Super Mega Horror Pack III

15.11.2014

Vihdoinkin osa III on valmis! Moni varmaan muistaa ensimmäisen ja toisen osan Super Mega Horror Pack-postauksia, joissa siis kerään kasaan erinäisiä kauhuelokuvia ja arvostelen niitä vähän. Ensimmäisen tämmöisen tein sen jälkeen, kun olin saanut muutaman kyselyn mielestäni parhaista kauhuleffoista, avoimesti sairaiden leffojen superfani kun olen. Mutta näiden tekeminenhän on ihan mielettömän kivaa muutenkin - nimittäin tätä varten tuli katsottua iso läjä mulle entuudestaan ihan tuntemattomia leffoja!

Sanon taas jo etukäteen, että kaikki postauksen leffat eivät ole sinällään kauhuleffoja, vaan omassa pienessä päässäni luettelen "kauhugenreen" kaikenlaisia häiritseviä, sairaita, psykologisia, ahdistavia, kimurantteja leffoja. Täällä on nyt niin kauhua, scifiä, mättöä, trilleriä, kauhukomediaa kuin ihan vain ällöttäviäkin tapauksia - ja jotenkuten kategorisoituna. Esimerkiksi heti ensimmäisessä peruskauhukategoriassa on myös leffoja jotka ei sinänsä edes ole kauhua, mutta ne ovat kuitenkin aika perusleffoja. Pidemmittä puheitta, enjoy!

HOR1


The Conjuring oli yksi niitä leffoja, josta en olettanut tykkääväni alkaessani katsomaan sitä. Se kertoo perheestä, joka muuttaa uuteen taloon, jossa kummittelee, sekä demonologipariskunnasta jotka tulevat auttamaan perhettä puhdistamaan talon pahoista hengistä. Perhe + talo + kummitus on kauhuleffoissa jo niin kulutettu juttu ettei se ole enää edes hauskaa, eikä Conjuring sinällään tuonut genreen mitään uutta, mutta jotenkin se onnistuu olemaan oikeasti todella hyytävä pätkä. Vera Farmiga, joka näyttelee demonologipariskunnan naista, on varastanut mun sydämeni tämän ja Bates Motel-sarjan myötä ihan täysin!

6 Souls löytyi jostain syystä Netflixistä nimellä Shelter. Se kertoo psykiatrista, jonka potilaalla on useampi persoona - ja niistä jokainen murhan uhri. Upean Julianne Mooren näyttelemä psykiatri alkaa selvittää ihanan Jonathan Rhys Meyersin näyttelemän potilaansa persoonia ja sitä mahdollisuutta, että ne olisivatkin persoonanrippeiden sijasta oikeita sieluja yhden ihmisen sisällä. Viihdyttävää peruskauhua!

Rob Zombien Halloweenejä aloin katsomaan intopiukeana. Ne ovat olleet katselulistallani ikuisuuden, Zombien leffoja kun tuppaan yleensä rakastamaan ja hihkumaan onnesta, kun samat näyttelijät kiertävät niissä. Sheri Moon Zombie näyttelee Michael Meyersin äitiä, olen jo myyty. Vanhoihin Halloweeneihin mulla ei sinänsä ole mitään vahvaa tunnesidettä, eli voi johtua siitäkin, että pidin näistä mätöistä todella paljon.

Tall Man oli todellinen yllättäjä. Luin Netflixin lyhyen kuvauksen siitä, huomasin päänäyttelijän olevan kauhugenrelle aika tuntematon Jessica Biel ja luulin, että tiedän nyt tasan tarkkaan minkälainen leffa on kyseessä ja mitä siinä tapahtuu. Ylimielisyyteni osoittautui turhaksi, koska olin ihan väärässä. Odotin siis perustylsää pätkää jostain kummitushirviöstä, jota kaunis päähenkilö juoksentelee kirkuen karkuun ympäri metsää, mutta sainkin niin paljon muuta. Elokuvassa lapsia alkaa katoilemaan pikkukylästä, ja siitä syytetään vanhaa legendaa Tall Man-nimisestä hirviöstä.

