Läskit

6.11.2014


Täydellinen taustamusiikki postaukselle.

Läski ei voi syödä julkisella paikalla, koska mitä tahansa läski syökin, tuomitsemista on tulossa. Jos läski syö salaattia tai muuta terveellistä, muut pyörittelevät silmiään - läskihän syö sitä vain nyt ja vain siksi, koska syö julkisella paikalla. Eihän kukaan läski voi tykätä terveellisestä ruoasta tai syödä sitä kotonaan, eihän se muuten olisi läski. Jos läski taas syö epäterveellistä ruokaa kuten vaikkapa hampurilaista, muut tietävät, että tonhan takia se läski onkin läski, ja se ei varmaan mitään muuta ikinä syökään kuin tota hampurilaista.

Läski ei voi urheilla. Jos läski urheilee, syy on jokin seuraavista: Läski urheilee ekaa kertaa, eikä enää jatka terveellistä harrastustaan. Läski urheilee, mutta liian harvoin ja epäsäännöllisesti. Läski urheilee jotenkin väärin. Eihän kukaan läski voi koskaan nimittäin liikkua muualle kuin jääkaapille? Eihän se muuten olisi läski? Ja kaikki urheiluhan on aina kroppapainotteista - siis eihän kukaan urheilisi hyvän olon tai terveen kehon takia, vaan rasvaprosentin minimoimiseksi?

Läski ei myöskään voi tanssia baarissa. Jos läski tanssii rohkeasti ja muista välittämättä, se on ällöä, koska sillähän hyllyy vaikka mitä. Jos läski taas tanssii ujosti eikä kehtaa heilutella kehoaan paljoa, se on tosi noloa ettei se kehtaa koska on läski. Läskin kannattaa vaan istua nurkassa. Eihän kukaan sitä edes haluaisi tanssittaa.

Jos läskillä on yllään jotain muuta kuin valtavia, jokaisen makkarantapaisenkin peittäviä telttoja, pitää läski heti dissata maanrakoon, ettei se vaan uudestaan kehtaa pukeutua nätisti. Siitä voi esimerkiksi ottaa kuvia ja jakaa niitä netissä yökkäilevien hymiöiden kera, koska hei, miten kukaan jonka BMI on yli 19 kehtaa pitää ihonmyötäistä toppia? Oksettavaa, kertakaikkiaan. Eihän läski sitä paitsi saa tuntea oloaan kauniiksi tai komeaksi. Sehän on läski.

Läskin lähettyvillä on ihan hyväksyttävää haukkua itseään läskiksi, vaikka omistaisi pyykkilautavatsan ja pullottavan haban. Sillähän ei ole mitään väliä että puhuu oman kehonsa koon muutoksista - laihakin voi kokea pahaa oloa pienestäkin lihomisesta, ja se on ihan okei, mutta ei sitä kannata mitenkään hienosti selittää, kannattaa vaan katsoa peiliin ja narisevalla äänellä ilmoittaa, "eiii, mä oon niin läski!" samalla kun vierellä seisoo parikymmentä kiloa lihavampi kaveri. Bonuspistietä saa, kun hätääntyneenä katsoo sitten kaveriaan ja sanoo, "mut siis et sä oo vaa mä oon!"

Jos sanoo sanan läski jonkun läskin lähettyvillä, sen sijaan että asian antaisi vaan mennä, pitää punastua, selvittää kurkkuaan, vilkuilla läskiä paniikinomaisesti ja tehdä tilanteesta mahdollisimman kiusallinen, jotta läskikin varmasti tajuaisi hävetä olemassaoloaan.

Jos on huolissaan läskistä ja haluaisi tämän laihduttavan, paras keino olisi tietenkin tsempata, aloittaa yhdessä harrastus tai ruokavalio, antaa lahjaksi lahjakortti pt:lle tai ravitsemusterapeutille tai mitä vaan vastaavaa. Mutta eihän sitä usein jaksa, eli kannattaa ehdottomasti siis vaan tehdä läskille mahdollisimman paha fiilis itsestään. Pitää kertoa että oot muuten hervoton läski, ehkä verrata nykytilannetta aiempaan hoikempaan kroppaan. Mikä tahansa keino jolla saa läskin itsetunnon mahdollisimman matalaksi. Sieltähän se terve laihdutus lähtee.

