#YesAllWomen

19.6.2014

Blogissa on esiintynyt muutamaan otteeseen feminismiaiheisia tekstejä, joiden marginaalinen arvostelu on keskittynyt lähinnä siihen, että käsittelen teksteissäni aina länsimaista tilannetta. Haluaisin tähän alkuun heti sanoa jotain - naisten tilanne kehitysmaissa on karmiva, ja sen tietää varmasti kaikki. En usko, että kukaan on niin pimennossa maailmalta, ettei tietäisi, minkälaisia kauhuja naiset ympäri maailmaa kohtaavat joka päivä. Kuitenkin kirjoittaessa on kaikista helpoin käsitellä aiheita, joita pystyy itse konkreettisesti ymmärtämään ja käsittelemään. Olen esimerkiksi tässä postauksessa tuonut esille myös naisia niissä maissa, joissa naisten asema on pohjamudissa, ja taistelu heidän eteensä on tietenkin paljon tärkeämpää kuin ne feminismiaiheet, joita yleensä käsittelen blogissa. Mutta muutosta ei tapahdu siellä, jos sitä ei tapahdu myös täällä. (Psst - kaikki feminismiaiheiset postaukseni löytyvät tägin alta.)

Katselin dokumenttia nimeltä Miss Represented, joka käsittelee naisten asemaa amerikkalaisesta näkökulmasta mediassa, politiikassa ja johtoasemissa. En ole vielä saanut dokkaria loppuun, eli en siis nyt tee siitä mitään arvostelua, mutta se löytyy Netflixistä ja on arvokasta katseltavaa kaikille miehille ja naisille. Ja se herätteli mut taas kirjoittamaan - tällä kertaa kokonaisvaltaisesti ongelmakohdista, joita feministinä haluan tuoda esille. Saatan toistaa tässä itseäni, mutta tarkoituksenani on tehdä kattava kokoelma ajatuksiani. Aloitetaanpas.

Media on nyky-yhteiskunnassa kaikille tuttu ja kaikkien elämään vaikuttava voima. Ihmiset käyttävät suurimman osan ajastaan erilaisten medioiden kohdeyleisönä - kuunnellaan radiota, selataan nettiä, katsotaan telkkaria tai leffoja, nähdään mainoksia kadulla, pelataan pelejä, luetaan lehtiä ja kirjoja. Ei ole siis yllättävää, että media vaikuttaa jokaiseen meistä. Olen aiemmin postaillut mediasta kasvatuksessa ja allekirjoitan edelleen sen, että vanhemmilta saadut esimerkit ja opit vaikuttavat enemmän kuin median vaikutus, mutta medialla on silti tiukka ote ihmisiin. Naisen asemaa mediassa pitää tarkastella skeptisesti, koska omia johtopäätöksiä on liian helppo vetää. Otetaan kuitenkin esille joitakin faktoja.

Vuonna 2013 ilmestyneistä elokuvista 15%:ssa pääosassa oli nainen. Sarjakuvasankareista tehdään elokuvia kilpaa, mutta Wonder Woman-elokuvaa ei kuulu. Jos asiaa miettii itsekin, sen huomaa nopeasti - naisten roolit elokuvissa ja televisiossa ovat hyvin usein sivurooleja, jotka tukevat pääosamiehen roolia komeana, vahvana sankarina. Vahvoja naisia musiikkiteollisuuden puolella löytyy kyllä - yliseksualisoituina pop-artisteina. Mediassa esiintyvät naiset ovat suurimman osan ajasta pitkälle seksualisoituja naisia, joiden kehot ovat pääsääntöisesti samannäköisiä ja tietenkin mahdollisimman vähän puettuja.