Insensibles oli ihan sattumalöytö. Lähinnä espanjankielisessä elokuvassa toisiinsa kietoutuu kaksi tarinaa. Toisessa seurataan Espanjan sisällissodan aikaan outoja ominaisuuksia omaavia lapsia, joita yritetään mielisairaalan tiloissa saada "korjattua". Toisessa seurataan nykypäivän neurokirurgia, joka saatuaan tietää tarvitsevansa luuydinsiirron alkaa selvittämään menneisyyttään ja todellisia sukujuuriaan. Mä olen aina ollut vähän heikkona leffoihin joissa on historiallista fiilistä!

Carrien uusi versio on saanut aika paljon kritiikkiä, mutta mielestäni ihan turhaan. Chloë Moretz on aivan ihana näyttelijä, joka näyttelee nyky-Carrietä juuri niin kuin pitäisi. Elokuva uusii vanhan klassikon tarinan: Carrie on teini-ikäinen hylkiö, jota kiusataan koulussa ja jonka äiti on aivan sekaisin päästään oleva kiihkouskovainen - mutta Cariellä onkin telekineettisiä voimia. Stephen Kingin romaaniin perustuvan klassikon uusinta saa multa pisteet kotiin, ehkä osittain myös Julianne Mooren loistavan näyttelijäntyön Carrien äitinä vuoksi!

World War Z oli myös yllättäjä - koska yleensä en perusta paljoa zombieleffoista. Ne, jos mitkä, on oikeasti ollut niin nähty jo kauan aikaa sitten. WWZ kuitenkin toi jonkinlaisen freesin tuulahduksen, ei ehkä tarinan osalta, mutta fiiliksellä. Jokin tässä leffassa vaan oli astetta karmivampaa kuin zombiepätkissä yleensä. Tarina lienee monille tuttu: zombievirus tulee, ihmiset alkaa muuttumaan zombieksi, päähenkilömme on komea mies joka aikoo pelastaa maailman. Vaikkei aluksi haluaisi.

Evil Deadin uusintaversiosta puhuttaessa mun on pakko myöntää, etten ole vieläkään nähnyt alkuperäistä versiota. I know. En siis osaa tässä kohtaa verrata paremmuutta alkuperäisen ja uuden välillä, mutta jos puhutaan vain uudesta, ei mulla ole oikeastaan valitettavaa. Kauhukomediagenressä mennään kärkijoukossa - ja puhun nyt siis oikeasta kauhukomediasta, eli Evil Deadin tyylisestä mustan huumorin kauhupätkästä, en Scary Movie-tyylisestä sonnasta, joka siis ei ole kauhukomediaa. Tarinakin on juuri sopivan klisee: joukko nuoria menee mökkiin, mökissä on jotain pahaa.

The Craft olisi kuulunut oikeastaan klassikkokategoriaan, mutta tasasin lukuja lisäämällä sen sittenkin tänne. Ensi kertaa näin leffan joskus pienenä, muistaakseni 10- tai 11-vuotiaana, yökylässä kaverin luona salaa. Se kertoo teini-ikäisestä tytöstä, jonka äiti on hiljattain kuollut, ja joka muuttaa isänsä kanssa uuteen kotiin ja aloittaa uudessa koulussa. Siellä tyttö tutustuu kolmeen tyttöön, joiden kanssa hän alkaa hengailemaan - ja he ovat kaikki noitia. Jos näkisin tämän aikuisiällä en välttämättä olisi mikään leffan suurin fani, mutta jo pelkän nostalgian vuoksi tätä on pakko rakastaa!

The Iceman ei oikeastaan ole kauhua ollenkaan, ennemminkin ehkä trilleri. Se kertoo tositarinaa Richard Kuklinski-nimisestä palkkamurhaajasta, jota leffassa näyttelee loistava Michael Shannon. 60-lukuun sijoittuvassa leffassa seurataan Kuklinskin kieroutunutta mieltä - nykyään onnellisesti naimisissa, väkivaltainen lapsuus ja vinksahtanut mieli on tehnyt Kuklinskistä salailevan, väkivaltaisen, aggressiivisen ja brutaalin. 

