviin on törmännyt melkein vain niissä yhteyksissä, kun ne näyttää tosi epäluonnollisilta kumipalloilta. Ja pakko myöntää, että siitä syntyy mielikuva, että ihminen nyt vain on aika epätoivoinen, jos 22-vuotiaana menee laittamaan jotain kasvojenkohotuslankoja ja myrkkyä huuliin. Eihän se mun asia ole, jos joku haluaa näyttää siltä, mutta sitä on oikeasti vähän vaikeaa ymmärtää.

    Mun mielestä ne asiat vaan on vähän eri juttu, että meneekö korjaamaan jotain joka ei tarvitse korjausta, vai hakemaan itselleen plastiikkakirurgisen operaation esim. silloin kun nahkaa on liikaa laihdutuksen jälkeen tai kun luomien roikkuminen haittaa näköä. Mutta eihän se mun elämää tietenkään haittaa, jos joku haluaa itsestään (minun mielestäni!!) rumemman. Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkälle se voi mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tarkoitat epätoivoisella, tai siis mitä se henkilö hakee ollakseen epätoivoinen? :) mä en oo kuullut nuoresta joka kohottais kasvojaan, enemmän nuorille tehdään kai juuri rintojen leikkausta ja vastaavaa ulkonäköasiaa. Mun mielestä taas terveydelliset ja esteettiset syyt ei sinänsä ole eri asia, ihan samalla viivalla siis :) silikonirinnoistalin voi saada yllättävän aidon näköiset, niitäkin on eri muotoisia :)

      Poista
    2. Epätoivoinen siinä mielessä, ettei usko pystyvänsä näyttämään hyvältä ilman leikkausta. En mäkään tunne ketään nuorta, joka olisi kohottanut kasvojaan, lähinnä nähnyt lehdissä ja netissä, mutta paljon suomalaisiakin niiden joukossa on. Tää postaus vaan jotenkin pisti silmään kun näin aiemmin Maisa Torpan blogissa postauksen tyylillä "koittakaa ihmiset nyt ymmärtää et silarit on tätä päivää!!1mulla on tosi vähän kavereita jolla ei oo niitä!!" ja alko vähän mietityttään että todellako ollaan siinä vaiheessa jo.
      Mutta siis hyvän postauksen oot kirjottanut, kun teki mieli kommentoida! Mä haluaisin kuulla, mitä sä mietit kun näät n. 25-vuotiaan tytön joka on muokannut kasvojaan? Mulle tulee jotenkin automaattisesti sellanen olo, että käy sääliksi kun se luulee näyttävänsä niin paremmalta. Ei se tarkoita sitä, että pitäisin häntä huonompana ihmisenä tai tuomitsisin.

      Poista
    3. Kaikilla ei varmaankaan ole se ajatus, että ilman leikkausta ei näytä millään muotoa hyvältä, vaan haluaa korjata sen yhden asian jonka näkee virheenä :) 25-vuotias joka on esimerkiksi käynyt nenäleikkauksessa ei ole mun mielestä mitenkään erikoinen juttu, jos on pienestä pitäen ollut sitä mieltä ettei nenästään tykkää ja haluaa sen korjata niin miksei sitten alle 25-vuotiaana :)

      Poista
    4. Joo kyllähän mä nenäleikkauksen sillä tavalla ymmärrän. Sori, oon vähän sekava. Tarkotinkin esimerkiksi kasvojen kohotusta tai niitä "lankoja" joita tungetaan kasvoihin nykyään. Sitähän harrastaa monet nuoret, joiden kasvot on ihan sileät.

      Poista
    5. Niin no siis henkilökohtaisesti myönnän että jos leikkaus tuntuu olevan täysin "turha", eli siis esimerkiksi parikymppinen sileäposkinen menee kasvojenkohotukseen, joka käsittääkseni on tarkoitettu nuorentamaan vanhan näköistä ihoa, niin onhan se aika outoa. Tai siis, eihän siinä vaiheessa oikeastaan mitään sitten edes korjata, kun ei korjattavaa ole! :D

      Poista
  8. Musta isoja ja pieniä rintoja ei voi verrata toisiinsa kun terveydellisiä seikkoja ajattelee. Suuret voivat aiheuttaa selkäkipuja, jotka eivät pidemmän päälle ole mukavia. Pienet aiheuttavat luultavasti toisille itsetunto-ongelmia, mutta niinhän ne suuretkin tekevät. En kuitenkaan ala tuomitsemaan ketään kirurgille marssivaa jos se itsensä leikkeleminen tapahtuu normaalin järjen rajoissa (ei ajatella niitä ihmisiä jotka leikkaavat itsessään jokaisen mahdollisen kohdan joka ei vain miellytä, eikä enää näytetä edes ihmiseltä).