Jos läski epäonnistuu laihdutuksessaan, tai siinä kestää tosi kauan, ei kannata antaa enempää mahdollisuuksia. Läskihän siis on tottakai velkaa kaikille muille laihdutuksensa, eli jos läski ei heti laihduta puolta elopainostaan heti laihdutuspäätöksen tehtyään, kannattaa nälviä siitä ja ihmetellä suureen ääneen, että etkö sä olekaan dietillä. Ja muuten, jos läski on dietillä, niin eihän läski saa ikinä syödä mitään joka olisi edes melkein hyvää, eli jos näet läskin syövän yhden mokkapalan herkkupäivänään, muista taivastella kovaan ääneen, että joko nyt se dietti jo loppu?!?!?

Muista kutsua kaikenlaista elämäntapamuutosta ja ruokavalion muokkausta aina dietiksi. Etenkin, jos läski sanoo, ettei tykkää sanasta dietti, koska haluaisi ajatella yrittävänsä koko loppuelämän muutosta. Diettihän se on, koska eihän läski luultavasti onnistu kuitenkaan.

Jos kehut läskiä, muista aina alleviivata hänen kokoaan, joko näkyvästi tai piilottelevasti. Jos läski kehuu sinua hyvännäköiseksi, vastaa "sullakin on tosi... kauniit kasvot!" ja jos läski kehuu ylläsi olevan vaatteen pukevan sinua, vastaa "joo sunkin vaate on tosi kaunis, se saa sut näyttämään laihemmalta!" - äläkä unohda sitä näkyvää tapaa. On ihan ok sanoa läskille, että olisit tosi kaunis, jos oisit vähän laihempi.

Ärsyynny tästä postauksesta, koska läskeys on aina läskin omaa syytä, eikä läskille tarvitse olla mitenkään inhimillinen tai mukava. Mitäs on läski, kyllähän sitä sille saa sitten sanoa tai kohdella sitä jotenkin eri tavalla. Ihmisen painohan on suoraan kytköksissä tämän ihmisarvoon ja kyllähän läskejä saa kohdella huonosti.

61 kommenttia :

  1. I have no words !!! Aivan huikeeta! Pus ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos että kirjoitit tämän. Oot mahtava! :)

    VastaaPoista
  3. Asiaa! Tällaiset postaukset on syy, miksi tätä blogia rakastan. Mahtavaa!!

    -Mariia

    VastaaPoista
  4. Toinen kerta kun eksyin sun blogiin ja pakko sanoa, että ihan loistavaa tekstiä! Koska tämmösenä köhläskinäköh ku mä, noi jutut on ihan jokapäivästä elämää :D Sitä ei enää edes uskalla sanoa yrittävänsä elämänmuutosta, kuin niille läheisimmille ihmisille elämässään, kun muuten joutuu työpaikalla sun muualla kauhean syynin alle ja saa niitä loistavia laihdutusvinkkejä sellasilta, kenen ei ole koskaan edes tarvinnut laihduttaa :D Ne on jotenkin niin surkuhupaisia hetkiä, kun aina laihana olleet tulee kertomaan hyviä vinkkejä millä pudottaa painoa, koska he seuraa fanaattisesti suurinta pudottajaa. "Hei kyllä säki saat pudotettuu 50kg puolessa vuodessa ku vaan yrität kunnolla! Ootko harkinnu mitään pussikuuria?" Hell no! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo se on aina yhtä klassista! Laihdutuksesta toki voi tietää ns teknisiä tietoja mutta jos et oo sattumalta laihduttanut oikeasti todella isoa määrää kiloja, ihan turha tuputtaa niitä "no siis mä sain kerran 1,5kg pois sillee et söin pelkkää ananasta kaks viikkoo!!"-juttuja mukamas-avuliaasti :D blogiin asiasta puhuminen oli sillee vikatikki, että nyt jotkut luulee että oon heille henk.koht velkaa laihdutukseni ja jos en bloggaa asiasta niin tulee kommentteja, että miksen oo kertonut edistyksestäni :D