Iressistible on sekin ennemmin trilleri, joka kertoo ihanan Susan Sarandonin näyttelemästä Sophiesta, joka alkaa kokemaan outoja fiiliksiä, ikään kuin häntä vainottaisiin, ja alkaa epäilemään aviomiehensä uuden naiskollegan liittyvän jotenkin asiaan. Leffa ei ole mitenkään henkeäsalpaava ja twist endingkin on vähän laimea, mutta se on silti ihan katsottava.

The Seasoning House on kamala elokuva. Se siis on ihan hyvä, mutta se jättää katsojalle ahdistuneen ja epämukavan olon. Brittikauhuleffassa Britanniassa eletään sotatilassa ja nuoria, jopa teini-ikäisiä naisia ja tyttöjä kidnapataan kodeistaan ihmiskauppaan. Elokuva yrittää muistuttaa meitä siitä, että tätä tapahtuu tälläkin hetkellä lukemattomissa osissa maailmaa. Elokuvassa seurataan tarinaa kuurosta ja mykästä tytöstä, joka kidnapataan kodistaan ja viedään rakennukseen, jonka lukuisissa huoneissa pidetään vankeina tyttöjä, joita erinäiset asiakkaat (mm. sotilaat) käyvät... käyttämässä. Tytön kasvoissa on kuitenkin syntymämerkki, jonka vuoksi rakennuksen pomo ei usko hänen olevan haluttua tavaraa, joten hän antaa tytölle nimeksi Angel ja asettaa tämän työtehtäväksi putsata tyttöjä asiakkaiden välissä, huumata heitä ja meikata heitä. Elokuva on raskas ja kuvottava kuvaus, enkä suosittele sitä heikkohermoisemmille ollenkaan.

HOR2

Repo! The Genetic Opera on jotain niin mahtavaa, että pakahdun! Rocky Horror Picture Show'n megafanina lähestyin kauhumusikaaliksi kutsuttua leffaa aika varauksella. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei leffa yksinkertaisesti vaan voi olla hyvä, jos siinä esiintyy Paris Hilton... kuinka väärässä olinkaan! Kieli poskessa tehty kauhumusikaali on paraati alusta loppuun. Dystooppisessa tulevaisuudessa ihmiset tahtovat elää pidempään, ja elinkaupasta on tehty mainstreamiä. Mutta jos erehdyt jättämään maksusi maksamatta, valtion repomenit tulevat ja ottavat elimet takaisin... suosittelen tätä ehdottomasti ihan kaikille!

One Hour Photo on myös ollut ikuisuuden katselulistalla, ja Robin Williamsin menehdyttyä ilmestyi Netflixiin usean muun herran elokuvan mukana. Oudossa trillerissä seurataan outoa Williamsin näyttelemää miestä, joka työskentelee valokuvakehittämössä, mutta jolla ei elämä ja pää ole ihan kunnossa. Sairaalloinen pakkomielle valokuviaan hänellä kehittävään perheeseen alkaa menemään liian pitkälle. Selkäpiitä karmiva tunnelma säilyy koko elokuvan ajan, tämä on kultakimpale elokuvaksi.

Maniac on harvinaisen mielenkiintoinen ja omituinen elokuva. Täysin Elijah Woodin silmin kuvattu elokuva kertoo Woodin näyttelemästä Frankistä, joka omistaa mallinukkekaupan ja tykkää vapaa-ajallaan murhata naisia ja viedä näiden päänahan. Elokuvalla on selkeästi haettu uutta lähestymistapaa ja se kyllä onnistuikin - se on kuin auto-onnettomuus. Ahdistava ja pelottava, mutta sitä on pakko tuijottaa uteliaasti.

Sleeping Beauty on... aavemainen. Se kertoo nuoresta tytöstä, Lucystä, joka tekee erinäisiä pätkätöitä lääketieteellisestä lääkehenkilöstä prostituutioon. Eräänä päivänä häntä lähestyy nainen, joka tarjoaa hänelle helpolta tuntuvan työn: illallisen tarjoilua alusvaatteisillaan. Pian sama nainen lähestyy uudella tarjouksella: Lucy juo unilääkettä, nukahtaa sänkyyn ja herää aamulla ilman mitään muistikuvaa, mitä asiakas on yöllä tälle tehnyt - mutta lafkalla on kuitenkin "no penetration rule". Objektiivisesti kun miettii, elokuvalla ei sinänsä ole päätä eikä häntää eikä varsinkaan punaista lankaa, mutta jollain sekavalla tavalla se on silti hyvä.

