Kauhusarja: Sarjamurhaajat

15.7.2014

En suosittele tätä postausta heikkohermoisille ja herkille lukijoilleni!
Laitan postauksen "Lue lisää"-linkin taakse, koska tässä on paljon sellaista, mitä en usko monen haluavan lukea. Jos tiedät olevasi vähänkään herkkä sairaille asioille tai jos olet kovin nuori, älä lue tätä postausta. Käsittelen postauksessa sarjamurhaajia fiktiossa ja tosielämässä.
Jos tahdot lukea, klikkaa pinkkiä "Lue lisää" tekstiä tämän tekstin alapuolella ennen kommenttilinkkiä.



Kauhusarja jatkuu, tällä kertaa aiheella joka ei ole mitenkään yliluonnollinen - ja siksi moninkertaisesti kuumottavampi. Siinä missä mun pakkomiellettä kauhukulttuurin on yleensäkin pidetty outona, mun suurta mielenkiintoa sarjamurhaajia kohtaan on pidetty merkkinä siitä, että oon ehkä sittenkin vähän vinksahtanut. Mutta en kuulu niihin fanityttöihin, jotka kirjoittelevat murhaajille kirjeitä vankilaan koska uskovat heidän olevan syyttömiä - mua vaan kiinnostaa sarjamurhaaja psykologiselta kannalta katsottuna.

Mun kiinnostukseni lähti aikanaan, kun joskus teini-iän ihan alkukorvilla tajusin, että suuri rakkauteni Marilyn Manson on ottanut esiintyjänimensä sukunimen sarjamurhaalta, ja etsin Charles Mansonista tietoa. Katsoin pari hänestä tehtyä dokkarileffaa, kuuntelin herran tekemää musiikkia ja kiinnostuin hirveästi koko tapahtumasta. Mutta ennen kuin käsittelen erikseen sarjamurhaajia yksittäin, katsotaan vähän terminologiaa. Wikipedia kertoo näppärästi lauseella:

Sarjamurhaaja on henkilö, joka tekee vähintään kolme erillistä henkirikosta, joiden välisenä aikana hänen tarpeensa surmata kasvaa ja johtaa vietinomaisesti murhan uusimiseen.

Termieroja on ja niissä sattuu usein sekaannuksia. Sarjamurhaaja on siis ihminen, joka tekee yleensä yksittäisiä murhia, joiden välillä on jonkin verran eräänlaista rauhoittumisaikaa - verrattuna esimerkiksi joukkomurhaajaan, joka tappaa kerralla useita ihmisiä.

Käsitys sarjamurhaajista on varmasti monelle tuttu ainakin telkkarista ja elokuvista - lukemattomat kirjat, sarjat ja leffat käsittelevät sarjamurhaajia. Näille fiktiivisille sarjamurhaajille on yleensä yhteistä se, että heillä on tarkka ja tiukasti sääntöjä noudattava tapa tappaa, ja he jättävät jälkeensä jonkin merkin ikäänkuin allekirjoituksena, koska haluavat sisimmissään jäädä kiinni.

