Kauhusarja: Vampyyrit

19.4.2014

Ei liene pitkän matkan lukijoille jäänyt epäselväksi, että kauhu on lähellä mun sydäntä. Niin elokuvat, sarjat, kirjat kuin musiikkikin. Blogissa on esiintynyt pari kauhuleffapostausta (1, 2), mutta mitään kovinkaan informatiivista en ole blogiini rakkaasta genrestäni kirjoittanut. Hinku päästä bloggaamaan oli tänään kova, mutten keksinyt millään aihetta - kunnes Hemlock Grovea katsellessani Netflixistä sen kekkasin. Sarja informatiivisia postauksia kauhugenreen liittyvistä asioista! Jes!

Ajatuksenani siis on käsitellä aina postauksen verran jotain kauhugenreen liittyvää asiaa, ilmiötä tai hahmoa ja tarkastella sen historiaa, alkuperää, tarkoitusta ja näkyvyyttä nykyään. Postaussarjan aloittaa tämän hetken trendi, eli vampyyrit. Aloitetaan ihan alusta.

Vasemmalla Philip Burne-Jones "The Vampire", 1897
Oikealla R. de Moraine in Féval, 1851-1852


Taruja verta ja lihaa syövistä olennoista on ollut olemassa jo muinaisina aikoina, mutta niitä ei kutsuttu silloin vampyyreiksi. Tarut ja legendat muinaisilta ajoilta sekoittuvat keskenään ja ovat tulleet lainatuiksi eteenpäin muunneltuina, eli vampyyrimyytin alkuperää on hankala ajoittaa oikein. Esimerkiksi muinaisessa Babyloniassa tunnettiin ilkeä henki Lilu, jonka uskotaan tulleen lainatuksi juutalaiseen mytologiaan Lilith-demonina, joka Kabbalan mukaan oli Aatamin ensimmäinen vaimo ja jonka uskottiin vainoavan lapsia. Myös esimerkiksi antiikin roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli taruja verta juovista demoneista.

Vampyyrin ominaisuudet ja ulkomuoto vaihtelevat paljon myytin maantieteellisen alkuperän mukaan. Esimerkiksi Itä-Eurooppalaiset vampyrit kuvailtiin usein punakoiksi ja lihaviksi, joka on aika räikeä vastakohta meidän käsitykselle hyvin laihasta ja kalpeasta otuksesta. Joissakin myyteissä vampyyri muuttaa ihmisen vampyyriksi juomalla tämän verta ja sitten antamalla ihmisen juoda omaa vertaan, kun taas joissakin myyteissä vampyyriksi muuttumisen voi estää vain juomalla vampyyrin omaa verta. Vampyyrit ovat monissa tarinoissa hyvin seksuaalisia olentoja ja usein kuvataan, että ne harrastavat uhriensa kanssa seksiä ennen veren imemistä.

Vampyyrin heikkoudet ovat monissa myyteissä samat - valkosipuli, krusifiksi, siunattu vesi, auringonvalo ja vaarna sydämeen. Monissa vampyyrin pää pitää leikata irti, joissakin ruumis tulee polttaa. Euroopassa kerrottiin myös, että levittämällä sinapinsiemeniä talonsa katolle voi pitää vampyyrit ulkona ja monissa paikoissa uskottiin, että laittamalla tiettyjä metalleja kuolleen vampyyrin sydämeen sitä estettiin nousemasta kuolleista. Bulgariassa on sittemmin löydetty yli sata ruumista, joihin on tungettu metallia.