Unbreakable on mainstreamklassikko, jonka varmasti suurin osa teistä jo tuntee. Bruce Willis näyttelee miestä, joka alkaa epäilemään olevansa jotenkin erikoislaatuinen jäätyään ainoaksi täysin vahingoittumattomaksi uhriksi junaturmassa, jossa kaikki muut kuolivat. Samuel L Jackson taas näyttelee miestä, jolla on harvinainen tauti, jonka vuoksi jopa toisen ihmisen kättely voi murtaa hänen luunsa. Yhdessä he yrittävät tehdä Bruce Willisin hahmosta supersankarin.

Parents, ihanaa klassikkokauhua kasarilta! 10-vuotias Michael perheineen muuttaa uuteen naapurustoon, ja pikkuhiljaa poika alkaa epäilemään, että hänen vanhempansa eivät ole ihan normaaleja. Heidän kokkaamassaan lihassa on jotain omituista - ja naapureita katoilee...

HOR3

Moth Diariesiä aloin myös katsomaan sillä fiiliksellä, että se ei tulisi olemaan hyvä - vampyyrileffatkin on aika nähty. Kuitenkin itse vampyyripointtia leffassa lähinnä sivutaan. 16-vuotias Rebecca käy sisäoppilaitosta ja yrittää päästä yli isänsä parin vuoden takaisesta itsemurhasta. Kun kouluun saapuu uusi tyttö Ernessa, kaikki muuttuu - Rebeccan paras ystävä Lucy alkaa viettämään liikaa aikaa Ernessan kanssa ja Rebecca epäilee, ettei Ernessa ole ihan tavallinen tyttö. Elokuva on visuaalisesti todella kaunis.

Lords of Salem on myös Zombie-pätkä, jonka pääosassa on Sheri Moon Zombie. Trippinen, tumma ja ahdistava pätkä sekoittaa keskenään Moon Zombien näyttelevän radiotoimittajan elämää ja kummallisia kokemuksia sekä ikivanhaa Salemin noutajoukkoa. Zombie sekoittaa aivan loistavasti musiikillisia ja visuaalisia keinoja tehdäkseen kohtauksista harvinaisen ahdistavia, pelottavia ja outoja.

Mr Nobodyä tähdittää Jared Leto, jonka hahmon Nemo Nobodyn elämää seuraamme useassa eri ulottuvuudessa. Vuonna 2092 vanhus-Nemo on maailman viimeinen kuolevainen ihminen meidän löydettyä keino uusia soluja loputtomasti. Toimittaja haastattelee tätä tämän elämästä - ja saa useamman version - tämä selitetään sillä, että ennen syntymäänsä lapsi tietäisi kaikki mahdolliset tulevaisuutensa, mutta syntymän hetkellä unohduksen enkelit tyhjentävät vauvojen mielet. He kuitenkin skippasivat Nemon, ja tämä tietää jokaisen mahdollisen elämänsä kulun - isojen valintojen kohdalla tulevaisuudet erkanevat toisistaan. Niinkuin tarinan outois ei riittäisi, elokuva on tehty myös hyvin omalaatuisella touchilla.

Gattica on scifipätkä tulevaisuudesta, jossa vanhempien on mahdollista geneettisesti suunnitella lapsensa ennen hedelmöitystä. Siittiö- ja munasolusta otetaan vain parhaat geenit, ja esimerkiksi likinäköisyys, lihavuus, mahdolliset sairaudet, väkivaltaisuus ja muut epätäydellisyydet poistetaan, ja ihmisistä yritetään luoda mahdollisimman täydellisiä - ja DNA määrää arvosi ja yhteiskuntaluokkasi. Ethan Hawken näyttelemä, normaalisti hedelmöitetty eli geneettisesti alhaisempi Vincent haluaa astronautiksi, mutta ei pääse DNA:nsa vuoksi. Halvaantunut Jude Law'n näyttelemä Jerome astuu kuvaan, ja he alkavat yhdessä huijaamaan systeemiä.