Ja haluaisin ilmaista, että seksuaalisuudessa ei ole mitään pahaa. On mieletön fiilis tuntea itsensä seksikkääksi, ja jokaisen tulisikin yrittää miellyttää omaa silmäänsä parhaansa mukaan - itsensä kauniina tai komeana pitäminen on voimaannuttavaa ja tekee ihmiselle hyvää. Feminismiin kuuluu nimenomaan se, että jokaiselle annetaan valinnanvapaus olla mitä on, eikä arvostella muita valintojensa perusteella. Päivittäin kuulee, miten vähäpukeisia naisia arvostellaan huoriksi, lutkiksi ja epätoivoisiksi munahaukoiksi, ja se on ihan yhtä negatiivista kuin naisen pakottaminen koko kehon peittävään asuun. Mutta. Jos mietitään, miten media vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin, jokin on pielessä.

Pienestä asti meidät ehdollistetaan uskomaan, että naisen koko arvo on hänen ulkonäössään. Jos olet kaunis universaalisti hyväksytyllä tavalla, sinusta pidetään ja pääset elämässäsi pitkälle. Vaikka olisit kuinka älykäs tai lahjakas, yhteiskunnan rumaksi leimaama ulkomuoto vaikuttaa koko elämään. Mutta sillä ei ole mitään väliä, oletko kaunis vai ruma - jos olet nainen, usein sinua ei oteta tosissaan. Pitkälle politiikassa päässeitä naisia arvostellaan mediassa heidän ulkomuotonsa vuoksi, samalla kun heidän mieskollegojaan arvostellaan nimenomaan tekojensa ja sanojensa vuoksi. Siinä missä miespolitiikko lehden mukaan on todennut jotain, naispoliitikko on valittanut asiasta. Esimerkiksi suurin osa Hillary Clintonia tai Sarah Palinia käsittelevät jutut keskittyvät heidän ulkomuotoonsa - Hillary on ruma ja miesmäinen ja vittumainen ämmä. Sarah Palin taas on runkkausmatskua, mutta silti aika ärsyttävä bitch hänkin, koska nalkuttaa.

Se, miten esimerkiksi elokuvat tukevat tätä käsitystä, on nimenomaan naisten rooleissa. Naiset ovat sivuhahmoja, joiden on tarkoitus olla kauniita. Jos naiset ovat pääroolissa, usein koko elokuva keskittyykin sitten siihen, miten tämä pääosanainen etsii epätoivoisesti itselleen miestä, joka pelastaisi hänet kauhistuttavalta sinkkuuden loukulta. Koska eihän naisella ole mitään arvoa, jos vähintään yksi mies ei pidä häntä pantavana. Nainen on heikko olento, joka ei pärjää yksin, vaan tarvitsee vierelleen voimakkaan ja viriilin miehen pitämään käsivarsillaan.

Joka ikinen mainos ja lehden kansi, jonka näet, on photoshopattu. Naisista muokataan luonnottoman täydellisiä - silmiä suurennetaan, huulia suurennetaan, ihoa siloitetaan, hiuksia kirkastetaan, kehoa pienennetään, rintoja suurennetaan, reisiä kavennetaan, jopa solisluiden paikkaa vaihdetaan. Näitä epätodellisia kuvia läimäistään teini- ja esiteini-ikäisten tyttöjen silmille joka suunnalta, enkä ihmettele yhtään, että syömishäiriöt nuorten naisten keskuudessa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. He eivät ymmärrä tavoittelevansa jotain, mitä ei yksinkertaisest edes ole olemassa - täydellisyyttä, joka on luotu tietokoneella kuvanmuokkausohjelmalla. Koko ilmiön karmivuutta lisää vielä se, että esimerkiksi sairaalloisen laiha malli Karlie Kloss kertoo, että kuvissa hänestä muokataan sairauden merkkejä pois. Mallien ulkonäkövaatimukset laihuudessa tuovat mukanaan esimerkiksi pitkälle törröttäviä kylkiluita, joita kuvissa sitten muokataan pois, koska ne eivät näytä kauniilta. Samalla, kun media antaa mallikuvaa sairaalloisesta laihuudesta, se häivyttää pois sen negatiiviset puolet. Ja edelleen ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä, jota ei ole edes sillä kuvassa esiintyvällä mallilla.

