Alkoholi ja lapset

24.2.2014



Tästä on ehkä tässä vaiheessa vähän hassu kirjoittaa, kun Shiri on vielä niin pieni ettei ymmärrä mitä äiti tai isi siinä ruokapöydässä juo, mutta mulla on jo jonkinlainen käsitys siitä, millä lailla alkoholi meidän perheessä tulee näkymään. Ehkä mä muutaman vuoden päästä voin lukea tän merkinnän ja olla ylpeä siitä, että pidin tästä kiinni! Oon aihetta aiemminkin vähän käsitellyt.

Alkoholi ja lapset ihan ensi ajatuksena ei sovi samaan lauseeseen. Mut tässä herää kysymys, mistä tää ensiajatus johtuu - ja uskon sen juontavan juurensa nimenomaan suomalaisuuteen. Ihan ilman mitään dissausta totuus on, että Suomessa on hirveästi alkoholiongelmia ja alkoholin liika- ja väärinkäyttöä. Ei oo mitenkään outoa, jos jonkun kaverin tai tutun vanhempi tai jopa molemmat vanhemmat on jollain tasolla alkoholisteja, eikä ainakaan täällä pk-seudulla välty spurgujen näkemiseltä päivittäin jos ulkona liikkuu. Siispä ainakin mulle on ihan täällä kasvaneena jo tullut alkoholista negatiivisia mielikuvia, vaikka mulla ei koskaan sen käytön kanssa mitään ongelmia olekaan ollut.

Kuitenkin alkoholista on ihan turhaa tehdä mörkö. Alkoholin käyttö kun ei automaattisesti tarkoita dokaamista, eikä jokapäiväinenkään juominen alkoholiongelmaa. Tarkoitan tällä nyt siis sitä, että jos joku juo lasillisen viiniä tai tuopin kaljaa joka päivä päivällisen yhteydessä, ei varmaan kukaan kyseistä tyyppiä lähtisi juopoksi leimaamaan. Mutta se kuulostaa paljolta, juoda alkoholia joka päivä - vaikka kyseessä onkin yksi annos ruoan kanssa. Italialaisuus on näkynyt meidän perheessä monessa asiassa, ja yksi niistä on se, että alkoholi on aina ollut aikuisilla normaali ruokajuoma ja täysi-ikäistyttyä meillekin perheen pöydässä on aina tarjottu halutessa viiniä ruoan kanssa. Mun vanhemmat ei kuitenkaan dokaa, enkä ole koskaan nähnyt kumpaakaan niistä humalassa. Ja meistä neljästä lapsesta kaikista onkin kasvanut fiksuja alkoholin käyttäjiä - vaikka mullakin on ollut villimmät kauteni jossa biletettiin usein, ei mulla ole koskaan ollut alkoholin kanssa mitään "pakko saada"-meininkiä tai pakollista darrojen tasoitusta.

Siispä, alkoholi mun pienessä perheessä nyt ja tulevaisuudessa. En allekirjoita sitä, etteikö äiti- tai isäihminen saisi koskaan olla humalassa. Sen tosin allekirjoitan, alleviivaan ja boldaan, että humalassa ei todellakaan olla lasten seurassa. Ulos lähteminen niin, että toinen vanhempi jää kotiin tai lapsi menee käymään mummolassa, on kohtuudella mun mielestä enemmänkin kun okei ja paskamyrskyn uhallakin olen täällä blogissa kertoillut niistä kerroista. Mä koen kuitenkin, että vaikka Shiri ja äitiys on mun elämäni ihanimmat ja hienoimmat ja isoimmat asiat, joista saan kaikista eniten sisältöä ja fiilistä, olen mä muutakin kuin äiti ja välillä on kivaa päästä kavereiden kanssa reivaamaan. Jos alkoholi kuuluu sellaiseen iltaan mukaan, niin sitten kuuluu - Shiri viihtyy isovanhempien hoivassa hirmu hyvin enkä koe skidin siis siitä mitenkään kärsivän, ja parempi aina vaan jos minä tai Nico ollaan kotona toisen mennessä huitelemaan.

Vauvaan ei kuitenkaan edes hiprakassa mun mielestä kosketa, mulla tulee vaan heti mieleen kauhuskenaariot vähän örveltävästä vanhemmasta joka epähuomiossa skidin tiputtaa tai täräyttää huonekalua päin. Näin pienen kohdalla on paha sanoa tajuaisiko lapsi ite jos äiti on juonut pari ja kikattelee vähän enemmän, mutta en haluaisi isomman lapsen näkevän sammaltavaa vanhempaa. Jos on vaikkapa grillijuhlat kavereiden kesken jossa lapset on mukana, täytyy vanhemman vaan pitäytyä siinä parissa-kolmessa, tai mikä sen näkyvän hiprakan raja kullakin nyt on. En myöskään tykkää ideasta, että muutkaan aikuiset olisi lapsien edessä humalassa. Mun mielestä humalatila ja lapset ei vaan yksinkertaisest sovi samaan tilaan.