      Poista
  5. Mahtava kirjoitus ! Entä jos sillä läskillä on joku sairaus, jolloin laihdutus on erittäin vaikeaa taikka jopa mahdotonta? Ja sen sairauden takia läskistä on nimenomaan tullut läski!? Ikinä ei sais aliarvioida läskiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihanen läski voi vaik istuu päälle ja sit on leikki kaukana! :D ei mutta, oot ihan oikeessa. Mun koulussa oli poika joka lihosi joidenkin lääkkeiden toimeista todella paljon :(

      Poista
  6. Hei täältä huutelee yks pullukka, sä oot ihan mahtava! :D Mua vähän nauratti tää teksti, samoin kyllä surettikin. Koen olevani muita rutkasti huonompi ihminen vaan sen takia että mä oon läski. Joo, mulla ei vaan ole sitä itsekuria. Urheilen kyllä ja syön terveellisesti noin suurimman osan ajasta mutta tykkään herkuista. En oo koskaan ollut laiha ja tuskin tulen olemaankaan. Mutta olen TERVE. Käsittääkseni se on se tärkein juttu. Jatka samaan malliin Sofia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin tärkeintä, että on terve! Harmi että koet noin, eihän toi missään nimessä oo totta että olisit huonompi :(

      Poista
  7. Silloin tällöin käyn täällä lukemassa,ja nyt oli kyllä hyvä kirjoitus :) Itekin joskus miettinyt että kehtaanko julkisesti syödä kakkua, vaikka koskaan oo kovin ylipainoinen ollutkaan, paitsi oman pääni sisällä. - Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) niinhän se on, joskus joutuu miettimään kehtaako :(

      Poista
  8. Musta on järkyttävää että jotkut käyttäytyy noin!

    VastaaPoista
  9. Onko "läskin" kanssaeläjät oikeasti noin raakoja? vai onko se vaan sen "läskin" sisäinen mörkö, joka väittää näin?
    Itse olen normaalipainoinen, mutta minulle ihmisissä ei ratkaise kuin käyttäytyminen ja luonne. Olen hiljattain alkanut käydä salilla ja olen huomattavan monesti jo pistänyt silmälle, että ne isoimmat treenaajat häpeää hirveästi siellä käymistä. Vaikka itse kuinka olisi avoin ja haluaisi luoda mukavaa ilmapiiriä, niin ei nämä "läskit" vaan lämpene juttelemaan :D MIKSI?
    Minusta ylipainoisten pitäisi ajatella itsestään positiivisesti, eikä teilata kaikkia muita koska on ylipainoinen. Siinä vaiheessa kun vain paino ohjaa elämää, pitäisi miettiä pitääkö asialle tehdä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä muista, mutta tää postaus on ainakin otettu ihan mun omasta elämästä. Moni ei edes tajua olevansa julma. Lihavuutta pidetään yleisesti ihan luonnevikana ja se oikeasti suututtaa joitain ihmisiä :D aikuisiällä nää jutut on tietty vähentynyt mut muistan kyllä että teininä meno oli välillä todella julmaa ja mua on koulukiusattu kokoni takia, enkä siis lapsena ollut edes LIHAVA, vaan pullea. Ja voihan se olla, että treenaajat ei vaan ole muutenkaan sosiaalisia luonteita, ei välttämättä liity kokoon :) ite en jaksa enää salilla välittää vaikka joku mulkoilisikin, mut kyllähän sen huomaa - ikänsä hoikkia olleet toljottaa lihavaa treenaajaa ihan avoimesti kasvoillaan sellainen "hyi helvetti"-ilme, ihan aikuistenkin keskuudessa. Minä ajattelen itsestäni positiivisesti, mutta se ei ikävä kyllä muuta joidenkin ihmisten asennoitumista ylipainoon. Onneksi aikuisena voin jo paremmin valita, keitä ihmisiä näen :)