Tosielämän sarjamurhaajillakin on yhtäläisyyksiä, joita on listattu psykologisen profiloinnin nimissä. Sarjamurhaaja yleensä:
  • Kärsii jonkinlaisesta mielisairaudesta, on yleensä ainakin psykopaatti ja/tai sosiopaatti (eli pelkistetysti ilmaistuna kykenemätön tavalliseen tunneskaalaan ja nimenomaan empatiaan).
  • On joutunut jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi lapsuudessaan ja/tai nuoruudessaan.
  • Omaa yleensä jonkinlaisen normaalista poikkeavan fetissin/parafilian.
  • On usein osoittanut merkkejä poikkeavuudestaan jo lapsena. Moni sarjamurhaaja on lapsena ollut kiinnostunut tulipalojen sytyttämisestä, sadistisesta käytöksestä (esimerkiksi eläinten kidutus) ja kastellut sänkynsä vielä yli 12-vuotiaana. Viimeisintä kohtaa on nykyään kyseenalaistettu.
  • Ovat usein ikätoveriensa kiusaamia ja kokeneet sosiaalista eristämistä jo nuorella iällä.
  • Poiketen fiktiivisistä sarjamurhaajista, joita esimerkiksi telkkarissa esiintyy, sarjamurhaajilla on joidenkin tutkimusten perusteella huomattu olevan joko normaali tai normaalin alapuolella oleva ÄO. Fiktiiviset kuvataan usein nerokkaiksi ja superälykkäiksi.
Poikkeuksia tietenkin löytyy ja nämä piirteet on listattu tilastojen pohjalta sen mukaan, minkälaisia suurin osa sarjamurhaajista on, on ollut ja luultavasti tulee olemaan. Kuitenkin sarjamurhaajilla on huomattu miltei aina olleen samantyylisiä traumoja lapsuudessaan - ongelmia perheessä, väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, sosiaalista eristäytymistä. Psykologian yksi lempikiistoista onkin nature vs nurture eli kysymys siitä, onko esimerkiksi sarjamurhaaja sellainen jo syntyessään ja tuleeko hänestä sellainen, vaikka hän eläisikin tasapainoisessa, hyvässä ja rakastavassa perheessä. Eli onko ihminen ikään kuin tyhjä taulu, jonka sarjamurhaajien kohdalla kasvatus on pilannut ja muuttanut pahaksi, vai onko sarjamurhaaja aina sarjamurhaaja kasvuympäristöstä riippumatta? Olisiko mahdollista, että potentiaalinen sarjamurhaaja ikään kuin tukahduttaisi sen puolen itsestään, jos hänet vaikkapa pikkuvauvana siirrettäisiin hyvään kasvattiperheeseen huonojen biologisten vanhempiensa luota?

FBI jakaa sarjamurhaajat kolmeen pääluokkaan - järjestelmälliset, epäjärjestelmälliset ja väliinputoajat. 

Järjestelmälliset sarjamurhaajat ovat niitä, joita yleensä fiktiossa esiintyy. He ovat niitä, jotka suunnittelevat murhansa huolellisesti jokaista viimeistä piirtoa myöten. Usein järjestelmällisillä sarjamurhaajilla on tietämystä rikospaikkatutkinnasta ja he kaappaavat uhrinsa yhdessä paikassa, tappavat toisessa ja hankkiutuvat eroon ruumiista kolmannessa. He seuraavat uutisia itsestään tarkkaan ja ovat hyvin ylpeitä teoistaan. Järjestelmälliset sarjamurhaajat ovat usein sosiaalisesti kyvykkäitä ja heillä on läheisiä ystäviä, rakastajia, jopa kumppaneita ja lapsia - ja kun he jäävät kiinni, he ovat juuri niitä, joita läheiset kuvailevat sanoen, etteivät olisi koskaan uskoneet tätä. He saattavat kaapata uhrinsa vedoten näiden sympatiaan (esimerkiksi Uhrilampaissa sarjamurhaaja kuvataan kaappaamaan uhrinsa esittäen olevansa loukkaantunut ja tarvitsevansa apua saadakseen sohvan nostettua pakettiautoon) tai tappavat prostituoituja, jotka lähtevät tuntemattoman matkaan huomattavasti muita helpommin. Heillä on yleensä normaali ÄO ja heidän murhansa ovat keskenään hyvin samanlaisia.

Epäjärjestelmälliset sarjamurhaajat murhaavat useimmiten hetken huumassa. Heillä ei ole mitään tiettyä kaavaa jota seuraavat murhissaan, vaan murhaavat sillä mikä lähellä sattuu olemaan. Yhteistä murhilla yleensä onkin nimenomaan väkivallan yhtäkkisyys ("intohimo") ja hyvin usein myös murhaan liittyvä seksuaalinen väkivalta ja joskus nekrofilia. Heillä on yleensä hieman alhaisempi ÄO kuin edellisenä kuvatuilla, sekä pitkä historia mielenterveysongelmia.