Alkoholi itsessään kuitenkin voi sopia. Toivon, että meidän perheessä voidaan jatkaa samaa linjausta kuin meillä kotona, kun mä olin pieni. Siideriä, viiniä ja kaljaa voi juoda lasillisen ruoan kanssa, saunassa tai vaikka vaan iltapuhteeksi telkkarin edessä, ilman että siitä pitää tehdä isoa numeroa. Toivon nimenomaan iskostavani lapsilleni, että alkoholi on nautiskelujuoma, ei dokausjuoma. Ja onneksi puhuessani Nicon kanssa ollaan huomattu, että ollaan samaa mieltä näistä asioista. Nico on kans sellainen että tykkää joskus juoda kotona jotain kalliita Alkon import-kaljoja, ja aina maistelee niitä ja kertoo mulle aina oikein tuotearvostelun. Mä juon yllättävän vähän alkoholia kotona muuten vaan, mut joskus se yksi siideri saunan yhteydessä on kyllä kivaa kitata.

Minkälaisia periaatteita teillä on lapsiperheissä alkoholin suhteen?

18 kommenttia :

  1. Allekirjoitan täysin. Mun mielestä lasi tai kaks viiniä ruoan kanssa on ihan ok, myös saunassa voi yhden tai kaks siideriä juoda! Kännissä lapsen seurassa ei saa kuitenkaan olla. Haluan myös omille tytöille opettaa tuon juurikin saman periaatteen, että alkoholi on juoma jota voi silloin tällöin nauttia lasin tai kaksi. Eikä niinkään mikään dokaus juoma. Sillon, kun dokataan lapset viedään hoitoon. :) Ja kyllä vanhempien pitää välillä päästä vähän baanallekkin, jos siltä tuntuu. Siitä mun mielestä ei kenenkään tarvitse tuomita. Se lapsi ei siitä mitenkään traumatisoidu, että se pääsee mummolaan yökylään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :) ja päinvastoin, mun mielestä on tosi positiivista että lapset pääsee viettämään isovanhempien kanssa aikaa myös ilman että vanhemmat on mukana. Meidän suvussa on lisäännytty vanhempana, siis kolmenkympin tienoilla ja yli, eli mun omat isovanhemmat oli mun lapsuudessa jo sen verta vanhoja etten oo koskaan ollut isovanhemmilla yökylässä :( Nico taas on viettänyt paljon aikaa isovanhemmillaan, jotka on siis kuusikymppisiä ja tosi nuorekkaita, ja puhuu aina että se oli tosi kivaa ja niillä on vieläkin tosi lämpimät välit :) tottakai haluun mun lapsille ja meidän vanhemmille samanlaiset välit! ♥

      Poista
    2. Just niin! :*) Mun jo edesmennyt pappa, oli mulle kuin oma isä <3 Asuivat niin lähellä, että usein soitettiin pienenä (tai käskettiin iskän tai äitin soittaa), että voidaanko mennä mummulaan yökylään :)

      Poista
  2. ihan samat aatokset on minulla ollut. Tää postaus oli kuin omasta kynästä :)

    VastaaPoista
  3. Amen, arvasinkin otsikosta että voin koko postauksen ajan nyökytellä olevani samaa mieltä :D ! Jos me käydään vaikka shoppailureissulla jossain ravintolassa syömässä (päiväsaikaan) ja Lucas on mukana, on ihan okei juoda siinäkin ruokajuomana bisse, se on normaalia, siihen olen tottunut! Suomessa en ehkä ikinä kehtais kun kaikki katsois silmät pyöreenä että mikä alkoholistiäiti toi oikein on, voi lapsiparkaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo, täällä ei päiväsaikaan katota pienintäkään määrää alkoholia hyvällä! :D

      Poista
  4. Minusta tuollainen tapa, mitä itse kannatat on ihan ok. En tosin mitenkään pistä pahakseni sitäkään, etten itse olen nähnyt vanhempiani ikinä humalassa, äitiä en ole tainnut nähdä ikinä edes juomassa mitään alkoholipitoista (ellei sitten juhlissa se yksi skoolimalja) ja isänkin olen nähnyt juovan vain saunaoluen, kun serkkujen luona vietetty mökki-iltaa. Mie pidin itse pienenä alkoholia tosi ahdistavana asiana ja pelkäsin ihmisiä, jotka olivat juovuksissa (setä ja tätien miehet). Lapsuuden ahdistavimpina hetkinä tuleekin mieleen nuo saunaillat serkkujen mökeillä.

