Fake it 'till you make it

16.4.2014

Tästä aiheesta on blogeissa jauhettu aika lailla väsymykseen asti mut hei, jauhetaan vielä vähän lisää! Mua alkaa aina ärsyttämään, kun törmään eri puolilla nettiä samoihin valituksiin blogien lukijoiden suunnalta - kun kaikki on niin feikkiä, mukatäydellistä ja kiillotettua. Että blogit eivät ole aitoja, koska niissä ei kerrota elämän nurjasta puolesta. Voin vaan puhua omasta puolestani, eli yritän tehdä niin.

Mä tykkään yrittää olla positiivinen ihminen. Vaikka välillä joku juttu ottaisi päähän tai asiat ei menisi ihan putkeen, haluan löytää tilanteista sen kultareunuksen. Inhoan itsesäälissä rypemistä ja asioiden vatvomista ikuisuuksia. Tottakai mäkin valitan joskus, ei kukaan terve ihminen ole oikeesti joka ikinen hereilläolon hetkensä hymy korvasta korvaan koko elämäänsä, mutta ihmisillä on silti monenlaisia erilaisia tapoja reagoida asioihin. Mä pidän tosi luotaantyöntävänä luonteenpiirteenä sitä, jos on oikeasti koko ajan nillittämässä aivan kaikesta. Tiedättehän, ne tyypit, jotka löytää kaikesta aina jotain väärää. Onhan tänään joo tosi kivaa kun aurinko paistaa, mut mä unohdin mun aurinkolasit himaan eli päivä on pilalla. Ihanaa kun on palkkapäivä ja sain maksettua kaikki laskut niin että jäi reippaasti ylikin, mut mun bussi tuli kaks minuuttia myöhässä, eli mun päivä on nyt pilalla ja valitan HSL:n aikatauluista koko loppupäivän kaikille. Negatiivisia asioita ei tarvitse vatvoa jatkuvasti ja pitkään jos tilanne itsessään on jo ohi, koska miksi kukaan haluaisi olla koko ajan vihainen, surullinen, ärsyyntynyt tai muuten vaan pahalla tuulella?


Ja aasinsillalla päästään nyt siis blogeihin. Jos mulla on Nicon kanssa kränää vaikkapa siivoamisesta, miksi mä kertoisin siitä blogissani? Mä en yleensä kerro edes kavereilleni jos meillä on jotain pikkukränää, koska ei oo mitään järkeä vatvoa niin pieniä asioita pitkään. Jos meillä olisi jotain maailmanluokan melkein erottiin-riitoja, puhuisin niistä varmasti ystävilleni - mutten edelleenkään blogissani. Näinkin pienen kaliiberin bloggaajana kuin mä olen, blogi on silti julkinen koko maailmalle eikä esimerkiksi parisuhteen ongelmat kuulu koko maailmalle someen lueteltuina. Mutta jos meillä menisi huonosti pitkään, en myöskään esittäisi somessa, että kaikki on hyvin - en vaan yksinkertaisesti sanoisi sitten mitään meidän suhteesta. Ei mulla oo tapana muutenkaan mitenkään erityisemmin söpöillä somessa mitään "ihana kultsipuppelini teki mulle aamiaisen sänkyyn<3"-juttuja vaikka tekisikin, eli mikään ei silloin some-käytöksessäni muuttuisi. Voitte vaan kuvitella, mitä isojen ja suosittujen blogien kirjoittajat joutuvat kestämään - en ihmettele yhtään, että kaikki vähänkin henkilökohtainen jätetään pois, koska ikävä kyllä blogeja seuraa myös lauma haaskoja, jotka vaan odottaa mahdollisuutta päästä tunkemaan kapuloita joka paikkaan.

Samaa myös muissa elämän takapakeissa. Jos ne on pieniä ja nopeasti selvitettävissä, miksi niitä pitäisi vatvoa blogissa? Ei blogielämä ole automaattisesti feikkiä ja kiilloteltua, jos blogissa ei vaan vatvo asioitaan kun ei ole muutenkaan vatvojaluonne. On oikeasti paljon voimaannuttavampaa puhua positiivisista asioista ja ihan tietoisilla valinnoilla pitää itsensä hyvällä tuulella, ja yksi tapa siihen on esimerkiksi kirjoitusharrastuksessaan käsitellä iloisia asioita. Tietenkin on eri asia olla mainitsematta jotain pientä aamukränää blogissa kuin kesken avioeron hehkuttaa blogin puolella, miten se oma kullannuppu on niin ihana ja romanttinen. Toinen niistä on valehtelua - se jälkimmäinen.


Muutenkin bloggaajat kokevat aika paljon ristiriitaa lukijoiden puolelta. Jokainen lukija on tietenkin yksilö, mutta jos miettii palautemassaa yleensä, se on yleensä hyvin ristiriitaista. Toisaalta valitetaan, ettei kerrota tarpeeksi huonoja juttuja eli ollaan epärehellisiä, mutta jos puhutaan myös huonoista jutuista, aletaan sanomaan että bloggaaja on kauhea valittaja eikä kukaan sellaista jaksa enää lukea. Miten siinä nyt sitten pitäisi olla, kun kuitenkin on jotenkin väärinpäin?

