Haters make me famous

22.8.2014

P1010026

Blogien kommentointi, anonyymien käytös, keskustelupalstat ja kaikki näihin liittyvä on jo ikuisuusaihe, mutta oon jonkin aikaa miettinyt yhtä osaa siitä ja jutellut myös bloggaajakollegoideni kanssa asiasta - voiko bloggaajan ulkonäköä arvostella asiallisesti? Ei liene kellekään mitenkään uutinen, että moni bloggaaja saa ihan järkyttävän määrän kamalaa paskaa niskaansa, enkä mäkään siltä ikävä kyllä ole välttynyt.

Yllättävän vähän oon saanut mitään läskikommentteja, joita oon aina olettanut tulevan eniten koska ilkeilijälle iisein kohdehan on tietenkin paino, mutta oon saanut kuulla mm. siitä, miten rumia mun tatuoinnit on, miten ruma mun lävistys on, miten rumia mun venytykset on, miten rumat mun hiukset on, miten rumat mun kulmakarvat on ja ihan vaan miten ruma mä olen. Eihän näitä kommentteja tietenkään voi mitenkään ottaa tosissaan, mutta eihän se tietenkään ole kivaa kuulla haukkuja. Ihan suorat "hyi oot ruma"-tyyliset kommentit nyt ei mene lähellekään asiallista, mutta välillä joiltakin hämärtyy se raja siitä, mikä asiallista oikeastaan on.

P1010025

Ensimmäinen puolustus, jota ihmiset koskaan sanovat bloggaajia arvostellessaan on se, että bloggaja on itse laittanut itsensä valokeilaan eikä voi siis suuttua, jos häntä arvostellaan. Tää ajattelutapa on kuitenkin vähän mätä. Jos astun ulos kodistani, olen julkisella paikalla ihmisten ympäröimänä ja silloinkin tuonut itseni esiin, mutta olisiko se okei, jos joku vaikkapa ruokakaupassa tulisi ilmoittamaan, että en osaa meikata? Miksi se sitten netissä on ok?

Se asiallisuuden raja onkin häilyvä ja varmasti myös joka bloggaajalle omanlaisensa - eli jokaisella on oma rajansa siinä, minkä ottaa itseensä ja minkä ei. Jos kirjoitan step-by-step postauksen jostain meikkilookista, ja joku tulee kommentoimaan, ettei se ole ihan hänen makuunsa ja hänen mielestään olisin kauniimpi vähemmällä meikillä, tämä on tietenkin asiallista ja tervetullutta keskustelua. Asiallisesti muotoiltuna. Mutta jos bloggaan vaikkapa siitä, mitä olen päivän aikana tehnyt, ja jonkun kommentti kuuluu "kantsis varmaan ostaa suoristusrauta?", ei olla enää asiallisen eikä etenkään tervetulleen puolella.

P1010029

Toisen ulkonäön arvostelu ja kommentointi on aina kananmunankuorilla kävelyä. Ihminen ottaa luonnostaan helposti itseensä kritiikin, etenkin jos sitä ei olla erikseen pyydetty tai jos se tuntuu tunkeilevalta - kenestä nyt ei tuntuisi pahalta, jos yhtäkkiä joku tulee sanomaan jotain negatiivista omasta ulkonäöstä. Siinä missä mä pystyn olemaan välittämättä, tiedän paljon bloggaajia, jotka on luonteeltaan herkempiä ja ottaa helpommin itseensä haukut - heitä oikeasti satuttaa satunnaiset ilkeilykommentit. Puhumattakaan siitä, miten jopa esiteini-ikäiset bloggaajat saa haukkuja, eikö tässä maailmassa oo ihan tarpeeksi ulkonäköpaineita nuorille ilman, että kasvottomat ihmiset haukkuvat netissä?