    Minun vanhemmat ja mummo on suhtautuneet alkoholiin ja juomiseen aina hyvin kielteisesti ja tuomitsevasti. Enkä ole vielä tänäkään päivänä keksinyt, mitä ideaa on juoda alkoholijuomia ihan juomisen vuoksi tai edes sen maun vuoksi. Limsaa voi juoda maun vuoksi, mutta alkoholi tekee juomasta kyllä poikkeuksetta aika pahaa. Mie, ja minun nuorempi veli ei juoda itse oikeastaan koskaan, vaikka ajoissa jo kokeiltiin, että miltä se tuntuu. Kun ei ole saanut koskan mallia, missä tilanteissa sitä edes voi juoda alkoholijuomia, niin ei niihin osaa itsekään tarttua, vaikka joskus olisi kaapissakin siideritölkki tai pari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on tietty makukysymys, ite tykkään nimenomaan joidenkin siiderien mausta, ja niiden alkoholittomat versiot maistuu lähinnä mehulta :/

      Poista
    2. Tähän vielä Elinalle kirjoitettava että mä en ole ikinä tykännyt limsan mausta, se on ällöttävää enkä tosiaankaan jois sitä "maun vuoksi", sen sijaan just oluen tai viinilasillisen otan mielelläni juurikin sen maun vuoksi - koska se on hyvää. Mielipiteitä makujen suhteen on yhtä paljon kun on ihmisiä joten kyllä siinä alkoholipitoisen juoman NAUTTIMISESSAKIN on ideaa. :) Raskaana tai imettäessä juon alkoholitonta olutta - koska pidän oluen MAUSTA ihan ilman alkoholiakin. :)

      Poista
  5. Mä olen täysin samaa mieltä! Mä en haluis että meidän poika näkis mua humalassa kaatuilemassa naamalleni ja hihittelemässä, voi vaan kuvitella miten pieni lapsi pelkää sitä koko tilannetta. Mä olen muutaman kerran ollu baarissa raskauden jälkeen, mutta en oo silti juonu alkoholia silleen että poika olis ollu kotona. Pienen kanssa kuitenkin pitää olla niin varovainen.

    Näiden asioiden kanssa pitäis olla tosi tarkka, koska pitää muistaa että sinun arkesi on jonkun lapsuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans on sellanen kirjoittamaton sääntö, että vaikka toinen lähtisi ja toinen jäisi lapsen kanssa kotiin, niin se lähtijä ei silti tuu kotiin missään hirveessä örvellyskunnossa. Harvemmin me tosin sellasia vedetään muutenkaan, mut kuitenkin :D

      Ihana, hyvin sanottu toi viimenen lause! Nimenomaan!

      Poista
  6. Meillä on miehen kanssa ollut vähän erimielisyyttä alkoholin käytöstä lapsen synnyttyä. Ite oon perheestä, jossa vanhemmat joivat yhden saunakaljan kerran viikossa. Miehen perheessä melkein aina ruoalla ja joskus menee myös (ainakin nykyään) hieman yli. Muutama miehen veli onkin aika paljon kallellaan alkoholiin päin.

    Mies tykkää nautiskella hienoja skottilaisia viskejä, lasin tai kaksi illalla. Ja olutta myös vapaapäivinä. Ite kun olen liki nollatoleranssi-perheestä ja kerran teininä krapulan koettuani, jonka jälkeen miusta tuli absolutisti (tai juon mie kerran siiderin vuoteen tai kahteen) :D, olen sitä mieltä että lapsen nähden ei tartteis juurikaan juoda. Tai näin oli raskausaikana.

    Nyt oon vähän rentoutunut ja mies saa illalla ottaa sen kaljan ja viskin :P Hirmuinen natsivaimoke! :D Mutta erilaiset kasvatuksethan meilläkin on tämän takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kasvatus vaikuttaa hirveesti siihen, miten kasvattaa omia lapsiaan, joko hyvässä tai pahassa :) ehdottomasti pitää kuunnella sitä omaa vaistoa, että mikä tuntuu parhaalta, ja löytää kompromissi teidän väliltä. Ymmärrän hyvin molempien puolia ja teidän kompromissi että välillä saa ottaa yhden kuulostaa hyvältä! :)

      Poista
  7. Täysin samaa mieltä :)

    Mun perheessä alkoholiin on suhtauduttu tosi rennosti, mun mielestä liian rennosti. Me lapset ollaan kuljettu mukana kaikkialla ja joskus just jossain grillibileissä äiti ja iskä on ottaneet liikaa - olleet humalassa. Ne ajattelee, että lasten on hyvä nähdä alkoholin käyttöä, mutta sen lapsen silmin voin todeta ettei humala todellakaan ole se mitä lapsen tulee nähdä. En vieläkään voi sietää kumpaakaan humalassa enkä voisi kuvitellakaan, että joskus juhlisimme yhdessä. Ei ei ei. Ja siis noita kertoja, kun olen vanhempani humalassa nähnyt, ei ole montaa, mutta silti se yksikin kerta on liikaa. Vanhempi on lapsen tuki ja turva ja humalainen vanhempi kaataa koko pakan.