      Poista
    2. Mä en kyllä usko, tai ainakaan halua uskoa, että kukaan pahalla ylipainoista mulkoilee. Musta on ainakin hienoa että ihmiset on päättäneet muuttaa suuntaa ja uskaltautuu sinne salille vaikka ei oliskaan kokoa xs. Mä olin raskauden jälkeen ylipainoinen ja kyllä muakin jännitti sinne meno, vaan eipä kukaan pahalla tuijottanu, päinvastoin porukka kehui miten oon päättänyt päästä takasin kuntoon enkä vaan jää sohvalle istumaan makkaroideni kanssa. Nykysin kun on taas itse kunnossa niin mä toivon että mun hymy ja tervehdys salilla tsemppaa ihan jokaista ja tuo sellasen tunteen että sinne on kiva tulla ja kukaan ei todellakaan katso pahalla. :)

      Poista
    3. No ikävä kyllä se vaan kannattaa uskoa kun se menee niin :D mä en oo huomannu tuijotetaanko mua kun en jaksa enää välittää, mutta jos seurailee vähän aikaa lihavaa salilla, voi laskeskella kuinka moni laiha tai laihempi toljottaa. Joko ihan tökerön avoimesti tai sit muka-salakavalasti vilkuillen, mut samanlainen ällöttynyt kummastus kasvoilla. Ja vaikka mä jostain syystä ulkopuolisena näkisin väärin eikä tuijottamisessa oliskaan mitään pahaa, on jo tuijottaminen itsessään aika kyseenalaista, eiks jo lapsille opeteta että ei saa tuijottaa :)

      Poista
    4. Itse normaalipainoisena olen törmännyt myös heihin, joilla sisäinen mörkö hallitsee ajatusmaailmaa. Oletus siitä, että kaikki normaalipainoiset automaattisesti tuijottaisivat itseään isompaa halveksuen. Olen normaalipainoisena joutunut pyytämään anteeksi olemassaoloani ja todistelemaan aitouttani ihmisenä, sillä "on minun vikani, että hän voi pahoin" ja enhän minä voi olla kuin ilkeä, arvosteleva ja pinnallinen, sillä olen hoikka. Solvaukset kuten lauta ja luukoppa ovat olleet oikeutetussa valossa, sillä mitä minä muutakaan teen, kuin katson häntä ainoastaan halveksuen? Jokainen kehu, jonka olen vastapuoltani koskien suustani päästänyt, on vain ollut henkilökohtainen loukkaus; säälivä yritys nostattaa vain tuon mielestäni ruman ja läskin ihmisen itsetuntoa, sillä tiedän itse olevani paljon parempi kuin hän. Ystävällisestä käytöksestä huolimatta tällaisen ihmisen silmissä luomallani ensivaikutelmalla ei ole väliä, sillä hänen oletuksensa minusta on juuri ylläkuvaamasi ihminen - joita heitäkin ikävä kyllä on olemassa aivan oikeassa elämässä, koosta ja painosta riippumatta. Se on sääli, sillä turhat ennakkoluulot ja yleistykset aiheuttavat väärinkäsityksiä sekä huonoa itsetuntoa puolin sekä toisin. Mielestäni maailmassa on kuitenkin vain kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka ovat sinut itsensä kanssa ja niitä, jotka eivät ole.