Suurin osa sarjamurhaajista kuuluu kuitenkin väliinputoajiin - eli osoittavat merkkejä sekä järjestelmällisestä että epäjärjestelmällisestä sarjamurhaajasta, tosin siten että toinen puoli on huomattavasti dominoivampi.

Sarjamurhaajista ehdottomasti valtaosa on miehiä. Naispuolisia sarjamurhaajia on kokonaislukuun verrattuna melko vähän - arviolta 15% Amerikkalaisista sarjamurhaajista edelliseltä vuosisadalta olivat naisia. Siinä missä miespuoliset sarjamurhaajat eivät yleensä tunne uhrejaan, naispuoliset sarjamurhaajat murhaavat useimmiten kumppaneitaan ja ihmisiä, joihin heillä on tunneside. Ennen naispuoliset sarjamurhaajat tappoivat miltei pelkästään miehiä materian perässä, mutta nykyään naispuoliset sarjamurhaajat ovat alkaneet käyttäytyä kuin miespuoliset ja esimerkiksi tunneside uhriin ei ole enää yhtä tärkeä kuin ennen. Nykyään uhreihin lukeutuu myös miesten lisäksi lapsia, naisia ja vanhuksia. Naispuoliset tappavat yleensä "siististi", eli esimerkiksi myrkyllä. Naispuolisilla sarjamurhaajilla on kuitenkin huomattu olevan samanlainen menneisyys kuin miespuolisilla - samantyyppisillä lapsuuden traumoilla.

Sarjamurhaajia eritellään myös motiivien pohjalta neljään eri kategoriaan.

Visionääreille on usein vaikeaa erottaa todellisuutta oman päänsä sisällä olevasta maailmasta, ja he usein kokevat murhaavansa käskystä. Se stereotyyppinen "ääni päässäni käski". Moni visionääri kertoo murhaavansa, koska Jumala tai Saatana on valinnut heidät suorittamaan murhia puolestaan.

Tehtävän saaneet sarjamurhaajat ovat usein siinä uskossa, että he tekevät maailmalle palveluksen, koska tappavat vain tietynlaisia uhreja - esimerkiksi prostituoituja, tietynvärisiä ihmisiä tai seksuaalivähemmistön edustajia. He uskovat, että he ikään kuin puhdistavat yhteiskuntaa.

Hedonistiset sarjamurhaajat murhaavat murhaamisen ilosta. Eri murhaaja pitää murhan eri vaiheista - jotkut nauttivat metsästyksestä eli uhrin etsimisestä ja kiinnisaamisesta, jotkut itse tappamisesta, jotkut tappavat äkkiä ja siirtyvät sitten kannibalismiin ja nekrofiliaan. Hedonistisia eritellään vielä alakategrioihin murhaavatko he himon, jännityksen vai hyödyn takia.

Voima/hallinta-motiivin sarjamurhaajat ovat yleisimpiä - he yleensä kokevat olevansa voimattomia aikuisina johtuen yleensä lapsuudessaan kokemastaan väkivallasta, ja he purkavat tätä etsimällä uhreja, joita voivat hallita. He saattavat esimerkiksi raiskata uhrin, mutta eivät seksuaalisen himon takia kuten hedonistininen himon takia murhaava, vaan yksinkertaisesti yhtenä tapana hallita uhriaan.

Sarjamurhaajat eivät myöskään ole uusi ilmiö. Historioitsijoiden mukaan ensimmäinen sarjamurhaaja oli toisella vuosisadalla elänyt kiinalainen Liu Pengli, Han-dynastian prinssi joka tappoi ihmisiä silkasta ilosta, ja jonka uhrien määrän kuvataan olevan yli 100. Historiassa esiintyy lukuisia sarjamurhaajia, joista tunnetuimpiin voisi lukea mm. Elizabeth Bathoryn, Unkarilaisen kreivittären jonka sanotaan tappaneen yli 650 alaisenaan työskennelyttä naista 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa sekä Viiltäjä-Jack, murhaaja joka silpoi ja tappoi prostituoituja 1800-luvun lopun Lontoossa, ja jota ei koskaan saatu kiinni - sekä H.H Holmes, 1800-luvun lopun Amerikassa elänyt sarjamurhaaja, joka tappoi arvion mukaan jopa 200 ihmistä omistamassaan ja pyörittämässään hotellissa.