On tietenkin täysin okei haluta olla kaunis, haluta olla hoikassa kunnossa ja haluta olla haluttava. Mutta tärkeää onkin funtsia, mistä ja miksi. Mistä se halu tulee? Haluanko olla kaunis, koska haluan itse olla tyytyväinen peiliin katsoessani - vai haluanko olla kaunis, koska koen, etten ole riittävä, jos en saa huomiota miessukupuolelta? Yliseksualisoiminen on kaksipiippuinen juttu. Siinä missä, kuten mainitsin, jokaisella on oikeus yliseksualisoida itseään jos niin tahtoo, motiivi seksualisoimisen taustalla voi olla hämärä. Ulkonäköasioiden pitäisi aina kummuta ihmisen itsensä sisältä - ei huomion, ihailun tai rahan perässä. Ajatukseni tässä siis lähinnä on, että on negatiivista tehdä jotain, mitä ei haluaisi, saadakseen hyväksyntää.

Menestynyt nainen taas on pelottava. Nainen, joka pärjää täydellisesti yksinään ja etenee elämässään omillaan, on vääränlainen nainen - ja tähän ilmiöön tulee vastata viemällä naiselta inhimillisyys. Kuten mainitsin jo aiemmin, menestyneessä asemassa olevia naisia arvostellaan ulkonäkönsa kannalta, ja jos nainen sattuu olemaan vetävä, hänestä tehdään panopuu ja märkä uni - jos taas ei, hänen kaikki ansionsa ja lahjansa yliviivataan, koska sehän nyt on sellanen noita-akka. Siinä missä mies on lujaluontoinen ja johtaja-ainesta, nainen on vittumainen valittava ämmä. Allaolevat videot kiteyttävät pointtini ihan hyvin:


Mediassakin menestyneellä naisella on tietynlainen rooli. Johtoasemassa olevat naiset ovat usein aivan kamalia ihmisiä, jotka ovat kivunneet tikapuiden huipulle luopumalla rakkauselämästään, perhesuunnitelmistaan ja ihmisyydestään. Paholainen Pukeutuu Pradaan ja The Proposal ovat ensimmäiset esimerkit, jotka tulevat mieleen. Tai jos nainen onkin inhimillinen, hän on menestynyt, koska on mennyt polvilleen ja ottanut poskeen miespuolisilta pomoiltaan.

Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa naisten asemaan ja naisiin yleensä? Ihminen on usein jääräpäinen olento, joka jonkin asian omaksuessaan ei helpolla muuta mieltään. Jos meidät nuorena opetetaan uskomaan, että nainen ei voi menestyä, koska hänen arvonsa on täysin ulkonäössä ja leipomistaidoissa, liian usein uskomme sitä vielä vanhempina, vaikka emme edes käsittäisi ajattelevamme niin. Emme ymmärrä kantaamme naisen asemaan, vaikka mielipiteemme olisikin, että eihän nainen nyt voi olla johtajana, kun sehän voi vaikka PMS-oireilun aikaan tehdä tyhmiä päätöksiä. Ja eihän nainen nyt kauheasti voi edetä urallaan, koska mites kun nainen lisääntyy, kuka ne lapset hoitaa? Ja välikysymys - miksi miehiltä ei koskaan kysytä, kuka heidän lapsensa hoitaa kun he etenevät urallaan? Miksi käsitys siitä, että naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa ja isän kuuluu olla emotionaalisesti irrallinen rahantienaaja, on niin syvään iskostunut mieliimme?

Kaikista vahingollisinta naisen asemalle onkin nimenomaan ne salakavalat asennoitumiset, jotka ihmisillä on, joiden he eivät edes ymmärrä vahingoittavan naisten asemaa. Moni on varmasti lukenut hetki sitten tapahtuneesta tragediasta, jossa 22-vuotiaana vielä neitsyenä hillunut pojankloppi otti ja tappoi useamman naisen, koska me kamalat vaginalliset emme olleet langenneet hänen sänkyynsä. Male entitlement on oikeasti olemassa ja se tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä miesten asennoitumista, että he pelkällä olemassaolollaan ovat oikeutettuja johonkin. Naiseen. Jos tälläinen mies käyttäytyy ystävällisesti, hän olettaa saavansa ystävällisyytensä kohteena olevalta naiselta pesää, koska hei, olinhan mä sille ihmismäinen. Ja jos nainen ei anna, hän on kylmäkiskoinen ämmä, ja miesrukka laitettuna friendzoneen. Koska miten kummassa nainen voi kieltäytyä? Eikös naisen tehtävä ole miellyttää miestä?