The Host herätti sekavia odotuksia. Twilightista tunnetun kirjailijan Stephenie Meyerin kirjaan perustuvana romanttiseksi scifiksi kuvailtuna leffana en odottanut paljoa, mutta sainkin positiivisen yllätyksen viihdyttävän, ehkä vähän teinimäisen, mutta kaikenkaikkiaan varteenotettavan scifin muodossa. Tulevaisuuden maailmassa avaruudesta Maahan laskeutuneet Sielut asettautuvat asumaan ihmisten sisään ja hallitsevat heitä täysin. Yksi Sielu kohtaa kuitenkin asuttamassaan Melaniessa kovan vastarinnan ja joutuu jakamaan tytön pään tämän kanssa - ja tämä johtaa tietenkin itsetutkiskeluun ja yhteiseen maailmanpelastussuunnitelmaan.

Europa Report kertoo kuudesta astronautista, jotka lähtevät Jupiterin Europa-kuuhun tutkimaan, onko siellä mahdollista elää, tai onko siellä elämää. Kuten arvata saattaa, vastassa ei ole mitään kovin ystävällisiä elämänmuotoja. Näitäkin leffoja löytyy tuhat tusinassa, mutta jokin tässä leffassa tuntui freesiltä - ehkä osittain se, että tykkään Christian Camargosta kovin. Europa Report kuitenkin luo tietynlaisen tunnelman jo heti ensiminuuteilla, ihon kananlihalla pitävän kuumotuksen, joka säilyy koko ajan ja yltyy välillä ahdistukseksi.

HOR4


Contracted kertoo Samanthasta, joka joutuu raiskatuksi sellaisen miehen toimesta, joka tykkää käydä myös ruumishuoneella... käymässä. Traumansa jälkeen Samantha alkaa oireilemaan oudoilla tavoilla - ensin hän uskoo sitä krapulaksi, mutta kun liha alkaa mätänemään, hän uskoo kyseessä olevan jotain vähän vakavampaa. Sinänsä elokuva on aika surkea - näyttelijäntyö ei ole mitään mieletöntä ja koko idea on vähän hölmö, mutta ällöpisteillä pärjää aika pitkälle.

Kill List on melkein kaikin tavoin todella hyvä elokuva. Brittikauhussa seurataan kahta entistä sotilasta, jotka alkavat palkkamurhaajiksi tietämättä, mihin he todella ovat sotkeutuneet. Kulttijutut ja salaliittoteoriafiilikset on kauhupätkissä aina plussaa, ja muuten leffa olisi aika täydellinen paketti, mutta "jätetään katsojan pääteltäväksi"-mentaliteetti ei tunnu tällä kertaa nerokkaalta, vaan laiskalta.

Oldboy on jenkkiversio Etelä-Korealaisesta samannimisestä elokuvasta (sain tietää tämän vasta nyt googlaillessani kuvia!) jonka trailerin nähdessäni tiesin heti, että tää pitää nähdä. Se kertoo miehestä, jota meitä heti aluksi pistetään vihaamaan. Vuonna 1993 ksettava alkoholiongelmainen machoäijä Joe jättää menemättä tyttärensä syntymäpäiville, koska ei usko kolmevuotiaan olevan edes kiinnostunut siitä, onko isä paikalla. Kännireissun päätteeksi Joe herää hotellihuoneeksi naamioidussa sellintapaisessa, jossa häntä pidetään kaksikymmentä vuotta ilman minkäänlaista selitystä tai kontaktia muihin ihmisiin - ainoastaan televisio, josta uutisia lukemalla hän saa selville olevansa pääepäilty ex-vaimonsa murhassa. Kahdenkymmenen vuoden vankeuden jälkeen hänet vapautetaan ilman selityksiä, ja vangitsijan jahti voi alkaa. Muuten tämäkin leffa olisi ihan täydellinen, mutta twist ending oli liian ennalta-arvattava.