    Toinen juttu on ne sun mainitsemat muut aikuiset.. Mieheni isäpuolella on valitettava tapa vetää viikonloppuisin mökillä viinaa "rentoutuakseen". Kaatokänni puolilta päivin ei mielestäni ole rentoutumista vaan ongelma. Olemme jo aiemmin sanoneet, ettemme halua lähteä sinne mikäli herra juo, mutta aina paikan päällä huomaamme "vaarin" taas olevan hyvässä nousussa. Nyt kun Ada alkaa olla sen ikäinen, että hämmentyy oudosta käytöksestä olen ottanut tiukan linjan: lähdemme heti kotiin jos korkki aukeaa.

    Itse käytämme alkoholia tosi vähän, kumpikaan ei oikein edes tykkää kaljan, siiderin tai viinin mausta niin, että edes sitä yhtä tulisi otettua saunassa. Me juodaan mieluummin limua, kun se maiatuu paremmalta :') Mutta sitten kun harvoin jonnekin juhlimaan lähdemme hoidetaan asiat niin, ettei humalaisen osapuolen tarvitse tulla lasten luokse kotiin eikä hänen tarvitse oaallistua lastenhoitoon ennen kuin pää on selvä ja viinan haju tiessään. Toivon todella, että onnistumme kasvattamaan näistä kolmesta fiksuja alkoholin käyttäjiä, eikä sitä tavallista suomalaiset överikulttuuria arvostavia.

    Tosi hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyviltä linjauksilta! Meinaan itsekin olla asian suhteen vähän natsi ja lähtee aika äkkiä kotiin, jos jossain alkaa muut aikuiset dokaamaan ja Shiriä alkaa hämmentämään. Tuntemattomat jurriset aikuiset jossain tapahtumassa on pienempi paha ja niiltä ikävä kyllä Suomessa vaikee välttyä, mutta tuttujen aikuisten humalatila on mun mielestä paha, jos lapsea ahdistaa. Ei vanhempien kaveritkaan sais alkaa sammaltamaan muksun edessä.

      Poista
  8. Meidän perheessä alkoholi on ollut juurikin tuossa roolissa mitä postauksessasi kuvailit. Itelleni on aina ollu itsestäänselvää että sama alkoholipolitiikka tulee toteutumaan omassa perheessä, jos joskus lisäännyn. Meillä siis oli varsin arkipäiväistä, että vanhemmat ottivat ruuan kanssa viiniä, ravintolassa oluen tai saunassa siiderin. Enkä koskaan muista nähneeni vanhempiani humalassa. Voisi sanoa että siinä mielessä jopa elin vähän säkissä koska vasta yläasteelle siirtyessä tajusin sen, että ylipäätänsä oluesta tai siideristä voi tulla känniin :D jotenkin aina yhdistin mielessäni kännin raakaan viinaan, kun meillä vanhemmat joivat olutta, viiniä, siideriä ja antoivat lastenkin maistaa (...ja voi että se oli pahanmakuista XD). eikä käytös muuttunut yhtään sen jälkeen. Yksi hatara muistikuva on kun sekä isä että äiti otti jollain teatterireissulla ruuan kanssa oluen ja selittivät että nyt ei voida pariin tuntiin lähteä ajamaan kotiin, enkä minä osannut ymmärtää että miksi muka ei voi :D

    Ite sitten tutustuinkin alkoholiin omasta valinnasta vasta täysi-ikäisenä, joten aika onnistunut alkoholikasvatus mielestäni. Toisaalta, sekä vanhempi että nuorempi veli eli samalla alkoholikasvatuksella sen perinteisen teinikännivaiheen railakkaasti, joten ei voi oikein johtopäätöksiäkään vetää. Mutta siltikin, kyllä se kultainen keskitie ja kohtuukäytön opettaminen on parempi kuin ääripäät ja mustavalkoisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans kummastelin aina sitä että ei voinu muka ajaa heti kun oli juonut ruoan kanssa lasillisen :D meilläkin esimerkkejä on monia, mä aloin verrattain nuorempana jo rellestämään ja jossain vaiheessa meni aika lujaa, mut tosin aina ilman mitään ongelmia niinkun mainitsin postauksessa, mut siskot on vanhempana ja fiksumpana aloittanut maistelut :)

      Poista