Onko siis asiallista tapaa arvostella bloggaajan ulkonäköä? Ei oikeastaan ole, ellei bloggaaja ole erikseen pyytänyt mielipiteitä ulkonäöstään. Muistan yhden tapauksen, jossa eräs anonyymi tuli kertomaan että mun kulmakarvat on rumat ja patukkamaiset, ja jatkoi parin muunkin kommentin verran tätä kulmieni haukkumista. Kuitenkin hän alleviivasi, että yritti vain antaa asiallista palautetta, miksi siis otin nokkiini. Eihän se nyt yksinkertaisesti vain ole millään muotoa asiallista kritiikkiä, jos täysin kulmakarvoihin liittymättömässä postauksessa kommentoidaan kulmista käyttämällä mm. sanaa "ruma" - ja tää ilmiö tuntuu levinneen niin laajalle. Kommentiin laitetaan yksi kiva juttu, jotta sen voisi yrittää naamioida kivaksi kommentiksi. Niitä näkee miltei joka blogissa, jossa anonyymikommentointia aktiivisesti esiintyy. "Moikka, toi sun mekko on tosi kiva, mut oisko kannattanut vähän miettiä noita kenkiä ja hiuksia, näytät ihan kamalalta..." ei ole asiallinen kommentti, vaikka alussa yksi kehu onkin. Mä oon ihmisenä sellanen että provosoidun aika helposti ja oon päästellyt menemään kommentiboksissa usein aika samalla mitalla takaisin, ja tuun varmaan jatkossakin tekemään niin, jos kommenti tuntuu vastauksen arvoiselta.

P1010033

Suurin osa haukkumakommenteista, joita blogiini tulee, ei koskaan pääse julkaisuun asti. Jos kommentin koko sisältö on haukkumista, ei siis millään muotoa kritiikkiä (ehkä töykeimmässä tähän asti saamassani anonyymi mietti, onkohan mun emättimeni nyt synnytettyä levähtänyt yhtä leveäksi kuin mun perse - eikä todellakaan näin kauniin sanavalinnoin....) vaan ihan pelkkää sontaa - suoraan poistoon vaan. Se on aika hetkestä kiinni mikä julkaistaan ja mikä ei, mutta ikävä kyllä suurin osa negatiivisesta kommentoinnista ei ole asiallista kritiikkiä, vaan ihan sitä itseään.

Mitä mieltä te ootte tästä aiheesta - voiko itselleen tuntemattoman (toim. huom. bloggaja, jota ei ole tavannut ja jonka kanssa ei ole puhunut muualla kuin blogin kommentiboksissa ei ole tuttu ihminen) ihmisen ulkonäköä arvostella pyytämättä niin, että kritiikki olisi kuitenkin asiallista ja tervetullutta?

Sadetta, asuja & lääkäriaikoja

18.8.2014

P1010032
P1010070
P1010096
P1010096aa
P1010096bb


No huh mikä maanantai! Tänään on ollut tosi sateinen päivä, mikä itsessään on tietty aina tosi kivaa, mut lisäks mulla ja Nicolla on nyt kaksi vapaapäivää putkeen samaan aikaan. Yhteiset vapaapäivät on muutenkin vähän harvinaisempia eli ihanaa ♥ jaksoin tänään jopa pitkästä aikaa vähän panostaa. Hiukset kiharsin yön yli huivin voimin, pitää ehdottomasti tehä tästä kikasta joku opastus tänne blogin puolelle, ihanat kestävät kiharat ilman mitään lämpöhärpäkkeitä! Pitää viel vähän masterata tätä kikkaa tosin, kantapään kautta tuli opittua pari pikkuniksiä eli ens kerralla katon että menee vähän enemmän putkeen kun blogin puolelle siitä tarinoin. Leikeltiin tänään myös vähän Shirin otsista, ihan siis vaan napsittiin otsalta muutama kiehkura pois, ne kun oli jo siinä mitoissa että oli koko ajan silmissä ja nenässä ja kohtapuoliin ois yltänyt jo suuhun.