    Itse tahtoisin uudet tissit kun synnytyksen ja (lyhyen) imetyksen jälkeen nämä on kuin nahkapussit. Kuppikoko katosi täysin C:stä jonnekin lautaa muistuttavaan. Nenääni en ole koskaan ollut tyytyväinen ja toisinaan koen itsetunto-ongelmia sen takia, mutten kuitenkaan uskaltaisi sitä leikata. Että ihan vain uusi rintavarustus kelpaisi. En kuitenkaan usko että niitä tulen koskaan hankkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän mun pointti olikin, että silarit ei ole välttämättä terveydellisistä syistä hankittuja, mutta mun mielestä ihan yhtä hyvin perustellut kuin rintojen pienennys selkävaivojen takia :)

      Poista
  9. Joskus nuorempana tuli suhtauduttua aika negatiivisesti kaunesleikkauksiin, mutta heti kun ikää alkoi tulla enemmän ja järki rullaamaan, on asenteeni nykyään enemmän sellainen "mitä väliä". Mulla on suhteellisen huono itsetunto, mutta tiedän että omalla kohdallani se johtuu sellaisista asioista joita ei veitsellä voi lähteä korjailemaan. En kuitenkaan koe että se on millään lailla mun elämääni häiritsevä asia jos nyt joku naapurin mimmi on käynyt leikkaamassa nenänsä tai hommannut isommat tissit.
    Ne ihan överiks menneet leikkaukset on kyllä järkyttäviä. Kai se on joillekin siis ihan oikea addiktio tai onkohan sitten vaan jonkun edellisen pieleen menneen leikkauksen jälkiä lähetty fiksamaan, en tiedä. Meillä kotikadulla kävelee välillä sellainen mammukka vastaan jonka lärvi on leikkausten jälkeen lähinnä sen näkönen ku joku ois ajanut katujyrällä sen yli..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, addiktiotakin on olemassa :/ en tiedä onko Suomessa siihen mitään eettistä ohjeistusta, käsittääkseni jenkeissä on niin, että jos plastiikkakirurgi epäilee jonkun olevan riippuvainen hän ei saisi tälle enää leikkauksia suorittaa?

      Poista
  10. itselläni on jotenkin ristiriitainen suhtautuminen plastiikkakirurgiaan. Toisaalta haluaisin että eläisimme maailmassa jossa kukaan ei kokisi tarvitsevansa niitä, ja toisaalta taas haluaisin että eläisimme maailmassa jossa ketään ei tuomitsisi toista siitä mitä vartalolleen tekee.

    En siis todellakaan tuomitse plastiikkakirurgiaa tai ihmisiä jotka ovat jotain itsessään muuttaneet. Mutta joskus tapaa ihmisiä jotka inhoavat itsessään kaikkea ja haaveilevat muuttavansa itseään kirurgisesti vähän joka tavalla uskoen että heidän elämänsä sitten maagisesti paranisi. Ehkä sellainen ajattelutapa on meille vain luontaista, ajatellaan että jos laihtuu niin on heti paljon onnellisempi ja menestyksekkäämpi. Tai jos löytää itselleen kumppanin niin kaikki asiat paranevat sillä. Joten oon ehkä sitä mieltä että kirurgia ei ole paras tapa hoitaa vaikeaa itsetunto-ongelmaa, vaan että leikkaukseen olisi hyvä mennä silloin kun jo pitää itsestään, mutta haluaa tehdä itselleen jotain hyvää. Ei hankkiudu eroon jostain piirteestä itsessään koska se on 'ruma', vaan koska toivoo sen piirteen olevan erilainen. En tiiä osasinko selittää pointtiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toisaalta keskityinkin postauksessa ehkä juuri niihin, joilla on tyyliin yksi tai maksimissaan kaksi asiaa, joita haluaisi muuttaa :/ tottahan se on, että jos itsetunnon kanssa on niin pahoja ongelmia että inhoaa KAIKKEA ja ravaa kymmenissä leikkauksissa, ongelmia ei ratkota leikkauksilla vaan ne pitäisi sieltä oman pään sisältä saada selvitettyä!