      Poista
    5. Harmi, että olet joutunut kokemaan tuomitsemista oletuksien perusteella. Tietenkään jokainen laiha/normaalipainoinen ei ole kuvailemani ihmistyyppi, alleviivasin vain, että heitäkin on. Ihan suoraa kiusaamista tuskin kukana täyspäinen ihminen pitäisi jonkun omana ongelmana olla sinut itsensä kanssa, esimerkiksi mun kokemani kiusaaminen koulussa painoni takia - siis ihan suoranaiset läskihaukut sun muut. Aikuisiällä olen joskus saanut kommentteja, mutta suoraa kiusaamista ei ole ollut. Enkä siis edelleenkään huomaa onko minua toljotettu salilla, vaan olen huomioinut, miten muita on katsottu. Se tuskin on mikään juttu siitä olenko sinut itseni kanssa, jos huomaan, että hoikka mimmi vettä juodessaan tuijottaa kiinteästi lihavamman naisen jenkkakahvoja tämän hölkätessä juoksumatolla.

      Poista
    6. Olen törmännyt myös tällaisiin lihaviin, joiden ajattelutapaa hallitsee "sisäinen mörkö". Oletus siitä, että jokainen normaalipainoinen katsoo jokaista itseään suurempaa halveksuen. Olen myös hoikkana joutunut pyytelemään anteeksi olemassaoloani ja todistelemaan aitouttani ihmisenä. "On minun vikani, että hän voi huonosti", enkä minä normaalipainoisena voi olla kuin ilkeä, arvosteleva ja pinnallinen. Solvaukset kuten lauta ja luukoppa ovat hyväksyttävässä valossa, sillä hän vain puolustaa itseään. Jokainen hänelle tarkoittamani kehu on ollut ainoastaan henkilökohtainen loukkaus; säälivä yritys nostattaa hänen itseluottamustaan, sillä tiedän itse olevani parempi kuin hän. Ystävällisestä käytöksestäni huolimatta ensivaikutelmani hänen silmissään on hänen oletuksensa - joka on juuri ylläkuvaamasi ihminen - joita harmi kyllä, on olemassa myös oikeassa elämässä. On kuitenkin sääli, että yleistykset ja ennakkoluulot aiheuttavat väärinkäsityksiä puolin sekä toisin. Mielestäni maailmassa on kuitenkin vain ja ainoastaan kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka ovat sinut itsensä kanssa ja niitä jotka eivät ole.

      Poista
    7. Jos sinua on kiusattu niin kyse ei ole siitä, oletko sinä sinut itsesi kanssa, vaan vastapuolesi ja ongelma on hänellä. Loppuun lisätyllä tarkoitin sitä, että loppupeleissä ei ole merkitystä onko lihava, laiha, nuori tai vanha vaan kyse on siitä, ettei kiusaaja ole sinut itsensä kanssa.

      Poista
    8. Niin tottakai, nyt ymmärsin :)

      Poista
    9. Pahoittelut, hämäännyin siitä ettei kommenttini tullut heti näkyviin, joten yritin raapustaa sen uudelleen. :D

      Poista
  10. Nyt osu ja uppos. Joka sana.

    VastaaPoista
  11. Lainaan otsikkoa eräästä keskustelusta: "Vittukun kaikenmaailman läskeilläkin on miehet ja oikeesti hyvät naiset jää ilman". Niinpä, koska läski nyt vaan ei voi olla "oikeesti hyvä nainen", se on fakta.

    Ihanaa että kirjoitit tästä, itselle niin tuttu aihe mutten ikinä olisi osannut kirjoittaa näin hyvää tekstiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jumalauta :D onneks en toivottavasti tunne kyseisen aivopierun päästäjää!

      Poista
  12. Tosi hyvä postaus, täyttä asiaa. Ei se ulkonäkö vaan luonne. :)

    VastaaPoista
  13. Hyvä teksti! Ja musta koko ei kyllä ulkonäössä edes ratkaise:) asenne,tyyli ja oikeanlainen itsevarmuus niin avot!