Nyt sitten voitaisiinkin tarkastella viime vuosisadan ja tämän vuosituhannen tunnetuimpia sarjamurhaajia vähän tarkemmin. Jotkut nimet tulevat mieleen heti sanan "sarjamurhaaja" kuullessaan. Sarjamurhaajia on ollut satoja, eli tässä todellakin on heistä vain murto-osa, jotka syystä tai toisesta haluan esitellä postauksessa.

Charles Manson syntyi vuonna 1934 Yhdysvaltojen Ohiossa ja kasvoi alkoholistiäidin kanssa 13-vuotiaaksi asti, jolloin äiti luovutti - ei halunnut olla pojan kanssa missään tekemisissä, antoi tämän kasvattivanhemmille, ei ottanut tätä takaisin kotiin kun hän karkasi ja antoi tämän elää kadulla ja elättää itseään pikkurikoksilla, jotka äityivät pikkuhiljaa isommiksi rikoksiksi. Manson vietti suurimman osan elämästään vankilassa ja jopa pyysi, ettei häntä vapautettaisi enää, kunnes 32-vuotiaana vuonna 1966 hän kokosi sekalaisen joukon kannattajiaan, kutsui heitä Perheeksi ja muutti heidän kanssaan syrjäiselle farmille. Nykykäsityksen mukaan Perhe oli lauma Mansonin fanaattisia kannattajia, joille hän uskotteli mm. olevansa ylösnoussut Jeesus, ja jonka hän käski murhata puolestaan. Perhe tappoi mm. Roman Polanskin vaimon Sharon Taten, joka oli murhayönä viimeisillään raskaana. Manson ja osa Perheen jäsenistä tuomittiin pidätyksen jälkeen kuolemaan, mutta tuomio muuttui lopulta elinkautiseksi. Manson on edelleen elossa ja istuu elinkautistaan Californian vankilassa, eikä hän pääse ehdonalaisvankeuteen huolimatta lukuisista pyynnöistään.



John Wayne Gacy oli painajaismatskun sarjamurhaaja - hänen lempinimensä on Killer Clown, koska hän työskenteli mm. esiintymällä lasten syntymäpäiväjuhlissa Pogo-nimisenä klovnina. Gacy syntyi vuonna 1942 Yhdysvaltojen Illinoisissa, ja tämän isä oli alkoholisoitunut, aggressiivinen ja väkivaltainen mies joka hakkasi lapsiaan nahkavyöllä jos heidän käytöksensä ei ollut täydellistä. Ensimmäisen tuomionsa Gacy sai raiskattuaan naapuruston teini-ikäisen pojan, joka murtui ja kertoi tapahtumasta vanhemmilleen - Gacy joutui vankilaan ja tämän senaikainen vaimo otti avioeron eikä antanut Gacyn enää koskaan tavata itseään tai heidän kahta lastaan. Vankilasta päästyään Gacy meni uusiin naimisiin ja raiskasi ja murhasi ainakin 30 teinipoikaa ja nuorta miestä ennen lopullista pidätystään, joka johti Gacyn teloittamiseen myrkkyruiskeella vuonna 1994.