P1010096cc
P1010096dd

Aamupäivän vietin kiltisti siivoillen, mut päikkäriajan jälkeen käväistiin koko perheen voimin ulkona pyörimässä pahimpien kuurojen välillä, Shiri tykkää hirveästi kirmailla ulkona säällä kuin säällä ja mennäänkin usein ilman vaunuja, jos tiedetään että pysytään melko lähellä kotia ja Shirin voi napata syliin jos neitonen väsähtää. Nico oli hankkinut tän sadetakin kirpparilta jokin aika sitten ja en kestä miten söötiltä se näyttää kun on liian iso, haha!

Vähemmän miellyttävää tässä päivässä taas oli mun lääkäriaika. Menin Terveystaloon ajoissa ja yritin purkaa jännitystä keskittymällä kännykkäsudokuun, mutta aika paljon kuumottelin - multa siis poistettiin luomi päästä, hiusten alta. Multa ei oo koskaan aiemmin luomia poisteltu eli pelkäsin sen sattuvan kauheesti, mutta lääkäri puudutti alueen kunnolla, enkä tuntenut skalpellilla kaivelua ja ronkkimista enkä myöskään haavan ompelua ollenkaan. Kaupanpäällisiksi sain eroottisen smurffipipon ja kipeän pään, mut nyt se on ainakin hoidettu!

P1010044
P1010096ee

Nyt mä meinasin siirtää smurffipipoisen ruhoni sohvalle ja hakata loppuillan Saints Row kolmosta. Eli ta-ta!

Blogivinkki: Photoshop Actions

17.8.2014

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa teidän kanssa taas vähän vinkkejä bloggailuun liittyen - tällä kertaa keskitytään kuviin ja tarkemmin niiden muokkaamiseen. Itse tykkään ehdottomasti lukea eniten sellaisia blogeja, jossa on panostettu edes jonkin verran kuviin. En sinänsä harrasta valokuvaamista, eli ostin Olympus PEN Lite E-PL5-järkkärini aika lailla täysin blogin takia. Kuvien ottamisessakin on paljon kikkoja joilla niistä saa laadukkaampia ja esteettisempiä, vaikkei varsinaisesti valokuvausta harrastaisikaan, mutta yksi juttu joka ehdottomasti auttaa blogin kuvia on niiden käsittely.

Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama kuinka paljon joku muokkaa kuviaan - siis että poistaako joku vaikkapa finnejä naamastaan ennen julkaisua. En kuitenkaan tarkoita nyt sellaista muokkausta, vaan kuvien parantelua, jotta ne olisi blogissa kivemman näköisiä kuin muokkaamattomat. Mulla ei mitenkään superharjaantunut silmä ole, mutta fakta on, että vähän parannellut kuvat on paljon kivemman näköisiä kuin muokkaamattomat. Valoja, varjoja, värejä, kontrastia ja yleistä fiilistä kuvassa voi helposti parantaa.

Itse käytän kuvanmuokkausohjelmaa Photoshop CS6, joten kaikki kuvanmuokkaukseen liittyvät vinkkini onkin aina sen pohjalta. Tällä kertaa halusin esitellä photoshop actions-nimisiä kikkoja, joilla täysin photariin tutustumatonkin voi iisisti tehdä kuvistaan ihanan näköisiä! Actionsit ovat pähkinänkuoressa ladattavia toimintasarjoja kuvanmuokkaukseen. Lataat actionin photariisi, klikkaat kerran ja taikaiskusta kuvasi on muokkautunut aivan uuteen uskoon itsestään. En oo käyttänyt näitä ite blogin puolella koska tylsänä korjaan yleensä vain valoa ja kontrastia, mutta latailin näitä tänään vähän lisää vanhojen käyttämättömien rinnalle.