    VastaaPoista
  14. Mmmm... Nykyään kun olen kevyempi, en kyllä BMIn mukaan vieläkään normaalipainoinen, on vaikea päästä noista tuntemuksista pois.. Edelleen pelkään että mitä ihmiset ajattelee kun näin "iso" ihminen syö tai liikkuu julkisesti. Tosissaanhan en enää nykyään edes ole mitenkään huomattavan iso :/ Tai vaikka oonkin aika varma itestäni muuten, mutta sitten se kaikki tekeminen julkisesti joka liittyy siihen painoon.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et missään nimessä ole iso! Ja niinhän se on :( en usko, että tuun piiiiiitkään aikaan pystymään olemaan uima-asussa julkisella paikalla, vaikka laihtuisin kuinka. Siihen on vaan aina liittynyt jotenkin eniten niitä paniikkeja :(

      Poista
  15. Mä en oikeen tiiä itkisinkö vai nauraisinko.

    T. Yhyy oon läski -kausi meneillään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii oot säki! Iha tyhmää ku lähet meiltä pois! </3

      Poista
    2. No muaki harmittaa :( ! Jos ois lapsiperheystävällisemmät työajat nii jäisin!

      Poista
  16. vau! hieno postaus ja olet mielettömän ihana mimmi :) kaikkea hyvää teidän perheelle <3

    VastaaPoista
  17. Esimerkillisen hieno postaus! Oletko katsonut My Mad Fat Diary -sarjaa? Hyvin samankaltaisia ja ajatuksia herättäviä juttuja siinäkin. :)

    VastaaPoista
  18. Omasta kokemuksesta voin sanoa kun vajaasta sadasta kilosta ollaan tiputeltu 64kg ja normipainoon niin fiilikset on aivan samat.. Olen ollut pallo viisi-kuusi vuotiaasta, eli pian 20 vuotta, tai no tässä painossa on vuosi kitkutettu ja sama läski on silti näiden löysien nahkojen alla.. se on niin paljon kiinni siitä mitä nuorena istutetaan niin vanhana niitetään.. "kato mikä läski..kato mikä valas...kato röh röh kviik.. Mulkaisu... Tsekkaa nenän varsi ja mulkaisu uusiks...hyi miten lihava.. No onpas siinä iso tyttö.. Olisit ihan nätti jos vähän laihtuisi... Lähetkö äitin kanssa lenkille (läski..)..." nämä kaikunee hautaan asti päässä oli painoa minkä verran tahansa.. Eikä se laihtuminen juuri onnellisemmaksi tee, tuo vain lisää stressiä elämään.. Ei syödä sitä tai tätä, nyt liikkumaan... Jne.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mä oon unohtanut vastata näihin! Anteeksi!

      Kamalaa, että oot joutunut kokemaan noin pahaa haukkumista :( toivottavasti löydät pian hyvän tasapainon terveille elämäntavoille, ettei strtessaa suuntaan eikä toiseen! Ja mieletön tsemppi ollut kun noin iso pudotus on takana, hienoa!

      Poista
  19. Tämä oli hyvä kirjoitus! Samaistuin kovasti noihin kirjoittamiisi juttuihin, sillä elämäni on ollut kamppailua painon kanssa. Nyt jälleen laihiksella. :P

    VastaaPoista
  20. Pätee myös toisinpäin. Oon ollut koko elämäni alipainoinen tai nippanappa normaalipainon puolella, ja oon kuullut siitä ala-asteesta asti. Koskaan en ole laihduttanut, ja haluisin itsekin painaa pikkuisen enemmän, mutta se ei vaan onnistu.

    Laiha ei voi syödä julkisella paikalla, koska mitä tahansa laiha syökin, tuomitsemista on tulossa. Jos laiha syö salaattia tai muuta terveellistä, muut pyörittelevät silmiään - laihahan syö sitä että on neuroottinen lihomispelkonsa kanssa. Eihän kukaan laiha voi tykätä terveellisestä ruoasta tai syödä sitä kotonaan ilman että sillä on vähintään anoreksia. Jos laiha taas syö epäterveellistä ruokaa kuten vaikkapa hampurilaista, muut joko varoittelevat että kohta kyllä lihot, tai kehottavat syömään enemmän, se ei varmaan oo ikinä syönyt mitään millä OIKEASTI saisi painon nousemaan. .