Myös kommenttien puolella oon tykännyt pitää melko positiivista linjaa. Yleisesti ottaen en julkaise negatiivisia kommentteja, ellen mä koe ihan tarvetta vastata sille ihmiselle jotain. Mutta niitä vähän väliä tulevia mielenköyhyydestä kumpuavia "lol oot nolo"-tyyppisiä kommentteja en julkaise ollenkaan, koska en kuitenkaan aio alentua samalle tasolle vastaamalla niihin, ja moni lukija on blogiurani aikana aiemmin maininnut, että muiden blogien ilkeilykommentteja lukiessa tulee itsellekin paha mieli. Tykkään ajatella, että blogini on hyvän mielen ja fiiliksen blogi, eikä tänne silloin kuulu jokaisen pikkuketutuksen analysointi tai turhat ilkeät kommentit.

Älkää siis aina vetäkö heti johtopäätöksiä ihmisen rehellisyydestä, jos osa tämän yritystä olla kokonaisvaltaisen positiivinen ihminen elämänasenteeltaan aiheuttaa sen, ettei blogissa esiinny paljoa huonoja juttuja. Kyllä muakin ällöttää kakkavaipan vaihto ja ärsyttää jos Shiri kiukuttelee koko päivän, mutta en koe tarpeelliseksi puhua niistä asioista täällä, koska silloin asian selvittämisen ja ylipääsyn sijaan jättäisin siitä merkit tänne ja se jäisi elämään.

Tykkäättekö itse lukea enemmän hyvän fiiliksen blogeja?

10 kommenttia :

  1. Ite oon sellanen ylihehkuttaja mutta samaan aikaan yks samperin surkuttelija kun kirjotan postauksia. Aiheet ja fiilis vaihtuu jatkuvasti mutta mä pidänkin "naamatonta" blogia jossa voin vähän hengähtää elämästä. Mä kirjotan asioita joita en ehkä kertois edes kavereille jokapäiväisesti. Oon siis melkeenpä sun vastakohta siinä.

    Tykkään ite kanssa blogeista, jotka on mun blogin tyylisiä. Välillä tosi ilosia postauksia ja joskus itkupotkuraivareita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäki on varmaa sitä eroo et miten kirjottaa blogia, siis kun mäkin oon ennen kirjottanu sillee päiväkirjamaisesti jollon on tullu nillitettyäkin kun on puhunu niin avoimesti, mut nykyään pidän tätä vähemmän päiväkirjana ja postauksia miettii ihan eri lailla !

      Poista
  2. Mä tykkään lukea blogeja joista välittyy hyvä fiilis, mutta musta on myös ihan kiva jos bloggaaja välillä kertoo myös jos asiat ei meekkään niin mallikkasti, ei sen takia että hahaah sulla menee paskasti vaan siks että silloin se bloggaaja tuntuu taas enemmän ihmiseltä ja sellaiselta johon voi samaistua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyl aika hyvä pointti toi samaistuttavuus! En ollu tullu ajatelleeks sitä tolta kannalta :)

      Poista
  3. Mä allekirjoitan tän täysin! Monipuolisuus on jees, mutta alituinen nillitys vituttaa. Lähipiiristä löytyy useampikin esimerkin kaltainen valivalinillinnillin-tyyppi, jotka ei vaan osaa irroittautua siitä negatiivisesta!

    Mielipiteet erikseen, silloin voi tullakin negaa, mutta ai ristus jos kaikki on aina sitä. :D

    Täällä ei oo, hyvä niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, mielipiteen ilmaiseminen on eri kun nillittäminen! :D Pus<3

      Poista
  4. hei haluisitsä tehdä sellasta postausta missä olis epäonnistuneita kuvii shiristä? :D tiiäksä sellasii oikeesti kamalia! :D jollain jenkkimimmimammalla oli kivoi kuvii sen babysta ja vastineeks sit ihan vitun sori kielenkäyttö mut niin järkyttävää matskuu ettei samaks lapseks olis kuvitellukaa :D siin oli musta hyvää asennetta ja sellasta keskisormee näille mammoille keiden ''oma kullannuppu on ihanin ja kaunein'' :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vähän kattoo! :D periaattees en tykkää ajatuksesta että laittasin Shiristä sellasia kuvia mitä se ei ite välttämättä haluis julkasta, eli just jotain ruman ilmeen kuvia tms, mut laitan harkintaan :D

      Poista
  5. mä yritän kovasti opetella positiivisuutta koska oon stressaajaluonne niin joskus se positiivisuus vain unohtuu siinä. en mä toisaalta ongelmissakaan ryve tai huku itsesääliin, mutta positiivisuus on sellainen juttu minkä unohdan toisaalta sisällyttää jokaiseen päivään. :P

    mun lukulistalla ei ole tarpeeksi hyvän fiiliksen blogeja, kun useimmat on juuri niitä että itketään samoista asioista päivät läpeensä. en toisaalta voi myöskään sietää sellaisia blogeja joissa esitetään että kaikki on täydellistä. en koe mitenkään huonoksi sitä että joskus puretaan turhautumista, surua ja pahaa oloa sekä kerrotaan kuinka turhauttavaa vaikkapa vauva-arki sattuu juuri nyt olemaan. kunhan jutut ovat tosia eikä väkisin keksittyjä. realistiset ja positiiviset blogit on lukemisen arvoisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuus on just sellanen juttu että sitä pitää ihan tietosesti muistaa tuoda jokaseen päivään, sen oppii ajan kanssa kun jaksaa yrittää :) Ja joo, mäkään en tykkää niistä blogeista joissa valehdellaan ja väitetään kaiken olevan täydellistä, hainkin tällä postauksella just sitä että hyvän fiiliksen blogeissa on eroja - on niitä jotka ei jaksa valittaa blogissa mutta kertoo silti realistisesti elämästään, ja sitten on niitä jotka ihan räikeästi valehtelee ja väittää vaikkapa omistavansa jotain mitä ei oikeesti omista jne.

      Poista