Naisiin kohdistuvat oletukset ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Naisen tulee olla seksikäs ja osoittaa seksuaalisuutensa pukeutumalla seksikkäästi ja meikkaamalla. Naisen pitää miellyttää miestä aina, kun tämän heppi vähänkin värähtää. Mutta samalla nainen ei saa olla lutka. Jos nainen on lutka, nainen on arvoton läjä sontaa, jota kukaan mies ei todellakaan halua kuin ehkä kerran pantavaksi. Nainen ei myöskään saa ilmaista itse halujaan, koska sellainenhan on tyrkky, vaan pitää odottaa että mies lähestyy häntä. Naisen pitää samanaikaisesti olla pornotähti ja kiltti neitsyt. Vähemmästäkin menee vähän sekaisin.

Ja yhden asian haluan vielä nostaa esiin - mediailmiön, joka tapahtui jokin aika sitten. Hyvin usein miehet vastaavat feministien syytöksiin sanomalla, että ei kaikki miehet tollaisia ole. Not all men. Ja sehän on tietenkin ihan täysin totta! Ei jokainen mies ole raiskaaja, ei kusipää, ei sovinisti. Mutta vastaisku oli voimakas ja osallistuin siihen itsekin. Nimittäin siinä, missä not all men, Yes All Women. Kaikki miehet eivät ole kusipäitä, mutta jokainen nainen kokee elämänsä aikana sukupuoleensa kohdistuvaa vääryyttä. Ja ennen kuin haukutte mua yleistäjäksi, kuunnelkaa vielä tämä.

Se, että julkisella paikalla joku tuijottaa ahnaasti rintojasi.
Se, että joku tulee juttelemaan/pokailemaan, eikä suostu lähtemään vaikka olet ilmaissut, ettei kiinnosta.
Se, kun mielipidettäsi ei oteta tosissaan - oli kyse sitten politiikasta, armeijasta, videopeleistä tai auton moottoreista - koska olet nainen, etkä siksi voi ymmärtää aihetta kunnolla.
Se, kun naisten rinnat on niin yliseksualisoituja, ettei naisen tulisi imettää lastaan julkisella paikalla, koska se voi häiritä miehiä.
Se, kun naisten pukeutumiseen esimerkiksi koulussa puututaan - koska lyhyet shortsit ja tuubitobit häiritsevät miespuolisia luokkakavereita.
Se, että baareissa miesten yleisin lähestymistapa on tanssilattialla tunkea haaravälinsä kiinni naisen perään ja nylkyttää ja hinkuttaa. Tietenkin tietämättä, kaipaako nainen tanssiseuraa vai ei. Ja jos nainen lähtee kauemmas, mies usein seuraa ja yrittää vielä kerran. Kun tämä mies luovuttaa, seuraava odottaakin jo mahdollisuuttaan grindata.


Oma osallistumiseni.

Esimerkkejä on hyvin vähän, mutta saanette idean. Kaikki tämä on käytöstä, joka kohdistuu nimenomaan sukupuoleen. En jaksa uskoa, että oikeasti on olemassa yhtäkään naista, joka ei jossain vaiheessa elämäänsä joudu kestämään kaltoinkohtelua, joka kohdistuu hänen sukupuoleensa. Suosittelen selaamaan Twitterissä hashtagia #YesAllWomen, se on kipeä ja valtava kokoelma naisten kokemuksista ympäri maailmaa.

