Itsetunnon jatkokurssi

12.2.2014

Kirjoitin viime vuoden puolella postauksen itsetunnon alkeista, ja sen olisi nyt aika saada jatkoa. Hyvä itsetunto on matka, joka ei missään nimessä ole suora lineaarinen viiva pisteestä A pisteeseen B, mutta mutkikasta ja kiemurtelevaakin tietä voi mitata. Mihin siis ollaan päästy sitten syyskuun, jolloin tietoiset `päätökset tehdä Sofiasta astetta kivempi Sofia tehtiin suurella tarmolla?

Edellisessä postauksessa on lista asioista, joista en pidä itsessäni. Mitä listalle kuuluu?


- Paino. Listan tekemisestä on jokunen kilo tippunut, ja peilikuva kertookin jo jonkinlaisesta muutoksesta, kuten blogissakin oon pari kertaa hehkutellut. Ennemminkin olisi pitänyt kirjoittaa listan tähän kohtaan ulkonäkö eikä paino, mutta tähän kohtaan olen kuitenkin panostanut ja saanut jotain aikaankin. Tää on ehdottomasti isoin projektini ja ottaakin aikansa, kuten kuuluukin jotta muutos on pysyvä. Elämäntapoihin on saatu tehtyä muutoksia ja tuntuu ihanalta huomata jaksavansa treenatessa kauemmin, kovempaa ja isommilla painoilla.
- Keskeytän välillä ihmisiä puhuessani. Tähän olen myös yrittänyt kiinnittää huomiota ja tuloksia tulisi kai kysyä ennemmin läheisiltäni, mutta mielestäni olen petrannut siinä, että osaan kuunnella toisen pointin kunnolla loppuun asti ennen kuin kommentoin sitä.
- Riitelen huonosti: ärsyynnyn helposti ja korotan ääntäni, ilkeilen. Nicoltahan tätä pitäisi kysyä, mutta olen vähentänyt pikkuasioista mäkätystä ja yrittänyt muutenkin hengitellä ja laskea sataan aina kun on ketutuskäyrä on uhannut räjähtää.
- Haluaisin blondit hiukset. Suunnitelmia on ainakin tehty ja hopeashampoo tilattu, onhan se jotain!
- Haluaisin oppia meikkaamaan ammattimaisemmin. Oon käyttänyt häpeällisen määrän minuutteja ja tunteja selaillen tutorialeja ja harjoitellut nenän varjostamista ja banaanivarjostuksia. Oon muutenkin panostanut vähän enemmän ulkonäkööni verrattuna siihen ensimmäisten vauvakuukausien verkkarit-jaksan ehkä harjata tukan-lol mitä on meikit-meininkiin.
- Vaatekaappini sisältö ei miellytä mua, haluaisin erilaisia kuteita. En viitsi hirveästi ostella itselleni vaatteita, koska tykkään ajatella että ne olisi kohta jo liian isoja mulle.
- Oon laiska, en aina jaksa siivota tai mennä salille. Tässä oon petrannut hurjasti, vaikka oonkin edelleen mielestäni liian laiska! Oon siivonnut joka päivä edes vähän ja oon myös saanut itseäni niskasta kiinni treenaamisen suhteen. Aina ei nappaa joka ikinen päivä tehdä jotain, mutta kahta taukopäivää kauemmin en pidä. On se kuntoilun muoto sitten sali tai kodin kahvakuulatreeni tai Kinectin tanssipeli.
- Huono itsekuri, saatan lipsua esim. ruokavaliossa. Olen niin ylpeä ettei mitään rajaa - tässä oon pysynyt miltei täydellisesti. Mullahan on edelleen meneillään se Facebook-herkkulakko, jossa yksi tykkäys oli yksi päivä lakkoa, ja se on maaliskuun puoliväliin asti. Herkkulakon myötä oon kiinnittänyt muutenkin paljon huomiota ruokavaliooni ja syönyt paljon tuoretta ja panostanut enemmän itse tehtyyn ruokaan.
- En pidä tarpeeksi yhteyttä ihmisiin. Paranee koko ajan, siinä missä jossain vaiheessa näin yhtenä tai kahtena päivänä ystäviä, nykyään viikossa on ehkä yksi tai kaksi päivää kun en näe ainakin jotakuta.
- Olen ajoittain vähän kusipää. No jaa, taidan olla edelleen.
- Olen välillä tosi dramaattinen ja teen pikkujutuista isoja ongelmia. Kuten mainittu riitelykohdassa, oon vähentänyt pikkuasioista vänkäämistä reippaasti. 