    Laiha ei voi urheilla. Jos laiha urheilee, syy on jokin seuraavista: anoreksia, toisille urheilijoille näyttäytyminen tai vääristynyt kehonkuva. Eihän se muuten olisi laiha? Ja kaikki urheiluhan on aina laihtumista - siis eihän kukaan urheilisi hyvän olon tai terveen kehon takia, vaan rasvaprosentin minimoimiseksi, lihaksista nyt puhumattakaan?

    Laiha ei myöskään voi tanssia baarissa. Jos laiha tanssii rohkeasti ja muista välittämättä, se on ällöä, koska sen luut kolisee eikä sillä ole mitään muotojakaan. Jos laiha taas tanssii ujosti eikä kehtaa heilutella kehoaan paljoa, se on varmasti tosi ylimielinen ja pidättäytyvä, koska haluaa näyttää täydelliseltä. laihan kannattaa vaan istua nurkassa. Eihän kukaan sitä edes haluaisi tanssittaa kun ei sillä oo tissejä tai pyllyäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti menee myös toisinpäin ja oon sitäkin pariin kertaan maininnut blogissa, mutta tässä käsittelin tätä läskipuolta, koska siitä on omat kokemukset :)

      Mutta asiaan, inhottavaa että sinäkin oot joutunut kokemaan ulkonäön vuoksi arvostelua! Se on jotenkin ihan uskomatonta, että mikään ei kelpaa kellekään, haukutaan niin lihavia kuin laihoja. Laihuuden kohdalla voisin veikata sen olevan hyvin suurelta osin ihan kateutta, laihuus kun on se yleinen ihanne jota tulisi tavoitella, eli juuri nää luonnostaan hoikat on muille punaisia viittoja koska ovat luonnostaan ihanteellisia.

      Enkä ymmärrä, miten muiden ulkonäkö ylipäätänsäkään olisi muille sellainen asia, jota pitää tuomita tolla lailla päin kasvoja haukkumalla ja arvostelemalla. Mielessään saa purnata niin paljon kuin haluaa, mutta pitää olla ihan erikoisen kusipää, että menee sanomaan tommosia ääneen!

      Poista


  21. Jos laihalla on yllään jotain muuta kuin valtavia, jokaisen töröttävän luun peittäviä telttoja, pitää laiha heti dissata maanrakoon, ettei se vaan uudestaan kehtaa pukeutua nätisti. Siitä voi esimerkiksi ottaa kuvia ja jakaa niitä netissä yökkäilevien anoreksiakommenttejen kera, koska hei, miten kukaan jonka BMI on alle 19 kehtaa pitää ihonmyötäistä toppia? Oksettavaa, kertakaikkiaan. Eihän laiha sitä paitsi saa tuntea oloaan kauniiksi tai komeaksi. Sehän on luuranko.

    laihan lähettyvillä on ihan hyväksyttävää haukkua itseään läskiksi, vaikka omistaisi pyykkilautavatsan ja pullottavan haban. Sillä laihaan verrattunahan kaikki ovat läskejä. Laihan lähellä voi kokea pahaa oloa pienestäkin lihomisesta, ja se on ihan okei, mutta ei sitä kannata mitenkään hienosti selittää, kannattaa vaan katsoa peiliin ja narisevalla äänellä ilmoittaa, "eiii, mä oon niin läski, miks en oo saman kokoinen ku sä?!" Bonuspistietä saa, kun hätääntyneenä katsoo sitten kaveriaan ja sanoo, "mut en mä kyl IHAN noin laiha haluis olla."