Vasemmalla William-Adoplhe Bouguereau, Dante and Virgil in Hell, 1850
Oikealla Mesopotamialainen savinen kohokuva ajalta 1800-1750eaa jonka yksi tulkinta on Lilith-demoni


Nykyisten myyttien pohja on syntynyt Itä-Euroopassa 1600-luvulla ja ensimmäinen varsinainen dokumentoitu vampyyritapahtuma on vuodelta 1672 nykyisen Kroatian alueelta, jossa paikallisen talonpojan uskottiin heränneen kuolleista imemään elävien verta ja ahdistelemaan leskeään. Talonpojan sydän lävistettiin vaarnalla ja tämän pää irroitettiin. Vampyyripaniikki levisi ympäri Eurooppaa. 1700-luvun massahysteriaa kutsutaan nykyään nimellä 18th-century vampire controversy, jonka aikana vampyyrihavaintoja dokumentoitiin jatkuvasti, hautoja avattiin tarkistaakseen ovatko ruumiit tallella ja ihmiset panikoivat. Vasta kun keisarinna Maria Teresia kielsi hautojen availut ja ruumiiden häpäisyt sekä lähetti henkilökohtaisen lääkärinsä tutkimaan vampyyrimyyttejä ja ilmoittamaan ettei niitä ole, hysteria laantui. Myyttejä toki myös esiintyi muuallakin maailmassa kuin Euroopassa.

Syitä vampyyrimyyteille on nykyään listattu monia ja niihin yleisin lienee ollut tietämättömyys. Lääketieteen saralla ei tiedetty paljoa mitään, mikä vahvisti vampyyriuskomuksia. Esimerkiksi koomaan tai katalepsiaan vaipunutta saatettiin luulla kuolleeksi ja haudata tämä elävältä ja haudasta kuuluvia huutoja luultiin kuolleistanousemiseksi. Harvinainen Porfyria-niminen sairaus (jota joskus kutsuttiin nimellä vampyyritauti) aiheuttaa mm. iholle auringonvalossa nousevat rakkulat, anemian ja kohtaukia. Monet uskonnot opettivat, että syntiset saattoivat jäädä kuoleman jälkeen vaeltamaan maahan elävien ihmisten joukkoon ja näin vahvistivat vampyyrimyyttejä. Myös esimerkiksi tietämättömyys kehon mätänemisprosessista, vesikauhu ja nk. vampyyrilepakot on listattu mahdollisiksi syiksi vampyyrimyyttien syntyyn.

Nykyään yleinen käsitys tietenkin on, ettei vampyyreita ole olemassakaan. Vampyyrit ovat nykypäivän populaarikulttuurin trendi, eikä liene keltään jäänyt huomaamatta, että niitä tungetaan joka tuutista. Vuonna 1819 ilmestynyttä John Polidorin The Vampyre-novellia pidetään ensimmäisenä modernina vampyyrikirjana. Vuonna 1922 ilmestyi elokuva Nosferatu, jossa on vampyyrikreivi Orlok. Mutta monelle varmasti tutumpia tarinoitakin löytyy niin vähän kauempaa kuin lähempääkin ajasta.

Kolme Draculaa - Christopher Lee, Bela Lugosi ja Gary Oldman


Vuonna 1897 ilmestyi irlantilaisen Bram Stokerin kirja Dracula, jonka vampyyripäähenkilö Dracula on edelleenkin maailman tunnetuin vampyyri. Kirja itsessään on todella hyvä ja suosittelen ehdottomasti sen lukemista - tosin vanhanaikainen verkkainen kirjoitustyyli saattaa välillä kyllästyttää. Nykyarvio on, että Dracula olisi esiintynyt yli 200 elokuvassa. Tunnetuimmat Draculan näyttelijät lienevät vuoden 1931 Dracula-elokuvan pääosan esittäjä Bela Lugosi ja vuoden 1958  Dracula-elokuvan pääosan esittäjä Christopher Lee. Tunnetuimpiin voidaan laskea myös vuoden 1992 Bram Stokerin Dracula, jonka ohjasi Francis Ford Coppola ja jossa näyttelee mm. Gary Oldman, Keanu Reeves, Winona Ryder ja Anthony Hopkins. Tämä oli yksi ensimmäisiä näkemiäni kauhuelokuvia ja se on edelleen yksi lemppareistani! Samoin vampyyrilemppareihini kuuluu vuoden 1987 Lost Boys, jossa esiintyy mm. Kiefer Sutherland.