Albert Fish syntyi vuonna 1870 Yhdysvaltojen Washington D.C.:ssä ja hän oli sarjamurhaaja, nekrofiili, pedofiili, kannibaali ja parafiilikko. Fishin äiti laittoi tämän orpokotiin, koska hänellä ei ollut varaa elättää tätä, ja siellä Fish koki ankaraa kuria ja seksuaalista hyväksikäyttöä, josta hän huomasi kiihoittuvansa. Kun äiti haki Fishin takaisin, tämä aloitti suhteen lähettipojan kanssa, joka tutustutti hänet mm. ulosteen syömiseen seksuaalisessa mielessä. Fish oli syvästi sairas mies, joka alkoi aikuisena työskentelemään talomaalarina helpottaakseen uhriensa metsästystä. Hänen uhrinsa olivat aina lapsia ja usein tummaihoisia, koska niihin aikoihin poliisi ei kiinnostunut mustiin kohdistuvista rikoksista yhtä paljoa kuin valkoisiin kohdistuvista. Fish nautti kivusta ja hänen on sanottu esimerkiksi työntäneen pitkiä neuloja välilihaansa ja hakanneen itseään laudalla, josta törrötti nauloja. Fish pidätettiin lopulta vuonna 1934, kun hän kirjoitti sairaan kirjeen entisen uhrinsa Grace Buddin vanhemmille, jossa kuvasi yksityiskohtaisesti mm. miten oli paloitellut tytön ja syönyt tämän ja vakuutti, että tyttö oli kuollut neitsyenä. Vuonna 1936 Fish teloitettiin sähkötuolilla.


Jeffrey Dahmer syntyi vuonna 1960 Yhdysvaltain Wisconsonissa ja eli kertoman mukaan hyvän lapsuuden, mutta kiinnostui eläinten silpomisesta nuorella iällä. Dahmer myös järkyttyi huomatessaan olevansa kiinnostunut miehistä ja muuttui sisäänvetäytyväksi. Dahmerin uhrit olivatkin suurimmaksi osaksi nuoria homomiehiä, jotka Dahmer houkutteli asuntoonsa, jossa hän raiskasi, kidutti, tappoi ja paloitteli uhrinsa - ja sitten söi mm. heidän reisilihaksiaan ja hauiksiaan. Yksi järkyttävä fakta Dahmeriin liittyen on se, että tämän 14-vuotias uhri pääsi kerran karkaamaan tämän asunnosta, huumattuna ja kauhuissaan. Paikalle sattui kaksi poliisia, joille pojan perään lähtenyt Dahmer uskotteli tämän olevan hänen täysi-ikäinen rakastajansa joka vaan oli ottanut pari liikaa - poliisit uskoivat häntä ja päästivät heidät takaisin Dahmerin kotiin, jossa Dahmer murhasi pojan. Vuonna 1991 eräs uhri pääsi taas pakenemaan, ja tällä kertaa poliisit seurasivat tätä Dahmerin asunnolle, josta he löysivät mm. entisten uhrien jäänteitä. Dahmer pidätettiin ja hän kuoli vankilassa vuonna 1994, kun toinen vanki hakkasi hänet (ja erään toisen vangin) kuoliaaksi painonnostotangolla.

Ted Bundy syntyi Yhdysvaltain Vermontissa vuonna 1946 avioliiton ulkopuolisena lapsena, jota piilotellakseen Bundyn äiti muutti takaisin omien vanhempiensa hoivaan ja kertoi pojalle, että oli tämän isosisko ja tämän isovanhemmat hänen oikeita vanhempiaan. Bundyn isoisä oli väkivaltainen ja hän sai tietää totuuden äidistään samoihin aikoihin kuin tyttöystävä jätti hänet - mm. näiden tapahtumien sattuminen samaan aikaan esitetään yhtenä syynä Bundyn persoonan muuttumiselle, joka lopulta johti ensimmäiseen murha-aaltoon, jonka aikana hän murhasi noin kymmenen naista. Kun hänet pidätettiin ensi kerran hän pääsi karkaamaan sahaamalla sellinsä kattoon reiän, kiipeämällä siitä käytävään ja kävelemällä ulos yövartijan ollessa ties missä. Bundy matkasi Floridaan, jossa hän tappoi ja usein myös raiskasi ainakin parikymmentä muuta naista sekä yhden 12-vuotiaan tytön. Bundy pidätettiin helmikuussa 1978 ja teloitettiin sähkötuolilla vuonna 1989.