Mama on kunnon peruskauhupätkä haamuineen kaikkineen. Perheenisä surmaa vaimonsa ja ajaa kahden pienen tyttärensä kanssa metsään syrjäiseen mökkiin, mutta joutuu yliluonnollisen olennon murhaamaksi. Vuosia myöhemmin tyttöjen eno löytää heidät, villilapsina olennon kasvattamina, ja ottaa heidät kotiinsa - mutta tästä ei olento, jota tytöt kutsuvat mamaksi, tietenkään tykkää. Vaikka leffa oli ajoittain aika hyytävä, se jää kuitenkin liian tasapaksuksi ja tavalliseksi.

The Forgotten kertoo Julianne Mooren (...taas) tähdittämästä Tellystä, joka suree poikansa Samin kuolemaa lento-onnettomuudessa vähän yli vuosi sitten. Tellyn aviomies ja psykiatri kuitenkin kertovat hänelle, ettei poikaa ole koskaan ollutkaan olemassa, että Telly on kuvitellut hänet kokonaan - mutta hän ei usko heitä ja alkaa selvittämään asiaa naapurinsa kanssa, joka oli unohtanut kadoneen tyttärensä olemassaolon. Elokuva on toki mielenkiintoinen ja hyvin tehtykin, mutta ehkä se on tämä mun sisäinen kauhufanini, joka olisi kaivannut vähän intensiivisempää settiä.

K11 kertoo musiikkituottaja Raymon Saxxistä (ER-Goran Višnjić), joka huumeidentäyteisen illan päätteeksi päätyy vankilaan ja sen K11-osastolle, jossa ilmeisesti pidetään jotenkin "outoja" vankeja - mm. kaikki vankilan transseksuaalit, homoseksuaalit ja pedofiilit ovat siellä. Pidin ärsyyntymiseni tähän luokitteluun sisälläni ja onnistuin pitämään leffaa oikeasti aika viihdyttävänä. En ole varma oliko se tahallista, mutta komiikkaa leffasta löytyy paljonkin - K11 on jotenkin niin hullunkurinen osasto, sitä johtaa ihan over-the-top chola transnainen ja sen vangit ovat toinen toistaan karikatyyrisempiä. Kuitenkin elokuva onnistuu olemaan myös omalla tavallaan rankka ja ahdistava.

HOR5


Viimeisestä kategoriasta en halua puhua kovin pitkälti, jos joku oma lemppari on listalla ja vaadit selityksiä niin kommenttiboksiin vaan! Sen verta sanon, että itkin verta kun viimeinen The Possession (eiköhän tääkin jo kerro jotain, että on useampi samanniminen elokuva...) ei ollutkaan hyvä - siinä nimittäin näyttelee Lee Pace, tuleva *köh* aviomiehieni. ...... Anyhow, vieläköhän irtoaisi nelososa? Jäikö jotain puuttumaan?


8 kommenttia :

  1. kato tää.
    http://www.imdb.com/title/tt1462041/

    VastaaPoista
  2. Ootko nähnyt Tucker and Dale vs. Evil? Se on siis kauhukomedia, josta oletin jotain surkeaa, mutta osoittautuikin aivan loistavaksi (siis lähinnä siinä komediagenressään) :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo nähny :D pikagoogletus kertoo et pitää kattoo! :D

      Poista
  3. Hei kiitos taas tästä tosi paljon! Ja ihanaa kun suurin osa näistä löytyy netflixistä, tiedänkin miten tämän iltani käytän.. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään! :) ja Netflix onkin ollu suurkulutuksessa kun tätä listaa varten kattelin leffoja :D

      Poista
  4. Jeeee löyty sikana kaikkee kivaa katottavaa! Joidenkin kuvaukset jopa ahdisti.... esimerkiks the seasoning house, yööök. Sleeping beauty:n oon joskus nähnyt ja se oli ahdistava ja outo ja öh. The host on ihan paras kirjana, leffasuoritus oli vähän pettymys kun oltiin jätetty tärkeitä juttuja pois.

    Nyt on pakko mennä netflixiin! ;D

    VastaaPoista