      Poista
  11. Mun mielestä esteettisissä leikkauksissa on eettinen ongelma. Jos mietitään, mistä plastiikkakirurgian tietotaito on peräisin, niin vastaushan on lääketiede. Jotta toimenpiteitä voitaisiin tehdä, on niitä ensin täytynyt tutkia ja kehittää, mikä on usein vuosien työ. Suomessa opiskelu, lääketiede mukaan lukien, on julkisin varoin kustannettua. Oletuksena on, että lääketieteen avulla saadaan päteviä lääkäreitä ja tutkijoita. Lääkäreiden tehtävä on auttaa sairaita ja lääketieteen tutkijoiden puolestaan kehittää lääketiedettä, keksiä uusia menetelmiä, hoitoja ja lääkkeitä näin yksinkertaistettuna. Siinä vaiheessa, kun lääkäreiden ja tutkijoiden julkisin varoin saatua asiantuntemusta aletaan käyttää esteettisiin tarpeisiin, joku on mennyt mun mielestä vikaan. Plastiikkakirurgia on kasvava bisnes, jolla lääketieteellistä asiantuntemusta tarvitaan ja monet asiantuntijat siihen myös näköjään lähtee mukaan. Kuitenkin tätä osaamista voisi käyttää oikeasti sairaiden ihmisten hoitamiseen tai tutkimuksen eteenpäin viemiseen. On niin paljon sairauksia, jotka tarvitsevat lisätutkimusta ja joihin ei ole riittäviä hoitokeinoja. Käyttämällä plastiikkakirurgisia toimenpiteitä esteettisiin tarkoituksiin tukee siis samalla tätä eettisesti jokseenkin kyseenalaista bisnestä. Tosiaan: plastiikkakirurgiassa on siis myös tämä eettinen puoli tosi vahvasti läsnä, vaikka sitä ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plastiikkakirurgiaa ei käsittääkseni esteettisistä syistä saa kelakorvauksin, on siis yksityisen hintaa, leikkauksethan maksavat monta tonnia - paitsi jos saa lähetteen, jota ei siis saa vain koska ei tykkää, vaan esimerkiksi juuri mainitussa tapauksessa, että isot rinnat häiritsevät elämää ja aiheuttavat kipuja.

      Poista
    2. Luulen että anonyymi tuossa yllä tarkoitti sitä, että lääkäreitä tarvittaisiin sairaiden hoitoon ja uusien tehokkaiden hoitomuotojen kehittelyyn. Mutta jos lääkärit ovatkin kiinni kauneusleikkauksissa, niin tämä ei pääse toteutumaan. Eli voisi siis ajatella että mielummin sitä lääkärin tietotaitoa käytettäisiin sairaiden auttamiseen, kuin kauneusleikkauksiin.

      Eli vaikka kela ei korvaa "ei tykkää- ongelmia", niin kuluuhan niihin silti resursseja, ja lääkäreiden aikaa.
      Sittenhän se on aivan toinen asia vileä, että nämä lääkärithän itse valitsevat työn plastiikkakirurgian parissa, jota ei kai voi estää muuten kuin lailla. Mutta plastiikkakirurgiaa kieltävään lakiin minun on kyllä vaikea uskoa. Joten asia lepää lääkäreiden oman etiikan varassa.

      Poista
    3. No jaa, mä en nää asiaa ihan noin. Jos nyt aletaan hiuksia halkomaan eettisyydestä niin yksilöä voidaan sitten syyttää siitä, että ei ole tähdännyt lääkäriksi, vaikka heitä tarvittaisiin. Ja ilmankin tätä saivartelua yksilöllä, joka päättää nähdä vaivaa valmistuakseen lääkäriksi, on kyllä täydet oikeudet päättää, mihin haluaa erikoistua, enkä usko että etenkään Suomessa plastiikkakirurgien määrä olisi mitenkään haitallinen "normilääkäreille".

      Poista
  12. Silikonien ottajan kannattaa aina miettiä myös rintasyöpää, niin ikävää kuin se onkin. Luomurinnoista syöpä havaitaan paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti muuten, en ollut edes tajunnut!