Richard Ramirez syntyi Texasin El Pasossa vuonna 1960 ja hänen lempinimensä on Night Stalker. Ramirezin isä oli väkivaltainen, ja esiteini-iässä Ramirez vietti paljon aikaa Yhsyvaltojen armeijassa toimineen serkkunsa kanssa, joka esitteli tälle kuvia ja tarinoita raiskaamistaan, kiduttamistaan ja tappamistaan ihmisistä Vietnamin sodan aikana ja opetti Ramirezin mm. tappamaan nopeasti ja hiljaisesti. Ramirez oli myös paikalla, kun serkku ampui vaimoaan kasvoihin - tämän jälkeen hän vetäytyi itseensä ja alkoi sekaantumaan huumeisiin ja saatananpalvontaan. 24-vuotiaana asuessaan Californiassa Ramirez aloitti murhasarjansa. Hänen uhrinsa olivat pääasiassa nuoria naisia, jotka Ramirez raiskasi ja murhasi esimerkiksi puukottamalla. Ramirez jäi lopulta kiinni poliisien löydettyä hänen sormenjälkensä tämän varastamasta autosta, ja hänet pidätettiin vuonna 1985. Hän sai kuolemantuomion 13 murhasta, viidestä murhan yrityksestä, 11 raiskauksesta ja 14 murtovarkaudesta, mutta kuoli verisyöpään vuonna 2013 ennen tuomion täytäntöönpanoa.

Aileen Wuornos on kenties tunnetuin naispuolinen sarjamurhaaja, joka syntyi vuonna 1956 Yhdysvaltain Michiganissa. Wuornos oli suomalaissukuinen - hänen sukunsa oli kotoisin Iistä, Olhavan kylästä (Ilta-Sanomien mukaan). Wuornos ei koskaan tuntenut isäänsä, joka oli psykopaatti ja pedofiili ja hirttäytyi Wuornosin ollessa nelivuotias. Wuornosin äiti hylkästi hänet ja tämän isoveljen heidän isovanhempiensa Laurin ja Brittan hoiviin. Wuornos syytti isoisäänsä väkivaltaiseksi pedofiiliksi ja isoäitiään alkoholistiksi ja kertoi molempien pahoinpidelleen ja seksuaalisesti hyväksikäyttäneen häntä tämän ollessa lapsi, ja kun Wuornos oli 13, tämän isoisän ystävä raiskasi hänet - Wuornos tuli raskaaksi, synnytti pojan ja antoi tämän adoptioon. Pian tämän jälkeen Wuornosin isoäiti kuoli ja isoisä heitti 15-vuotiaan tytön pihalle, jolloin hänen täytyi turvautua prostituutioon elättääkseen itsensä. Vuosien 1989 ja 1990 välillä Wuornos tappoi seitsemän miestä, joiden väitti yrittäneen raiskata hänet. Hänet pidätettiin vuonna 1991 ja tuomittiin kuolemaan seitsemästä murhasta. Wuornos teloitettiin vuonna 2002 ja viimeisinä sanoinaan hän ilmoitti nousevansa kuolleista Jeesuksen kanssa.



Suomessa ja pohjoismaissa yleensä sarjamurhaajat ovat harvinaisia (toki he ovat sitä koko maailmassa, mutta täälläpäin heitä on tuskin ollenkaan), mutta joitakin huomattavia tapauksia on ainakin 1800-luvulla elänyt suomalainen Matti Haapoja, jonka sanotaan murhanneen reilu 20 ihmistä - Aino Nykopp-Koski, joka vuosina 2004-2009 työskennelessään hoitajana murhasi ainakin viisi potilasta ja Ismo Junni, joka murhasi vuosien 1980-1988 välillä ainakin viisi ihmistä.