Pikkuisen modernimman vampyyrikirjallisuuden yksi edelläkävijöistä on Anne Rice, jonka Vampyyrikronikat-kokoelma käsittää kymmenen kirjaa jotka ovat ilmestyneet vuosien 1976 ja 2003 välillä. Niistä kolme ensimmäistä ovat saavuttaneet valtavan kulttisuosion ja myös elokuvaversioita - ensimmäinen on vuonna 1976 ilmestynyt Veren vangit, jonka vuonna 1994 tehtyä elokuvaversiota tähdittää mm. Brad Pitt, Tom Cruise, Kristen Dunst ja Antonio Banderas. Sekä kirja että elokuvat ovat aivan mielettömän hyviä. Toinen kirja on Vampyyri Lestat vuodelta 1985, joka jatkaa ensimmäisen kirjan tarinaa ja jonka puolivälissä olen nyt. Kolmas on vuoden 1988 Kadotettujen Kuningatar, jonka vuoden 2002 elokuvassa esiintyy mm. edesmennyt laulaja Aaliyah. Elokuva julkaistiin puoli vuotta Aaliyahin kuoleman jälkeen ja on omistettu tämän muistolle. Veren vangeissa alkava tarina kuvailee vampyyreja aikaansa nähden uudella tavalla. Vampyyreilla on tunteet ja kyky kiintyä, rakastua ja kokea empatiaa, seksuaalisuus on korostunut, kirjoissa on paljon homoeroottisia piirteitä sekä paljon eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Anne Ricen kirjoja pidetään myös yhtenä merkkipaaluna goottityylin kehittymisessä.

Kirsten Dunst, Brad Pitt ja Antonio Banderas elokuvassa Veren vangit/Interview with a vampire


Vuonna 1991 alkoi ilmestyä nuorille suunnattu kirjasarja nimeltä Vampyyripäiväkirjat, josta on nykyään tehty samanniminen televisiosarja. Lapsille on suunnattu monia vampyyritarinoita, joista tunnetuin (paras!) on Angela  Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri, jota minäkin oon pienenä lukenut. Televisiossa vampyyrejä esiintyy myös Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa, sen spin-offissa nimeltä Angel, True Blood-sarjassa ja nuorille suunatussa Teinidracula-sarjassa. Itse olen tutustunut vain kulttisarjoihin Buffy & Angel, joiden suuri fani olin niiden aikanaan tullessa televisiosta ensimmäistä kertaa. Muihin tässä mainittuihin en ole vielä tutustunut ollenkaan.

Ja se eniten tällä hetkellä tapetilla oleva, tosin siitä pikkuhiljaa laskeutuva nyt kun kaikki elokuvatkin ilmestyivät jo, on Twilight. Myönnän heti kättelyssä, että pidin kirjasarjasta. Elokuvista en niinkään, mutta kirjoista alkuperäiskielellä pidin - en ehkä vampyyritarinoina niinkään, mutta munkin sisällä asuu vielä pieni teinityttö, jonka mielestä fanfic-tyyppiset kertomukset on ah, niin ihania. Twilightia on arvosteltu joka suunnasta ja tuhannesta syystä, mutta niistä ilmeisin lienee kirjailija Stephenie Meyerin omapäiset muutokset myytteihin, jotka ärsyttävät alkuperäismyyteistä tykkääviä. Twilight-sarjassahan esimerkiksi vampyyrit eivät nuku ollenkaan, auringonvaloon joutuessaan kuoleman sijasta alkavat kimaltemaan, pärjäävät eläimen verellä (ja kutsuvat itseään kasvissyöjiksi), ovat italialaisen vampyyrisuvun sääntöjen alaisia ympäri maailmaa, ovat epäinhimillisen kauniita ja voimakkaita ja vampyyriksi muuttuminen on kivulias prosessi, jossa puremasta verenkiertoon päässyt myrkky kiertää kehoa monta vuorokautta aiheuttaen järkyttävää tuskaa ennen uudelleensyntymistä vampyyrina. Jokaisella vampyyrilla on myös oma supervoimansa, joka liittyy yleensä jotenkin vampyyrin elämään ihmisenä. Myös ihmissusimyyttiä on muokkailtu, kirjan karvaturrit kun muuttuvat aina halutessaan kuunvalosta viis, ja muuttuvat ihmissuden sijasta ihan oikeiksi, valtaviksi susiksi.