Lista näyttää siis oikein hyvältä, vaikka helppoa muutosten tekeminen ei missään nimessä ole. Eräässä Facebook-ryhmässä juteltiin jokin aika sitten siitä, miten lapsuuden perhe vaikuttaa hirveästi siihen, minkälainen ihminen on aikuisena. Ja sehän on ihan totta, usein tulee huomattua itsessä piirteitä ja tapoja, jotka selvästi ovat tulleet kasvuympäristöstä. Jotkin niistä ovat miellyttäviä, jotkin eivät (esimerkiksi juuri se dramaattisuus...) mutta se, että tiedostaa mistä ne tulevat, auttaa käsittelemään niitä ja ultimaalisesti pääsemään niistä eroon, jos se on tavoitteena.

On tärkeää muistaa, että vaikka yrittääkin tiedostaa omat huonot piirteensä ja muuttaa niitä, se ei missään nimessä saa tarkoittaa itsensä inhoamista tai moittimista. Itsetuntoa ei voi kohottaa, jos ei kohtele itseään hyvin. Eikä myöskään saa keskittyä vain negatiiviseen, vaan huonojen puolien listan rinnalle pitää tehdä lista niistä asioista, joissa tykkää itsessään. Voiton puolella ollaan, kun positiivisten lista on pidempi kuin negatiivisten. Oon pari kertaa jo listannut juttuja joista tykkään itsestäni eli ei toisteta, mutta kokonaisuudessaan hyvien puolieni lista on pidempi kuin huonojen. Ja se on ihanaa.

Itsensä muokkaaminen paremman itsetunnon saavuttamiseksi on täysin hyväksyttävää. Plastiikkakirurgian vastustajien lempiargumentti on "no mä ainakin oon ihan sinut itseni kanssa enkä tarvii mitään feikkii" - ja sehän on tietenkin tosi hienoa, mutta kaikilla asia ei ole näin. Jos mulla olisi rajaton budjetti kävisin aivan varmasti vähän leikkelemässä itseäni. Jos itsensä rakastaminen vaatii pysyvää muutosta synnynäiseen itseen, sitten se vaatii sitä ja sen tavoitteleminen on okei. Luin netistä yhden aika hauskan pointin - ihmiset puhuvat usein niin, että jos hankit tekorinnat, ne eivät ole sinun rintasi. Se on totta etteivät ne ole alkuperäiset rinnat jotka kehittyivät kehoosi luonnostaan, mutta jos sinä olet ostanut ne, eivätkö ne ole sinun? Jos ostat paidan, eikö se paita ole sen jälkeen sinun?

Puhuin edellisessä itsetuntopostauksessa siitä, miten asiat pitää tiedostaa, laittaa tärkeysjärjestykseen, muistaa olla stressaamatta ja itsetunnon salaisuus piilee siinä, että vaan opettelee. Allekirjoitan tämän edelleen. Koska fake it 'till you make it-asenne voi olla hyvin hankala saavuttaa ja itselleen valehtelu joskus vaikeaa, on myös ihan konkreettisia vinkkejä. Olkaapa hyvät.

 Pidä ympärilläsi vain sellaisia ihmisiä, jotka tekevät sinulle hyvää. Kenenkään ei ole pakko olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jonka kokee tuovan elämäänsä negatiivisuutta - jos kaverisi tuntuu imevän sinusta kaikki mehut antamatta ystävyyteen itse mitään, jos kumppanisi tuntuu laskevan itsetuntoasi, jos ystäväsi on ilkeä tai valehtelee tai saa sinulle pahan mielen, sano hyvästit. Emme ole enää hiekkalaatikolla, jossa kaikki on pakko ottaa leikkiin mukaan ettei kenellekään tulee kiusattu olo. Sinun ei ole pakko pitää elämässäsi ihmisiä, joita et halua elämässäsi pitää.

 Kun katsot peiliin, kuuntele ensimmäistä reaktiotasi peilikuvaasi. Sanooko mielesi saman tien hyi, vai kenties aah? Vai onko reaktiosi itseesi täysin neutraali? Menemättä narsismin puolelle optimaali on, että peiliin katsoessa tuntuu hyvältä. Sen voi saavuttaa muokkaamalla itseään treenillä tai kirurgialla, mutta matkalla siihen omaan kauneusihanteeseen itsensä vihaaminen aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyvää. Peilistä voi katsoa ihana, kaunis ja upea yksilö, vaikka se ei olisikaan vielä valmis sellainen.

 Niin typerältä kun se voi edelleenkin tuntua, mantrojen hokeminen itselleen auttaa. Se on eräänlaista aivopesua. Siinä missä treenatessa viimeisten vetojen kohdalla päässä raikaa jaksaa jaksaa, myös itsetunnossa se auttaa. Jos peilikuva inhottaa, sano peilikuvallesi joka ikinen päivä että se on kaunis. Kehu itseäsi, häpeilemättä, peilin edessä. Puhu itsellesi niinkuin yrittäisit hurmata itsesi. Jossain vaiheessa uskot omat kehusi.