Fiktiossa sarjamurhaajia esiintyy kasvavalla syötöllä. Amerikan Psyko, Se7en, Hannibal Lecter-sarja, Psyko, Texasin Moottorisahamurha, Screamit, Sawit, Tiedän Mitä Teit Viime Kesänä, Halloweenit sekä lukemattomat muut sarjamurhaajakauhua esittelevät elokuvat, sarjat ja kirjat nostavat koko ajan suosiotaan. Nykyään yleisin kauhuelokuvan muoto taitaakin olla juuri se, jossa joukko teinejä menee jonnekin, heidän autonsa hajoaa ja heidät löytää paikallinen sarjamurhaaja. Fiktiiviset sarjamurhaajat ovat miltei aina järjestelmällisiä sarjamurhaajia, jotka tosiaan kuvataan usein mielettömän älykkäiksi. Yksi vähän uuden näkökulman antava on Dexter-kirjasarja ja siitä tehty televisiosarja, jossa pääosassa on sarjamurhaaja Dexter Morgan, josta on kuitenkin tehty lukijalle/katsojalle sympaattinen hahmo. Dexter murhaa vain murhaajia, jotka eivät ole jostain syystä saaneet tuomiota rikoksistaan. Dexter on älykäs psykopaatti, joka kävelee jatkuvasti nuoralla yrittäessään elää normaalia elämää salaisuutensa kanssa. "Puoliksi fiktiivisiä", elämänkerrallisia elokuvia sarjamurhaajista tehdään myös koko ajan suuremmalla syötöllä.

Se, miksi sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe fiktiossa, on varmastikin juuri niiden pelottavuus aitouden kautta. Vaikka sarjamurhaajat ovat melko harvinaisia (verrattuna esimerkiksi murhien määrään yleensä, joista ehdottomasti suurin osa ei ole sarjamurhaajien tekemiä), se on aidompaa kuin kummitteleva talo tai ilkeä demoni. Sarjamurhaajat pelottavat, koska teoriassa kuka tahansa voi olla sarjamurhaaja ja teoriassa kuka tahansa voi joutua uhriksi - sarjamurhaajilla kun usein on jokin heille looginen, mutta muulle maailmalle epälooginen syy valita uhrinsa. Joku murhaa vain vaaleaverikköjä, joku vain lihavia, joku vain vaaleaihoisia 25-vuotiaita miehiä.

Se, mikä mua niin paljon sarjamurhaajissa kiinnostaa, on nimenomaan postauksessa käsittelemäni psykologinen puoli. Onko sarjamurhaaja aina joka tapauksessa sarjamurhaaja riippumatta siitä, missä tai kenen kanssa hän kasvaa, vai voiko tietynlainen ympäristö ikäänkuin "laukaista" sarjamurhaajan piirteet ihmisessä, joka hyvässä perheessä kasvaessaan olisikin ollut täysin normaali ja tasapainoinen aikuinen? Minkälainen mieli on ihmisellä, joka pystyy kylmäverisesti murhaamaan useita ihmisiä - tekemään kertakaikkiaan käsittämättömiä julmuuksia ihmisille, lapsille? Ja mistä tämä johtuu, miksi tämänkaltaisia ihmisiä on maailmassa? Ja mikä pahinta - minkä takia maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ihan tosissaan fanittavat sarjamurhaajia?

20 kommenttia :

  1. Tää alko himpun verran creeppaamaan, kaikki nuo kuvien sarjamurhaajat kun näytti niin tavallisilta pulliaisilta! Kiitos kuitenkin aivan mahtavasta postauksesta ja koko kauhusarjasta, kivaa luettavaa näin kauhufanille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika creepyä tää onkin! Se noissa sarjamurhaajissa varmaan kuumottavinta onkin, että ihminen haluais antaa pahuudelle jonkin leiman, toivois että tämmöset ihmiset vois tunnistaa jo kaukaa, mutta kun ei voi :( kiitos kehuista, mä pelkäsin vähän onko tää ihan mun lukijakunnalle sopivaa juttua, ihana kuulla että uppoo :)