    Jos sanoo sanan kukkakeppi/luuranko/anorektikko jonkun laihan lähettyvillä, sen sijaan että asian antaisi vaan mennä, pitää punastua, selvittää kurkkuaan, vilkuilla laihaa paniikinomaisesti ja tehdä tilanteesta mahdollisimman kiusallinen selittelemällä että laihan ois hyvä kyllä vähän syödäkin joskus, jotta laihakin varmasti tajuaisi hävetä olemassaoloaan.

    Jos on huolissaan laihasta ja haluaisi tämän lihottavan, parasta olisi ensin kohteliaalla tavallakysyä mikä mahdollisesti vaikuttaa siihen että toinen on niin hoikka. Mutta eihän sitä usein jaksa, eli kannattaa ehdottomasti siis vaan tehdä laihalle mahdollisimman paha fiilis itsestään. Pitää kertoa että oot muuten ihan liian laiha, ehkä verrata nykytilannetta aiempaan laihan poikaystävän exään tai johonkin muuhun vastaavaan henkilöön. Vaikka et laihaa tuntisikaan, kannattaa sanoa laihan ohi kadulla kulkiessaan isolla äänellä kaverille "hyi, kato miten laiha toi on, ihan luuranko". Mikä tahansa keino jolla saa laihan itsetunnon mahdollisimman matalaksi. Sillähän se anorektikko herää todellisuuteen ja lähtee syömään.

    Jos laiha on laiha koko ikänsä, tai lihotuksessa kestää tosi kauan, kannattaa alkaa kuittailemaan kuinka vanhetessa joutuu valitsemaan naaman tai kropan, pulleat kun säilyy kasvoiltaan nuorekkaampina pidempään. Laihahan siis on tottakai velkaa kaikille muille luittensa peittelyn, eli jos laiha ei ryntää heti luuranko-kommentin jälkeen syömään, kannattaa nälviä siitä ja ihmetellä suureen ääneen, että säkö sitten haluat olla tuon näköinen. Ja muuten, jos on laiha, niin eihän laiha saa ikinä syödä mitään joka olisi edes melkein terveellistä, eli jos näet läskin syövän yhden kerran salaattia, muista taivastella kovaan ääneen, että taasko sä laihdutat???

    Muista kutsua kaikenlaistaedes lihasten avulla massan hankkimista laihduttamiseksi. Etenkin, jos laiha sanoo, ettei yritä laihduttaa vaan että lihakset edes ainavat enemmän kuin pelkkä nahka, kannattaa todeta ettei tuo minuun läpi mene. Lahduttamistahan se on, kun ei tyhjästä voi lihaksiakaan ilmestyä. Ethän sä koskaan mitään edes syö.

    Jos kehut laihaa, muista aina alleviivata hänen kokoaan, joko näkyvästi tai piilottelevasti. Jos laiha kehuu sinua hyvännäköiseksi, vastaa "sullakin on tosi... kauniit kasvot!" ja jos laiha kehuu ylläsi olevan vaatteen pukevan sinua, vastaa "joo sunkin vaate on tosi kaunis, mut ei tollaiset näytä hyvältä kuin nollakoon malleilla" - äläkä unohda sitä näkyvää tapaa. On ihan ok sanoa laihalle, että olisit tosi kaunis, jos saisit vähän lihaa luiden ympärille.

    Ärsyynny tästä postauksesta, koska laihuus on aina itse aiheutettua, eikä llaihalle tarvitse olla mitenkään inhimillinen tai mukava. Mitäs ei syö, kyllähän sitä sille saa sitten sanoa tai kohdella sitä jotenkin eri tavalla. Ihmisen painohan on suoraan kytköksissä tämän ihmisarvoon ja kyllähän laihoille jonkun pitää kertoa että nyt meni liian pitkälle.

    (jouduin kirjoittamaan tämän kahdessa osassa, koska kommenttikenttään ei mahtunut näin pitkää tekstiä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli surullinen olo :( toistan, että karseaa, että olet joutunut kokemaan tämmöistä! Koosta välittämättä kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan päivästä toiseen piikittelyä, arvostelua, tuomitsemista, nälvintää ja vastaavaa paskaa.

      Poista