 Älä vähättele itseäsi. Jos mokaat, se on inhimillistä, eikä mokaamisen pelossa pidä jättää asioita tekemättä. Paras reaktio virheisiin on kohdella niitä oppitunteina - ensi kerralla tiedät paremmin. Olet taitavampi ja parempi kuin uskotkaan, jos vain uskallat luottaa itseesi.

 Älä itse tuo negatiivisuutta jonkun muun elämään. Kateus, katkeruus, yleinen kusipäisyys ja tylsyys johtavat liian usein siihen, että toisesta puhutaan pahaa. Jos ei ääneen, niin ainakin omassa päässään. Mutta se, että haukkuu päässään omasta mielestään kauniin ihmisen rumaksi ällöttäväksi horoksi ei tee sinusta sen kauniimpaa. Oikeastaan päinvastoin. Roald Dahl kirjoitti joskus, että ihminen, jonka mieli on täynnä pahoja ja ilkeitä ajatuksia on ruma myös ulospäin, ja oli ihan oikeassa. Et voi olettaa saavasi positiivisuutta elämääsi ja itsetuntoosi, jos et yritä olla positiivinen elämäsi joka saralla.

 Rentoudu. Löydä itsellesi paras keino päästä irti stressistä - se voi olla mitä tahansa. Lenkkeily, leffamaratoni, pelaaminen, lukeminen, meditointi, jooga, nyrkkeily, kirjoittaminen, nukkuminen... Löydä oma keinosi, tarraa siihen kynsin hampain ja käytä sitä vähentämään stressiäsi niin usein kuin ehdit. Jos et koskaan ehdi, tee sille aikaa. Priorisoi.


Edellisessä postauksessa oli lause "Yksinkertaisesti ilmaistuna hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että pitää itsestään. Ei sitä, että pitää itseään täydellisenä ja kauniina ja upeana ja maailman parhaana, vaan pitää itsestään vioistaan huolimatta - niinkuin oletamme kumppanimme rakastavan meitä" - ja sen paremmin en osaa tätä postausta lopettaa.

8 kommenttia :

  1. Voi Sofia!! Tää oli niin ihana ja inspaava postaus :) ja sääki oot ihuuna! <3 mä alotin tän seurauksena kauheen itsetutkimisoperaation (toi ei voi olla oikee sana??) ja nyt kynä sauhuu ja mul on kauheet suunnitelmat paperilla et mitä asioita mä haluun itsessäni muuttaa! Kiitoskiitos ihan näistä sun kauniista sanoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah ainakin ymmärsin mitä tarkoitit eli eiköhän sen voi laskea oikeeksi sanaksi! :D Sellaisen mäkin oon tehnyt ja teen edelleen! :) Ihanaa että tää inspas sua <3

      Poista
  2. Olipa ihana postaus :) pitäs vaa itekki muistaa nuo kaikki asiat, liia usei ne tuppaa kuiteski unohtuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) jep, pitää muistutella itseään!

      Poista
  3. tää postaus jotenki kosketti mua hirveesti, hyvällä tavalla! elämäntapamuutoksia, oman minäni löytämistä, mielen tutkimista ja näkökantojen muutoksia on tässä tullut pohdittua, ja huomaan jo itessäni suuria muutoksia.

    kirjotat upeesti, tää postaus on ylivoimanen lemppari nyt. kiitos, tästä sai hyviä energioita ♡

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanat nämä itsetuntopostaukset! Itselläni ei kertakaikkiaan ole itsetuntoa ollenkaan..tiedän, sen eteen pitäisi vaan jaksaa tehdä itse töitä, että oppisi arvostamaan itseään. Se on todella vaikeaa, kun on tottunut laittamaan muiden tarpeet omien edelle ja pitämään itseään täysin merkityksettömänä. Mun tytär on varmaan eniten auttanut mun itsetunnon kanssa, kun hänelle olen kuitenkin tärkein vaikka aina joskus se pääsee itseltä unohtumaan.
    Mutta sä olet ihana enkä voi mitenkään uskoa tuohon "kusipää kohtaan". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti ♥ ja mahtavaa, että oot löytänyt tyttärestäsi apuja kohottamaan omaa fiilistä myös! Mä ite ihan rehellisesti sanottuna en pidä itseäni kusipäänä, mutta oon kovaääninen, puhelias ja puhun mielipiteistäni avoimesti, minkä usein muut ottaa hirveenä jyräämisenä, ja siksi jotkut pitää mua ihan törkeenä mulkerona :D mikä on vähän hölmöä, koska eihän se sinänsä ole mun vika, jos joku ei uskalla avata suutaan samalla lailla, tai ei osaa perustella mielipidettään jos sen kyseenalaistaa. Mutta oon yrittänyt muuttaa tota ottamalla huomioon eriävät luonteet, eli yritän olla mahdollisimman kaukana hyökkäävästä jos juttelen ujomman tyypin kanssa jne :)

      Poista