Twilight todellakin jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta pakkohan se on myöntää, ettei kyse oikeastaan ole enää vampyyrimyytistä vaan teinien rakkaustarinasta, johon on lisätty jotain "uutta", tällä kertaa mytologisia olentoja. Esimerkkejä vampyyreista nykyajan elokuvissa, kirjoissa, sarjoissa sekä taiteessa ja mediassa yleensä on niin paljon, etten ala listaamaan niitä kaikkia - tunnetuimmat riittänee. Nykyäänhän vampyyrit ovat todellakin trendi etenkin nuorten keskuudessa, ja vanhojen myyttien seksuaalisuus löytyy nykyisistäkin vampyyritarinoista. Nykyvampyyrit kuvataan näet usein harvinaisen hyvännäköisinä. Aiemmin vampyyrin seksuaalisuus ei perustunut ulkonäköön, ne kun olivat rujoja olentoja, vaan eräänlaiseen charmiin ja kykyyn saattaa ihmisuhri niin pitkälti pauloihinsa, että tästä tuli aivoton orja vampyyrille. 50 Shades of Gray oli muuten alunperin fanitarina Twilightista, josta muutettiin vain nimet kun se julkaistiin kirjana!

Tästä aiheesta mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta ollenkaan, eli mun netistä bongaamiani tietoja saa tulla korjaamaan, jos olen jossain asiassa väärässä. Puhun nyt siis nykypäivän "oikeista vampyyreista" eli gootti- ja osittain myös sadomasokismikulttuurista nousevat ihmiset, jotka elävät nk vampyyrielämää. Heihin kuuluu erilaisia vampyyreja, mm. sanguine vampires eli ihmiset, jotka juovat eläimen tai ihmisen verta ja sanovat tarvitsevansa sitä pysyäkseen hengissä, psychic vampires eli ihmiset, jotka käyttävät ravintonaan ihmisten energiaa jota imevät itseensä mm. muiden auroista sekä living vampires joille vampirismi on enemmän henkinen kuin fyysinen asia. Vampyyrielämäntapaa seuraavat siis noudattavat vampyyrimyyttejä pitkälle - saattavat juoda verta, nukkua arkuissa, liikkua vain öisin ja yrittää kehittää parapsykologisia taitojaan. Joitakin tunnettuja nykyvampyyreja on Don Henrie, Julia Caples ja Jonathon Sharkey.

Mitä te tykkäätte vampyyrimyytistä? Mun oma mielipiteeni on, että se menetti kauhuaspektinsa viimeistään tämän vuosituhannen vampyyritrendin mukana. Siinä missä esimerkiksi Anne Ricen romaanit on vielä oikeasti ajoittain tosi pelottavia, ei nykyiset vampyyrijutut ole enää oikeastaan edes tarkoitettu kauhuksi - esimerkiksi parisuhteet vievät vampyyritarinoissa nykyään valtaosan huomiosta ja vampyyreita ei esitellä enää pelottavina tappajina vaan varteenotettavina elämänkumppaneina. Se on vähän syvältä, koska vampyyreista olisi mahdollisuus edelleenkin tehdä todella kuumottavia juttuja, mutta kaikki keskittyy nyt seksikkyyteen pelkästään sen sijaan että sen yhdistäisi kauhuun.




3 kommenttia :

  1. Ah, vampyyrit!8) olikos addams familyssä jotaki vampyyrijuttuja! mä tykkäsin ihan hirveesti vampyyripäiväkirjojen 1-3 ekasta kaudesta, nykyään hirveetä scheissea.. pakko muuten kysyä, tiedätkö sä "ennestään" näin paljon kaikkia juttuja, vai teitkö kuitenkin taustatyötä tätä varten?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei en oo ihan varma muuten oliko! Mä en oo vielä päiväkirjoja kattonu yhtään, mut hirveen moni tuttu kehuu eli pitäs joskus ottaa sekin työn alle :D ennestään tiesin aika paljon mut googlettelin kyllä nippelitietoja, vuosilukuja jne :)

      Poista