Omakohtaisia kokemuksia on ihan liikaa. Lukioaikoina M-junassa koin viikoittain lähentelyä, joka ei meinannut loppua kiltisti sanomiseen. Miehet tulivat istumaan lähelle, kyselivät ikää, nimeä ja treffimahdollisuutta. KERTAAKAAN pelkkä "ei, en ole kiinnostunut" ei riittänyt. Aina piti selittää, että on poikaystävä - koska miehet kunnioittavat miespuolista kilpailua enemmän kuin naisen omaa kiinnostuken puutetta. Liian usein poikaystävästäkään kertominen ei riittänyt, vaan sitä seurasi mussutus siitä, miten sen ei joko tarvitse tietää, tai kahville pyydellään ihan kaverimielessä.

Yksittäisiä viime ajoilta löytyy ainakin tämä. Kun oli ne Indiedays Blog Awardsit, lähdettiin Veeran kanssa ja seisahduttiin odottelemaan hetkeksi kadulle. Ohi käveli kaksi miestä, joista toinen aivan yhtäkkiä läppäsi mua avokämmenellä takapuolelle. (Näin tapahtui kerran baarissa vähän ennen raskautumistani - reagoin siihen lähtemällä jätkän perään ja antamalla valtaisan avokämmeniskun poskelle.) Mies ei pysähtynyt juttelemaan tai yrittämään mitään, vaan jatkoi matkaansa kuin ei olisi tehnytkään mitään. Aloin huutamaan miehen perään - "What the fuck? What the fuck, you asshole? Don't fucking slap my ass, you piece of shit!" - johon mies vastasi jatkamalla nauraen matkaansa. Lähistöllä seisoi vähintään tusinan verran miehiä, joista yksikään ei tehnyt muuta kuin vilkaisi suuntaamme ja jatkoi omaa jutusteluaan.

Naiset joutuvat kestämään lähentelyä, joka ei todellakaan ole kaivattua, ja joka ei ota loppuakseen ennen kuin mainitaan poikaystävä. Moni miespuolinen ystäväni on joutunut esittämään poikaystävääni baarissa, koska lähentelevä creep ei ole suostunut uskomaan, että mua ei vaan todellakaan kiinnosta. Englanniksi termi tälle julkisella paikalla tapahtuvalle huutelulle, lähentelelylle ja koskettelulle on street harrasment, ja se on karmaisevaa. Naiset pelkäävät turvallisuutensa puolesta, koska male entitlement-mies ei vain suostu uskomaan, että nainen ei kaipaa hänen läheisyyttään, keskusteluaan tai katsettaan. Naiset opettelevat menemään kotiin taksilla tai kaverin kanssa, yksin kävellessään laittamaan avaimet nyrkkiin niin että niistä saa aseen, naiset opettelevat varomaan miehiä ja pimeitä paikkoja - koska meidät opetetaan pelkäämään raiskausta ennemmin kuin miehiä opetetaan olemaan raiskaamatta.

Huh! Kirjoitin kaiken yhdeltä istumalta. Tuli vähän avattua taas lisää ongelmakohtia, jotka maailmassa edelleen vellovat. Herättelikö teksti teissä ajatuksia?

14 kommenttia :

  1. Toi on niin sairasta, että tyttöjen pitää opetella "dont get raped" koska pojat ei voi oppia "dont rape". :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tiedostat myös ongelmat ja vääryydet, joita toinen sukupuoli kokee. Misandria, törkeät yleistykset ja tekopyhät julistukset, esim. pettävä mies on sika vs. pettävä nainen on sivistynytm omat oikeutensa ja arvonsa tunteva nainen. Puhumattakaan isien oikeuksista ja asevelvollisuudesta.

      Hyvä video myös väkivallan asenteista löytyy youtubesta violence is violence nimellä. #ViolenceIsViolence: Domestic abuse advert Mankind - YouTube

      'In the past quarter century, we exposed biases against other races and called it racism, and we exposed biases against women and called it sexism. Biases against men we call humor.'

