The Fall

9.2.2014

Mä en olekaan tainnut tähän blogiin tehdä yhtäkään leffa-arvostelupostausta (yksittäisestä leffasta, horror-packejä ei lasketa!) ja nyt tuli katsottua siihen tarkoitukseen ihan täydellinen seikkailu-/fantasiapätkä. Kyseessä on The Fall vuodelta 2006, joka sai ensi-iltansa Toronton filmifestivaaleilla mutta pääsi teatterilevitykseen vasta vuonna 2008 ja jonka on ohjannut Tarsem Singh - sama tyyppi, joka ohjasi scifijännärin The Cell vuodelta 2000 ja R.E.M.-yhtyeen "Losing My Religion"-musavideon. Elokuvaa kuvattiin yli neljä vuotta yli kahdessakymmenessä eri maassa, ja toinen päänäyttelijöistä on pieni romanialainen Catinca Untaru, joka suloisella tönkköenglannillaan puhuva hahmonsa on suurimmilta osin improvisoitu - monet tytön vuorosanoista ovat luonnollisia reaktioita vastanäyttelijäänsä. Tytölle esimerksi väitettiin, että vastanäyttelijä Lee Pace oli oikeasti liikuntakyvytön.

Elokuvan realistiset tapahtumat sijoittuvat vuoden 1915 Los Angelesiin, jossa stunttimies Roy (Pace) on joutunut sairaalaan loukkaannuttuaan heti ensimmäisessä stuntissaan - hänen piti hypätä sillalta hevosen selkään, mutta missasi hepan. Sairaalan toisella osastolla on appelsiineja poimiessa pudonnut ja kätensä murtanut 5-vuotias Alexandria (Untaru), joka sairaalaa tutkiessaan päätyy Royn huoneeseen ja tutustuu tähän. Roy ei pysty liikuttamaan jalkojaan, joten hän alkaa kertoa Alexandrialle eeppistä tarinaa viidestä kostonhimoisesta sankarista, jotka jahtaavat kenraali Odiusta jokainen omista syistään. Tytön mielikuvitus laukkaa ja suuri osa elokuvasta on Royn kertomaa tarinaa.

En halua spoilata tätä ollenkaan, eli tarinaa en avaa tämän enempää. Voin kuitenkin kertoa, että vaikka elokuvaa katsoo silmät selällään sen upeiden visuaalien vuoksi, sydän särkyy kahta päänäyttelijää seuratessa. Elokuva on todella surullinen, mutta siitä löytyy myös toivon kipinää.

Visuaalisesti elokuva on kertakaikkiaan pysäyttävä, surrealistinen taideteos jonka jokainen yksityiskohta on pitkälle mietitty. Ohjaaja Singh rahoitti elokuvan pääasiassa itse voidakseen tehdä siitä mahdollisimman oman näköisensä. Kuten aiemmin mainitsin, elokuvaa on kuvattu yli 20 maassa, mukaanlukien Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Italiassa, Intiassa, Argentiinassa, Turkissa,  Fijillä, Ranskassa... Maisemat on lumoavia, on vaaleansinistä kirkasta merta, valtavaa aavikkoa, palatseja, raunioita.... Semijärkyttävä fakta on, että 1910-luvun Amerikkalaista sairaalaa esittävä rakennus on oikeasti nykypäiväinen Etelä-Afrikkalainen mielisairaala, jonka elokuvasta ulos jääneet osat olivat toiminnassa kuvauksien ajan. 

Myönnän nyt ihan rehellisesti olevani puolueellinen siinä, että mun pitkäaikainen ihastukseni Lee Paceen on alkanut saada vähän huolestuttavat mittasuhteet - eli tottakai näyttelijäntyö oli mun mielestä mielettömän hyvää. Mutta rehellisesti puhuen herra on ihan oikeasti todella hyvä näyttelijä ja se kyllä näkyy tässäkin elokuvassa. Royn rooli on aika ristiriitainen, parin tunnin aikana hahmosta tykkää ja ei tykkää jatkuvalla vaihtelulla. Pikkuiselle Catinca Untarulle pitää kuitenkin nyt antaa kaikki kunnia! Uskomattoman suloinen tyttönen on ihan mieletön roolissaan, vaikka tämä oli tytön ensimmäinen rooli ja ensimmäinen kosketus näyttelemiseen yleensä. Hahmona Alexandria on viaton ja utelias tyttö, helposti höynäytettävissä, mutta hirvittävän aito ja lempeä. Royn ja Alexandrian välille kehittyvä suhde on Alexandrian ikävää kuolleeseen isäänsä, Royn epätoivoa ja molempien yksinäisyyttä. Muut näyttelijät jäävät taka-alalle, kaikilla ei ole edes paljoa vuorosanoja vaikka olisivatkin ruudussa melko paljon.

Yleisesti ottaen leffa on saanut Wikipedian mukaan keskivertoja ja hyviä arvosteluja, ja IMDB:ssä sen yleisarvosana on tätä kirjoittaessa 7,9/10. Kympin asteikolla uskaltaisin itse kuitenkin siirtää pisteitä hyvin lähelle kymppiä. Kahden tunnin pätkänä leffa kuitenkin ehti puolivälin tienoilla semisti puuduttaa eli ihan täyteen kymppiin ei pääsisi munkaan kohdalla. ~9½ on kuitenkin jo aika hyvin.

Suosittelen sitä ehdottomasti kaikille, jotka haluaa nähdä ainakin todellakin uniikin elokuvan! Suurin osa leffoista tuntuu nykyään olevan niin samasta muotista väännettyä, että on tosi virkistävää välillä katsella vähän taiteellisempaa teosta. Täntyyppisiä elokuvia saisi ehdottomasti tulla lisää - tosin toista tämänkaltaista tuskin tulee.

Onko joku teistä nähnyt tän? Mitä tykkäsitte?

8 kommenttia :

  1. Uniikeista elokuvista puheenollen, voisin suositella sulle The Fountain -leffaa, jos et ole jo katsonut. Ainakin siinä on pähkäiltävää, visuaalinen puoli on todella hyvä ja soundtrack uskomattoman kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo nähnyt, oli mulle ihan uusi tuttavuus :) kiitos!

      Poista
  2. Joku muuki nähny kyseisen leffan:D mä oon itekin suositellu tätä muille, ehdottomasti visuaalisen puolensa ansiosta maailman kauneimpia leffoja :) muuten tykkäänki sit vaan kauhuleffoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, mun Lee Pace-pakkomielteeni on päässy niihin mittakaavoihin et pitää kattoo kaikki sen leffat :'D kauhu on ihan lemppari, mut vähän kyl hirvittää ku pitäs kattoo vuoden 2008 Posession jossa se on, mut se vaikuttaa hirveen huonolta :D

      Poista
  3. Ootko nähnyt viime vuonna tulleen leffan Cloud atlas? Mieletön, syvällinen, visuaalinen, uskomaton, pysäyttävä... Mitähän adjektiiveja vielä keksisin :D Itse istuin tän ihan leffateatterissa ja olin aika mykistyneen hämmentynyt ja liikuttunut koko filmin alusta loppuun. Suosittelen! Pakko vielä kehua, että sun blogi kuuluu ihan lemppareihin, tää on monipuolinen ja kirjoitat ihanan raikkaasti! Sulla on lahja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo nähnyt, pitää lisätä sekin katselulistalle, kiitos! :) ja kiitos kehuista, ihana ♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. hmmm google ei löydä tän nimistä leffaa :/

      Poista