      Poista
  2. Jännää että aihe kiehtoo muitakin, joskus teininä vietin kaikki iltani lukien Wikipediaa ja kirjoja ja etenkin Manson familystä olin ihan kiehtoitunut ja luin ja katsoin varmaan kaiken aiheesta löytyvän matskun ja kuuntelin Helter Skelteriä jne kaikkee. :D Mulla jäi jotenkin innostus aikuisuuden myötä kun alkoi tuntua enemmän pahalta noi jutut ku mitä ne kiehtoivat, mut ymmärrän mainiosti kiinnostuksen noita kohtaan! Ihmisen käytös ja sen häiriöt on niin kiehtovia ja ihmeellisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon viettänyt Wikipediassa pitkiä aikoja tutkimassa :D ihmismieli on muutenkin niin mielenkiintoinen, ja nimenomaan kaikki tämmöset häiriöt ja epätoiminnot ne vasta kiinnostavia onkin!

      Poista
  3. Marry me please? Tää oli kyllä mahtava setti, ihmisten mieli on niin jännä paikka! Ps, sortsi tuplakommentoinnista jos niikseen on, koitin kommentoida tätä luurilla ja en ikin tiedä et tuleeks sen kans kommentti perille :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, yes of course! :D ei tullu tuplana :)

      Poista
  4. Ahh tämän kotiäidin ei tarvinnut googlailla :D Tänään kattelin Dexteriä ja rupesin pohtimaan, että kuinkahan paljon näitä on ja onko naisia jne jne.. eipä tarvinnu ite ottaa selvää ku täällä oli tämmöne napakka tietopaketti. Kauhusarja on huikee, ei tämmöstä muista mamma/lifestyle-blogeista löydykään! ;D

    VastaaPoista
  5. Hemmetin hieno postaus :D Luin kokonaan. Mahtava tietopaketti. Muakin kiinnostaa nää jutut :)

    VastaaPoista
  6. Täällä kanssa yks jota kiinnostaa hurjasti, näin niinku psykologiselta kannalta myöskin! Viimeks tänään tuli selailtua murha.infoa.. hups. Miten sitä aina päätyykin lukemaan kaikkea kamalaa ja oikein kaivelemaan tietoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyl kestä tätä meidän samankaltaisuutta välillä! :D ♥

      Poista
    2. Haha no niimpä! :D ♥ Mä kun en osaa kirjottaa yhtä hyvin ku sinä (varsinkaan mitä mielipidepostauksiin tulee!) mut sä onneks hoidat sen munki puolesta ja voin sanoo kaikkeen vastaukseks "käy lukee Sofian blogista" hAhhAh! :--DD

      Poista
  7. Niin, yleensä ovat miehiä. Kiva postaus, muaki kiinnostaa psykologisesti tämmöset. Mitä niiden päässä liikkuu jne,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seki on jännä, että miksi suurin osa niistä on miehiä. Väkivaltarikokset yleensäkin on tosi miesvoittosia, voiko sen selittää oikeesti vaan testosteronilla vai voisko taustalla olla myös esim. yleinen paine miehille olla osoittamatta "naisellisia" tunteita?

      Poista
  8. Jes yks hörhö kans täällä ilmottautuu, sarjamurhaajat kiehtoo aina. Toi Dahmeri on ehkä criipannu pisimpään, johtuu varmaan siitä että se kuitenki sai poliisitkin ylipuhuttua palauttamaan sille yhden karanneen uhrin jne.. yyyh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli aivan järkky juttu! En tsekannu lähteitä mut Wikipedian mukaan ne poliisit sai tietty fudut kun kävi ilmi että ne oli päästäny alaikäsen uhrin takas Dahmerin kämppään, mut ne ois myöhemmin valittanu, päässy takas ja saanu viel jotku helvetin palkinnot -.-

      Poista
  9. Missään ei lue että lue lisää, vai olenko vain tyhmä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lukee jos avaa blogin etusivun eikä tätä postausta :)

      Poista