Ensin pitää actionit tietenkin ladata. Itse oon vaan googletellut "free photoshop actions", ja löytänyt sitä kautta valtavan määrän erilaisia actioneitä, joita niiden tekijät laittaa nettiin ihan ilmaiseksi ladattavaksi ja vapaasti käytettäväksi. Action ladataan netistä, ja sitten ladataan photariin seuraavasti:


Eli kun Photoshop avataan normaalisti, oikealla laidalla on erinäköisiä valikoita. History-laatikossa pitäisi olla myös actions-välilehti, jota klikkaamalla saa action-listansa esiin - siellä ne mun lataukset näkyykin, nimettynä muokkaustyylinsä mukaan. Actions-välilehti aukinaisena painetaan oikean yläkulman nappulaa, ja aukeavasta valikosta "Load Actions". Sitten valitaan action sieltä, mihin sen on netistä ladatessaan laittanut, ja se ilmestyy listaan. Helppoa kuin mikä!

Actionia käytetään seuraavalla tavalla:



Usein actionit ladattessa tulevat ryhmittyminä, eli lataat siis kerralla useamman actionin. Actionit ovat listassa kansioissa, jotka saa auki klikkaamalla kansiokuvan vasemmalla puolella olevaa nuolta. Kansion sisällä on kaikki erilaiset actionit, jotka valitaan klikkaamalla, ja sitten painetaan laatikon alalaidassa olevaa play-nappulaa. Ja se siitä - kuva on muokattu!

Actionien käyttäminen ei siis todellakaan ole hankalaa, ja niillä saa tosi kivan näköisiä juttuja aikaan ja oikeastaan ihan mitä haluaa, jos jaksaa kaivella nettiä tarvitsemansa perässä. Tässä Miley Cyruksen kuvalla joitakin esimerkkejä noista mun photarissa olevista actioneistä:

esim1
esim2
esim3
esim4
esim5
esim6

Actioneita on netissä vapaana riistana tosi iso määrä, ja ne vaihtelee pienistä tarkennusparannuksista ihan sellaisiin kunnon efekteihin, joiden jälkeen valokuva näyttää lyijykynäpiirrokselta. Bloggaamisen kannalta tämmönenhän helpottaa tosi paljon, etenkin jos ei hirveesti oo opetellut photariaan käyttämään - ja tottahan se on, että etenkin kun muokkaa miltei päivittäin blogiinsa kuvia, niihin tulee helposti se oma tyyli ja kaikki muokkaukset näyttää melko samalta. Actionit on oiva tapa testailla ihan uuden näköisiä muokkauksia!

Kauhusarja: Scream queens

16.8.2014

Kauhusarja jatkuu vähän erilaisella teemalla kuin edellisellä kerroilla - tällä kertaa juhlitaan vähän girl poweria ja käsitellään kauhugenren kultakimpaleita eli scream queenejä!

Scream queen on nimitys naispuolisille näyttelijöille, jotka liitetään kauhuelokuvagenreen. Scream queen voi olla näyttelijä, joka on esiintynyt useita kertoja kauhuelokuvissa tai näyttelijä, joka on esiintynyt vain yhdessä elokuvassa, joka kuitenkin on jostain syystä kauhugenren aatelia ja isoimpia nimiä. Scream queen ei kuitenkaan ole kuka tahansa kauhuleffassa oleva pieni sivuhahmo, vaan yleensä joko elokuvan päähenkilö tai muulla tavalla iso ja tärkeä hahmo - yleensä uhrina.

Scream queen näyttelee hahmoa, joka on seksikäs, kaunis ja yleensä nuori. Elokuva-ala nyt on yleensäkin ulkonäkökeskeinen, mutta kauhuelokuvissa seksin ilmentyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus - joko ihan itse aktina tai sitten pitkälle seksualisoituna naishahmona, jonka vaatetus on juuri sopivan tiukka ja paljastava, jotta hahmo väräyttelee viisareita, mutta tuntuu saavutettavissa olevalta matti meikäläisellekin. Kuitenkin scream queen ei voi olla vain tissit kepin päässä, vaan hahmon täytyy hyvän kauhuelokuvan saavuttaakseen olla moniulotteinen ja hyvin näytelty.

Naisia on käytetty kauhuelokuvissa miltei aina, aluksi ja yleensä vain uhreina. Kauhistunut naisen kirkuminen onkin kauhugenren alkeiskurssia. Kuitenkin varsinainen scream queen-titteli ei ole kovin vanha. Ja mitä scream queenejä maailmasta nyt sitten löytyykään? Muunmuassa?