      Poista
    2. Jep. Mun mielestä ei myöskään voi laittaa silareiden ottoa ja rintojen pienennystä samalle viivalle. Pienet tissit & huono itsetunto on henkisiä ongelmia, isot tissit fyysinen ongelma (miksei tietty myös henkinenkin, mutta ymmärrät kyllä). Töissä voi käydä huonolla itsetunnolla varustettuna, mutta ei välttämättä megadaisareiden aiheuttamien hirveiden selkäkipujen takia.

      Poista
    3. Jos nyt sitten vaikka ymmärrettäisiin, etten laittanut missään vaiheessa niitä samalle viivalle, vaan vedin huomiota siihen, että esteettisten leikkausten syyt ovat mun mielestäni yhtä päteviä kuin plastiikkakirurgia fyysisistä syistä :)

      Poista
  13. Mää oon samaa mieltä sun kans. Kauneusleikkaukseen menevä on varmasti miettiny asiaa kauan ennen ku menee sinne. Ittensä kanssa on elettävä koko elämä, miksi itselleen ei haluaisi parasta. Jos se hyvä tulee kirurginveitsen avulla ni mikä ettei.

    VastaaPoista
  14. En ole käynyt vielä plastiikkakirurgilla, mutta kun olen sen toisen muksun saanut pyöräytettyä, niin aion käydä korjauttamassa vatsanseutuni. Edellisestä raskaudesta jäi kohtalaisen paha diastasis recti + vatsanahka on venynyt aivan käsittämättömän rumaksi ja muodottomaksi. Minulla on ihan kirjaimellisesti uimarengas vyötäröllä, olen kuin päärynä: perse ja maha samalla tasolla ja yhtä ulkonevat :D Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonko kamala kun mua nauratti toi sun kuvauksesi! :D

      Poista
  15. Mä oon varmaan nuorin ketä tunnen joka on käynyt plastiikkakirurgilla, olin meinaan vissiin 11 tai 12 :D mä synnyin vatsanpeitteet auki sisuskalut siellä täällä ja niitä korjailtiin aika monta vuotta leikkurissa. Ainoa mikä siitä jäi on noin 15 cm pitkä arpi, joka on vuosien varrella kyllä haalistunut ihan viiruksi. Elelin ennen korjausleikkausta ilman napaa ja se tuotti oikeasti aika paljon itsetunto-ongelmia vaikka se nyt näin 24-vuoden iässä vähän hölmöltä kuulostaakin :D mutta murrosiän kynnyksellä olevalle se oli ihan valtava juttu aikanaan ja niin siinä sit kävi et siihen tehtiin plastiikkakirurgialla feikkinapa! Perusteluina oli terve minäkuvan kehitys ynnä muuta psykologista jargonia, joten ei noi itsetunnonkohotusjutut oo mitään tuulesta temmattuja. Kukin tekee mitä tykkää ja kokee oikeaksi - ei sen pitäis ketään muuta haitata.

    Ps. Mäki tahon silarit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kuulosta hölmöltä, varmasti on etenkin ton ikäsestä tuntunut pahalta olla ilman napaa! Muistan ala-asteella et kaikkien mielestä oli outoo ja ällöö jo se, että yhellä tytöllä oli sellanen pallonapa kuoppanavan sijaan :D

      Poista
  16. Uskallan väittää että oon vielä nuorempi plastiikkakirurgiasta hyötynyt esteettisistä syistä.. Mulla oli todella ulkonevat isot hörökorvat lapsena, jotka ommeltiin kiinni mun päähän kun olin 5 v ja ne ns. kasvoi normaalimpaan muottiin. En siis kärsinyt niistä mitenkään fyysisesti, mutta ne oli aika häiritsevän näköiset ja todennäköisesti mua olisi kiusattu niiden takia. Vanhemmat päätti mun puolesta, mitä voisi arvostella, mutta oon siitä tosi kiitollinen. Ihan lähiaikoina taisi olla vastaavanlainen juttu jossain muualla päin maailmaa ja siitä nousi pieni kohu, että miten noin pienelle voidaan tehdä esteettisistä syistä tommonen operaatio. Ite nään sen niin, etten joutunut kärsimään niistä yhtään, mutta olisin joutunut jos näin ei olis tehty ja myöhemmällä iällä se olisi ollut paljon isompi toimenpide. Ehkä tää on vähän eri asia kun mitään ei lisätty, eikä poistettu, mutta vähän avitettiin kuitenkin ulkonäöllisistä syistä.

    VastaaPoista