      Poista
    2. Tietenkin tiedostan, ja aiemmissa feministi-tägin postauksissa oon puhunutkin asiasta :) ja suunnitteilla olisi tehdä myös feminismipostaus miesten asemasta. Tässäkin postauksessa mainitsemani ulkonäköpaineet kohdistuu myös miehiin, ja miehiin kohdistuu myös paineet olla mies - mikä on ihan hirveän negatiivista! Siis se, että ei saa itkeä, koska ei ole miehekästä, ei saa osoittaa tunteita, koska ei ole miehekästä. Suomessa koti-isiksi jääminen on edelleen aika harvinaista, myös siksi että miehet ei uskalla. Moni tuntemani jätkä kävi intin, koska vaikka ois mieluummin mennyt sivariin, ei halunnut kuunnella jatkuvaa "ootko hinttari vai"-juttua.

      Kiitos vinkistä! Pitää tsekkailla noi ehdottomasti myöhemmin!

      Poista
  2. Mun tuli mieleen noista johtoasemassa olevista naisista vielä se että johtoasemissa olevilta miehiltä sellainen tietynlainen pehmeys ja empaattisuus on merkki hyvästä johtajuudesta. Johtoasemassa olevalta naiselta se on merkki heikkoudesta. Jos meinaat johtaa ja olet nainen niin uskottavuuden saat vain sillä että et pehmoile.

    Muuten about kaikki kansainvälisissä johtoasemissa olevat naiset on siinä kuudenkympin ikävuoden huitamilla. Senikäisinä kun hormonitoiminta on muuttunut ja kuukautisia sekä "hormonipuuskia" ei enää ole. Jännä sattuma. Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten ihan totta! Tossa dokkarissa tuotiin esille se, että Hillary Clinton hävisi, osittain koska yritti olla miehekäs - siis vahva persoona, ei tunteellinen, ei femininiinen. Kun taas Sarah Palin oli yltiönaisellinen ja voitti. Dokkarissa kyseltiin, onkohan se sattumaa - hyvin mahdollista, että ei ole.

      Poista
    2. MInusta taas tuntuu, että se on molemmilla merkki heikkoudesta - tai ainakin ennen ollut. Mutta että ajassa on tulutu eteenpäin ja nyt se phemeys (jos sitä ei ole liikaa) nähdään hyvänäkin. Riippuu tietty että minkälaisesta pehmoudesta on kyse. :)

      Ja kansainvälisestä politiikasta/ tehtävistä. Meillä on alkupäässä paranneltavaa. Sillä jos haluat uran ja lapsia, täytyy jompi kumpi ellei molemmat aloittaa nuorena. Ja jos etusijalla on lapset, nini matkustelu jää monella väkisinkin vähemmälle.

      Esim. itse olin viime kesänä ja tänä talvena brysselissä koulutusreissulla, jossa oli nuoria (alle 35v) poliitikon alkuja, ja olin ainoa perheellinen. Monesta oli hurjaa, että ylipäätään olin ryhtynyt ilman vakkarityötä ja keskenopintojen, pienillä tuloilla/ilman tuloja.

      Ja sitten toisaalta, jos valitset uran ensin, lapset tulisi tehdä juuri kesken uran ja se on hankalaa - etenkin jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen. Siksi on minusta ollut varsin normaalia, että vasta ne kuusikymppiset naiset pääsevät johtoon. Mutta tässäkin asiassa mennään koko ajan eteenpäin ja puolisot ottaa enemmän vastuuta. Jos menestyvän miehen takana on nainen (no voihan se olla mieskin), niin yhtälailla menestyvän naisen takana on mies (tai nainen).

      Ps. MIstä tuon dokkarin löytää? :)

      http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/06/olet-feministi

      Poista
  3. Ihan mahtava teksti! Toivottavasti ei haittaa että jaoin tämän facebookissa. :)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Tästä alkaa oma feministi-postaussarjani: http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/06/olet-feministi.html

      Ehkä pikku hiljaa pääsen kysymyksien esittämisen sijaan vastailemaankin ja käyn joitakin sinunkin kirjoittamiai asioita läpi. Tervetuloa urputtamaan ja vastaväittelemään blogiini. :)

      Poista
    2. Hei mahtavaa, käyn lukemassa! :)

      Poista