Jamie Lee Curtis on syy siihen, miksi edes tiedän, mitä scream queen tarkoittaa. Kun ala-asteiässä katsoin kavereideni kanssa kauhuleffoja salaa (sori, äiti!), Halloweenit kuului katselulistalle. Kaikkia en ole edelleenkään nähnyt, mutta Curtisin tähdittämät olen. Halloween-elokuvia en lähde tässä enempää avaamaan, mutta kauhugenren klassikkoina Curtis on scream queenien aatelia esiinnyttyään miltei kaikissa. Curtisin hahmo on pääpahiksen rinnalla elokuvasarjan tärkein, uhri mutta eloonjääjä ja vahva. Curtis on esiintynyt lukuisissa muissakin kauhuelokuvissa, vaikka pääsikin irti pelkästä kauhuneidon leimastaan laajentamalla muihin genreihin. Mulle Curtis on aina scream queen. Tiesittekö muuten, että Curtisin äiti näyttelee pääosaa kauhuklassikossa Psycho?




Sheri Moon Zombie on mun ehdoton lempparini ja yksi lempinäyttelijöitäni yleensä. Muusikko/leffaohjaaja Rob Zombien vaimona Zombiesta tuli näyttelijä "vahingossa" - hän ei siis sanojensa mukaan koskaan meinannut lähteä näyttelijäksi, ja onkin näytellyt lähinnä miehensä ohjauksissa, jotka ovat tunnetusti kauhua. Elokuvapari House of 1000 coprses ja Devil's Rejects ovat kulttileffoja, mutta lisäksi Zombie on esiintynyt mm. miehensä uusintaversioissa Halloween-leffoissa (tosin ei päähahmona) ja Lords of Salem-pätkässä.






Asia Argento syntyi scream queeniksi. Hänen isänsä, italialainen kauhuleffaohjaaja Dario Argento, antoi tyttärelleen tämän ensimmäisen elokuvaroolin elokuvassa Demons 2, kun Aargento oli vasta 10-vuotias. Sittemmin hän on näytellyt sekä italian- että englanninkielisissä elokuvissa niin kauhun kuin muidenkin genrejen puolella - ja myös ohjaajana. Mulle Argento tuli tutuksi yllättäen kauhugenren ulkopuolelta The Heart Is Deceitful Above All Things-elokuvasta, joka edelleen kuuluu mun lempparileffoihini. Argenton huomattavia kauhupätkiä lienee ainakin Land of The Dead ja The Stendhal Syndrome.







Paikkansa listassa ansaitsee tietenkin myös Nightmare on Elm Street-elokuvien Heather Langenkamp, Scream-leffojan Neve Campbell, Hellraiserien Ashley Laurence, Manaaja-leffojen Linda Blair, alkuperäinen Carrie eli Sissy Spacek sekä Alien-leffojen Sigourney Weaver, tosin siitä voidaan keskustella lasketaanko Alienit kauhuksi vai scifiksi.

Muitakin merkittäviä naisnäyttelijöitä kauhun saralla on, mutta nämä on mun mielestä ne ykköset ja parhaiten listalla paikkansa ansaitsevat. Varmaankin yksi pääsyy siihen, miksi kauhugenren leffoista niin paljon tykkään, on niiden naiset - vaikka nainen on seksualisoitu, useimmiten (ainakin pääroolissa oleva) naishahmo ei ole heikko pelkuri, joka ei osaa kuin kirkua ja kaatua rähmälleen ennen kuolemaansa. Toki näitäkin hahmoja leffoissa esiintyy, sekä miehiä että naisia, mutta scream queenit on vahvoja hahmoja, niitä, jotka jäävät eloon kun kaikki muut kuolevat, jotka tappavat pääpahiksen (tai ovat itse pääpahis).

Onko teillä lemppari scream queeniä?